Puolustusvoimien seuraavan taistelukiväärin kaliiperi ja ominaisuudet

[Huhta]

Siinä muovisessa M4-etutukissa (jossa on muuten ainakin Coltin sotamallissa kaksi alumiinista lämpökilpeä, koska se perusmuovi ei kestä lämpöä) on vain se ongelma, että se ei ole vapaasti kelluva, jolloin erilaiset otteet etukädensijasta vaikuttavat osumapisteeseen enemmän tai vähemmän. MLOK-etukädensija vapaasti kelluvana mahdollistaa sen, että otteesta riippumatta tai vaikka etujaloilta ammuttaessa osumapiste ei muutu.

Tuolla tuskin on merkitystä. Siis jos puhutaan tavallisesta, lisävarusteettomasta mil-spec-arskasta. Sellaisen tarkkuus on minute-of-man, ei minute-of-angle. Laukaisukin on jo huono, ja kun perän takana vieläpä on vähän ampumakokemusta omaava takalinjan mies, niin ei se saa mitään irti vapaasti värähtelevästä piipusta.

 

[Jopuni]

Epäilen vahvasti että venäjästä tulisi yhtään mitään tuossa ajassa, kuhan maksavar ukrainan uuelleen rakentamisen ja muun paskeen niin ehkä seuraavan 50 vuoden aikana jotain voisi tapahtua jos väestörakenne tai kiina ei kerkiä paskomaan systeemiä toistamiseen...

Kyllä ne jotain keksii, mutta missä määrin on joukkojen käytössä onkin toinen juttu.

 

[KKpilot]

Olisi varsin erikoista että tällaista ei otettaisi huomioon lainkaan taistelussa meilläkään, jossa vastaan ei tule rättipäisiä Mujahideja, vaan kunnolla varustettuja sotilaita. Tehokkaammasta kantamasta ei ole yksinomaan kyse,vaan siitä että sotilaiden suojavarustus kehittyy. On outoa väittää että jalkaväkiryhmän taisteluaseella ja sen suorituskyvyllä ei olisi merkitystä etulinjassa, siellä minne SIG Spear ja uusi patruuna on tarkoitettu.

Kyse ei ole siitä, etteikö taistelijan aseen teholla olisi väliä, vaan siitä, mistä saadaan järkevin, välttämätön kompromissi.

Toistan itseäni hieman seuraavien loogiikkaharjoitteiden avulla. Seuraa karkeita yleistyksiä, joilla tuon esille periaatteita.

Itse olen sellaisen kompromissin kannalla, jossa 5,56 rynnäkkökiväärillä valmistaudun ampumaan useamman laukauksen tilanteessa, jossa vihollistaistelija 1) ylipäätän on varustettu Ratnik/vast.- suojalevyin ja 2) seisoo tai on polvella ja 3) on kohtisuoraan, levyt minua kohden ja 4) on niin kaukana, ettei minun kannata tavoitella pää- tai lantio- osumaa, vaan ampua varmuudeksi massakeskipisteeseen. Jos en saa vaikutusta heti, vihollinen todennäköisesti siirtyy makuuasentoon. Sen jälkeen hänen levynsä osoittavat maahan ja taivaalle, ja todennäköisesti ensimmäinen 5,56 osumani tappaa tai haavoittaa vakavasti, läpäisten kypärän tai suojaliivien kauluksen tai olkaimet. Tässä keississä olisin saavuttanut raskaammalla aseella ja patruunalla mahdollisesti ensimmäisellä laukauksella paremman vaikutuksen, tai sitten en. Todennäköisyys on pieni, sillä jos yksikin noista 4 kohdasta ei toteudu, osuma 5,56:lla näkyvään maalipinta- alaan kykenee läpäisyyn ja vaikutukseen ja jos ammun ohi, raskaamman kiväärin hyöty menetettiin vihollisen siirtyessä asentoon, jossa 5,56 läpäisee näkyvän maalialueen suojauksen.

Jos suojautuva vihollinen siirtyykin puun tai kiven taakse, päästään uuteen väittelyyn, ratkeaako ongelma paremmalla osumatarkkuudella vai suojan läpäisyllä, vai tarvitaanko joka tapauksessa kivääriä raskaampaa asetta tai epäsuoraa.

