Paikallisjoukot

koponen kirjoitti:
Miettikää huviksenne miten suhde Puolustusvoimiin muuttuisi yhteiskunnan tasolla, jos asevelvollisuusaikana alettaisiin oikeasti vaatimaan reserviläisiltä jotain. Vaikkapa kenttäkelpoisuutta. Tai oman osaamisen ylläpitoa harjoitusten lisäksi itseopiskeluna.

Jos jotain vaatisi niin pitäisi myös antaa. En pidä huonona Sveitsin mallia, jossa asevelvollisuudesta ja siviilipalveluksesta kieltäytyminen aiheuttaa 3% ylimääräisen tuloveron. 20% miehistä maksaa tätä 30 ikävuoteen asti. Tälläisen veroedun tai rangaistuksen antaminen ja ulottaminen kenttäkelpoisuuden säilyttämiseen luonnollisesti tuottaisi terveydenhuollollekin säästöjä, vähemmän sairaspoissaoloja, tuottavuuden kasvua ja armeijalle hyväkuntoisia miehiä. Tosin porkkanan kanssa pitäisi leikkiä, ei kepin. Miksei tilanne olisi kaikinpuolin win-win? No siksei, koska Suomi on Suomi. Täällä ei saa vaatia mitään keneltäkään ja onnistumisista rangaistaan.
 
koponen kirjoitti:
Minä tunnen väkeä neljästä eri maakuntajoukosta kahdesta puolustushaarasta, ja kolmen joukon koulutuksesta ja muusta toiminnasta on joku haju. En lähtisi niputtamaan kovin vahvasti yhteen nippuun ko. joukkoja. Joissain tuntuu olevan todennettavissa olevaa ja todennettua suorituskykyä niin paljon että Firman oma ymmärrys/määräys-taso ei tunnu antavan käytölle myöten. Sitten on näitä kolmen vuosiharjoituksen joukkoja. Valitettavasti.

Maakuntajoukoissa on eroja. Jotkut komppaniat ovat tarpeellisia yksiköitä joilla nähdään olevan merkitystä. No toiset ovat "vain paikallisjoukkoja" joita koulutetaan puomihommiin ja kevyen jalkaväen touhuihin. Paljon on toki kiinni siitä komppanian päälliköstä ja tukevan joukko-osaston tarpeista.

Osa maakuntakomppanioista on ilmeisesti niitä tukevien yksiköiden kannalta riippakiviä. Homma on kyllä vähän epäonnistunut jos on perustettu innokkaista vapaaehtoisista yksikkö johon saadaan puhellettua tarvittava taso muutamalla vuorokaudella vuodessa.
 
commando kirjoitti:
Jos jotain vaatisi niin pitäisi myös antaa. En pidä huonona Sveitsin mallia, jossa asevelvollisuudesta ja siviilipalveluksesta kieltäytyminen aiheuttaa 3% ylimääräisen tuloveron. 20% miehistä maksaa tätä 30 ikävuoteen asti. Tälläisen veroedun tai rangaistuksen antaminen ja ulottaminen kenttäkelpoisuuden säilyttämiseen luonnollisesti tuottaisi terveydenhuollollekin säästöjä, vähemmän sairaspoissaoloja, tuottavuuden kasvua ja armeijalle hyväkuntoisia miehiä. Tosin porkkanan kanssa pitäisi leikkiä, ei kepin. Miksei tilanne olisi kaikinpuolin win-win? No siksei, koska Suomi on Suomi. Täällä ei saa vaatia mitään keneltäkään ja onnistumisista rangaistaan.

Jos minulta kysytään niin huomattava osa asevelvollisista ei ole oikeasti kenttäkelpoisia eikä nykyiset reservimäärät mitenkään puolla kaikkien kouluttamista. Oman kokemukseni mukaan henkilö, joka paskat nakkaa koko touhusta on täydellisen kenttäkelvoton, oli fyysinen kuntonsa mikä tahansa, ja sotatilanteessa hengenvaaraksi joukolle. Minusta olisi perhanan tervetullut uudistus, että asevelvollisuudesta voisi kieltäytyä ja ottaa tuollaisen lisäveron kontolleen pariksikymmeneksi vuodeksi. Otetaan sisään halukkaat ja sitten todella vaaditaan heiltä jotain ja tehdään heistä kunnon sotilaita. Rahankäyttökin tehostuisi kun ei makuutettaisi B-miehiä turhaan palveluksessa. Reservissäkin motivoituneet sotilaat todennäköisesti pitävät paremmin huolta kunnostaan ja osallistuvat käskettyihin harjoituksiin.

