Puolustusvoimien seuraavan taistelukiväärin kaliiperi ja ominaisuudet

Mikä on taistelijan aseen uusi patruuna?

  • 5,56 x 45 NATO

    Ääniä: 112 73.7%
  • 7,62 x 39

    Ääniä: 9 5.9%
  • 6,8 x 51

    Ääniä: 24 15.8%
  • Jokin muu

    Ääniä: 7 4.6%

  • Äänestäjiä yhteensä
    152
Kun odotetaan sitä ukrainalaisten kokemusta niin M855A1 patruunaa on testattu lähietäisyydeltä ampumalla 14,5" piipun arskalla venäläiseen 6B45 Granit 5A/6A panssariin. Granit taisteluliivi insertteineen on osa Ratnik (Warrior) taistelijan varustuskokonaisuutta, jota käyttivät venäjän maahanlaskujoukot 2014 Krimin valtauksessa. Vaatii keskimäärin 4 laukausta läheltä että saa läpäisyn.

Olisi varsin erikoista että tällaista ei otettaisi huomioon lainkaan taistelussa meilläkään, jossa vastaan ei tule rättipäisiä Mujahideja, vaan kunnolla varustettuja sotilaita. Tehokkaammasta kantamasta ei ole yksinomaan kyse,vaan siitä että sotilaiden suojavarustus kehittyy. On outoa väittää että jalkaväkiryhmän taisteluaseella ja sen suorituskyvyllä ei olisi merkitystä etulinjassa, siellä minne SIG Spear ja uusi patruuna on tarkoitettu.

Yhdysvaltojen armeija on testaillut eri kaliipereita jo pitkään etsiessään seuraajaa 5,56 x 45 patruunalle ja olen varma että siellä on todellakin kokemuksia sekä tutkimusta tehty. Kyseessä ei ole mikään pyramidihuijaus, vaan sotilaan tulivoiman ja tehon parantaminen.

Lisää .277 SIG FURY patruunasta ja sen ballistiikasta:

Kukaan ei luule .277 SIG FURY :ä pyramidihuijaukseksi.

Tämä sama kehä kiertää koko ajan näissä keskusteluissa ja toistellaan itsestäänselvyyksiä. Itse hyppään tästä karusellista nyt pois.
 
  • Tykkää
Reactions: KIM
Kun odotetaan sitä ukrainalaisten kokemusta niin M855A1 patruunaa on testattu lähietäisyydeltä ampumalla 14,5" piipun arskalla venäläiseen 6B45 Granit 5A/6A panssariin. Granit taisteluliivi insertteineen on osa Ratnik (Warrior) taistelijan varustuskokonaisuutta, jota käyttivät venäjän maahanlaskujoukot 2014 Krimin valtauksessa. Vaatii keskimäärin 4 laukausta läheltä että saa läpäisyn.

Olisi varsin erikoista että tällaista ei otettaisi huomioon lainkaan taistelussa meilläkään, jossa vastaan ei tule rättipäisiä Mujahideja, vaan kunnolla varustettuja sotilaita. Tehokkaammasta kantamasta ei ole yksinomaan kyse,vaan siitä että sotilaiden suojavarustus kehittyy. On outoa väittää että jalkaväkiryhmän taisteluaseella ja sen suorituskyvyllä ei olisi merkitystä etulinjassa, siellä minne SIG Spear ja uusi patruuna on tarkoitettu.

Yhdysvaltojen armeija on testaillut eri kaliipereita jo pitkään etsiessään seuraajaa 5,56 x 45 patruunalle ja olen varma että siellä on todellakin kokemuksia sekä tutkimusta tehty. Kyseessä ei ole mikään pyramidihuijaus, vaan sotilaan tulivoiman ja tehon parantaminen.

Lisää .277 SIG FURY patruunasta ja sen ballistiikasta:
Voipi olla että ryssäkään ei valmista noita liivejä enää hetkeen kun raukoilla ei ole edes talvitakkejakaan mitä joukoille antaa...
 
