Pohjoismainen Mini-Nato on perusteilla - hyvä niin

[Honcho]

Tämä pitäisi jokaisen muistaa kun ryhdytään vertailemaan puolustusbudjetteja - pelkät numerot (miljardit tai prosentit) eivät kerro kaikkea vaan pitäisi kyetä näkemään se mistä kaikesta puolustusbudjetti koostuu koska erot maiden välillä ovat todella merkittäviä ja se mitä kyseiseen budjettiin sisällytetään eroaa yllättävänkin paljon riippuen maasta.

Suomen Sotilas NATO:a käsittelevässä artikkelissa (3/2014) avasi hiukan tätä asiaa käsitellessään sitä mitä NATO maksaa, pieni lainaus:

"...Suomi käyttää tällä hetkellä noin 1,47 % (2013) puolustusmenoihin, mutta eri maiden luvut eivät ole monelta osin vertailukelpoisia, sillä eri maat kirjaavat eri asioita puolustusmenoihin. Esimerkiksi joissakin maissa puolustusmenoista maksetaan eläkkeet, tullin, rajavartioston ja miliisin menot. Suomi pystyy tarvittaessa osoittamaan laskutapojen muutoksilla (esimerkiksi eläkevastuut sekä asevelvollisuusjärjestelmän kustannusten kirjaaminen), että se käyttää puolustusmenoihin suosituksen mukaiset 2 %...".

Keskustelun kannalta se on yksinkertaista käyttää selkeitä lukemia mutta todellisuudessa niiden lukemien taakse kätkeytyy todella paljon hyvinkin merkityksellisiä eroja, joita ei tule huomioineeksi läheskään aina.

@Taitolaji :n kanssa paljolti samaa mieltä, perusteeton ruotsalaisten sotilaiden mollaaminen alkaa pidemmän päälle kyllästyttää. Sitä ei voi kieltää etteikö Ruotsissa ole ongelmia mutta harvoin ne sotilaat ovat niihin syyllisiä.

vlad.

Minulle kyllä kelpaisi ruotsalainen ammattisotilas hiusverkolla tai ilman tiukan paikan tullen tueksi. Uskon että ainakin Gripen-kuskeja suorastaan korventaisi päästä mukaan häröpalloon maalaisserkkujen tueksi, jos vanha vainooja päättäisi jälleen lähteä koittamaan miten löysästi se Suomaan raja liikahtaa väkipakolla. Se on sitten korkeemmas käres, sallisivatko poliitikot sellaista.

Mutta mieluusti silti kääntäisin todellisuuden sellaiseksi että tuota armeijakeikausta ei siellä olisi tehty, vaikka alimiehitetyillä joskin ammattimaisilla maavoimilla Göranit ovatkin todennäköisempiä menemään Suomi-neidon kanssa montakin senttiä syvemmälle yhteistyössä, vaikkei kihlausta olekaan ihan heti näköpiirissä. Mutta ei se Suomi-neidon tavara siitä kulu että ymmärtää vähän antaa monillekin tahoille jotka antaa ymmärtää. Kunhan ei odota niitä satuhäitä kovin suurella todennäköisyydellä...pian ainakaan.

Tosiasia on, että olemme tälläistä piinkovasti taistelevaa spartalaista taistelijakansaa lähinnä siksi, että Taivaan Isä katsoi viisaudessaan tarpeelliseksi ripotella tällaista sakkia tälle maankikkareelle (vai sinne "Volgan mutkaan"...?) eikä niinkään ylivertaisten sankariominaisuuksiemme takia. Jos maamme olisi ollut Ruotsin asemassa toisessa maailmansodassa, OLISIMME TOIMINEET TÄYSIN SAMOIN. Hyvä kun saimme kuitenkin sentään jotakin, aika paljonkin kaikkea silloin.

 

[Myrskyhiiri]

Olen työskennellut ruotsalaisten ammattiupseerien kanssa monessa maassa. Arvatkaapa kumpi porukka on tehokkaampaa, suomalaiset varusmiehet vai ruotsalaiset ammattisotilaat? On syytä myös muistaa, että ruotsalaiset ovat etenkin Afrikassa joutuneet huomattavasti suomalaisia pahempiin paikkoihin. Lähtökohtana vaikka Kongon kriisi 1960-65.

Tällä en halua mollata suomalaisia sotilaita, mutta tuo Ruotsin jatkuva nälviminen sellaisten taholta, joilla keskimäärin ei itsellään ole mitään näyttöä, alkaa kyllästyttää.

Kyllä oma pettymykseni on kohdentunut ruotsalaisiin poliitikkoihin, ei sotilaisiin. Vähän kylmää tuo Ruotsin haluttomuus tehdä edes selvitystä NATO:sta, samalla kun me olemme jo henkisesti valmistautuneet siihen, että pääsisimme nyt kuitenkin jossain vaiheessa entisen emämaan kanssa käsi kädessä siihen parjattuun, mutta ylivoimaiseen porukkaan.

