Perussuomalaisten kuihtuminen ja sen seuraukset

Loistavin ranskan sanonta on tietysti tämä:

"Puis-je payer un verre, ou voulez-vous juste l'argent?"

Eli: "Haluatko että ostan sulle drinkin vai pidätkö enemmän rahasta?" :D

Edit: en suosittele, voi ruveta poskea kuumottamaan...tai jos ei, niin sitten on jo vielä enemmän kusessa... :D
 
Yritin joskus puhua Köbiksen läheltä olevan tytön kanssa ruotsia. Hän torppasi asian heti sanoen, ettei hän osaa ruotsia - jotenkin vähän ymmärtää. Ja jos ruotsalaisetkaan ei ymmärrä hänen tanskankielistä vastaustaan, en kuulemma minäkään sen vertaa. Eli puhuimme sitten englantia.

Englantiahan me varsinkin työkielenä käytetään, myös Pohjoismaissa. Silti, en tiedä oletteko jo nähneet mutta tässä hyvää stand-up läppää pohjoismaisista kielistä. Kannattaa katsoa jos ei muuten niin nähdäkseen miten islantilainen koomikko heittää suomenkielistä läppää :p

 
Ei noin. Lähtisin minimaalisesta pakottamisesta. Muuten mikään ei muutu. Pakkoruotsin tilalle tulee vain pakkovenäjä ja siihen tarttuu taas joku kansankosiskelija muutaman vuoden kuluttua, jonka jälkeen päästään taas tekemään uutta kokeilua. Lisäksi noista kolmoskohdan vaihtoehdoista mikään ei ole varsinaisesti huono eli minkäänlaista pelkoa "väärinvalinnasta" ei ole olemassa. Ruotsinkielen osaajiakin syntyy helposti tarvittava määrä ja laatu on paljon parempaa kuin nykyään, koska motivaatio on parempi.

Tietysti myös virkamiesruotsivaateet pitää poistaa lakikirjasta. Muuten synnytetään vain ongelmia myöhemmässä vaiheessa.

Olisi ehkä aika närpiöläistenkin tajuta, että liikaa työntämällä ei synny kuin paskaa, koska 7.luokkalainenkin tajuaa hyvin nopeasti, että nyt tässä ollaan opettamassa globaalin maailman kasvatille toista marginaalikieltä ja kädet nousee ilmaan hyvin nopeasti.

Pakolliset:
1. Suomi
2. Englanti

Valinnainen:
3. jokin seuraavista: ruotsi, venäjä, espanja, saksa, ranska (kunnan kykyjen mukaan)

Ja halukkaille lisää kieliä jatko-opinnoissa.
+1
 
Parhaiten kielet oppii ennen kouluikää. Omalla jälkikasvulla järjestys on ollut seuraava: äidinkieli, kotikieli, isänkieli. Puhekielen esikouluikäiset oppivat helposti ja nopeasti. Tietysti riippuu maasta, perheestä, tarhasta, lastenhoitajista (au paireista) yms., millaisen kielikylvyn lapset saavat.

Peruskouluun ehdottaisin äidinkielen (suomi tai ruotsi) lisäksi kahta pakollista mutta valinnaista pitkää kieltä (suomi, ruotsi, englanti, saksa, venäjä). A1-kieli (esim. englanti) alkaisi 3. luokalta ja A2-kieli (esim. saksa) 6. luokalta. Jos osoittautuisi, että oppilaalla ei ole kielipäätä, A2-kielen sijasta voisi suorittaa tuplatunnit A1-kieltä. Peruskoulun 9. luokalla voisi aloittaa oman taustan tai kiinnostuksen mukaan esimerkiksi etäopetuksena vapaaehtoisen lyhyen kielen (arabia, kiina, espanja, ranska, viro).

  • 1. luokka: äidinkieli (suomi tai ruotsi).

  • 3. luokka: A1-kieli (suomi, ruotsi, englanti, saksa tai venäjä).

  • 6. Luokka: A2-kieli (suomi, ruotsi, englanti, saksa tai venäjä).

  • 9. Luokka: vapaaehtoinen lyhyt kieli (arabia, kiina, espanja, ranska tai viro).
Peruskoulun jako ala- ja yläkouluun pitäisi ehkä muuttaa myös niin, että alakoulu kestää viisi vuotta (1-5 lk.) ja yläkoulu neljä vuotta (6-9 lk.).
 