Ootetaas 10v niin saattaa olla jos jonkin laista suojaa, ei ole kyse lähivuosista.
Epäilen vahvasti että venäjästä tulisi yhtään mitään tuossa ajassa, kuhan maksavar ukrainan uuelleen rakentamisen ja muun paskeen niin ehkä seuraavan 50 vuoden aikana jotain voisi tapahtua jos väestörakenne tai kiina ei kerkiä paskomaan systeemiä toistamiseen...
 
. "Myös 9,5" voisi olla vaihtoehtona joihinkin tehtäviin."

Ei kyllä voisi, järkevä alaraja menee 12-13" kohdalla 5,56 luodilla koska toimivaan maalivaikutukseen pitää saada vauhtia.
 
. "Myös 9,5" voisi olla vaihtoehtona joihinkin tehtäviin."

Ei kyllä voisi, järkevä alaraja menee 12-13" kohdalla 5,56 luodilla koska toimivaan maalivaikutukseen pitää saada vauhtia.
Kuitenkin niitä lyhyitä "arskoja" on käytössä.
Ehkä sitten niillä joilla on varaa useampaan aseeseen tehtävän mukaan.
 
Kuitenkin niitä lyhyitä "arskoja" on käytössä.
Ehkä sitten niillä joilla on varaa useampaan aseeseen tehtävän mukaan.
Esim .300 black out voi hyvin olla alle 10" koska siitä saadaan raskaammalla luodilla energiaa hitaampanakin ihan ok.
 
Kun odotetaan sitä ukrainalaisten kokemusta niin M855A1 patruunaa on testattu lähietäisyydeltä ampumalla 14,5" piipun arskalla venäläiseen 6B45 Granit 5A/6A panssariin. Granit taisteluliivi insertteineen on osa Ratnik (Warrior) taistelijan varustuskokonaisuutta, jota käyttivät venäjän maahanlaskujoukot 2014 Krimin valtauksessa. Vaatii keskimäärin 4 laukausta läheltä että saa läpäisyn.

Olisi varsin erikoista että tällaista ei otettaisi huomioon lainkaan taistelussa meilläkään, jossa vastaan ei tule rättipäisiä Mujahideja, vaan kunnolla varustettuja sotilaita. Tehokkaammasta kantamasta ei ole yksinomaan kyse,vaan siitä että sotilaiden suojavarustus kehittyy. On outoa väittää että jalkaväkiryhmän taisteluaseella ja sen suorituskyvyllä ei olisi merkitystä etulinjassa, siellä minne SIG Spear ja uusi patruuna on tarkoitettu.

Yhdysvaltojen armeija on testaillut eri kaliipereita jo pitkään etsiessään seuraajaa 5,56 x 45 patruunalle ja olen varma että siellä on todellakin kokemuksia sekä tutkimusta tehty. Kyseessä ei ole mikään pyramidihuijaus, vaan sotilaan tulivoiman ja tehon parantaminen.

Lisää .277 SIG FURY patruunasta ja sen ballistiikasta:

Panssarinläpäisyssä on se ongelma, että mitään järkevän kokoinen kiväärikaliberinen "tavallinen" luoti ei kykene siihen. Tarvitaan kalliita volframiydinluodilla tulpattuja erikoispatruunoita, jos halutaan päästä läpi nykyaikaisista (NIJ Level IV) kovista levyistä, ja se räjäyttää kustannukset ihan uuteen sfääriin.

Alapuolisen mukaan jenkit yrittävät pusertaa uudehkon 7.62 NATO panssarinläpäisypatruunan hinnan alle 5 dollarin per laukaus, ensivaiheessa hinta n. 13 dollari per laukaus. Tavoitehinnallakin se maksaisi melkein tuplat verrattuna Nammon M993-patruunaan, jonka hinnaksi ilmoitetaan karvan alle 3 dollaria per laukaus.


