Erikoisrajajääkärien luvatta tilaamat pizzat päätyivät eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen pöydälle
Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva, Ulla Ylönen
Jaa
Julkaistu: 12:49
”Ilmeistä on, että elintarvikkeiden laatu on jossain määrin kärsinyt niiden kylmäsäilytyksen keston myötä.”
IMATRALLA Raja- ja merivartiokoulun yhteydessä toimivassa Erikoisrajajääkärikomppanissa syntyi erikoinen juridinen vyyhti varusmiesalikersantin itselleen ja kolmelle alikersanttitoverilleen tilaamista neljästä pizzasta ja virvoitusjuomista.
Lopulta virvoitusjuomat jäivät sivuosaan, kun eduskunnan apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen sai työpöydälleen pizzataksista kasarmin päivystäjän pöydän kautta roskakatokseen ja sieltä jääkaappiin kulkeutuneet pizzat.
Pölönen kyseenalaisti pizzojen laadun.
Sitä ennen oli tapahtunut paljon.
Alikersantit olivat Immolassa kasarmilla, koska heille oli määrätty niin sanottua veepeetä eli vapautusta palveluksesta (VP). Samaan aikaan muu komppania oli maasto-olosuhteissa sotaharjoituksessa ja tukeutui ruokahuollossaan taistelumuonapusseihin.
Apulaisoikeusasiamiehen Imatran pizzagatesta antamasta ratkaisusta kertoi ensimmäisenä
Etelä-Saimaa.
Elettiin toukokuuta 2019, kun Erikoisrajajääkärikomppanian komppanianpäälliköltä oli käynyt käsky RVLDno-2017-1070, jonka liitteen 3 mukaan 5. toukokuuta alkavassa maastoharjoituksessa käytettäisiin taistelumuonia aina päivällisaikaan 10. toukokuuta asti.
Osanottajille oli jaettu kuusi pussia taistelumuonia / mies tai nainen.
TIISTAINA 7. toukokuuta kello oli noin 20, kun palveluskelpoisuuden rajoituksista (VP) kärsineen neljän alikersantin ryhmän havaittiin lähteneen etenemään rivakan määrätietoisesti kasarmilta poispäin.
Aistinvaraisen ja silmämääräisen havainnon teki komppanian vääpelinä toiminut ylirajavartija.
Neljän alikersantin ryhmä saavutti nopeasti painopistesuunnaksi osoittautuneen varuskunnan pääportin, jossa he saivat yhteyden lähiseudulta liikkeelle lähteneeseen pizzakuljetukseen.
Pizzat ja juomat ehtivät vaihtaa käsiä ennen kuin tilanteeseen mukaan ehtinyt ylirajavartija ilmoitti alikersanteille näiden syyllistyneen palvelusrikkomukseen poistumalla luvattomasti komppaniasta ja varuskunta-alueelta. Sitä paitsi: vaikka varusmiehet oli vapautettu maastoharjoituksesta, heitä ei ollut vapautettu pussimuonista.
Nyt ylirajavartija teki virheen, josta apulaisoikeusasiamies tulisi häntä moittimaan. Ylirajavartija käski alikersantteja tekemään kirjallisen selvityksen tekemisistään.
Kohta tapahtui toinen, vähäisempi erhe, jonka apulaisoikeusasiamies tulkitsi olleen pikemminkin sekavan tilanteen aiheuttamaa sekoilua. Ylirajavartija kehotti alikersantteja hävittämään pizzat komppanian tiloista.
Alikersantit veivät pizzat päivystäjän pöydältä roskakatokseen, mistä ylirajavartija kävi myöhemmin siirtämässä ne ulkovarastoon ja jääkaappiin.
Alikersantit saivat pizzansa takaisin heti, kun käskyn RVLDno-2017-1070 liite 3 ei ollut enää voimassa. Juomatkin olivat tallessa.
Aikaa ehti kuitenkin kulua kolme vuorokautta.
KOMPPANIAN päällikkö oli sillä välin määrännyt esitutkinnan, koska alikersantteja epäiltiin palvelusrikoksesta. Rangaistukseksi he saivat ylimääräistä palvelusta kolme kertaa.
Hyvin ei mennyt ylirajavartijallakaan.
Eduskunnan oikeusasiamies määräsi pizzagaten seurauksena tarkastuksen Raja- ja merivartiokouluun. Lausunto pyydettiin niin sieltä kuin Rajavartiolaitoksen esikunnasta.
Vähitellen apulaisoikeusasiamiehelle muodostui kokonaiskuva tapahtuneesta.
Koulun ja Esikunnan mielestä ylirajavartijaa voitiin arvostella käskystä vaatia alikersanteilta kirjallinen selvitystä, vaikka esitutkinnan käynnistäminen oli ilmeisen selvää. Ylirajavartijan olisi pitänyt tyytyä tekemään itse muistiinpanoja havaintojensa ja suullisen puhuttelunsa perusteella.
