Pohjoismainen Mini-Nato on perusteilla - hyvä niin

[Taitolaji]

Olen itse pyörähtänyt rauhanturvaamistehtävissä neljässä - viidessä maassa, joissa kaikissa suomalaiset ovat pärjänneet hyvin. On kuitenkin muistettava, ettemme ole kertaakaan viime sodan jälkeen joutuneet itse osallistumaan todellisiin taisteluihin, emme edes Afganistanissa (jossa toki vaarallista partiointia). En oikein osaa omaltakaan osaltani laskea sotakokemukseksi sitä, että lymysin useaan otteeseen sirpalesuojissa tai toisen osapuolen asemissa kranaattien räjähdellessä ympärillä.

Suomalaisten rauhanturvaajien vahvuus on ollut monimuotoinen siviilitaitojen osaaminen, joita taitoja on hyödynnetty paitsi omien tukikohtien ylläpitämissä myös osapuolten auttamisessa. Kun lehdessä haetaan rauhanturvaajia, ilmoituksessa mainitaan useimmiten jokin toivottava siviliikoulutus, ei niinkään puolustusvoimien antama peruskoulutus. Hyötyä on ollut myös määrätystä rauhallisuudesta vaikka onkin onni, etteivät osapuolet ole ymmärtäneet kaikki niitä rasistisia heittoja, joita keskiverto faitteri harrasti (harrastaa). Testaamatta on jäänyt varsinainen aseiden käyttö kymmenien taistelutovereiden kuollessa tai haavoittuessa ja osan joutuessa kidutuksen kohteeksi osapuolten käsissä.

Meidän kannattaa arvostaa kaikkea kansainvälistä yhteistyötä niin politiikan, kaupan kuin maanpuolustuksenkin saralla. Tämä ei tarkoita sinisilmäistä luottamista muiden apuun, sillä apua saavat vain ne, jotka osaavat myös auttaa itseään ja ansaitsevat avun. Ystävällismielisten maiden mollaaminen ei ainakaan auta tässä!

 

[chigeen'a]

Noinkohan Virossa toivotaan Suomen NATO-jäsenyyttä yhtä paljon? Varmasti toivotaan, mutta eivät kai he nyt siellä sentään sekoa.

Tjaaa, tiedä nyt sitten.



Kun nyt tässä kohtaa näköjään moni perustelee näkemystään omilla kokemuksillaan niin lisätään yksi anekdootti minultakin.

80-luvun alusta Viron itsenäistymiseen saakka puna-armeijan upseerina toiminut nykyinen tekstiiliyrittäjä sanoi minulle tästä Natosta, että hänen mielestään on vain hyvä, että Suomi ei ole vielä liittynyt jäseneksi. Eikä mitään kiirettä ole. Heti kun Suomen jäsenyys toteutuu, on tällä maailman kulmalla Baltian maat jälleen se heikoin lenkki. Ellei joka Baltian maahan sitä ennen pystytetä merkittävää tukikohtaa.



Uskoi kyllä Nato pelotteen riittävän hyvin pitkälle, mutta kun sitäkin sitten joskus kuitenkin koetellaan, tulee hinta Narvan ja Kaliningradin kohdilla maksamaan tuhansia baltti miehiä ennen kuin ryssä on lyöty takaisin. Ja aina jotain myönnytyksiä kuitenkin joudutaan tekemään. Ja juuri tästä myöntyvyyden tarpeen siirtymisestä poroille heidän Nato jäsenyyden tuloksena oli erityisen kiitollinen. Kieliposkella hän totesi että ryssällä täytyy olla aina joku naapurimaa jonka kanssa pidetään yllä taitoa sekoittaa ihmisten päitä. Kyllä Virossakin pelottelua Nato jäsenyyden tuomasta harmagedonista yllä pidettiin. Sitten se loppui.

Tämän neulatyynyn roolin hän mielellään luovuttaisi Suomalaisille. Vähän oli nimittäin myös jäänyt hampaankoloon hänellekin Suomen reaalipolitiikasta 80-90 luvun taitteesta.

 

[baikal]

Tietenkin, mutta mihin päämaaliin muutamalla tuhannella värvätyllä ajattelit?

