Panssarintorjunta

Maasto: riippuu paljolti missäpäin suomea taistelee, lapissa on kyllä vaaroja joista pääsee 2500-3500 etäisyyksille ja voi eteläsuomessakin pelto-aukeita olla sitä kokoluokkaa. Korpimetsissä on vähän turha olla. Optiikka taas tuo siinä hommaa alas koska sillä pienellä suurennuksella ei tihrusteta sitä vaunua max. ametilla saatika suttuisella lämpökamerakuvalla..

500-800 metriä taas on jo vähän turhankin lähellä oleva etäisyys varsinkin jos nopeaa irtaantumisreittiä tai tukevia osia ei ole, ensimmäinen puikko kyllä todennäköisesti osuu mutta sitten tuleekin vastapalloon, TOW on kankeampi jos lähellä jo vaunut pyörii.

Edit. Ja tuon minun TOW valintani olisi tosiaan kaunis haave, mutta mitä nyt PVeellä on tarjottavana niin spike..

Tämä pelkästään maksimikantamaan tuijottelu on sikäli hölmöä, että ohjuksen pitkä lentoaika edellyttää varsin laajaa suht. katveetonta maalin
näkyvissä olo aluetta, ( jokainen voi laskea minkä matkan vaunu kulkee sekunnissa nopeudella 30-40km/h ja verrata sitä TOWin lentoaikaan yli 3km ), harvassa ovat ne tien pätkät missä tulialue on optimi. Aapasuot on eri juttu, vaan niillä on ainakin kesällä paha ajella. Ja ei se lämppärin kuva kapealla keilalla kovin suttuinen ole, jos nyt ilma ei satu olemaan usvainen. Suomalainen pts ohjusdoktriin 80-luvulla ( 6 äijää raahaa selässään / jopa käsikannolla 25-30kg kuormaa + normirojut rakkakivikossa vaaran laelle, ampuu 1-2 laakia ja häipyy karkuun tai savuna ilmaan) on luku sinänsä... eikä asia ohjusbankulla vallan hirveästi parane.
 
Voisikohan tavalliseen kertasinkoon laittaa EFP:n normaalin onteloammuksen sijaan? Kertasingon putkessa se ei voi räjähtää, mutta jos pienehkö panos (tyyliin confined space laukaisu) heittäisi raketin ulos putkesta ja EFP laukeaisi vaikkapa 20 metrin ilmalennon jälkeen? Saavutettava etu olisi ennakon oton tarpeen poistuminen (EFP paljon nopeampi kuin normaali kesäisin raketti) ja vaikeampi tuttavuus Arenalla ym. puolustusjärjestelmillä.
 
Voisikohan tavalliseen kertasinkoon laittaa EFP:n normaalin onteloammuksen sijaan? Kertasingon putkessa se ei voi räjähtää, mutta jos pienehkö panos (tyyliin confined space laukaisu) heittäisi raketin ulos putkesta ja EFP laukeaisi vaikkapa 20 metrin ilmalennon jälkeen? Saavutettava etu olisi ennakon oton tarpeen poistuminen (EFP paljon nopeampi kuin normaali kesäisin raketti) ja vaikeampi tuttavuus Arenalla ym. puolustusjärjestelmillä.
Juuri tuota itsekkin mietin panssari ketjussa :) mietin vielä että miten paljon teho mahtaa tippua pidemmällä matkalla?
 
Juuri tuota itsekkin mietin panssari ketjussa :) mietin vielä että miten paljon teho mahtaa tippua pidemmällä matkalla?


Ahaa, se meni nähtävästi jotenkin tietoisuuden ohi alitajuntaan koko juttu. Tosin herää kysymys, että miksi kukaan ei ole keksinyt vielä tuollaista? EFP ei kuitenkaannihan tuore juttu enää ole.
 
