Parhaimmat hetket, jännitykset, mokat, hassut sattumukset, vitutukset etc

Kvkk tosiaan toimii kovilla paremmin, tosin ei saanut kehuja kun oltiin Jääkärileirillä yhdessä 1jk/2jk sällien kanssa.
Se toimii ainoastaan laboratio-olosuhteissa.

Ei se painon suhteen ikävä, mutta kaikissa risuissa kiinni kun pidempi.
 
Minusta kvkk:sta voisi luopua.
Niin voisikin, tai ainakin siirtää takalinjoille, jos olisi parempaa tilalle. PKM oli valtavasti parempi ase, kun pari kertaa on päässyt kokeilemaan.
Itse asiassa, topikkiin liittyen, kerran pääsin ampumaan puoli limppua Emmalla. Periaatteessa ikäloppu ase, mutta hiton tarkka ja helposti hallittava. Paljon, paljon parempi tuntuma kuin kvkk:lla. Sain Emmalla valehtelematta ensi yrittämällä 15 kutia häränsilmän yläpuolelle kasiin ja ysiin puolen kämmenen kokoiseen kasaan. Yksi parhaimpia ammuntakokemuksia.
Kvkk:n liittyy vain niin paljon nostalgiaa. Vaikka opinkin käsittelemään sitä hyvin, niin jos kaikki maailman kaltaisensa jonoon laittaisivat, meidän kvkk olisi paremmuusjärjestyksessä peränpitäjänä.
 
Kvkk:n liittyy vain niin paljon nostalgiaa. Vaikka opinkin käsittelemään sitä hyvin, niin jos kaikki maailman kaltaisensa jonoon laittaisivat, meidän kvkk olisi paremmuusjärjestyksessä peränpitäjänä.

Ei se unohdu:p.
Mutta, jos vain riittää ladattuja vöitä, niin sillä hallitsee kyllä laajan alueen vähänkin aukeammalla alueella. Ei nouset päät turpeesta naapurin puolella.
 
Olen tätä säästellyt, kun menee kehumisen puolelle, mutta kun kvkk taas mainittiin :).
Menneinä vuosina olen osallistunut paljon MPK:n ampumakursseille. Eräs edesmennyt majuri piti parhaimmat kevytase-kurssit. Niillä oli äkkiseltään muisteltuna aseina rk62, kiinan rynkky, FN, ukkopekka, Tak-85, Maxim, Emma, kvkk, PKM ja Maxim ammunnassa ja käpisteltävänä liuta muita.
Oli kk-rasti ja sen toiminnallinen osuus. Viiden ryhmät, ja ryhmien jäsenillä kahdella kvkk, lopuilla PKM. Sattui niin, että vain minä olin ainoa aseeseen varusmiehenä harjaantunut. Ryhmään oli kurssilaisista osunut mm. tykkimiehiä ja vastaavia, joille kk oli oudompi ase.
Ennakkoon hierottiin niiden käyttö sille tasolle, että jokainen hallitsi lataamisen, lipastamisen, pura/koo jne. Mallikkaasti meni koko ryhmältä.
Mutta ans olla, kun tuli kilpailutilanne päälle ja pulssi pääsi vähän nousemaan... Olimme rivissä jollain sadan metrin vallilla, minä oikeanpuolimmainen. Tehtävänä oli ampua kääntyvään tauluun sarja. Taulu näkyvissä 5 sekuntia, kääntöjä kuusi kappaletta. Täysi satasen vyölipas kaikilla, niistä jopa puolet valojuovia. Sivuilla olevat saivat ampua bonuksena muutamaa ilmapalloa.
Juoksimme paikalle, kiinnitimme vieressä olleet lippaat, lataaminen ja olimme valmiit. Periaatteessa. Taulu kääntyi ensimmäisen kerran, ja tuikkasin muutaman nopean sarjan perille. Viidessä sekunnissa ehtii paljon. Tajusin siinä samalla, että muut eivät ammu. Toinen kääntö, ja olen edelleen ainut joka ampuu. Perhana! Sivulla loput neljä nykivät epätoivoisesti latausliikkeitä ja sormeilevat aseitaan. Kääntöjen välissä oli sen verran aikaa, että sain ilmapallotkin hajalle.
Kolmas kääntö, ja edelleen muut ovat vaiti!
Hitto, me hävitään! Päätin siinä, että ammun sen viiden sekunnin aikana kavereiden tauluun minkä kerkiän. Kyynärpäitä vähän leveämpään asentoon, että paketti pysyy kasassa sivusuunnassakin.
Taulut esiin, omaan sarja, kääntö vasempaan, sarja toiseen tauluun, vielä enemmän vasempaan, sarja lähti ja osui vielä jo osittain pois kääntyvään tauluun.
Olen varma, että jokainen kvkk:n kanssa enemmän toiminut pystyy samaan. En ole sen erikoisempi mestariampuja, mutta osuuhan sillä, kun ampuu tarpeeksi lyhyitä sarjoja, mutta nopeaan tahtiin. Tukipisteet kyynärpäihin ja kääntää vartalolla. Liipaisuun sellainen muutaman millin heiluriliike laukaisuvastuksen ympärille. Tämä oli muuten helpointa niillä kaikista vanhimmilla ja kuluneimmilla yksilöillä, uudet olivat jäykempiä.