EDIT: Lisäkysymys aiheeseen: Mikä erottaa Suomen Norjasta, Ruotsista, Tanskasta ja Virosta joissa kussakin saadaan kymmeniätuhansia reserviläisiä osallistumaan vapaaehtoisiin maanpuolustusjärjestöihin kun täällä ei saada viittätuhatta riviin maakuntakomppanioihin? Jatkuvastihan täällä vakuutellaan sanomalehdissä korkeaa maanpuolustustahtoa! Miksei sitä saada realisoitua?
 
akealik kirjoitti:
EDIT: Lisäkysymys aiheeseen: Mikä erottaa Suomen Norjasta, Ruotsista, Tanskasta ja Virosta joissa kussakin saadaan kymmeniätuhansia reserviläisiä osallistumaan vapaaehtoisiin maanpuolustusjärjestöihin kun täällä ei saada viittätuhatta riviin maakuntakomppanioihin? Jatkuvastihan täällä vakuutellaan sanomalehdissä korkeaa maanpuolustustahtoa! Miksei sitä saada realisoitua?

Suomessa asevelvollisuudesta jää vuosittain tuhansille ja tuhansille silkka p**kan maku suuhun. Näin varsinkin miehistön osalta.

Ei ihme, jos ei sitten myöhemminkään kiinnosta lähteä vapaaehtoisesti herroittelemaan alikeisareita ja nysväämään päiväpeittojen kanssa.

Nyt tietysti väitetään, ettei se noin ole. Ei kai se meininki niin jäykkää olisikaan, mutta kyllähän sen jokainen armeijan käynyt mies tietää, että jo pelkän päiväpeiton kanssa nysvätään palvelusaikana paljon enemmän kuin vaikkapa RK:n kanssa. Varusmiesjohtajilla nyt sentään on jotain muutakin, mutta jakke jääkärille ei ole tarjolla mitään muuta. Asiat tärkeysjärjestykseen sano..

Noissa muissa maissa ei koko nuoriso ole käynyt katsomassa sitä todellista inttimeininkiä, jolloin odotukset voivat olla avoimemmat sen asiallisen toiminnan osalta.
 
skärdis kirjoitti:
akealik kirjoitti:
EDIT: Lisäkysymys aiheeseen: Mikä erottaa Suomen Norjasta, Ruotsista, Tanskasta ja Virosta joissa kussakin saadaan kymmeniätuhansia reserviläisiä osallistumaan vapaaehtoisiin maanpuolustusjärjestöihin kun täällä ei saada viittätuhatta riviin maakuntakomppanioihin? Jatkuvastihan täällä vakuutellaan sanomalehdissä korkeaa maanpuolustustahtoa! Miksei sitä saada realisoitua?

Suomessa asevelvollisuudesta jää vuosittain tuhansille ja tuhansille silkka p**kan maku suuhun. Näin varsinkin miehistön osalta.

Ei ihme, jos ei sitten myöhemminkään kiinnosta lähteä vapaaehtoisesti herroittelemaan alikeisareita ja nysväämään päiväpeittojen kanssa.

Nyt tietysti väitetään, ettei se noin ole. Ei kai se meininki niin jäykkää olisikaan, mutta kyllähän sen jokainen armeijan käynyt mies tietää, että jo pelkän päiväpeiton kanssa nysvätään palvelusaikana paljon enemmän kuin vaikkapa RK:n kanssa. Varusmiesjohtajilla nyt sentään on jotain muutakin, mutta jakke jääkärille ei ole tarjolla mitään muuta. Asiat tärkeysjärjestykseen sano..

Noissa muissa maissa ei koko nuoriso ole käynyt katsomassa sitä todellista inttimeininkiä, jolloin odotukset voivat olla avoimemmat sen asiallisen toiminnan osalta.

Ettet vaan yleistäisi, kun itselläsi ei ole ollut kivaa intissä?
 
juhapar kirjoitti:
Ettet vaan yleistäisi, kun itselläsi ei ole ollut kivaa intissä?

Päinvastaisesta uumoilusta huolimatta viihdyin intissä aivan kohtuullisesti, eikä siitä jäänyt sen erikoisempaa makua suuhun.

Sekin on totta, että osaisin vääntää tornipeitosta pinkan milloin tahansa. Sitä sentään treenattiin täydet 11 kuukautta, joten toistoja oli melkein kolmesataa. Sen sijaan rynnäkkökiväärin purkaminen ja kokoaminen menisi kyllä pähkäilyksi. Ei millään jää sellainen luihin ja ytimiin, kun operaatio tehtiin korkeintaan pari-kolmekymmentä kertaa ja niistäkin valtaosa alokasaikana.

Mutta ei auta, viisaammat ovat tuonkin tärkeysjärjestyksen päättäneet ja väliporras vain toteutti käskyjä. Luonnollisesti niin, että miehistö viikkasi peittojaan viimeiseen iltaan asti, mutta johtajien tuvassa oli (luonnollisesti) toinen meininki. Voin vakuuttaa, että siinä ja 45 minuutin iltavahvuuslaskennoissa tehtiin kyllä sellaista rekrytointityötä, että harva meistä vapaaehtoisena sinne olisi palaamassa.


Asiaan palatakseni, tuo esiintuomani yleinen asevelvollisuus nyt ainakin on erona Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan ja Viroon. Ruotsia lukuunottamatta kaikilla on myös kokemusta sodasta muutoinkin kuin historian kirjoista luettuna.

