Presidentinvaalit 2018

Euroopan mahtimaista Saksa on sitten se mitä muut kuuntelevat. Tällä on omia kaasuputki- ja energiabisneksiä Venäjän kanssa. Haluavatko sakemannit horjuttaa näitä kuvioita ? Tuskinpa.

Ja saku voi sanoa suoraan tännekin mitä mieltä ollaan.....voidaanhan me potkaista itsemme irti sakun kainalosta ja tehdä totaniiku mitä ihaku huvittaa.....tokko tapahtuu.
 
Laitoin tämän uutisen tuonne omaan NATO-ketjuun, mutta kun keskustelu käy täälläkin kuumana, niin sopinee myös tänne.

Markku Salomaa ei taida olla niitä ihan kaikkein arvostetuimpia turvallisuuspolitiikan tutkijoita, mutta ainakin tämän mielipiteet ja näkemykset eroavat täysin esim. Pekka Visurin vastaavista. Miltä kuulostaisi tällainen kuvio ? NATO kun ei suomalaisille käy, niin mitenkäs sitten suora kahdenvälinen puolustussopimus Yhdysvaltojen kanssa ?

https://www.verkkouutiset.fi/jos-nato-ei-kay-niin-enta-puolustussopimus-usan-kanssa/


– Periaatteessa sopimuskumppaneita voi valita yksittäisten maitten tai Naton väliltä. Jos nimittäin Nato-ratkaisu on liian hidas ja omalla tavallaan vaikea, on toinen nopeampi ratkaisu. Se on suora puolustussopimus Yhdysvaltain kanssa, Markku Salomaa ehdottaa.


– Ei tarvitsisi kuin laajentaa vuosi sitten (7.10.2016) allekirjoitettu puolustusyhteistyön aiesopimus oikeaksi puolustussopimukseksi.

Salomaan mukaan Suomella ja Yhdysvalloilla on pitkä erityissuhde, joka on syntynyt suomalaisten siirtolaisuudesta ja Suomen sotienaikaisesta avustamisesta.

– Suomen suhdetta Yhdysvaltoihin ei ole arvosteltu sen jälkeen, kun Varsovanliitto ja Euroopan äärivasemmisto romahtivat. Tilanne on alkanut kuitenkin uudestaan muistuttaa kylmän sodan alkuvaihetta, kun idän ja lännen välit jäähtyivät ja kiristyivät. Suomella on periaatejulistukset Yhdysvaltain kanssa materiaaliyhteistyöstä ja puolustusyhteistyöstä sekä näille toimenpidesuunnitelma. Suomen ongelmana on edelleen oman puolustuksen kestävyyden heikkous, hän kirjoittaa.

– Suomen etujen mukaista olisi noudattaa samaa esikuvaa kuin monet muutkin valtiot ja solmia tältä pohjalta puolustussopimus, joka sisältää oikeudellisesti sitovan puolustusvelvoitteen eli turvallisuustakuun. Puolustusta ei voi kukaan pitää uhkana, ei myöskään puolustuksellisia asejärjestelmiä, vaikka ne olisivat liittolaisen järjestelmiä.


Kieltämättä mielenkiintoinen näkemys. Toteutuakseen vaatisi myös senkin, että toinen osapuoli Yhdysvallat olisi halukas tällaiseen sitoutumaan.
 
...hieman karsastan Nato-kansanäänestystä ja eduskunnassa pitäisi olla valmius äänestää meitä kaikkia koskevista asioista. Siksi kansanedustajaehdokkaiden puheisiin voisi sopia julkaista oma Nato-kanta. En tiedä, mutta kunhan pohdiskelen.....

Miten se menikään....

"Presidentti johtaa ulkopolitiikkaa... yhdessä hallituksen kanssa."

Persujen kahtiajakautumisen, Kokoomuksen Persu-karsastuksen, Virheiden gallupnousun, Sinisten takkuilun, öyhötti <=> uuvatti -kuralätäkköriitojen ja Huhtasaaren asemiinnousun jälkeen tämä aikanaan kolmen puolueen varaan rakennettu hallitus ei omaa sellaista kannatuspohjaa, että noin isoja ratkaisuja voisi tehdä tällä pohjalla.