Voisikohan tavalliseen kertasinkoon laittaa EFP:n normaalin onteloammuksen sijaan? Kertasingon putkessa se ei voi räjähtää, mutta jos pienehkö panos (tyyliin confined space laukaisu) heittäisi raketin ulos putkesta ja EFP laukeaisi vaikkapa 20 metrin ilmalennon jälkeen? Saavutettava etu olisi ennakon oton tarpeen poistuminen (EFP paljon nopeampi kuin normaali kesäisin raketti) ja vaikeampi tuttavuus Arenalla ym. puolustusjärjestelmillä.
Riittääkö kantama? Jos sinko ampuu tuon EFP:n 50m etäisyydelle ja sitten EFP:n tehokas kantama on...mitä? Niin se on yhteensä...mitä? Onko tarpeeksi?

Ideaalitilanteessahan olisi kertasinko, jossa voisi napista ampumatilanteessa säätää, miten monen lentometrin jälkeen EFP laukeaa. Tällöin voi arvioida vaikka tankin olevan 150m päässä ja virittää EFP:n laukeamaan 120m päässä. Hyperkehittyneessä mallissa olisi tietenkin laseretäisyysmittari tms. joka mittaisi automaattisesti etäisyyden kohteeseen ja määräisi EFP:n räjähtämään aina optiimietäisyydellä kohteesta (eli sopivan lentoajan jälkeen). Ei luulisi olevan mitenkään teknisesti vaikeaa.

Voisiko tuossa olla ratkaisu?!? Pitääkö pistää äkkiä patenttihakemusta vetämään?!?
 
Riittääkö kantama? Jos sinko ampuu tuon EFP:n 50m etäisyydelle ja sitten EFP:n tehokas kantama on...mitä? Niin se on yhteensä...mitä? Onko tarpeeksi?

Ideaalitilanteessahan olisi kertasinko, jossa voisi napista ampumatilanteessa säätää, miten monen lentometrin jälkeen EFP laukeaa. Tällöin voi arvioida vaikka tankin olevan 150m päässä ja virittää EFP:n laukeamaan 120m päässä. Hyperkehittyneessä mallissa olisi tietenkin laseretäisyysmittari tms. joka mittaisi automaattisesti etäisyyden kohteeseen ja määräisi EFP:n räjähtämään aina optiimietäisyydellä kohteesta (eli sopivan lentoajan jälkeen). Ei luulisi olevan mitenkään teknisesti vaikeaa.

Voisiko tuossa olla ratkaisu?!? Pitääkö pistää äkkiä patenttihakemusta vetämään?!?

Hae tältä sivulta termillä "range" (varoitus herkimmille, sivulla on joitakin hieman raakoja kuvia). Paras käytännön lähde, jonka olen löytänyt.
 
OK, eli periaatteessa kantamaa riittää "satoja metrejä". Tämä tarkoittaa, että etäisyyden (räjähtämiselle) voisi karkeasti säätää vaikka sadan metrin välein ja se riittäisi, räjäytyksen voisi toteuttaa yksinkertaisella aikalaskurilla, joka aktivoituu kun ammus ammutaan singosta ja se laskee "about lentomatkaan kuluvan ajan" kun se tietää about oman nopeutensa (ei tarvitse mitata mitenkään, eiköhän sarjatuotannossa nuo vakiinnu aikalailla samanlaisiksi). Singolla tuskin osuu kuitenkaan yli 300m etäisyyksille, joten säädöksi riittänee "0",100,200,300m ja singon "kuti" on tehokas vielä ainakin 400-500m päässä ampujasta (eli 100-200m siitä kohtaa kun se muodostuu).

Tantaalista tehty 15cm halkaisijaltaan oleva panos läpäisee 140mm terästä, eli T-sarjan vaunut kyljistä käytännössä kaikki. Tantaalista tehty 20cm halkaisijaltaan oleva panos läpäisee 200mm, eli menee Abramsin kyljestäkin läpi heittäen. Onhan 15cm aika jötikkä, jos vertaa 11,2cm Apilakseen. 20cm on vielä suurempi jötikkä, oikein vanha kunnon panssarikauhu ulkonäöltään. Tietysti nuo kannattaa tehdä ylikaliiberin "ammuksiksi", ei sen koko singon nyt tarvitse noin paksu olla, riittää kun "kärkiosa" on tuota kokoluokkaa ja loppuosa singosta voi olla vaikka Apilaksen kokoluokkaa.

