Oikeudenkäyttö

[Old Boy]

Oikeudenkäynnissä pitää noudattaa tiettyjä prosesseja. Jos niitä ei noudateta, kyseessä on mielivalta. Jos syyttäjä/poliisi voivat muuttaa todisteita ja syytettä kesken prosessin, on hiukan vaikea nähdä, miten kyseessä voisi olla tasapuolinen oikeudenkäynti.

Ymmärrän, että sinun näkökulmastasi tämä voi kuulostaa nillitykseltä tai pikkumaisuudelta. Mutta oikeasti kyseessä on iso asia.

Syy, miksi asia on tärkeä on se, että jos näin toimitaan pienissä jutuissa, mikä takaa sen, että samaa toimintaperiaatetta ei käytetä isommissa jutuissa? Muutetaanko osoitteita myös esimerkiksi henkirikosoikeudenkäynnissä? Tai mitä muita asioita muutetaan papereihin "käytännöllisyyden" nimissä? Mihin vedetään raja mielivallan ja käytännöllisyyden välille?

Nyt kyllä näyttää siltä, että et kovin tarkkaan tunne rikosprosessia. Siinähän on kanteen muuttaminen täysin sallitua aina mahdolliseen korkeimpaan oikeusasteeseen saakka. Muistat varmaan vielä Aarnio-oikeudenkäynnin, jossa kai kymmenet poliisit etsi uusia todisteita. Niitähän tuotiin hovivaiheeseen vielä runsaasti; osa ratkaiseviakin näytön kannalta.

Eli vastaus kysymykseesi on: Henkirikoksen tapahtumapaikan muuttaminen on täysin sallittua. Näin on ehkä joskus tapahtunutkin casessa, jossa vainaja on surmattu muualla kun löytöpaikalla. Forumia seuraavat lakimiehet korjatkoon, jos aihetta on.

 

[YJT]

Jos lähdetään hakemaan ääripäitä, niin mikä on se virheen suuruus joka kaataa jutun? Pilkkuvirhe joka ei vaikuta merkitykseen?

Olen lukenut Jenkkilästä tapauksesta, joka kaatui siihen että kotietsintäluvassa oli osoite, henkilöiden tiedot ym oikein, mutta talon väriksi oli merkitty ruskea vaikka se oli oikeasti tumman keltainen; tai jokin vastaava detalji jolla ei ollut mitään merkitystä. Seurauksena oli että kotietsinnällä saatuja todisteita ei saatu hyödyntää ja juttu kaatui merkityksettömään muotoseikkaan.

Sellaisilla virheillä pitäisi olla merkitystä joilla on merkitystä, mutta ei sellaisilla joilla ei ole.

 

[inscout]

Nyt kyllä näyttää siltä, että et kovin tarkkaan tunne rikosprosessia. Siinähän on kanteen muuttaminen täysin sallitua aina mahdolliseen korkeimpaan oikeusasteeseen saakka. Muistat varmaan vielä Aarnio-oikeudenkäynnin, jossa kai kymmenet poliisit etsi uusia todisteita. Niitähän tuotiin hovivaiheeseen vielä runsaasti; osa ratkaiseviakin näytön kannalta.

Eli vastaus kysymykseesi on: Henkirikoksen tapahtumapaikan muuttaminen on täysin sallittua. Näin on ehkä joskus tapahtunutkin casessa, jossa vainaja on surmattu muualla kun löytöpaikalla. Forumia seuraavat lakimiehet korjatkoon, jos aihetta on.

Voi hyvin olla, että en tunnekkaan. Mutta tuota väitettäsi en purematta niele.

"Syytesidonnaisuudesta säädetään oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 3 §:ssä. Se tarkoittaa, että tuomioistuin saa tuomita vain siitä teosta, josta rangaistusta on vaadittu. Syytteestä ilmenevä teonkuvaus sitoo siis tuomioistuinta."

Oikeudenkäyntimenettelyä koskevia periaatteita - Korkein oikeus

Se, mitä uusia todisteita Aarnion jutussa esitetään eri oikeusasteissa on oma kysymyksensä. Mutta jos sanot, että Aarnion tapauksessa syytettä on muutettu kesken valitusprosessin tai pääkäsittelyn aikana, niin mielelläni näen siitä jonkun lähdeviitteen. Oppisinpahan taas jotain uutta.

 

[Whiskey]

Jos oikeusjärjestelmän ainoa arvo on vain todeta syytetty syylliseksi, niin noinhan asia menee.

"Oikeudenkäyntimenettelyn ehdoton prosessioikeudellinen oikeusperiaate on kontra-diktorisuus ja asianosaisten tosiasiallinen tasavertaisuus."

https://oikeus.fi/hovioikeudet/helsinginhovioikeus/material/attachments/oikeus_hovioikeudet_helsinginhovioikeus/julkaisut/painetutjulkaisut/perus-jaihmisoikeudetrikosprosessissa2012/M8TyV6rc7/05_Kirjatun_todistajankertomuksen_kaytto_nayton_arvioinnissa_Kaira_Gardemeister.pdf

Oikeudenkäynnissä pitää noudattaa tiettyjä prosesseja. Jos niitä ei noudateta, kyseessä on mielivalta. Jos syyttäjä/poliisi voivat muuttaa todisteita ja syytettä kesken prosessin, on hiukan vaikea nähdä, miten kyseessä voisi olla tasapuolinen oikeudenkäynti.

Ymmärrän, että sinun näkökulmastasi tämä voi kuulostaa nillitykseltä tai pikkumaisuudelta. Mutta oikeasti kyseessä on iso asia.

Syy, miksi asia on tärkeä on se, että jos näin toimitaan pienissä jutuissa, mikä takaa sen, että samaa toimintaperiaatetta ei käytetä isommissa jutuissa? Muutetaanko osotteita myös esimerkiksi henkirikosoikeudenkäynnissä? Tai mitä muita asioita muutetaan papereihin "käytännöllisyyden" nimissä? Mihin vedetään raja mielivallan ja käytännöllisyyden välille?

