Perussuomalaisten kuihtuminen ja sen seuraukset

Joskus ihmettelin, kun @Herman30 sanoi, että ei hirveästi pidä persuista, mutta laitavasemmistolaisten asiaton käytös persuja kohtaan ajaa hänet kannattamaan persuja.

Ihmettelin tätä siksi, että vaikka en asiatonta käytöstä hyväksykkään, niin eihän joihinkin kohdistuva loanheitto ole syy heitä kannattaa. Nykyään ymmärrän Hermanin näkemyksen paremmin, vaikken ole täysin samaa mieltä. Minusta on halveksittavaa, kuinka jotkut noin vain pyrkivät leimaamaan lähes 25% suomalaisista. Miksi he eivät keskity asialliseen kritiikkiin?

Jos luulee, että noin neljäsosa suomalaisista on natseja, niin kannattaa miettiä tietääkö mitä natsi edes tarkoittaa.

Kansallissosialismi on kuvottava ideologia. Mutta se, että jotkut haluavat Suomen maahanmuuttopolitiikan muuttuvan samanlaiseksi kuin vaikka Tanskan, Japanin tai Australian maahanmuuttopolitiikka, ei ole natsismia.

Alla olevassa professori Virenin tekstissä on useita hyviä pointteja.

 
Viimeksi muokattu:
Joskus ihmettelin, kun @Herman30 sanoi, että ei hirveästi pidä persuista, mutta laitavasemmistolaisten asiaton käytös persuja kohtaan ajaa hänet kannattamaan persuja.

Ihmettelin tätä siksi, että vaikka en asiatonta käytöstä hyväksykkään, niin eihän joihinkin kohdistuva loanheitto ole syy heitä kannattaa. Nykyään ymmärrän Hermanin näkemyksen paremmin, vaikken ole täysin samaa mieltä. Minusta on halveksittavaa, kuinka jotkut noin vain pyrkivät leimaamaan lähes 25% suomalaisista. Miksi he eivät keskity asialliseen kritiikkiin?

Jos luulee, että noin neljäsosa suomalaisista on natseja, niin kannattaa miettiä tietääkö mitä natsi edes tarkoittaa.

Kansallissosialismi on kuvottava ideologia. Mutta se, että jotkut haluavat Suomen maahanmuuttopolitiikan muuttuvan samanlaiseksi kuin vaikka Tanskan, Japanin tai Australian maahanmuuttopolitiikka, ei ole natsismia.

Alla olevassa professori Virenin tekstissä on useita hyviä pointteja.


Jos puolue kartassa olisi aidosti sellainen puolue joka olisi työssäkäyvien ihmisten asialla niin äänestäisin heitä PS sijaan. Joskus sentään katsottiin vähän työntekijänkin etua. Nyt ne ovat pakollinen riesa. Mutta tulevaisuudessa varmaan nekin voidaan korvata roboteilla. :)
 
Jos puolue kartassa olisi aidosti sellainen puolue joka olisi työssäkäyvien ihmisten asialla niin äänestäisin heitä PS sijaan. Joskus sentään katsottiin vähän työntekijänkin etua. Nyt ne ovat pakollinen riesa. Mutta tulevaisuudessa varmaan nekin voidaan korvata roboteilla. :)
No, eipä ne persutkaan ole täydellinen puolue työssäkäyvien ihmisten kannalta. Eipä tosin ole mikään muukaan puolue.
 
No, eipä ne persutkaan ole täydellinen puolue työssäkäyvien ihmisten kannalta. Eipä tosin ole mikään muukaan puolue.

Vanha viisaus sanoo, että jos minkä tahansa reaalimaailman asian kanssa peräänkuuluttaa tai odottaa täydellisyyttä, kuolee varmasti vanhuuteen (jos ei muuhun) ennen kuin moinen tapahtuu. Täytyy kyetä hyväksymään erilaiset "sinne päin" -tasot ja tunnustamaan, että niidenkin välillä on merkitseviä eroja.