Aivan näin yksinkertaista se ei ole. Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaat olivat vaikuttuneita oppimastaan Sodankylän talvikurssilla. On sitä lunta Amerikassakin. Vierailevien tarkka-ampujakouluttajien mielestä antamamme aines oli erittäin hyvää kaikilla kansainvälisillä mittareilla.

Omissa kouluttajissamme ovat ne ammattilaiset. Miehistön osalta ja vielä ryhmätasolla pärjää vähän vähemmällä ammattilaisuudella. Maailmalla kiinnitin huomiota yhteen asiaan. Länkkärit olivat hyviä mutta kauhean tehtäväorientoituneita. Hummerikuski oli hummerikuski, nörtti nörtti ja supply oli supply. Ja tetsettikumipää oli sitten se monitaitoisempi asemies, koska välillä siivoaa tai polttaa yksikön paskaa kenttäkäymälän tynnyrissä.

Suomalaisissa rauhanturvaajissa huomio on kiinnittynyt ensimmäisenä yleisivistykseen ja laaja-alaisuuteen. Monet osaavat rakentaa, kirjoittaa, ampua, johtaa tulta, suunnistaa, tehdä päätöksiä, käyttää viestivälineitä, ajaa erilaisia ajoneuvoja, lääkitä, tiedustella ja jopa neuvotella.

A-maasta voisi joku siellä käynyt kertoa muutaman esimerkin ruotsalaisten "ammattilaisuudesta" suomalaisiin reserviläisiin nähden, mutta eipä saa...

Ei tämä ole niin yksiulotteinen juttu, vaikka CV hyvin trollasikin. Tosin pitää muistaa, että kouluttamatta ja kertauttamatta ei kukaan pysy osaamisessa kiinni. Ero on kuin oikean kokin ja makkaramunakkaan paistajan. Mutta muutaman viikon kurssilla ja ahkerasti työskentelemällä tavoitteiden eteen tekee motivoituneesta jo kelvollisen kokin.

Kehitys ei pysähdy, eikä mikään asia ole kultanauloilla peruskallioon juntattu. Tähän aikaan vielä löytyy tilausta laajalle asevelvollisuudelle, vaan ajat muuttuvat. Tiukempi valikointi tulee ajankohtaiseksi, ainakin käsitteenä, noin vuonna 2018.

Oletatteko, että kehitystyö Suomessa lopetettiin viime keväänä, kun Venäjä alkoi rettelönsä? Tuskin vain. Ja tuon(kin) kehitystyön tuloksena entistä harvempi on tilaisuudessa nauttia hurmekentän ihanuutta. Aikaväliä en osaa luonnehtia, mutta seuraavalla vuosikymmenellä varmasti näemme lukuja, jotka tänään nähtyinä tuntuisivat houreelta.

Erikoisjoukkojen ja tarkka-ampujien vierailut ovat asia sinänsä. Miettikääs, millä tavoin nuo yksilöt ja yksiköt hahmottavat sodan? Mitä se heille perskohtaisesti on? Ei se ole mitään panssarivaunun katolla istumista tai linja-autossa värjöttelyä pataljoonatasolla. Suomalaisen keskivertovarusmiehen vertaaminen minkä tahansa valtion erikoisjoukkokoulutettuun spesialistiin kertoo lähinnä huumorintajusta.

En tiedä, mikä ihmeen autuus tällaisella jokapaikanhöyläspesialistintapaisella sotaosaajalla saavutetaan? Onko koko uransa tarkka-ampujana toiminut kapteeni jotenkin käyttökelvottomampi, koska hän ei ole tehnyt uraa suomalaisittan (ainoa viisas ja oikea tapa, tietysti taas kerran) krh-, pion-, sissi- jääk.- huolto-, kuljetus-, spol-, jne. komppanioissa......okei, hänen käytettävyytensä on tietysti laajempi, mutta onko osaaminen kovin "syvää" oikein mistään? Eikä tässä pidä tätä ammattisotilasta verrata reserviläiseen, kyllä hänen on ylitettävä amatööritaso ja kirkkaasti ja heittäen.