Tuomari teki virheen. Siitä ei ole pienintäkään epäselvyyttä. Juttu olisi pitänyt hylätä ja syyttäjä nostakoon uuden jutun oikeilla tiedoilla jos haluaa. Epäkäytännöllistä? Kyllä. Oikeudenmukaista? Kyllä.

Yksinkertaistaen. Mitä aikaisempaa viestiketjua olen lukenut, niin et ilmeisesti kannata Yhdysvalloissa vallalla olevaa kova kovaa vastaan rangaistuksissa. Eli siellä henkilö voi saada useamman elinkautisen (kymmenien tai satojen vuosien vankeustuomion) vailla mahdollisuutta ehdonalaiseen. Eli käytännössä koko loppu elämä kiven sisässä.

Sen sijaan oletko sitä mieltä, että vakavassakin rikoksessa jutun pitäisi mennä nurin jonkun pienen ns. muotovirheen takia? Niin kun Yhdysvalloissa? Eli niin kun edellä on mainittu: "talo ei ollutkaan ruskea vaan tumman keltainen"? Juttu nurin.

Kärjistäen, mutta näin.

 

[inscout]

Jos lähdetään hakemaan ääripäitä, niin mikä on se virheen suuruus joka kaataa jutun? Pilkkuvirhe joka ei vaikuta merkitykseen?

Olen lukenut Jenkkilästä tapauksesta, joka kaatui siihen että kotietsintäluvassa oli osoite, henkilöiden tiedot ym oikein, mutta talon väriksi oli merkitty ruskea vaikka se oli oikeasti tumman keltainen; tai jokin vastaava detalji jolla ei ollut mitään merkitystä. Seurauksena oli että kotietsinnällä saatuja todisteita ei saatu hyödyntää ja juttu kaatui merkityksettömään muotoseikkaan.

Sellaisilla virheillä pitäisi olla merkitystä joilla on merkitystä, mutta ei sellaisilla joilla ei ole.

Tuo juttu jenkkilästä noilla sanoilla oli elokuvassa "To Live and Die in L.A". Sinänsä en epäile, etteikö tuollaista tapahdu siellä ja etteikö tapaus ole myös todellinen.

Ymmärrän kyllä näkökantasi, mutta en voi täysin olla samaa mieltä asiasta. Rajansa toki kaikella eikä jenkkisysteemi ole hyvä sekään. Itse asiassa monessa asiassa paljon huonompi. Mutta:

Kuka päättää, millä virheellä on merkitystä ja millä ei? Ja missä vaiheessa päätetään, että jos kerran pilkuilla ei ole merkitystä, niin onko yksittäisillä sanoillakaan nyt niin merkitystä? Tai yksittäisillä lauseilla...

Miksi tämä asia on mielestäni merkityksellinen on se, että tavallisella kansalaisella ei ole tosiasiallista mahdollisuutta (aikaa/rahaa/osaamista) puolustautua tuollaisia käytäntöjä vastaan. Virkakoneistolla on kansalaiseen verrattuna rajattomat resurssit ja valtuudet toimia. Muotoseikkojen tarkoitus on estää mielivalta tilanteessa, jossa toisella osapuolella ei ole käytännössä valtaa itse vaikuttaa prosessiin.

Otan yhden lyhyen esimerkin asiasta.

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/152436/mediatiedote_telepakko.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Telepakkokeinoluvat. Käytännössä ne myönnetään aina poliisin hakemuksesta. Mutta tutkittaessa havaittiin, että kolmasosa hakemuksista oli heikkoja. Pahempaa oli kuitenkin se, että tuomioistuimet antoivat hakemusten mennä läpi ilman mitään arviota. Asiaan kiinnitti huomiota myös Oikeusasiamies.

Eli käytännöllisyys ohittaa lain. En pidä tuollaista ajattelua hyvänä pitkässä juoksussa.

 

[Old Boy]

Sen sijaan olet sitä mieltä, että vakavassakin rikoksessa jutun pitäisi mennä nurin jonkun pienen ns. muotovirheen takia? Niin kun Yhdysvalloissa? Eli niin kun edellä on mainittu: "talo ei ollutkaan ruskea vaan tumman keltainen"? Juttu nurin.

Tässä ei kyllä ollu kyse mistään virheestä, jonka annettiin mennä läpi ja siten tuli muka väärä tuomio. Poliisitaustainen jäsen @YJT jo selitti asian yleisesti. Hän on luultavasti käynyt nykyisen, tarpeettoman laajaksi paisutetun poliisin peruskoulutuksen, ja kykenee sen perusteella ratkaisemaan casen oikein tuntematta tai välittämättä kaikista lakikiemuroista. Tästä oli siis kyse:

Voi hyvin olla, että en tunnekaan. Mutta tuota väitettäsi en purematta niele.
"Syytesidonnaisuudesta säädetään oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 3 §:ssä. Se tarkoittaa, että tuomioistuin saa tuomita vain siitä teosta, josta rangaistusta on vaadittu. Syytteestä ilmenevä teonkuvaus sitoo siis tuomioistuinta."

Tuomioistuin on sidottu syyttäjän ns. teonkuvaukseen, jota ei saa muuttaa, kuten kirjoitit. Sun tapauksessa kuului vapaasti tulkiten: "Jäsen @inscout syyllistyi liikenteen vaarantamiseen ylittämällä sallitun ajonopeuden." Et kertonut, milloin tämä tapahtui. Sillä on merkitystä, sillä teonkuvaussidonnaisuus tuli rikoslakiin vasta 1997. Lisätietoja löytyy parin minuutin KVG:lla vaikkapa tuoreella KKO:n ennakkotapauksella 2020:51, josta lainaus:



Tapauksessasi oli tekopaikan kunta oikein, mutta tarkempi osoite Matti Mikkosentie oli muuttunut Mikko Mattisen tieksi, tai jotain vastaavaa. Teonkuvaus säilyi muuttumattomana eikä todisteetkaan muuttuneet, kun poliisi kertoi (tai olis voinu ainakin kertoa) sun ajaneen ylinopeutta ajoneuvolla rekisteri jotain. Oikeus on harkinnut tämän sallituksi kanteen perusteena olevien seikkojen muuttamiseksi. Et varmaan tiennyt, ettei valitus hoviin olisi päästänyt sua pälkähästä. Oikeudenkäyntivirhe ainoastaan palauttaa jutun uudelleen saman KäO:n käsiteltäväksi.

