Panssarivaunut

Ottamatta kantaa henkilöihin, PV:n sisällä on erilaisia mielipiteitä ja evp henkilöstöllä omansa. Esim Ahti Lappi ilmatorjunnan puolella.

En ole ollu pv:ssä töissä niin en tiedä, mutta olisiko mahdollista että virassa olessaan mielipidettä ei saa esittää ainakaan julkisuudessa?


Tuo juttu on muuten tehty samana vuonna kun parkkonen on jääny eläkkeelle, eli ei ainakaan tiedot ollu vanhentunutta.

Hämeenlinnassa 3.12.2006
http://www.panssarikilta.fi/Lehti/Panssari200604_sivu_3.html
 
En ole ollu pv:ssä töissä niin en tiedä, mutta olisiko mahdollista että virassa olessaan mielipidettä ei saa esittää ainakaan julkisuudessa?


Tuo juttu on muuten tehty samana vuonna kun parkkonen on jääny eläkkeelle, eli ei ainakaan tiedot ollu vanhentunutta.

Hämeenlinnassa 3.12.2006
http://www.panssarikilta.fi/Lehti/Panssari200604_sivu_3.html

Lainsäädäntö sananvapaudesta on sama kaikille, sotilaille ei ole asetettu erityisiä rajoituksia. Myös lojaalisuusvelvoite työnantajaa kohtaan on sama.
 
Bradleyhin suunnitellaan mittavia muutoksia. Paino voi nousta jopa 40 tonniin.

The U.S. Army’s Bradley Fighting Vehicle Might Get Even Bigger
Firepower and other upgrades for the Bradley
Pi111804a1-970x350.jpg



WIB land February 5, 2018 Sebastien Roblin

Bradley2 U.S. Army36
The M2 Bradley infantry fighting vehicle is nominally used to carry infantry into battle, but is frequently misidentified by journalists as a tank. This is understandable, as the tracked vehicle currently tips the scales at 33 tons from all the add-on armor it has received, and bristles with both a 25-millimeter Bushmaster automatic cannon and a TOW anti-tank missile launcher.
Oddly, critics of the vehicle have sometimes complained that the Bradley’s sheer firepower often makes the soldiers it carries onboard an afterthought. In theory, the onboard mechanized infantry squads are supposed to dismount in denser terrain to scout out enemy positions and ambushers, maintain defensive perimeters, and flush adversaries out of buildings and other built-up areas that the Bradley can’t reach.
However, a notable limitation of the M2 as a troop transport is that it can carry just seven dismounts — in earlier models, just six — while a mechanized infantry squad currently has nine. Each mechanized infantry platoon therefore has to divide three squads between four Bradleys, meaning that all the members of squad are not able to ride in the same vehicle.
The Army is halfway through a two-stage update process for its roughly 1,800 remaining M2 and M3 Bradleys, to restore automotive power to the chassis and upgrade its computer systems to be more accommodating of future improvements. In January 2018, it emerged that an even more ambitious M2A5 upgrade is being planned for the mid-2020s, which might stretch out the hull to carry more armor and personnel and install a more powerful 30-millimeter cannon turret.