Kysymys oli itsekriminointi-suojasta. Esitutkintalain mukaan rikoksesta epäillyllä ei ole velvollisuutta edistää rikoksensa selvittämistä eikä hänellä ole totuudessa pysymisvelvollisuutta, jollainen sisältyy esimiehelle annettavaan selvitykseen.
Apulaisoikeusasiamies muistutti itsekriminoinnin suojan olevan kansainvälisesti tunnustettu periaate, joka ihmisoikeustuomioistuimen mukaan kuuluu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ytimeen.
Vaikka ylirajavartijan käskyttämät selvitykset oli hävitetty esitutkinnan myötä, apulaisoikeusasiamies piti ylirajavartijan menettelyä ”ongelmallisena” ja kehotti häntä vastaisuuden varalle ottamaan nämä esitetyt näkökohdat huomioon.
”Herää kysymys, miten kertomuksiin olisi suhtauduttu, jos varusmiehet olisivat kuulusteluissa kiistäneet syyllisyytensä”, apulaisoikeusasiamies totesi.
ITSEKRIMINOINNISTA vapautetut alikersantit pääsivät itse syömään pizzansa, mutta vasta kolme vuorokautta myöhemmin.
Virallisten lausuntojen mukaan pizzat olivat palautettaessa edelleen laatikoissa ja ”syömäkelpoisia”, joten aineellisia vahinkoja ei ollut koitunut.
Juridinen pohdinta liittyi siihen, oliko pizzat takavarikoitu vai otettu haltuun mahdollista takavarikkoa varten vai vain otettu ”lyhytaikaisesti” haltuun – ja millä perusteella.
Rajavartiolaitoksen esikunnan mukaan kysymys oli sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta, Raja- ja merivartiokoulun mukaan pakkokeinolain mukaisesta toimenpiteestä. Kumpikin korosti, ettei kyse ollut takavarikosta, vaikka sana oli (virheellisesti) vilahtanut esitutkinnassa.
Pizzojen hävityskehotuksen taas todettiin olleen ”olosuhteista johtuva väärinkäsitys”, koska ”käskyt olisi voinut antaa selkeämmin”.
Apulaisoikeusasiamies ei pitänyt mahdollista takavarikkoa suhteellisuusperiaatteen valossa edes perusteltuna, ”ei rikoksen selvittämisen kannalta eikä toisaalta myöskään elintarvikkeiden ilmeisen pilaantumisvaaran johdosta”.
Apulaisoikeusasiamies arveli hävityskehotuksen ja sen seurauksien olleen ”olosuhteista johtuva väärinkäsitys”.
Se, että ylirajavartija kävi hakemassa pizzalaatikot pois roskalaatikosta, todisti ”olosuhteiden ja ohjeiden sekavuutta”, joiden (sekavien ohjeiden) seurauksia hän oli kuitenkin omalla toiminnallaan korjannut.
Apulaisoikeusasiamies katsoi, että ylirajavartijan perimmäinen tarkoitus oli ollut luvattomasti hankittujen elintarvikkeiden haltuunotolla varmistaa, että sotaharjoituksen käskyä kenttämuonituksesta noudatetaan ja kaikki varusmiehet ovat yhdenvertaisia.
Vaikka lausunnoissa todettiin pizzojen palautuneen syömäkelpoisina, totesi apulaisoikeusasiamies – ilmeisesti yleisen elämänkokemuksen perusteella – olleen ”ilmeistä, että elintarvikkeiden laatu on jossain määrin kärsinyt niiden kylmäsäilytyksen keston myötä”.
Hän oli kuitenkin ymmärtäväinen ylirajavartijan toimenpidettä kohtaan.
”Nähdäkseni voidaan kuitenkin katsoa, että ylirajavartijan toisintoimimismahdollisuus varusmiesten hallussa olleiden elintarvikkeiden kohtalosta päätettäessä on sotilaallisen järjestyksen ylläpitämisen kannalta ollut jossain määrin rajoitettu.”
Yhdyssana toisintoimimismahdollisuus tarkoittaa arkikielessä mahdollisuutta toimia toisin, toisella tavalla kuin on toimittu.
IMATRALLA toimiva Raja- ja merivartiokoulu on Rajavartiolaitoksen rajaturvallisuuden ja meripelastusalan opetus- ja tutkimuslaitos, jossa muun koulutuksen lisäksi annetaan erikoisrajajääkärikoulutusta varusmiehille.
Raja- ja merivartiokoulun erikoisrajajääkärikomppania Imatralla kouluttaa henkilöstöä vaativiin erikoisjoukkojen tiedustelu-, taistelu, ja tukitehtäviin.
Merivartioinnin opetusyksikkö on sijoitettu Turkuun.
Eikö apulaisoikeusasiamiehellä ole parempaa tekemistä? 