Tuossa kyllä väitetään:
Puolalla lienee edelleen kyky tuottaa panssarivaunujen mekaanisia osia vaikka oma tuote on kehityskaaren päässä. Uudet ei kelpaa edes Puolan asevoimille.
Panssarivaunut
- Viestiketjun aloittaja ctg
- Aloitus PVM
-
- Tagit
- panssarivaunut
Samovarius
Ylipäällikkö
Oon joo kans ymmärtänyt, että Merkavan "jalkaväkiramppi" on tarkoitettu ensisijaisesti miehistön huoltoa varten (iipathan istuvat vaunuillaan usein pitkiä aikoja asemassa) ja kyky kuljettaa partio on vähän enemmän bonus, josta tietysti on hyötyä iippojen niin ikään tyypillisissä kaupunkioperaatioissa. Ilmaiseksi tämä kyky ei tietenkään tule, vaan tilasta joudutaan maksamaan muissa ominaisuuksissa. Esmes moottorin sijoittelu eteen ei käytännössä juurikaan tarjoa lisäsuojaa, joku valurautainen isokin moottorilohko ei montaa kymmentä milliä valssattua suojausterästä vastaa, mutta mm. ikävästi tuo pakosarjan lämpöherätteen edestä selvästi näkyviin. Merkava onkin vähän MBT:n erikoistapaus, se on vähän enemmän kaupunkitaisteluvaunu kuin tarkoitettu toimimaan toisia taistelupanssarivaunuja vastaan, mikä näkyy muussakin sen varustuksessa, kuten runsaat kk:t ja kevyet heittimet.Merkavan matkustajat ovat suoraan pois vaunun ampumatarvikekapasiteetista. Lisäksi se tila on ahdas matkustaa, siitä on puhuttu mm. mahdollisuutena evakuoida toisen vaunun miehistö, ei niinkään pääasiallisena panssarijääkärien kuljetusvälineenä.
NavWeaps Forums-Do Merkavas really carry on-board infantry?
I know that the Merkava was designed to carry troops inside the rear compartment, but is this really what happened or happens? I would have thoughtwww.tapatalk.com
KymJP2K
Kenraali
Kiinalaiset panostavat Intia-tibet rajalla ihan tosissaan. Viimeisin intia-kiina konfliktin laskema ilmeisesti osoitti että kiinallle olisi tullut siinä kähinässä kovasti turpaan. Intialla on on mm helikopterisiirteisiä m777 ja vuoristosherpoista tehtyjä oikeita vuoristojoukkoja vastassa.Tyyppi-15 kevyt panssarivaunuja ja muuta kalustoa Tiibetissä.
7 lentokenttää rakenteilla Tiibetti-xinjiang suunnalle joista 3 Intian vastaisen rajan läheisyydessä. Lisäksi sinne on viety aikaisemmin jotain tykistön oloista.
China upgrading military infra along western frontier in Tibet, Xinjiang
New airports and heliports are being constructed or upgraded on a priority basis. Most of them will be military or dual-use facilities.
Antares
Respected Leader
Mielenkiintoista. Puola ja Tsekkoslovakia olivat ne kaksi Varsovan liiton maata jotka valmistivat T-72 vaunuja omaan käyttöön ja vientiin. Itä-Saksan T-72 valtaosa tuli näistä maista, vain muutama Neuvostoliitosta. Ei siis ihme jos vielä 90-luvulla ja 2000-luvun alussa kun PT-91 olleet tuotannossa, että olisi tehty myös uustuotantoa varastossa olevien modernisoinnin lisäksi.
Puolassa on pitkään ollut kovaa vääntöä sotilastekniikan ostamisen ja oman valmistamisen väliltä. Leopard 2 ostaminen oli kova paikka omalle teollisuudelle. Niiden tyydyttämiseksi tehtiin jokin määrä T-72M1R modernisointia sekä aloitettiin Leopard 2A4 modernisointi Leopard 2PL versioksi.
Nyt sitten päättäneet ostaa Abrams M1A2 SEPv3 Yhdysvalloista ja toisaalta sopineet aloittavansa K2 panssarivaunun lisenssivalmistuksen. Jatkuu sama kulkeminen yksi jalka aidan kummallakin puolella. Heillä on omaa perinteistä teollisuutta joten helppo uskoa halu valmistaa itse. Historia tuo tietyn ylpeyden myös, ovat valmistaneet vaunuja ennenkin ja suuria määriä joten miksei myös nytkin.
tulikomento
Supreme Leader
RedEffect -kanavan video uudesta Pantherista.