That’s right: the Army’s biggest and baddest troop carrier might get even bigger.
Above, at top and below — M2 Bradleys. U.S. Army photos
The M2A4 automotive tune-up
The U.S. Army’s Bradleys have likely seen even more use in combat than the more famous M1 Abrams main battle tank. In swirling mechanized battles in the open deserts of Iraq in the 1990-91 Gulf War, the Bradley reputedly destroyed even more armored vehicles than Abrams.
Only three Bradleys were destroyed by enemy fire in that conflict, though considerably more were lost to friendly fire. However, more than a decade later, the Bradley suffered dozens of losses in the United States’ prolonged counter-insurgency campaign in Iraq, despite efforts to bulk out the vehicle’s protection with bricks of explosive reactive armor and additional armor plates. The Bradley was simply not designed with protection from mines and improvised explosive devices as a priority, and sometimes sustained more damage from them than more lightly armored Stryker wheeled APCs.
While measures to beef up the armor and improve sensors have been partially effective, the extra weight has taxed the vehicle’s engine and electrical systems to the limit and degraded mobility. Starting in 2012, the Bradley began undergoing an upgrade to a new M2A4 standard, which is being implemented in two “Engineering Change Proposals.”
ECP1 is nearly complete, and involves restoring the Bradley to its original automotive performance by installing heavyweight torsion bars and track upgrades, improved suspension and new shock absorbers. This will reduce wear, improve reliability and raise the ground clearance — which would also improve survivability versus IEDs.
The second ECP is intended to revamp the vehicle’s electrical systems and power train to accommodate higher power-consumption demands imposed by new vehicle systems and install smart power-management software. Originally slated to begin in 2018, a new report explains that there have been delays to EP2 due to reliability problems and software bugs; the upgraded Bradleys are experiencing system breakdowns every 281 miles on average, instead of the desired four hundred, due to power-pack failures and problems with the transmission oil cooler. Nonetheless, implementation of EP2 is expected to begin soon, especially after new software comes out in February.
The Bradley upgrades also pertain to the very similar M3 Cavalry Fighting Vehicle, which is used by armored reconnaissance units, and the M7 FIST artillery direction vehicle. Once complete, they M2A4 model will exhibit higher performance and be ready to take on even more weight for a more ambitious upgrade to a conceptual M2A5 model.

Bigger hull, new turret or both?
In 2017, Bradley program director Chris Conley stated in an interview that the M2A5 would involve a third-generation forward-looking infrared sensor, a laser pointer and color external cameras to allow the Bradley to more easily detect and engage enemies at long range. These components would be designed for cross-compatibility with concurrent upgrades to the Abrams main battle tank.
Late in January, Shephard Media journalist Grant Turnbull published a tweet with an image describing more extensive upgrades to the Bradley turret and hull, which are separately expected to take between four and five years to develop.
Exclusive look at proposals put forward to US Army senior leaders for deeper Bradley vehicle (M2A5) upgrades. These include:
Option 1: Brand new, larger 40t hull and chassis (fits 8 dismounts)
Option 2: New 30mm gun integrated on M2A3 turret
More: https://t.co/kTYAZOap2n pic.twitter.com/nyQMgMZYMi
— Grant Turnbull (@GrantTurnbull_) January 29, 2018

The U.S. Army has allocated $600 million for development and component purchases for the new model, a sum likely to increase once a new defense budget is released. It is not clear if the Pentagon will seek to implement only one of the improvements or pursue both at once.
The hull upgrade would apparently stretch the Bradley’s hull out further so that it can accommodate additional armor, a new transmission and carry an eighth dismount — leaving it just one soldier short of a full nine-man squad. Weight would increase to under “40 tons” — which could still amount to an increase of over 20 percent. Supposedly this new configuration could afford onboard infantry “two to five times more protection.”
Improved defensive systems might include an Active Protection System, which can shoot down incoming missiles and rocket propelled grenades. While the Army recently began installing the shotgun-like Trophy APS on a brigade of Abrams tanks, it is testing a different Israeli system called the Iron Fist on the Bradley, which supposedly may pose less risk of harming friendly troops.
The proposed upgrade to the turret improves firepower by replacing the 25-millimeter chain gun with a 30-millimeter XM813 Bushmaster II autocannon — the same weapon currently being installed on Stryker wheeled infantry carriers. This might not seem like a major improvement, but the 30-millimeter shells weigh twice as much as the 25-millimeter shells, meaning they have greater blast effect and can penetrate more armor.

