Panssarijoukot – kautta aikain

Normadian maasto ei suosinut suurten panssarimassojen käyttöä, joten epäilen olisiko lisäjoukoista ollut tuossa maastossa vastaavaa hyötyä. Toki lisäjoukot olisivat lisänneet mahdollisuuksia torjua maihinnousu.
Ongelma sakuilla oli nykyisin niin muodikas Joint-toiminta, tai sen puute.
Laivaston olisi pitänyt kyetä häiritsemään liittoutuneiden merikuljetuksia huomattavasti tehokkaammin ja ilmavoimien vähintään kiistää liittoutuneiden ilmaherruus. Näin maavoimilla olisi ollut mahdollisuus.

Ei sotketa laivastoa hyvään panssaritaisteluun, kun nyt jo ollaan sillanpäässä :)

Liittoutuneet toivat ponttooneita, kokosivat muutamana päivänä tilapääsataman ja toivat miestä ja tankkia sillanpääasemaan ja siitä vain tieuria pitkin sisämaahan. Saksalainen ei kyennyt eristämään maihinnousualueita ja lyömään maihinnousujoukkoja sillanpäähän, vaikka tiukillekin tuo meni. Ja juuri tuo tilanteen täpäryys saa miettimään, mikä korsi olisi ollut liikaa vai olisiko mikään käytettävissä ollut.

Hyvä kai pitemmän päälle, että niin meni. Ei tuosta tarvitse keskustella. Kunhan lämmittelin.
 
Pointtini oli, että pelkät panssaridivisiooat eivät olleet Normandian taistelujen avain. Eikä niiden lisääminen olisi automaattisesti tuonut vastaavaa lisä-arvoa kuin jossan muussa tilanteessa.
Liittoutuneiden ilmaylivoima haittasi saksalaisia merkittävästi. Siksi menestys olisi mielestäni edellyttänyt vihollisen ilmaherruuden kiistämistä.
 
Pointtini oli, että pelkät panssaridivisiooat eivät olleet Normandian taistelujen avain. Eikä niiden lisääminen olisi automaattisesti tuonut vastaavaa lisä-arvoa kuin jossan muussa tilanteessa.
Liittoutuneiden ilmaylivoima haittasi saksalaisia merkittävästi. Siksi menestys olisi mielestäni edellyttänyt vihollisen ilmaherruuden kiistämistä.

Ymmärsin pointin jo ensi viestistäsi. Ilmeisesti kirjoitin omani niin, ettei sen tarkoitus auennut. En puhunut siitä, miten liittoutuneilla oli merten herruus enkä siitä, että heillä oli ilmaherruus. Juuri sen ilmaherruuden takia kauempana olevilla divisioonilla ei ollut mitään tulemista rannikolle. En puhu siitä, olisiko saksalainen voinut voittaa sotaa. Ei tietenkään. Puhuin siitä, millainen maihinnoususta olisi tullut, jos kuusi panssaridivisioonaa olisi ollut käytettävissä nopeaan vastahyökkäykseen, kuten Rommel oli halunnut. Jätetythän oli ryhmitetty niin, että ne kykenivät melko nopeasti sekä Pas de Calais´n että Normandian suuntiin.

Britit olivat Caenin alueella jumissa vielä 18. - 20. heinäkuuta 1. ja 12. panssaridivisioonien kanssa. Vasta 24.7 alkanut amerikkalaisten hyökkäys etelässä onnistui.

Sodan kannalta ei merkitystä, mutta maihinnousun sillanpään pitämisen ja sen laajentamisen kannalta kyllä.

No, hyvä, ettei Eurooppaan tarvinnut pudottaa atomipommia.
 
Viimeksi muokattu:
Liittoutuneiden ilmaylivoima haittasi saksalaisia merkittävästi.