Mulla on epäilys, että tiedät hyvin nämä asiat itekin tai ainakin muutamalla kympillä olis selvinny vaikka maksullisesta palvelupuhelimesta. Tai ilmaiseksi kirjastojen Pro Bono asianajajalta. Mutta ristiretki yhteiskuntaa vastaan on toki parempi käydä somessa kuin väärinkäyttämälllä oikeudenkäyntijärjestelmää.

 

[inscout]

Tässä ei kyllä ollu kyse mistään virheestä, jonka annettiin mennä läpi ja siten tuli muka väärä tuomio. Poliisitaustainen jäsen @YJT jo selitti asian yleisesti. Hän on luultavasti käynyt nykyisen, tarpeettoman laajaksi paisutetun poliisin peruskoulutuksen, ja kykenee sen perusteella ratkaisemaan casen oikein tuntematta tai välittämättä kaikista lakikiemuroista. Tästä oli siis kyse:

Tuomioistuin on sidottu syyttäjän ns. teonkuvaukseen, jota ei saa muuttaa, kuten kirjoitit. Sun tapauksessa kuului vapaasti tulkiten: "Jäsen @inscout syyllistyi liikenteen vaarantamiseen ylittämällä sallitun ajonopeuden." Et kertonut, milloin tämä tapahtui. Sillä on merkitystä, sillä teonkuvaussidonnaisuus tuli rikoslakiin vasta 1997. Lisätietoja löytyy parin minuutin KVG:lla vaikkapa tuoreella KKO:n ennakkotapauksella 2020:51, josta lainaus:

Katso liite: 47719

Tapauksessasi oli tekopaikan kunta oikein, mutta tarkempi osoite Matti Mikkosentie oli muuttunut Mikko Mattisen tieksi, tai jotain vastaavaa. Teonkuvaus säilyi muuttumattomana eikä todisteetkaan muuttuneet, kun poliisi kertoi (tai olis voinu ainakin kertoa) sun ajaneen ylinopeutta ajoneuvolla rekisteri jotain. Oikeus on harkinnut tämän sallituksi kanteen perusteena olevien seikkojen muuttamiseksi. Et varmaan tiennyt, ettei valitus hoviin olisi päästänyt sua pälkähästä. Oikeudenkäyntivirhe ainoastaan palauttaa jutun uudelleen saman KäO:n käsiteltäväksi.

Mulla on epäilys, että tiedät hyvin nämä asiat itekin tai ainakin muutamalla kympillä olis selvinny vaikka maksullisesta palvelupuhelimesta. Tai ilmaiseksi kirjastojen Pro Bono asianajajalta. Mutta ristiretki yhteiskuntaa vastaan on toki parempi käydä somessa kuin väärinkäyttämälllä oikeudenkäyntijärjestelmää.

Kyse ei ole "minun jutustani", vaan vain kommentoinnistani toisen jäsenen juttuun.

Luitko muuten tuon oman linkkisi. Sinulta unohtui siteerauksestasi kohdat 11 ja 12. Ja myös kohdat 24 ja 25.

Kun ne olet katsonut, tutustu hieman toisenlaiseen päätökseen KKO:2011:103

Syyttäjä oli vaatinut A:lle rangaistusta siitä, että tämä oli anastanut huoltoasemalta omaisuutta murtautumalla myymälätiloihin ikkunan rikkomalla ja ottamalla sieltä elintarvikkeita. Hovioikeus tuomitsi A:n varkaudesta katsoen, että vaikka A:n ei ollut näytetty käyneen sisällä myymälätiloissa, hän oli kuitenkin ollut tekijänä osallinen varkausrikoksessa. Korkeimman oikeuden tuomiossa lausutuilla perusteilla hovioikeuden katsottiin tuominneen A:n muusta teosta kuin mistä hänelle oli vaadittu rangaistusta. Ks. KKO:2001:43 KKO:2003:74 KKO:2009:25

Omasta linkistäsi pari kohtaa. Boldaukset allekirjoittaneen.

11. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä (KKO 2017:7, kohta 12 ja siinä mainitut ratkaisut) on vakiintuneesti katsottu, että teolla tarkoitetaan syytteen teonkuvauksen mukaista tekoa. Koska vastaajalla tulee olla asianmukainen mahdollisuus puolustautua syytettä vastaan, syyksilukeminen ei saa perustua muihin seikkoihin kuin niihin, joihin syytteen teonkuvauksessa on vedottu rangaistusvaatimuksen tueksi. Tuomioistuimella ei siten ole oikeutta perustaa ratkaisuaan vastaajan sellaiseen menettelyyn, jota syytteessä ei ole kuvattu. Syytesidonnaisuuden tarkoituksena on erityisesti turvata vastaajan puolustautumismahdollisuudet oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellyttämällä tavalla.

12. Syytesidonnaisuutta arvioidaan ensi sijassa syytteen teonkuvauksen sanamuodon mukaisen merkityksen perusteella (KKO 2017:7, kohta 17). Korkein oikeus toteaa kuitenkin, että syytteen teonkuvauksessa ei ole tarkoitus toistaa rangaistussäännöstä eikä välttämättä käyttää samoja ilmaisuja. Olennaista on se, miten tapahtumat, subjektiiviset edellytykset ja olosuhteet on tosiseikkoina esitetty. Lähtökohtana on, että tunnusmerkistön toteuttava historiallinen tapahtumainkulku kuvataan yleiskielisesti ja erityisesti puolustuksen näkökulmasta ymmärrettävällä tavalla.

Ennakkotapauksia aiheesta löytyy huru mycket. Puolesta ja vastaan. Mutta näillä näkemyksillä en ainakaan automaattisesti pitäisi häviötä itsestäänselvyytenä jos joutuisin puolustamaan asiaa. Tappio olisi toki mahdollinen mutta jo se, että kyseinen jäsen ei saanut lausua kantaansa kyseisestä paikan siirtämisestä voi olla automaattinen peruste asian siirtämiselle takaisin alempaan tuomioistuimeen. Missään en ole käsittääkseni väittänyt, että asiassa pääsisi kuin koira veräjästä. Totta kai hovi lähettäisi asian takaisin. Ja se olisi pitänyt tapahtua jo aiemmin. Ei kukaan ole kiertämässä vastuuta, vaan edellyttämässä sitä, että asia käsitellään oikein.