Enää ei ole varaa niiden mielipiteen ohjailijoiden, jotka haluavat Suomen kansan opettaa NATO-myönteiseksi, todistella että puolustuksemme kestää vaan muutaman päivän/viikon. Koska jos niin olisi, niin voitaisiin lopettaa koko yrittäminen saman tien.

Nyt tässä on jäljellä lähitulevaisuudessa yhteistyön tiivistämisen osalta katseiden laittaminen suoraan USA:an ja pohjoismaihin jos homma jatkaa kiristymistään. Ja ensisijaisesti vahvistaa uskoa omien aseiden tehoon ja puolustuskykyyn. Se että itketään ettemme voi pärjätä hetkeäkään itänaapuria vastaan ei ainakaan helpota tätä uussuomettumisilmiötä.

 

[VUps]

Tämä pitäisi jokaisen muistaa kun ryhdytään vertailemaan puolustusbudjetteja - pelkät numerot (miljardit tai prosentit) eivät kerro kaikkea vaan pitäisi kyetä näkemään se mistä kaikesta puolustusbudjetti koostuu koska erot maiden välillä ovat todella merkittäviä ja se mitä kyseiseen budjettiin sisällytetään eroaa yllättävänkin paljon riippuen maasta.

Naton kannattaisi keksiä tuon puolustusmenojen BKT-tavoiteosuuden lisäksi muitakin tavoitteita jäsenmaille. Puolustusbudjettia kun on suuri kiusaus käyttää samoin kuin työllisyydenhoitomenoja.

Naton tulisi määrätä BKT:n ja väkiluvun perusteella selkeät joukkotuotantovelvoitteet jokaiselle jäsenmaalle. Jos vaikkapa jokaista alkavaa kahtakymmentä miljardia dollaria kohti jokainen (jäsen)valtio olisi velvollinen varustamaan ja kouluttamaan pataljoonan, olisi suomen osuus 14 pataljoonaa ja saksan vastaavasti 180 pataljoonaa. Vuositasolla jokaiseen pataljoonaan voitaisiin tehdä 400 miljoonan investointi, jos BKT-osuustavoite olisi 2%.

 

[Sardaukar]

Olen työskennellut ruotsalaisten ammattiupseerien kanssa monessa maassa. Arvatkaapa kumpi porukka on tehokkaampaa, suomalaiset varusmiehet vai ruotsalaiset ammattisotilaat? On syytä myös muistaa, että ruotsalaiset ovat etenkin Afrikassa joutuneet huomattavasti suomalaisia pahempiin paikkoihin. Lähtökohtana vaikka Kongon kriisi 1960-65.

Tällä en halua mollata suomalaisia sotilaita, mutta tuo Ruotsin jatkuva nälviminen sellaisten taholta, joilla keskimäärin ei itsellään ole mitään näyttöä, alkaa kyllästyttää.

Taitolajia kompaten. Tunnen useita ruotsalaisia sotilaita ja monelle on ihan turha kuvitella olevansa niitä parempi. Pätevää, kovaa ja hyvää sakkia.

 

[Sardaukar]

tuplat

 

[tulikomento]

Redigo -touhussa taisi olla takana kotimaisen lentotekniikan osaamisen ylläpitoa kuten taannoisessa frankenhornet-hankkeessa. Haluttiin, että kotimaasta löytyy kykyä varaosien vaihtoa vaikeampiin korjaus- ja suunnittelutehtäviin.

Toki oli sitäkin, mutta oli ilman muuta myös vienninedistämistäkin. Ns. Hornet-vastakauppojen yhteydessä Valmet sai sitten myytyä muutaman koneen Meksikoon. Loput taisi mennä Eritreaan. Sen jälkeen italialainen Aermacchi osti koneen pois markkinoilta. Redigoon taisi sitten päättyä kotimainen lentokonevalmistus. Ja kannattaa aina muistaa että viimeisin kotimainen hävittäjälentokone mikä on täysin made in Finland, on VL Pyörremyrskyn proto. Ja ajankohta on jatkosodan loppu.

 

[Rajajääkäri]

Olen työskennellut ruotsalaisten ammattiupseerien kanssa monessa maassa. Arvatkaapa kumpi porukka on tehokkaampaa, suomalaiset varusmiehet vai ruotsalaiset ammattisotilaat? On syytä myös muistaa, että ruotsalaiset ovat etenkin Afrikassa joutuneet huomattavasti suomalaisia pahempiin paikkoihin. Lähtökohtana vaikka Kongon kriisi 1960-65.

Tällä en halua mollata suomalaisia sotilaita, mutta tuo Ruotsin jatkuva nälviminen sellaisten taholta, joilla keskimäärin ei itsellään ole mitään näyttöä, alkaa kyllästyttää.

Varmaan kaikki tuo esille tuomasi on totta, mutta ei ammattisotilasta ja varusmiestä voi verrata keskenään.

