"Ontelokranaatti koostuu metallisesta kartiosta tai
paraboloidista, jota ympäröi räjähdysaine.
[1] Suunnattu räjähdysvaikutus muodostaa metallista suurinopeuksisen suihkun, jossa on kaasumaista ja sulaa metallia. Suihkun energia syntyy räjähdysaineen detonaatiorintamien yhdistyessä kartion keskiviivalla luoden suuren impulssimomentin. Suihkun paine on miljoonia
kp/cm².
Suihku jaetaan kolmeen osaan. Kaasumaisen kärkisuihkun nopeus voi olla jopa 20 000 m/s. Kevyenä sen teho on heikko. Nestemäisen keskisuihkun nopeus on 2 000–7 000 m/s ollen varsinainen läpäisyn tekevä osa. Jälkisuihku on nopeudeltaan satoja metrejä sekunnissa. Jälkisuihkun vaikutus on vähäinen hitaan nopeuden vuoksi. Jälkisuihkun hidas metalli voi jäädä kiinni syntyneeseen aukkoon muodostaen piikin tai tulpan.[1]"
Suihkulla ei ole muuta energiaa kuin liike-energia, siksi suihkumetallin tiheydellä ja sitkeydellä on suuri merkitys. Kartion metallina voidaan käyttää terästä, alumiinia, tantaalia, kultaa, kuparia,
volframia tai
köyhdytettyä uraania (DU).
[3]
Ontelokranaatin vakavointi suurinopeuksisella pyörivällä liikkeellä, kuten rihlatusta tykistä ammuttaessa,
synnyttää keskipakovoiman, joka hajottaa suihkua heikentäen vaikutusta. Nykyaikaisissa panssarivaunuissa käytetään sileäputkisia tykkejä ja ammukset ovat pyrstövakavoituja. Ontelokranaatin ampumiseksi rihlatusta tykistä on myös kehitetty ratkaisu, jossa räjähde erotetaan muusta ammuksesta laakeroimalla, jolloin se pyörii vain hitaasti tai ei lainkaan. Tällainen on ranskalainen Obus G -kranaatti, jota käytettiin
AMX-30-vaunun 105 mm Modèle F1 -tykissä."
"Taistelutoiminnassa ontelokranaatilla pyritään puhkaisemaan esimerkiksi kohteena olevan ajoneuvon panssarointi. Syntyneestä reiästä suihkuaa sisätiloihin suurella paineella sirpaleita ja sulaa metallia, jotka aiheuttavat vammoja miehistölle. Osuma ammusvarastoon tai polttoainesäiliöön tuhoaa yleensä kohteen.
Koska suihku on varsin kapea, se voi myös läpäistä panssarivaunun aiheuttamatta suurempia vaurioita. "
"Ontelopanos on lentovaiheessaan verrattain helppo torjua nykytekniikalla esimerkiksi lähettämällä sitä vastaan erilaisia heitteitä, kuten esimerkiksi venäläinen
Arena. Järjestelmä edellyttää nopeita tutkia ja kehittynyttä muuta elektroniikkaa.
Ontelopanoksen teho riippuu voimakkaasti sytytysetäisyydestä. Tätä ominaisuutta voidaan hyödyntää torjunnassa monin tavoin, kuten esimerkiksi ruotsalainen
Stridsvagn 103, jonka etuosaan, ennen panssarointia, on sijoitettu terästangoista rakennettu ”aitapuskuri”. "
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ontelokranaatti
http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/74196/SM353.pdf?sequence=1&isAllowed=y