Mutta eikös ne sopeutuneet siihen tilanteeseen aika hyvin? Eli liikkeet tehtiin yöllä ja päivällä liikuttiin metsän kätköissä? Ymmärrän ettei esim huolto voi täysin pysyä metsässä mutta taistelujoukot kylläkin. Tämä olisi tärkeä aihe analysoida Suomen olosuhteiden kannalta. Ja varmaan on vanhoissa topikeissa kerrottukin yhtä sun toista.
 
99,9% reputtaa tässä testissä. Kuka murhasi lordi Smithen? Testi kestää alle kaksi minuuttia. Samalla tavalla suurin osa hahmottaa tekstejä. Miltei mitä tahansa. Jos minä värvään joskus jonkun sissin, hän kuuluu todella pieneen vähemmistöön.

 
Viimeksi muokattu:
Ensimmäisen maihinnousupäivän iltana maissa oli 150.000 miestä ja 3.000 ajoneuvoa. Aluella, joka Suomenlahdelle siirrettynä ulottuisi Porkkalasta Kotkaan.
Joukot olivat 5:llä rantautumisalueella jonka lisäksi maihinlaskuja oli Helsingin mittakaavassa noin Kehä III:n korkeudella.

Vaikea nähdä, että lopputulos olisi miksikään muuttunut, vaikka kaikki panssaridivisioonat olisivat olleet käytettävissä. Kestiväthän taistelut kuitenkin nytkin kaksi kuukautta!
 
Panssarijoukoista ei ole paljon hyötyä, jos a) niitä ei ole tai b) niiden keskitysmarssi toimialueelle on pitkä ja vihollisella ilmaherruus.

Entäs, jos Caenin lähistöllä olisi ollut kuusi panssaridivisioonaa? Vaikka linjalla Rouen - Dieppe -Lille? Olisivat kyenneet molempiin suuntiin.

Kunhan lämmittelin.

Mutta eikös ne sopeutuneet siihen tilanteeseen aika hyvin? Eli liikkeet tehtiin yöllä ja päivällä liikuttiin metsän kätköissä?

Lämmittely tehosi. Rommel tehoaa aina.

Tätä olen miettinyt itsekin. Niin monessa kohdin liittoutuneet sekoilivat omien operaatioidensa kanssa Normandiassa ja Monty oli uskomattoman epävarma. Saksalaiset saattoivat saada "tukea" länneltä mm. eri syistä epäonnistuneiden tulivalmistelujen muodossa.

Jos puhutaan nimenomaan Normandiasta ja saksalaispanssareiden kohtaamasta ilmauhasta, eipä siellä joka päivä voinut pusikoissa panssareilla hiippailla. Maastossa oli paljon pensasaitojen ympäröimiä peltoja ja niiden bogace-maiseman pensaiden suojissa saksalaiset paljon toimivat, mutta kyllä monessa tapauksessa panssarit olivat ilman luonnon tarjoamaan ilmasuojaa.
 
Ymmärsin pointin jo ensi viestistäsi. Ilmeisesti kirjoitin omani niin, ettei sen tarkoitus auennut. En puhunut siitä, miten liittoutuneilla oli merten herruus enkä siitä, että heillä oli ilmaherruus. Juuri sen ilmaherruuden takia kauempana olevilla divisioonilla ei ollut mitään tulemista rannikolle. En puhu siitä, olisiko saksalainen voinut voittaa sotaa. Ei tietenkään. Puhuin siitä, millainen maihinnoususta olisi tullut, jos kuusi panssaridivisioonaa olisi ollut käytettävissä nopeaan vastahyökkäykseen, kuten Rommel oli halunnut. Jätetythän oli ryhmitetty niin, että ne kykenivät melko nopeasti sekä Pas de Calais´n että Normandian suuntiin.

Britit olivat Caenin alueella jumissa vielä 18. - 20. heinäkuuta 1. ja 12. panssaridivisioonien kanssa. Vasta 24.7 alkanut amerikkalaisten hyökkäys etelässä onnistui.

