Olen tätä säästellyt, kun menee kehumisen puolelle, mutta kun kvkk taas mainittiin
.
Menneinä vuosina olen osallistunut paljon MPK:n ampumakursseille. Eräs edesmennyt majuri piti parhaimmat kevytase-kurssit. Niillä oli äkkiseltään muisteltuna aseina rk62, kiinan rynkky, FN, ukkopekka, Tak-85, Maxim, Emma, kvkk, PKM ja Maxim ammunnassa ja käpisteltävänä liuta muita.
Oli kk-rasti ja sen toiminnallinen osuus. Viiden ryhmät, ja ryhmien jäsenillä kahdella kvkk, lopuilla PKM. Sattui niin, että vain minä olin ainoa aseeseen varusmiehenä harjaantunut. Ryhmään oli kurssilaisista osunut mm. tykkimiehiä ja vastaavia, joille kk oli oudompi ase.
Ennakkoon hierottiin niiden käyttö sille tasolle, että jokainen hallitsi lataamisen, lipastamisen, pura/koo jne. Mallikkaasti meni koko ryhmältä.
Mutta ans olla, kun tuli kilpailutilanne päälle ja pulssi pääsi vähän nousemaan... Olimme rivissä jollain sadan metrin vallilla, minä oikeanpuolimmainen. Tehtävänä oli ampua kääntyvään tauluun sarja. Taulu näkyvissä 5 sekuntia, kääntöjä kuusi kappaletta. Täysi satasen vyölipas kaikilla, niistä jopa puolet valojuovia. Sivuilla olevat saivat ampua bonuksena muutamaa ilmapalloa.
Juoksimme paikalle, kiinnitimme vieressä olleet lippaat, lataaminen ja olimme valmiit. Periaatteessa. Taulu kääntyi ensimmäisen kerran, ja tuikkasin muutaman nopean sarjan perille. Viidessä sekunnissa ehtii paljon. Tajusin siinä samalla, että muut eivät ammu. Toinen kääntö, ja olen edelleen ainut joka ampuu. Perhana! Sivulla loput neljä nykivät epätoivoisesti latausliikkeitä ja sormeilevat aseitaan. Kääntöjen välissä oli sen verran aikaa, että sain ilmapallotkin hajalle.
Kolmas kääntö, ja edelleen muut ovat vaiti!
Hitto, me hävitään! Päätin siinä, että ammun sen viiden sekunnin aikana kavereiden tauluun minkä kerkiän. Kyynärpäitä vähän leveämpään asentoon, että paketti pysyy kasassa sivusuunnassakin.
Taulut esiin, omaan sarja, kääntö vasempaan, sarja toiseen tauluun, vielä enemmän vasempaan, sarja lähti ja osui vielä jo osittain pois kääntyvään tauluun.
Olen varma, että jokainen kvkk:n kanssa enemmän toiminut pystyy samaan. En ole sen erikoisempi mestariampuja, mutta osuuhan sillä, kun ampuu tarpeeksi lyhyitä sarjoja, mutta nopeaan tahtiin. Tukipisteet kyynärpäihin ja kääntää vartalolla. Liipaisuun sellainen muutaman millin heiluriliike laukaisuvastuksen ympärille. Tämä oli muuten helpointa niillä kaikista vanhimmilla ja kuluneimmilla yksilöillä, uudet olivat jäykempiä.
Muut ehtivät mukaan viidennen käännön aikana. Tyypit painoi pitkää sarjaa vähän vielä silloinkin, kun taulut olivat jo kääntyneet pois... Ilotulitus oli komea, kun valojuovat sinkoilivat ensiksi maaleihin ja sitten osa kimposi sinne sun tänne vallista ja kääntölaitteista. Kuudes samalla kaavalla.
Hauskinta oli, että muut tilannetta seuranneet ryhmät luulivat meidän käyttäneen mainittua tyyliä tarkoituksella. Jotkut tulivat oikein erikseen kiittämään, että oli ollut vaikuttavan näköistä seurata valojuovasarjaa kolmeen maaliin viidessä sekunnissa. Ja entäpä sitten se koko ryhmän tuliylläkkö!
Korostan kuitenkin, että 5 sekuntia on pitkä aika, kyllä siinä ehtii, jos vain joutuu sellaiseen tilanteeseen. Ja sata metriä maaleihin on aika lyhyt etäisyys. Muistaakseni pärjäsimme vieläpä tuloksissakin ihan hyvin.
Opiksi pahan päivän varalle jäi se, että ei riitä, jos jonkun hallitsee silloin kun on kivaa ja mukavaa ja maha täynnä. Kun stressi iski päälle, niin vähemmän harjoitelleet kertoivat menneensä täysin lukkoon oikeista toimintatavoista. Entäpä taistelutilanteessa, kun pelkkä kilpailun jännitys sai tuollaista aikaan...
.
. Totuus olikin sitten toinen. Reissu meni hyvin, vihollista ei alueella ollut, mutta aamulla kun liityttiin harhautusosaston ominaisuudessa hyökkäykseen, ei se perkele ampunut ensimmäisen sarjan jälkeen kuin aina yhden laukauksen ja veti jumiin. PAM!... jumissa... PAM! jumissa... PAM!... jumissa. Harhautus toimi silti tarpeeksi hyvin että hyökkäyksen suorittaneet enemmän tai vähemmän jyräsivät leirin, mutta olisi saattanut tulla yöllä aika kiinnostavat hetket jos oltaisiin törmätty viholliseen.