Jos vihollisen (vähäinen) jalkaväki lymyileekin (runsaslukuisissa) panssariajoneuvoissa, nautin mieluummin käsiaseeni keveydestä ja ammun vaunua kantamallani singolla tai ohjuksella.

Jos vihollinen pööpöilee kauempana, ammutan sitä mieluummin epäsuoralla tulella, kuin koitan roimia käsiaseella. Tulen tilaaminen onnistuu, koska jaksan kantaa henkilökohtaisen varustukseni lisäksi akkuja tulenjohtajan radioon, tai kokonaan omat viestivälineet.

Jos minun täytyy väijyttää vihollinen, teen sen mieluummin kantamillani kylki- ja viuhkapanoksilla, kuin käsiaseilla ampuen.

Jos vihollisia on käsiasetaistossa tosi monta, kannan mieluummin kevyttä kivääriä ja useamman vyön ryhmän konekivääreihin.

Jos minun täytyy vallata rakennus esikaupunkialueella, ammutan ylimpään kerrokseen heittimillä ja alemmat kerrokset läpi ilmatorjuntakonekiväärillä ja muulla tulituella. Rakennuksen ollessa suuri, käytän myös sen sisällä ensisijaisesti konekivääreitä ja heitteitä. Rauhanajan koulutuksessa vallitsee mielestäni tietynlainen "SWAT-fantasia", koska koulutuksessa on vaikea havainnollistaa oman elävän voiman säästämistä TRA:ssa runsaan tulituen avulla. Pitäisin tässäkin taistelulajissa siis koko mittakaavassa ei-kriittisenä kohtisuoraan seisovan vihollisen kovien levyjen läpäisyä. Tähän tapausesimerkkiin varautumisessa voidaan käyttää myös koulutusta ratkaisuna. Totutetaan taistelijat ammunnoilla ja koulutuksella ampumaan 5,56 aseilla vastustajaa päähän tai lantion alueelle niin monta kertaa, kun vaikutus havaitaan.


Pyrin näillä esimerkeillä opponoimaan "6,8 or nothing"- ajattelussa piilevää obsessiota kovien levyjen läpäisyn kapeakatseiseisesta korostamisesta. Oma katsantoni tietty muuttuu obsoleetiksi heti, kun jokin asevoima alkaa jakaa sotilailleen nykyisen kypäristön ja IIIA- suojaliivien tavalla pinta- alaltaan kattavaa suojaa, joka myös pysäyttää luotettavasti 5,56:n eikä paina kymmeniä kiloja ja on niin edullinen, että ne tulevat laajamittaiseen käyttöön. En pidätä hengitystäni. Ainakin Dragon Skinin ajoista asti on kohkattu "ihan kohta" tulevien kevyiden kivääreiltä suojaavien liivien ajasta. Ainakin yhtä kauan, kuin on odoteltu "ihan kohta" tulevaa massiivista pörssiromahdusta talousmarkkinoilla.

 

[Einomies1]

Erään veteraanin kertomus patruunoiden pysäytysvoimasta, jos unohdetaan väittely suojaliivin läpäisykyvystä ja sen tarpeesta tulevaisuudessa:

Ei ole mikään lause minkään puolesta, mutta herättää kyllä kysymyksiä siitä minkälaista suorituskykyä taistelussa oikeasti tarvitaan. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että jos valittavana on 2 asetta, joista toinen pudottaa vihollisen kertalaukauksella ja toinen keveydestään huolimatta vaatii pari-kolme osumaa niin olen kyllä ensimmäisen kannalla.

Ylläolevassa esimerkissä kerrottiin hypoteettinen tilanne jossa:

1. vihollinen ei ammu takaisin heti, vaan siirtyy toiseen asentoon.
2. oletetaan että sinulla on aikaa ampua aina useampi laukaus ennenkuin saat itse osumaa

Kumpikaan ei välttämättä ole realistinen tilanne kun kohdataan vastapuolen taistelija alle 50 metrin etäisyydellä. Paremmalla koulutuksella, pienellä tuurilla ja kevyellä aseella voit ehtia laukaisemaan ensin, mutta se ei tarkoita että ehdit ampumaan useita osumia tai että et saisi itse osumaa. Samoin se että et saisi osumaa vaikka olet jonkin esteen takana suojassa. Raskaampi patruuna läpäisee suojan paremmin yleensä ja aiheuttaa varmemmin vaikutuksen kohteessa.