Faktaa nimittäin on, ettei miehistökoulutuksen saaneiden mielipiteet koulutuksen asiallisuudesta ole läheskään niin mairittelevia kuin johtajien. Niistä vaan ollaan hiljaa. Mielestäni ajatusta tukee sekin fakta, että miehistöstä on krooninen pula maakuntajoukoissa, muista reserviläisriennoista puhumattakaan. Jokin selitys sillekin on oltava ja jos varusmiespalveluksessa saaduilla kokemuksilla ei ole merkitystä, niin sopii esittää muita arvauksia.
 
juhapar kirjoitti:
Ettet vaan yleistäisi, kun itselläsi ei ole ollut kivaa intissä?

Missä hymiöt???

Suomi on sentään niitä maita jossa miehistöpalveluksen suorittaminen on itseasiassa todettu maanpuolutushalukkuutta alentavaksi tekijäksi. Siis tilanteessa jossa verrataan alokasaikaisiin kyselyihin. Vielä 90-luvun intissä porukka oli valmis menemään melkoisen pitkälle saadakseen vapautuksia- toki meno oli rauhoittanut 80-luvusta mutta itse ainakin tuli törmättyä mm. seuraaviin tapoihin hankkia vapautuksia tupakan syöminen, tykkien varastorasvan syöminen, bensiiniin kastettujen sokeripalojen syöminen, sormikkaan aukileikkaaminen ja sormen palelluttaminen ja erilaisten röntgenkuvausta vaativien vammojen teeskentely. Toisaalta onneksi pahamainen "kalautus" jossa vapautusta haluava pyysi lyömään tupajakkaralla päähän oli jo historiaa... Yhden välikohtauksen todistin "otilla" jossa sairaanhoitaja uhkaili kuumeista oksennussiirapilla- näin olisi voitu varmistaa esim. tupakan syöminen kuumeen syynä.

Käytännösshän olemme ajautuneet tilanteeseen jossa miehistöpalvelus varusmiehenä katsotaan jonkinlaiseksi epäonnistumiseksi. Tilanne on siinä mielessä mieletön, että tason takaamiseksi moni ns. miehistön erityistehtävä on täynyt muuttaa aliupseeritehtäväksi riittävän laadukkaan aineksen takaamiseksi. Eli käytännössä annetaan muutama viikko johtamiskoulutusta muodon vuoksi. Toki on olemassa pitkät perinteet jossa esim. laskuvarjojääkärit kaikki ylennetään alikersanteiksi. En usko, että esim. Iso-Britanniassa kenellekkään tulee mieleen väittää, että esim. SAS:n trooperi on jotenkin huonompi ihminen tai sotilas jos sitä vertaa keittiö alikessuun tai Royal Engineerisien "ylisähkömieheen".
 
Perhanan hyvä pointti. Vuodessa ehtii kouluttaa oikein hyväksi taistelijaksi (=miehistöhomma), mitä tapahtuu esimerkiksi Säkylän valmiusjoukoissa. Toisaalta ne, jotka vapaaehtoisesti haluavat palvella vuoden ovat motivoituneempaa ja yleensä parempikuntoistakin porukkaa.

Mitenkähän miehistön saisi ylpeäksi palveluksestaan ja osaamisestaan? Ei minun joukossani mitään simputusta eikä ylenpalttista toistoa ja korjauttamista ollut, hyvä kun saatiin taakse poistuttaa. Silti morttien motivaatiotaso oli huono ja movetusta oli törkeän paljon. On asenteissa kyllä silti kehittämisen varaa. Se on kai se, kun puoli vuotta pidempään palvelleet alikessut ovat niin isoja herroja ja mortit pelkkää kuraa. Muissa maissa, missä aliupseerit ovat oikeasti kokeneempia ja vanhempia on varmasti erilaiset kunnioitus- ja arvostussuhteet puolin ja toisin.
 
46 vuotta on ja rapiat päälle siitä, kun baikal veti atomikokeiden saastuttamaa ilmaa ensi kerran Lahden aluesairaalassa henkeensä ja rämäytti kaikuvan parkaisun soimaan käytävillä. Yhden asian väitän oppineeni maallisen vaellukseni aikana ja hevin ei tämä mielipide muutu: NIIN SE METSÄ VASTAA KUIN SINNE HUUDETAAN.

"lavalla ollaan hiljaa"- niin kauan kuin asenne on tuo sotamiehiä kohtaan, ei tarvi odottaa ihmeitä, näin se vaan on. Olen elämäni varrella ollut tilaisuudessa saada jonkinlaista kontaktia siihen, miten Hollannissa, Sveitsissä ja Norjassa tämä asia SAATTAA olla, eroa siinä on. Meillä on livuttu hakemaan koulutuksessa tietynlaista näennäistehokkuutta, joka tarkoittaa valitettavan usein ryydyttämistä keinolla millä hyvänsä, okei, sillä on paikkansa, mutta mikään sääntö se ei sattans voi olla. Noissa edm. maissa yksittäinen sotilas haastetaan toimimaan joukon osana hlökoht. ja väitän, että se toimii ja kas, se jättää paremmat fiilikset jatkoa ajatellen. Näin se vaan on.

