Rynnäkkö- ja taistelukiväärit

Bullpuppi on kyllä aika omanlaisensa tapaus. siinä on juttuja, jotka ovat väjäämättä heikkouksia, kuten laukaisu. Toisaalta on myös juttuja, jotka ovat väjäämättä paremmin. Bullpupia on todella helppo kantaa ja käsitellä. Vähän niinkuin olisi joku aksu, nysä-arska tai ämppäri kannossa.
Niin noh, mikä nyt käsittelyksi luokitellaan. Kaikki aseelle suoritettavat toimenpiteet ovat ergonomisesti haastavampia kuin perinteisellä kiväärillä. Joo, koulutuksella tilanne paranee mutta lähtötaso on jo paljon huonompi. Lisäksi suuressa osassa bullpuppeja on se ongelma ettei sillä voi ampua kuin yhdeltä puolelta. Monet pystyy kyllä konfiguroimaan oikea- tai vasenkätiseksi, mutta se ei ole mikään pikahomma kesken käytön.
 
No ei se nyt varsinaisesti vaikeampaa ole, erilaista kylläkin.

Vaikkapa se lippaanvaihto. Lipas on kivasti vasurin ulottuvilla. Aseen ei edes tarvitse lähteä poskelta.
 
Laskuvarjojääkärien hampaiden rikkoutuminen on tainnut saada vähän kokoaan suuremman maineen Valmet bullpupin yhteydessä. Kysehän on siitä, että Suomessa ase pakataan hyppääjän rinnalle valjaiden alle. Piippu tulee pystyyn pään oikealle puolelle. En varmasti tiedä asiaa, mutta päättelisin että bullpuppi asennettiin jostain syystä niin, että etutähtäin törrötti sisäänpäin. Normaalisti piipunsuun suojana käytetään tukevaa pehmustesukkaa. Lieneekö tämä sitten jätetty pois? Muuten on vaikea keksiä miten haaveri on päässyt käymään, mutta lopputulos ilmeisesti oli, että maahantulokierähdyksessä se etutähtäin sitten tökkäsi paria hyppääjää leegoille.

Tuohan nyt olisi tietysti ollut ihan pikkusäädöillä selätettävä juttu. Pahempia puutteita olivat pahasti takapainoinen ja toispuoleinen (tähtäimet yms.) konstruktio. PV piti Valmetin itse kehittämää protoa raakileena ja nähtävästi ihan syystä.

Ak-bullpuppeja on tehty jo todella monta. Ehkä viimeisimpänä ukrainalainen Maljuk. Käsittääkseni sitä pidetään ihan soivana pelinä.

Bullpuppi on kyllä aika omanlaisensa tapaus. siinä on juttuja, jotka ovat väjäämättä heikkouksia, kuten laukaisu. Toisaalta on myös juttuja, jotka ovat väjäämättä paremmin. Bullpupia on todella helppo kantaa ja käsitellä. Vähän niinkuin olisi joku aksu, nysä-arska tai ämppäri kannossa.

Bullpupin lippaanvaihtoa olen muuten aina pitänyt helpompana kuin perinteisen kiväärin, mutta tämä lienee makuasia. Ja riippuu tietysti mallista.

Edit. Kirjoitusvihre.
Maljukista olisi myös hauska kuulla käyttäjäkokemuksia, kun tämä revohka on ohi. Ukrainassa on muistaakseni tehty myös konversio-kit tavallisen AK:n muuttamiseksi bullpupiksi. Tuntuvat pitävän bullpupeista.

Tähtäinongelma on tietysti ollut ikävä heillä joilla leegot menivät, mutta onnistuu se RK:llakin; alokaskautena kaksikin onnistui tst-parin ammunnassa saamaan uudet hampaat valtion piikkiin niiden osuttua takatähtäimeen. Veikkaan, että tähtäinten muutos kaatuviksi (kuten FG42:ssa) olisi ollut seuraava kehitysaskel. Eikä tähtäinten sijoitus sivussa nyt maatakaatava ongelma ollut; aseissa Bren, tyyppi 96/99, Owen jne. tähtäimet ovat olleet sivussa. Eikä tuohon aikaan ihan hirveästi ajateltu vasenkätisiä ampujia tai heikommalta puolelta ampumista.