Siispä vaikutusta on myös patruunan iskuvoimalla ja kyvyllä läpäistä esteitä ennen maalia.

 

[OTL]

Ei ole mikään lause minkään puolesta, mutta herättää kyllä kysymyksiä siitä minkälaista suorituskykyä taistelussa oikeasti tarvitaan. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että jos valittavana on 2 asetta, joista toinen pudottaa vihollisen kertalaukauksella ja toinen keveydestään huolimatta vaatii pari-kolme osumaa niin olen kyllä ensimmäisen kannalla.

Ylläolevassa esimerkissä kerrottiin hypoteettinen tilanne jossa:

1. vihollinen ei ammu takaisin heti, vaan siirtyy toiseen asentoon.
2. oletetaan että sinulla on aikaa ampua aina useampi laukaus ennenkuin saat itse osumaa

Kumpikaan ei välttämättä ole realistinen tilanne kun kohdataan vastapuolen taistelija alle 50 metrin etäisyydellä. Paremmalla koulutuksella, pienellä tuurilla ja kevyellä aseella voit ehtia laukaisemaan ensin, mutta se ei tarkoita että ehdit ampumaan useita osumia tai että et saisi itse osumaa. Samoin se että et saisi osumaa vaikka olet jonkin esteen takana suojassa. Raskaampi patruuna läpäisee suojan paremmin yleensä ja aiheuttaa varmemmin vaikutuksen kohteessa.

Siispä vaikutusta on myös patruunan iskuvoimalla ja kyvyllä läpäistä esteitä ennen maalia.

Mun mielestä olisi oleellisinta tarkastella millä kaliiperilla saadaan ylipäätään OSUMIA maaliin. Mietitään sitten sitä maalivaikutusta sen jälkeen. 5,56 kaliiperilla on HUOMATTAVASTI helpompi osua kuin 7,62x39. Lentorata on laakeampi, rekyyli on pienempi, kevyempi patruuna mahdollistaa suuremman tuliannoksen joten niitä mahdollisuuksia osua tulee myös enemmän.

 

[KKpilot]

Mun mielestä olisi oleellisinta tarkastella millä kaliiperilla saadaan ylipäätään OSUMIA maaliin. Mietitään sitten sitä maalivaikutusta sen jälkeen. 5,56 kaliiperilla on HUOMATTAVASTI helpompi osua kuin 7,62x39. Lentorata on laakeampi, rekyyli on pienempi, kevyempi patruuna mahdollistaa suuremman tuliannoksen joten niitä mahdollisuuksia osua tulee myös enemmän.

Nykyisellään 5,56 laukaus on myös kovasti halvempi, jolloin todennäköisemmin sillä on harjoiteltu enemmän.

 

[Äyräpää]

Jos nyt olen yhtään ymmärtänyt modernin taistelukentän vaatimuksia ja ns. käytännön haasteita, ”ongelma” eri kaliiberien välillä hyvin marginaalinen. Kaiken suurin merkitys on huoltovarmuudella, yhteensopivuudella ja relevanttien joukkojen suorituskyvyllä kokonaistulenkäytössä. Se, onko käytössä 7,62, 5,56 tai jotain muuta, ei näyttele suurta roolia kokonaisuudessa. Olennaista lienee se, että kullakin joukolla on tilanteeseen sopiva varustus ja riittävä kyky kokonaisvaikuttamiseen. Valtaosin haaste on jotain aivan muuta kuin rynnäkkökiväärin kaliiberi. Se ei itsessään keikauta vaakaa suuntaan eikä toiseen. Itse näkisin, että paras vaihtoehto on nojata läntisten kumppanimaiden laajasti tuettuihin ratkaisuihin ja kehittää omia kykyjä osana sitä.

 

[DM]

Nykyisellään 5,56 laukaus on myös kovasti halvempi, jolloin todennäköisemmin sillä on harjoiteltu enemmän.

Puhumattakaan siitä, että yritettäisiin "olla kehityksen aallonharjalla" jollain uudella 6.8:lla. On suorituskykyä, että päästään treenaamaan riittävästi. Ja että patruunoita pystytään saamaan apuna muilta liittolaisilta. Ja että kyseisen kaliiperin patruunoita ylipäänsä tekee useampi kuin 1-2 tehdasta maailmassa.