Se mahdollisuus tuhottiin täydellisen yhteistyökyvyttömyyden, -haluttomuuden ja menettelytapaosaamattomuuden alttarille eikä se sieltä mihinkään palaa.

Seuraavat eduskuntavaalit tuottavat seuraavan hallituksen. Tällä hetkellä mikään ei viittaa siihen suuntaan että se olisi nykyistä parempi tai edes yhtä hyvä. Uuuvatti <=> öyhötti -sodan lapsellinen jatkaminen ja siihen liittyvä katkeruusteollisuus näyttävät takaavan sen, ettei seuraava hallitus kertakaikkiaan voi olla lähellekään nykyisen katastrofin veroinen. (Että kiitti vaan kaikille niille, joille vihanpito ja katkerien tunteiden ruokkiminen on tulevaisuutta tärkeämpää. Toivottavasti kurahousut eivät kiristä liikaa.)

Seuraavat persidentinvaalit eivät ole Nato-vaalit vaikka piikkipaikalla onkin Nato-jäsenyyden realistinen kannattaja. Seuraavat eduskuntavaalit voivat kyllä olla - jos politiikassa alkaa tapahtua asiallista aikuistumista.

Ja eduskuntavaalit ovat kansanäänestys jos niiden tulos on riittävän selkeä. Tätä ei saa unohtaa. Ei pidä sortua sellaiseen hölmöyteen, että kuvittelee kansanäänestyksen tarpeen mainitsemisen viittaavan automaattisesti erilliseen yhden asian kansanäänestykseen.
 
eduskuntavaalit ovat kansanäänestys jos niiden tulos on riittävän selkeä. Ei pidä sortua sellaiseen hölmöyteen, että kuvittelee kansanäänestyksen tarpeen mainitsemisen viittaavan automaattisesti erilliseen yhden asian kansanäänestykseen.
Suomen kansa vaan on sellainen, että kun sanotaan edustakuntavaalien olevan nato-suunnan näyttäjä, niin silloin se myös huomioidaan äänestyskäyttäytymisessä. Jos taas kansalle sanotaan, että on erillinen kansanäänestys, niin sitten siinä otetaan kantaan mainittuun asiaan ja ohitetaan eduskuntavaaleissa. Näin Suomessa toimitaan ja näin suomalainen ajattelee.
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Kun nyt tarkastelee isoa vallitsevaa tilannekuvaa, niin en nyt sentään näkisi että nykyinen valtiojohto olisi ollut viime vuodet aivan munaton. Vielä ennen Krimin kaappausta Suomessa käytiin keskustelua asevelvollisuusarmeijan mielekkyydestä, Venäjän ja EU:n välisestä viisumivapaudesta (jonka piti toteutua muutamassa vuodessa). Lisäksi kohua nousi ilmavoimien osallistumisesta NATO-maa Islannin ilmavalvontaan. Kyllä minä näkisin, että ainakin liiallisesta hyväuskoisuudesta ollaan luovuttu. Venäjän häikäilemätön voimapolitiikka ollaan pantu merkille. Puolustusvoimiin ollaan satsattu ja panostettu. En ole havainnut, että esim. HX-hankkeen mielekkyyttä oltaisiin ainakaan kovin vahvasti kyseenalaistettu. Reagointikykyä ollaan parannettu valmiudenkohottamista parantamalla ja nopeuttamalla. Lisäksi Suomi on nykyjohtonsa päätöksillä lisännyt merkittävästi kansainvälistä sotilaallista yhteistyötä. Ja vaikka poliittinen johto sangen usein antaa ymmärtää tämän liittyvän kriisinhallintaoperaatioihin, on näillä myös ihan selkeä kansallisen puolustuksen aspekti. Kaikki tämä on tehty ilman suurta uhoamista.

Tämä nyt on ihan vain oma näkemykseni, mutta oletan että näillä toimillaan Suomi pyrkii osoittamaan kumppaneilleen sen, että 1) Suomi kriisitilanteessa hoitaa oman tonttinsa ja 2) on yhteistyökykyinen ja jopa houkutteleva kumppani esim. juuri NATO:lle, kumppani jota kannattaa tukea ja auttaa sotatilanteessa. Eli näin Suomi on ujutettu niin lähelle läntistä sotilasyhteisöä kuin suinkin mahdollista ilman NATO-jäsenyyttä, jota kansan enemmistö vastustaa.
 