Muut ehtivät mukaan viidennen käännön aikana. Tyypit painoi pitkää sarjaa vähän vielä silloinkin, kun taulut olivat jo kääntyneet pois... Ilotulitus oli komea, kun valojuovat sinkoilivat ensiksi maaleihin ja sitten osa kimposi sinne sun tänne vallista ja kääntölaitteista. Kuudes samalla kaavalla.
Hauskinta oli, että muut tilannetta seuranneet ryhmät luulivat meidän käyttäneen mainittua tyyliä tarkoituksella. Jotkut tulivat oikein erikseen kiittämään, että oli ollut vaikuttavan näköistä seurata valojuovasarjaa kolmeen maaliin viidessä sekunnissa. Ja entäpä sitten se koko ryhmän tuliylläkkö!
Korostan kuitenkin, että 5 sekuntia on pitkä aika, kyllä siinä ehtii, jos vain joutuu sellaiseen tilanteeseen. Ja sata metriä maaleihin on aika lyhyt etäisyys. Muistaakseni pärjäsimme vieläpä tuloksissakin ihan hyvin.
Opiksi pahan päivän varalle jäi se, että ei riitä, jos jonkun hallitsee silloin kun on kivaa ja mukavaa ja maha täynnä. Kun stressi iski päälle, niin vähemmän harjoitelleet kertoivat menneensä täysin lukkoon oikeista toimintatavoista. Entäpä taistelutilanteessa, kun pelkkä kilpailun jännitys sai tuollaista aikaan...
 
Vuonna 1997 Sveitsin puollustusministeri tuhosi telakuorma-auton Sodankylässä. Asiasta ei ollut pienintäkään mainintaa missään tiedotusvälineissä, ei taitaisi tänä päivänä onnistua. Homma meni lyhykäisyydessään näin. Näytöksenä ajettiin kalustoesittely vierailijoiden iloksi, jääkärijoukkue hiihtohinauksessa ja jne. Kaikki meni hyvin, mutta silloinen prikaatinkomentaja eversti (jäi vissiin kenraalin leijona saamatta) sai päähänsä, että Sveitsin puollustusministeri ajaisi pienen lenkin Nasulla. Helppo homma, oikea kuljettaja taakse istumaan maaherra Pokan kanssa ja herrat eteen. Nasuhan on helppo ajaa, mutta lumivalli oli vähän liian korkea mitä lähdettiin ylittämään. Komentaja oli käskenyt peruuttamaan ja kieltänyt kääntämästä yhtään (runko-ohjaus). Kielloista ja ohjeista huolimatta Sveitsin toivo oli kääntänyt ja peruuttanut sillä seurauksella, että etuvaunu kaatui. Eihän siinä mitään henkilövahinkoja oikeen voi tulla mutta nasun etuvaunu meni uusiin puihin.
Komentajan kommentti oli vain "no problem". Ja sitten oli miehissä Hannele Pokka punnattu sivuovesta pihalle. :)

Eipä silloin ollut vielä kamerakännyköitä ja sometusta. Tänä päivänä olisi taatusti etusivun juttu iltalehdissä. Olisi vain mielenkiintoista tietää kuka maksoi kulut tai miten ne budjettiin merkittiin.
 
Tämäpä tapahtui eräässä kertausharjoituksessa...