Kyllä se on 5.56 Nato ja unohtakaa jo se kuolleen hevosen hakkaaminen.

 

[Einomies1]

Mun mielestä olisi oleellisinta tarkastella millä kaliiperilla saadaan ylipäätään OSUMIA maaliin. Mietitään sitten sitä maalivaikutusta sen jälkeen. 5,56 kaliiperilla on HUOMATTAVASTI helpompi osua kuin 7,62x39. Lentorata on laakeampi, rekyyli on pienempi, kevyempi patruuna mahdollistaa suuremman tuliannoksen joten niitä mahdollisuuksia osua tulee myös enemmän.

Joo, varmasti näin ja omakin rajallinen kokemus nojaa tähän. Tämä video ei ollut kannanotto minkään kaliiperin tai patruunan puolesta, vaan enemmän sitä tukeva, että 5,56x45 ei välttämättä ole 10+ vuoden jälkeen enää mikään paras vaihtoehto taistelukivääriin. Jos taistelussa useita vuosia ollut veteraani kertoo omakohtaisesti että pitää ongelmallisena oman aseensa suorituskykyä taistelussa niin aika vaikea ainakaan minun on sitä kritisoida uskottavasti. Joku toinen viikonloppusoturi voi sitten olla viisaampi.

Yhdysvallat on etsinyt korvaajaa ensilinjan aseeksi ja tehokkaampaa patruunaa jo melko kauan. Maa on sotinut tauotta viimeiset lähes 20 vuotta(Irak, Afganistan, Syyria) ja siellä on kokemusta tulitaisteluista ja sodankäynnistä enemmän kuin meillä viimeisen 75 vuoden ajalta. Vaikka vähäteltäisiin "hiekkamaakokemuksia" epärelevantteina meidän olosuhteidemme kannalta, on noista konflikteista opittu kuitenkin enemmän kuin täällä kirjoittelemalla ja pahvia puhkomalla radalla. Myös suomen puolustusvoimat on saanut korvaamatonta kokemusta Afganistanissa palvelleiden reserviläisten ja ammattisotilaiden kokemuksista, joita hyödynnetään koulutuksessa, varustuksessa ja taktiikassa ym.ym. Se on sanottu jo ihan suoraan ja sitä ei kannata täällä kenenkään ylenkatsoa.

Jos USA panostaa jalkaväen aseiden tutkimukseen, kilpailutukseen ym. paljon ja päätyy yli 50vuoden jälkeen ottamaan käyttöönsä uuden patruunan ja asejärjestelmän, se ei ole mikään "vähän ja sinnepäin"- ratkaisu. Kaikki on toki historian pitkässä kulussa mahdollista, mutta todennäköisempää on se että katse on tulevaisuudessa 2030-luvun jälkeen, jossa taistelukenttä on muuttunut tarpeineen nykyisestä taas jonkin verran. Tehokkaampaa patruunaa voidaan tarvita esimerkiksi käyttöön tulevien UGV:n torjumiseksi tehokkaammin. Voi myös olla että jossain vaiheessa taistelupatruunoissa otetaan käyttöön kovametalliytimiä tai niiden rakenne voi mennä monitoimisemmaksi, PELE-tyyppiä lähelle (Rheinmetall tykinammus). Yhdysvaltojen johtaessa kehitystä ja panostaessa siihen, voi tilanne olla lännessä 10-15 vuoden päästä eri patruunoiden saatavuuden ja kustannusten suhteen aivan eri tasolla kuin nyt.

 

[Victor Charlie]

Tuolla tuskin on merkitystä. Siis jos puhutaan tavallisesta, lisävarusteettomasta mil-spec-arskasta. Sellaisen tarkkuus on minute-of-man, ei minute-of-angle. Laukaisukin on jo huono, ja kun perän takana vieläpä on vähän ampumakokemusta omaava takalinjan mies, niin ei se saa mitään irti vapaasti värähtelevästä piipusta.