Kun nyt tarkastelee isoa vallitsevaa tilannekuvaa, niin en nyt sentään näkisi että nykyinen valtiojohto olisi ollut viime vuodet aivan munaton. Vielä ennen Krimin kaappausta Suomessa käytiin keskustelua asevelvollisuusarmeijan mielekkyydestä, Venäjän ja EU:n välisestä viisumivapaudesta (jonka piti toteutua muutamassa vuodessa). Lisäksi kohua nousi ilmavoimien osallistumisesta NATO-maa Islannin ilmavalvontaan. Kyllä minä näkisin, että ainakin liiallisesta hyväuskoisuudesta ollaan luovuttu. Venäjän häikäilemätön voimapolitiikka ollaan pantu merkille. Puolustusvoimiin ollaan satsattu ja panostettu. En ole havainnut, että esim. HX-hankkeen mielekkyyttä oltaisiin ainakaan kovin vahvasti kyseenalaistettu. Reagointikykyä ollaan parannettu valmiudenkohottamista parantamalla ja nopeuttamalla. Lisäksi Suomi on nykyjohtonsa päätöksillä lisännyt merkittävästi kansainvälistä sotilaallista yhteistyötä. Ja vaikka poliittinen johto sangen usein antaa ymmärtää tämän liittyvän kriisinhallintaoperaatioihin, on näillä myös ihan selkeä kansallisen puolustuksen aspekti. Kaikki tämä on tehty ilman suurta uhoamista.

Tämä nyt on ihan vain oma näkemykseni, mutta oletan että näillä toimillaan Suomi pyrkii osoittamaan kumppaneilleen sen, että 1) Suomi kriisitilanteessa hoitaa oman tonttinsa ja 2) on yhteistyökykyinen ja jopa houkutteleva kumppani esim. juuri NATO:lle, kumppani jota kannattaa tukea ja auttaa sotatilanteessa. Eli näin Suomi on ujutettu niin lähelle läntistä sotilasyhteisöä kuin suinkin mahdollista ilman NATO-jäsenyyttä, jota kansan enemmistö vastustaa.

Olet lukenut Ryskyn tuoreimman...alku melkein sanasta sanaan..
 
Kahtokkee nyt v---u, mihin tämän lainen keskustelu johtaa....yp on kyseenalaistettu ja seuraavaksi hänet raadellaan??? Ja SE voi olla hyvinkin tavoite, joka riittää kremlillekin.

Kreml varmasti näkisi mielellään, että Niinistöä ei valita 75 prosentin äänisaaliilla. Sille voisi hyvin käydä joku muukin lopputulos.

Uhka-arvio, joka arkkitehtonisesti on luotu linjalta ek - metia---voi hyvän päivää ja itkujen punnerrus.

Tästä olen ennenkin maininnut. Vääränlaiseen kritiikkiin heitetään Putin kortti ja yritetään vaientaa muut, paitsi se oikea mielipide.

Itse en ole taipuvainen henkilöpalvontaan. Saa presidenttiäkin kritisoida, jopa Niinistöä.
 
Toki pressa voi sanoa senkin, että sinne Natoon ei kannata nyt liittyä. Liittymisen syyt ja perustelut kukin tiedämme sotiemme kautta mutta jos emme liity niin siihenkin voisi syyt kertoa. Ja jumalauta se syy ei saa olla, että kansa on vastaan. Kansa on valitsemassa presidentin sen vuoksi, että hän tietää mitä tekee eikä ruikuta galluppeja. Natojäsenyys ei tätä maata kahteen leiriin jaa jos sen päättäjät ja presidentti ovat asiansa takana.