 

[Rajajääkäri]

Olen työskennellut ruotsalaisten ammattiupseerien kanssa monessa maassa. Arvatkaapa kumpi porukka on tehokkaampaa, suomalaiset varusmiehet vai ruotsalaiset ammattisotilaat? On syytä myös muistaa, että ruotsalaiset ovat etenkin Afrikassa joutuneet huomattavasti suomalaisia pahempiin paikkoihin. Lähtökohtana vaikka Kongon kriisi 1960-65.

Tällä en halua mollata suomalaisia sotilaita, mutta tuo Ruotsin jatkuva nälviminen sellaisten taholta, joilla keskimäärin ei itsellään ole mitään näyttöä, alkaa kyllästyttää.

Toisekseen, olen kohdistanut arvostelua enemmänkin ruotsalaiseen systeemiin, en yksittäiseen varusmieheen.

 

[Taitolaji]

Myös Ruotsissa ovat sotilaat tehneet parhaansa, poliitikkojen toiminta ja yleisen asevelvollisuuden alasajaminen ilman korvaavia resursseja on kuitenkin käsittämätöntä. Seuraava juttu kannattaa lukea. Siinä asiantuntijat kohdistavat murskaavaa kritiikkiä juuri tehtyä sopimusta vastaan, jota he pitävät käsittämättömän riittämättömänä ja puolustuskykyä edelleen näivettävänä. Mutta mitä pitäisi sanoa Suomen osalta, meillä ei ilmeisesti tule jakoon edes näin suuria rahoja, retoriikkaa kylläkin!

http://www.svd.se/opinion/brannpunkt/forvarrat-lage-efter-forsvarsbeskedet_4497536.svd

Förvärrat läge efter
dagens försvarsbesked
Haveriet inom försvarspolitiken blev i dag fullbordat genom en ”pyrrhussatsning”. Det skriver de båda försvarsbloggarna Carl Bergqvist och Niklas Wiklund.


Carl Bergqvist och

Carl Bergqvist och Niklas Wiklund

17 april 2015 kl 21:04, uppdaterad: 17 april 2015 kl 22:24 BRÄNNPUNKT | FÖRSVARET

Konsekvenserna av dagens försvarspolitiska besked är att Försvarsmakten endast får cirka hälften av det man har begärt, något som man har sagt är en absolut lägstanivå.

Carl Bergqvist och Niklas Wiklund

Dagens besked från förhandlarna innebär att den underfinansieringen av vårt försvar som har varit en realitet sedan försvarsbeslutet 2000 nu kommer att eskalera ytterligare och inom kort övergå till ett akut läge. För ett år sedan var i stort sett alla politiska partier överens om att lösa problemet, något man har lagt flera års arbete på. Men med dagens besked kommer situationen med stor sannolikhet att förvärras ytterligare.

Lyssnar man till representanterna från de partier som varit med och gjort upp om försvaret så framställs dagens besked som en stor framgång och att vi nu kommer att stärka vår försvarsförmåga. Inget kunde vara mer fel, och det verkar som att det existerar två parallella världar när det kommer till den här frågan.

För perioden 2016-2020 har Försvarsmakten begärt cirka 18 miljarder för att täcka de absolut mest kritiska hålen som uppstått efter att försvarsbeslutet från 2009 visat sig vara allvarligt underfinansierat. Efter arbete på övertid så har regeringen tillsammans med Moderaterna, Kristdemokraterna och Centerpartiet till slut enats om att skjuta till 10,2 miljarder under samma period. Parterna använder åter igen det i försvarssammanhang mest missbrukade ordet under den föregående mandatperioden, nämligen ”satsningar”. Att använda ordet "satsningar" kopplat till dagens försvarspolitiska besked blir väldigt märkligt. "Betalar nästan halva notan" är en mer korrekt benämning. För att ta ett exempel; enbart renoveringen av två korvetter kommer att äta upp motsvarande summa som den aviserade anslagsförstärkningen under 2016 omfattar.


Man bör också vara medveten om att 1,7 miljarder av den föreslagna ökningen om 10,2 miljarder försvinner på grund av ökade ungdomsarbetsgivaravgifterna och Fortifikationsverkets höjda avkastningskrav. Därmed återstår 8,5 miljarder i friska pengar och således når man inte ens upp till hälften av det som enligt Försvarsmakten är en kritisk lägstanivå. Till detta skall även läggas nya uppdrag så som att sätta upp ett permanent förband på Gotland. Ett mycket välkommet besked, men som också innebär fortsatt hög risk för obalans mellan uppgifter och anslag.

Det blir därför obegripligt när företrädare för de politiska partierna står på en presskonferens och hävdar att man är stolt över att ha lyckats, att det är en tydlig signal till omvärlden, samt att man med dagens besked förhåller sig till omvärldsutvecklingen. Man hävdar från Moderaternas håll att det här handlar om betydande resursförstärkningar som stärker försvarsförmågan.