Erään kaupungin (jääköön nimi mainitsematta) laitamilla oli esikunnan johtamisharjoitus. Harjoitusta varten oli rakennettu konttikylä ja aita ympärille. Aluetta vartioi eräs vartiojoukkue joka treenasi duuninsa ohessa...tottakai. Läheisessä kerrotalossa asuvat kukkahattutädit eivät ilmeisesti tykänneet Suomen puolustusvoimien harjoitustoiminnasta kotinsa lähettyvillä! Eräänä ajankohtana kyseiset tädit tulivat sitten kyselemään vartiomieheltä seuraavaa: "miksi ette harjoittele muualla....sotaväki on agressiivista, kun teillä on aseet ja kaikki...häiritsette asukkaita jne." lopuksi ko. mammat kysyivät "mitä te oikein vartioitte?" vartiomies ärsyyntyneenä vastasi seuraavasti:"karanteenissa olevia lintu-influenssa potilaita...!" Mummoille tuli kiire ja poistuivat niskojansa nakellen pois...:)
 
Yleinen käytäntö lienee että ulkomaiset diplomaatit ynnämuut nauttivat jonkin asteista koskemattomuutta.

ELi jos tuo olisi ollut diplomaattipassi vieras niin tod näk. Jää suomipoikien kustannettavaksi.

Ministeritasson vieraat ja presidentit yleensä nauttivat valtiovierailulla jonkinasteista koskemattomuutta.

Muutenhan ministerit eivät voisi vierailla muissa maissa koska tulisi "kokoajan pidätyksiä" (suurin osa valtioista eivät ole demokratioita ja oikeusvaltioita.)

New Yorkissa tuota kuulemma näkee kun diplomaatti parkkeeraa väärin työpäivän jälkeen YK:ssa. Keräävät parkkisakkoja tahallaan...
 
Kertausharjoituksissa huomasin, että joukon tason huomaa yhdestä yksinkertaisesta asiasta: miten se huolehtii kalustostaan. Minulla on tietysti ollut oma lehmä huolellisuuden ojassa, sillä olen joutunut ottamaan omalle kuitille joukkuetavaran (lyhdyt, telttavehkeet, taskulamput, käsiraudat, Apilakset, kvkk:t, kanget, taskulamput, Sanlat, valopistoolit, puhelimet ym.). Pimeässä syysmetsässä harjoitellessa riski jonkin tavaran katoamisesta on aika suuri.

Kerran oli sitten yksi rautakanki hukassa. Väsytysharjoituksen purkuvaiheessa pojat olivat innokkaimmin kotiin lähdössä ja puhki. Juttelin heidän kanssaan ja yritin saada poikia palaamaan "muistojen huoneeseen". Olin itsekin aika tiltti, kun olin menettänyt viestipäivystäjäni lopussa enkä ehtinyt kouluttaa uutta kaveria, varajohtaja oli uupunut, ja sanlassa oli kaiket yöt meininkiä ja tuli pari starttia "hiippareiden" perään ja viimeisenä aamuna vielä loppusota.

Kuulemani perusteella leikin sherlokkia ja lähdin ontumaan takaisin viimeiseen leiriin. Sieltä löysin kangen. Puuta vasten nojasi.
 
Se vituttaa vielläkin että kapteeni tapatti tahallaan harjoituksessa omia miehiä.
vain näyttääkseen että voi.

Prkl alkaa taas ottaa aivoon, omia miehiä ei koskaan tapateta edes harjoituksessa tahallaan.

Mutta aseista puhuttaessa jos jotain hyvää venäjältä tulee niin PKM ovat kyllä tosi hyviä aseita.
Saisi olla enemmänkin
 
Viimeksi muokattu:
Taas kerran AKE-ukin arkistot aukeavat..

Tapahtui eräässä sotaharjoituksessa... Samalla harjoitus alueella oli(kh-) vartiokomppania ja varusmiehistä koostuva it-osasto harjoittelemassa... No paikalle harjoitukseen pyydettiin paikallisesta Maakuntakomppaniasta pieniä ( no ei nyt niin pieniä) vihreitä miehiä suorittamaan vihollistoimintaa... No sitä saa mitä tilaa.. Vihollistoiminta suoritettiin tarkasti koulutukseen liittyen ja ja pv:n organisoidusti.
Yhteyshenkilö joka oli kantahenkilökuntaa hyväksyi ja seurasi vastaosaston toimintaa... Vihreät miehet lähtivät toimeen ns. nöyrin mielin ja eikä ollut tarkoitus nöyryyttää ketään..
No mikä oli sitten vihollistoiminnan tulos??