Kun tuo sinko laukaisee raketin ja raketin kärjessä oleva EFP räjähtää sanotaan vaikka 50-100m päässä vihollisvaunusta, ei vihollisen omasuojajärjestelmä kykene sitä mitenkään torjumaan. EFP:stä muodostunut puikko puolestaan on niin kapea, pieni ja nopea, että tuskin järjestelmä edes kykenee havaitsemaan sitä (nyrkin kokoinen ja käden mittainen normaali singon ammus vs. peukalon kokoinen helvetin lujaa lentävä metallimötti). Vaikka järjestelmä havaitsisikin sen, niin mitenkäs torjut helvetillisellä vauhdilla lentävää pientä metallipuikkoa? Et oikein mitenkään, pitäisi osua täsmällisesti juuri siihen juuri oikeaan aikaa ja voimalla, jotta se saadaan pois kurssista tai hajalle. Ei onnistu kyllä itse Erkiltäkään, sanon mä.

Teoriassa siis aivan mahdollinen kapistus. Ei tehoa edestä päin, mutta sivuilta tehoaa täysin riippumatta vihollisen omasuojajärjestelmistä ja kykenee läpäisemään panssarivaunun kylkipanssarit varmuudella laakista. EFP:n läpäisyn jälkeinen vaikutus lienee onteloa pahempi, joten vaunun tuhoamistodennäköisyys lienee melko hyvä.
 
Mielenkiintoisen seikan Hessukessu heitti ilmaan.
Miten EFP:n vaikutus vaunun sisällä eroaa perinteisestä ontelosta? Vai onko käytännön eroa?
 
@hessukessu

Luulen, että tuo etäisyyden määritys ja räjähdyksen ajoittaminen ei olisi aivan välttämätöntä. Sen EFP:n lähtönopeus on kuitenkin luokkaa yli 1000 metriä sekunnissa, ja vaikka se hidastunee suhteellisen nopeasti, niin olisihan 200 metrin kantamakin ihan hyvä. Etenkin osumisen ollessa erittäin varmaa, kun ennakkoa ei tarvitsisi ottaa suuren nopeuden takia. Mutta toisaalta ymmärrän ja kannatan ideaasi: kun EFP muodostuu vasta 50 metrin päässä maalista, niin se tulee suuremmalla nopeudella maaliin kuin esim. 200 metrin päässä laukaistuna.

Mitä tulee EFP:n läpäisyyn, niin se on kyllä minulle murheenkryyni: oletan noiden arvojen olevan RHA:a vastaan, joten nykyaikaisen (tai kylmän sodan aikainen) komposiittipanssaroinnin ja reaktiivipanssaroinnin läpäisy lienee paljon vaikeampaa. Voit verrata esim. T-72:n panssaroinnin kestoa nuoliammusta vastaan: http://en.wikipedia.org/wiki/T-72#Estimated_protection_level

Ja se torjunta lienee ihan mahdollinen, mutta vaatii ennalta sijoitetut panokset:

 
Unohtakaa kaikki edellinen. Selitän saman tuhat kertaa yksinkertaisemmin:

Ottakaa kertasinko, kaliiberi 150mm. Vaihtakaa sen ontelopanos EFP:ksi. Laittakaa siihen laserherätesytytin tms. joka räjäyttää sen EFP:n 50m ennen kuin se törmää edessä olevaan kohteeseen (vihollisen panssarivaunuun). Bingo. Aktiivinen torjunta (Arena jne.) ei pysty torjumaan 50m päässä olevaa RPG:tä ja jos pystyy, senkun säädetään tuo etäisyys vaikka 100m päähän, simppeli juttu, EFP:n teho riittää kyllä 100m päästäkin hyvin. Kun RPG räjähtää, se muodostaa siis tuon EFP:n, joka tällä kaliiberilla ja tantaalista tehtynä se läpäisee 150mm RHA:ta. Aktiivinen torjunta ei pysty torjumaan sormen kokoista helvetillistä vauhtia lentävää EFP:tä mitenkään (tuskin edes huomaa sitä, tutkapinta-ala on olemattoman pieni). EFP osuu panssarivaunuun, eikä ERA pahemmin suojaa siltä, eikä mitkään häkkipanssarointivirityksetkään. Sivulta tulee läpäisy vaunuun kuin vaunuun melkeinpä (200mm kaliiberilla tulee Abramsiinkin).