Yle muuten julkaisi juuri artikkelin otsikolla Ministerinpesti oli yksinäinen, ja eniten Jari Lindström katuu aktiivimallia – "Avustajani itki, kun näki hallitusohjelman". Mielenkiintoista luettavaa riippumatta siitä, haluaako olla kaikkien väitteiden ja tulkintojen kanssa samaa mieltä, esimerkkinä vaikkapa jo alkupäässä mainittu paperitehtaan eläkevirkojen vaihtuminen suureksi epävarmuudeksi parin sukupolven aikana. Perusduunarin rooli ja profiili voivat muuttua radikaalisti vuosikymmenten varrella, ja siihen pitäisi kyetä reagoimaan skarpisti eikä vain surkutella ja huutaa pilville.

Myöskin kerrotaan, miten (Soinin) PS ja työministerin pallille päätynyt Lindström joutuivat kompromissien kautta allekirjoittamaan ne katkerat lääkemääräykset, jotka sitten päätyivät kansan nieltäviksi. Paskatulva oli väistämätön. Kuinka työministerin ja koko hallituksen homma sitten sujui? Artikkeli toteaa, että "hallituskauden alussa työllisyysaste oli 68 ja lopussa 72". Luonnollisesti Esson baarissa "tiedetään" takuuvarmasti, että kaikki nämä olivat vain yhden tunnin ja yhdeksän euron tempputyöpaikkoja ja/tai että kaikki johtui pelkästään yleisistä suhdanteista eikä hallituksen toimenpiteistä, lähteenä taksikuskin naapurin serkun hatustaan vetämä arvaus, joka vain sattuu miellyttämään enemmän kuin muut vaihtoehdot. Junckerin laki oli joka tapauksessa armoton tuolle hallitukselle. PS:n jakaantuminen taas on oma tarinansa, jota en nyt ryhdy kertaamaan. Lindströmille nämä molemmat yhdistettynä salkkujen painoon tarkoittivat lähtöä valtakunnanpolitiikasta.

Huipulla tuulee, toisinaan suorastaan myrskyää. Vastuussa oleminen ei aina tarkoita pelkkää kahvittelua veronmaksajien laskuun. Hiukset saattavat harmaantua ja harventua siinä touhussa.
 
Vanha viisaus sanoo, että jos minkä tahansa reaalimaailman asian kanssa peräänkuuluttaa tai odottaa täydellisyyttä, kuolee varmasti vanhuuteen (jos ei muuhun) ennen kuin moinen tapahtuu. Täytyy kyetä hyväksymään erilaiset "sinne päin" -tasot ja tunnustamaan, että niidenkin välillä on merkitseviä eroja.
Kunhan yritin olla 'tasapuolinen'. Ei siitä tosin taida mitään hyötyä olla. :p
 
Vanha viisaus sanoo, että jos minkä tahansa reaalimaailman asian kanssa peräänkuuluttaa tai odottaa täydellisyyttä, kuolee varmasti vanhuuteen (jos ei muuhun) ennen kuin moinen tapahtuu. Täytyy kyetä hyväksymään erilaiset "sinne päin" -tasot ja tunnustamaan, että niidenkin välillä on merkitseviä eroja.

Yle muuten julkaisi juuri artikkelin otsikolla Ministerinpesti oli yksinäinen, ja eniten Jari Lindström katuu aktiivimallia – "Avustajani itki, kun näki hallitusohjelman". Mielenkiintoista luettavaa riippumatta siitä, haluaako olla kaikkien väitteiden ja tulkintojen kanssa samaa mieltä, esimerkkinä vaikkapa jo alkupäässä mainittu paperitehtaan eläkevirkojen vaihtuminen suureksi epävarmuudeksi parin sukupolven aikana. Perusduunarin rooli ja profiili voivat muuttua radikaalisti vuosikymmenten varrella, ja siihen pitäisi kyetä reagoimaan skarpisti eikä vain surkutella ja huutaa pilville.