Alueellisten joukkojen uud.tst-tapa on varmasti tuonut esille seuraavaa: jokaisesta varusmiehestä ei ole eikä tule sen tason taistelijaa, joita voi sijoittaa tuohon rulettiin. Fyysiset vaatimukset ylittävät sen verran kirkkaasti suomalaisen nuorison keskitason, että siinä ei auta seppelehuntu eikä toivoa täynnä oleva mielikään. Jos kolmanneksesta on edes lähtökohtaisesti hiottavissa uud.tst-tavan taistelija, niin hyvä on. Luuletteko, että tuo formaatti puskettiin silkkana hupijuttuna framille? Ei puskettu. Älkääkä nyt sotkeko tähän mitään syvästä reservistä kiskottua jalkaväkipataljoonan taisteluarvoon perustuvaa himmeliä. VAATIMUKSET, joita uud.tst-tapa asettaa, ovat MIELESTÄNI ylittämättömiä monessa tapaa, kun sitä hinkataan keskivertovarusväellä. Joko valikoidaan rajusti tai palkataan väkeä.

 

[Talvela]

Kehitys ei pysähdy, eikä mikään asia ole kultanauloilla peruskallioon juntattu. Tähän aikaan vielä löytyy tilausta laajalle asevelvollisuudelle, vaan ajat muuttuvat. Tiukempi valikointi tulee ajankohtaiseksi, ainakin käsitteenä, noin vuonna 2018.

Oletatteko, että kehitystyö Suomessa lopetettiin viime keväänä, kun Venäjä alkoi rettelönsä? Tuskin vain. Ja tuon(kin) kehitystyön tuloksena entistä harvempi on tilaisuudessa nauttia hurmekentän ihanuutta. Aikaväliä en osaa luonnehtia, mutta seuraavalla vuosikymmenellä varmasti näemme lukuja, jotka tänään nähtyinä tuntuisivat houreelta.

Erikoisjoukkojen ja tarkka-ampujien vierailut ovat asia sinänsä. Miettikääs, millä tavoin nuo yksilöt ja yksiköt hahmottavat sodan? Mitä se heille perskohtaisesti on? Ei se ole mitään panssarivaunun katolla istumista tai linja-autossa värjöttelyä pataljoonatasolla. Suomalaisen keskivertovarusmiehen vertaaminen minkä tahansa valtion erikoisjoukkokoulutettuun spesialistiin kertoo lähinnä huumorintajusta.

En tiedä, mikä ihmeen autuus tällaisella jokapaikanhöyläspesialistintapaisella sotaosaajalla saavutetaan? Onko koko uransa tarkka-ampujana toiminut kapteeni jotenkin käyttökelvottomampi, koska hän ei ole tehnyt uraa suomalaisittan (ainoa viisas ja oikea tapa, tietysti taas kerran) krh-, pion-, sissi- jääk.- huolto-, kuljetus-, spol-, jne. komppanioissa......okei, hänen käytettävyytensä on tietysti laajempi, mutta onko osaaminen kovin "syvää" oikein mistään? Eikä tässä pidä tätä ammattisotilasta verrata reserviläiseen, kyllä hänen on ylitettävä amatööritaso ja kirkkaasti ja heittäen.

Alueellisten joukkojen uud.tst-tapa on varmasti tuonut esille seuraavaa: jokaisesta varusmiehestä ei ole eikä tule sen tason taistelijaa, joita voi sijoittaa tuohon rulettiin. Fyysiset vaatimukset ylittävät sen verran kirkkaasti suomalaisen nuorison keskitason, että siinä ei auta seppelehuntu eikä toivoa täynnä oleva mielikään. Jos kolmanneksesta on edes lähtökohtaisesti hiottavissa uud.tst-tavan taistelija, niin hyvä on. Luuletteko, että tuo formaatti puskettiin silkkana hupijuttuna framille? Ei puskettu. Älkääkä nyt sotkeko tähän mitään syvästä reservistä kiskottua jalkaväkipataljoonan taisteluarvoon perustuvaa himmeliä. VAATIMUKSET, joita uud.tst-tapa asettaa, ovat MIELESTÄNI ylittämättömiä monessa tapaa, kun sitä hinkataan keskivertovarusväellä. Joko valikoidaan rajusti tai palkataan väkeä.