Muutaman viime vuoden aikana on itselleni syntynyt sellainen käsitys että Suomi jo päätymässä liian pitkällä taloudellisessa riippuvuudessamme Venäjään. Suomalaisten valtiojohtoisten yritysten investoinnit Venäjälle ovat pitkälti toista kymmentä miljardia..Siitä likimain puolet on yksistään Fortumin piikissä. Toisekseen venäläiset yritykset, joiden taustalla on Venäjän valtio, hallitsevat yhä suurenevaa osuutta esim. meidän perusenergian tuotannosta. Fennovoiman rakentaminen tulee olemaan erittäin suuri projekti ja lisäinvestointi. Jossain määrin myös Forum on joutunut venäläisten pyöritettäväksi..Viimeisimpänä episodina on saksalaisyhtiö Uniper'in ostaminen. Niinistö ja Putin ovat käytännössä kuukausittain yhteydessä keskenään.. Aina tiedotetaan että keskustelun aiheena on ollut, muiden aiheiden ohessa, maiden väliset kaupalliset yhteydet ja projektit. Harvemmin kerrotaan mistä niissä on oikeastaan kysymys. Presidentillekö nykyään kuuluu kaupallisten yhteyksien hoito?

Venäjän puolelta tämä pikku hiljaa tapahtuva kaupallinen integraatio/levittäytyminen on ollut suunnitelmallista ja jopa yksittäiset kaupalliset projektit kuuluvat yhtenä keskeisenä osana valtiojohdon päätösvaltaan. Kauppapolitiikkaa myös käytetään monenlaisina kiristyskeinoina naapurivaltiota kohtaa.. Tuskin Suomi tulee olemaan tässä suhteessa mikään poikkeus jos/kun Putinilla tulee tarvetta sellaiseen.

No, me tulemme näkemään minkälaisessa mallissa asiat ovat viimeistään siinä vaiheessa kun Ruotsi jättää hakemuksensa puolustusliiton jäsenyydestä. Nykyään ei kuulu maamme johtavilta poliitikoilta enää lausuntoja joissa nähdään välttämättömäksi että Suomi hakee NATO-jäsenyyttä viimeistään yhdessä Ruotsin kanssa. Eikä Suomen presidentti tai pääministeri ole puhunut enää aikoihin NATO-optiosta.
Veikkaisin että tällainen vaitiolo tarkoittaa nimenomaan sitä että valmistaudutaan irtaantumaan aikaisemmista suunnitelmista, toimia yhdessä Ruotsin kanssa mahdollisen puolustusliiton jäsenhakemuksen osalta.

Sinällään on hauska seurata kuinka suomalaisten mielipiteet NATO:n jäsenyydestä muuttuvat samaan tahtiin poliittisten johtajiemme perässä. Olen melko varma siitä että näillä sivuillakin käännytään yhä enemmän hyväksymään Suomen johtajien sekä venäläisen osapuolen näkemys siitä että meille on edullista pysyä läntisen puolustusliiton ulkopuolella.
 
Muutaman viime vuoden aikana on itselleni syntynyt sellainen käsitys että Suomi jo päätymässä liian pitkällä taloudellisessa riippuvuudessamme Venäjään. Suomalaisten valtiojohtoisten yritysten investoinnit Venäjälle ovat pitkälti toista kymmentä miljardia..Siitä likimain puolet on yksistään Fortumin piikissä. Toisekseen venäläiset yritykset, joiden taustalla on Venäjän valtio, hallitsevat yhä suurenevaa osuutta esim. meidän perusenergian tuotannosta. Fennovoiman rakentaminen tulee olemaan erittäin suuri projekti ja lisäinvestointi. Jossain määrin myös Forum on joutunut venäläisten pyöritettäväksi..Viimeisimpänä episodina on saksalaisyhtiö Uniper'in ostaminen. Niinistö ja Putin ovat käytännössä kuukausittain yhteydessä keskenään.. Aina tiedotetaan että keskustelun aiheena on ollut, muiden aiheiden ohessa, maiden väliset kaupalliset yhteydet ja projektit. Harvemmin kerrotaan mistä niissä on oikeastaan kysymys. Presidentillekö nykyään kuuluu kaupallisten yhteyksien hoito?

Venäjän puolelta tämä pikku hiljaa tapahtuva kaupallinen integraatio/levittäytyminen on ollut suunnitelmallista ja jopa yksittäiset kaupalliset projektit kuuluvat yhtenä keskeisenä osana valtiojohdon päätösvaltaan. Kauppapolitiikkaa myös käytetään monenlaisina kiristyskeinoina naapurivaltiota kohtaa.. Tuskin Suomi tulee olemaan tässä suhteessa mikään poikkeus jos/kun Putinilla tulee tarvetta sellaiseen.

