Rynnäkkö- ja taistelukiväärit

Tuohan siis on kirjaimellisesti pask… olematonta koulutusta.

Itse muistan hengitysharjoittelut, tähtäinkuvan palauttamisen, laukaisuharjoittelut, asentotreenit, nostot… Pari treenikertaa radalla ja vasta sitten ATT. Asioita hinkattiin tavan tykäreiden päähän kohtuuttoman paljon suhteutettuna siihen, että rynchesterillä aiheutetaan todella vähän tappioita vrt. tykistö jne.
Kyllä meillä kuivaharjoittelua oli. Ja paukkupatruunoilla ampumista. Mutta itse kovilla ei kovinkaan montaa kertaa.

Sama toistui sitten vaunuammunnassa. Koko vuodelle oli varattu 500 kutia per ampuja. Jenkeillä pelkästään Bradley-ampujan quolification vaatimuksissa on 2000-2500 lks ampuminen!
 
Kyllä meillä kuivaharjoittelua oli. Ja paukkupatruunoilla ampumista. Mutta itse kovilla ei kovinkaan montaa kertaa.
Meille pistin vain mainittiin ja räkäpäät säästettiin puhtaasti leireille. Ehkä muisti tekee jo tepposia, mutta itselle RK-touhut oli mielekkäintä puuhaa koko reissussa.

Edit: Sä oletkin näemmä jonkin verran nuorempi. Itse ehdin hoitaa reissut juuri siinä välissä kun ei enää säästetty, eikä vielä säästetty.
 
Syynä: ei aiempaa ampumakokemusta, liian vähän ammunnanharjoittelua jne. Ennen ampumataitotestiä takana taisi olla kaikilla ehkä 30 lks? Se oli juuri sellaista, että ns. luonnonlahjakkuudet onnistuivat, mutta suurin osa sai hyvä jos osumat pysymään mustalla.

Enpä usko että asevelvollinen suuressa sodassakaan kauheasti ehti ampua kovilla ennen rintamalle joutumista. Pistinharjoittelua varmaankin harjoiteltiin enemmän ja sulkeisia.
Jos meidän viime sodissa pysytään, niin Suojeluskuntien ylläpitämät ampumaharjoitukset olivat hyvinkin ratkaisevia tekijöitä niin Talvisodassa kuin Jatkosodassakin. Ja olen sitä mieltä, että hyvä ampumakouluttaja tekee ampujan vaikka variksenpelättimestä, jos ampujalla itsellään edes jonkinlaista motivaatiota oppimiseen on. Motivaatiota hyvä kouluttaja voi myös lisätäkin, varushenkilöiden tapauksessa tietysti esim. lisävapailla tms
 
Jos meidän viime sodissa pysytään, niin Suojeluskuntien ylläpitämät ampumaharjoitukset olivat hyvinkin ratkaisevia tekijöitä niin Talvisodassa kuin Jatkosodassakin. Ja olen sitä mieltä, että hyvä ampumakouluttaja tekee ampujan vaikka variksenpelättimestä, jos ampujalla itsellään edes jonkinlaista motivaatiota oppimiseen on. Motivaatiota hyvä kouluttaja voi myös lisätäkin, varushenkilöiden tapauksessa tietysti esim. lisävapailla tms
Sen sijaan, että perjantai-iltapäivä maataan helteessä auringon polttaessa, tarjotaan mahdollisuutta hoitaa koulutus tuplattuna viileämmissä illoissa ja lähteä perjantaina aikaisemmin vapaille.

Ns. vapaaehtoisuus ja siedettävämmät olot loi rennomman tunnelman, helpompi kysyä jos oli epäselvää jne, enemmän aikaa keskittyä yksilöön… 5/5
 
No sitten se on ymmärrettävää, jos ei saanut kohdistaa. Mikä sekin tosin on käsittämätöntä. Muuten, ryssän puolella kuulemma joukkueenjohtaja, vai olikohan isompikin kiho, kohdistaa itse koko porukan kiväärit. Toimenpidettä pidetään siellä liian vaativana rivisotilaan suoritettavaksi, mikä varmasti totta onkin. Mutta meidän kannaltamme erinomainen asia!
Ei tuo itse asiassa poikkea juuri kauheasti monen muunkaan maan toiminnasta. Esimerkiksi saksalaissotilaat eivät saa kohdistaa aseitaan itse, vaan TVÄL-henkilöstö tekee kohdistukset (tai ainakin yhdessä joukossa näin). Tätä ihmeteltyä vastaus oli, että syy on siinä, että jos käyttäjä kohdistaa aseen, niin se ei välttämättä ole enää kohdistettu muiden käytössä, silmien optisten ominaisuuksien vaihtelun vuoksi (mielestäni idioottimainen perustelu: eihän silloin se TVÄL-henkilöstönkään tekemä kohdistus ole yhtään parempi).
 