- it-patteri ja sen johto-osa tuhottu
- tutkapasi tuhottu
- pa-rekka tuhottiin
- kohde tiedusteltiin
- tunkeutuminen suojattuun kohteeseen onnistui ja kohde tuhottiin..

No mitä saivat isot vihreät miehet palkkioksi? Harjoituksen johtajan Hra Everstiluutnantin tuhaduksen ja kiukkusen tuijotuksen...:) Ja kutsun seuraavaan harjoitukseen!!

Toki tulos voisi olla toisenlainen jos kovat olisivat olleet käytössä.
 
Viimeksi muokattu:
Se vituttaa vielläkin että kapteeni tapatti tahallaan harjoituksessa omia miehiä.
vain näyttääkseen että voi.

Prkl alkaa taas ottaa aivoon, omia miehiä ei koskaan tapateta edes harjoituksessa tahallaan.

Olisi hauska tietää mitä liikkuu miehen päässä jos toistuvasti saa simulaattoriosuman liiviinsä omalta puolen... Rakentavaa palautetta omasta johtamistoiminnasta?
 
Olisi hauska tietää mitä liikkuu miehen päässä jos toistuvasti saa simulaattoriosuman liiviinsä omalta puolen... Rakentavaa palautetta omasta johtamistoiminnasta?
Sai, vielläpä omilta työkavereilta. Lähti harjoituksesta vain kesken pois lopulta. Oli saannut jo ennen tapattamista aika suoraa palautetta omilta työkavereiltaan harjoituksen kulusta, tapattamisen jälkeen viellä enemmän. Harjoituksessa suurinosa oli kanttiksia.
 
Vitutuksista Kevyt Vitutus Konekivääri 62: ampumaleirillä ase jumitti ensimmäisissä ammunnoissa uudestaan aina noin viiden lyhyen sarjan jälkeen (eli viiden kolmen laukauksen "burstien" jälkeen), mutta vyö saatiin sentään tyhjäksi - luutnantti käski aseen vaihtoon, mutta yöammunnoissa toinen ase jumitti joka helvetin lyhyen sarjan jälkeen, jolloin luutnantti käski taisteluparini kokeilla syöttää panosvyötä kädestä pitäen (eli otettiin pois vyölaukusta kokonaan), mutta ei auttanut. Näin useampi vuosikymmenien saatossa paskaksi kulunut KvKK 62 petti tuon leirin yhteydessä.
 
Viimeksi muokattu:
Omat kokemukset KvKK:sta on ihan hyvät, mitä nyt sen yhden vyön olen päässyt kovilla ampumaan. Räkäpäillä en ole vielä nähnyt sen koskaan toimivan :D
Olisikohan ollut 2010, vuosi sinne tänne, kun olin Pahkiksessa. Viimeisenä yönä vihollisen leiri oli paikannettu, mutta partio lähti vielä tiedustelemaan löytyykö parin kilsan päästä leirin länsipuolelta vihollistoimintaa, joka pitäisi ottaa huomioon. Tarkoitus oli aamulla aikaisin hyökätä leiriin, joten meidän partio (3 henkeä) sai myös KvKK:n ja jotain 4-5 vyötä tiedustelureissulle mukaan. Mikäs siinä, olipahan pienellä porukalla ainakin tarvittaessa tulivoimaa :camo:. Totuus olikin sitten toinen. Reissu meni hyvin, vihollista ei alueella ollut, mutta aamulla kun liityttiin harhautusosaston ominaisuudessa hyökkäykseen, ei se perkele ampunut ensimmäisen sarjan jälkeen kuin aina yhden laukauksen ja veti jumiin. PAM!... jumissa... PAM! jumissa... PAM!... jumissa. Harhautus toimi silti tarpeeksi hyvin että hyökkäyksen suorittaneet enemmän tai vähemmän jyräsivät leirin, mutta olisi saattanut tulla yöllä aika kiinnostavat hetket jos oltaisiin törmätty viholliseen.
 