Nuo ovat suurehkoja summia suhteutettuna siihen, että tavallista 5.56 NATO -patruunaa saa alle 50 sentin ja tavallista 7.62 NATO -patruunaa alle dollarin kappalehinnoilla. Jos PV:n RK-patruunavarasto olisi esim. 500 miljoonaa kappaletta (250 000 sotilasta, 2 000 ptr per mies), 5.56 NATO -peruspatruunaa hankkimalla kustannusta tulisi 250 miljoonaa. Sen sijaan jos varasto koostuisikin 7.62 NATO M993 -panssarinläpäisypatruunasta, niin lasku olisi jo lähes 1,5 miljardia.

En usko, että meillä on varaa maksaa tuollaisia summia pelkistä patruunoista. Tuolla välirahalla ostaisi esim. pari sukellusvenettä tai laivueellisen taisteluhelikoptereita tai viisinumeroisen määrän pst-ohjuksia tai joka ukolle pimeänäkölaitteen ja suurentavan optiikan aseeseen.
 
. "Myös 9,5" voisi olla vaihtoehtona joihinkin tehtäviin."

Ei kyllä voisi, järkevä alaraja menee 12-13" kohdalla 5,56 luodilla koska toimivaan maalivaikutukseen pitää saada vauhtia.

Jos maalivaikutuksella viitataan luodin sirpaloitumiseen kääntyessään kudoksessa, niin nämä uudemmat ampumatarvikkeet (M855) eivät ilmeisesti ole yhtä hyviä siinä kuin alkuperäinen (M193). Vaikka käytettäisiin sitä vanhaa M193:a, niin sekään ei tahdo ylläpitää riittäviä nopeuksia kovinkaan kauas ammuttaessa yhtään lyhyemmistä piipuista (alapuolinen lähde esittää 40 jaardia 11,5 piipulle, 100 jaardia 14,5 piipulle). Mikä lie sitten myöskään suojaliivien vaikutus? Sirpaleliivikin nappaa luodilta hieman nopeutta pois, vaikkei läpäisyä estäkään.

1664921775500.png

M193 fragmentation threshold distances by barrel length​

Velocity with the M193 is determined by barrel length as well as other environmental conditions. It is important to understand that the M193 was created to work best with a 20″ barrel like the M16 has. Since shorter barrels have become more common, you should know the limitations it places on effective fragmentation range.

This is based on the 2700 feet per second threshold for the M193.

20″ barrel – 200 yards

16″ barrel – 150 yards

14.5″ barrel – 100 yards

11.5″ barrel – 40 yards
 
Kuitenkin niitä lyhyitä "arskoja" on käytössä.

Tätä meinasin itsekin tulla julistamaan. Ranskahan osti reippaan määrään HK416:tta 11,5" piipulla - toki siinäkin on jo pari tuumaa enemmän kuin 9,5" piipussa.

Tässä on ehkä kysymys vähän samasta asiasta kuin PDW-keskustelussa, tasapainottelusta kätevyyden ja aseen tehokkuuden välillä. Onko ylimääräisen pituuden ja painon karsimisella positiivinen vaikutus päätehtävän hoitamiseen ja paljonko menetetään aseen tehokkuudesta, jos sillä kaikesta huolimatta joudutaan ampumaan.

Mutta kyllähän lyhytpiippukategoriaan voisi ajatella sijoittavan esim. vaunumiehistöjä. Vaunuissa lyhyelle piipulle voisi olla jonkinlainen oikeutus eikä kalliilla ja pitkään koulutettuja "erikoismiehiä" kannattane heittää jalkaväkitaisteluun kuin todella epätoivoisessa tilanteessa, eli aseenkäyttö on lähes yksinomaan omasuojaan. Toisaalta esim. kranaatinheitinmiehiä tai huoltomiehiä taas saa helposti reservistä täydennyksenä, joten hankalassa tilanteessa heitä on helpompi käyttää jalkaväkitaisteluun eikä hivenen pidempi ja raskaampi ase välttämättä juurikaan vaikuta päätehtävän suorittamiseen.