Jos ei kelpaa alueellisiin joukkoihin jääkäriksi voi soveltua vaikka lennättämään lennokkia tai muuta yhtä vaativaa ja tärkeää tehtävää.
Kun narkkarit, hullut ja todella ylipainoiset on karsittu suurin osa soveltuu johonkin tehtävään mainiosti.
Aines on silloin silloista josta moni armeija haaveilee, kuten Ruotsi joka ei saa kiintiöitä täyteen.

 

[Talvela]

Yleinen asevelvollsiuus ei ole ongelma, ongelma on järjestelmän rakentaminen optimaaliseksi.

Jos Suomessa ei kyvyt siihen riitä on aika katsoa ulkomaille konsultaatio varten, niin teki Singapore aikanaan joka palkkasi Israelista apua luomaan oma puolustus tyhjästä.

 

[baikal]

Jos ei kelpaa alueellisiin joukkoihin jääkäriksi voi soveltua vaikka lennättämään lennokkia tai muuta yhtä vaativaa ja tärkeää tehtävää.
Kun narkkarit, hullut ja todella ylipainoiset on karsittu suurin osa soveltuu johonkin tehtävään mainiosti.
Aines on silloin silloista josta moni armeija haaveilee, kuten Ruotsi joka ei saa kiintiöitä täyteen.

Ei lennokin lennättämiseen tai viestin spesialistiksi voida loputtomiin valita jakojäännöksiä. En loukkaa tässä ketään, koska olen itsekin läskimooses. Hommiin pitää saada sopivat ja motivoituneet, eikä vaan ne, jotka eivät jaksa hippasta 20 minuuttia pitempään tst-varustuksessa.

 

[Talvela]

Ei lennokin lennättämiseen tai viestin spesialistiksi voida loputtomiin valita jakojäännöksiä. En loukkaa tässä ketään, koska olen itsekin läskimooses. Hommiin pitää saada sopivat ja motivoituneet, eikä vaan ne, jotka eivät jaksa hippasta 20 minuuttia pitempään tst-varustuksessa.

En puhunut jakojäännöksistä vaan soveltuvuudesta.

 

[Talvela]

Motivaatio luodaan isänmaallisella kasvatuksella koulusta mediaan, sitä ei luoda pasifistisella postmodernismilla.

Voimme olla moniarvoinen yhteiskunta mutta voimme silti nostaa toisia arvoja toisten yläpuolelle kuten muissakin maissa tehdään.

 

[baikal]

En puhunut jakojäännöksistä vaan soveltuvuudesta.

Hyvin usein on vain niin, että se sama jannu, joka soveltuu rynnäkköjääkäriksi, se soveltuu myös lennättämään lennokkia paremmin kuin se jakojäännös. Asevoiman käyttäminen koostuu osaamisesta tänään enemmän kuin koskaan ja tulevaisuudessa vielä enemmän, kehitys ei pysähdy. Mitä minä olen nähnyt eri harjoituksissa erilaisia spade-joukkoja, niin ihanko heidät on soveltuvuustestien kautta niihin valittu? Mikä mahtoi riittää testin tulokseksi vai oliko syy se, että eihän niitä voi toisten kannettavaksi kentälle lähettää?

 

[Talvela]

Hyvin usein on vain niin, että se sama jannu, joka soveltuu rynnäkköjääkäriksi, se soveltuu myös lennättämään lennokkia paremmin kuin se jakojäännös. Asevoiman käyttäminen koostuu osaamisesta tänään enemmän kuin koskaan ja tulevaisuudessa vielä enemmän, kehitys ei pysähdy. Mitä minä olen nähnyt eri harjoituksissa erilaisia spade-joukkoja, niin ihanko heidät on soveltuvuustestien kautta niihin valittu? Mikä mahtoi riittää testin tulokseksi vai oliko syy se, että eihän niitä voi toisten kannettavaksi kentälle lähettää?

Nykyinen sodanajan kokoonpano mahdollistaa kyllä sen että reservistä löytyy kyllä parasta porukkaa joka tehtävään.
Kyllä vaikka amerikkalaistenkin joukoissa on ihan kaikenlaista viheltäjää, suhteessa enemmän kuin meillä.