Sodan kannalta ei merkitystä, mutta maihinnousun sillanpään pitämisen ja sen laajentamisen kannalta kyllä.

No, hyvä, ettei Eurooppaan tarvinnut pudottaa atomipommia.

Kirjoitan näköjään huonosti.

Tarkoitin, etten usko noilla kuudella divisioonalla olisi saatu ns. merkitystä aikaiseksi. Liittoutuneiden ilmaylivoima olisi jauhanut nekin sinne rannikolle. Sannallahan liittoutuneilla oli käytössään raskaiden pintayksiköiden tulituki käytössä. Tietysti taistelu olisi kestänyt pidempään ja olisi ollut ehkä pykälää infernaalisempi.
 
Mutta eikös ne sopeutuneet siihen tilanteeseen aika hyvin? Eli liikkeet tehtiin yöllä ja päivällä liikuttiin metsän kätköissä? Ymmärrän ettei esim huolto voi täysin pysyä metsässä mutta taistelujoukot kylläkin. Tämä olisi tärkeä aihe analysoida Suomen olosuhteiden kannalta. Ja varmaan on vanhoissa topikeissa kerrottukin yhtä sun toista.

Eivät sopeutuneet. Siirtymät muodostuivat todella vaikeiksi liittoutuneiden pommitettua siltoja ja ratapihoja. Mitä oppeihin tulee, niin siirtoja ei voi laskea rautateiden varaan ja ylimenokalustoa pitää olla runsaasti tuhottujen siltojen ohittamiseksi.
 
Lämmittely tehosi. Rommel tehoaa aina.

Tätä olen miettinyt itsekin. Niin monessa kohdin liittoutuneet sekoilivat omien operaatioidensa kanssa Normandiassa ja Monty oli uskomattoman epävarma. Saksalaiset saattoivat saada "tukea" länneltä mm. eri syistä epäonnistuneiden tulivalmistelujen muodossa.

Jos puhutaan nimenomaan Normandiasta ja saksalaispanssareiden kohtaamasta ilmauhasta, eipä siellä joka päivä voinut pusikoissa panssareilla hiippailla. Maastossa oli paljon pensasaitojen ympäröimiä peltoja ja niiden bogace-maiseman pensaiden suojissa saksalaiset paljon toimivat, mutta kyllä monessa tapauksessa panssarit olivat ilman luonnon tarjoamaan ilmasuojaa.

Erwin Johannes Eugen Rommel
on yksi parhaista kenraaleista, ja hänellä oli yksi ominaisuus, jota ei kaikilla ole. Hän oli mies, ja se on loppujen lopuksi harvinaista.

Alun alkaen hän oli jalkaväkimies,mutta itse pidän häntä täysverisenä panssarikenraalina koko uran valossa. Hän ei aluksi halunnut sotilasuralle, eikä ollut kovin urheilullinen. halusi lentokonemekaanikoksi. Rakensi purjelentokoneenkin.

Ensimmäisessä maailmansodassa nuori luutnantti sai mainetta nopeista päätöksistään ja kyvystään temmata aloite vihollisen ollessa sekaisin. Hänelle annettiin vuoristopataljoona Ranskassa. Italiassa hän valtasi Caporetton taistelussa strategisesti tärkeän Mataiur-vuoren. Taistelun päätyttyä Rommel oli yhtämittaisesti ollut liikkeessä 50 tuntia, marssinut noin 19,3 kilometriä linnuntietä vuoristomaastossa, kiivennyt 2100 metrin korkeuteen ja ottanut vangiksi yhteensä 150 italialaista upseeria ja 9 000 sotilasta sekä vallannut 81 tykkiä.