Mitä tulee ristiretkeen yhteiskuntaa vastaan, niin jos minun kommentointini on sellainen, ei sinun tarvitse olla mitenkään huolissasi. Kyllä kunnon kansalaisilla jotka eivät kyseenalaista päätöksiä on vielä vankka enemmistö takanaan pitkälle tulevaisuuteen.

 

[inscout]

Yksinkertaistaen. Mitä aikaisempaa viestiketjua olen lukenut, niin et ilmeisesti kannata Yhdysvalloissa vallalla olevaa kova kovaa vastaan rangaistuksissa. Eli siellä henkilö voi saada useamman elinkautisen (kymmenien tai satojen vuosien vankeustuomion) vailla mahdollisuutta ehdonalaiseen. Eli käytännössä koko loppu elämä kiven sisässä.

Sen sijaan olet sitä mieltä, että vakavassakin rikoksessa jutun pitäisi mennä nurin jonkun pienen ns. muotovirheen takia? Niin kun Yhdysvalloissa? Eli niin kun edellä on mainittu: "talo ei ollutkaan ruskea vaan tumman keltainen"? Juttu nurin.

Kärjistäen, mutta näin.

En todellakaan kannata jenkkien systeemiä, mutta siinä on myös paljon hyviä asioita. Aivan samoin kuin suomen systeemissä on hyviä puolia ja huonoja puolia.

Ei, en kannata sitä, että jonkun talon värin väärästä kirjaamisesta kaatuu joku murhajuttu. Mutta aivan samoin en kannata sitä, että poliisilla on valta mennä jonkun kotiin sen perusteella, että asunnon ikkunalla kasvaa yksinäinen chilipensas.

Kyllä minä sen verran idealisti olen, että uskon näistä olevan löydettävissä jonkinlainen kultainen keskitie.

Vaikka EU:ta monesta kritisoidaan ja aiheesta, sekin on tuonut myös hyviä asioita ja ehkä paras niistä on ollut perusoikeusajattelun pikku hiljaa tapahtuva valuminen meidän oikeusjärjestelmäämme. Kyllä minä tiedän, että siitä eivät kaikki pidä kuten ehkä huomaat.

Mutta omasta puolestani pidän sitä hyvänä kehityksenä.

 

[ak.tied]

Myönnän virheeni sukupuolien määrän suhteen. Tarkoitus ei ollut vähätellä asiaa. Riippuu vähän keneltä kysyy, mutta sukupuolia voi olla melkein 20 000 erilaista.

Juu ja aina voi keksiä uuden jos mikään vanhoista ei miellytä tai riittävästi kuvaa juuri omia erikois piirteitä.

 

[Kent Uranium]

Seuraa kuukauden juridinen tietoisku. Jos joskus joudutte Miekkamiesten pysäyttämäksi, tutustukaa tähän tapaukseen.

Tämä oli briljantti tapaus johon sattumalta törmäsin muutama päivä sitten. Kyseessä oli vanha venkula joka kipaisi juoksuun nähdessään siviilipoliisiauton. Polizei sinkosi perään ja pysäytti hyvin tuntemansa kaverin. Tarkastuksessa löytyi puukko, josta sankarimme sai sakkoa. Mitään tappelusta tai muuta ei ollut ja sankarimme pysähtyi käskettäessä.

Sankarimme ei ollut kuitenkaan syntynyt eilen ja hänellä oli taustastaan huolimatta (tai sen takia) aivot. Hän nosti kanteen perusoikeusrikkomuksesta, koska poliisi oli pysäyttänyt hänet ilman aihetta.

Luonnollisesti hän hävisi jutun käräjillä kuten aina tapahtuu jos vastassa on Miekkoja. Mutta sankarimme ei luovuttanut, vaan jatkoi oikeuksiensa vaatimista hakemalla valituslupaa Hovista, jossa asioita katsotaan yleensä hiukan muiltakin, kuin vain poliisin näkökulmilta. Hovi antoi valitusluvan. Ja sankarimme voitti juttunsa!

Kas kun asia on niin, että Poliisilla ei ole lupaa pysäyttää ja urkkia ihmisten asioita ilman selkeää määriteltyä perustetta. Perusteeksi ei katsota normaalia valvontatehtävää vaan vaaditaan konkreettisia perusteita epäilylle ja ennen kaikkea määritellylle epäilylle. Epäilyttävä käytös ei ole myöskään välttämättä peruste.

Sankarimme haki aika rasvaista summaa (30k) eikä tietenkään sitä saanut, mutta suolarahoja kuitenkin.

No, vitsi vitsinä, mutta mikä oli hienoa oli se, että herra ajoi omaa asiaansa eikä hänellä ollut juristipossuja apunaan. Silti kaveri kaivoi, ei ainoastaan EIS:n pykälät, vaan myös hyvin perustellun ennakkotapauksen EIT:n tuomiokäytännöstä tuekseen. Joutuu nostamaan hattua herran saavutukselle ja työlle, oli tausta mikä tahansa. Huvittavaa oli, että valtion oikeudenkäyntikulut ammattijuristien kanssa olivat kaiken kaikkiaan noin 10k eur, mutta sankarimme sai asianajokorvausta alle tonnin työstään. Tuossa ei palkkio korreloinut osaamista.

Eli. Jos joku vitsiniekka haluaisi tienata, hän katsoisi kaupungilla poliisiauton. Katsoisi kuskia ja hilpaisisi juoksuun. 7 tapausta 10:stä he lähtevät perään varsinkin illalla ja pysäyttävät vitsiniekan. Ja sitten ei kun kanne pöytään, käräjille jossa vitsiniekka lyö Hovin päätöksen pöytään ja nostaa korvaukset Valtiokonttorista.