Myöskin kerrotaan, miten (Soinin) PS ja työministerin pallille päätynyt Lindström joutuivat kompromissien kautta allekirjoittamaan ne katkerat lääkemääräykset, jotka sitten päätyivät kansan nieltäviksi. Paskatulva oli väistämätön. Kuinka työministerin ja koko hallituksen homma sitten sujui? Artikkeli toteaa, että "hallituskauden alussa työllisyysaste oli 68 ja lopussa 72". Luonnollisesti Esson baarissa "tiedetään" takuuvarmasti, että kaikki nämä olivat vain yhden tunnin ja yhdeksän euron tempputyöpaikkoja ja/tai että kaikki johtui pelkästään yleisistä suhdanteista eikä hallituksen toimenpiteistä, lähteenä taksikuskin naapurin serkun hatustaan vetämä arvaus, joka vain sattuu miellyttämään enemmän kuin muut vaihtoehdot. Junckerin laki oli joka tapauksessa armoton tuolle hallitukselle. PS:n jakaantuminen taas on oma tarinansa, jota en nyt ryhdy kertaamaan. Lindströmille nämä molemmat yhdistettynä salkkujen painoon tarkoittivat lähtöä valtakunnanpolitiikasta.

Huipulla tuulee, toisinaan suorastaan myrskyää. Vastuussa oleminen ei aina tarkoita pelkkää kahvittelua veronmaksajien laskuun. Hiukset saattavat harmaantua ja harventua siinä touhussa.

Syksyllä 2015 Euroopan pakolaiskriisin aallot rantautuivat Suomeen. Turvapaikanhakijoita tuli enemmän kuin koskaan. Alkoi hallitusvastuussa olevien perussuomalaisten säröily.
Moni vaati rajoja kiinni.
– Jos olisimme tehneet sen, mitä ryhmä halusi, mitä se olisi tarkoittanut Suomen kansainvälisille sitoumuksille ja ulkomaankaupalle? kysyy Lindström nyt

Ei mitään, kuten ei Tanskankaan. Aika idiootteja tai sitten toistavat valhetta propagandan sääntöjen mukaan.
 
Vanha viisaus sanoo, että jos minkä tahansa reaalimaailman asian kanssa peräänkuuluttaa tai odottaa täydellisyyttä, kuolee varmasti vanhuuteen (jos ei muuhun) ennen kuin moinen tapahtuu. Täytyy kyetä hyväksymään erilaiset "sinne päin" -tasot ja tunnustamaan, että niidenkin välillä on merkitseviä eroja.

Yle muuten julkaisi juuri artikkelin otsikolla Ministerinpesti oli yksinäinen, ja eniten Jari Lindström katuu aktiivimallia – "Avustajani itki, kun näki hallitusohjelman". Mielenkiintoista luettavaa riippumatta siitä, haluaako olla kaikkien väitteiden ja tulkintojen kanssa samaa mieltä, esimerkkinä vaikkapa jo alkupäässä mainittu paperitehtaan eläkevirkojen vaihtuminen suureksi epävarmuudeksi parin sukupolven aikana. Perusduunarin rooli ja profiili voivat muuttua radikaalisti vuosikymmenten varrella, ja siihen pitäisi kyetä reagoimaan skarpisti eikä vain surkutella ja huutaa pilville.

Myöskin kerrotaan, miten (Soinin) PS ja työministerin pallille päätynyt Lindström joutuivat kompromissien kautta allekirjoittamaan ne katkerat lääkemääräykset, jotka sitten päätyivät kansan nieltäviksi. Paskatulva oli väistämätön. Kuinka työministerin ja koko hallituksen homma sitten sujui? Artikkeli toteaa, että "hallituskauden alussa työllisyysaste oli 68 ja lopussa 72". Luonnollisesti Esson baarissa "tiedetään" takuuvarmasti, että kaikki nämä olivat vain yhden tunnin ja yhdeksän euron tempputyöpaikkoja ja/tai että kaikki johtui pelkästään yleisistä suhdanteista eikä hallituksen toimenpiteistä, lähteenä taksikuskin naapurin serkun hatustaan vetämä arvaus, joka vain sattuu miellyttämään enemmän kuin muut vaihtoehdot. Junckerin laki oli joka tapauksessa armoton tuolle hallitukselle. PS:n jakaantuminen taas on oma tarinansa, jota en nyt ryhdy kertaamaan. Lindströmille nämä molemmat yhdistettynä salkkujen painoon tarkoittivat lähtöä valtakunnanpolitiikasta.

