Kirjoitit: "Suomalaiseen pst-Mustiin jouduttiin hankkimaan ontelolaukaus ulkomailta 1980/1990 luvulla." voisitko avata asiaa, kuulostaa mielenkiintoiselta, miksi suomesta ei ko. ei saanut?
Siirsin tänne kranaatinhetinketjusta, niin on osuvampi ympäristö:
Suomessa ei osattu suunnitella / valmistaa toimivaa kokonaisuutta uusin vaatimuksin, ymmärtääkseni.
Olen ymmärtänyt (etenkin Foorumin vanhoista viesteistä ja muistakin lähteistä), että Mustin vanhan laukauksen (alkuperäisen suomalaisen) ontelokranaatin toiminta oli epävarmaa, läpäisyn hajonta suuri ja läpäisy pieni suhteessa tuolloisiin, uusiin vaatimuksiin.
Mistä se johtuu (sytytin, kartiomateriaali, kartion muokkaus vs. ominaisuudet (painosorvaus, lämpökäsittely, kiderakenteen suuntautuminen ja koko jne syvällisempi materiaalitekniikan aihe "hyvän" kartion valmistamiseksi), räjähdysaineen puristus/valu, joku muu rakenneongelma ammuksessa/laukauksessa, varastointiolosuhteet), en osaa sanoa. Mahdollisuuksia ja yhdistelmiä murheelle on paljon.
Esim. valmistustekniikan tarkkuuden osuutta läpäisyyn ei ehkä välttämättä ymmärretty.
-Tarkka pyörähdyssymmetria kaikille osille (NC-koneistus korjannee tätä murhetta käsikoneistukseen tai kopiosorvaukseen nähden)
- homogeenisuusvaatimus, samanlaiset ominaisuudet koko osalla,
- räjähdysaineen tasainen tiheys, huokosettomuus, tarkka yhteensopivuus ja tartunta(raoton liittyntä) kartion ja räjähdysaineen välillä
- jne.
On huomattava, että alunperin Musti oli 50-luvun suunnittelua ja silloin panssarit olivat ehkä ~100 mm paksuudeltaan (T55 tai edeltäjät) yksikerroksisia, varmasti heikompia kuin T64 / T72 (luokkaa >500 mm) etusektorin monikerrosratkaisut, joten ei ole ollut tarvetta "pitkälle" läpäisylle. Alunperin ase ja ampumatarvike täyttivät tehtävänsä.
Uusi vaade >500 mm RHA-läpäisy vastaa >5*kal läpäisyä ja räjäytysväli (Stand - Off) jäi väistämättä lyhyeksi, joten panoksen piti olla teknisesti "hyvä".
Onnekasta lienee ollut ulkomaan Musti-laukauksen hankinnassa myös se, että "kovan kärjen" toimiva tekniikka tuli tutuksi kevyiden räjähtävien lisäpanssareiden (Kontakt 1) läpäisemiseksi. Kotimaisessa ampumatarvikkeessa sitä tuskin olisi ollut hankinta-aikaan, vaikka se nyt on täysin selvää useimmille meistä.
Suomessa ei tainnut olla 1970/1980/1990 luvulla toimittajaa, joka olisi ontelokranaatteja valmistanut teollisessa mittakaavassa saatikka niitä kehittänyt. Hankintaaikaan mennessä tekninen tietotaito oli kadonnut tilausten puuttumisen vuoksi. Hankinnat olivat menneet Norjaan Raufoss:lle (nyk. Nammon pääkonttori, kevyt kertasinko), Ranskaan Giat:lle (nyk. Nexter raskas kertasinko Apilas, erittäin tehokas ase luokassaan) sekä pst- ohjukset lännestä ja idästä. Kaikki toki hyviä hankintoja, mutta kotimaisen teknisen tuotekehityksen ja tietotaidon kannalta turmiollisia.
Pv:n varikoilla valettiin/puristettiin?? tela-, pohja- ja kylkimiinoja, mutta niissä räjähdysainemäärällä on korvattu ontelopanoksen edellyttämiä läpäisyhienostelun puutteita, koska käyttötarkoitus ja etenkin hyökkäysuunta kohdistuu vaunun etusektoria heikommin panssaroituihin osiin, pohjaan tai kylkeen. Ne ovat kyllä toimivia omassa tarkoituksessaan, mutta teknisesti karkeita pst-välineitä. Sieltä ei välttämättä apua saanut raskaalla singolla ammuttavan ontelopanoksen kehityksen hienouksiin.
Nykyisin ymmärtääkseni aiempaa pv:n tietotaitoa ja valmistusta on siirretty Forcit:lle, esim. em. panssarimiinojen valmistus, joten ehkä teknisesti vaativampien ontelotaistelukärkienkien valmistus elpyy hiljakseen Suomessa, mutta jonkinmoisia tilauksia se tietysti edellyttää. Kevyen kertasingon kokoonpano ja toimitus tilattiin taannoin Nammo Vihtavuoresta, mutta tehdäänkö siellä tai Nammon kotimaisessa alihankintaketjussa niihin osia lienee meille siviileille epäselvää. Taistelukärjen ontelopanosta en usko "ruuti"-tehtaan välttämättä valmistavan.
Foorumin tietävämmät ja kokeneemmat tahot voinevat avata etenkin sinkojen vanhojen a-tarvikkeidn ominaisuuksien osalta asiaa enemmän. Musti oli kyllä käytössä varusmiesaikanani, mutta onneksi en joutunut pst-aseiden kovapanosammuntaleirille (KES, RSKES ja Musti). Varuskaveri joutui, korvat kuumottivat ja kuulo meni muutamaksi päiväksi jälkeenpäin, vaikka oli ollut "kovat, harmaat muovinappi-kuulonsuojaimet" korvissa.