HelHO:2019:11

Disclaimer: Esitetyn tapauksen on tehnyt kokenut ammattilainen. Amatöörien osalta tulokset voivat poiketa esitetystä, eikä tätä postausta pidä pitää yllytyksenä tai mainontana missään mielessä.

Minä nykäisin noin 4500 € vakuutusoikeudesta valtiokonttorilta, markkojen juuri muututtua euroiksi. Siis tapahtumat tapahtuivat markka-aikaan. Korvaus tuli juuri alkaneeseen euroaikaan. Lähdin hakemaan yhtä parinsadan markan ambulanssimaksua rikosuhrina valtiokonttorilta. Olin tapahtumavuonna opiskelijana, maksanut veroja joku 125 000 markkaa. Sain hylsyn, jossa vittuiltiin. Soitin päätöksen tehneelle korvauslakimiehelle, joka puhelimessa vittuili päin naamaa. Siis korvaan.

No sain sen 4500€ rikosvahinkokorvausta, lakimies sai kenkää. Ja itse hoidin valitukset. Toki olin opiskellut jokusen kymmenen opintoviikkoa oikeustiedettä.

Se minun valitukseni paljasti, että se korvauslakimies ei ollut lukenut juuri mitään asiakirjoja, vain antanut hylsyjä lähes kaikille, ei vain minulle...

 

[Kent Uranium]

Riippuu miltä kannalta asiaa katsoo.

Oleellista on se, että syyttäjä syytti jäsen @Starpom rikoksesta joka tapahtui tiellä X. Jäsen @Starpom oli kuitenkin tapahtuma-aikaan tiellä Y. Näin ollen hän ei ole todistettavasti voinut syyllistyä syytekirjelmässä kuvattuun rikokseen tiellä X. Tämän todistavat poliisit itse.

On täysin mahdollista, että joku ajoi samaan aikaan tiellä X ylinopeutta ja syyllistyi rikokseen joka syytteessä kuvattiin. Se vain ei voinut olla jäsenemme.

@AJJV on oikeassa siinä, mitä sanoo totuuden etsimisestä. Ja näinhän tässä juuri kävi. Oikeudessa odettiin, että jäsen Starpom ei syyllistynyt syytekirjelmässä esitettyyn rikokseen koska ei ollut mainitulla paikalla ollenkaan. Syyte olisi pitänyt selkeästi hylätä sillä perusteella.

Tietysti voidaan sanoa, että tämä on hiustenhalkomista. Kyseessä oli viaton virhekirjaus eikä asia siitä muutu jos se korjataan oikeaksi.

Mutta onko asia ihan näin yksinkertainen. Mihin vedetään raja, jos lähdetään jälkikäteen muuttelemaan papereita ja lausuntoja sen mukaan mikä on "käytännöllistä".

Syy, miksi monissa maissa prosessivirhe johtaa syytteen hylkäämiseen ei ole se, että halutaan päästää syylliset vapaiksi vahingon takia. Vaan se, että kyseessä on tapa kontrolloida viranomaista. Painostaa sitä toimimaan oikein ja lain mukaan koska seurauksena väärästä toiminnasta on jutun kaatuminen.

Suomessa näin ei ole. Suomessa on lähes mahdotonta saada juttua kaatumaan prosessivirheen takia. Vaikka se olisi kuinka törkeäkin. Laittomasti hankitut todisteet, väärät kirjaukset, väärin myönnetyt luvat, anything goes. Kaikkea voidaan käyttää syyllisyyden osoittamiseksi.

Ehkä kaikkein törkein esimerkki tästä oli vuonna 1989, jolloin suomi kunniakkaasti kieltäytyi lisäämästä lakiin nimenomaista kieltoa käyttää kidutuksella hankittua tietoa oikeudenkäynnissä liityttyään YK:n kidutuksenvastaiseen sopimukseen. Perusteena oli se, että se voisi "vaikeuttaa suomen vapaaseen todisteluteoriaan perustuvan järjestelmän toimintaa tarkoitettua laajemmin". Tämä kielto saatiin lakiin vasta muutama vuosi sitten useiden kansainvälisten organisaatioiden (mm. YK ja EIT) vuosia kestäneen kritiikin jälkeen.

Näin meillä.

Kerran luistelin sakoista, kun vastaan ajanut poliisiauto oli kuulemma mitannut ylinopeuden. Oli yö ja pimeä talvi. Lähellä paikkaa oli nopeuskamera, johon en ajanut. Minut pysäytti noin 10 km päässä ns. mittaustilanteesta poliisin ja rajavartioston yhteispartio. Kiistin kaikki. Ja kuulin maijassa haparoivaa radioliikennettä.
Väitin että nopeus oli mitattu jostain toisesta autosta, joka ajoi samaan suuntaan. Syytin edelläni ajanutta Focusta.

Syyttäjä jätti syyttämättä.

 

[Starpom]

Kerran luistelin sakoista, kun vastaan ajanut poliisiauto oli kuulemma mitannut ylinopeuden. Oli yö ja pimeä talvi. Lähellä paikkaa oli nopeuskamera, johon en ajanut. Minut pysäytti noin 10 km päässä ns. mittaustilanteesta poliisin ja rajavartioston yhteispartio. Kiistin kaikki. Ja kuulin maijassa haparoivaa radioliikennettä.
Väitin että nopeus oli mitattu jostain toisesta autosta, joka ajoi samaan suuntaan. Syytin edelläni ajanutta Focusta.

Syyttäjä jätti syyttämättä.