Viimeksi muokattu:
Virallisia norjan kieliä on kaksi; nynorsk ja bokmal. Mutta ruotsin kieliä on kolma (tai neljä). Tukholman lähellä puhuttava pohjoisemman entisen Svea riken ruotsi, Göteborgin lähellä puhuttava entisen Göta riken ruotsi (nämä ohiteaan koulussamme vain sanomalla, että dig ja dej ovat molemmat ok) ja Suomen puolelka puhuttava finlanssvenska eli "muumiruotsi". Se tulkinnanvarainen neljäs ruotsi on skånska, jota voi myös halutessaan pitää tanskan murteena.
Vaan Suomen koululaitos opettaa "the ruotsia", kuten se olisi yksi kieli. Kuten se opettaa Ruotsin vallanneen Suomen (Sveat valtasivat, ei götat).
 
Skånessa se vasta vinkeä murre onkin...pääsin jopa itse siitä yhdellä työpaikalla piruilemaan... :D

Syynähän on, että Skåne oli todella pitkään osa Tanskaa.
 
Tietysti oppii, mutta niin oppii ruotsiakin..

En vaan usko pakkovenäjän aiheuttavan mitään riemunkiljahduksia seiskaluokkalaisissa. Pakko mikä pakko ja kun sitten aloitetaan aakkosista, niin opintomenestyksen arvaa kokeilemattakin..
En muista kenenkään ehdottaneen pakko-venäjää, mutta siitä minulla on varmaa tietoa, että ainakin monilla itäsuomalaisilla paikkakunnilla koululaiset ja lukiolaiset olisivat hyvinkin motivoituneita opiskelemaan ruotsin sijasta venäjää. On olkiukkoilua, lasten ja nuorten vähättelyä ja aliarvioimista väittää motivaation puutteen ruotsin opiskeluun johtuvan lähinnä laiskuudesta tai kapinamielestä.

Kielet ovat ensisijassa työkaluja. On turhaa puhua pakkoruotsin yhteydessä pakkomatikasta, pakkoenglannista yms. Matematiikka on universaali "luonnontieteen kieli", englanti on nykyajan lingua franca. Ruotsi taas on suomen kokoluokkaa oleva pikkukieli, jolla ei ole sen kummempaa yleissivistävää arvoa kuin latvialla tai tsekinkään kielellä. En yhtään vähättele em. kielten (enkä ruotsinkaan) merkitystä, mutta mielestäni työkalut pitäisi saada valita itse kiinnostuksen mukaan. Nykyinen käytäntö, jossa kaikille jaetaan "virkkuukoukku" käteen kiinnostuksesta ja tarpeesta huolimatta, ei ole hyväksi Suomelle eikä koululaisille ja opiskelijoille.
 
Itselle ainakin lukiossa valinnaisena aineena ottamastani venäjästä on ollut aivan hillittömästi hyötyä. Ei se, että pystyisin venäjää sujuvasti puhumaan, mutta ymmärrän puhekieltä osittain ja luen hieman paremmin.
 
.....mielestäni työkalut pitäisi saada valita itse kiinnostuksen mukaan. Nykyinen käytäntö, jossa kaikille jaetaan "virkkuukoukku" käteen kiinnostuksesta ja tarpeesta huolimatta, ei ole hyväksi Suomelle eikä koululaisille ja opiskelijoille.
Kolmen lapsen isänä ja kokemuspohjaisesti olen muodostanut mielipiteen, että lapsen varhaisessa vaiheessa aikuisen antama ohjaus palkitaan myöhemmässä vaihessa monina onnistumisina esim työelämään valmistautuessa.
Elämän taitojen opettamiseen tarvitaan selkeää ohjausta. Harrastusten suuntaan voi sitten suhtautua höllemmin ja valita harrastus mielenkiinnon mukaan.
Nämä asiat pitäisi voida erottaa koulutuksessa.
 
En muista kenenkään ehdottaneen pakko-venäjää, mutta siitä minulla on varmaa tietoa, että ainakin monilla itäsuomalaisilla paikkakunnilla koululaiset ja lukiolaiset olisivat hyvinkin motivoituneita opiskelemaan ruotsin sijasta venäjää. On olkiukkoilua, lasten ja nuorten vähättelyä ja aliarvioimista väittää motivaation puutteen ruotsin opiskeluun johtuvan lähinnä laiskuudesta tai kapinamielestä.

Jos jokin on olkiukkoilua niin tuo puheenvuorosi on sitä!

Esität asian niin kuin nämä itäsuomalaiset eivät olisi kykeneviä tai halukkaita opiskelemaan tai muuttamaan työnperässä rintamaille vaan jäisivät työttömyyden riivaamille paikkakunnille.