Sodan jälkeen hän jäi pataljoonankomentajaksi ja opetti jalkaväenkoulussa ja sota-akatemiassa. Juuri ennen sotaa everstiluutnantti Rommel oli kadettikoulun johtaja, mistä hänet siirrettiin Hitlerin henkivartiojoukkojen johtajaksi. Melkoinen luottamustehtävä, sillä Rommel ei koskaan liittynyt puolueeseen, vaan piti natseja "huijareina ja pyrkyreinä". Hänen kirjansa Jalkaväki hyökkää (1939) on vielä tänäänkin mainio kirja.

Rommel ei viihtynyt Berliinissä. Hän pyysi omaa panssaridivisioonaa ja sai 7.PsD:n. Se herätti napinaa ja kateutta, sillä eihän Rommelilla ollut niistä edes kokemusta. Ranskassa hän käytti divisioonaansa kuin ennen jalkaväkipataljoonaansa, mikä taas sopi aselajiin kuin nyrkki silmään. Divisioona eteni Rommelin johdolla maastossa nopeammin kuin sen paikka ylijohdon kartalla ja yleensä ”ilmestyi” odottamattomaan aikaan oikeaan paikkaan. Rommelin divisioonalla on hallussaan sodan aikana päivässä edetyn matkan ennätys, joka on noin 200 mailia. Rommel otti Cherbourgin sataman 10.6. Toisen kerran hän nappasi jotain strategisesti tärkeää.

Hänelle annettiin ylennys ja kaksi panssaridivisioonaa. Nämä olivat sen armeijakunnan runko, joka meni Afrikkaan ja heitti britit pois Libyasta. Tobrukia piirittäessään hän pyysi vahvistuksia saattaakseen asian päätökseen, mutta operaatio Barbarossasta tehtiin marraskuussa päätös. Ei tippunut joukkoja. Brittien hyökkäys alkoi. Rommel vetäytyi kohti El Agheilaa, mutta brittien seurattua kuukauden hän yllättäen hyökkäsikin ja painoi samantien takaisin Tobrukiin asti ja valtasi sen.

Tähän aikaan alkoi liittoutuneiden joukossa yleistyä kaikkien saksalaisten aiheuttamien tappioiden selittäminen Rommelin aiheuttamaksi. Liittoutuneiden joukkoon levisi tarinoita vangeille inhimillisestä Deutsches Afrikakorpsin kenraalista, joka kieltäytyi noudattamasta Hitlerin ns. kommando-tappokäskyä eli surmata erikoisjoukoista saadut sotavangit.

Rommel yritti saada ylijohdon valtaamaan Maltan, eikä voinut käsittää, miksi sitä ei tehty. Ensimmäisessä El Alameinin vaiheessa hän ei onnistunut murtamaan liittoutuneiden puolustuslinjaa, ja hän tiesi seuraavan taistelun olevan ratkaiseva. Liittoutuneilla oli materiaalinen ylivoima ja ilmaherruus. Samoin lyhyet huoltolinjat. Maltan saaren läheltä kulkevat saksalaisalukset taas usein upotettiin. Syksyllä 1942 hän sairastui ja joutui palaamaan Eurooppaan. Kun El Alameinin toinen vaihe alkoi, hän keskeytti saikun ja palasi Afrikkaan. Rommel oli raivoisaan sijaiselle, joka ei ollut käynnistänyt vastahyökkäystä ajoissa. Telat alkoivat liikkua vasta Rommelin tultua, mutta viimeinen rynnistys meni ketuille. Vastaanotto oli mitä huolellisin.

Jälleen Rommel kieltäytyi noudattamasta Hitlerin käskyä pitää asemansa ja taistella. Hän vei joukot Tunisiaan. Perääntyessään hän löi vielä tottumattomat amerikkalaiset Kassserinen solassa. Amerikkalaiset menettivät 260 panssarivaunua. Saksalaisten joukkojen antautuessa Afrikassa 13. toukokuuta 1943 Rommel oli tuhonnut liittoutuneilta enemmän panssarivaunuja kuin hänellä itsellään oli alun perin ollut. Sotamarsalkka Rommel määrättiin palaamaan Afrikasta, mutta poistuminen salattiin joukoilta. Kaikkia Afrikan joukkoja johti tammikuusta 1943 italialainen Giovanni Messe ja Afrikakorpsia johti viimeiset hetket kenraalieversti Arnim. Bensiini oli lopussa ja kaikki huolto puuttui. Arnim jäi sotavangiksi.