Eräänä syksynä kauan sitten, tykittelin tulemaan anoppilasta kärry perässä. Pitkä suoran alkupäässä bongasin vastaan tulevalla kaistan osalla bussipysäkin, jossa maija ja kuski osoittelemassa minua Stalkkerilla sivuikkunasta. Muita autoja ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Nopeusmittarini näytti 115. Tiekohtainen rajoitus oli 80 tai 100, mutta kärry perässä rajoitti suurimmaksi sallituksi nopeudeksi 80. Sivuutettuani maijan seisahdin jarrulle ja kurvasin tien sivuun. Takapaksista kyytiläisille anoppilan omenat suuhun ja tauko paikallaan, sen ajaksi että pari-kolme autoa oli ohittanut minun autoni. Pysähdyksen kunkkuidea oli siinä, että poliisit tietysti mittaavat nopeuksia kaikille vastaantulijoille. Arvelin että minulle mitattu lukema korvautuisi seuraavaksi perässäni tulleelle tutkatulla lukemalla, jolloin minulle mitattu lukema kenties häviää. Tai jos tutkassa on muistipaikkoja eri lukemille, pysäytettäessä kiistän ylinopeuden ja vaadin saada nähdä tutkan osoittaman. Jos sellainen esitetään, kyseenalaistan miten useammasta lukemasta joku tietty voi olla just minulle mitattu. Omena-strategia onnistui. Kilometrin-kahden päässä tutkamittauksesta oli pysäytysauto, mutta minua ei pysäytetty.

 

[inscout]

Minä nykäisin noin 4500 € vakuutusoikeudesta valtiokonttorilta, markkojen juuri muututtua euroiksi. Siis tapahtumat tapahtuivat markka-aikaan. Korvaus tuli juuri alkaneeseen euroaikaan. Lähdin hakemaan yhtä parinsadan markan ambulanssimaksua rikosuhrina valtiokonttorilta. Olin tapahtumavuonna opiskelijana, maksanut veroja joku 125 000 markkaa. Sain hylsyn, jossa vittuiltiin. Soitin päätöksen tehneelle korvauslakimiehelle, joka puhelimessa vittuili päin naamaa. Siis korvaan.

No sain sen 4500€ rikosvahinkokorvausta, lakimies sai kenkää. Ja itse hoidin valitukset. Toki olin opiskellut jokusen kymmenen opintoviikkoa oikeustiedettä.

Se minun valitukseni paljasti, että se korvauslakimies ei ollut lukenut juuri mitään asiakirjoja, vain antanut hylsyjä lähes kaikille, ei vain minulle...

Nostan hattua. Liian harva jaksaa taistella asiansa puolesta. Se on täysin ymmärrettävää, mutta valitettavaa. Toisaalta vittuilun/ylimielisyyden jne. kohteeksi joutuminen nostaa joskus taistelumieltä jopa kaleeriorjassa.

Mutta täytyy sanoa että ihmettelen, miten tuo juristi sai kenkää. Hänen on täytynyt juoda väärästä lasista useammin kuin kerran firman pikkujouluissa saadakseen monoa. Jos hän olisi antanut liikaa myönteisiä päätöksiä, ymmärtäisin asian. Sellaista olen itsekkin nähnyt. Mutta että antamalla hylsyjä rahanruinaajille saa kenkää?? En ole moista ikinä ennen kuullut!

 

[inscout]

Mä en kyllä näe ongelmaa vapaan todistelun teoriassa. Sehän nimen omaan tekee oikeudesta riippumattoman instanssin suhteessa esitutkintaviranomaisiin ja syyttäjään.

Lisäksi se suojaa asianomaisia jotka voivat tuoda oikeuteen todisteita puolesta tai vastaan oikeus sitten katsoo huomioiko se niitä.

Huomionarvoista on että oikeus voi jättää myös viranomaisen todisteet huomiotta.

Vapaan todistelun periaatteen ongelma on siinä, että hyväksyttäessä mitä vain todisteita, voidaan päätyä rikkomaan periaatteita, joilla on suurempi arvo kuin syyllisyyskysymyksen ratkaisemisella. Perusongelma on siinä yleisesti maailmalla hyväksytyssä tosiasiassa, että oikeudenkäynnissä vastaajalla ei ole käytössään samoja reusrsseja kuin kantajalla rikosasioissa.

Itse asiassa suomessa jotkut oikeusoppineet ovat alkaneet yhä enemmän kritisoida puhtaan vapaan todistelun periaatetta. Se on nimittäin perusoikeuksien näkökulmasta ongelmallinen ja EIT:n tuomiokäytäntö on alkanut asettaa sille yhä enemmän rajoja EIS:n tulkinna perusteella.

Pistän asiasta esimerkin. Tämä on ehkä törkeimpiä ellei törkein näkemäni tapa, millä virallinen suomi yrittää samaan aikaan olla osa länttä ja samalla pitää vanhat hallintoperiaatteensa:

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Documents/he_36+1989.pdf

Tuon kun lukee ajatuksella, ymmärtää mitä tarkoitan.

Käytännössä kyse on samasta asiasta kuin nyt nähdyssä vuosia kestäneessä taistelussa käytettyjen autojen verotuksen ja alkoholin tuontisäännösten tapauksessa. Puhutaan kovaan ääneen läntisistä arvoista, vapaakaupasta jne, niin kauan kunhan niiden soveltaminen ei koske hallinnon oikeuksia.

Jos jotakuta asia kiinnostaa, katsokaa huviksenne, miten virallinen suomi kiersi säännöksiä liityttyään vuonna 1990 Euroopan Ihmisoikeussopimukseen ja saatuaan sapiskaa maailmalta pidätysajoista. Mikään ei ole muuttunut.

edit: todisteiden huomioimatta jättäminen ja arviointi liittyvät vapaaseen todisteharkintaan, mikä on eri asia ja joka pitää sisällään omat ongelmansa jotka toki osin liittyvät vapaan todistelun periaatteeseen.

 

[Kent Uranium]

Nostan hattua. Liian harva jaksaa taistella asiansa puolesta. Se on täysin ymmärrettävää, mutta valitettavaa. Toisaalta vittuilun/ylimielisyyden jne. kohteeksi joutuminen nostaa joskus taistelumieltä jopa kaleeriorjassa.

Mutta täytyy sanoa että ihmettelen, miten tuo juristi sai kenkää. Hänen on täytynyt juoda väärästä lasista useammin kuin kerran firman pikkujouluissa saadakseen monoa. Jos hän olisi antanut liikaa myönteisiä päätöksiä, ymmärtäisin asian. Sellaista olen itsekkin nähnyt. Mutta että antamalla hylsyjä rahanruinaajille saa kenkää?? En ole moista ikinä ennen kuullut!