Omassa Smitikan mil-spec arskassa on yli kolmen kilon etuvedoton laukaisu. Aikoinaan kun hommasin tuon, kuvittelin Saigan laukaisua paskaksi, mutta vähänpä tiesin. Sanovat sen ampumalla pikkuhiljaa paranevan, mutta näillä patruunan hinnoilla sitä saa odotella. No, vahingossa sitä ei saa laukeamaa.

 

[Jorde]

Omassa Smitikan mil-spec arskassa on yli kolmen kilon etuvedoton laukaisu. Aikoinaan kun hommasin tuon, kuvittelin Saigan laukaisua paskaksi, mutta vähänpä tiesin. Sanovat sen ampumalla pikkuhiljaa paranevan, mutta näillä patruunan hinnoilla sitä saa odotella. No, vahingossa sitä ei saa laukeamaa.

Sen mitä noita saigoja on tullut käpisteltyä niin niissä on ollut sellainen läpivedettävä laukaisu ilman mitään turhia kynnyksiä. Kannattaisi varmaan purkaa se smitin koneisto ja edes kiillottaa pinnat tai vaihtaa kokonaan uuteen...

 

[Zero The Hero]

Joo, varmasti näin ja omakin rajallinen kokemus nojaa tähän. Tämä video ei ollut kannanotto minkään kaliiperin tai patruunan puolesta, vaan enemmän sitä tukeva, että 5,56x45 ei välttämättä ole 10+ vuoden jälkeen enää mikään paras vaihtoehto taistelukivääriin. Jos taistelussa useita vuosia ollut veteraani kertoo omakohtaisesti että pitää ongelmallisena oman aseensa suorituskykyä taistelussa niin aika vaikea ainakaan minun on sitä kritisoida uskottavasti. Joku toinen viikonloppusoturi voi sitten olla viisaampi.

Yhdysvallat on etsinyt korvaajaa ensilinjan aseeksi ja tehokkaampaa patruunaa jo melko kauan. Maa on sotinut tauotta viimeiset lähes 20 vuotta(Irak, Afganistan, Syyria) ja siellä on kokemusta tulitaisteluista ja sodankäynnistä enemmän kuin meillä viimeisen 75 vuoden ajalta. Vaikka vähäteltäisiin "hiekkamaakokemuksia" epärelevantteina meidän olosuhteidemme kannalta, on noista konflikteista opittu kuitenkin enemmän kuin täällä kirjoittelemalla ja pahvia puhkomalla radalla. Myös suomen puolustusvoimat on saanut korvaamatonta kokemusta Afganistanissa palvelleiden reserviläisten ja ammattisotilaiden kokemuksista, joita hyödynnetään koulutuksessa, varustuksessa ja taktiikassa ym.ym. Se on sanottu jo ihan suoraan ja sitä ei kannata täällä kenenkään ylenkatsoa.

Jos USA panostaa jalkaväen aseiden tutkimukseen, kilpailutukseen ym. paljon ja päätyy yli 50vuoden jälkeen ottamaan käyttöönsä uuden patruunan ja asejärjestelmän, se ei ole mikään "vähän ja sinnepäin"- ratkaisu. Kaikki on toki historian pitkässä kulussa mahdollista, mutta todennäköisempää on se että katse on tulevaisuudessa 2030-luvun jälkeen, jossa taistelukenttä on muuttunut tarpeineen nykyisestä taas jonkin verran. Tehokkaampaa patruunaa voidaan tarvita esimerkiksi käyttöön tulevien UGV:n torjumiseksi tehokkaammin. Voi myös olla että jossain vaiheessa taistelupatruunoissa otetaan käyttöön kovametalliytimiä tai niiden rakenne voi mennä monitoimisemmaksi, PELE-tyyppiä lähelle (Rheinmetall tykinammus). Yhdysvaltojen johtaessa kehitystä ja panostaessa siihen, voi tilanne olla lännessä 10-15 vuoden päästä eri patruunoiden saatavuuden ja kustannusten suhteen aivan eri tasolla kuin nyt.

Mielipide saa olla kenellä vaan, ja nykyään siitä voi tehdä videon juutuubiin tai kirjoitella vaikka foorumille.

Mielipiteitä olen kysellyt todella monelta tutulta jenkkisotilaalta joilla on sotakokemusta ja joita kaliiperiuudistus koskettaa. Konsensus on ollut, että kaliiperiuudistus on hölmö, ja että siitä tullaan todennäköisesti pakittelemaan parin vuoden kuluttua.