Ehkä sitten niillä joilla on varaa useampaan aseeseen tehtävän mukaan.

Off topicina, onkohan edes erikoisjääkäreillä varaa useampaan aseeseen... Luin nimittäin joskus, että jonkin jenkkierikoisjoukon jäsenillä on kuitilla kaksi identtistä kivääriä - toinen treeniin, toinen sotimiseen. Ei sitten tarvitse taistella aseella, josta hajoaa sitä sun tätä säännöllisen epäsäännöllisesti. SCAR:n hankintamäärästä päätellen kaksi kivääriä per mies tekee tiukkaa. No, ehkä niiden tvällärit vaihtavat kaikki kuluvat osat aseista aina ennen operaatiota - luulisi vain tulevan pidemmän päälle kalliimmaksi kuin kaksi asetta.

Käytännössä tätä asiaa voisi tosin ratkoa siten, että tulevaa RK:ta ostettaisiin enemmän kuin heti alkuun tarvitaan. Siis esim. 1,3 kivääriä per mies. Ainahan sodassa tappioita tulee ja niitä pitää pystyä korvaamaan. Tällöin olisi ainakin sodan alkuvaiheessa antaa ainakin valikoiduille joukoille kaksi kivääriä eri piipunpituuksilla. En sitten kyllä tiedä, miten helppo noita olisi kerätä takaisin yksiköistä, kun pojat ovat tottuneet siihen, että saa valita Pasista sen aseen, joka kulloiseenkin tehtävään paremmin soveltuu.
 
Ei kauheasti uutta lisättävää, mitä täällä ei olisi jo mainittu, mutta pohdintaa silti:

- Kaliiperin tulee olla yleisesti NATO:n käytössä ja tällä hetkellä se on 5,56. Patruunan saatavuus pitää olla turvattu ja yhteensopivuus liittolaisten kanssa on iso etu. On totta, että parempiakin kaliipereja on, mutta saatavuus ja erityisesti hinta muodostuvat helposti ongelmiksi.

- Mäntä-arska on toimivaksi todettu konsepti.

- Optiikka on tärkeässä roolissa ja rautatähtäimien perään huutelu lähinnä huvittaa. Rautatähtäimiä kehuu ne, joilla ei ole kokemuksia nykyaikaisesta optiikasta. Punapistetähtäin on nopea ja nopeus on valttia. Tositilanteessa tilanteet ovat usein nopeita, eikä kohde seiso paikallaan niinku taulu radalla. Osaan aseista LPVO, koska se auttaa kohteen tunnistamisessa ja nykyaikaisella bdc-ristikolla kokematonkin ampuja pienellä perehtymisellä saa melko helposti osumia aikaan 300-500m, kun vain tuuli ei kiusaa pahemmin. Nykyaikaiset PP:t ja LPVO:t ovat myös todella kestäviä. Esimerkkinä kätevistä ristikoista vaikkapa PA:n ACSS-versiot.
 
Tätä meinasin itsekin tulla julistamaan. Ranskahan osti reippaan määrään HK416:tta 11,5" piipulla - toki siinäkin on jo pari tuumaa enemmän kuin 9,5" piipussa.

Tässä on ehkä kysymys vähän samasta asiasta kuin PDW-keskustelussa, tasapainottelusta kätevyyden ja aseen tehokkuuden välillä. Onko ylimääräisen pituuden ja painon karsimisella positiivinen vaikutus päätehtävän hoitamiseen ja paljonko menetetään aseen tehokkuudesta, jos sillä kaikesta huolimatta joudutaan ampumaan.