Meillä on osaavia kouluttajia tosi paljon, väitän, mutta hekään eivät voi ihmeitä tehdä, heitä on liian vähän per koulutettavat, tämä on valitettavasti tosiasia. Väitän, että kouluttajia lisäämällä voitaisiin paremmin kohdata ja haastaa koulutettavat toimimaan yksilönä ja joukon osana. Ja siitä tässä koko asiassa perimmiltään on kyse. Luumuilijoita on ja tulee aina olemaan, mutta ison kuvan on muututtava, ei ole yksisuuntaista muutosta olemassakaan. Kuten sanoin: niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
 
baikal kirjoitti:
46 vuotta on ja rapiat päälle siitä, kun baikal veti atomikokeiden saastuttamaa ilmaa ensi kerran Lahden aluesairaalassa henkeensä ja rämäytti kaikuvan parkaisun soimaan käytävillä. Yhden asian väitän oppineeni maallisen vaellukseni aikana ja hevin ei tämä mielipide muutu: NIIN SE METSÄ VASTAA KUIN SINNE HUUDETAAN.

"lavalla ollaan hiljaa"- niin kauan kuin asenne on tuo sotamiehiä kohtaan, ei tarvi odottaa ihmeitä, näin se vaan on. Olen elämäni varrella ollut tilaisuudessa saada jonkinlaista kontaktia siihen, miten Hollannissa, Sveitsissä ja Norjassa tämä asia SAATTAA olla, eroa siinä on. Meillä on livuttu hakemaan koulutuksessa tietynlaista näennäistehokkuutta, joka tarkoittaa valitettavan usein ryydyttämistä keinolla millä hyvänsä, okei, sillä on paikkansa, mutta mikään sääntö se ei sattans voi olla. Noissa edm. maissa yksittäinen sotilas haastetaan toimimaan joukon osana hlökoht. ja väitän, että se toimii ja kas, se jättää paremmat fiilikset jatkoa ajatellen. Näin se vaan on.

Meillä on osaavia kouluttajia tosi paljon, väitän, mutta hekään eivät voi ihmeitä tehdä, heitä on liian vähän per koulutettavat, tämä on valitettavasti tosiasia. Väitän, että kouluttajia lisäämällä voitaisiin paremmin kohdata ja haastaa koulutettavat toimimaan yksilönä ja joukon osana. Ja siitä tässä koko asiassa perimmiltään on kyse. Luumuilijoita on ja tulee aina olemaan, mutta ison kuvan on muututtava, ei ole yksisuuntaista muutosta olemassakaan. Kuten sanoin: niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Joukot hajautettuun sissitoimintaan kahdeksi viikoksi metsään. Ryhmätoiminta tiivistyy ja jokainen hakee paikkansa/toimensa. Kaikkia tarvitaan ja sisäinen kuri hoitaa lusmuilijatkin oma-aloitteisiksi toimijoksi. Oma muistikuvani intti-ajoista ei sisällä minkäänlaista simputusta varusmiesten kesken. Peruskoulutuskaudella oli kylläkin tupa-kaappi-siisteys reenejä ja rättisulkeisia, mutta sekin enempi koulutuksellisella otteella. Sissitoiminnassa arvostetaan jokaisen miehen panosta, kun toimitaan pienryhmissä ja partioissa ..useinkin luonnon ehdoilla. Tämä ryhmän sisäinen yhteistoimintahenki siirtyi metsäkeikkojen myötävaikutuksella myös kasarmille. Tosin harvoinpa oltiin kasarmilla aselajikoulutuksen aikaan muuten kuin öitä. Metsään lähdettiin aamupalalta ja palattiin iltapalalle, ellei sitten oltu pidemmällä keikalla. Eipä siinä kukaan ehtinyt simputteluja miettimään, kun koulutuksessa riitti muutakin tekemistä. Käsittääkseni myös miehistön koulutuksen saaneille jäi suht positiivinen maku intti-ajastaan.
Tosin sissi-/tiedusteluryhmässä isolla osalla miehistä on "oma erityistehtävänsä", johon saavat täsmätympää koulutusta. Nykyisissä kokoonpanoissa ei taida ryhmässä (12 tai 9miestä) olla kuin 4 tai 3 "rivimiestä", kaikilla muilla on ups,au- tai muu erikoistumiskoulutus... Johtajia riittää joka lähtöön, mutta johtajatkin osallistuvat päivittäisiin käytännön toimiin, mitä nyt ryhmyri saa pieniä vapauksia vartiotehtävien osalta mutta vastaavasti riittää muuta touhua yllinkyllin.
Oman näkemykseni mukaan juurikin tuo "kassulla vetelehtiminen" tuo mukanaan turhautumista ja muuta motivaatiohaittaa. Parhaillaan voimassa olevat "maastossaolorajoitukset" eivät varmaankaan edesauta motivaation säilymistä sen kummemmin johtajilla, erikoiskoulutuksen saaneilla kuin rivimiehilläkään.
Tämä täysin riippumatta palvelusajasta.