Så sent som i januari skrev Hans Wallmark (M) en mycket självkritiskt debattartikel här på SvD Brännpunkt om det egna partiets sätt att hantera försvarsfrågan. ”Just att beskriva verkligheten på ett sätt som människor känner igen sig i, har inom försvarspolitiken stundtals varit svårt för Moderaterna” och konstaterade även att ”Stundtals har partiet haft ett tonläge som snarast speglat hur man önskat att verkligheten sett ut. Inte hur den faktiskt varit”. Den här vitaliserande klarsyntheten verkar idag vara förpassad till arkivet.

Vid samma tidpunkt, vid ett anförande under Folk & Försvars rikskonferens i Sälen så sa försvarsminister Peter Hultqvist i sitt tal att; ”under de kommande åren måste den viktigaste prioriteringen vara att höja den operativa förmågan i krigsförbanden … där det ytterst handlar om att kunna möta väpnat angrepp”. Försvarsministern konstaterade helt riktigt att ”Sammantaget måste tröskeln för angrepp på Sverige och vår suveränitet bli högre”. Det råder nog inga tvivel om att försvarsministern har gjort allt som står i hans makt för att övertyga såväl statsminister som finansminister om försvarets verkliga behov och den oroväckande omvärldsutvecklingen. Vi tror att Peter Hultqvist vill betydligt mer än så här, men från mottagarsidan i regeringen har man uppenbart inte lyssnat.

Konsekvenserna av dagens försvarspolitiska besked är att Försvarsmakten endast får cirka hälften av det man har begärt, något som man har sagt är en absolut lägstanivå. Det här innebär att det fortfarande saknas runt 15 miljarder för att beslutet från 2009 kan anses vara finansierat. Det beslutet togs dessutom i en helt annan tid. Före det att Ryssland fattade beslutet om att rusta sin militärmakt för 5000 miljarder, före man började uppträda allt mer aggressivt i Östersjöområdet, före man började hota sina grannar med kärnvapen och före Ryssland annekterade Krim och med militärmakt flyttade gränser i Europa.

Överbefälhavare Sverker Göranson sa i januari att ”Det är ett faktum att ökningen av vår operativa förmåga inte är i nivå med den utveckling som Försvarsberedningen förutser kommer att prägla vårt närområde. Ett sådant scenario utsätter oss för ökade och enligt min mening oacceptabla risker”. Han säger i ett uttalande i dag att ”jag står fast vid bedömningen att detta innebär en kvarstående risk i en orolig omvärld”.

Det förefaller sig onekligen som så att ”skönmålning av läget” åter igen verkar bli den gällande linjen under den kommande femårsperioden. Som politiker kan man inte sitta nöjd med att ha lyckats med det historiska konststycket att öka försvarsutgifterna, vilket i sig är bra. Men nöjd kan man bara vara när den föreslagna finansieringen möter omvärldsutvecklingen, vilket dagens besked inte gör på långa vägar. De verkliga försvarsbehoven är som alltid relativa givet vår omvärld och de kan aldrig isoleras. Dagens besked riskerar därför att vara direkt skadligt för svensk försvarsförmåga och därmed farligt för Sverige.

CARL BERGQVIST

major i flygvapnet, försvarsdebattör bakom bloggen Wiseman’s Wisdoms

NIKLAS WIKLUND

örlogskapten i flottan, försvarsdebattör bakom bloggen Skipper

 

[yrjö]

Mutta ovatko suomalaiset ressut myös huonompia kuin ruotsalaiset ammattilaiset siellä maailmalla? Se kertoo mielestäni enemmän kuin jos verrataan suomalaisia varusmiehiä ja ruotsalaisia ammattilaisia.

 

[Vonka]

Lankoni on tehnyt pitkän uran Ruotsin puolustusvoimissa, kuten hänen isävainaansakin teki. Hän jää pian eläkkeelle.

Älkää nyt vielä heittäkö hattuja ilmaan. Tämä riemu ja toive Ruotsista paikoitellen näyttää epätoivoiselta ja jopa säälittävältä. Noinkohan Virossa toivotaan Suomen NATO-jäsenyyttä yhtä paljon? Varmasti toivotaan, mutta eivät kai he nyt siellä sentään sekoa.

 

[vlad]

Lankoni on tehnyt pitkän uran Ruotsin puolustusvoimissa, kuten hänen isävainaansakin teki. Hän jää pian eläkkeelle.

Älkää nyt vielä heittäkö hattuja ilmaan. Tämä riemu ja toive Ruotsista paikoitellen näyttää epätoivoiselta ja jopa säälittävältä. Noinkohan Virossa toivotaan Suomen NATO-jäsenyyttä yhtä paljon? Varmasti toivotaan, mutta eivät kai he nyt siellä sentään sekoa.