Mutta kyllähän lyhytpiippukategoriaan voisi ajatella sijoittavan esim. vaunumiehistöjä. Vaunuissa lyhyelle piipulle voisi olla jonkinlainen oikeutus eikä kalliilla ja pitkään koulutettuja "erikoismiehiä" kannattane heittää jalkaväkitaisteluun kuin todella epätoivoisessa tilanteessa, eli aseenkäyttö on lähes yksinomaan omasuojaan. Toisaalta esim. kranaatinheitinmiehiä tai huoltomiehiä taas saa helposti reservistä täydennyksenä, joten hankalassa tilanteessa heitä on helpompi käyttää jalkaväkitaisteluun eikä hivenen pidempi ja raskaampi ase välttämättä juurikaan vaikuta päätehtävän suorittamiseen.



Off topicina, onkohan edes erikoisjääkäreillä varaa useampaan aseeseen... Luin nimittäin joskus, että jonkin jenkkierikoisjoukon jäsenillä on kuitilla kaksi identtistä kivääriä - toinen treeniin, toinen sotimiseen. Ei sitten tarvitse taistella aseella, josta hajoaa sitä sun tätä säännöllisen epäsäännöllisesti. SCAR:n hankintamäärästä päätellen kaksi kivääriä per mies tekee tiukkaa. No, ehkä niiden tvällärit vaihtavat kaikki kuluvat osat aseista aina ennen operaatiota - luulisi vain tulevan pidemmän päälle kalliimmaksi kuin kaksi asetta.

Käytännössä tätä asiaa voisi tosin ratkoa siten, että tulevaa RK:ta ostettaisiin enemmän kuin heti alkuun tarvitaan. Siis esim. 1,3 kivääriä per mies. Ainahan sodassa tappioita tulee ja niitä pitää pystyä korvaamaan. Tällöin olisi ainakin sodan alkuvaiheessa antaa ainakin valikoiduille joukoille kaksi kivääriä eri piipunpituuksilla. En sitten kyllä tiedä, miten helppo noita olisi kerätä takaisin yksiköistä, kun pojat ovat tottuneet siihen, että saa valita Pasista sen aseen, joka kulloiseenkin tehtävään paremmin soveltuu.
Suomen PV on todennäköisesti sen verran peraukinen, että ainoastaan erikoisjoukkojen ammattimiehillä on kaksi pitkää asetta, jos edes kaikilla heillä.

Kaksi asettahan mahdollistaa myös erot varusteissa.
Idea siis kahdesta eri käyttötarkoituksesta.
Tavanomaisille joukoille tuo ajatus ei toimi.
 
Ei kauheasti uutta lisättävää, mitä täällä ei olisi jo mainittu, mutta pohdintaa silti:

- Kaliiperin tulee olla yleisesti NATO:n käytössä ja tällä hetkellä se on 5,56. Patruunan saatavuus pitää olla turvattu ja yhteensopivuus liittolaisten kanssa on iso etu. On totta, että parempiakin kaliipereja on, mutta saatavuus ja erityisesti hinta muodostuvat helposti ongelmiksi.

- Mäntä-arska on toimivaksi todettu konsepti.

- Optiikka on tärkeässä roolissa ja rautatähtäimien perään huutelu lähinnä huvittaa. Rautatähtäimiä kehuu ne, joilla ei ole kokemuksia nykyaikaisesta optiikasta. Punapistetähtäin on nopea ja nopeus on valttia. Tositilanteessa tilanteet ovat usein nopeita, eikä kohde seiso paikallaan niinku taulu radalla. Osaan aseista LPVO, koska se auttaa kohteen tunnistamisessa ja nykyaikaisella bdc-ristikolla kokematonkin ampuja pienellä perehtymisellä saa melko helposti osumia aikaan 300-500m, kun vain tuuli ei kiusaa pahemmin. Nykyaikaiset PP:t ja LPVO:t ovat myös todella kestäviä. Esimerkkinä kätevistä ristikoista vaikkapa PA:n ACSS-versiot.
Rautatähtäimet on hyvät, kun ei meillä ole varaa laittaa kaikille kalliimpaa tähtäintä. Varsinkin jos aseeseen pitää tehdä muutoksia.

