Sinäänsä turha tätä keskustelua on täällä käydä, koska uskonasioista ei voi kuitenkaan päästä yksimielisyyteen. Sen voi kuitenkin jokainen suhteellisen objektiivinen tarkastelija todeta, että yleisesti ottaen Suomen kansan arvoissa ja arvostuksissa on tapahtunut valtava muutos viimeisen parinkymmenen vuoden aikana monessa suhteessa.
Vielä kun minä olin alakoulussa 1990-luvun lopulla, homo oli lähes kirosanaksi luokiteltava haukkumasana, eikä kukaan halunnut julkisesti tunnustautua homoksi, saati sitten ylpeillä sillä.
2000-luvun vaihteen jälkeen yhtäkkiä homoudesta ja lesboudesta tuli muoti-ilmiö, jota alettiin yhä enemmän ja enemmän nostaa esiin kaikkien medioiden toimesta. Lähes jokaiseen kotimaiseen tv-sarjaan ja ohjelmaan ilmestyi vähintään yksi "kiintiöhomo", jatkuvasti tehtiin seksuaalivähemmistöjä käsitteleviä ajankohtaisohjelmia, lehdet alkoivat kirjoittaa asiasta jatkuvalla syötöllä jne...
Selkeästi asiaan vaikutti myös seksuaalivähemmistöihin erityisen myönteisesti suhtautuneen Halosen valinta maamme presidentiksi vuonna 2000.
Siinä mielessä asia liittyy myös maanpuolustukseen, että samaan aikaan "liberaalien" arvojen esiinmarssin kiihtyessä on ollut selkeästi havaittavissa perinteisten arvojen, kuten isänmaallisuuden ja esivalllan kunnioituksen merkityksen väheneminen.
Tällä taas on ihan suoria vaikutuksia ihmisten maanpuolustustahtoon ja esimerkiksi halukkuuteen rahoittaa maanpuolustuksellisia hankkeita.
On helppoa elää jossain rakkauden ja suvaitsevuuden illuusiossa, mutta tapahtumat tämänkin vuoden aikana ovat osoittaneet asioiden todellisen laidan aivan toisenlaiseksi muun muassa Itä-Euroopassa ja Lähi-Idässä.
Samat piirit, jotka useimmiten ajavat maanpuolustuksemme ja yhteiskunnan sisäisestä turvallisuudesta vastaavien viranomaisen toimintaedellytysten alasajamista ja ovat muun muassa innokkaimpia suomalaisen yhtenäiskulttuurin nakertajia, ovat olleet äänekkäimpiä myös tässä homoasiassa.
Tässä pitäisi nähdä myös se, että patriarkaalinen perhe on ollut kaikkien kehittyneiden yhteiskuntien perusyksikkönä aina ammoisista ajoista lähtien. Näyttäkää minulle yksikin menestynyt korkeakulttuuri historian saatosta, jossa nimenomaan perheellä (joka sisältää isän ja äidin) ei olisi ollut keskeinen merkitys yhteiskunnan menestymisen ja jatkuvuuden kannalta.
Kyllä seksuaalivähemmistöillekin kuuluu tietyt perustavaa laatua olevat ihmisoikeudet, mutta ei tarve saada lapsia ole mikään ihmisoikeuskysymys, eihän kaikilla heteroillakaan ole siihen mahdollisuutta. Mielestäni myöskään tällaista luonnollisesta järjestyksestä poikkeavaa seksuaalista suuntautumista ei voida pitää yhteiskunnassa mitenkään sinänsä toivottavana ja kannustettavana asiana.
Nyt minua varmaan pidetään tämän jälkeen täysin hulluna, päästään vialla olevana, konservatiivisena fundamentalistina, joka ei vain ymmärrä nykyajan yhteiskuntaa ja sen käytäntöjä.
So what? Ei kiinnosta...
Jokaisella on kuitenkin oikeutensa mielipiteeseensä, ja vaikka ei olisikaan, niin aion silti pitää kiinni omastani.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että Suomi kuuluu tämän "tasa-arvoisen" avioliittolain hyväksymisen jälkeen vähemmistöön maailman maista, selkeästi suurimmassa osassa maailman maista ei ole mitään tällaista lakia voimassa, ja ihan hyvin tuntuvat suurelta osin mennä porskuttavan eteenpäin...