 

[vlad]

Meidän kannattaa arvostaa kaikkea kansainvälistä yhteistyötä niin politiikan, kaupan kuin maanpuolustuksenkin saralla. Tämä ei tarkoita sinisilmäistä luottamista muiden apuun, sillä apua saavat vain ne, jotka osaavat myös auttaa itseään ja ansaitsevat avun. Ystävällismielisten maiden mollaaminen ei ainakaan auta tässä!

Tämä on huomion arvoinen asia ja kun samalla muistaa sen, että Suomen puolustamisessa suomalaisten on kannettava se suurin vastuu jota muualta mahdollisesti tuleva apu täydentää ja vahvistaa niin ongelmia ei pitäisi olla, ja jotenkin uskon (ehkäpä tiettyä naiiviutta), että maa joka on valmis itse kantamaan suurimman vastuun alueensa puolustamisesta saa kenties helpommin apua kuin maa joka sysää vastuunsa täysin muiden harteille. (Tietty strategiset seikat vaikuttavat tähän ja siksi tietyissä tilanteissa valtion, jolla ei ole omaa armeijaa, puolustamisen joku toinen valtio/organisaatio ottaa harteilleen vastaanhangoittelematta). Periaatteen Suomessa pitäisi kuitenkin olla se, että ei lasketa muiden avun varaan vaan perusta pitää olla kunnolla luotu ja omissa käsissä.

vlad.

 

[baikal]

Tämä on huomion arvoinen asia ja kun samalla muistaa sen, että Suomen puolustamisessa suomalaisten on kannettava se suurin vastuu jota muualta mahdollisesti tuleva apu täydentää ja vahvistaa niin ongelmia ei pitäisi olla, ja jotenkin uskon (ehkäpä tiettyä naiiviutta), että maa joka on valmis itse kantamaan suurimman vastuun alueensa puolustamisesta saa kenties helpommin apua kuin maa joka sysää vastuunsa täysin muiden harteille. (Tietty strategiset seikat vaikuttavat tähän ja siksi tietyissä tilanteissa valtion, jolla ei ole omaa armeijaa, puolustamisen joku toinen valtio/organisaatio ottaa harteilleen vastaanhangoittelematta). Periaatteen Suomessa pitäisi kuitenkin olla se, että ei lasketa muiden avun varaan vaan perusta pitää olla kunnolla luotu ja omissa käsissä.

vlad.

Ja jollain tapaa on hankittava se aika, jonka kv-yhteisö tms. tarvitsee vääjäämättä. Jos sitä ei itse hanki, niin kuka sitten? Jos esim. Viro vallattaisiin huomenna de facto, niin tulisiko siitä helposti muutamassa viikossa de jure? Ja uusi casus belli muodostuisi sitä mukaa? Nyt voi chigeena oikein mehustella platinankielisten teemien parissa.

 

[elso]

Alueellisten joukkojen uud.tst-tapa on varmasti tuonut esille seuraavaa: jokaisesta varusmiehestä ei ole eikä tule sen tason taistelijaa, joita voi sijoittaa tuohon rulettiin. Fyysiset vaatimukset ylittävät sen verran kirkkaasti suomalaisen nuorison keskitason, että siinä ei auta seppelehuntu eikä toivoa täynnä oleva mielikään. Jos kolmanneksesta on edes lähtökohtaisesti hiottavissa uud.tst-tavan taistelija, niin hyvä on.

Jokaisesta alueelliseen joukkoon sijoitetusta varusmiehestä tulee uuden tst-tavan taistelija.

Se, että Cooper-testin tulokset ovat laskeneet vuosien saatossa jonkin verran, ei ole este, koska hajautettuun - eli siihen raskaimpaan toimintaan - koulutetaan vain teräsin kärki. Tämä lienee jotain 10 - 30% välillä sijoitetuista uuden tst-tavan taistelijoista. Enempään ei liene edes tarvetta, saatika taloudellisia resursseja.