According to one analysis, this would extend the gun’s effective range to nearly two miles and improve armor penetration to 30 percent. This would make the Bradley more effective at hunting down opposing IFVs, which are quite prolific in modern battlefields from Syria and Iraq to Ukraine, and are being designed with more robust armor and upgraded armaments.
Furthermore, the new gun can use programmable air-bursting ammunition, which can strike targets hiding behind cover or swat drones and helicopters from the sky.
The bigger shells would have the downside of reducing ammunition from three hundred to just 180 rounds. However, though the Bushmaster II has the same maximum 200-round-per-minute rate of fire, it is claimed to be more accurate; combined with the greater power of each rounds, it claimed to require fewer shells to achieve the same effect.
The new turret would also sport major improvements to both the commander’s and gunner’s sights, ethernet to network the two together, and improved laser rangefinders and navigation systems. The tweet also lists a “5.56-millimeter suppressor weapon,” which may be some form of remote-controlled machine gun for protection from attacking infantry.
Of course, the downside to giving the Bradley a bigger hull and gun is that the heavier vehicle will become more difficult and expensive to deploy across the globe. H
owever, the Army wants its Bradleys to be more survivable both when faced by the rocket-propelled grenade and IED threat encountered in Iraq and Afghanistan, as well as to new guided anti-tank missiles and enemy IFVs that would appear in a high-intensity conflict against a near-peer adversary. Now that even the lighter-wheeled Stryker APCs are receiving new cannons and missiles, the Army clearly wants the Bradley to remain survivable and deadly in the toughest combat environments — even if that makes a bit more challenging to transport it to the battlefield in the first place.

http://warisboring.com/the-u-s-army...n-bigger/?mc_cid=ee2654eb65&mc_eid=45a4b1a714
 
Bradleyhin suunnitellaan mittavia muutoksia. Paino voi nousta jopa 40 tonniin.

Joo, luin ajemmin ja ajattelin, että onko syytä tähdä näin mittavia muutoksia vai olisiko parempi ottaa käyttöön jokin muu alusta mihin menee 9 ukkoa, komentaja, kuski ja ampuja. Olisi heillekin parempi jos komentaja voisi alistaa ampumisen itselleen taikka mahdollisesti miehistön jäsenelle. AMV35 tarjoaisi heti paketin mutta heillä on krooninen ihottuma ulkomaan kapistuksia vastaan.
 
Tätä ketjua on tullut luettua senverran satunnaisesti että on saattanut mennä ohi, mutta kertokaapa:

Kun Leoja hankittaessa niiden "päävastustaja" on ollut hyökkäävät T-72 - T-90 versiot (ja ongelmaksi todetut ATGM:t), niin millaisella kalustolla homma hoidetaan jos/kun T-14 tulee palveluskäyttöön ja sarjatuotantoon 2020? Joo, tuotantomäärät jäävät nähtäväksi, mutta vaunut tulevat kuitenkin, ja varmasti läntiseen sotilaspiiriin, eli tilanteessa niitä tulee vastaan.

T-14 näyttää paperilla ikävän vahvalta. Vaikka Leo3 tms. saataisiin 30-luvulla niin jotain lisäkykyä vaaditaan ainakin siihen asti? Jos mietitään esim:
1) kumpi kerkeää ampumaan ensin?
2) riittääkö meillä läpäisykyky?
3) riittääkö meillä tulenkestävyys?

Jotain on selkeästi tehtävä, mutta mikä riittää, ja onko se Leojen päivittäminen rajallisen budjetin oloissa esim. em. alueilla:
1) tähtäimien, omasuojan esim. kamolla päivitykset?
2) onko sillä merkitystä jos tiukemmassa paikassa ostetaan parempia ammuksia, onko esim DU-ammuksista tähän? Millä T-14 pysäytetään riittävän tehokkaasti?
3) APS / ERA ym. parannukset suojauksessa ilmeisesti kannattaisivat koska jenkit ja muut niitä lisäävät. Eivät tule ihan ilmaiseksi, mutta jos Trophy maksaa 0,3 M€/vaunu ja panssari on halvempaa, niin raha voisi löytyäkin.

Vai jotain muuta?

Ja kuinka pitkään 2A6:lla kannattaa päivittämälläkään mennä?
 
Viimeksi muokattu:
Tätä ketjua on tullut luettua senverran satunnaisesti että on saattanut mennä ohi, mutta kertokaapa:

Kun Leoja hankittaessa niiden "päävastustaja" on ollut hyökkäävät T-72 - T-90 versiot (ja ongelmaksi todetut ATGM:t), niin millaisella kalustolla homma hoidetaan jos/kun T-14 tulee palveluskäyttöön ja sarjatuotantoon 2020?