Onko takapainoisuus ongelma? Itse koen aseen etupainoisuuden ongelmaksi. En pitänyt siitä AK5:ssa enkä AK:sta kasatuissa kilpakivääreissä, jotka saavat Pekarinkin tuntumaan kevyeltä.
 

Onhan tuo nyt paljon hitaampaa ja hankalampaa kuin vaikkapa Arskan lippaanvaihto.

Lippaan vaihto aseella, jossa lippaan aukko on heti pistoolikahvan edessä, on siinä mielessä helppoa, että käsi ohjautuu helposti toisen viereen katsomattakin. Bullpupeissa yleensä pitää ihan kääntää asetta ja katsoa mihin sen lippaan tunkee.
 
SA80 kehityksen isoin ongelmakohta lienee ollut se että kehitystiimissä ei ollut yhtään asesuunnittelijaa, eikä itseasiassa ketään joka olisi aikaisemmin edes ampunut kiväärillä.

Niinpä varsin simppeli tehtävä, AR-18 aktion sorvaaminen bullpupiksi, epäonnistui.


 
Viimeksi muokattu:
Onhan tuo nyt paljon hitaampaa ja hankalampaa kuin vaikkapa Arskan lippaanvaihto.

Lippaan vaihto aseella, jossa lippaan aukko on heti pistoolikahvan edessä, on siinä mielessä helppoa, että käsi ohjautuu helposti toisen viereen katsomattakin. Bullpupeissa yleensä pitää ihan kääntää asetta ja katsoa mihin sen lippaan tunkee.
Arskasysteemi on toki paras, eipä sitä voi kiistää, mutta käytännössä erot ovat pieniä. Ei tuo ole hankalaa, se täytyy vaan opetella.

Arskan bravuuri on ”kisalippaanvaihto”, jossa tiputellaan lippaat maahan. Se on oikeasti nopeaa, koska lippaan voi tiputtaa pistoolityyliin. ”Taktisessa lippaanvaihdossa” ei eroja niin synny.

Se on oman kokemuksen perusteella ihan se ja sama meneekö lipas sisään kahvan etu- vai takapuolelle. Kaikki riippuu siitä millaisiin liikesarjoihin on tottunut.
 
Onko takapainoisuus ongelma? Itse koen aseen etupainoisuuden ongelmaksi. En pitänyt siitä AK5:ssa enkä AK:sta kasatuissa kilpakivääreissä, jotka saavat Pekarinkin tuntumaan kevyeltä.
Takapainoinen ase nostaa helposti nokkaa ammuttaessa. Muuten siitä ei liene kummempaa haittaa.

Voi olla että Valmet oli silti vähän turhankin takapainoinen. Raskas laatikko & luisti plus vielä täysi lipas takana, eikä paljon mitään edessä. Itse en tosin ole kuin kerran päässyt hetkeksi käpistelemään, joten heikko kokemuspohja.
 
Tossa AUG-videossa kannattaa päähuomio kohdistaa A3-versioon noin 1:30 kohdalla. Sehän on nykyinen standardiversio. Liikesarjat eivät ole kovin ihmeellisiä taktisessa lippaanvaihdossa: vanha lipas irti ja dumppiin, uusi sisään, paina nappia. Pala kakkua.

On totta, että vanhemmissa A-ykkösissä ym. on enemmän häsläämistä, koska bolt release puuttuu.
 
Niin, koulutuksella kaikki alkaa olla sujuvaa. Pointti on siinä, että perinteisellä kiväärillä ne liikeradat on helpompi oppia ja tulevat luonnollisemmin. Se on ihan kiva ominaisuus reserviläisarmeijalle.
 
Niin, koulutuksella kaikki alkaa olla sujuvaa. Pointti on siinä, että perinteisellä kiväärillä ne liikeradat on helpompi oppia ja tulevat luonnollisemmin. Se on ihan kiva ominaisuus reserviläisarmeijalle.
Itävalta on myös reserviläisarmeija.
 