Joskin on muistettava, että ne eestiläiset ovat jo itse siellä NATO:ssa joten tarvetta siihen sekoamiseen ei niin paljon ole. On ymmärrettävää, että Suomessa (tiedetyistä syistä johtuen) "laitetaan kädet ristiin" Ruotsin tähden ja toivotaan, että yhteistyö toisi edes jollain konkreettisella tasolla tukea. Toisaalta "hirttäytyminen" Ruotsiin sisältää epävarmuustekijöitäkin jos ei samalla tunnustella sitä NATO-oven tilaa - pahin skenaariohan olisi tietenkin se, että Ruotsi tuudittaa suomalaiset hyvään uskoon ja sitten joku päivä ilmoittaakin, että NATO-hakemus on pistetty matkaan. EU:n eli silloin EY:n suhteen tiedämme kuinka kävi. Ruotsalaiset pääsivät yllättämään puuntakaa.

vlad.

 

[vlad]

Mutta mieluusti silti kääntäisin todellisuuden sellaiseksi että tuota armeijakeikausta ei siellä olisi tehty, vaikka alimiehitetyillä joskin ammattimaisilla maavoimilla Göranit ovatkin todennäköisempiä menemään Suomi-neidon kanssa montakin senttiä syvemmälle yhteistyössä, vaikkei kihlausta olekaan ihan heti näköpiirissä. Mutta ei se Suomi-neidon tavara siitä kulu että ymmärtää vähän antaa monillekin tahoille jotka antaa ymmärtää. Kunhan ei odota niitä satuhäitä kovin suurella todennäköisyydellä...pian ainakaan.

Ehdottomasti samaa mieltä, mielummin minäkin näkisin lännessä sellaisen Ruotsin joka ei ole ajanut asevoimiaan nähdyllä tapaa alas ja etenkin tämä koskee maavoimia. Kyllähän asetelma pohjolassa olisi hiukan toisenlainen jos Ruotsi ei olisi tehnyt massiivisia leikkauksia vrt. 90-luvun alkupuoli, jolloin kylmän sodan jäljiltä asevoimien iskukyky ja kyky puolustaa Ruotsin maaperää oli aivan toisella tasolla. (No vakavasti otettuna, tällaisesta Ruotsista on aivan turha haaveilla ja kuvitella, että maa olisi pitänyt yllä kylmänsodan puolustuskykynsä aikana jolloin muut ovat tavalla tai toisella rapauttaneet omaansa - muut länsimaat siis).

Aivan liian monessa maassa tuudittauduttiin "ikuiseen rauhaan Euroopassa" ja asevoimat suunnattiin palvelemaan enemmän kv. kriisinhallintaa, etenkin maavoimien osalta. Onneksi Suomi ei tähän peliin lähtenyt täysillä mukaan vaan ymmärrettiin edes jollain tasolla erityispiirteemme eikä kollektiivisesti tuudittauduttu Venäjän rauhanomaisuuteen ja jatkuvaan demokratiakehitykseen. Suomessa varmasti on tahoja jotka olisivat tähän peliin lähteneet täysillä mukaan jos joku ei olisi hiukan toppuutellut.

Ja olisi suurenluokan virhe jos nyt joku kuvittelisi, että yhteistyö - minkä tahansa valtion/organisaation - olisi riittävä peruste ryhtyä rapauttamaan (entisestään) puolustuskykyä. Lähtöajatuksen tulee kuitenkin olla se, että suomalaiset vastaavat Suomen puolustuksesta muualta voi tulla tarvittaessa apua ja tukea muodossa tai toisessa mutta meidän on se pääasiallinen vastuu kannettava.

vlad.

 

[TBman]

Miksi tätä pohjoismaista yhteistyötä ei nähdä mahdollisuutena vaikkapa suomalaisen puolustusteknologian ja toimintojen yrityksen perustamiseksi?
Poliitikot eivät uskalla kannustaa ja tehdä sopimuksia yksityisyritysten kanssa siitä, että joku firma alkaisi tehdä aktiivista nopean toiminnan joukkojen koulutusta ja annettaisiin vastattavaksi vaikkapa pätkä ulkorajaa. Huoltoa on yksityistetty, mutta sitä operatiivista toimintaa ei. Sveduille tarjottaisiin OYAB, joka tulee ja tappaa tarpeen niin ollen??
Voisiko toimia, vai onko minulla työni vuoksi liian optimistinen asenne tuohon toimialaan?

 

[baikal]

Taitolajia kompaten. Tunnen useita ruotsalaisia sotilaita ja monelle on ihan turha kuvitella olevansa niitä parempi. Pätevää, kovaa ja hyvää sakkia.