Tällä hetkellä naapuri hankkii t72 päivityspaketteja. Jos t14 jää pöydälle, ei olisi ensimmäinen ryssien Wunderwaffen joka hyyty ennen tuotantoa. Lisäksi tykki on alustaa enemmän vaiheessa, eikä alustaa kannata vanhalle tykille uusia.

Toisekseen Suomi on riippuvainen EU/USA asejärjestelmistä, joten ne vaihtoehdot lienee selvät kun niitä nextgen vaunuja on saatavilla.
 
Asiaan vaikuttaa varmasti hyvin paljon ainakin:

a) Onko T-14 oikeasti ryssähehkutuksen mukainen SUPERTANKKI, vai pärjääkö sille hyvin esim. Leo2:lla.
b) Valmistetaanko T-14 tankkia koskaan suurempia määriä.

Näihin vastausta ei varmaan tällä foorumilla tiedetä, mutta läntiset tiedusteluasiantuntijat (ml. Suomessa), tekevät varmaan kovasti töitä. Näiden pohjalta sitten lisää johtopäätöksiä.
 
Tätä ketjua on tullut luettua senverran satunnaisesti että on saattanut mennä ohi, mutta kertokaapa:

Kun Leoja hankittaessa niiden "päävastustaja" on ollut hyökkäävät T-72 - T-90 versiot (ja ongelmaksi todetut ATGM:t), niin millaisella kalustolla homma hoidetaan jos/kun T-14 tulee palveluskäyttöön ja sarjatuotantoon 2020? Joo, tuotantomäärät jäävät nähtäväksi, mutta vaunut tulevat kuitenkin, ja varmasti läntiseen sotilaspiiriin, eli tilanteessa niitä tulee vastaan.

T-14 näyttää paperilla ikävän vahvalta. Vaikka Leo3 tms. saataisiin 30-luvulla niin jotain lisäkykyä vaaditaan ainakin siihen asti? Jos mietitään esim:
1) kumpi kerkeää ampumaan ensin?
2) riittääkö meillä läpäisykyky?
3) riittääkö meillä tulenkestävyys?

Jotain on selkeästi tehtävä, mutta mikä riittää, ja onko se Leojen päivittäminen rajallisen budjetin oloissa esim. em. alueilla:
1) tähtäimien, omasuojan esim. kamolla päivitykset?
2) onko sillä merkitystä jos tiukemmassa paikassa ostetaan parempia ammuksia, onko esim DU-ammuksista tähän? Millä T-14 pysäytetään riittävän tehokkaasti?
3) APS / ERA ym. parannukset suojauksessa ilmeisesti kannattaisivat koska jenkit ja muut niitä lisäävät. Eivät tule ihan ilmaiseksi, mutta jos Trophy maksaa 0,3 M€/vaunu ja panssari on halvempaa, niin raha voisi löytyäkin.

Vai jotain muuta?

Ja kuinka pitkään 2A6:lla kannattaa päivittämälläkään mennä?

1) Se joka hvaitsee vihollisensa ensi ampuu ensin ja usein myös selviää voittajana, mutta...
Venäläisten ongelma on, ettei heilä ole laadukasta lämpötähtäintä, kiitos pakotteiden. Se kuinka käyttökelpoisia T14:sta kamerat joilla luodaan tilannekuvaa, jää nähtäväksi.
2) Läpäisy tuskin on ongelma, mutta mahdoton sanoa varmuudella.
3) Leon suoja T14 a-tarviketta vastaan on kysymysmerkki, mutta ei ole mitään syytä olettaa venäläisten keksineen mitään mullistavaa.

Leon päivittämisestä en osaa sanoa, mutta toki nekin tulevat vaatimaan päivitystä jossain vaiheessa.
Yleisesti kannattaa kuitenkin muistaa, että T14 ei selvinnyt edes Punaisen torin paraatista kunnialla, joten kyse on varsin keskeneräisestä projektista. Hypetys on toki ollut kovaa.
 