No, me tulemme näkemään minkälaisessa mallissa asiat ovat viimeistään siinä vaiheessa kun Ruotsi jättää hakemuksensa puolustusliiton jäsenyydestä. Nykyään ei kuulu maamme johtavilta poliitikoilta enää lausuntoja joissa nähdään välttämättömäksi että Suomi hakee NATO-jäsenyyttä viimeistään yhdessä Ruotsin kanssa. Eikä Suomen presidentti tai pääministeri ole puhunut enää aikoihin NATO-optiosta.
Veikkaisin että tällainen vaitiolo tarkoittaa nimenomaan sitä että valmistaudutaan irtaantumaan aikaisemmista suunnitelmista, toimia yhdessä Ruotsin kanssa mahdollisen puolustusliiton jäsenhakemuksen osalta.

Sinällään on hauska seurata kuinka suomalaisten mielipiteet NATO:n jäsenyydestä muuttuvat samaan tahtiin poliittisten johtajiemme perässä. Olen melko varma siitä että näillä sivuillakin käännytään yhä enemmän hyväksymään Suomen johtajien sekä venäläisen osapuolen näkemys siitä että meille on edullista pysyä läntisen puolustusliiton ulkopuolella.

Tuosta talouspuolesta olen pitkälti samaa mieltä. Onhan tämä vähintään kummallista että Ruotsissa Itämeren kaasuputkihommilla sanotaan olevan turvallisuuspoliittista merkitystä, toisin sanoen se nähdään osana Venäjän valtapolitiikkaa. Meillä taas mm. Juha Sipilän suulla todetaan, että se on ympäristökysymys.

Mitä tulee puheeseen "NATO-optiosta", niin minusta jopa ihan hyvä että sitä enää harvemmin kuulee. Olen vierastanut koko termiä. Se antaa ymmärtää, että Suomi voisi käynnistää tuon option omasta tahdostaan siinä tilanteessa, jolloin meitä jo suoraan uhattaisiin sotilaallisesti. Ei asia nyt vaan ole noin yksinkertainen. Jäsenyysneuvottelujen käynnistämisessä ja käymisessä menisi aikaa, eikä jäsenyys olisi mikään läpihuutojuttu. Se kun vaatisi muiden sotilasliiton jäsenmaiden hyväksynnän. En nyt enää suoraan muista kuka suomalaispolitiikko aikanaan "NATO-option" lanseerasi, mutta muistini mukaan ainakin pääministerinä ollessaan Matti Vanhanen sitä käytti.

Mitä taas Ruotsiin tulee, niin en kyllä epäile ruotsalaisten toimivan täysin ja ainoastaan omien kansallisten intressiensä pohjalta. Yhteistyötä Suomen kanssa tehdään juuri nyt, koska se hyödyttää Ruotsia. Varmasti NATO-ratkaisunsa tekisivät Suomea sen ihmeemmin ajattelematta. Vaikka jäsenyyden kannatus on Ruotsissa viime aikoina kohonnut, ei minusta kuitenkaan juuri nyt siltä näytä että olisivat jäsenanomusta täyttelemässä.
 
järki puhetta..
Presidenttiehdokas Laura Huhtasaari vaatii maamiinoja takaisin
ILKKA AHTOKIVI | 31.10.2017 | 15:39- päivitetty 31.10.2017 | 15:43


Miina on ison ja harvaanasutun maan kustannustehokas puolustusväline, sanoo presidenttiehdokas Laura Huhtasaari (ps.).

Hänen mielestään Ottawan sopimukseen liittymisestä vastuussa olevat poliitikot tietoisesti heikensivät maamme puolustusta.

– Presidenttikisassa mukana olevista Matti Vanhanen, Tuula Haatainen, Pekka Haavisto ja Merja Kyllönenovat olleet ministereinä tekemässä tätä maanpuolustuksemme kannalta surkeaa päätöstä, muistuttaa Laura Huhtasaari.