Et arvatenkaan ole elänyt sitä todellisuutta, jossa maalaispitäjässä vähänkin pitemmälle opiskelemaan haluavat tietävät nostavansa kytkintä itäsuomalaisista pikkukunnista heti kun valkolakki on päässä. Eivät he jää simpeleen s-markettiin tai tohmäjärven varaosaliikkeeseen venäjänkielisiä asiakkaita palvelemaan. Näissä tehtävissä venäjän taidosta olisi eittämättä hyötyä ja nyt niissä työskentelee paljon suomenvenäläisiä tai jonkin verran virolaisia siirtotyöläisiä.

Näillä itäsuomalaisilla nuorilla on edessään virkamiesruotsin opinnot niin amk:ssa kuin yliopistoissakin. Eikä niistä ole mitään vapautuskorttia tiedossa sillä verukkeella, että "oon kitteeltä" ja opiskelin venäjätä.
 
Itselle ainakin lukiossa valinnaisena aineena ottamastani venäjästä on ollut aivan hillittömästi hyötyä. Ei se, että pystyisin venäjää sujuvasti puhumaan, mutta ymmärrän puhekieltä osittain ja luen hieman paremmin.

Minulle, itäsuomalaisen umpisuomenkielisen pitäjän kasvattina, taas ruotsinkielestä on ollut yllättävää etua työelämässä.

En olisi saanut ensimmäistä vakivirkaani ilman hyvää ("hyvät tiedot" yliopiston silloisella kolmiportaisella arvosana-asteikolla) ruotsin arvosanaani. Työskentelin Turussa ja toimialueeseeni kuului myös Ahvenanmaa. Siinä sain lyötyä monta muuta hakijaa, joilla oli vain "välttävät tiedot" -arvosana virkamiesruotsista.

Olen kiitollinen lukion ruotsinopettajalleni, jonka tunneilla arvosana nousi yläasteen 6:sta lukion 9:ään. Olipa helppo pohja mennä yliopistossa virkamiesruotsin kimppuun.
 
Minulle, itäsuomalaisen umpisuomenkielisen pitäjän kasvattina, taas ruotsinkielestä on ollut yllättävää etua työelämässä.

En olisi saanut ensimmäistä vakivirkaani ilman hyvää ("hyvät tiedot" yliopiston silloisella kolmiportaisella arvosana-asteikolla) ruotsin arvosanaani. Työskentelin Turussa ja toimialueeseeni kuului myös Ahvenanmaa. Siinä sain lyötyä monta muuta hakijaa, joilla oli vain "välttävät tiedot" -arvosana virkamiesruotsista.

Olen kiitollinen lukion ruotsinopettajalleni, jonka tunneilla arvosana nousi yläasteen 6:sta lukion 9:ään. Olipa helppo pohja mennä yliopistossa virkamiesruotsin kimppuun.

Itsellä oli aina ärsyttäviä vanhoja tätejä ruotsinopettajina, mutta sama pätee kuin venäjään ja enemmän. Jos nyt osaa hiemankin, siitä on hyötyä.
 
Melkoiselta hillotolpalta kuulostaa vaihtokauppa oikeusministeristä kansalaistoiminta ja kulttuuriministeriksi...:eek:

Kokoomus on tiettävästi kiinnostunut ympäristö- ja asuntoministerien salkuista, mutta keskusta ei haluaisi luopua niistä. Vaihtoehtona on MT:n tietojen mukaan malli, jossa kokoomus saisi oikeusministerin salkun ja perussuomalaisille tulisi uusi kansalaistoiminta- ja kulttuuriministerin salkku. Keskusta taas jakaisi keskenään maatalous- ja ympäristöministerin salkut niin, että maatalousministeriksi nousisi Jari Leppä ja ympäristöministerinä jatkaisi Kimmo Tiilikainen.

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/...-jari-leppä-kiinni-maataloussalkussa-1.186182
 
Parhaiten kielet oppii ennen kouluikää. Omalla jälkikasvulla järjestys on ollut seuraava: äidinkieli, kotikieli, isänkieli. Puhekielen esikouluikäiset oppivat helposti ja nopeasti. Tietysti riippuu maasta, perheestä, tarhasta, lastenhoitajista (au paireista) yms., millaisen kielikylvyn lapset saavat.