 

[Honcho]

Ruotsissa myös kehitetään ja otetaan käyttöön uusia työmenetelmiä rivakkaan tahtiin, jos uskotaan sen olevan parempi/ verrattuna esim. Suomeen, Suomessa on käsittääkseni paljon vallalla ajatusmalli: näin se tehdään, aina ennenkin se on tehty näin, isäni ja isoisänikin teki sen näin (vähän karrikoituna)

Näin se varmasti on. Suomessa ollaan sekä pahassa että hyvässä yleensä vähän jälkijunassa lähtemässä mukaan kaikkeen uuteen. Joskus tämä on hyväkin asia, erityisesti juuri puolustusvoimien säilyminen asevelvollisuusarmeijana laajalla reservillä silloin kun koko ajatusta pidettiin suorastaan naurettavana muinaisjäänteenä, koska sodat ovat (muka) teollisuusmaissa historiaa. Samoin liike-elämässä ym. on joskus myös hyötyä (haitan ohella) että ei aina olla se ensimmäinen "early adopter".

Olin pitkään töissä keskisuuressa pörssifirmassa, joka oli yhtenä Suomen vanhimmista yrityksistä ja vahvalla kasvollisella omistaja/johdolla toimintatavoiltaan melko "impivaaralainen", uutta ei herkästi kokeiltu, IT-järjestelmiin satsattiin melko vähän (ja nekin epämuodikkaasti usein firman oman ATK-osaston tekemiä - oli kuulkaas käyttötuki ja pienkehityspyynnöt helppoja!). Toiminta oli liian "perinteikästä", toisaalta kulut kurissa ja taloudellinen tulos hyvä.

Pääomistaja sitten kuoli ja koko johto vaihdettiin aika lyhyen ajan sisään. Päätettiin että nyt harpataankin kerralla oikein moderniksi firmaksi. Konsultit sisään (ja muissa maissa jo 80-luvulla puuhastellut Balanced Scorecardit), pipona lisää toimihenkilöitä pönkittämään uusien johtajien "valtakuntia", miljoonien eurojen IT-kehityshankkeet päälle sinisilmäisesti luottaen myyntimiesten lupauksiin ja ulkopuolisten projektinvetäjien haluun tehdä homma kunnolla eikä vain saada paperiin merkintää valmiudesta jotta voi saada palkkiot. Kaikki kulut aktivoitavaksi "kehityshankkeiksi", niin tulosvaikutuksen karu todellisuus näkyy vasta viiveellä pikkuhiljaa. Persiilleenhän tuo touhu meni oikein eeppisessä mittakaavassa, onneksi firma sentään säästyi jotenkin.

Ja mikä on tämän rönsyilevän off-topic löpinän johtoajatus? No kai se on se että kultainen keskitie voisi olla paras...

 

[Honcho]

Jokaisesta alueelliseen joukkoon sijoitetusta varusmiehestä tulee uuden tst-tavan taistelija.

Se, että Cooper-testin tulokset ovat laskeneet vuosien saatossa jonkin verran, ei ole este, koska hajautettuun - eli siihen raskaimpaan toimintaan - koulutetaan vain teräsin kärki. Tämä lienee jotain 10 - 30% välillä sijoitetuista uuden tst-tavan taistelijoista. Enempään ei liene edes tarvetta, saatika taloudellisia resursseja.

Onneksi itärajan takanakaan ei varusmies/sopimussotilas-aines ole keskimäärin mitään salskeaa urheilijanuorukaista.

 

[Tacitus]

Hyvin usein on vain niin, että se sama jannu, joka soveltuu rynnäkköjääkäriksi, se soveltuu myös lennättämään lennokkia paremmin kuin se jakojäännös. Asevoiman käyttäminen koostuu osaamisesta tänään enemmän kuin koskaan ja tulevaisuudessa vielä enemmän, kehitys ei pysähdy. Mitä minä olen nähnyt eri harjoituksissa erilaisia spade-joukkoja, niin ihanko heidät on soveltuvuustestien kautta niihin valittu? Mikä mahtoi riittää testin tulokseksi vai oliko syy se, että eihän niitä voi toisten kannettavaksi kentälle lähettää?

Mitä te baikal ja Talvela oikein horisette? Suomen armeijan jakojäännöksiähän on nimenomaan ne kiväärikomppanioiden jägsterit. Ne ei mihinkään muuhun hommaan kelpaa. Tällä tavalla meni meillä jako Kontiorannassa vuonna yks ja kaks:

- kovakuntoiset sissikomppaniaan
- fiksut kranaatinheitinkomppaniaan (koska tj-, viesti- ja taso-hommat oli teknisintä puuhaa mitä Gonabiitsillä oli. Muissa varuskunnissa fiksut pistetään varmaankin jonnekin viestikomppaniaan tms)
- Rämäpäät (esim. kaikki extreme-lajien harrastajat) PST-komppaniaan
- Loput jämät (joilla ei ollut mitään erikoistaitoja tai koulutusta) jääkärikomppaniaan.