Pointtini tässä on että maastovuorokausissa ei saa säästellä ja käytäntöön soveltamalla menee oppi paremmin perille. Samalla motivaatikin tulee kohdalleen.

Minkälaisia kokemuksia muilla sissi- tai/ja tiedustelukoulutuksen saaneilla on tuosta "motivaation tappamisesta" ja tiiviistä maastossa olon kasvattavasta vaikutuksesta?

Baikal: Ei metsässä saa HUUTAA!
 
Mosuri kirjoitti:
Käytännösshän olemme ajautuneet tilanteeseen jossa miehistöpalvelus varusmiehenä katsotaan jonkinlaiseksi epäonnistumiseksi.

Eikä siihen ole kaikkein vähinpänä syyllisenä itse Puolustusvoimat.

Varusmiespalveluksen eduista asevelvolliselle on kerrottu kiitettävän paljon 90-luvulta lähtien, mutta se itsekehu on keskittynyt vain ja ainoastaan johtajakoulutuksen ylistämiseen. Ei halaistua sanaakaan miehistötehtävissä suoritetun varusmiespalveluksen eduista.

Nyt viimeisessä pakkoraossa kyllä muokattii kuljettajakoulutus siviilimaailman direktiivin mukaiseksi, koska muutoin olisi 12 kk:n sotamieskuljettajien rekrytointi varmastikin kokenut ylitsekäymättömiä vaikeuksia. Hyvä näin.

Mutta entäs edes muut miehistön "erikoistehtävät", kuten lääkintämiehet, keittäjät, asesepät, korjaamo asentajat jne. Edes näistä tehtävistä ei saa mitään etua opiskeluihin, sosiaalisesta hyväksynnästä puhumattakaan. Päinvastoin, sotilaiden yleisessä kansanperinteessä nämä spadet ja muut spedet ovat kaikkein alimman statuksen tehtäviä.

Entäs sitten perus jakke jääkäri tai timo tykkimies? Voiko heidän statustaan edes yrittää korottaa? Siviilielämään vietävistä eduista nyt puhumattakaan.

Enkä nyt länkytä mistään oletetusta simputuksesta tai muusta sellaisesta, vaan aivan normaalista palvelusmotivaatiosta. Millä jakke jääkäri ja timo tykkimies motivoivat itseään palveluksessa? Mikään ei vaikuta mihinkään. Päivärahat juoksevat, illalla pääsee sotkuun ja lomia odotellaan. Oma toiminta tai vaihtoehtoisesti sluibaaminen ei vaikuta yhtään mihinkään. Vaadittu määrä aamuja lusittuna, niin siirretään reserviin. Ei ketään työnantajaa, naapuria tai appiukkoa siviilielämässä kiinnosta pätkän vertaa, miten he palveluksensa suorittivat. Tykkimies mikä tykkimies ja sellaisena pysyt, vaikka mitä tekisit.

Jos aktiivisuutta pitäisi lisätä, niin pitäisikö luoda selvät sävelet ylenemiselle reservissä? Nykyisin kyllä (teoriassa) järjestetään aliupseerikursseja reserviläisille, mutta sellaiselle pääseminen on yhtä todennäköistä kuin 6+1 oikein lottoarvonnassa. Toisaalta, eihän reservinjohtajistakaan ole pulaa, ei varsinkaan vapaaehtoisissa ympyröissä.

Tuo ketjussa esitetty veroprosentin alentaminen aktiivireserviläisille voisi tietysti olla yksi porkkana, mutta käytännössä siihenkin tulisi kynnykset sotilasarvon mukaan. Miehistö saisi 0,5 %, aliupseerit 1,5 % ja upseerit 3 %. :a-cool:

Vai pitäisikö normaalit reservin sotilasarvot eriittää paikallisjoukkojen arvoista, aivan kuten on tehty rauhanturvaajien ja muiden palkkasotilaiden kohdalla?
 
KorpiSISSI kirjoitti:
baikal kirjoitti:
46 vuotta on ja rapiat päälle siitä, kun baikal veti atomikokeiden saastuttamaa ilmaa ensi kerran Lahden aluesairaalassa henkeensä ja rämäytti kaikuvan parkaisun soimaan käytävillä. Yhden asian väitän oppineeni maallisen vaellukseni aikana ja hevin ei tämä mielipide muutu: NIIN SE METSÄ VASTAA KUIN SINNE HUUDETAAN.