Meillä tapana olevalla henkilökohtaisella kohdistamisella huomioidaan lähinnä ampujan suorittamat systemaattiset virheet laukaisussa ja tähtäyskuvassa ja se, että RK62 ei välttämättä pidä kohdistustaan sen jälkeen kun se on kertaalleen purettu ja koottu.
Ja onhan se ihan hyvä osata kohdistaa ase uudelleen jos tulee väkivaltaisesti kolhittua aseen tähtäimiä tai piippua.

Se, että aseet kohdistetaan tväl-henkilöstön toimesta optisella kollimoinnilla ei sekään ole väärin. Jos aseen tähtäimet ovat kohdallaan, niin ne ovat kohdallaan. Loput ovat ampujan virhettä tai tottumusta.
 
ja se, että RK62 ei välttämättä pidä kohdistustaan sen jälkeen kun se on kertaalleen purettu ja koottu.
Tosin aseet, joissa kohdistus ei pysy, pitäisi viedä korjattavaksi. Aseen konstruktio kyllä sen pitää, niin kauan kuin osat ovat ehjiä.

Rynnäkkökiväärin käsikirjassa on toimenpiteet sille, jos kansi löystyy (tyypillisin prosessi on palauttimen karan kolon meistyminen, joka löysyttää kantta), ja RK 95:n kohdallahan tätäkään ongelmaa ei ole.

Se, että aseet kohdistetaan tväl-henkilöstön toimesta optisella kollimoinnilla ei sekään ole väärin. Jos aseen tähtäimet ovat kohdallaan, niin ne ovat kohdallaan. Loput ovat ampujan virhettä tai tottumusta.
Toisaalta dioptrisissa tähtäimissä ampujan silmän optiset ominaisuudet vaikuttavat osumapisteeseen.
 
Vähän epäilen, että tvällärikohdistuksessa on ollut kannustimena juurikin tuo tunnettu varusmieskäsittely, eli tähtäinten tahallinen TJ-källääminen. Siitähän voi koitua vaaratilanteita ihan rauhanoloissakin, ja kovassa tilanteessa voi tulla vähän uupelo jos merkittävä osa kalustosta on kohdistukseltaan kyseenalaista.

RK62:ssa on suht helppoa huomaamattaan lyödä takatähtäintä niin, että sivukohdistus menee pieleen. Kyllä se toisinaan vaelsi.
 
Niin tai näin, mutta varmuuden vuoksi, näin on: henkilökohtaisen aseen kohdistaminen pitää suorittaa henkilökohtaisesti. Vaikka sama ase jonkin toisen kohdistamana ja koeampumana kävisikin supertarkasti, se ei tarkoita, että sen toisen kohdistama ase kävisi muidenkin käsissä yhtä hyvin. Pahimmillaan osumapiste voi heittää senttikaupalla jo melko lyhyelläkin matkalla, vaikka hyvää kasaa sinne jonnekin ohi tähtäyspisteen tulisikin. Johtuu erilaisesta näkökyvystä, silmän etäisyydestä tähtäimestä jne. Eli siis, jokainen kohdistakoon aseensa itse täällä Suomessa, ryssä voi antaa pyssynsä vaikka puutinin itsensä kohdistettaviksi, se on meille pelkästään hyvä asia.
 
Toisaalta dioptrisissa tähtäimissä ampujan silmän optiset ominaisuudet vaikuttavat osumapisteeseen.
No olispa nuo olleet ainoat ongelmat, reiän koot tuntuivat vaihtelevan vaihtelevan valmistus vuoden mukaan ja jos tuuri kävi niin iso kaveri sai isolla diopterireijällä varustetun kiväärin niin tähtäikuvan ottoon tulee tietynlaista lisä haastetta...
 
RK:t on kranttuja muovilippaista. Suurin osa ei toimi. Jos haluaa häiriönpoistoja harjoitella urakalla, niin ostaa Magpullin lippaan 😁
Joo niin voi tosiaan olla.
Oman kokemuksen mukaan rk:ssa pelaa kaikki (ehjät) lippaat jotka on tehty palveluskäyttöön maissa joissa ak on ollut palveluskäytössä.
Itselläni on kotimaisia, venäläisiä, kiinalaisia ja "joissain" itäblokin maissa tehtyjä ja ainoat kotimaisessa (siviili)versiossa toimimattomat on 1 kotimainen peltilipas jonka yli on ajettu jollain ja israelilainen fab defencen muovilipas. Tuo jälkimmäinen on pituussuunnassa liian lyhyt ja aiheuttaa ylimääräistä liikettä kuilussa.
 
Bulgarialaiset muovilippaat (arsenal) toiminut 100% luotettavasti. Niissä on vaan se vika että ovat niin paksuja että saa olla kieli keskellä suuta että saa ne sakoon asettumaan.
 
Onko vielä tullut mitään tietoja missä määrin Ruotsi on niitä uusia Sakoja tilannut?

Jos ei ole faktoja, mikä on pessimistinen/alakanttiin arvaus määristä?
 
Onko vielä tullut mitään tietoja missä määrin Ruotsi on niitä uusia Sakoja tilannut?