Peruskouluun ehdottaisin äidinkielen (suomi tai ruotsi) lisäksi kahta pakollista mutta valinnaista pitkää kieltä (suomi, ruotsi, englanti, saksa, venäjä). A1-kieli (esim. englanti) alkaisi 3. luokalta ja A2-kieli (esim. saksa) 6. luokalta. Jos osoittautuisi, että oppilaalla ei ole kielipäätä, A2-kielen sijasta voisi suorittaa tuplatunnit A1-kieltä. Peruskoulun 9. luokalla voisi aloittaa oman taustan tai kiinnostuksen mukaan esimerkiksi etäopetuksena vapaaehtoisen lyhyen kielen (arabia, kiina, espanja, ranska, viro).

  • 1. luokka: äidinkieli (suomi tai ruotsi).

  • 3. luokka: A1-kieli (suomi, ruotsi, englanti, saksa tai venäjä).

  • 6. Luokka: A2-kieli (suomi, ruotsi, englanti, saksa tai venäjä).

  • 9. Luokka: vapaaehtoinen lyhyt kieli (arabia, kiina, espanja, ranska tai viro).
Peruskoulun jako ala- ja yläkouluun pitäisi ehkä muuttaa myös niin, että alakoulu kestää viisi vuotta (1-5 lk.) ja yläkoulu neljä vuotta (6-9 lk.).

Eikö tämä aika pitkälle vastaa nykysysteemiä? Valinnan vara kielissä on toki usein pelkkää teoriaa ja olenpa nähnyt helsinkiläisen koulun valintakaavakkeen jossa tulevalle kolmosluokkalaiselle piti "valita" vieras kieli. Kupongissa oli ainoana vaihtoehtona Englanti. Siihen sai sitten äiti tai iskä laittaa ruksin eteen :)

Ja nykyään on kai mahdollista aloittaa valinnainen vieras kieli nelosluokalla. Siinä onkin kuudesluokkalaisella puristelemista kun alkaa jo kolmas vieras kieli.

Ilmeisesti tarvittaisiin rahaa jotta saataisiin parempi valikoima kieliä tyrkylle. Vaade ryhmien minimikooksi on nykyään ihan liian iso. Itse pääsin lukiossa opiskelemaan venäjää viiden hengen ryhmässä ja se oli tehokasta opiskelua.
 
Jos jokin on olkiukkoilua niin tuo puheenvuorosi on sitä!

Esität asian niin kuin nämä itäsuomalaiset eivät olisi kykeneviä tai halukkaita opiskelemaan tai muuttamaan työnperässä rintamaille vaan jäisivät työttömyyden riivaamille paikkakunnille.
Miten niin esitän? Melko kummallinen väite, kun vain kerroin faktan, että monet itäsuomalaiset koululaiset ja opiskelijat haluaisivat mieluummin opiskella venäjää. Itäsuomalaiset voisivat edelleen valita ruotsin niin halutessaan. En ottanut kantaa muuttohaluihin tai mihinkään muuhunkaan. Sitä en toisaalta kiellä, etteikö täällä venäjän osaamisen lisäämisellä olisi huikeasti enemmän taloudellista potentiaalia kuin ruotsin osaamisella.

Et arvatenkaan ole elänyt sitä todellisuutta, jossa maalaispitäjässä vähänkin pitemmälle opiskelemaan haluavat tietävät nostavansa kytkintä itäsuomalaisista pikkukunnista heti kun valkolakki on päässä. Eivät he jää simpeleen s-markettiin tai tohmäjärven varaosaliikkeeseen venäjänkielisiä asiakkaita palvelemaan. Näissä tehtävissä venäjän taidosta olisi eittämättä hyötyä ja nyt niissä työskentelee paljon suomenvenäläisiä tai jonkin verran virolaisia siirtotyöläisiä.

Näillä itäsuomalaisilla nuorilla on edessään virkamiesruotsin opinnot niin amk:ssa kuin yliopistoissakin. Eikä niistä ole mitään vapautuskorttia tiedossa sillä verukkeella, että "oon kitteeltä" ja opiskelin venäjätä.
Tuo on kehäpäättelyä; ruotsin on oltava pakollista (koulussa), koska ruotsi on säädetty pakolliseksi (mm. virkamiesruotsi). Minulle on selvää, että ruotsin vapaaehtoisuus merkitsisi myös virkamiesruotsista luopumista. Nythän vapaaehtoisuuskokeilut antavat melko vääristyneen kuvan; harva on niin hölmö, että lukittautuisi ulos vapaaehtoisesti jatko-opintomahdollisuuksistaan. Mitä tulee tohmajärveläisiin varaosaliikkeisiin niin venäjän opiskeluinto on suurta myös Kaakkois-Suomen keskisuurissa kaupungeissakin. Tässä on muuten turha vedota monen Rkp:läisen hokemaan, että "siitä vaan lisää kieliä, ei ruotsi ole mistään pois". Kyllä se on. Harvalla on nimittäin kielipäätä saati aikaa opetella useampia kieliä. Monelle kaksi äidinkielen lisäksi on aivan riittävä haaste.
 
