SJ kirjoitti:
Vai oikein kymmenen kilometrin matkalla??? Minkä ajoneuvon sitä nyt laittaisi ensimmäiseksi tunnustelemaan, jos käytössä on suurvallan resurssit? Ehkä tiedustelukoneen joka pyyhkäisee yliäänilentona matalalla etenemissuunnan päätien suunnassa (SU-24 tiedusteluversio). Sen jälkeen olisi ehkä lennokkien vuoro. Perään laittaisin, ehkä Mi-24:t tiedustelemaan ja lastina olisi myös divisioonan/prikaatin kaukotiedusteluun erikoistuneita miehiä.
Tuossa vaiheessa olisi ehkä jo jonkinlainen kuva suomalaisten sijoittumisesta. Sen jälkeen voisivat tiedustelukomppaniat aloittaa väkivaltaisen tiedustelun. Se tiedustelu sujuisi varmaankin ns. virtaavan veden periaatteella - etsittäisiin helpointa reittiä hyökkäyksen läpipääsylle ja samalla osoitettaisiin maaleja tykistölle, ilmavoimille ja tykistöohjuksille (prosessi joka alkoi viikkoja ennen sotaa).
Se mikä Suomen ainoan mekansoidun prikaatin rooli on tulevassa sodassa jää luonnollisesti auki. Vastustajastahan sen toiminta riippuu. Haluaako vihollinen edes ryhtyä kohtaamistaisteluun sen kanssa? Ainakin jos itse toimisin vaikka motorisoidun jv-prikaatin komentajana ja alkaisi tulla raporttia, että CV:tä ja Leopardia tulee vastaan niin todennäköisesti käskisin pysäyttää hyökkäyksen ja siirtyä puolustukseen. Tykistö ja heittimistö alkaisivat välittömästi miinoittaa hyökkäysuria ja aukeita. Pst-pataljoona laitettaisiin välittömästi tulppaamaan todennäköisiä hyökkäysreittejä. Se mitä psv-pataljoonasta olisi jäljellä saisi roolin vastaiskun tekijänä jos ja kun suomalaiset iskisivät voimakkaasti.
Toki jos suomalaiset osaavat asiansa kärsii jv-prikaati tappioita. Pystytäänkö vihollinen lyömään ja miten se reagoi tappioihin jää kyllä auki. Ainakin neukkujen rykmentin komentajat harjoittelivat 80-luvulla jatkuvasti sitä, että yksi pataljoona on haihtunut vesihöyrynä ilmaan ja siihen olisi pitänyt reagoida järkevästi. Georgiassa pataljoonat jatkoivat tehtäviensä suorittamista jopa 40 % tappioiden jälkeen.
Se taas mitä armeijakunnan komentaja tekisi jää arveluiden varaan. Todennäköisesti lento- ja satelliittitiedustelua alueella lisättäisiin. Ilmavoimat saisivat tehtäväkseen tuottaa tappiota mek.prikaatille ja alueelle siirrettäisiin pst-kykyisiä koptereita. Melko varmaa olisi myös se, että mek.prikaatin kaltainen yksikkö yritettäisiin tuhota jos siihen vähänkään aukeaisi mahdollisuus. Tuonkaltaisen yksikön tuhoamiseen voitaisiin jopa käyttä "vertikaalista saarrostusta" ja reserviksi jätetty maahanlaskudivisioona saisi tehtäväkseen tulpata vetäytymisen.
Kerrottakoon, että venäläiset eivät ole Suomen suunnalla edes erityisen kiintyneitä ryntövaunuihin ja entisen Leningradin sotilaspiirin aluellla ne eivät edes kuulu motorisoitujen jv-prikaatien kalustoon. Toki noihin prikaateihin kuuluu se psv-pataljoona jossa on 30-40 T-80 tai T-72 vaunua. Toki jonkun mielestä voi olla typerää pitää psv pataljoonaa ilman voimakasta ryntövaunujen tukea - no venäläiset ovat erimieltä.
Ps. Tähän loppuun sopii hyvin hiljentyä ja miettiä uutta suomalaista taktiikkaa. Ei jäykkää puolustusta vaan tappioiden aiheuttamista ja tavoitteena on jatkaa taistelua ns. seuraavana päivänä. Virtaava vesi ei kohtaa patoa vaan hyökkäyksen voima viedään vähitellen ja säästetään myös omia voimia.