Jos ei ole faktoja, mikä on pessimistinen/alakanttiin arvaus määristä?
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009481438.html
Myös Ruotsi ostaa Sakolta rynnäkkökiväärejä ja henkilökohtaisia suoja-aseita. Ruotsin hankinta on tässä vaiheessa huomattavasti suurempi kuin Suomella. Ruotsin ensimmäisen sopimuksen arvo on noin 875 miljoonaa kruunua eli noin 78 miljoonaa euroa.

Ruotsin hankinta kattaa rynnäkkökiväärit kaliiperissa 5,56x45 ja 7,62x51 sekä tarkka-ampujan kiväärit kaliiperissa 7,62x51 ja.338 Lapua Magnum.
Nopean googlailun perusteella Ranska sopi 2016 H&K:n kanssa sopimuksen 117000 rynnäkkökiväärin toimituksesta, hintana 168milj€
 
Kiitos, mutta tarkoitin siis kysyä kappalemäärä arviota. Nuo numerot eivät oikein sano mitään.
No paha varmaan kenenkään arvioida kun ei tiedetä mitään kappalehintoja.


Siitä voi vertailla ja heittää arvioita. Ranska, 117000 asetta, 168milj€. Viro, 16000 asetta, 22,7milj€. USMC, 5,650 asetta, 7,4,milj$
 
No nyt vaihtuu AK:n piippu/kaliiperi sekunneissa. :oops:

This is the Next-Gen AK47: The Zastava M19 MCS​

In this episode of TFBTV, @James Reeves is personally visiting Zastava headquarters in Serbia to test out the successor to the legendary M70: the brand new Zastava M19 MCS (Modular Combat System).

From Zastava's Serbian webpage about this next-generation AK:

"Following the trends in tactical requirements for the use of automatic rifles, Zastava Arms has developed a new MCS model. Compared to other manufacturers, Zastava Arms went a step further by offering a rifle that, in addition to easy barrel replacement and the ability to use barrels of different lengths, also allows for caliber change and the choice between a conventional 7.62×39 mm and a new 6.5 mm caliber. At the same time, in support of this concept, Prvi partizan Uzice developed a 6.5 mm caliber cartridge based on cartridge 6.5 Grendel for military purposes. The reason for the introduction of the new caliber is that the 6.5 mm cartridge has a number of ballistic advantages over 7.62×39 mm that allow for significantly bigger range, as well as better efficiency and penetrating power at all distances, while maintaining all vital parts of the rifle and with just replacing the barrel and magazine to change to a different caliber. Easy change of caliber has a number of logistical advantages in terms of easy adaptation to various environments.

The design of the MCS rifle is based on the existing rifle platform by which the Zastava Arms is recognizable and that operates on the Kalashnikov system. The modification is reflected in the design of the cross latch on the receiver, which allows easy and quick replacement of the barrel, without disassembling the rifle and without the use of tools. In addition to barrels in different calibers, within a single caliber, there are different barrel lengths (254 mm and 415 mm), allowing the rifle to quickly adapt to a variety of combat situations, so that basically the same weapon can be used as a submachine gun, automatic rifle, light machine gun or DMR (designated marksman rifle). Changing the caliber of the rifle also requires the change of magazine, and the magazines are clearly marked and noticeably different. Magazine capacity for caliber 7.62×39 mm is 30 rounds and for caliber 6.5 mm magazine capacity can be 25 and 20 rounds.

The rectilinear upper side of the receiver has a full-length Picatinny rail. In the receiver cover there is a centrally mounted charging handle (like the HK 416 model), allowing for easy handling for both right-handed and left-handed shooters. The charging handle is of non-reciprocating type, that is, it does not move with the bolt carrier and the bolt. Fire selector is ambidextrous, positioned above the handgrip and easily accessible without releasing the grip in combat. The positions of the selector are safe, semi-automatic and automatic. The rifle has no integrated iron sights, but a long Picatinny rail on the cover allows the sights to be mounted according to tactical needs. The stock is telescopic, with 5 predefined lengths, folding to the right. Cheek pad is adjustable, in two positions. The rifle does not lose its function when the stock is folded. Receiver cover is made of aluminum. Handguard is made of glass fiber reinforced polymer with Picatinny rails at 12 and 6 o’clock, and lateral K-holes that allow the assembly of a wide variety of optoelectronic equipment. By removing the handguard, the supporting devices can also be mounted on the cylinder carrier, which also has K-holes, thus establishing a firm and stable connection with the rifle.

The rifle has a gas flow regulator. Flash hider on the muzzle is also a muzzle brake, and the standard thread on the muzzle also allows the assembly of other devices (muzzle devices). The weight of the rifle with an empty magazine is less than 4 kg.

MCS rifle represents a significant step forward in the offer of Zastava Arms models, and the fact that it is in the phase of testing and adoption into the armament of the Armed Forces of the Republic of Serbia speaks about the importance of this model and the applied concept."
 
Back
Top