Tilannekuva hallussa, Laura Huhtasaari?
Perussuomalaisten tuleva presidenttiehdokas Laura Huhtasaari osoitti heti kampanja-avauksessaan poliittisen osaamattomuutensa vaatimalla rajavalvonnan palauttamista Suomen länsirajalle. Toteutuessaan tällainen toimenpide hakisi järjettömyydessään vertaistaan ja sen panos-tuottosuhde olisi negatiivinen.
Ensinnäkin kattavan rajavalvonnan palauttaminen länsirajalle maksaisi maltaita kalusto- ja kiinteistöinvestointeina. Rajavartiolaitoksen resurssit ovat tällä hetkellä niukat itärajankin valvontaan ja valvonnan palauttaminen länsirajalla vaatisi satojen uusien rajavartijoiden rekrytointia sekä kouluttamista. Tällainen ei tapahdu hetkessä. Varovaisestikin arvioiden toimenpide vaatisi kymmenien miljoonien eurojen lisäyksen rajavartiolaitoksen vuosittaiseen budjettiin.
Toisekseen on täysin epäselvää, millaista uhkaa vastaan Huhtasaari tällaisella toimenpiteellä on varautumassa. Ruotsista mahdollisesti saapuvista turvapaikanhakijoista kun ei voi olla kyse, sillä tietääkseni yksikään ei ole saapunut Suomeen veneellä Tornionjoen yli, vaan kaikki ovat tulleet virallisten rajanylityspaikkojen kautta. Ja vaikka joku olisi veneellä tullutkin, niin millään muotoa laajamittaisesta ilmiöstä ei ole kyse. Vai pelkääkö Huhtasaari kenties Ruotsin hyökkäystä?
On tietysti mahdollista, että puhumalla rajavalvonnan palauttamisesta Huhtasaari tarkoittaakin ainoastaan rajatarkastusten palauttamista. Presidentiksi pyrkivän henkilön tulisi tässä tapauksessa hallita termistö paremmin, sillä rajavalvonta ja rajatarkastukset ovat kaksi eri asiaa. Rajatarkastusten ainakin tilapäistä palauttamista voitaisiin sinällään pitää perusteltuna toimenpiteenä, mikäli Suomeen vyöryisi Ruotsista kymmeniätuhansia turvapaikanhakijoita kuten vuonna 2015, mutta kun ei vyöry. Turvapaikanhakijatilanne kun on, ilmeisesti monen perussuomalaisen harmiksi, hallinnassa. Suomeen kohdistuneen pakolaiskriisinkin aikana tulijat kyettiin pysäyttämään huomattavasti keveämmillä toimenpiteillä, eli tekemällä tehostettua ulkomaalaisvalvontaa Torniossa ja perustamalla sinne järjestelykeskus.
Kolmanneksi on vielä todettava, että Huhtasaari ei selkeästikään näytä ymmärtävän, millainen Suomen ja Ruotsin välinen raja on luonteeltaan. Rajan yli käydään töissä, opiskelemassa, asioimassa sekä tapaamassa tuttuja. Sen yli käydään myös vilkasta kauppaa. En osaa edes arvioida, kuinka mittavat taloudelliset ja kulttuuriset menetykset kärsisimme, mikäli rajatarkastukset palautettaisiin. Olemme saaneet nauttia pohjoismaisesta passivapaudesta 65 vuotta ja tämän Huhtasaari olisi valmis romuttamaan olemattoman uhan edessä? Olisi myös äärettömän kallista sekä tehotonta pitää ympärivuorokautisesti miehitettyjä rajanylityspaikkoja auki Torniossa, Ylitorniolla, Pellossa, Kolarissa, Muoniossa ja Karesuvannolla. Vai aikooko Huhtasaari kenties sulkea länsirajamme yöksi itärajan tapaan? Evoluutioteorian kiistäminenkin on pienempää hulluutta, kuin unelmointi suljetusta länsirajasta. Haluaisinpa myös nähdä sen lohta Väylällä soutavan lohimiehen ilmeen, kun viranomaiset kyselisivät häneltä matkustusasiakirjoja joella.
Huhtasaaren kampanja-avaus onkin todellinen populistinen aivopieru. Mikäli rajavartiolaitoksen asiat kiinnostavat, kannattaisi pikemminkin keskittyä siihen, miten toimimme mikäli Venäjä ryhtyy uudestaan laskemaan turvapaikanhakijoita itärajan rajanylityspaikkojen kautta maahamme. Tällainen skenaario on huomattavasti huolestuttavampi ja todennäköisempi kuin tilanteen eskaloituminen länsirajalla. Samalla Huhtasaaren olisi ehkäpä syytä lopettaa Trumpin ja Putinin fanittaminen sekä perehtyä edes alkeellisella tasolla Suomen puolustuspolitiikkaan ja nykyaikaiseen sodankäyntiin. Suomen turvallisuusuhat kun ovat aivan muualla kuin Venäjän ”kymmenessä ydinpommissa”, eikä maatamme olisi mitenkään mahdollista miehittää päivässä. Presidentin tehtävänä taas on vahvistaa kansallista turvallisuuttamme. Ei mädättää sitä.