Se juristi ei lukenut asiakirjoja. Väitti kielteisissä päätöksissään asioita, jotka eivät pitäneet paikkaansa ja hän olisi sen tiennyt, jos olisi lukenut asiakirjat. Niitä vastaavia juttuja oli useita.

Ilmeisesti ko. korvauslakimies oli joko kusipää tai alkoholisti, tai molempia. Hetken duuni pyörii hyvin, kun kirjoittelee vaan kaikille hylsyjä. Ei mene hommissa kauaa ja on hyvä "työteho". Pomokin kiittelee, kun rahaa säästyy.

Tuomioistuin ei oikein tykännyt siitä. Mätkivät oikaisuissa punitatiivisen korkeita korvauksia. Siksi kenkää. Ja varmasti jonkin muunkin syyn takia. Epäilen alkoholismia?

 

[ak.tied]

1-v lapsensa murhannut ei saanut elinkautista, koska oli mielentilatutkimuksen mukaan alentuneesti syyntakeinen. Perusteet tekstissä ovat tietysti toimittajan ilmaisua asiasta ja voi siten olla pitkälti oikaistu. Mutta hieman tuntuu perustelut tuon perusteella erikoisilta, varmaan suurin osa murhaajista täyttää jonkinasteisen persoonallisuushäiriön, narsisimin/psykopatian, itsekeskeisen ja mustavalkoisen ajattelun sekä empatian puutteen määritelmiä.

Se mikä tässä kyllä myös pistää silmään, että olisiko huostaanotto ollut paikallaan jos mt-ongelmaiseksi tiedetty äiti on kahteen otteeseen käynyt neuvolassa/lääkärissä kertomassa "epävakaista tunteista vauvaa kohtaan"

Tuomitulla oli ollut parisuhdeongelmia ja sen lisäksi psyykkisiä oireita lapsen syntymästä saakka. Naisella todettiin mielentilatutkimuksessa narsistinen persoonallisuushäiriö, ja hänen tunnesäätelytaitonsa olivat heikot.

Nainen sai lähetteen neuvolapsykologille jo raskausaikanaan vuonna 2018. Hän kertoi muun muassa epävakaista tunteista vauvaa kohtaan. Nainen kuitenkin jätti menemättä psykologin puheille.

Paria kuukautta ennen henkirikosta nainen vieraili terveyskeskuslääkärin vastaanotolla ja kertoi jälleen oireista. Hän sai ahdistustestistä korkeat pisteet, jotka viittasivat vaikeaan ahdistukseen. Lääkäri antoi naiselle lähetteen psykiatrille, mutta hän jätti jälleen ajan varaamatta.

Oikeus arvioi, että tuomittu kykeni vain rajalliseen empatiaan ja että hänen ajattelutapansa oli itsekeskeinen. Naisella oli tapana jaotella kaikki kokemansa mustavalkoisesti hyväksi tai pahaksi. Tuomioistuimen mukaan naisen päätöksentekokyky oli alentunut, mutta hänen tuli silti ymmärtää, että lapsen tappaminen on väärin.

Murha oli tehty vakaasti harkiten. Nainen päätti teosta edellisenä päivänä ja toimi suunnitelmansa mukaisesti. Nainen myös jatkoi tappamista huomattuaan, että lapsi oli yhä elossa.

1-vuotiaan murhanneella äidillä narsistinen persoonallisuushäiriö – ei tuomittu elinkautiseen

Nainen kertoi useista eri persoonista päänsä sisällä.

www.iltalehti.fi

 

[EXLT2]

1-v lapsensa murhannut ei saanut elinkautista, koska oli mielentilatutkimuksen mukaan alentuneesti syyntakeinen. Perusteet tekstissä ovat tietysti toimittajan ilmaisua asiasta ja voi siten olla pitkälti oikaistu. Mutta hieman tuntuu perustelut tuon perusteella erikoisilta, varmaan suurin osa murhaajista täyttää jonkinasteisen persoonallisuushäiriön, narsisimin/psykopatian, itsekeskeisen ja mustavalkoisen ajattelun sekä empatian puutteen määritelmiä.

Se mikä tässä kyllä myös pistää silmään, että olisiko huostaanotto ollut paikallaan jos mt-ongelmaiseksi tiedetty äiti on kahteen otteeseen käynyt neuvolassa/lääkärissä kertomassa "epävakaista tunteista vauvaa kohtaan"

Persoonallisuushäiriöt yms. eivät vaikuta syyntakeisuuten alentavasti, kuten ei Suomessa humalatilakaan.

 

[inscout]

Persoonallisuushäiriöt yms. eivät vaikuta syyntakeisuuten alentavasti, kuten ei Suomessa humalatilakaan.

Mutta tekijän sukupuoli vaikuttaa.

 

[kimmo.j]

Persoonallisuushäiriöt yms. eivät vaikuta syyntakeisuuten alentavasti, kuten ei Suomessa humalatilakaan.

Juoppohulluus kuitenkin suojaa tuomiolta.
Näin hoiturina vituttaa, että tuo juoppo paska akka saa kulkea vapaana pilaamassa hoitajien mainetta.
Eiköhän tuokin saatana työllisty jonnekkin tänä päivänä.

Kyllä tässä maassa saa oikeutta...

Hoitaja tappoi potilaansa hengityskoneeseen Helsingissä – ei rangaistusta, ei pakkohoitoa

Käräjäoikeus jätti naisen tuomitsematta rangaistukseen.

www.iltalehti.fi

Hoitaja tappoi potilaansa hengityskoneeseen Helsingissä – ei rangaistusta, ei pakkohoitoa​

Tänään klo 13:07 (muokattu klo 15:34)
Käräjäoikeus jätti naisen tuomitsematta rangaistukseen.