Minulle, itäsuomalaisen umpisuomenkielisen pitäjän kasvattina, taas ruotsinkielestä on ollut yllättävää etua työelämässä.

En olisi saanut ensimmäistä vakivirkaani ilman hyvää ("hyvät tiedot" yliopiston silloisella kolmiportaisella arvosana-asteikolla) ruotsin arvosanaani. Työskentelin Turussa ja toimialueeseeni kuului myös Ahvenanmaa. Siinä sain lyötyä monta muuta hakijaa, joilla oli vain "välttävät tiedot" -arvosana virkamiesruotsista.

Olen kiitollinen lukion ruotsinopettajalleni, jonka tunneilla arvosana nousi yläasteen 6:sta lukion 9:ään. Olipa helppo pohja mennä yliopistossa virkamiesruotsin kimppuun.
Hienoa. Pitäisikö tämän anekdootin olla sitten varteenotettava argumentti ruotsin pakollisuuden puolesta? Minulla on kielipäätä, ja opiskelin ruotsin vasemmalla kädellä läpi tietäen, että se tulee vastaan jokaisella seuraavalla kouluasteella. Kirjoitin siitä silti eximian, ja lukion kurssien keskiarvo oli yli 9. Minulle ruotsista ei ole ollut virkamiesruotsin lisäksi juuri mitään hyötyä. Ruotsalaiset osaavat ja haluavat puhua kanssani englantia. En sitä silti tietenkään täysin turhaksikaan taidoksi väitä. Tieteen maailmassa kuitenkin esim. saksan osaaminen on paljon tärkeämpää. On tosin helpompaa sanoa, mitä olemassa olevasta taidosta on hyötyä kuin sellaisesta, jota ei ole.
 
Hienoa. Pitäisikö tämän anekdootin olla sitten varteenotettava argumentti ruotsin pakollisuuden puolesta? Ruotsalaiset osaavat ja haluavat puhua kanssani englantia.
.

Makuasiahan tuo on, jos ei virkamiehen tehtävät kiinnosta, niin ei kai sillä sitten niin väliä ole. Aika moni meistä kuitenkin leipänsä virkamiehenä tienaa ja vähänkin korkeampaan arvoon pyrkivä törmää isossa osassa maata toiseen kotimaiseen.

Ihan vaan vinkkinä, että ei sitä virkamiesruotsia ruotsalaisia varten tarvita.

Edit: Suomen kaksikielisyydestä saa olla ihan mitä mieltä tahansa, mutta ei se sillä siitä muuksi muutu.

En sitä silti tietenkään täysin turhaksikaan taidoksi väitä. Tieteen maailmassa kuitenkin esim. saksan osaaminen on paljon tärkeämpää. On tosin helpompaa sanoa, mitä olemassa olevasta taidosta on hyötyä kuin sellaisesta, jota ei ole.

Tottahan tuo on. Ylipäätään meidän kannattaisi vaalia parempaa suhdetta Saksaan ja sen jättimarkkinoihin. Siellä on satamiljoonaa saksaa äidinkielenään puhuvaa ja olemme samoilla kotimarkkinoilla. Insinööreille ja myyntimiehille tarpeellinen taito.

Tässä sen näkee, miten kielitaidon tarpeet vaihtelevat työn ja ammatin mukaan.
 
Viimeksi muokattu:
Ruotsin kieli on edelleen marginaalikieli niin Suomessa kuin maailmalla, enkä ymmärrä edelleen ja ikinä mitä hyötyä siitä muka on kansantaloudellisessa näkökulmassa Suomelle tai suomalaisille. Persujen aikaansaama kielikokeilu on mielestäni minimaalinen mutta hyvä askel eteenpäin, vaadin ehdottomasti ruotsinkielisten säätiöiden rahoituksia ja rahankäyttöä julkiseksi ja haluan nähdä kuka rahoittaa ns pakkoruotsia Suomessa. Myös ruotsinkielisiä koskevat erikoisoikeudet mm korkeakouluja koskien tulee julkistaa ja selvittää perinpohjin. Nyt liikkuu liian paljon juttuja epäoikeudenmukaisista käytännöistä (ruotsinkielisten suosimisesta), jotka voivat aiheuttaa tarpeettomia vastakkainasettelujakin.
 
Back
Top