Siinä se on. Ratkaisu aktiivisten suojausjärjestelmien ongelmaan. Ei täydellinen (läpäisy vain sivusta ja hädin tuskin sieltäkään), mutta läpäisy silti. Muistetaan nyt, että APILAS tai RPG29 tai NLAW, jonka aktiivinen torjuntajärjestelmä ampuu alas, ei läpäise millimetriäkään panssaria. Sillä ei saa yhtään läpäisyä, eikä yhtään tuhottua vaunua kuin korkeintaan tuurilla. Tällä systeemillä saa sivuilta joka kerta läpäisyn niin aktiivisista torjuntajärjestelmistä, ERA:sta, häkkipanssareista kuin muistakin. Ja se on todellakin paljon parempi kuin ei mitään.:uzi:
 
Viimeksi muokattu:
Luulen, että tuo etäisyyden määritys ja räjähdyksen ajoittaminen ei olisi aivan välttämätöntä. Sen EFP:n lähtönopeus on kuitenkin luokkaa yli 1000 metriä sekunnissa, ja vaikka se hidastunee suhteellisen nopeasti, niin olisihan 200 metrin kantamakin ihan hyvä. Etenkin osumisen ollessa erittäin varmaa, kun ennakkoa ei tarvitsisi ottaa suuren nopeuden takia. Mutta toisaalta ymmärrän ja kannatan ideaasi: kun EFP muodostuu vasta 50 metrin päässä maalista, niin se tulee suuremmalla nopeudella maaliin kuin esim. 200 metrin päässä laukaistuna.
Niin, välttämättä ei tarvitsisi tosiaan kuin ampua tuo RPG putkesta ulos ja 20-50m päähän, jossa se räjähtäisi ja loisi sen EFP:n. Mutta sitä parempi läpäisy, mitä lähempänä vihollisen panssarivaunua se räjäytetään.

Mitä tulee EFP:n läpäisyyn, niin se on kyllä minulle murheenkryyni: oletan noiden arvojen olevan RHA:a vastaan, joten nykyaikaisen (tai kylmän sodan aikainen) komposiittipanssaroinnin ja reaktiivipanssaroinnin läpäisy lienee paljon vaikeampaa.
Reaktiivi ei käsittääkseni pahemmin vaikuta EFP:hen, kuten ei nuoliammukseenkaan. Sanon, että "ei pahemmin". Eivätkös panssarin suoja-arvot aina ilmoiteta RHA:na?

Voit verrata esim. T-72:n panssaroinnin kestoa nuoliammusta vastaan: http://en.wikipedia.org/wiki/T-72#Estimated_protection_level
Tuossa ei puhuta mitään T-72:n kylkien ja tornin sivujen panssaroinnista. Ne ovat paljon heikommat. Ei edestä päin tämmöisellä ammuksella olekaan mitään saumoja mitään tankkia vastaan, mutta sivuilta ja takaa on.

Ja se torjunta lienee ihan mahdollinen, mutta vaatii ennalta sijoitetut panokset:
Epäilen tuota vahvasti. EFP on liian nopea, liian pieni ja liian kova. RPG on aivan eri juttu, se on hidas, iso ja hauras. EFP on kuin köyhdytetystä uraanista tehty nuoliammus. Oletko kuullut juttuja niiden tehokkaasta tuhoamisesta aktiivisilla suojajärjestelmillä? Minä en.
 
Ahaa, se meni nähtävästi jotenkin tietoisuuden ohi alitajuntaan koko juttu. Tosin herää kysymys, että miksi kukaan ei ole keksinyt vielä tuollaista? EFP ei kuitenkaannihan tuore juttu enää ole.

Kuinka se saadaan suunnattua lennossa olevasta singonammuksesta siten etta rajahdyksen jalkeen projektiili lentaisi ne 50 m valittuun kohteeseen ?
 