"lavalla ollaan hiljaa"- niin kauan kuin asenne on tuo sotamiehiä kohtaan, ei tarvi odottaa ihmeitä, näin se vaan on. Olen elämäni varrella ollut tilaisuudessa saada jonkinlaista kontaktia siihen, miten Hollannissa, Sveitsissä ja Norjassa tämä asia SAATTAA olla, eroa siinä on. Meillä on livuttu hakemaan koulutuksessa tietynlaista näennäistehokkuutta, joka tarkoittaa valitettavan usein ryydyttämistä keinolla millä hyvänsä, okei, sillä on paikkansa, mutta mikään sääntö se ei sattans voi olla. Noissa edm. maissa yksittäinen sotilas haastetaan toimimaan joukon osana hlökoht. ja väitän, että se toimii ja kas, se jättää paremmat fiilikset jatkoa ajatellen. Näin se vaan on.

Meillä on osaavia kouluttajia tosi paljon, väitän, mutta hekään eivät voi ihmeitä tehdä, heitä on liian vähän per koulutettavat, tämä on valitettavasti tosiasia. Väitän, että kouluttajia lisäämällä voitaisiin paremmin kohdata ja haastaa koulutettavat toimimaan yksilönä ja joukon osana. Ja siitä tässä koko asiassa perimmiltään on kyse. Luumuilijoita on ja tulee aina olemaan, mutta ison kuvan on muututtava, ei ole yksisuuntaista muutosta olemassakaan. Kuten sanoin: niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Joukot hajautettuun sissitoimintaan kahdeksi viikoksi metsään. Ryhmätoiminta tiivistyy ja jokainen hakee paikkansa/toimensa. Kaikkia tarvitaan ja sisäinen kuri hoitaa lusmuilijatkin oma-aloitteisiksi toimijoksi. Oma muistikuvani intti-ajoista ei sisällä minkäänlaista simputusta varusmiesten kesken. Peruskoulutuskaudella oli kylläkin tupa-kaappi-siisteys reenejä ja rättisulkeisia, mutta sekin enempi koulutuksellisella otteella. Sissitoiminnassa arvostetaan jokaisen miehen panosta, kun toimitaan pienryhmissä ja partioissa ..useinkin luonnon ehdoilla. Tämä ryhmän sisäinen yhteistoimintahenki siirtyi metsäkeikkojen myötävaikutuksella myös kasarmille. Tosin harvoinpa oltiin kasarmilla aselajikoulutuksen aikaan muuten kuin öitä. Metsään lähdettiin aamupalalta ja palattiin iltapalalle, ellei sitten oltu pidemmällä keikalla. Eipä siinä kukaan ehtinyt simputteluja miettimään, kun koulutuksessa riitti muutakin tekemistä. Käsittääkseni myös miehistön koulutuksen saaneille jäi suht positiivinen maku intti-ajastaan.
Tosin sissi-/tiedusteluryhmässä isolla osalla miehistä on "oma erityistehtävänsä", johon saavat täsmätympää koulutusta. Nykyisissä kokoonpanoissa ei taida ryhmässä (12 tai 9miestä) olla kuin 4 tai 3 "rivimiestä", kaikilla muilla on ups,au- tai muu erikoistumiskoulutus... Johtajia riittää joka lähtöön, mutta johtajatkin osallistuvat päivittäisiin käytännön toimiin, mitä nyt ryhmyri saa pieniä vapauksia vartiotehtävien osalta mutta vastaavasti riittää muuta touhua yllinkyllin.
Oman näkemykseni mukaan juurikin tuo "kassulla vetelehtiminen" tuo mukanaan turhautumista ja muuta motivaatiohaittaa. Parhaillaan voimassa olevat "maastossaolorajoitukset" eivät varmaankaan edesauta motivaation säilymistä sen kummemmin johtajilla, erikoiskoulutuksen saaneilla kuin rivimiehilläkään.
Tämä täysin riippumatta palvelusajasta.

Pointtini tässä on että maastovuorokausissa ei saa säästellä ja käytäntöön soveltamalla menee oppi paremmin perille. Samalla motivaatikin tulee kohdalleen.

Minkälaisia kokemuksia muilla sissi- tai/ja tiedustelukoulutuksen saaneilla on tuosta "motivaation tappamisesta" ja tiiviistä maastossa olon kasvattavasta vaikutuksesta?

Toiminta pitää yllä motivaatiota ja viihtyvyyttä, sehän on selvä!
Nyt ollaan van menossa säästöjen takia aivan päinvastaiseen suuntaa... Tähän päälle kun lisätään se fakta että koko ikäluokka koulutetaan edelleen vaikka tarve SA-joukoissa sen kun supistuu ja vielä aika radikaalisti, niin tokkopa sekään näkyy toiminnan lisääntymisenä "ylimääräisen" miehistön koulutuksessa... Ei kovin ruusuiselta näytä :dodgy:

Kyllähän omassa palveluksessa pahinta myrkkyä oli juuri ne keksimällä keksityt harjoitukset jotka olivat täyttä ajantappamista. Skärdis teki pinkkoja, meillä yritettiin jynssätä DDR kalashnikovin kovakromausta puhki :doh: Meillä sitä turhaa touhua nyt ei ihan mielettömiä ollut mutta entä jossain ns. massa j.yksikössä jonka tehtävänä erityisesti jatkossa tulee olemaan aika pitkälti vaan sen "koko ikäluokan" kouluttaminen ilman SA-sijoitusta :confused:

Juuri tämän takia kannattaisin sitä 4kk palvelusta ns. ylimääräiselle osalle miehistöstä. Siitä ei ole kuin harmia ja kuluja kun ylimääräistä massaa roikotetaan väkisin sen 6kk:kin mukana palveluksessa!
 