2) riittääkö meillä läpäisykyky?

2) onko sillä merkitystä jos tiukemmassa paikassa ostetaan parempia ammuksia, onko esim DU-ammuksista tähän? Millä T-14 pysäytetään riittävän tehokkaasti?
Minun ymmärtääkseni Leo 2A6:ssa on jo nyt rittävän tehokas tykki ja (nuoli)ammukset, että niillä kykenee tekemään selvää mistä tahansa vaunusta, ainakin kun ammuttaan keskimääräisillä Suomen maaston ameteillä. Tietty joku T-14 rungon etupanssari ja APS voi (tulevaisuudessa) tuottaa ongelmia.

DU-ammuksia meille tuskin ikinä hankitaan.
 
Viimeksi muokattu:
Idän panssarilauttoja vastaan meillä on vaunujen lisäksi hitokseen paljon pst-kalustoa. Myös maasto meillä on puolustajan puolella. Itse en pidä vaunuja pahimpana Venäjän meitä vastaan suunnattuna vitukkeena.
 
Idän panssarilauttoja vastaan meillä on vaunujen lisäksi hitokseen paljon pst-kalustoa. Myös maasto meillä on puolustajan puolella. Itse en pidä vaunuja pahimpana Venäjän meitä vastaan suunnattuna vitukkeena.

Ainakin vielä 2009-10 vaihteessa jokainen jääkäri kävi läpi koulutusta, jossa harjoiteltiin vihollisen vaunun tuhoamista. Jokainen joukkue oli myös varustettu pst-aseella sekä vanhoilla 10 kilon jumppakiekoilla. Itse en myöskään näe, että vihollisen panssarit olisi mitenkään ylivoimainen este. Tiestölle tämä lautta on helppo pysäyttää, ja metsässä panssarin pääaseella on ehkä noin 90 asteen toimintasäde. Pohjanmaan peltoaukeat toki asia erikseen, mutta koskaan ei taidettu harjoitella sitä, että punainen vihollinen tulisi lännestä.

Edit, ylimääräinen lainaus poistettu.
 
Asiaan vaikuttaa varmasti hyvin paljon ainakin:

a) Onko T-14 oikeasti ryssähehkutuksen mukainen SUPERTANKKI, vai pärjääkö sille hyvin esim. Leo2:lla.
b) Valmistetaanko T-14 tankkia koskaan suurempia määriä.

Näihin vastausta ei varmaan tällä foorumilla tiedetä, mutta läntiset tiedusteluasiantuntijat (ml. Suomessa), tekevät varmaan kovasti töitä. Näiden pohjalta sitten lisää johtopäätöksiä.

Samaa mietin. Mutta jos huomataan että naapurit saavat sen tuolla 2020-aikataululla tuotantoon, ja ovat valmiita maksamaan siitä arvioituja hintoja, niin voisi rohkeasti veikata että T-90:n selvästi hakkaava vaunu löytyy. Kysymys oli mitä veikkaatte että meillä tehdään jos näin käy.

Joku siihen vaunuun uskoo jos naapuri on lopettanut muiden vaunujen valmistuksen ja panostaa tuohon. Också, Euroopan Abramsien APS ja ERA -päivityksistä kertovissa jutuissa on mainittu muistaakseni T-14 yhtenä syynä miksi Abramsia päivitetään. Jokatapauksessa jenkit tuskin huvikseen pistävät täällä kylkiin asti ERAa, ja ulkomaista APS:ää

edit: sori, ei jaksa kaivaa lähteitä
 
Joku siihen vaunuun uskoo jos naapuri on lopettanut muiden vaunujen valmistuksen ja panostaa tuohon. Också, Euroopan Abramsien APS ja ERA -päivityksistä kertovissa jutuissa on mainittu muistaakseni T-14 yhtenä syynä miksi Abramsia päivitetään. Jokatapauksessa jenkit tuskin huvikseen pistävät täällä kylkiin asti ERAa, ja ulkomaista APS:ää

Uskoisin, että nuo päivitykset ovat tulosta Venäjän käytöksestä, eivät jonkun panssarivaunun takia. Tämä jo ihan siksi, että ERA ja APS tuskin auttavat taistelussa toista panssarivaunua vastaan.
 