Unohtakaa kaikki edellinen. Selitän saman tuhat kertaa yksinkertaisemmin:

Ottakaa kertasinko, kaliiberi 150mm. Vaihtakaa sen ontelopanos EFP:ksi. Laittakaa siihen laserherätesytytin tms. joka räjäyttää sen EFP:n 50m ennen kuin se törmää edessä olevaan kohteeseen (vihollisen panssarivaunuun). Bingo. Aktiivinen torjunta (Arena jne.) ei pysty torjumaan 50m päässä olevaa RPG:tä ja jos pystyy, senkun säädetään tuo etäisyys vaikka 100m päähän, simppeli juttu, EFP:n teho riittää kyllä 100m päästäkin hyvin. Kun RPG räjähtää, se muodostaa siis tuon EFP:n, joka tällä kaliiberilla ja tantaalista tehtynä se läpäisee 150mm RHA:ta. Aktiivinen torjunta ei pysty torjumaan sormen kokoista helvetillistä vauhtia lentävää EFP:tä mitenkään (tuskin edes huomaa sitä, tutkapinta-ala on olemattoman pieni). EFP osuu panssarivaunuun, eikä ERA pahemmin suojaa siltä, eikä mitkään häkkipanssarointivirityksetkään. Sivulta tulee läpäisy vaunuun kuin vaunuun melkeinpä (200mm kaliiberilla tulee Abramsiinkin).

Siinä se on. Ratkaisu aktiivisten suojausjärjestelmien ongelmaan. Ei täydellinen (läpäisy vain sivusta ja hädin tuskin sieltäkään, mutta tulee silti), mutta läpäisy silti. Muistetaan nyt, että APILAS tai RPG29 tai NLAW, jonka aktiivinen torjuntajärjestelmä ampuu alas, ei läpäise millimetriäkään panssaria. Sillä ei saa yhtään läpäisyä, eikä yhtään tuhottua vaunua kuin korkeintaan tuurilla. Tällä systeemillä saa sivuilta joka kerta läpäisyn niin aktiivisista torjuntajärjestelmistä, ERA:sta, häkkipanssareista kuin muistakin. Ja se on todellakin paljon parempi kuin ei mitään.:uzi:

Rohkenen olla eri mieltä havaitsemisesta: jopa F-22 on havaittavissa tutkalla, vaikka se vastaa herätteeltään marmorikuulaa. EFP:n heräte on mitä, golfpallon-tennispallon luokkaa? Ja etäisyys on murto-osa ilmataistelusta, eli torjuntajärjestelmän tutkankaan ei tarvitse olla samassa hintaluokassa hävittäjän tutkan kanssa.

Läpäisy on kyseenalainen: otetaan yhtä halkaisijaltaan yhtä paksu nuoliammus ja EFP. Nuoliammus paljon pidempi, eli sillä on enemmän massaa ja siten energiaa. EFP:n läpäisy on kyseenalainen, vaikka se voikin riittää osuttaessa riittävän heikkoon kohtaan. Kysymys vain on siinä, että mikä on riittävän heikko? Epäilen kyljen olevan riittävän heikko uudemmissa vaunuissa (T-90 eteenpäin), koska komposiittipanssaroinnilla saavutetaan paljon tilavuustehokkaampi panssarointi.

Reaktiivi ei käsittääkseni pahemmin vaikuta EFP:hen, kuten ei nuoliammukseenkaan. Sanon, että "ei pahemmin". Eivätkös panssarin suoja-arvot aina ilmoiteta RHA:na?

Yleensä ilmoitetaan, mutta joskus on tiedossa vain käyttäjän mittaama fyysinen seinän paksuus. Täydelliset tiedot komposiittipanssaroinnin tarkasta tehosta ovat usein valtionsalaisuus. (Esim. tämä Leopard kuva.)

Tuossa ei puhuta mitään T-72:n kylkien ja tornin sivujen panssaroinnista. Ne ovat paljon heikommat. Ei edestä päin tämmöisellä ammuksella olekaan mitään saumoja mitään tankkia vastaan, mutta sivuilta ja takaa on.

Niin tuo kai täytyy ottaa, vaikka "hull" tarkoittaakin minusta kyllä pelkkää "runkoa". Tosin on yleisesti tunnettu tosiasia, että panssarointi on vahvin edessä ja heikoin takana.