Huipulla tuulee, toisinaan suorastaan myrskyää. Vastuussa oleminen ei aina tarkoita pelkkää kahvittelua veronmaksajien laskuun. Hiukset saattavat harmaantua ja harventua siinä touhussa.
Mitähän Terho puuhailee, kun on visertimessä ainakin radiohiljaisuutta viettänyt keväästä?
 
Vanha viisaus sanoo, että jos minkä tahansa reaalimaailman asian kanssa peräänkuuluttaa tai odottaa täydellisyyttä, kuolee varmasti vanhuuteen (jos ei muuhun) ennen kuin moinen tapahtuu. Täytyy kyetä hyväksymään erilaiset "sinne päin" -tasot ja tunnustamaan, että niidenkin välillä on merkitseviä eroja.

Yle muuten julkaisi juuri artikkelin otsikolla Ministerinpesti oli yksinäinen, ja eniten Jari Lindström katuu aktiivimallia – "Avustajani itki, kun näki hallitusohjelman". Mielenkiintoista luettavaa riippumatta siitä, haluaako olla kaikkien väitteiden ja tulkintojen kanssa samaa mieltä, esimerkkinä vaikkapa jo alkupäässä mainittu paperitehtaan eläkevirkojen vaihtuminen suureksi epävarmuudeksi parin sukupolven aikana. Perusduunarin rooli ja profiili voivat muuttua radikaalisti vuosikymmenten varrella, ja siihen pitäisi kyetä reagoimaan skarpisti eikä vain surkutella ja huutaa pilville.

Myöskin kerrotaan, miten (Soinin) PS ja työministerin pallille päätynyt Lindström joutuivat kompromissien kautta allekirjoittamaan ne katkerat lääkemääräykset, jotka sitten päätyivät kansan nieltäviksi. Paskatulva oli väistämätön. Kuinka työministerin ja koko hallituksen homma sitten sujui? Artikkeli toteaa, että "hallituskauden alussa työllisyysaste oli 68 ja lopussa 72". Luonnollisesti Esson baarissa "tiedetään" takuuvarmasti, että kaikki nämä olivat vain yhden tunnin ja yhdeksän euron tempputyöpaikkoja ja/tai että kaikki johtui pelkästään yleisistä suhdanteista eikä hallituksen toimenpiteistä, lähteenä taksikuskin naapurin serkun hatustaan vetämä arvaus, joka vain sattuu miellyttämään enemmän kuin muut vaihtoehdot. Junckerin laki oli joka tapauksessa armoton tuolle hallitukselle. PS:n jakaantuminen taas on oma tarinansa, jota en nyt ryhdy kertaamaan. Lindströmille nämä molemmat yhdistettynä salkkujen painoon tarkoittivat lähtöä valtakunnanpolitiikasta.

Huipulla tuulee, toisinaan suorastaan myrskyää. Vastuussa oleminen ei aina tarkoita pelkkää kahvittelua veronmaksajien laskuun. Hiukset saattavat harmaantua ja harventua siinä touhussa.

Haastattelu oli mielenkiintoinen, mutta jotenkin tuntui pahalta, että Lindstöm ei voinut vieläkään myöntää, että 30 000 siirtolaisen päästäminen Suomeen 2015 oli virhe ja itse asiassa hän jatkaa sen aikaisen disinformaation levittämistä, että asialle jotain tekeminen olisi muka vaikuttanut meidän ulkomaankauppaan. Kyseessä on siis ”rajat kiinni” -iskulauseen tahallinen väärin ymmärtäminen. Ei se olisi tarkoittanut muuta kuin turvallisista maista tulevien tp-hakijoiden palauttamista siihen turvalliseen maahan, josta tulivat eli Ruotsiin. Ei mitään tekemistä tavallisten rajanylittäjien kanssa ja vielä vähemmän ulkomaankaupan kanssa.
 
Mitähän Terho puuhailee, kun on visertimessä ainakin radiohiljaisuutta viettänyt keväästä?