Olin RUK:ssa ja jouduin reserviläiskokoonpanoon Viesti-AU:ksi.
Olimme harjoituksessa ja tehtävänä oli parikaapeliyhteyden muodostaminen tulevasta tuliasemasta komentopaikalle.
Kouluttaja vei meidät uudelle tuliasemalle ja siitä aloimme metrin lumikinoksessa edetä, hitaasti.
Taustalta kuului kun patteristo ampui ... kuului myös kaukaisuudesta, kun ammukset osuivat ja sitten *KABOOM*, ihan siinä vieressä !
Katseltiin siinä ryhmän kanssa toisiamme, että mitvit ?
Jatkoimme matkaa.
Taasen kuului myös kaukaisuudesta, kun ammukset osuivat ja sitten *KABOOM*, ihan siinä vieressä !
Tässä kohtaa minä ja ryhmä vedettiin jo makuulle sinne kinokseen, että ei vit voi olla.
Maattiin siinä kinoksessa jokunen hetki, sitten kuului *KABOOM*
--> tuliasema yksikkö oli räjäyttämässä kannuskuoppia !

Nyt hymyilyttää, mutta ei hymyilyttänyt silloin.
 
Omat kokemukset KvKK:sta on ihan hyvät, mitä nyt sen yhden vyön olen päässyt kovilla ampumaan.

Kyllä se kovilla toimii, muutaman vyön olen sillä päästänyt. Kerran kovilla meinasi menä koko vyö yhteen kyytiin, löysäsin liipasimen ja sarja jatkui. Ampui vielä n. 10 laukausta liipasimen löysäyksen jälkeen. Loppuvyö meni normaalisti. Tarkkakin, lyhyt sarja ja vielä 150 metristä vihollisella ei ole mitään mahkuja, sillä pistää kolme laukausta tuolta matkalta tosi pieneen nippuun. Räkäpäillä joskus toimi, toisinaan ei, mille päälle sattui..

Emmasta tai uudemmasta venäläisestä PKM:stä ei ole kokemusta. Tuota PKM:ää on kehuttu, lienee hyvä ase.
 
Komppanian puolustusharjoitus.

Komppanian univajetta pitää korjata kun on kolme yötä juoksutettu asemiin. Komppanian asemien eteen lähetetään neljäntenä yönä pieni ryhmä toimimaan komppanian yhteisenä vartiona jotta joukkueilla ei tarvitse olla ketään poteroissa yöllä.

Kuvaan astuu Moose iloinen ja reipas taistelija joka ei ole nukkunut muuta kuin ehkä just 2 tuntia kolmen edellisen vuorokauden aikana ja jolla alkaa näkymään pieni univaje naamassa (tyyliin ei enää löydä omaa naamaansa).

No mikäs siinä. 4 hengen ”partio” lähtee paikkaan x kartalla, kaivaa itselleen makuupoterot jossa nukkua ja etsii hyvän paikan 30m kauemmas mistä tähystää. Siinä vedetään sitten taistelijapari tunti tähystämässä ja tunti ”nukkumassa” ja tätä tehdään pitkin yötä.

Jos Moose luuli olevansa väsynyt aikaisemmin niin ”shit got turned up to 11”. Moosella alkaa nyt sekoittua hereillä oleminen ja nukkuminen eikä oikein ajatuksen enää pelaa. Esimerkiksi löysivät parin vaihdon jälkeen nukkumassa ojassa noin 5 metriä makuupoterosta jossa oli makuupussi jonka päällä oli jätetty saappaat (taisin käydä kusemassa ja unohtanut mitä tein ja luullut ojaa poteroksi… dont even ask) taistelutovereilla alkaa myös mennä vähän päin #”¤” esim yks nukahtanut istuen kesken klassisen "vetää pitkiä kalsareita jalkaan kun on vielä saappaat ja housut jaloissa" jne jne

Kello lähenee neljää ja on Moosen ja pitkäkalsaritaistelijaparin vuoro tähystää. Etenemme asemaan ja ei mene montaa minuuttia kun urhoollinen Moose näkee vihollisen hiippailemassa metsikössä osoitan taistelukaverille ja hän näkee kans.

Ei muuta kuin RATATATATAA tulenavaus räkäpäillä ,irtautuminen, ilmoitus radiolla ja makuupussit jne kainaloon ja jalat alle. Päästään takaisin komppanian asemaan joissa kaikki joukkueet ovat heittäytyneet poteroihinsa ja tähystävät yön pimeyteen sormet liipaisimella.

Kapteeni seisoo siinä katsomassa sellaisella naamalla että hmmmmm.