Panssari Salama
Respected Leader
Häjyn oloinen peli kyllä! A4 -lautasta tällaiset päivitykset KARPR:lle, ja A6:t Parolan pumpuille
Thanks.
Ihmetellytkin että onko 10mm kaliberin muutos todella niin iso asia mutta tuosta selvisikin että hylsyn pituusmitta on kasvanut merkittävästi.
Olisi kiinnostavaa tietää kumpi aloitti miehittämättömällä tornilla varustetun vaunun nykykehityksen ensin, sakut vai ryssät ?
-TripleX-
Ylipäällikkö
Olisi peliliike Suomelta ostaa ne Espanjan kaupittelemat Leo A4:t, pysäyttää ne matkalla Saksassa ja tuoda päivitettynä KF51:nä Suomeen ja lähettää seuraavaksi omat A4:t samalle rundille. Saataisiin jouhevasti panssareiden iskukykyä sekä kokonaismäärää nostettua 2030-luvulle mentäessä eikä tapahtuisi notkahdusta missään vaiheessa. Viimeisenä A6:t sitten päivitykseen. Välillä ongelmaksi muodostuu tarve kahdelle eri kaliiberille mutta se on edessä kaikilla jotka haluavat tuohon 130 mm mennä.
Huhta
Greatest Leader
Thanks !
Aika haastavat speksit tuolla. . .
Huhta
Greatest Leader
Moottorin sijoittaminen eteen ei ehkä suojaa nuoliammukselta, mutta sinkoja, ohjuksia ja muita onteloita vastaan se tarjonnee hyvinkin suojaa. Tarkempaa layoutia tuntematta kuvittelisin myös, että suojaus telamiinoja vastaan voi olla keskimääräistä parempi, jos/kun miehistö on taempana vaunussa ja siten kauempana räjähdyskohdasta?
taantumu
Kenraali
Hieman vanhempi neukkuprojekti 80-luvun alusta oli Obiekt 490 jossa oli kahden hengen miehistö kapselissa, painoa reilut 40 tonnia.
-TripleX-
Ylipäällikkö
Alla näkemyksiä vuodelta 2010 mikä oli ja on edelleen leimaavaa venäläisten panssarivaunujen kyvystä vastata tämän vuosikymmenen sotilaallisiin uhkiin sekä jälleen kerran osoitus kuinka korruptio on mädättänyt pohjia myöten sen vähän edistyksen mitä Neuvostoliitto aikanaan valtavilla ponnistuksilla loi. Hyvä niin.
Juttu löytyi Wikipedian lähteistä ja ajattelin tallentaa sen tänne kun tahtovat kadota sieltä Wikipediasta useasti.
12.05.2010 — Analysis
Juttu löytyi Wikipedian lähteistä ja ajattelin tallentaa sen tänne kun tahtovat kadota sieltä Wikipediasta useasti.
Russian Tank Falls Victim to Intrigues
12.05.2010 — Analysis
The Corporation "Uralvagonzavod" intends to feature the new T-95 tank at the Russian Expo Arms -2010 Exhibition. The plans can be thwarted by the RF Ministry of Defence whose representatives announced winding up R&D efforts in this field. Instead of the T-95 that had become obsolete before it saw the light, the military offer to focus on the further upgrading of the T-90 production model. Experts see such an approach, to say the least, as questionable. However, as the RusBusinessNews observer has found it out, the debates are nothing but squaring the circle, as the debts of Uralvagonzavod, in ruble terms, amount to dozens of billions and the production is hopelessly outdated.
The State Armaments Program for 2007-2015 sets out the plans for delivery of 630 upgraded tanks and 770 breakthrough tanks to the Armed Forces of Russia. The rearmament is scheduled to start in 2011. By this very time, OJSC "Ural Transport Engineering Design Bureau" (a member of OJSC "Research and Production Corporation "Uralvagonzavod") promised to bring in the fourth-generation main battle tank T-95 and an improved version of the T-90 with a new turret, gun and enhanced fire-control system.