– Suomalainen jalkaväkimiina on tarkoitettu ainoastaan tänne väkivalloin tunkeutuvaa vihollista vastaan. Jalkaväkimiinoilla on myös suojattu panssarimiinoja, ettei niitä voisi raivata liian helposti pois. Yhtäkään miinaa ei kriisin uhatessakaan ”kylvettäisi” maahan, vaan ne sijoitettaisiin tarkasti valittuihin maastokohtiin. Miinoitteista tehdään myös tarkat kartat, jotta ne voidaan raivata pois, hän toteaa.

Huhtasaaren mielestä muuttunut geopoliittinen tilanne edellyttää Ottawan jalkaväkimiinat kieltävän sopimuksen ottamista uudelleen harkittavaksi.

– Ottawan sopimuksesta on helppo irrottautua. Se tapahtuu yksipuolisella ilmoituksella, ja kuuden kuukauden kuluttua olisivat maamiinat jälleen käytössämme. Presidenttinä ja puolustusvoimien ylipäällikkönä esittäisin Ottawan sopimuksen irtisanomista, sanoo Huhtasaari.
https://www.verkkouutiset.fi/presidenttiehdokas-laura-huhtasaari-vaatii-maamiinoja-takaisin/
 
Ja saku voi sanoa suoraan tännekin mitä mieltä ollaan.....voidaanhan me potkaista itsemme irti sakun kainalosta ja tehdä totaniiku mitä ihaku huvittaa.....tokko tapahtuu.

Niin...voidaan liittyä Euraasian unioniin :D

- Suomi kuuluu läntiseen Eurooppaan, pohjoiseen läntiseen Eurooppaan. Looginen raja Euraasian unionin rajalle olisi itäinen Suomi. Tämä on ainoa vastaus. Emme ole ikinä ajatelleet Suomea Euraasian unionissa, Dugin vakuuttaa Iltalehdelle.

Jos Suomi itse niin haluaa, Suomi on kuitenkin enemmän kuin tervetullut Euraasian unioniin.


http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014051818311713_uu.shtml

Vaihtoehtoja on todella vähän, kun ei Suomi nyt kuitenkaan ole mikään Norja...ei edes Ruotsi.
 
Kokoomuksen kansanedustaja, puolustusvaliokunnan jäsen Elina Lepomäki ihmetteli Niinistön puheita Facebook-sivuillaan.

- Tätäkö Suomen "liittoutumattomuus" on? Ei muodollisia sopimuksia rauhan aikana ja sodan (hädän) hetkellä luotetaan spontaaniin järjestykseen. Eli siihen, että meillä on silloin sellaiset kortit kädessä, joilla voidaan pelata itsellemme kavereita. Mielestäni tällainen hyväuskoisuus on vaarallista, Lepomäki kirjoitti.

1464345170607.jpg


Lepomäki sanoo Iltalehdelle pitävänsä selvänä, että hädän hetkellä syntyy kaikenlaisia liittoumia, mutta lisää, ettei ole kovinkaan toiveikas siitä, että "hätäliittoumat ovat Suomen kannalta parhaita mahdollisia".

- Silloin kun talosta nurkka palaa ja käryää, niin on aika vaikea lähteä neuvottelemaan palovakuutussopimusta, Lepomäki käyttää tunnettua vertausta.


http://www.iltalehti.fi/politiikka/201710312200499616_pi.shtml
 
Kokoomuksen kansanedustaja, puolustusvaliokunnan jäsen Elina Lepomäki ihmetteli Niinistön puheita Facebook-sivuillaan.

- Tätäkö Suomen "liittoutumattomuus" on? Ei muodollisia sopimuksia rauhan aikana ja sodan (hädän) hetkellä luotetaan spontaaniin järjestykseen. Eli siihen, että meillä on silloin sellaiset kortit kädessä, joilla voidaan pelata itsellemme kavereita. Mielestäni tällainen hyväuskoisuus on vaarallista, Lepomäki kirjoitti.

1464345170607.jpg


Lepomäki sanoo Iltalehdelle pitävänsä selvänä, että hädän hetkellä syntyy kaikenlaisia liittoumia, mutta lisää, ettei ole kovinkaan toiveikas siitä, että "hätäliittoumat ovat Suomen kannalta parhaita mahdollisia".