Uskoisin, että nuo päivitykset ovat tulosta Venäjän käytöksestä, eivät jonkun panssarivaunun takia. Tämä jo ihan siksi, että ERA ja APS tuskin auttavat taistelussa toista panssarivaunua vastaan.

Täysin samaa mieltä, eiköhän aika ole ajanut ohi tuosta ajattelusta, että panssarit sotisivat isoina ryhminä toisiaan vastaan. Taitaa nykyään ainakin pohjolan oloissa tuolle panssarille vaarallisin vastusta olla se olkapäältä lähtevä puikko.
 
Täysin samaa mieltä, eiköhän aika ole ajanut ohi tuosta ajattelusta, että panssarit sotisivat isoina ryhminä toisiaan vastaan. Taitaa nykyään ainakin pohjolan oloissa tuolle panssarille vaarallisin vastusta olla se olkapäältä lähtevä puikko.

Ei. Tarkoitin sitä, että ERA eikä APS auta mitenkään panssarivaunun ampumia alikaleja vastaan.

Mitä taas tulee panssarivaunuille vaarallisimpaan uhkaan, niin olettaisin sen olevan sama mikä muillekin, eli tykistö. Sen jälkeen meidän tankeille voisi hyvinkin olla vihollisen tankit se isoin uhka, mutta viholliselle isoin uhka on epäilemättä jalkaväen PST-aseet.
 
Ei. Tarkoitin sitä, että ERA eikä APS auta mitenkään panssarivaunun ampumia alikaleja vastaan.

APS:ään en ole liiemmin perehtynyt, mutta käsittääkseni sillä ei ainakaan vielä nykyään pysty torjumaan alikaleja (tornareita on ollut liikkeellä, mutta lähteet ovat mitä ovat...).

Mutta että ERA ei auta alikaleja vastaan...?
 
APS:ään en ole liiemmin perehtynyt, mutta käsittääkseni sillä ei ainakaan vielä nykyään pysty torjumaan alikaleja (tornareita on ollut liikkeellä, mutta lähteet ovat mitä ovat...).

Mutta että ERA ei auta alikaleja vastaan...?

No siinä mielessä, että T-sarjalaiset kestäisivät Leo2A6 laukauksia paremmin kuin Leo kestää niiden laukauksia, niin eivät auta.
 
No siinä mielessä, että T-sarjalaiset kestäisivät Leo2A6 laukauksia paremmin kuin Leo kestää niiden laukauksia, niin eivät auta.

Etenkin uudet reaktiivit (esim. Kontakt-5) laskevat julkisista lähteistä riippuen (useita) kymmeniä prosentteja alikaliiperiammuksen läpäisykykyä.

Siitä kumpi kestää kumman osumia paremmin tai huonommin en ota kantaa, mutta sanotaanko niin, että en laittaisi päätäni pantiksi Pantteri vs. T-90 deatmatchissa "one shot-one kill" periaatteen puolesta. Eli venäläisen, moderneilla reaktiiveilla varustetun vaunun tuhoaminen etusektorista ei todellakaan ole mikään läpihuutojuttu.
 
Etenkin uudet reaktiivit (esim. Kontakt-5) laskevat julkisista lähteistä riippuen (useita) kymmeniä prosentteja alikaliiperiammuksen läpäisykykyä.

Siitä kumpi kestää kumman osumia paremmin tai huonommin en ota kantaa, mutta sanotaanko niin, että en laittaisi päätäni pantiksi Pantteri vs. T-90 deatmatchissa "one shot-one kill" periaatteen puolesta. Eli venäläisen, moderneilla reaktiiveilla varustetun vaunun tuhoaminen etusektorista ei todellakaan ole mikään läpihuutojuttu.
No joo, toki pantterin ammusvalikoimasta ei taida löytyä nuolta, ja muutenkin seiskavitonen vaunukanuunana on jo vähän nuhainen. ;)
 
Back
Top