In April 2010, it became clear that the program was going to fall short. Vladimir Popovkin, Deputy Minister of Defence, told journalists that it was decided to cease T-95 development, as over the twenty years spent on its design the tank became hopelessly outdated. The question about whether any funds will be allocated for development of a state-of the-art fighting vehicle remained unanswered. The representatives of the developer state that they have no funds for R&D.
Manufacturers have also missed the target to supply the army with upgraded tanks: the improved version of the T-90 will not be ready until late 2010. It means that at its best, Uralvagonzavod will be able to manufacture 630 tanks in six years - provided that all export contracts are cancelled. Export deliveries are unlikely to be discontinued, since there are countries that are willing to buy the Т-90. However, manufacturing capacities are insufficient to sustain tank deliveries both to the Russian Army and to foreign customers.
The decision to wind up the "project 195" (Т-95) came to the expert community out of the blue. Just one month before, Vladimir Goncharov, a representative of the RF Ministry of Defence, made a statement at the meeting of the Sverdlovsk Union of Defence Industries that theT-90 was a yesterday's vehicle; and not to be left empty-handed, Uralvagonzavod should without further delay go ahead with a design of a new generation tank. The impossibility to upgrade basic combat qualities of the military equipment developed in the 70s was noted by other top-rank officers of the Russian Army.
Alexander Khramchikhin, head of the Analytical Department of the Institute for Political and Military Analysis, assumes that the Т-95 could happen to be a victim of intrigues - big-business, rather than politics. The bottom line of these back-door maneuvers, however, is totally unclear, as the T-90 has undoubtedly had its day.
Andrei Frolov, a research associate of the Center for Analysis of Strategies and Technologies, suggests that General Popovkin might have meant: the T-95 project is not being shut down; it will be suspended until the development of a 1,500 hp engine and number of other components has been completed. The 1,000 hp engine used for the T-90 is obviously not powerful enough for the new tank. However, the expert thinks that even if the Deputy Minister of Defence meant exactly what he said, his statements should be perceived with great care: another general will come over, and the attitude may change.
According to A. Frolov, there is another problem: Russia is still unable to decide what kind of war it must be ready for. The expert reckons that local conflicts can be handled with the upgraded T-90; that is the reason for its stable demand in a number of Asian countries. The export potential of this tank has not been exhausted: Libya, Turkmenistan and a number of other countries show interest in it. Participation in a global modern warfare will require a fundamentally different approach to development of new weapons and equipment. The former policy - the one who has thicker armor and more powerful gun will be the winner - is no longer on the agenda. Without air defense being integrated in the battle management system, the most advanced tank turns into an easy mark for the sophisticated enemy. Therefore the industrialized countries put an emphasis on the systems that can protect fighting vehicles from homing missiles.
Russia cannot boast that it succeeded in computing and destroying detection and guidance systems of antitank weapons. Thus, it is not ready for a global warfare. However, the desire to join the ranks of highly developed countries exists - at least, to be on the world armament market. Insufficient funds for R&D, however, drive the Russian military to the bottleneck of continuous choice between preparation for a local or a global war. Lack of military strategy makes it extremely difficult to answer the question: what tank the Russian Army needs. It adds to the problems and troubled times Uralvagonzavod is going through.
The enterprise that used to manufacture up to 1,200 tanks a year in the Soviet Union times keeps living today mainly on civilian industry products. When the crisis broke out, the construction machinery manufactured at the factory encountered lack of market demand, and Russian Railways JSC set strict requirements to railcar quality. At the end of 2008, the factory delivered 284 gondola cars equipped with new trucks. In 2009, Russian Railways ordered 1.5 thousand gondola cars; however, according to the press service of Uralvagonzavod, the crises put off their purchases. Only 305 gondola cars were manufactured. The traditional rolling equipment was not selling well. Uralvagonzavod faced acute shortage of orders. In 2009, the company debt reached 66 billion rubles, making the company lose 30 million rubles a day to service the debt and accrued interest. In April 2010, as Oleg Sienko, General Director of Uralvagonzavod, states, the debt shrank to 26 billion rubles, but the problem with orders still exists - including orders for military products.
Sergei Perestoronin, head of the Rosoboronzakaz representative office in the Ural Region, said that within the first two years, Uralvagonzavod fulfilled almost all its obligations under the three-year contract for delivery of 189 tanks to the Russian Army scheduled for the 2008-2010 period. The new contract that is also most likely to be scheduled for three years has not yet been submitted to the representative office. Consequently, money has also not come, though the Russian government promised to transfer up to 80% of funds required to fulfill the state defense order in the first quarter of the year.