Rommel oli yli puoli vuotta ilman kykyjä vastaavaa tehtävää. Vuoden lopussa hän sai rannikkopuolustuksen tarkastajan tehtävän. Hän kauhistui huomatessaan, miten heikko "Atlantin valli" todellisuudessa oli ja yritti saada ylijohdon ymmärtämään ehdottoman ilmaherruuden merkityksen joukkojen liikuttelun kannalta.

Von Rundstedtin mielestä liittoutuneiden maihinnousua ei voitaisi estää, joten panssarivaunut olisi pidettävä kauempana rannikosta, jolloin ne voitaisiin nopeammin suunnata reservistä vihollisen sillanpään kimppuun.

Rommel vastusti tätä näkemystä, koska hänen mielestään liittoutuneilla olisi niin suuri ylivoima taivaalla, että Luftwaffe yksinkertaisesti työnnettäisiin pois. Liittoutuneiden ilmavoimat saisivat rauhassa hyökätä ryhmittyvien panssareiden kimppuun ja häiritä niitä siten, etteivät ne pääsisi perille ajoissa tukahduttamaan vihollisen laajenevaa sillanpäätä. Rommelin arvio liittoutuneiden ilmavoimien ylivoimaisuudesta osoittautui myöhemmin oikeaksi ja saksalaisten joukkojen liikkuminen todella vaikeaksi.
 
Rommel haavoittui vaikeasti Spitfire-hävittäjien tulessa 17.7. 1944. Hänen osallisuutensa 20. päivän salaliittoon on jäänyt epäselväksi. Joka tapauksessa Gestapo piirittti hänen kotinsa ja kaksi kenraalia toi hänelle syanidia. Hitlerin terveiset olivat: jos Rommel tappaa itsensä, perhettä ei panna keskitysleiriin.

Hän pyysi kenraaleilta kymmentä minuuttia aikaa, jotta hän ehtisi hyvästellä perheensä ja esikuntaupseerinsa, kapteeni Aldingerin. Hänen pyyntöönsä suostuttiin. ”Viidentoista minuutin kuluttua olen kuollut”, Rommel kertoi Lucielle. ”Führerin määräyksestä on minun valittava myrkyn ja kunniatuomioistuimen välillä."


»On olemassa vaara, että ystävästämme Rommelista tulee jonkinlainen noita tai mörkö joukoillemme, joiden keskuudessa hänestä puhutaan aivan liian paljon. Hän ei millään tavalla ole yli-ihminen, vaikka hän epäilemättä onkin hyvin tarmokas ja pystyvä. Ja vaikka hän olisi yli-ihminenkin, on mitä suurimmassa määrin toivottavaa, etteivät miehemme uskoisi hänellä olevan yliluonnollisia kykyjä. Toivon, että kaikissa käytettävissä olevin keinoin hävitätte sen käsityksen, että Rommel olisi muuta kuin aivan tavallinen saksalainen kenraali. Tärkeintä on tällä hetkellä pitää huolta siitä, että ettemme aina puhu Rommelista, kun tarkoitamme Libyassa toimivaa vihollistamme. Meidän on puhuttava ”saksalaisista” tai ”akselin sotavoimista” tai ”vihollisesta”, emme aina saa jauhaa pelkkää Rommelia. Pyydän pitämään huolta siitä, että tätä käskyä noudatetaan heti, ja painakaa kaikkien komentajien mieleen, että tämä on psykologisesti erittäin tärkeä asia.»

(Kenraali Auchinleckin määräys joukoille Afrikassa)
 
Viimeksi muokattu:
Hitlerin terveiset olivat: jos Rommel tappaa itsensä, perhettä ei panna keskitysleiriin.