Sama koskee norjalaisia. Sitten vaan pohtimaan kuinka se on mahdollista, kun miettii tiettyjä eroja esim. johtamiskulttuurissa ja koulutuksen yksityiskohdissa ja - järjestelyissä? Vai onko asia juuri niin, että kulttuuri ja yksityiskohdat ovat mahdollistaneet sen, että tuutti tuottaa lujaa ukkoa? Pitkät juuret Nato-yhteistoiminnassa ovat mahdollistaneet monta asiaa. Nato-upseerit hääräsivät suunnittelussa yms. Ruotsissa ja Norjassa jo silloin, kun meillä kulutettiin viimeisiä Jääkäriperinteen mukaisia saappaita varuskunnissa......nämä taannoiset erot eivät ole mitään varustukseen ja rahaan liittyviä, vaan paljon oli kyse myös siitä, että TORJUNTAVOITETTU sota neukkuja vastaan aiheutti tietynlaisen katteettoman ylenkatseen, joka kohdistui länkkärien asevoimiin, jotka eivät tietenkään olleet samaa kovaa puuta kuin tämä katajainen ja lantulla syötetty sotavoima Impivaarassa. Onneksi -90-luku toi muutoksen ensi saundit. Jahas, sitten pohtimaan, onko wanhalla baikalilla kompetenssia arvioida tällaisia asioita? Mielestäni kyllä. Olin juurikin -90-luvulla muutamaan otteeseen rauhanomaisessa koulutuksessa Euroopassa ja kouluttajina toimi mm. ja nimenomaan entisiä Nato-sotilaita mm. Hollannista, amerikoista ja Norjasta. Minutkin ulosopetettiin monesta "tositehokkaasta" suomalaisesta opista, jotta päädyin ymmärtämään, miksi esim. koulutuskulttuuri poikkesi mm. suomalaisten varusmiesten oppimasta ja selkärankaan viedystä käsityksestä "tehokkuudesta". Minun on ollut helppo nähdä sivusta katsoen, mistä vaikutteet uudempaan kouluttamisen kulttuuriin on otettu ja omaksuttu Suomen armeijassa. Vieläkin on varaa ottaa askelia eteenpäin ja siksi tervehdin ilolla jokaista casea, joissa ollaan yhdessä länkkäreiden kanssa harjoituksissa.

Tässä kohtaa sitten pitää jokaisen ymmärtää, että varusmiespohjaisella intillä tuskin on mahdollisuuksia asioiden viemiseksi päämaaliin. Se on de facto. Ammattilaiset ovat ammattilaisia, kun niin halutaan.

 

[Vonka]

Tässä kohtaa sitten pitää jokaisen ymmärtää, että varusmiespohjaisella intillä tuskin on mahdollisuuksia asioiden viemiseksi päämaaliin. Se on de facto. Ammattilaiset ovat ammattilaisia, kun niin halutaan.

Tietenkin, mutta mihin päämaaliin muutamalla tuhannella värvätyllä ajattelit?

Aivan näin yksinkertaista se ei ole. Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaat olivat vaikuttuneita oppimastaan Sodankylän talvikurssilla. On sitä lunta Amerikassakin. Vierailevien tarkka-ampujakouluttajien mielestä antamamme aines oli erittäin hyvää kaikilla kansainvälisillä mittareilla.

Omissa kouluttajissamme ovat ne ammattilaiset. Miehistön osalta ja vielä ryhmätasolla pärjää vähän vähemmällä ammattilaisuudella. Maailmalla kiinnitin huomiota yhteen asiaan. Länkkärit olivat hyviä mutta kauhean tehtäväorientoituneita. Hummerikuski oli hummerikuski, nörtti nörtti ja supply oli supply. Ja tetsettikumipää oli sitten se monitaitoisempi asemies, koska välillä siivoaa tai polttaa yksikön paskaa kenttäkäymälän tynnyrissä.

Suomalaisissa rauhanturvaajissa huomio on kiinnittynyt ensimmäisenä yleisivistykseen ja laaja-alaisuuteen. Monet osaavat rakentaa, kirjoittaa, ampua, johtaa tulta, suunnistaa, tehdä päätöksiä, käyttää viestivälineitä, ajaa erilaisia ajoneuvoja, lääkitä, tiedustella ja jopa neuvotella.

A-maasta voisi joku siellä käynyt kertoa muutaman esimerkin ruotsalaisten "ammattilaisuudesta" suomalaisiin reserviläisiin nähden, mutta eipä saa...

Ei tämä ole niin yksiulotteinen juttu, vaikka CV hyvin trollasikin. Tosin pitää muistaa, että kouluttamatta ja kertauttamatta ei kukaan pysy osaamisessa kiinni. Ero on kuin oikean kokin ja makkaramunakkaan paistajan. Mutta muutaman viikon kurssilla ja ahkerasti työskentelemällä tavoitteiden eteen tekee motivoituneesta jo kelvollisen kokin.

 

[Talvela]

Tietenkin, mutta mihin päämaaliin muutamalla tuhannella värvätyllä ajattelit?

Aivan näin yksinkertaista se ei ole. Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaat olivat vaikuttuneita oppimastaan Sodankylän talvikurssilla. On sitä lunta Amerikassakin. Vierailevien tarkka-ampujakouluttajien mielestä antamamme aines oli erittäin hyvää kaikilla kansainvälisillä mittareilla.