Ohjus-tiedustelija kirjoitti:
Juuri tämän takia kannattaisin sitä 4kk palvelusta ns. ylimääräiselle osalle miehistöstä. Siitä ei ole kuin harmia ja kuluja kun ylimääräistä massaa roikotetaan väkisin sen 6kk:kin mukana palveluksessa!

Ei se vaan käy, kun jää suurissa kokonaisuuksissa toimiminen oppimatta.

Niinkuin sille yksittäiselle jakke jääkärille tai timo tykkimiehelle olisi yhtään mitään merkitystä, tetsaako siellä satojen neliökilometrien alueella kokonainen prikaati vaiko ei. Nämä miehet hoitavat oman pienen tonttinsa siitä huolimatta, eikä suurten joukkojen yhtäaikaisesta liikehdinnästä saada mitään havaintoja.

Tuossa 4-6 kuukausiin porrastetussa palveluksessa voisi tosiaankin olla porkkanaa nohevammille taistelijoille, kun tulisivat valittua jatkokoulutukseen ja saisivat sitä kautta SA-sijoituksen.

Lyhyimmän kaavan mukaan selvinneet saisivat hekin kertoa suorittaneensa varusmiespalveluksen säädyllisesti läpi. Tokihan tästäkin ryhmästä voisi sitten vapaaehtoisissa harjoituksissa nousta SA-sijoitettuun ryhmään ja/tai sota-aikana lisäkoulutuksella saataisiin kunnolla koulutettuja joukkoja.

Kymmenien tuhansien miesten "turha" kouluttaminen kuluttaa todella paljon resursseja ja jos jo koulutuksen alkaessa tiedetään, ettei sijoitusta heru, niin turhaa hommaahan se on.

Ilmeisesti reaalipoliittiset syyt estävät tuollaisen. Työurien pidentämisen paineessa on paha mennä paljastamaan, ettei sotavaltio oikeasti tarvitse läheskään kaikkien asevelvollisten panosta, mutta siitä huolimatta vaikeutetaan nuorison opiskelua ja työelämään siirtymistä kuukausitolkulla. Poliitikot kavahtavat vielä sitäkin, että epäiltäisiin NATOttamisesta ja osan maata jäävän ilman puolustusta.
 
Mosuri kirjoitti:
Käytännösshän olemme ajautuneet tilanteeseen jossa miehistöpalvelus varusmiehenä katsotaan jonkinlaiseksi epäonnistumiseksi.

Eikä pelkästään PV:n puolella. Työelämässä pelkkä DI/FM/KTM/you name it ei ole juurikaan mitään ellei tittelissä ole loppuosaa -johtaja tai edes -päällikkö. AMK-tutkintoiset on auttamatta kuraporrasta.
 
skärdis: Rauhanturvaajilla on nykyisin käytössään reservin arvot pl. kantahenkilökunta ja sotilasvirkamiehen statuksella palvelevat. AIemmin käytössä olleet erilliset palvelusarvot poistuivat käytöstä 2002.

Törmäsin tuossa ihan sattumalta tietoon, että ainakin KSAO:ssa (Kouvolan Seudun Ammattiopisto) on mahdollista joitakin linjoja suorittaa varusmiespalveluksen aikana. Tälläinen on ainakin lentokoneaseuuksen perustutkinto, lentokoneasentaja. Kurssilla jonka tietoihin törmäsin oli 9:stä valmistuunesta 7 ilmavoimien varusmiehiä. Tuollaisia mahdollisuuksia pitäisi luoda lisää.
 
noska kirjoitti:
skärdis: Rauhanturvaajilla on nykyisin käytössään reservin arvot pl. kantahenkilökunta ja sotilasvirkamiehen statuksella palvelevat. AIemmin käytössä olleet erilliset palvelusarvot poistuivat käytöstä 2002.

Seison korjattuna.

Elän näissä sotilaallisissa asioissa vielä sitä onnellista 90-lukua.

noska kirjoitti:
Törmäsin tuossa ihan sattumalta tietoon, että ainakin KSAO:ssa (Kouvolan Seudun Ammattiopisto) on mahdollista joitakin linjoja suorittaa varusmiespalveluksen aikana. Tälläinen on ainakin lentokoneaseuuksen perustutkinto, lentokoneasentaja. Kurssilla jonka tietoihin törmäsin oli 9:stä valmistuunesta 7 ilmavoimien varusmiehiä. Tuollaisia mahdollisuuksia pitäisi luoda lisää.