Hän pyysi kenraaleilta kymmentä minuuttia aikaa, jotta hän ehtisi hyvästellä perheensä ja esikuntaupseerinsa, kapteeni Aldingerin. Hänen pyyntöönsä suostuttiin. ”Viidentoista minuutin kuluttua olen kuollut”, Rommel kertoi Lucielle.

Kävin kesäreissulla katsomassa Blaustein-Herrlingenissä itsemurhan muistokiven. Siellä oli tuoreita leikkokukkia vaasissa. Muistaakseni nimenomaan Afrika Korpsin "jälkeläiset" kukkia yhä tuovat.
 
Vastavetona mienkovin aloittamalle topikille: tämä keskustelu on pyhitetty suomalaisissa panssarijoukoissa palvelleille kattaen sekä Panssariprikaatin & KymJP:n soturit.
Mikäli foorumilta löytyy PsD:n tai Hyökkäysvaunurykmentin sotilaita niin hekin voivat halutessaan kirjoittaa palvelusaikaisia muistojaan...

Koitetaan aikuiset miehet pitää ketju vain panssarisotilailla ja jätetään ne "Kyllä meilläkin tykistössä/rajalla/epämääräisessä mosuriyksikössä ryynättiin Kovana Sotatalvena 1597..." -kommentit toiseen ketjuun.

Mitä vittua täällä oikein tapahtuu?!?
 
Mitä vittua täällä oikein tapahtuu?!?

Täytyy välillä kertoa joku muisto lähempää.

Yksi hauska muisto Parolan ajoilta. Olin kokelaana henkikomppaniassa. Niinisalossa olimme maaliosastona kertausharjoitettavalle jalkaväelle. Sain kerran jostain syystä päällystakikseni tuntemattoman ylikersantin, joka ei ollut meiltä. Hän tuli jonkun jeepin kyydissä ja oma yliluutnantti (olikohan Tonteri) sanoi, että ota tuolta ohjeet tänään. Tonteri häipyi. Pojat olivat tauolla siinä ympärillä, nojailivat puihin, osa poltteli tupakkia, mikäoli silloin paljon tapana. Vaunut oli peruutettu ilmasuojaan vähän lähimmän uran sivuun.

Yllikersantti toi karttansa, näytti vihollisalueen, laittoi sormensa kilometrin päässä edessä olevan nyppylän kohdale ja sanoi minulle: "Passarijääkärijoukkue ottaa tuon tienkohdan ja ryhmittyy sinne puolustukseen. Lähtö heti."

Minä huusin pojille, että "valmistautukaa" ja minuutin sisällä "vaunuun nouse". Minun joukkueellani kesti tasan kahdeksan sekuntia olla nuljuissa sisällä. "Aarne mars" ja niin mentiin ja menin itse kärkivaunussa, koska olin kartalla.

Otimme uran vieressä olevan kukkulan. Siellä ei ollut vielä vihulaisia. Ryhmitin joukkueen puolustukseen oletettuun torjuntasuuntaan ja katselin vaihtoasemat. Se oli hyvä paikka. Vieressä oli aika iso matalamäntyinen alava kangas juuri sillä puolella, josta yleistilanteeseen nähden olisi voinut joku tulla (kuten myöhemmin tulikin).

Pitkään aikaan ei tapahtunut mitään. Makoilimme kukkulalla eikä kuulunut hisaustakaan. Jossain vaiheessa ilmestyi hikinen ylikersantti puolijuoksua paikalle ja sanoi ensi töikseen: "Perkeleen "Vonka", jätitte minut sinne metsään!"
 