Omissa kouluttajissamme ovat ne ammattilaiset. Miehistön osalta ja vielä ryhmätasolla pärjää vähän vähemmällä ammattilaisuudella. Maailmalla kiinnitin huomiota yhteen asiaan. Länkkärit olivat hyviä mutta kauhean tehtäväorientoituneita. Hummerikuski oli hummerikuski, nörtti nörtti ja supply oli supply. Ja tetsettikumipää oli sitten se monitaitoisempi asemies, koska välillä siivoaa tai polttaa yksikön paskaa kenttäkäymälän tynnyrissä.

Suomalaisissa rauhanturvaajissa huomio on kiinnittynyt ensimmäisenä yleisivistykseen ja laaja-alaisuuteen. Monet osaavat rakentaa, kirjoittaa, ampua, johtaa tulta, suunnistaa, tehdä päätöksiä, käyttää viestivälineitä, ajaa erilaisia ajoneuvoja, lääkitä, tiedustella ja jopa neuvotella.

A-maasta voisi joku siellä käynyt kertoa muutaman esimerkin ruotsalaisten "ammattilaisuudesta" suomalaisiin reserviläisiin nähden, mutta eipä saa...

Ei tämä ole niin yksiulotteinen juttu, vaikka CV hyvin trollasikin. Tosin pitää muistaa, että kouluttamatta ja kertauttamatta ei kukaan pysy osaamisessa kiinni. Ero on kuin oikean kokin ja makkaramunakkaan paistajan. Mutta muutaman viikon kurssilla ja ahkerasti työskentelemällä tavoitteiden eteen tekee motivoituneesta jo kelvollisen kokin.

Tämä on se yleisin mitä kuulee, kyllä meidän ongelma on kertauksien puute kaikille ja potentiaalisten vapaaehtoisten lisäkoulutus.

 

[Rajajääkäri]

Kokemuksesta voin sen sanoa Ruotsalaisen kansanluonteen osalta, että onhan se aivan toista maata verrattuna itänaapurin kansanluonteeseen ja mentaliteettiin, on kuin vertaisi yötä päivään. Ruotsissa kaikki asiat pyritään tekemään täsmällisesti ja hyvällä lopputuloksella ja jos siihen ei heti päästä, istutaan siihen "möteen" tårtan kanssa ja tehdään utreding ja tehdään uudelleen niin monta kertaa, että lopputulos on varmasti hyvä.
Ruotsissa myös kehitetään ja otetaan käyttöön uusia työmenetelmiä rivakkaan tahtiin, jos uskotaan sen olevan parempi/ verrattuna esim. Suomeen, Suomessa on käsittääkseni paljon vallalla ajatusmalli: näin se tehdään, aina ennenkin se on tehty näin, isäni ja isoisänikin teki sen näin (vähän karrikoituna)

Tämä kokemukseni perustuu omaan ei sotilaalliseen ammattialaani Ruotsissa,

Lisäys: tuolla itänaapurilla tarkoitin meidän naapuria, en heidän

 

[Sardaukar]

Tietenkin, mutta mihin päämaaliin muutamalla tuhannella värvätyllä ajattelit?

Aivan näin yksinkertaista se ei ole. Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaat olivat vaikuttuneita oppimastaan Sodankylän talvikurssilla. On sitä lunta Amerikassakin. Vierailevien tarkka-ampujakouluttajien mielestä antamamme aines oli erittäin hyvää kaikilla kansainvälisillä mittareilla.

Omissa kouluttajissamme ovat ne ammattilaiset. Miehistön osalta ja vielä ryhmätasolla pärjää vähän vähemmällä ammattilaisuudella. Maailmalla kiinnitin huomiota yhteen asiaan. Länkkärit olivat hyviä mutta kauhean tehtäväorientoituneita. Hummerikuski oli hummerikuski, nörtti nörtti ja supply oli supply. Ja tetsettikumipää oli sitten se monitaitoisempi asemies, koska välillä siivoaa tai polttaa yksikön paskaa kenttäkäymälän tynnyrissä.

Suomalaisissa rauhanturvaajissa huomio on kiinnittynyt ensimmäisenä yleisivistykseen ja laaja-alaisuuteen. Monet osaavat rakentaa, kirjoittaa, ampua, johtaa tulta, suunnistaa, tehdä päätöksiä, käyttää viestivälineitä, ajaa erilaisia ajoneuvoja, lääkitä, tiedustella ja jopa neuvotella.

A-maasta voisi joku siellä käynyt kertoa muutaman esimerkin ruotsalaisten "ammattilaisuudesta" suomalaisiin reserviläisiin nähden, mutta eipä saa...

Ei tämä ole niin yksiulotteinen juttu, vaikka CV hyvin trollasikin. Tosin pitää muistaa, että kouluttamatta ja kertauttamatta ei kukaan pysy osaamisessa kiinni. Ero on kuin oikean kokin ja makkaramunakkaan paistajan. Mutta muutaman viikon kurssilla ja ahkerasti työskentelemällä tavoitteiden eteen tekee motivoituneesta jo kelvollisen kokin.