Homma toimi muuten ihan hyvin, paitsi että tuon systeemin takia Jääkärikomppanian johtaja-aineskaan ei ollut kovin kummoista (kun ei ollut varaa mistä valita). Niinpä esimerkiksi RUKkiinkin päätyi kiväärilinjalle melkoista Töpselssön-porukkaa. Oli sitten melkoista tuskaa joukkokoulutuskaudella, kun piti tehdä yhteistyötä noiden älyn jättiläisten kanssa. Monesti katseltiin PST- ja pioneerijoukkueenjohtajien kanssa, jotka oli alistettu tällaisella kiväärijoukkueenjohtajalle, että ei jumankauta... Jos olisi tosi kyseessä, niin tuollaisista tilanteista voisi syntyä kyllä todellisia ongelmia. Saattaisipa jollekin kiväärijoukkueen johtajalle käydä jopa "vahinko". Useimmiten kiväärijoukkueen jägsterit olivat myös täysin kyllästyneet joukkueenjohtajiinsa, ja olivat jopa tyytyväisiä, jos harjoitustilanteessa joukkueenjohtaja "kuoli" ja vaikka TJ ja pioneeri-kokelas lähti johtamaan joukkuetta. Kertaakaan ei kiväärijoukkueen varajohtaja-kessu siirtynyt kiväärijoukkueen johtajaksi, vaan aina se oli joku muu upseeri, vaikka sitten alisteisen joukon johtaja.

 

[Sardaukar]

Onneksi itärajan takanakaan ei varusmies/sopimussotilas-aines ole keskimäärin mitään salskeaa urheilijanuorukaista.

Gaussin käyrä liikahtanut vasemmalle pahasti.

 

[vlad]

Ja jollain tapaa on hankittava se aika, jonka kv-yhteisö tms. tarvitsee vääjäämättä. Jos sitä ei itse hanki, niin kuka sitten? Jos esim. Viro vallattaisiin huomenna de facto, niin tulisiko siitä helposti muutamassa viikossa de jure? Ja uusi casus belli muodostuisi sitä mukaa? Nyt voi chigeena oikein mehustella platinankielisten teemien parissa.

Suomalaistenhan se aika on omilla toimillaan hankittava ja toivottavasti se onnistuu paremmin mitä seuraavassa tarinassa (lainattu allekirjoittanutta toisesta ketjusta):

Mies: Sainpa tällaisen kirjeen Puolustusvoimilta - ilmoittavat liikekannallepanosta. Pitäisi tuota...
Vaimo: Ja taas yksi perkeleen tekosyy lähteä metsälle. Sinä ja sinun liikekannallepanosi - keksi joku parempi syy...
Mies: No ei sitten...

Puolustusvoimissa: No perkele, tämä meidän liikekannallepano meni ihan "ukrainaksi" - äijiä ei näy missään...

***

Paljon tietenkin riippuu Suomen hallituksen, eduskunnan ja tp:n toiminnasta, siitä minkä signaalin ne antavat eteenpäin ja millä vakavuudella tilanteeseen asennoituvat. Puolustusvoimien roolia ei pidä väheksyä, se voi sitten toimillaan hankkia lisää aikaa mutta ilman poliittisten päättäjien määrätietoista ja selkeää toimintaa pv:n on olennaisesti hankalampi toimia ainakin ns. harmaassa vaiheessa tai tilanteessa jossa selkeää offensiivia ei ole kohdistunut Suomeen. Jos Suomi antaa poliittisesti heikon signaalin valmiuksistaan tai signaali on sellainen, että sitä on vaikea määritellä (etenkään mp-valmiutta kohottavasti) myös muiden maiden on olennaisen vaikea reagoida tilanteeseen ja tarvittaessa toimittaa apua Suomeen. Ja toisaalta se oletetuin vihollinen tietty hyötyisi hyvin paljon mahdollisimman epävarmasta toiminnasta tai toiminnasta joka ei ole johdonmukaista ja määrätietoista eikä annettu signaali millään muotoa ole verrattavissa tilanteeseen tai muodostuneeseen uhkakuvaan. Ja ei, täsmennetään sen verran, en tarkoita paniikinomaista sodanlietsontaa vaan johdonmukaista toimintaa jossa asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä.

