Minusta tämä on aika kelpo analyysi tapahtuneesta. Ja kiihkotonkin.
http://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/2015041319511558_pk.shtml
Tiedonkulku takkuaa turvallisuuspolitiikassa
Maanantai 13.4.2015 klo 19.04
Kännykät käyttöön keskeisille ulkopoliitikoille.
Paineet kasvavat kotimaisessa politiikassa. Venäjän toiminta Krimillä ja Ukrainassa sekä tulevat eduskuntavaalit ovat tuoneet ulko- ja turvallisuuspoliittiseen keskusteluun piirteitä, jotka herättävät kansalaisissa levottomuutta. Joko aiheellisesti tai sitten ei.
Ensimmäinen happotesti koettiin, kun jäljitettiin kuka tai ketkä ja minkälaisin valtuuksin oli luvannut suomalaishävittäjiä Nato-harjoitukseen Baltian ilmatilaan. Lopulta Suomi perääntyi kaikki kasvonsa säilyttäen ja hävittäjät lentelivät muutaman päivän sumussa Porin edustalla.
Viikonloppuna tuli julkisuuteen pohjoismaisten puolustusministerien allekirjoittama kannanotto yhteisestä puolustuspolitiikasta johtuen Venäjän muuttuneesta turvallisuusuhasta Pohjolan alueella. Venäjän ulkoministeriö reagoi välittömästi ja napakasti.
Toisenkin happotestin opetus ainakin on, että ulko- ja turvallisuuspoliittisen johdon keskinäistä tiedonkulkua ei voi liikaa korostaa. Raportteja ja pöytäkirjoja riittää luettaviksi niin tasavallan presidentille, ulko- ja puolustusministerille kuin valiokunnan jäsenille, mutta pelisilmän päällä istutaan tukevasti, jos ilmiselvistä "miinoista" ei soiteta tai laiteta tekstiviestiä. Tuskin viiden maan ministerin kannanotto tuli aivan tilaamatta ja yllättäen.
Puolustusministeri Carl Haglund vie RKP:tä puheenjohtajana vaaleihin. Puolustusministerien yhteisen kannanoton ajoitus ainakin tuli hänelle siihen rooliin sopivasti. Lisäksi voi aiheellisesti kysyä jäikö hänelle edellisestä tiedonkulun toiminnan selvittelystä jotakin hampaankoloon.
Yhtä hyvin voi arvuutella minkälainen polemiikki suomettumisesta ja vaikka mistä olisi syntynyt, jos puolustusministeri Haglund ei olisi allekirjoittanut yhteistä kannanottoa.
Selvää on myös, että tällaisessa suhdanteessa Venäjä vastaa sille lähetettyihin viesteihin. Kovin diplomaattista toiminta ei ole, mutta sinänsä täysin normaalia. Keskustelusta ei pidä vetäytyä, vaan pyrkiä aktiivisesti toimimaan sillanrakentajana tilanteen liennyttämiseksi.
Presidentti Sauli Niinistö ilmoittikin olevansa yhteydessä presidentti Vladimir Putiniin ilman, että kyse olisi Venäjän tuoreesta yhteydenotosta.
Vaikka Pohjoismaat eivät kaikki kuulu samoihin organisaatioihin, tekevät ne läheistä yhteistyötä niin EU:ssa kuin Natossa. Suomi ja Ruotsi toimivat Natossa rauhankumppaneina. Presidentti Niinistö etunenässä on esittänyt maiden puolustusyhteistyön lisäämistä ja syventämistä.
Vain Suomella on yli 1300 kilometrin yhteinen maaraja Venäjän kanssa. Realismia on, että järjestämme lähtökohtaisesti puolustuksemme itsenäisesti, järkevästi ja uhoamatta.
Ruotsalaiset varmasti mieluusti puolustavat maataan viimeiseen suomalaiseen.
PETRI.HAKALA
@ILMEDIA.FI