Olen joskus miettinyt samaa.

Terho tuntui monessa mielessä fiksulta tyypiltä. Sillä olisi voinut olla paljon annettavaa politiikassa ellei olisi Persujen hajoamisen myötä pudonnut pois politiikasta.

Monta kertaa on käynyt mielessä että olisi kiinnostavaa päästä joskus turisemaan sen kanssa kunnolla.

(Olen liikkuva äänestäjä joten en omaa Persujen repeämisestä kumpuavaa katkeruutta mihinkään suuntaan. Ei ole sympatioita tai antipatioita kumpaakaan repeämisessä syntynyttä ryhmää kohtaan tai repeämiseen liittyen ketään muuta yksilöä kuin Timo Soinia kohtaan. Ja Soinin virheenä näen sen, että piti väkisin nuivan siiven sivussa, pelasi sitä vastaan kilpailevien puolueiden kaverina mutta poimi kuitenkin mielellään nuivalliston äänet. Se oli mielestäni epärehellistä, epäoikeudenmukaista ja äänestäjien pettämistä.)
 
Minusta on halveksittavaa, kuinka jotkut noin vain pyrkivät leimaamaan lähes 25% suomalaisista. Miksi he eivät keskity asialliseen kritiikkiin?

Koska heillä ei sellaista ole? Vasemmisto ei toimi rationaalisen ajattelun periaatteella, vaan mahdollisimman paljon tunteella aina kuin mahdollista. Jos he koettaisivat keskittyä "asialliseen kritiikkiin", niin se vaatisi rationaalista ajattelua ja pitkäjänteistä ajattelua muutenkin, koska muuten he kärähtäisivät hyvin nopeasti joko valehtelusta tai tekopyhyydestä jos siis alentuisivat rationaalisen ajattelun tasolle (siis eihän sellainen käy vasemmistolaiselle). Puhumattakaan siitä, että mikäli he alentuisivat järkipuheen tasolle, niin silloin he joutuisivat ensinnäkin perustelemaan asiansa ja toisekseen väittelemään siitä HA:n kanssa. Ei taida löytyä siihen tekijää.
 
Kovasti menee keskustelu tunteisiin. Itse olen lähestynyt asiaa siltä kantilta että koska vaikkapa natsi-ideologiaa avoimesti fanittavien porukassa pitäminen ei k.o. ryhmän pienuuden takia voi olla taktista äänisaaliin varmistamista niin sen täytyy olla ideologista. Muutenhan homma olisi yksinkertaisesti järjetöntä. Vai edellyttääkö öyhölistön äänien varmistaminen laajemmassa mitassa sen ettei kyseisen alasegmentin liepeillekään aiheuteta vastakkainasettelua jolloin lapsi saattaisi vanhan sanonnan mukaisesti mennä pesuveden mukana. Lähtekööt sitten vaikka vaalien jälkeen omille teilleen kun rajoja ei suljettukaan.

Putinistien kanssa kaveeraamiselle ( vai ainoastaan sietämiselle ? ) on sen sijaan löydettävissä järkiperusteitakin koska merkittävä osa PS:n eurooppalaisista sisarpuolueista on kiistattomasti ja tiukasti Venäjän talutusnuorassa. Seinät leveällä ja katto korkealla on yleispuolueelle taktisteknisesti hyvä ja välttämätönkin periaatteellinen valinta mutta jossain kohdin homma vain menee överiksi. Rosolliakin ottaessa pitäisi tietää onko siinä silliä tai herkusta tulee yhtäkkiä kauhistus. Tämä ei suinkaan ole yksin PS:n ongelma.

Homman voisi vetää yhteen niin että PS:n piirissä tehtyjä valintoja voi kyllä ymmärtää mutta niiden hyväksyminen on vaikeampaa.
 
Ei mitään, kuten ei Tanskankaan. Aika idiootteja tai sitten toistavat valhetta propagandan sääntöjen mukaan.
Kuinkahan paljon Myanmarissa harrastettu etninen puhdistus on heikentänyt heidän ulkomaankauppaa.:unsure:
 
Back
Top