Näin nyt, mutta jatkossa näitä ei enää pohdita vaan Natolla on operatiiviset suunnitelmat kaikkiin todennäköisimpiin uhkiin. Kuinka Nato taistelee Kaakonkulmalla? Kuinka Pohjoisessa? Kuinka Gotlannissa, tai Ahvenanmaalla, tai Suomen Etelä-rannikolla.
Tätä vasten voi pohtia sitä Nato vai Ei vitjan Risto EJ Penttilä pohdintaa, hänhän tuoreessa artikkelissa kehoitti Suomea osaksi modernia Hansa-liittoumaa. Tuohon mukaan Jenkkien merijalkaväkeä tukialuksineen, miksei JEFfiä myös, arktinen alue on strateginen Briteillekin.
Ja takaisin kommenttiisi ja Panssarit vitjaan: juuri näin, Suomella on kokoaan suurempia kykyjä mm. kuten yllä kerroit. Ja Panssarit vitjassa kun ollaan, niin kokokaan suurempi määrä panssarivaunuja, ja vastaavasti pula IFV-vaunuista viimeistään kun bemarit happanevat. Miten kaikki nämä sijoitettaisiin monikansallisessa puolustussuunnitelmassa?
Voiko olla, että toisin kuin nyt kun pitää paikata puolustusbudjetillamme omia heikkouksia, niin jatkossa vahvistettaisiin omia vahvuuksia. Mm. modernisoitaisiin myös Leo 2A4 lauttaa? Riippumatta siitä, että jostain on meillä puutetta, mutta se saadaan jatkossa joltain toiselta maalta.
Tulevat vuodet tulevat olemaan todella mielenkiintoista seurattavaa.
En ehkä ole eri mieltä itse asiasta, mutta en ole varma, että vahvuuksia ja heikkouksia on mielekästä tarkastella nimenomaan kaluston kannalta. Tilkkutäkkijoukkojen todellinen yhteistoimintakyky voi jäädä varsin rajalliseksi, vaikka paperilla käytettäisiinkin samoja piirujärjestelmiä ja NATO-aakkosia. Toimintatavat eivät kuitenkaan koskaan voi olla täysin yhtenevät - jo taisteluympäristö, käytettävä kalusto ja organisaatiot määrittävät sen.
OK, me päivitämme Leo 2A4:t. Panssarijääkäreitä ei ole, mutta ei huolta, amerikkalaiset toimittavat sen kyvyn. Pahaksi onneksi sota käydään talvella ja Bradleyt jäävät hankikantoon suomalaisen psv-komppanian jatkaessa hyökkäystä ilman suojaavaa jalkaväkeä.
Vaikka sota käytäisiin kesällä, näkemykset oikeasti toimintatavasta voisivat erota rajusti. Suomalaisen psv-komppanian päällikkö ehdottaa jalkauttamista. Amerikkalaisen jalkaväkikomppanian päällikkö toteaa: "Ei ole tarpeen, ajetaan suoraan puolustajan ryhmitykseen ja tuhotaan vihollinen tulivoimalla!" Jokainen enemmän foorumia lukenut muistanee, miten tämä asenne toimi sotaharjoituksessa, kun ajettiin Strykereilla suomalaisen, puolustavan osaston ryhmitykseen... Eikä opittu kerrasta, vaan tuhouduttiin kolmasti ennen kuin suostuttiin kuuntelemaan suomalaisten neuvoa jalkauttaa ajoissa.
Vahvuuksia ja heikkouksia kannattaisi siis ehkä tarkastella hieman suuremmassa kuvassa. Vahvuutemme on iso miesvoima, heikkoutemme taas niukat rahalliset resurssit. Useimmissa Nato-maissa asia taas on toisinpäin - miehiä on niukasti ja armeijat koostuvat erittäin suorituskykyisistä mekanisoiduista ja ilmamekanisoiduista joukoista.
Ohjataan panostukset siihen, että meillä on kattava ja tehokas verkko puolustuksellisiin operaatioihin sopivia, kevyitä jalkaväkijoukkoja. Rakennetaan mieluummin 10 "jalkaväkiprikaatia" (ei M/80 traktoreilla ja parikaapelilla, vaan hieman modernimpana toteutuksena) kuin 1 "panssariprikaati". Koska liittolaisilta sitä 10 jalkaväkiprikaatia tuskin tulee, Yhdysvaltain armeija taitaa olla ainoa nykyinen Nato-maa, jolla edes on noin montaa jalkaväkiprikaatia. Mutta yksi tai useampi "panssariprikaati" taitaa löytyä liki kaikilta vähänkin isommilta Nato-mailta.