Andrei Frolov believes that the money, in one form or another, will come to Uralvagonzavod, and the factory will make 100-120 tanks in 2010. This quantity will not in any way change the situation in the Russian Army. Alexander Khramchikhin has no doubt that nobody is going to implement the State Armaments Program for 2007-2015; thus, it is absolutely impossible to say what kind of a state defense order Uralvagonzavod will receive.
The position of Uralvagonzavod became even fuzzier after the RF Ministry of Defence had required reducing the cost of weapons and military equipment by 15%. At the same time, steel-makers announced an overall average 20% increase in the prices for their products. Oleg Sienko told journalists that the factory would have to lay off the personnel to cut costs.
Today, the factory has to pay 8 billion rubles a year under its loan obligations; thus, implementation of investment projects has become extremely complicated. The Uralvagonzavod production facilities are totally outdated: even painting operations are done manually. At the moment, Uralvagonzavod "is grinding out" the installation of a new painting line and is replacing individual machine-tools where it is imperative. The General Director of the factory claims that the "band-aid" approach is not sufficient to remedy the situation: the entire production must be built on a new concept.
At present, the focus is shifted to projects for profound modernization and expansion of the existing metallurgical facilities. The green-field project to build facilities from the ground up is considered an option, as the poor quality casting results in sizeable expenses and lost markets for the factory. However, the problem is lack of money required for the project. The government money is slow-paced: 10 billion rubles promised by Russian Premier Vladimir Putin back in September 2009 arrived at the Uralvagonzavod account just recently.
Interestingly, but it was ill-timed financing of R&D that overextended the development of the new generation tank and made the T-95 no longer required.
Vladimir Terletsky
/SPOILER]The State Armaments Program for 2007-2015 sets out the plans for delivery of 630 upgraded tanks and 770 breakthrough tanks to the Armed Forces of Russia. The rearmament is scheduled to start in 2011. By this very time, OJSC "Ural Transport Engineering Design Bureau" (a member of OJSC "Research and Production Corporation "Uralvagonzavod") promised to bring in the fourth-generation main battle tank T-95 and an improved version of the T-90 with a new turret, gun and enhanced fire-control system.
In April 2010, it became clear that the program was going to fall short. Vladimir Popovkin, Deputy Minister of Defence, told journalists that it was decided to cease T-95 development, as over the twenty years spent on its design the tank became hopelessly outdated. The question about whether any funds will be allocated for development of a state-of the-art fighting vehicle remained unanswered. The representatives of the developer state that they have no funds for R&D.
Manufacturers have also missed the target to supply the army with upgraded tanks: the improved version of the T-90 will not be ready until late 2010. It means that at its best, Uralvagonzavod will be able to manufacture 630 tanks in six years - provided that all export contracts are cancelled. Export deliveries are unlikely to be discontinued, since there are countries that are willing to buy the Т-90. However, manufacturing capacities are insufficient to sustain tank deliveries both to the Russian Army and to foreign customers.
The decision to wind up the "project 195" (Т-95) came to the expert community out of the blue. Just one month before, Vladimir Goncharov, a representative of the RF Ministry of Defence, made a statement at the meeting of the Sverdlovsk Union of Defence Industries that theT-90 was a yesterday's vehicle; and not to be left empty-handed, Uralvagonzavod should without further delay go ahead with a design of a new generation tank. The impossibility to upgrade basic combat qualities of the military equipment developed in the 70s was noted by other top-rank officers of the Russian Army.
Alexander Khramchikhin, head of the Analytical Department of the Institute for Political and Military Analysis, assumes that the Т-95 could happen to be a victim of intrigues - big-business, rather than politics. The bottom line of these back-door maneuvers, however, is totally unclear, as the T-90 has undoubtedly had its day.
Andrei Frolov, a research associate of the Center for Analysis of Strategies and Technologies, suggests that General Popovkin might have meant: the T-95 project is not being shut down; it will be suspended until the development of a 1,500 hp engine and number of other components has been completed. The 1,000 hp engine used for the T-90 is obviously not powerful enough for the new tank. However, the expert thinks that even if the Deputy Minister of Defence meant exactly what he said, his statements should be perceived with great care: another general will come over, and the attitude may change.