Jos Eesti Eesti niin perkeleesti vallattaisi niin de jure'jen esille tuominen vakavasti otettavissa keskustelussa on pahin mahdollinen signaali - toisaalta jos tuossa etelässä operoi venäläisiä laskuvarjojoukkoja Tallinnan keskustassa niin toivoin, että Suomen reaktio olisi jotain muuta kuin piipitellen todettu venäläisten hyökänneen Viroon ja miehittäneen maan. Siinä vaiheessa viimeistään pitäisi täällä niiden hälytyskellojen soida...

vlad.

 

[chigeen'a]

..... - toisaalta jos tuossa etelässä operoi venäläisiä laskuvarjojoukkoja Tallinnan keskustassa niin toivoin, että Suomen reaktio olisi jotain muuta kuin piipitellen todettu venäläisten hyökänneen Viroon ja miehittäneen maan. Siinä vaiheessa viimeistään pitäisi täällä niiden hälytyskellojen soida...

vlad.

Enpä ainakaan vielä alkaisi hengitystä pidättelemään Suomen vastatoimia odotellessa. Jos tämä tapahtuisi nykyisessä tilanteessa niin yhdessä kuoroin kiittelisimme Väyrysten opetuslapsia siitä etteivät Suomea Natoon ole vieneet. Ei kuulu meille. Nyt on tärkeää olla provosoimatta lisää. Ja piste.

 

[Honcho]

Mitä te baikal ja Talvela oikein horisette? Suomen armeijan jakojäännöksiähän on nimenomaan ne kiväärikomppanioiden jägsterit. Ne ei mihinkään muuhun hommaan kelpaa. Tällä tavalla meni meillä jako Kontiorannassa vuonna yks ja kaks:

- kovakuntoiset sissikomppaniaan
- fiksut kranaatinheitinkomppaniaan (koska tj-, viesti- ja taso-hommat oli teknisintä puuhaa mitä Gonabiitsillä oli. Muissa varuskunnissa fiksut pistetään varmaankin jonnekin viestikomppaniaan tms)
- Rämäpäät (esim. kaikki extreme-lajien harrastajat) PST-komppaniaan
- Loput jämät (joilla ei ollut mitään erikoistaitoja tai koulutusta) jääkärikomppaniaan.

Homma toimi muuten ihan hyvin, paitsi että tuon systeemin takia Jääkärikomppanian johtaja-aineskaan ei ollut kovin kummoista (kun ei ollut varaa mistä valita). Niinpä esimerkiksi RUKkiinkin päätyi kiväärilinjalle melkoista Töpselssön-porukkaa. Oli sitten melkoista tuskaa joukkokoulutuskaudella, kun piti tehdä yhteistyötä noiden älyn jättiläisten kanssa. Monesti katseltiin PST- ja pioneerijoukkueenjohtajien kanssa, jotka oli alistettu tällaisella kiväärijoukkueenjohtajalle, että ei jumankauta... Jos olisi tosi kyseessä, niin tuollaisista tilanteista voisi syntyä kyllä todellisia ongelmia. Saattaisipa jollekin kiväärijoukkueen johtajalle käydä jopa "vahinko". Useimmiten kiväärijoukkueen jägsterit olivat myös täysin kyllästyneet joukkueenjohtajiinsa, ja olivat jopa tyytyväisiä, jos harjoitustilanteessa joukkueenjohtaja "kuoli" ja vaikka TJ ja pioneeri-kokelas lähti johtamaan joukkuetta. Kertaakaan ei kiväärijoukkueen varajohtaja-kessu siirtynyt kiväärijoukkueen johtajaksi, vaan aina se oli joku muu upseeri, vaikka sitten alisteisen joukon johtaja.

Heh, meillä meni jakojäännös krh-hommiin. Olinhan siellä minäkin joten asia on siltä osin de factoa...