Seuraavaan taistelukivääriin joka armeijallemme yleisaseeksi hankitaan tulee kuitenkin hommata vähintään operatiivisille joukoille rautoja parempia tähtäimiä vähintään 1/partio, mutta mieluummin 2xPP + 1xkiikaritähtäin partiota kohden.

Alueellisille ja paikallisille joukoille riittää kustannussyistä mielestäni normaalisti raudat ja vain 1 kiikaritähtäin/ryhmä. Toki niissäkin on joukkoja joille pitää olla enemmän kalliimpia tähtäimiä.

Kukaan ei ole tainnut väittää rautatähtäimiä teknisesti parhaiksi. Tässäkin tulee ottaa taloudelliset resurssit huomioon. Eli mieluummin 10 asetta raudoilla, kuin 2 optiikalla.
 
Ei se kyllä ole mitenkään epäuskottavaa, että punapiste ei paranna tarkkuutta RK:n diopteriin verrattuna. Diopteri korjaa taittovirheitä erinomaisesti, ja muutenkin sopii tarkkaan ammuntaan. Ei ole myöskään lainkaan yllättävää, että PPT lisää tähtäysnopeutta.


Avotähtäimissä on se ongelma, että ne ovat taittovirheisillä huonot, tähtääminen jo sataan metriin on monelle vaikeaa ellei mahdotonta ilman laseja. Ja tämä nimenomaan on nykyaikana paheneva ongelma, kun älypuhelinten myötä jo nuorella iällä tuleva likitaittoisuus on yleistynyt räjähdysmäisesti.
Länsimaissa käytännössä kaikkialla on nykyään käytössä joko diopteri (yhä enenevässä määrin diopteri, esim. M4A1:n varatähtäin on Matechin taittuva diopteri, saksalaisilla on diopterit jne.) tai vähintään M16-tyyppinen ghost ring -rengastähtäin (joka tosin on käännettävissä myös diopteriksi). Venäläisetkin päätyivät diopteriin AK-12:ssa.
Minulla termi avotähtäimet on tarkoittanut etujyvä + takahahlo -yhdistelmän lisäksi myös diopteritähtäimiä. Seison korjattuna ja yritän opetella erottelemaan ne toisistaan ja käyttämään vaikka termiä rautatähtäimet silloin, kun tarkoitan molempia. Itse en pysty enää avoilla ampumaan edes haulikolla.
 
Rautatähtäimet on hyvät, kun ei meillä ole varaa laittaa kaikille kalliimpaa tähtäintä. Varsinkin jos aseeseen pitää tehdä muutoksia.

Seuraavaan taistelukivääriin joka armeijallemme yleisaseeksi hankitaan tulee kuitenkin hommata vähintään operatiivisille joukoille rautoja parempia tähtäimiä vähintään 1/partio, mutta mieluummin 2xPP + 1xkiikaritähtäin partiota kohden.

Alueellisille ja paikallisille joukoille riittää kustannussyistä mielestäni normaalisti raudat ja vain 1 kiikaritähtäin/ryhmä. Toki niissäkin on joukkoja joille pitää olla enemmän kalliimpia tähtäimiä.

Kukaan ei ole tainnut väittää rautatähtäimiä teknisesti parhaiksi. Tässäkin tulee ottaa taloudelliset resurssit huomioon. Eli mieluummin 10 asetta raudoilla, kuin 2 optiikalla.

Tuskin seuraava RK vaatii muutoksia optiikan asentamiseksi, onhan lähes kaikissa uusissa aseissa Picatinny-kiskot ihan vakiona.