According to A. Frolov, there is another problem: Russia is still unable to decide what kind of war it must be ready for. The expert reckons that local conflicts can be handled with the upgraded T-90; that is the reason for its stable demand in a number of Asian countries. The export potential of this tank has not been exhausted: Libya, Turkmenistan and a number of other countries show interest in it. Participation in a global modern warfare will require a fundamentally different approach to development of new weapons and equipment. The former policy - the one who has thicker armor and more powerful gun will be the winner - is no longer on the agenda. Without air defense being integrated in the battle management system, the most advanced tank turns into an easy mark for the sophisticated enemy. Therefore the industrialized countries put an emphasis on the systems that can protect fighting vehicles from homing missiles.
Russia cannot boast that it succeeded in computing and destroying detection and guidance systems of antitank weapons. Thus, it is not ready for a global warfare. However, the desire to join the ranks of highly developed countries exists - at least, to be on the world armament market. Insufficient funds for R&D, however, drive the Russian military to the bottleneck of continuous choice between preparation for a local or a global war. Lack of military strategy makes it extremely difficult to answer the question: what tank the Russian Army needs. It adds to the problems and troubled times Uralvagonzavod is going through.
The enterprise that used to manufacture up to 1,200 tanks a year in the Soviet Union times keeps living today mainly on civilian industry products. When the crisis broke out, the construction machinery manufactured at the factory encountered lack of market demand, and Russian Railways JSC set strict requirements to railcar quality. At the end of 2008, the factory delivered 284 gondola cars equipped with new trucks. In 2009, Russian Railways ordered 1.5 thousand gondola cars; however, according to the press service of Uralvagonzavod, the crises put off their purchases. Only 305 gondola cars were manufactured. The traditional rolling equipment was not selling well. Uralvagonzavod faced acute shortage of orders. In 2009, the company debt reached 66 billion rubles, making the company lose 30 million rubles a day to service the debt and accrued interest. In April 2010, as Oleg Sienko, General Director of Uralvagonzavod, states, the debt shrank to 26 billion rubles, but the problem with orders still exists - including orders for military products.
Sergei Perestoronin, head of the Rosoboronzakaz representative office in the Ural Region, said that within the first two years, Uralvagonzavod fulfilled almost all its obligations under the three-year contract for delivery of 189 tanks to the Russian Army scheduled for the 2008-2010 period. The new contract that is also most likely to be scheduled for three years has not yet been submitted to the representative office. Consequently, money has also not come, though the Russian government promised to transfer up to 80% of funds required to fulfill the state defense order in the first quarter of the year.
Andrei Frolov believes that the money, in one form or another, will come to Uralvagonzavod, and the factory will make 100-120 tanks in 2010. This quantity will not in any way change the situation in the Russian Army. Alexander Khramchikhin has no doubt that nobody is going to implement the State Armaments Program for 2007-2015; thus, it is absolutely impossible to say what kind of a state defense order Uralvagonzavod will receive.
The position of Uralvagonzavod became even fuzzier after the RF Ministry of Defence had required reducing the cost of weapons and military equipment by 15%. At the same time, steel-makers announced an overall average 20% increase in the prices for their products. Oleg Sienko told journalists that the factory would have to lay off the personnel to cut costs.
Today, the factory has to pay 8 billion rubles a year under its loan obligations; thus, implementation of investment projects has become extremely complicated. The Uralvagonzavod production facilities are totally outdated: even painting operations are done manually. At the moment, Uralvagonzavod "is grinding out" the installation of a new painting line and is replacing individual machine-tools where it is imperative. The General Director of the factory claims that the "band-aid" approach is not sufficient to remedy the situation: the entire production must be built on a new concept.
At present, the focus is shifted to projects for profound modernization and expansion of the existing metallurgical facilities. The green-field project to build facilities from the ground up is considered an option, as the poor quality casting results in sizeable expenses and lost markets for the factory. However, the problem is lack of money required for the project. The government money is slow-paced: 10 billion rubles promised by Russian Premier Vladimir Putin back in September 2009 arrived at the Uralvagonzavod account just recently.
Interestingly, but it was ill-timed financing of R&D that overextended the development of the new generation tank and made the T-95 no longer required.
Vladimir Terletsky
A: Kommentti suojauksen osuuteen.