Perusteet ovat nämä:
Paino: Uusi a-tarvike on vain marginaalisesti kevyempi kuin 7.62NATO ja vähintään 1,5x painavampi kuin nykyinen. Tarkoittaa siis sitä, että patruunoita kulkee mukana vain 60% siitä, mitä 5.56:tta ja tämän takia tulenkäytön tulee olla hillitympää kuin aiemmin.

Teho: On kiva, että järjestelmällä kyetään ampumaan noin 800m etäisyydelle, mutta tosiasia on, että maalit nähdään tosielämässä vasta alle 100m etäisyydeltä, jolloin teho menee täysin hukkaan. Tehon seurauksena aseesta pitää tehdä rakenteeltaan painava. Jotta 800m kantamaa kyettäisiin edes teoriassa ulosmittaamaan, on ase varustettava painavalla ja kalliilla laskintähtäimellä joka ei kuitenkaan poista ampujan virhettä pidossa tai laukaisussa. Jotta tähtäyspiste saadaan mitattua oikein, pitäisi maalin pysyä paikallaan ja mittauksen olla vakaa.

Läpäisy: On ihan mukavaa, että 10€ hintaisella volframimurkulalla saadaan läpäisy NIJIV-levyyn noin 100-150m etäisyydeltä, mutta tämän hintaisten kuulien hankkiminen ja laaja jakelu onkin sitten melkoinen rahallinen temppu. Terässydäminen kuula kun ei läpäise juurikaan enempää kuin 7.62NATOn vastaava.

Yleinen mielipide on se, että koko aswprojekti on ollut lähinnä erikoisjoukkovetoinen ja lopputuote on sen näköinen. Palvelee varmasti hyvin erikoiskoulutettuja operaattoreita, joiden fysiikka ja kyvyt mahdollistavat kalliin asejärjestelmän vahvuuksien hyödyntämisen. Tavan jv-mosurit lähinnä kiroilevat painavampaa kuulaa, asetta ja monimutkaisuutta.

Onko 5.56 ballistisesti täydellinen rynnäkkökiväärin kaliiperi? Ei varmasti. Paras kompromissi olisi varmaankin 6,8mm SPC2 tai 6mmARC. Nämä vaan eivät ole realistisia vaihtoehtoja hinnan tai saatavuuden takia.

 

[-TripleX-]

Sellainen pieni nyanssi mietittäväksi, että Ukrainalla on nyt reilun miljoonan ukon käytössä laajin repertuaari erilaisia tuliaseita varmaan koskaan ja vaikuttaa pärjäävän siitä monimutkaisuudesta huolimatta. En sitä tarkoita, että se tila missä he ovat olisi suunta mihin kannattaa pyrkiä vaan sitä, että pelkästään se yksi kalusto ja ampumatarvike kaikille ei välttämättä toimi.
Hyviä, perusteluja, mielipiteitä tulee puolin ja toisin, arvostan.

 

[Grin]

Minulle tuo suojaliivien parantuminen näyttäytyy aika heikkona argumenttina kaliiberin kasvattamisen perusteluksi. Levy suojaa jonkun 30% seisovan ukon pinta-alasta, ja makuuasennossa ei juuri mitään. Jos kohdehenkilö osoittaa aseella ampujaa, on vielä kädet ja ase välissä ottamassa osumaa.

Jenkkien halu päivittää paukkua perustuu vissiin kokemuksiin lähi-idässä missä matkat ovat pitkiä ja sotiminen epäsymmetristä. Veikkaan että täkäläisissä metsissä todettaisiin jälleen että niitä kilometrin ampumaetäisyyksiä ei hirveästi tarvita.

 

[Vääpeli]

Edelleen pitää muistaa että Jenkeille on tulossa jalkaväkitaistelijan asejärjestelmä, ei vain uusi ase ja kaliiperi.

 

[OTL]

Edelleen pitää muistaa että Jenkeille on tulossa jalkaväkitaistelijan asejärjestelmä, ei vain uusi ase ja kaliiperi.

Edelleen pitää muistaa että kyseessä on Yhdysvaltojen armeijan projekti, ei jenkkien asevoimien.