Epäilen tuota vahvasti. EFP on liian nopea, liian pieni ja liian kova. RPG on aivan eri juttu, se on hidas, iso ja hauras. EFP on kuin köyhdytetystä uraanista tehty nuoliammus. Oletko kuullut juttuja niiden tehokkaasta tuhoamisesta aktiivisilla suojajärjestelmillä? Minä en.

Ei vielä, mutta mitäs varten saksalaiset kehittelivät tuollaisen järjestelmän (viittaan äskeiseen viestiini ja sen videoon)? Siis että panokset on kiinteästi siinä ajoneuvon ympärillä eikä niitä heitetä ilmaan jostakin koneesta torjunnan tapahtuessa. Videon kohdassa 1:03 on teknistä dataa. Kyseessä on ainoa järjestelmä, joka kykenee torjumaan n. 10-15 metrin päästä lähtevän uhan. Lisäksi "AMAP-ADS is a full-spectrum active defence system, which defeats a broad range of existing and future direct fire threats such as RPGs, Anti Tank Guided Missiles, KE projectiles and IEDs." Mitäköhän nuo Kineettisen Energian projektiilit ovat jos eivät EFP tai psv-kanuunan lähettämiä projektiileja? Itse en keksi mitään muutakaan sillä tarkoitettavan. Tuskin rynkynluoteja ruvetaan torjumaan, rajansa turvallisuudellakin.

Syy puuttumattomiin torjuntoihin on siinä, ettei laitetta ole päästy testaamaan panssaritaisteluissa. Jos viittaat testituloksiin, niin ehkä onnistunutta torjuntaa ei haluta julkistaa? Saa vihollinen päänvaivaa, kun tuhoaminen ei onnistukaan.
 
Kuinka se saadaan suunnattua lennossa olevasta singonammuksesta siten etta rajahdyksen jalkeen projektiili lentaisi ne 50 m valittuun kohteeseen ?

??? Singolla tähdätään vaunua ja laukaistaan. EFP laukeaa sitten kesken matkan. Mikä siinä on ongelma? Ei se singon ammus pyöri satunnaisesti ympäriinsä siinä matkallaan, vaan se lentää kärki kohti maalia. EFP-panos on asetettu sinne ammuksen kärkeen, ja kun se laukeaa, niin EFP lähtee kärjen osoittamaan suuntaan (eli kohti vaunua).
 
Unohtakaa kaikki edellinen. Selitän saman tuhat kertaa yksinkertaisemmin:

Ottakaa kertasinko, kaliiberi 150mm. Vaihtakaa sen ontelopanos EFP:ksi. Laittakaa siihen laserherätesytytin tms. joka räjäyttää sen EFP:n 50m ennen kuin se törmää edessä olevaan kohteeseen (vihollisen panssarivaunuun). Bingo. Aktiivinen torjunta (Arena jne.) ei pysty torjumaan 50m päässä olevaa RPG:tä ja jos pystyy, senkun säädetään tuo etäisyys vaikka 100m päähän, simppeli juttu, EFP:n teho riittää kyllä 100m päästäkin hyvin. Kun RPG räjähtää, se muodostaa siis tuon EFP:n, joka tällä kaliiberilla ja tantaalista tehtynä se läpäisee 150mm RHA:ta. Aktiivinen torjunta ei pysty torjumaan sormen kokoista helvetillistä vauhtia lentävää EFP:tä mitenkään (tuskin edes huomaa sitä, tutkapinta-ala on olemattoman pieni). EFP osuu panssarivaunuun, eikä ERA pahemmin suojaa siltä, eikä mitkään häkkipanssarointivirityksetkään. Sivulta tulee läpäisy vaunuun kuin vaunuun melkeinpä (200mm kaliiberilla tulee Abramsiinkin).