Keski-ikäiselle naiselle ei koitunut taposta muita vapauteen liittyviä seuraamuksia kuin tutkintavankeus ja mielentilatutkimus. KATARIINA TALEVA
Helsingin käräjäoikeus on tuominnut vuonna 1962 syntyneen naishoitajan potilaan taposta Helsingissä 1.–2. tammikuuta 2020.
Käräjäoikeus kuitenkin totesi naisen syyntakeettomaksi henkirikoksen aikana. Nainen jätettiin tuomitsematta rangaistukseen. Tuomittu kävi läpi mielentilatutkimuksen, jonka perusteella esitettiin, että nainen ei ymmärtänyt tekoaan sen hetkellä.
Naista ei määrätty tahdosta riippumattomaan hoitoon. Käräjäoikeus kertoo asiantuntija-arviosta, jonka mukaan vastaaja ole tällä hetkellä hoidon tarpeessa.
Tuomittu vastasi rikoksen tapahtuma-aikaan hengityskonepotilaan hoidosta. Mies oli pyörätuolissa hengityskoneessa, joka ei ollut kytkettynä verkkovirtaan. Käräjäoikeuden mukaan nainen oli yksin vastuussa ja jätti miehen oman onnensa nojaan kytkemättä häntä esimerkiksi sängyn hengityskoneeseen.
Pyörätuolin hengityskone alkoi hälyttää äänimerkillä akun vähäisestä virrasta. Pyörätuoli alkoi käyttää sisäänrakennettua vara-akkua, joka loppui kolmen tunnin kuluttua. Sisäinen akku loppui noin kello kuudelta aamulla, kun alun perin naishoitaja oli kytkenyt uhrin pyörätuoliin kello 22 aikaan. Potilas oli mitä ilmeisimmin tietoinen akun loppumisesta ja lähestyvästä kuolemasta.

Surmaaja löytyi sekavana kylpyhuoneesta​

Hoitaja makasi sekavassa tilassa kylpyhuoneen lattialla samaan aikaan, kun potilas teki kuolemaa. Löydettäessä naisella oli vessapaperirulla tyynynä. Syyttäjän mukaan nainen kärsi tekoaikaan todennäköisesti alkoholivieroituksen aiheuttamasta delirium-tilasta eli tutummin juoppohulluudesta.
Nainen kiisti tapposyytteen ja vetosi muun muassa huonoon terveydentilaansa.
Oikeuden mukaan naisella oli tarvittava ammattitaito uhrin hoitamiseksi. Tuomitulla oli työsuhteeseen perustuva velvollisuus huolehtia potilaasta. Todistajan mukaan naisella näytti olevan normaali todellisuudentaju työvuoroon tullessaan. Oikeus arvioi, että naisen oli pitänyt havaita potilas akkukäyttöisessä hengityskoneessa ja ymmärtää, että hoidon laiminlyönti on varsin todennäköisesti miehelle kuolemaksi.
Todennäköisyystahallisuus täyttyi, ja nainen tuomittiin taposta.
Tuomio ei ole lainvoimainen.
Juttua oikaistu 3.3.2021 kello 15:33. Artikkelista saattoi aluksi saada käsityksen, että käräjäoikeus päättää mahdollisesta tahdosta riippumattoman hoidon tarpeesta. Arvion tekevät kuitenkin lääketieteen asiantuntijat.

 

[tulikomento]

Olen tässä nyt ihan kuulopuheiden varassa.

Nämä kolme oivallista nuorta, jotka lopulta sitten tappoivat yhden. Useimmat varmaan tuntevat tapauksen. Kun vähä vähältä tulee ilmi ja julki itse tapahtuma, viestittelyt, ym. niin aika moni kommentoija on karhakkana. Nuoret tekijät tullaan tuomitsemaan nuorina tekijöinä ja bakelsi lienee noin neljä vuotta istuntaa de facto.

Oikeus tuomitsee lakien mukaan, ei siinä mitään. Mutta miten tämä tapaus tulee kirvoittamaan keskustelua sitten aikanaan siinä mielessä, että tuleeko bakels olemaan ns. yleisön oikeustajun mukainen eli käytännössä tarpeeksi ankara?

Oikeustaju saanee lohmon, jos esim. yksi tuomitaan murhasta ja kaksi saa jonkun muun tuomion esim. törkeä pahoinpitely jne.

Tällä hetkellä tekijöiden oikeusturvan toteutuminen on SE. Uhri omaisineen on saanut jo omansa.

Kun tällaisista rikoksista tuomitaan ihmisiä, niin arvioidaanko missään portaassa lainkaan sitä, että miten yleisö suhtautuu tuomioon omalla oikeustajullaan? Vaikuttaako metian paahtaminen koskaan?

Tässä lakiasiantuntijan kommentointia teemasta.

Rikosoikeuden professori: Koskelan murhasta syytetyille luvassa jopa 15 vuotta vankeutta, mutta alaikäisinä he istuvat vain kolmanneksen

Nuoria rikollisia kohdellaan liian hellästi rangaistusten täytäntöönpanossa, arvioi rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen.

yle.fi

– Kyllä se niin on, että vaikka on nuori henkilö kyseessä, niin vakavasta rikoksesta pitää rangaista, vaikka rangaistus ei tuo uhria henkiin. Kyse on myös luottamuksen ylläpitämisestä. Siitä, että ihmiset uskovat siihen, että lakia ei voi rikkoa ilman asianmukaista seurausta, Tolvanen sanoo.

Alaikäiset voivat saada pitkän tuomion, mutta he suorittavat siitä vain kolmanneksen. Jos Koskelan tapauksessa tuomiot olisivat teoreettisesti enimmillään 15 vuotta, tuomitut pääsisivät vankilasta vapauteen jo viiden vuoden kuluttua.

Valvottuun koevapauteen he pääsisivät jo tätäkin aiemmin. Tolvasen mielestä rangaistusten täytäntöönpano on alle 21-vuotiaiden kohdalla lempeä.

Hän oli lakivaliokunnan kuultavana, kun laista päätettiin. Tolvasen mielestä alle 21-vuotiaat olisivat voineet olla tuomiostaan vankilassa puolet kolmanneksen sijaan.

– Eduskunta katsoi, että nuorille pitää antaa tilaisuus. Onhan se niinkin, ettei vankila ole oikea paikka nuorille. Toisaalta vankilassa voi orientoitua rikoksettomaan elämäntapaan. Ei siellä enää laiteta kaltereilla kiinni seinään, vaan on mahdollisuus esimerkiksi opiskeluun, jos motivaatiota riittää.