 

[TheRomanRuler]

5.56x45 on melkein tarpeeksi hyvä DMR ja konekiväärikäyttöön, joten siitä vain hieman isompi kaliiperi, kuvitteelinen ~6.0x50 olisi ideaali jota voitaisiin käyttää kaikissa jalkaväkiryhmän aseissa, ja tarvittaessa ryhmää voi tukea raskaammilla konekivääreillä ja kivääreillä. Omaa kaliiperia ei kuitenkaan pidä kehitellä, vaan pitää standardisoida mahdollisimman paljon kaikkea NATO:n kanssa.

5.56 rynnäreihin ja 6,8 x 51 DMR:iin ja konekivääreihin kuulostaa kuitenkin ihan turvalliselta päätökseltä. Olisin avoinna 6.8x51 rynnäreille, mikäli järkevällä hinnalla ja painolla saadaan isompi tuliannos kuin 7.62x39mm rynnäreillä.

Jenkit tuntuvat vaihtelevan kaliiperia 40 vuoden välein kuin harrastuksena, mutta mikäli muut NATO maat vaihtavat rynnärin kaliiperin 6.8x51 kaliiperiin, voisi Suomikin näin tehdä. En tiedä kuinka pitkään nykyisellä kalustolla pystyy odottamaan, jos meillä olisi 5.56 jo standardina, voitaisiin odottaa miten pitkään tahansa ja katsoa mitä jenkit kehittävät, eikä kiirettä olisi. Mutta Neuvostoliittokin luopui 7.62x39mm kaliiperin rynnäkökivääristä jo 50 vuotta sitten. Niihin pitää vähintään tuottaa lisää ammuksia.



15-20 vuoden päästä kun viimeistään RK eläköityy, voi käydä niinkin että NATO maat vaihtavat 5.56 rynnäkkökivääristä uuteen kaliiperiin, jolloin Suomi voisi myös harkita vanhojen 5.56 rynnäreiden ja panosten ostamista. Jos NATO maat päättäävät pitää 5.56 kaliiperin rynnäkkökiväärit, ovat ne jo niin pitkään olleet käytössä että voisivat silti olla uusista halvin vaihtoehto.

 

[Herman30]

Asiahan ei minulle kuulu ja olen täysi diletantti mutta minä laittaisin 5.56 henkilökohtaiseen kiväärin ja 7.62x51 konekiväärille.
En osaa muuten perustella kuin että tuntuu järkevältä. 5.56;lla saa enemmän patruunaa kantoon ja kk;lla sitten pidemmälle matkalle vaikutus.

 

[Zero The Hero]

On aika vaikeaa nähdä, että NATOssa toteutuisi seuraavaan 30 vuoteen kummempaa kaliiperinvaihtoaaltoa.
Ranska, Saksa, Italia, Norja ja liuta vähäpätöisempiä maita ovat viimeisen 5 vuoden aikana uusineet rynnäkkökiväärikalustoaan edelleen 5.56-kaliiperiin eikä US Armyn uutukaisetkaan tule laajaan jakeluun Armyn sisällä vielä varmaan vuosikymmeneen jos koskaan.

 

[TheRomanRuler]

Jaa-a, asiaa tarkemmun tutkiessani oma mielipiteeni on että uusia aseita tulee hankkia vuositahtia esimerkiksi 1 000 AR rynkkyä 5.6 NATO:ssa*, 100 6.8mm rynkkyä, 50 6.8 KK:ta ja 50 6.8 kivääriä, kaikki kolme 6.8mm samasta perheestä. Kenties nuokin luvut ovat liian isoja, mutta meinaan siis että ennen uudesta aseesta päättämistä voitaisiin kokeilla eri konsepteja ihan omin käsin.

Kokeilemalla (pienessä määrin Suomessa ja lähinnä jenkkien) ja ajan kanssa se selviää mikä on paras ratkaisu. Aodptoidaan parhaita lupauksia pieniä määriä.
Koulutus on pieni ongelma, mutta tarpeeksi pienissä määrin en usko että sekään haittaa.


Polymeeri tai hybridi hylsyjen mahdollistamana 6mm optimaali tuntuu olevan oikeasti se yhtenäinen tulevaisuus, vaikka en menekkään juuri tämän fury:n nimeen vannomaan. Mikäli ei onnistu voi 6.8m käyttää myös perinteisemmässä raudassa.