Olen aivan samaa mieltä. Jenkeissä ja briteissä on tosiaan se pieni ongelma, että porukka on omaan tehtäväänsä aika rajautunut. Suomalaiset ovat enemmän "moniosaajia" ja yleisestä asevelvollisuudesta johtuen myös tosiaan "sivistyneempiä". Ammattiarmeijoiden huonompi värväyspohja näkyy aika selvästi esim. verrattaessa suomalaisia rauhanturvaajia (jotka toki ovat aika eliitti-otanta sinänsä suomalaisista reserviläisistä) ja monia läntisiä ammattisotilaita.

 

[vlad]

Tietenkin, mutta mihin päämaaliin muutamalla tuhannella värvätyllä ajattelit?

Aivan näin yksinkertaista se ei ole. Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaat olivat vaikuttuneita oppimastaan Sodankylän talvikurssilla. On sitä lunta Amerikassakin. Vierailevien tarkka-ampujakouluttajien mielestä antamamme aines oli erittäin hyvää kaikilla kansainvälisillä mittareilla.

Omissa kouluttajissamme ovat ne ammattilaiset. Miehistön osalta ja vielä ryhmätasolla pärjää vähän vähemmällä ammattilaisuudella. Maailmalla kiinnitin huomiota yhteen asiaan. Länkkärit olivat hyviä mutta kauhean tehtäväorientoituneita. Hummerikuski oli hummerikuski, nörtti nörtti ja supply oli supply. Ja tetsettikumipää oli sitten se monitaitoisempi asemies, koska välillä siivoaa tai polttaa yksikön paskaa kenttäkäymälän tynnyrissä.

Suomalaisissa rauhanturvaajissa huomio on kiinnittynyt ensimmäisenä yleisivistykseen ja laaja-alaisuuteen. Monet osaavat rakentaa, kirjoittaa, ampua, johtaa tulta, suunnistaa, tehdä päätöksiä, käyttää viestivälineitä, ajaa erilaisia ajoneuvoja, lääkitä, tiedustella ja jopa neuvotella.

A-maasta voisi joku siellä käynyt kertoa muutaman esimerkin ruotsalaisten "ammattilaisuudesta" suomalaisiin reserviläisiin nähden, mutta eipä saa...

Ei tämä ole niin yksiulotteinen juttu, vaikka CV hyvin trollasikin. Tosin pitää muistaa, että kouluttamatta ja kertauttamatta ei kukaan pysy osaamisessa kiinni. Ero on kuin oikean kokin ja makkaramunakkaan paistajan. Mutta muutaman viikon kurssilla ja ahkerasti työskentelemällä tavoitteiden eteen tekee motivoituneesta jo kelvollisen kokin.

Tätä asiaa ei kuitenkaan pidä unohtaa kun kritisoidaan asevelvollisia ja verrataan heitä ammattilaisiin. Kauttalinjan olen saanut ymmärtää, että niin asevelvollisten kuin myös sopimussotilaiden ammattitaitoa ja osaamista ja tehtävienhallintakykyä on kiitetty eikä tätä voi enää kokonaisuutena pistää minkään kohteliaisuuden piikkiin koska näitä kiitoksia/kehuja tulee niin monelta suunnalta. Ei savua ilman tulta!

Tietenkin asevelvollisten hajonta on suuri, joukossa on niitä vähemmän taitavia miehiä (naisten kohdalla motivaatio taitaa olla sen verran suuri, että harva lähtee löysäilemään inttiin) mutta sitten siellä on niitä osaajiakin jotka eivät välttämättä ammattiarmeijassa edes hakeutui asevoimien palvelukseen tai hakeutujien määrä olisi huomattavan pieni. Tai kuten jenkeissä on tehdään, yritetään erilaisin kannustimin houkutella näitä osaajia ja "oikean laidan" miehiä/naisia asevoimien palvelukseen mutta ymmärrettävistä syistä johtuen Suomella ei tällaista mahdollisuutta oikein ole käytössään niin kauan kun lähes jokaisella on taustasta huolimatta mahdollisuus kouluttautua haluamalleen alalle (osaamisensa puitteissa).

Ja Suomen kokoisessa maassa (pinta-alataan suuri väestöön nähden) ongelmia syntyisi juuri siinä ettei niitä halukkaita kuitenkaan saataisi riittävästi jotta olisi mahdollista luoda riittävän suuri, tehokas (myös kustannustehokas) armeija - kuten kirjoitit, muutamalla tuhannella värvätyllä ei tätä maata puolusteta (ja päälähtökohta nyt kuitenkin on se, että koko Suomea pidetään puolustamisen arvoisena eikä voimia keskitetä kolmioon Helsinki-Turku-Tampere).

vlad.