RistoJ kirjoitti:
Missä asioissa tavoitellaan kuuta taivaalla? Suurin osa uudesta (ja käytettynä hankitusta) kalustosta on sieltä halvemmasta tai keskihintaisesta päästä ja mielestäni on aika hyvin pyritty maksimoimaan hinta-tehosuhde kaluston osalta. Näin erityisesti kun mietitään kaluston elinkaarikustannuksia eikä yksisilmäisesti pelkkää hankintahintaa niin kuin nettikeskusteluissa yleensä tehdään (yleensä vielä väärillä tiedoilla).
Ongelma on, että mistä revit henkilöt ottamaan uutta kalustoa käyttöön ja kehittämään sen käyttötapoja tai mistä revit koulutus- ja säilytystilat tuolle uudelle kalustolle jos samaan aikaan ylläpidetään vanhaa kalustoa? Eivät nuo synny itsekseen vaan vaativat merkittäviä panostuksia, joita ei yleensä ole liiemmin ylimääräistä. Riskinä on tällöin, että uutta kalustoa ei saada otettua kunnolla käyttöön ja vanhan kaluston ylläpito syö loputkin resurssit ja jäädään torsotilaan molempien suhteen. Niinpä usein joudutaan samalla luopumaan vanhasta kun uutta otetaan käyttöön. Tämä ei ole meikäläisen PV:n yksinoikeus vaan pätee kaikkien maiden armeijoihin.
Aseiden osalta touhu lienee ollut ihan tolkullista, mutta näkymättömiin jäävän viesti/johtamisjärjestelmäkompleksin, tai pikemmin sen käytännön toteutuksen osalta ei niinkään. Pv jalkautti aikanaan täydellisen raakileen ja on sen jälkeen paisuttanut käyttäjäkuntaa ja ajanut systeemiä kuin käärmettä pyssyyn, vaikka sen paremmin perusta, kuin käytettävyyskään eivät ensimmäisen laitesukupolven aikana ole olleet tai tule olemaan lähelläkään tavoiteltua tasoa.
Tuo tavoiteltava taso on varmasti pitkällä tähtäimellä oikea, kannatettava ja saavutettavissakin, mutta oikea ratkaisu olisi selkeästi ollut pilotointi erilaisissa joukkokokoonpanoissa siten, että ongelmat olisi saatu esiin ja seuraava, n. vuonna 2015 käyttöön otettava laitesukupolvi ohjelmistoineen saatu tehokkaammin käyttöön. Tuolloin tekniset laitteetkin lienevät käytettävyydeltään jo ihan uudella tasolla. Vaikka esim. vuonna 2007 tuotettu ruggeroitu läppäri teknisesti toimiikin korpikuusen kannon kupeessa, ei se välttämättä ole kovin notkea käyttää, ei vaikka se nimettäisiin johtamislaitteeksi. Jatkuvasti saa myös kuulla ja lukea siitä, että käyttäjäkuntaa laajennetaan ilman selkeää ajatusta uusien laitteiden käyttötavasta.
Suomihan on tätä nykyä tietotekniikan banaanivaltio, eivätkä muun julkishallinnon kokemat tietotekniikkamurheet ole Pv:llekään vieraita. On myös lähinnä surkuhupaisaa, kun otetaan käyttöön aiemmin tallennettua tietoa hyödyntävä yhteinen järjestelmä, mutta unohdetaan ohjeistaa tietojen tallennuksessa käytettävä logiikka. Palvelimet ovat siis pullollaan tietoa, mutta sitä ei löydetä, koska jokainen on tallentanut tavaraa omalla systeemillään ja nimennyt tiedostoja mielensä mukaan. Tähän on toivottavasti saatu jo parannus?
On siis viety hyvää tavoitetta voimalla eteenpäin, vaikka edellytyksiä onnistumiselle ei vielä tässä vaiheessa ollut ja tämä on tullut firmalle todella kalliiksi. Esim. Risto Volanen on julkisissa avauksissaan puhunut miljardin Euron verran paisuneista kustannuksista viesti- ja johtamisjärjestelmän puolella pääasiallisena Pv:n talousahdingon aiheuttajana. Tietotekniikan kanssa toilailu näyttelee tässä varmasti merkittävää osaa. Tietojärjestelmien käytön laajentaminenhan heijastuu koko ajan suoraan myös viestipuolelle, koska johtamislaitteelle on aina hankittava kaveriksi uuden polven viestiväline.
Ohjelmistot ovat käyttöliittymiltään monimutkaisia järkäleitä ja vaativat jatkuvan harjaannuttamisen, jonka myötä järjestelmän soveltuvuus meikäläiseen osin reserviläisillä miehitettävään kokonaisuuteen on hyvin kyseenalainen. Ei kaikki tietenkään ole päin honkia, mutta murheita on vielä tässä vaiheessa kohtuuttoman paljon. Tietotekniikan lyhyt elinkaari ja järjestelmän jatkuva päivittäminen myös aiheuttavat merkittävän riskin sille, että samat murheet ovat käsillä jatkossakin.
Juuri nyt näyttää siis sille, että ns. digitalisoinnin puolella on haukattu aivan liian suuri pala. Rahallinen panostus ei lisää läheskään oikeassa suhteessa joukkojen suorituskykyä.
Mitä tuohon vanhan säilyttämiseen tulee, niin en suostu uskomaan, että vaikkapa nyt esillä ollut kahden mekanisoidun tst-osaston pitäminen reservissä rampauttaisi kaiken uuteen organisaatioon liittyvän kehittämisen kokonaan tai edes minkäänlaiselta merkittävältä osalta. Joukkoa voidaan ylläpitää reserviläiskokoonpanona heti siitä hetkestä lähtien, kun se on joukkotuotettu ja tiedetään sen kaluston elinkaaren olevan vuosikymmenen tietämissä. Ei väännetä tästä mitään kaikki heti poistoon tai kaikki ikuisesti säilöön-keskustelua. Maalaisjärjen käytön pitää olla sallittua.