Ette arvaakaan kuinka kovaa se yön hiljaisuus voi kuulua korvissa kun juuri on juoksuttanut koko komppanian asemiin eikä sieltä tulekaan vihollista. Se suorastaan huutaa hiljaisuudellaan. No ei muuta kun jätkät takaisin nukkumaan including Moose and his merry sleepwalkers.

Aamulla sitten kapteeni pienellä naurulla ilmoittaa että vartioporukan ansiosta vihollinen ei uskaltanut hyökätä ja kiittää. Kaikki kuitenkin ymmärtävät ettei siellä ketään ollut. Moose kumartaa yleisölle ja saa tästä kuulla joka päivä noin viikon verran. Moose toteaa jälkikäteen että luultavasti ei nähnyt ketään juoksevan puitten välillä 40 metrin päästä yöllä vaan näki hyttysiä lentävän noin 1 cm silmien edessä.

Onneks jengi otti sen huumorilla olis muuten ollut aika kova paikka.
 
Menee ny sellaisiin hassut sattumukset ym kokemukset mutta joista jäi jälkikäteen ihan kiva kokemus vaikei silloin ollutkaan:

AUK oli juuri loppunut ja edessä on (sissi-)jääkärien oma pikkuinen havuretki. Eli sellaiset satakunta kilsaa ja pari rastia. Meidän tehtävämme on olla rastien valvojia, ei paha nakki, ilmoitaa eteenpäin kun partio se ja se on lähtenyt, ja ottaa vastaan kun saapuvat maaliin. Ei kestä kauaa, nopea homma, niin meille sissiradisteille asia mainostettiin. Joillekin se oli helppo, joillekin ei.

"Tehkää isot tulet että miehet saavat lämmitellä." oli käsky kun reissuun lähdimme viimeisinä klo: 04 yöllä. Viimeisinä siksi koska olimme valinneet parini kanssa paikan, "se on helppo...". Homman piti kestää jokunen tunti, kuitenkin niin että pääsemme iltavapaalle. Eli varustus sen mukainen, sipulisäkki missä radio, eipä muuta. Olimme siis maalia hoitava pari.

Päästyämme perille huomaame ettei siellä ole mitään laavua, ja polttopuutkin on Olhavan-rinteellä näköjään kulutustavaraa, noo, eihän tämä ole kuin parin tunnin juttu...

n. 3h jälkeen paikalle saapuu ensimmäinen ryhmä, ja vointi on perinteisen "jos jaksaa valittaa"-arvostelun mukaan ihan OK. Viesti lähtee ja hekonouto pörrää paikalle varuskunnasta lähtevän maastosisun muodossa. 1/9 done.
...2/9...3/9 done, ei mitään erikoista ilmoitettavaa, 3:n miehen partiot saapuvat maaliin ja jatkavat kyydin jälkeen saunaan ja syömään.

Ilta tulee ja jääkäreiden poissaolon sijaan tulee uusi ongelma; parini sairastuu. Vähän oli ollut flunssainen kun lähti mut nyt on aika paska fiilis, otsa on ihan hiton kuuma ja silmät hieman "lasittaa". Pyynnöstä sitten sitä hekonoutoa kohdin veksiä ( melkein 40C kuumetta..). Noo , meneehän se yksinkin, elättelin jotain toivoa nopeasta hommasta.

Yöllä taivasalla alkoi pieni hiljainen vitutus nousta esille. Ehkä syynä oli vesisade tai ehkä se ettei minulla ollut mitään syötävää. Tein kuitenkin oksista ja sammaleista laavun ettei ihan taivasalla tarvinnut olla. Mainitsinko jo että ne polttoput olivat läpimätiä ja niitä oli sylyksellinen... "pitäkää tuli yllä..".. haista v**. Yöllä tuli yksi porukka perille, vastoin käskyä, tästä käskystä tiesin myöhemmin "Olhavaa varottava pimeällä, ei liikkumista alueella yöllä putoamisvaaran vuoksi". No, anyway, heko haki ja minä sain syötäväksi sen mitä heiltä oli jäänyt. Ei paljoa. 4/9 matkalla "kotiin".

Tuli aamu ja toinen päivä. Raamatullista oli ainoastaan vitutuksen aste.
Sen päivän aikana saapuu 2 partiota, toiselta saan avukseni trangian ja hieman muonaa mitä oli jäänyt. Ensimmäinen poppoo mikä ei ollut syönyt kaikkea, paitsi näkkäriäi. Toiselta saan valmiiksi märän makuupussin ja pari ruoka-annosta. 6/9, ja mikä vitun iltavapaa...