Tuo kuulostaa erittäin fiksulta. Juuri tuollaisia mahdollisuuksia pitäisi varusmiehille tarjota.

Tietty ei tuokaan ratkaise massojen ongelmaa, siis sitä ylimääräistä reserviä, joka koulutetaan jääkäreiksi ilman suurempaa tarvetta yhtään mihinkään.
 
Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että nuorten parhaassa työ- ja opiskeluiässä olevien ihmisten ajan haaskaaminen tarkoituksettomassa koulutuksessa on väärin yhteiskunnalliseltakin kannalta ja palvelee ainoastaan poliittisten ryhmien agendoja. Vapaaehtoinen asevelvollisuus on oikea malli ja sellaisin porkkanoin, että tarpeeksi porukkaa saadaan riviin. Sellaisia porkkanoita olisivat esim veroetuudet ja mahdollisuudet ammatilliseen pätevöitymiseen. Kieltäytyville sitten lisäveroa vastapainoksi. Lisäksi palveluksen on tarjottava sellaisia elämyksiä, että jää varmasti hyvä mieli touhusta.

EDIT: Oikeastaanhan tuo systeemi olisi edelleen yleinen eikä vapaaehtoinen asevelvollisuus, koska kieltäytymisellä on sanktionsa.

Tai miksei koulutettaisi kieltäytyvistä parin kuukauden kurssilla kriisiaikana tarvittavaa työvoimaa pelastus- ja terveydenhoitopalveluiden tueksi? Maksaisi vähemmän kuin 6kk kassulla makuuttaminen.
 
Kun palkka-armeijat jätetään tarkastelun ulkopuolelle niin vapaaehtoinen asevelvollisuus ei ole onnistunut rekrytointitavoitteissaan missään muualla kuin Espanjassa ja sielläkin vain siksi että ovet avattiin kaikille espanjaa puhuville, etenkin Latinalaisen Amerikan kansalaisille, porttina Espanjan kansalaiseksi ja sitä myötä Eurooppaan.
Lähes saman tapaisia järjestelmiä on jossain määrin käytössä muutamissa Aasian maissa, joissa rekrytointi myös onnistuu vähintään kohtuullisesti.
Yhteinen nimittäjä näille on laaja, alhaisen elintason väestöpohja, joille palvelus on portti parempaan tulo- ja elintasoon, arvostukseen tai houkuttelevammille elinalueille.

akealikin kuvaamaa sanktio-/etuusmallia sitten käytetään kohttuullisella menetelmällä joissain maissa.

Tuohon työpalvelukseenhan saataisin valmismallikin monien niin rakastamasta DDR:stä.
 
Uusimmassa Reserviläisessä oli juttua paikallisjoukoista. Kopion oleellisen osan tähän ketjuun.

Reserviläinen 1/12 kirjoitti:
Paikallisjoukkoihin uusia tehtäviä reserviläisille.

Paikallispuolustusta vahvennetaan perustamalla nykyisten sodanajan joukkojen, operatiivisten ja alueellisten joukkojen, rinnalle paikallisjoukot. Niiden vahvuudeksi on suunniteltu 60 000:tä.

Puheloisen mukaan paikallisjoukot organisoidaan pääosin pataljooniksi, joihin voi kuulua erilaisia komppanioita ja yksiköitä.
Paikallisjoukoille on kaavailtu kodinturvatyyppisiä tehtäviä, mihin reserviläisjärjestöt ovat olleet tyytyväisiä varsinaisen kodinturvakonseptin kariuduttua.

- Paikallisjoukoissa tarjoutuu nykyistä laajemmat mahdollisuudet myös kokeneemman reservin henkilöstön monipuoliseen käyttöön yksilöllisten edellytysten mukaan, Puheloinen lupaa.

Reserviläisiä voitaisiin hänen mukaansa sijoittaa muun muassa erityisosaamista vaativiin toimintoihin, johtotehtäviin sekä kouluttajiksi.
Paikallispataljoonien yhteyteen on myös mahdollista kanavoida vapaaehtoisen maanpuolustuksen sekä kokonaisturvallisuuden toimintoja kuten eri viranomaisten välisiä harjoituksia.

Tälläisiä paikallisjoukoista tulee

Pataljoonaan voi kuulua esimerkiksi:
- maakuntakomppanioita
- sissikomppanioita
- sotilaspoliisiyksiköitä
- koulutus- ja tukiyksiköitä
- perustamiskeskuksia
- vartiokomppanioita ja muita joukkoja.

Paikallisjoukkojen tehtäviä:
- joukkojen perustaminen ja koulutus
- kohteiden suojaus
- tiedustelu
- opastaminen
- etsintä ja pelastus
- sivustojen suojaus
- maahanlaskun torjunta ja rajoittaminen
- sissitoiminta
- erikoisjoukkojen vastainen toiminta sekä
- muiden viranomaisten tukeminen.
 
Back
Top