Panssarivaunua ammutaan etusektorista läpäisytarkoituksessa joko toisen panssarivaunun kanuunan nuoliammuksella (KE-projectile, iskunopeus vp ~1 600 m/s), vaunun tai muun pst-aseen ontelotaistelukärjellä (Shaped Charge SC, jonka suihkun iskunopeus on tyypillisesti luokkaa vp= 7 000 m/s). Näitä uhkia vastaan panssarivaunujen perussuoja lienee suunniteltu.
Ns. hydrodynaamisen läpäisyteorina mukaan läpäisy P (oikeammin tunkeuma, penetration) homogeeniseen maaliin (esim. yhtenäiseen terästankoon) on yhtälönä
k on kokeellinen skaalari sovituskerroin (teoreettisesti k=1,0). Se ottaa huomioon todellisen tilanteen ja teoreettisen tilanteen eroavuudet ts. todellinen läpäisytilanne ei noudata tai ei täytä hydrodynaamisen läpäisyn ehtoja. Esim. nuoliammuksen iskunopeus ~1 600 m/s jää alle hydrodynaamisen teorian edellyttämää nopeusarvoa >2 500 m/s, jota kokeelliseen dataan karkeasti sovitettu kerroin k=2/3 korjaa. "Hitaan" nuoliammuksen läpäisy on n. 66 % teoreettisesta, hydrodynaamisesta arvosta (k=1,0).
L on nuoliammuksen tai ontelopanoksen suihkun pituus (projektiilin pituus).
roo_p= ammuksen (projektiilin) tiheys (raskasmetallin tiheys nuoliammukselle on luokkaa 18000 kg/m^3, ontelopanoksen suihkulle usen käytetyn kuparin tiheys 9000 kg/m^3).
roo_t=maalimateriaalin tiheys (esim teräkselle 7850 kg/m^3, valuraudalle 7300 kg/m^3).
Tunkeuma (penetration) riippuu ammuksen pituudesta L ja ammuksen ja maalimateriaalin tiheyksien suhteesta yhtälön mukaan.
Esimerkiksi raskasmetallinuolen (KE projektiili) tunkeuma teräkseen on
P= 2/3 L (18000/7850)^0,5= 1,00 * L eli oman pituutensa verran.
Jos maali olisi valurautaa (tiheys 7300 kg/m^3), niin tunkeuma olisi
P=2/3*L*(18000/7300)^0,5=1,05 * L eli 5 % enemmän tunkeumaa valurautaan kuin teräkseen.
Suojausarvoltaan "valssattu panssariteräs" ja moottorilohkon "valurauta" ovat likimain yhtä hyviä alustavan hydrodynaamisen läpäisyteorian mukaan tarkasteltuna.
Moottorin tms. monimutkaisen rakenteen läpäisyssä esiintyy varmasti epäkeskisiä kuormituksia, jotka poikkeuttavat läpäisevää ammusta ja häiritsevät sen tunkeutumista/läpäisyä. Arvelen "monimutkaisen/-osaisen" moottorirakenteen suojan olevan vähintään yhteensä sen läpäistävän metallipaksuuden verran panssariterästä ts. yhtä hyvä kuin panssariteräs, ellei hieman parempikin massoina tai nettopaksuutena tarkasteltuna.
Suurilla iskunopeuksilla >2000 m/s, materiaalien lujuuksien merkitys vähenee ja käy merkityksettömäksi, koska iskussa syntyvät rasitukset ovat 10...200 -kertaisia materiaalin lujuuteen nähden. Toki materiaalin lujuudella on merkitystä tunkeumaan ainakin siten, että lujassa materiaalissa tunkeumareiän halkaisija on pieni, jolloin projektiilin jälkiosa osuu ahtaan reiän reunoihin ja poikkeutuu radaltaan kolistellessan tunkeumakanavan reunoihin. Matalalujuuksisempaan maalimateriaaliin syntyy poikkileikkaukseltaan suurempi reikä ja projektiilin jälkiosa osuu varmemmin onkalon pohjalle.