Yöllä puran vitutusta tukiasemaan, "voi olla että radiosta loppuu akku ellei siviilikaapin sisältö ole täällä!", "kuitti"-on viesti. (siviilikaapissa on pari tst-pakkausta). Partio 7/9 saapuu ja valittaa siitä luvatun nuotion puutteesta, ilmeeni ja olemukseni kertovat niistä lupauksista ihan tarpeeksi ja herrat saavat luvan tyytyä siihen hekonoutoon. Elättelen jo mielessäni mitä kaikkea se kuski minulle tuokaan tullessaan, mitä sieltä saakaan syödäkseni... kuola vain valui kun mietin mitä kaikkea syönkään.

Protonouto saapui ja vesikielellä odotan kuskilta pakettia minulle; se saapui, 3 uutta akkua ja luutnantin terveiset: "ei homma akkuihin lopu t: ltn xxxx"... vittu, silloin oli aika lähellä ettei radiot ja kamat lentäneet. Ilakoin jo mielessäni kuinka hyvin ne lentäisivätkään niiltä kallioilta. Jäi heittämättä, en tiedä miksi... ehkä partio 7/9 sai minut toivomaan että minäkin pääsen täältä pois. Joskus.

Kolmannesta päivästä sanotaan jotain englannissa, voi oliko se kolmas kerta, kuitenkin:
Yöllä on aikaa, ja yksinään se aika tuntuu pitkältä, joten leikin hieman radiotaajuuksilla. Yleensä sieltä kuuluu klassista musiikkia, mutta nyt huomioni kiinnittyi alueen alapäässä olevaan konesähkötykseen. Koordinaatit menivät sen verran alas ettei kartta riittänyt, mutta se s.o.s ja sen jälkeinen kakofonia taajuuksilla, asemien kuitatessa, alusten lähestyessä, tukki aika hyvin taajuudet. Kysyessäni tukiasemalta syytä ylimääräiseen viestiliikenteeseen sain vastauksen "autolautta uponnut, +1000 mahd.kuollut. Siirrymme käyttämään ylempiä varataajuuksia. T: ltn xxxx". Se oli stten Estonia ja AUK:ni apukouluttajan matka Cinderellalla pysähtyi siihen. Otti kuitenkin kuvat ja osoitti uhrin, jotka kaikki päätyivät lehtiin. Minun elämäni metsässä jatkui.

Aamulla saapuvat kadonneet partiot. Juuri olimme keskustelleet johdon kanssa ellei klo12 mennessä tietoa niin suoritetaan etsintä. Nyt ei tarvinnut, heillä oli kuulemma niin kiva paikka ollut että olivat jääneet sinne päiväksi, kun olivat tavanneet toisensa edellisyöllä. Niin... painokelvottomista ajatuksistani huolimatta se pyörillä liikkuva helikopteri meidät kaikki haki.

Perille yksiköön päästyämme kävin ensin ilmoittamassa kaikkien partioiden saapuneen, ja samaan aikaan ilmoitin, ehkä hieman väsyneellä ja vittuuntuneella äänensävyllä painuvani, heti kun saan märät kamat palautettua omistajille, haettuani kuivat vaatteet ylle, syömään, saunomaan ja nukkumaan. Ltn XXX katsoi minua hetken ja "selvä".
Parin tunnin päästä, syötyäni, saunottuani ja saatuani taas kuivaa päälle oli vitutukseni jo niin laantunut etten keksinyt mitään hyvää syytä olla vihainen, joten taas koputus luutnantin oveen ja ".... ilmoittautuu takaisin palvelukseen", vastaus oli taas se "selvä". Mennessäni ulos hänen kertoessaan missä muut ovat, oli pakko kuitata vastauksessani: "selvä"...
 
Menee ny sellaisiin hassut sattumukset ym kokemukset mutta joista jäi jälkikäteen ihan kiva kokemus vaikei silloin ollutkaan:

Voi olla että tuossa kohtaa ei minun huumorintajuni enää olisi enää riittänyt. On vähän toista kuin perinteinen "Olin kaksi tuntia ylimääräistä puomivartiossa kun vaihtomiestä ei kuulunut."
 
Back
Top