Siinä se on. Ratkaisu aktiivisten suojausjärjestelmien ongelmaan. Ei täydellinen (läpäisy vain sivusta ja hädin tuskin sieltäkään), mutta läpäisy silti. Muistetaan nyt, että APILAS tai RPG29 tai NLAW, jonka aktiivinen torjuntajärjestelmä ampuu alas, ei läpäise millimetriäkään panssaria. Sillä ei saa yhtään läpäisyä, eikä yhtään tuhottua vaunua kuin korkeintaan tuurilla. Tällä systeemillä saa sivuilta joka kerta läpäisyn niin aktiivisista torjuntajärjestelmistä, ERA:sta, häkkipanssareista kuin muistakin. Ja se on todellakin paljon parempi kuin ei mitään.:uzi:

En tahdo olla vastarannan kiiski mutta lapaisyssa tuo haviaa raskaalle kylkimiinallekin. "EFP X-Large - armor penetration at 15 m / 10 cm""
 
??? Singolla tähdätään vaunua ja laukaistaan. EFP laukeaa sitten kesken matkan. Mikä siinä on ongelma? Ei se singon ammus pyöri satunnaisesti ympäriinsä siinä matkallaan, vaan se lentää kärki kohti maalia. EFP-panos on asetettu sinne ammuksen kärkeen, ja kun se laukeaa, niin EFP lähtee kärjen osoittamaan suuntaan (eli kohti vaunua).

Tuo kantopanos on hyva idea eika sen suuntaaminen ole ongelma. Tuo ammus saadaan varmasti, helpostikin rahjahtamaan nuo 50 m kohteesta mutta perinteinen singoammus on viela tuossa vaiheessa kaaren alastulo vaiheessa ja minulla on sellainen tunne etta tuossa tapauksessa projektiili menee kohteesta yli. Kasitykseni mukaan sinkoammus olisi saatava lentamaan kohteeseen vaaka tasossa jotta tuo toimisi.
 
Tuo kantopanos on hyva idea eika sen suuntaaminen ole ongelma. Tuo ammus saadaan varmasti, helpostikin rahjahtamaan nuo 50 m kohteesta mutta perinteinen singoammus on viela tuossa vaiheessa kaaren alastulo vaiheessa ja minulla on sellainen tunne etta tuossa tapauksessa projektiili menee kohteesta yli. Kasitykseni mukaan sinkoammus olisi saatava lentamaan kohteeseen vaaka tasossa jotta tuo toimisi.

En usko sen menevän yli, mikäli ammus on jo ylittänyt lentoratansa lakipisteen. Lähinnä se vaara on lentoradan alkupäässä raketin kärjen osoittaessa hieman ylöspäin.

Osaisiko @pstsika sanoa kevyen kertasingon ja/tai Apilaksen lentoradasta? Kuinka iso vaara tässä ideassa on ampua EFP maalin yli?
 
66KES88 Ampumaetäisyys 50 100 150 200 250 300 350

Lentoradan korkeus tähtäyslinjasta (cm) 8 34 80 148 240 362 514
Lentoaika (s) 0,26 0,53 0,81 1,10 1,40 1,72 2,05

66KES12PST Ampumaetäisyys 100 150 200
Lentoradan korkeus tähtäyslinjasta (cm) 41 98 184
Lentoaika (s) 0,59 0,85 1,16


Raskaan kertasingon ampumaetäisyyden
vaikutus ontelokranaatin lentoradan korkeuteen

112 RSKSKO (APILAS) Ampumaetäisyys (m) 100 200 300 400 500 600
Lentoradan korkeus tähtäyslinjasta (cm) 15 63 150 282 465 708
Lentoaika (s) 0,35 0,72 1,11 1,52 1,95 2,40
 
Niin kehitettäisiin ”kevyt sinko (EFP )” jossa läpäisy on parhaimmillaankin 20% ontelon läpäisystä.
Jotenkin epäilyttää koko touhu.
 
Kuinka se saadaan suunnattua lennossa olevasta singonammuksesta siten etta rajahdyksen jalkeen projektiili lentaisi ne 50 m valittuun kohteeseen ?
Häh? Se systeemi on singonammuksen kärjessä ja räjähtäessään tietenkin muodostaa ja sinkoaa tuon EFP:n suoraan eteenpäin, eli just sinne, minne singon raketti oli lentämässäkin, eli maaliinsa. Mitä tässä nyt on käsittämätöntä?
 
Back
Top