B: Näkemys panssarivaunujen lay-out:sta (Mikseivät muut (lännessä) ole tehneet Merkava lay-out:lla vaunujaan?):
Länsimaiden panssarivaunujen kehityspoluista (Wikipedia lähteenä) seuraa, että lännessä ei ole tehty uutta, mullistavaa ps-vaunua sen jälkeen, kun Merkava on ollut tuotannossa (1979-). Kaikki lännen vaunuprojektit ovat perustuneet edellisen version muutoksiin ja kehittämiseen ja ne ovat olleet vireillä samaan aikaan tai jo aiemmin kuin Merkavan kehitys. Ainoastaan ranskalaisten Leclerc-vaunu olisi voinut olla Merkava-tyylinen, mutta ranskalaiset halusivat kevyen panssarivaunun 50 tn:n painoluokkaan, kun muut länsivaunut ovat 60+ tn painoluokissa. Vaunun lay-out muutokselle ei ole ollut lännessä mahdollisuuksia eikä näytä olevan tulevaisuudessakaan, sillä tuoreet uutuudetkin ovat edelleen vanhojen konstruktioiden jatkokehitysversioita. Ainoa merkittävä poikkeus on "paperilla" venäläisten Armata T-14 ja sen miehittämätön torni, mutta ei siitäkään ole esiintynyt muuta kuin "joskus ajettavia" tai "toisinaan hinattavia" paraativersioita. Tulevaisuudessa kasvava pääaseen ja sen ampumatarvikkeiden koko/sijoittelu ja ehkä miehittämätön torni rajoittanevat "vapaata tilaa" vaunun rungossa.
John Hilly
Ylipäällikkö
Kyllä se alun perin suunniteltiin Golanille, Suuri alakorko mahdollistaa kyttäämisen kukkula-asemissa. Sitä paitsi Arabien vaunut olivat päävastus 1980-luvun alussa.
Antares
Respected Leader
Riippuu hieman siitä, miten haluaa asian määritellä. Kaikki tutkimus- ja tuotekehitysprojektit (osa valtioiden laitosten, osa yksityisten yritysten) ei ole välttämättä julkisia tänä päivänäkään, mutta kaksi ensimmäistä mitkä tulevat mieleen ovat Ruotsin UDES-projekti sekä A.A. Morozovin T-74.
Tällä sivulla on koottu hyvä kattaus UDES-projektin erilaisista hahmotelmista paperilla ja erilaiset niitä seuranneet mock-upit 70-luvulla:
http://www.ointres.se/udes.htm
Legendaarinen ukrainalainen A. A. Morozov hahmotteli miehittämättömällä tornilla varustetusta vaunusta T-64 seuraajaa jo vuonna 1973. Konsepti tunnetaan nimellä T-74.
Näitä seuranneita, mitä tulee mieleen:
80-luvun puolen välin tienoilla hahmoteltiin object 490 (ei saa sekoittaa object 490A kanssa).
Samaan aikaan Yhdysvalloissa mietittiin M1 TTB-nimellä kulkenutta vaunua (Tank Test Bed) jossa oli miehittämätön torni.
90-luvulla Leningradissa Spetsmash OJSC hahmoteltiin object 299 jonka piti tuottaa paitsi panssarivaunu niin myös layoutin avulla sallia muiden vaunutyyppien valmistus samalle alustalle. Tästä syystä vaunun voimapaketti on keulassa, mikä on harvinaista panssarivaunuille (hyvästä syystä).
90-luvulla Saksassa pyöriteltiin NGP-projektia eli Neue Gepanzerte Plattformen / New Armored Platforms. Siihen kuului panssarivaunu miehittämättömällä tornilla. Muistaakseni tätäkin varten oli tehty erilaisia hahmotelmia ja tutkimuksia paperilla 70-luvulta alkaen.
T-95 on 2000-luvun alun tuote, tosin nojaa usealta osalta samoihin oppeihin. Ei sinänsä yllätys: panssarivaunuille ei lopulta ole montaa eri layout-vaihtoehtoa ellei keksitä jotain radikaalisti uutta ja erilaista.
Viimeksi muokattu:
tulikomento
Supreme Leader
-TripleX-
Ylipäällikkö
Ruotsalaiset tekee businesta tuolla NATO kokouksessa. Toki kauan pohjustettu kauppa. Jossain luki, että 15 eri varianttia oli vertailussa ja BAE Systems CV9040 kahdella eri torni variaatiolla tuli kahdelle kärkisijalle. Heja Sverige.
CV90 voitti Slovakian kilpailutuksen
CV90 voitti Slovakian kilpailutuksen