Tuli muuten niistä Sakon protoarskoista vielä mieleen, että eikös ne kaikki olleet jollakin MLOK-etutukilla? Jos tuotantoversiot ovat samanlaisia, niin mielenkiintoinen ratkaisu, mikäli lisävarusteita hankitaan kitsastellen eikä "kaikille". Siis tuollainenhan maksaa varmaan ainakin sen 100-200 euroa, siinä missä muovisen M4-etutukin varmaan saisi muutamalla kympillä.
 
Rautatähtäimet on hyvät, kun ei meillä ole varaa laittaa kaikille kalliimpaa tähtäintä. Varsinkin jos aseeseen pitää tehdä muutoksia.

Seuraavaan taistelukivääriin joka armeijallemme yleisaseeksi hankitaan tulee kuitenkin hommata vähintään operatiivisille joukoille rautoja parempia tähtäimiä vähintään 1/partio, mutta mieluummin 2xPP + 1xkiikaritähtäin partiota kohden.

Alueellisille ja paikallisille joukoille riittää kustannussyistä mielestäni normaalisti raudat ja vain 1 kiikaritähtäin/ryhmä. Toki niissäkin on joukkoja joille pitää olla enemmän kalliimpia tähtäimiä.

Kukaan ei ole tainnut väittää rautatähtäimiä teknisesti parhaiksi. Tässäkin tulee ottaa taloudelliset resurssit huomioon. Eli mieluummin 10 asetta raudoilla, kuin 2 optiikalla.
Toki hyvät rautatähtäimet maksavat melkein saman verran, kuin halvin kenttäkelpoinen (ainakin mikäli Virolaisia on uskominen ;)) PP / optiikka.

@Huhta Joo, varmasti halvemmallakin saisi jotain, mutta miksi säästää tuossa kohtaa muutama kymppi, ja sitten maksaa tuplasti enemmän, kun sitä asetta "päivitetään" ala RK62?
Kyllähän RK62M moditkin ovat MLOKilla, kun sitä kyvykkyyttä voidaan jakaa sen mukaan mitä sattuu olemaan. Ja Senopilta ollaan ostamssa taistelijoille laasereita, yms. kivaa.

Kyllä kaikilla näkemillni varusveijareilla on ollut vähintään kahvaa kiinni RK62M:ssään. Useilla myös lamppua yms. lisälaitteita.
 
Toki hyvät rautatähtäimet maksavat melkein saman verran, kuin halvin kenttäkelpoinen (ainakin mikäli Virolaisia on uskominen ;)) PP / optiikka.

@Huhta Joo, varmasti halvemmallakin saisi jotain, mutta miksi säästää tuossa kohtaa muutama kymppi, ja sitten maksaa tuplasti enemmän, kun sitä asetta "päivitetään" ala RK62?
Kyllähän RK62M moditkin ovat MLOKilla, kun sitä kyvykkyyttä voidaan jakaa sen mukaan mitä sattuu olemaan. Ja Senopilta ollaan ostamssa taistelijoille laasereita, yms. kivaa.

Kyllä kaikilla näkemillni varusveijareilla on ollut vähintään kahvaa kiinni RK62M:ssään. Useilla myös lamppua yms. lisälaitteita.
Rautatähtäimet ei nyt enää maksa mitään, kun ne on maksettu jo kerran vuodesta 1962 vuoteen n. 1997 asti. Eli nykyiset rk62 ja rk95 rynkyt reserviin/takalinjoille sellaisenaan. Niistäkin on jo ehkä sen verran modattuja, että jokaiseen ryhmään saadaan kiikari. Nuorisolle uudet ritsat optiikalla.
 
Rautatähtäimet ei nyt enää maksa mitään, kun ne on maksettu jo kerran vuodesta 1962 vuoteen n. 1997 asti. Eli nykyiset rk62 ja rk95 rynkyt reserviin/takalinjoille sellaisenaan. Niistäkin on jo ehkä sen verran modattuja, että jokaiseen ryhmään saadaan kiikari. Nuorisolle uudet ritsat optiikalla.