- Silloin kun talosta nurkka palaa ja käryää, niin on aika vaikea lähteä neuvottelemaan palovakuutussopimusta, Lepomäki käyttää tunnettua vertausta.


http://www.iltalehti.fi/politiikka/201710312200499616_pi.shtml

Suoraa puhetta. Tuossa Iltalehden jutussa Lepomäki vielä kysyy näistä hätäliittoutumisen skenaarioista:

- Mielellään kuulisin skenaarioita, minkälainen se liikkumavara tuollaisessa tilanteessa olisi ja minkälaisia mahdolliset liittoumaskenaariot olisivat.

Erittäin hyvä ja suoraan asian ytimeen menevä toteamus. Taitaa vaan olla sen luokan valtiosalaisuus, että tuohon ei tavallinen kansa eivätkä kaikki kansanedustajatkaan vastausta saa. Viime vuosien aikana ollaan harjoitettu maavoimia, merivoimia ja ilmavoimia kansainvälisissä harjoituksissa, joissa ollaan ainakin joissain operoitu ihan kansallisen puolustuksen pohjalta. Satamia ja lentokenttiä ja muuta infraa on tehty NATO-yhteensopivaksi. Eli jonkinlainen valmius meillä varmaan on olemassa ottaa vastaan läntistä sotilasapua. Keskeisin kysymys onkin juuri se, että onko olemassa mitään sodan ajan varalle sovittuja yhteistyökuvioita, vai improvisoidaanko lennosta jotain ad hoc -ratkaisuja ?
 
Keskeisin kysymys onkin juuri se, että onko olemassa mitään sodan ajan varalle sovittuja yhteistyökuvioita, vai improvisoidaanko lennosta jotain ad hoc -ratkaisuja ?

Kaikki tuntuvat keskittyvän sopimustekniseen ulottuvuuteen.

Unohdetaan sopimukset hetkeksi ja mietitään asiaa ajatusleikkinä muutamien Nato-maiden intressien näkökulmasta kuvitteellisessa Suomi-Venäjä -kärhämässä.

1. Mikä on Ison Britannian, Norjan, Tanskan, Grönlannin ja Kanadan intressi Suomen Lapin Suomella pysymisen ja todella tiukan puolustamisen näkökulmasta?

Miten noiden maiden asema, puolustettavuus ja erilaiset edut muuttuisivat jos Venäjä valtaisi Lapin käsivarren kärkeen asti?

2. Mikä on Viron, Latvian, Liettuan, Puolan, Saksan ja Tanskan intressi Suomen eteläisen rannikon, Ahvenanmaan ja Suomen saarien suhteen kuvitteellisessa kärhämässä?

3. Mikä on Eurooppa-Aasia -lentoliikenteen intressi Suomeen liittyen jos Venäjä on sodassa?

4. Mikä on USA:n globaalin arvovallan tulevaisuus, jos Venäjä voi tehdä mitä lystää?

Sopimukset ovat loppujen lopuksi lähinnä intressien formuloituja muotoiluja. Itse intressit saattavat painaa yhtä paljon, jopa enemmän.

Yllytän kaikkia niitä, joita tämä aihepiiri kiinnostaa miettimään harttaharjoituksena sitä, että miten isot reaalipolitiikan muutokset kohtaisivat tässä lueteltuja maita jos Suomi ottaisi Venäjältä nekkuunsa ja menettäisi suuria alueita, itsemääräämisoikeutta tai jopa itsenäisyytensä.

Tollaisessa karttaharjoituksessa ei ainakaan menetä mitään. Ja pallolla parempi kuin paperilla.
 
Olisiko turvallisinta perua vaalit kun on noin huonot ehdokkaatkin...vain yksi ok.

Ei niitä perua kannata, mutta eipä Kremlin paljoa tarvi yrittää vaikuttaa, kun 6/7 ovat jo Kremlin taskussa Naton suhteen.

Jos piraattien Petrus Pennanen saa sähköisen kannattajakorttizydeemin toimimaan (edellyttää vahvaa tunnistautumista) niin saattaisi saada kasaan kannattajat ja olisi yksi Nato-myönteinen kandidaatti lisää

Väykkä kiertää omia tupailtojaan ja ottaa nimmareita tajuttomilta.Jos onnistuu, on varsinainen Kremlin kandidaatti. Sitten on vielä tämä Venäjä ensin porukka.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top