Vielä näitä offtopic-Normandiajuttuja. Saksalaiset itärintaman veteraanit, jotka olivat saaneet siirron länsirintamalle pitivät paikasta huomattavasti enemmän kuin idästä. Yksi syy oli se, että länsiliittoutuneet eivät yöpartioineet ja suorittaneet yöoperaatioita ollenkaan samassa määrässä kuin venäläiset. Mikä helpoitti sekä perushuoltoa että joukkojen saamaa lepoa huomattavasti. Yksi lausunto oli: "Venäläiset eivät antaneet meille hetkenkään rauhaa".

Tietysti kaikki taistelevat omilla vahvuuksillaan ja länsiliittoutuneiden materiaaliylivoima oli varsin huomattava, plus sen materiaalin käyttö. Tulivoimalla korvattiin sinänsä järkevästi muuten maksettua veristä satoa.
 
Aivan. Nämä panssarikeskustelut laventuvat aina hirmuisiin, maagisiin mittoihin. Offtopin määrää voi vain hirvitellä, kun on kyse panssarisäikeestä. :cool:

Taas väärin. Tämä ketju on liki pelkkää panssaria.

Normandian aihepiirissä käsittelin panssaridivisioonien käyttöä ja käyttämättömyyttä sekä esittelin panssarikenraalin. Pstsika vain järkyttyi siitä, että Rommel ei ollutkaan natsi. :D

Mikäli taas otsikolla "Panssarijoukot kautta aikain" oikeasti pitäisi lukea suurin piirtein vain topikin aloittajan homeisia muistelmia Parolasta vuonna X, se on kyllä aika kapea käsitys panssarijoukoista kautta aikain.

Lisäksi olen palvellut Parolassa.

Jatkakaa!
 
Taas väärin. Tämä ketju on liki pelkkää panssaria.

Normandian aihepiirissä käsittelin panssaridivisioonien käyttöä ja käyttämättömyyttä sekä esittelin panssarikenraalin. Pstsika vain järkyttyi siitä, että Rommel ei ollutkaan natsi. :D

Mikäli taas otsikolla "Panssarijoukot kautta aikain" oikeasti pitäisi lukea suurin piirtein vain topikin aloittajan homeisia muistelmia Parolasta vuonna X, se on kyllä aika kapea käsitys panssarijoukoista kautta aikain.

Lisäksi olen palvellut Parolassa.

Jatkakaa!

Osa ketjun asioista on liittyny tiukasti suomalaisiin panssarijoukkoihin ihan jo joukkojen perinteiden takia, kuten esimerkiksi Kuuterselän taistelu, mutta esimerkiksi Heerin tai Waffen-SS:n panssaridivisioonien käyttötapa ja niiden menestys sodan eri vaiheissa sopisi paremmin Menneet sodat osioon, jolloin nuo eivät myöskään jäisi tyngiksi ja ne löytyisivät helpommalla "omasta ketjusta". Toisaalta Kuuterselän taistelukin sopisi juuri historiapuolelle, kuten siellä oleva Viipurin taistelu- ketjukin. Tämä ketju on Varusmiespalvelus osiossa syystä.
 
Kertokaas Nyt juttua uudesta kissapedosta mikä tulee parolaan möyrimään! Joko cv9030fin on päässyt ottamaan kylmät tyypit? :)
 
Osa ketjun asioista on liittyny tiukasti suomalaisiin panssarijoukkoihin ihan jo joukkojen perinteiden takia, kuten esimerkiksi Kuuterselän taistelu, mutta esimerkiksi Heerin tai Waffen-SS:n panssaridivisioonien käyttötapa ja niiden menestys sodan eri vaiheissa sopisi paremmin Menneet sodat osioon, jolloin nuo eivät myöskään jäisi tyngiksi ja ne löytyisivät helpommalla "omasta ketjusta". Toisaalta Kuuterselän taistelukin sopisi juuri historiapuolelle, kuten siellä oleva Viipurin taistelu- ketjukin. Tämä ketju on Varusmiespalvelus osiossa syystä.

Tosi on. Vaikka meidän varusmiespalveluksemme alkaa kuulua jo historian puolelle... :)
 
Back
Top