Kahden aseen opettaminen syö palvelusaikaa tärkeämmiltä asioilta ja 7,62x39 mm patruuna on kalliimpaa kuin 5.56 NATO (täytyyhän niihin takalinjojen aseisiinkin olla ainakin pari tuliannosta varastossa plus harjoituskäytössä kuluva, vaikka sitten ammuttaisiin vain pari lippaallista tutustumisammunnassa per varusmies).
 
Tuskin seuraava RK vaatii muutoksia optiikan asentamiseksi, onhan lähes kaikissa uusissa aseissa Picatinny-kiskot ihan vakiona.

Tuli muuten niistä Sakon protoarskoista vielä mieleen, että eikös ne kaikki olleet jollakin MLOK-etutukilla? Jos tuotantoversiot ovat samanlaisia, niin mielenkiintoinen ratkaisu, mikäli lisävarusteita hankitaan kitsastellen eikä "kaikille". Siis tuollainenhan maksaa varmaan ainakin sen 100-200 euroa, siinä missä muovisen M4-etutukin varmaan saisi muutamalla kympillä.
Siinä muovisessa M4-etutukissa (jossa on muuten ainakin Coltin sotamallissa kaksi alumiinista lämpökilpeä, koska se perusmuovi ei kestä lämpöä) on vain se ongelma, että se ei ole vapaasti kelluva, jolloin erilaiset otteet etukädensijasta vaikuttavat osumapisteeseen enemmän tai vähemmän. MLOK-etukädensija vapaasti kelluvana mahdollistaa sen, että otteesta riippumatta tai vaikka etujaloilta ammuttaessa osumapiste ei muutu.

Rautatähtäimet on hyvät, kun ei meillä ole varaa laittaa kaikille kalliimpaa tähtäintä. Varsinkin jos aseeseen pitää tehdä muutoksia.

Seuraavaan taistelukivääriin joka armeijallemme yleisaseeksi hankitaan tulee kuitenkin hommata vähintään operatiivisille joukoille rautoja parempia tähtäimiä vähintään 1/partio, mutta mieluummin 2xPP + 1xkiikaritähtäin partiota kohden.

Alueellisille ja paikallisille joukoille riittää kustannussyistä mielestäni normaalisti raudat ja vain 1 kiikaritähtäin/ryhmä. Toki niissäkin on joukkoja joille pitää olla enemmän kalliimpia tähtäimiä.

Kukaan ei ole tainnut väittää rautatähtäimiä teknisesti parhaiksi. Tässäkin tulee ottaa taloudelliset resurssit huomioon. Eli mieluummin 10 asetta raudoilla, kuin 2 optiikalla.
Niin, rautatähtäimiä pitäisin välttämättömyytenä, sillä kaikkiin tehtäviin niitä optiikoita ei kuitenkaan edes ole järkevää hankkia, ja nykyiset rautatähtäimin varustetut RK:t ovat varastossa vielä varmaankin 2040-luvulle. Tämä väkisinkin aiheuttaa sen, että rautatähtäinten kouluttaminen on tarpeellista, joten niitä on myös uusissa aseissa oltava.

RK 95:ssä on jo varsin hyvät rautatähtäimet. 5,56:ssa riittää yksi etäisyysasetus rautatähtäimissä, joka kohdistetaan 150 metriin, L-muotoisessa diopterilevyssä voisi olla toisella lehdellä avohahlo hämäräkäyttöön, jolloin se pitäisi tähtäimet hyvin yksinkertaisina (takatähtäimessä ei tarvitsisi olla mitään säätöjä, vaan vain taittuva diopterilevy), säädöt voisi olla RK 95 -tyyppisessä etutähtäimessä, joka kiinnittyisi kaasuporttiin.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top