Joutuu laskemaan katseen alas, jotta lippaan vaihto onnistuu. Silloin ei näe mitä edessä tapahtuu. Eipä sinänsä ongelma ampuessaan vain ampumaradalla, mutta opettaa itselleen vaarallisen tavan.

Bullpupin kanssa tetsatessa melkein koko aseen paino on oikean käden (asekäden) varassa. Alkaa tuntumaan jossain vaiheessa.
 
Joutuu laskemaan katseen alas, jotta lippaan vaihto onnistuu. Silloin ei näe mitä edessä tapahtuu. Eipä sinänsä ongelma ampuessaan vain ampumaradalla, mutta opettaa itselleen vaarallisen tavan.

Bullpupin kanssa tetsatessa melkein koko aseen paino on oikean käden (asekäden) varassa. Alkaa tuntumaan jossain vaiheessa.
Itse joudun kyllä ihan RK/AKllakin katsomaan, että lipas menee paikoilleen. Varsinkin jos on kuluneita itäsaksalaisia (?) metallilippaita. Ne tuntuvat pyörivän aukossa kuin puolukka tehosekoittimessa.
 
AK:ta on usein erheellisesti luultu StG44:n kopioksi, mitä se ei missään nimessä ole. Edes joten kuten lähempi (vaikkakin virheellinen) väite olisi, että se on MKb-42W:n kopio: pitkäiskuinen kaasumäntä, pyörähtävä lukko ja iskuvasara.

 
Viimeksi muokattu:
AK:ta on usein erheellisesti luultu StG44:n kopioksi, mitä se ei missään nimessä ole. Edes joten kuten lähempi (vaikkakin virheellinen) väite olisi, että se on MKb-42W:n kopio: pitkäiskuinen kaasumäntä, pyörähtävä lukko ja iskuvasara.

Garandin kopiohan AK on jos jotain.
 
Mihail sanoi että jokaisen asesuunnittelijaksi haluavan pitää ensiksi tutustua siihen mitä on jo keksitty. Hyvin todennäköisesti joku on keksinyt pohtimasi ratkaisun jo aikaa sitten ja kukaties toteuttanut sen paremmin, tai ainakin siitä voidaan ottaa opiksi.

Hiukan ihmettelen, miksi juuri AK otetaan silmätikuksi tässä että aha, tämä on kopsattu Remarilta, tämä Schmeisseriltä, tämä Garandilta...tietenkin oli, ei 1900-luvun alun jälkeen ole juuri mitään olennaisesti uutta kehitetty tuliaseiden saralla. Materiaaleja ja valmistusmenetelmiä on tullut uusia ja on kehitetty parempia tapoja käyttää vanhoja toimintaperiaatteita, mutta mekanistisessa mielessä lähes kaikki oli patentoitu ja/tai toteutettu ennen 1. maailmansotaa. Ei vaikkapa Glock tai AR-10 ole olennaisesti originaalimpia asekeksintöjä kuin AK-47.
 
Mihail sanoi että jokaisen asesuunnittelijaksi haluavan pitää ensiksi tutustua siihen mitä on jo keksitty. Hyvin todennäköisesti joku on keksinyt pohtimasi ratkaisun jo aikaa sitten ja kukaties toteuttanut sen paremmin, tai ainakin siitä voidaan ottaa opiksi.

Hiukan ihmettelen, miksi juuri AK otetaan silmätikuksi tässä että aha, tämä on kopsattu Remarilta, tämä Schmeisseriltä, tämä Garandilta...tietenkin oli, ei 1900-luvun alun jälkeen ole juuri mitään olennaisesti uutta kehitetty tuliaseiden saralla. Materiaaleja ja valmistusmenetelmiä on tullut uusia ja on kehitetty parempia tapoja käyttää vanhoja toimintaperiaatteita, mutta mekanistisessa mielessä lähes kaikki oli patentoitu ja/tai toteutettu ennen 1. maailmansotaa. Ei vaikkapa Glock tai AR-10 ole olennaisesti originaalimpia asekeksintöjä kuin AK-47.
Taitaa olla niin, että jos AK olisi amerikkalaista perua ja AR rysslandialaista, käytäisiin samaa vääntöä, mutta toisinpäin.
 
Back
Top