Suomalainen kulttuuri, identiteetti ja niiden hämärtyminen

No juuri kohteliaisuudesta? Muiden ihmisten huomioinen on positiivinen asia, ihmettelen jos joku kokee sen uhkaavan omaa kulttuuriaan. Kyllä minä ainakin arvostan jos minun kulttuurini huomioidaan vieraassa maassa jotta oloni on mukavampi. Ei se tietenkään tarkoita, että liian pitkälle pitää mennä, mutta joku tervehtiminen ei kuulosta mahdottoman suurelta kompromissilta.
Olen muinoin asunut amerikassa, ja pidin sikäläistä täysin tuntemattomienkin ihmisten moikkaamista varsin ärsyttävänä.

Kyllä minä ainakin arvostan, jos minun kulttuurini huomioidaan omassa maassa, jotta oloni on mukavampi. Kotimaassaan kun sentään yleensä joutuu (tai saa) viettää selvästi suurimman osan elämästään, ja olisi kivaa jos olot olisivat mahdollisimman paljon omiin mieltymyksiin sopivat. Vierailla mailla matkatessa toki voi olla mukavaa, jos joku huomioi minun kulttuuritaustani, mutta en minä sitä millään muotoa odota. Jos vieraan kulttuurin tavat alkavat ahdistaa, voi aina palata takaisin kotimaahan tai hakeutua johonkin kolmanteen maahan, josko siellä olisi mukavampaa.
 
Mielestäni varsin sekava esitys, jos piti arvioida suomalaista kulttuuria ja identiteettiä.

Jos kulttuurimme ja identiteettimmekään eivät olisi muuttuneet, tallustaisimme edelleen tuohivirsuissa ja polttaisimme myrkkysieniä nuotiossa. Suomalaisuus ei ole mitään peruskallioon hakattua pysyvyyttä vaan alati muuttuva asia, haluttiin sitä tai ei. Muutos on poikinut paljon hyvää. Kuka pystyy määrittelemään sen, mitä olisi fantastinen kansallinen suomalaisuus? Kukin kohdallaan määrittelee lopulta ne arvot, jotka haluaa ja identiteettikin on ihan omissa käsissä. Onneksi ei ole mitään ylhäältä ohjattua ainoaa oikeaa suomalaisuutta.
Mielestäni tällaisessa keskustelussa mennään aivan liian usein pinnallisiin seikkoihin, kuten ruokakulttuuriin, viihteeseen ja sen sellaiseen (Suomessa ei ilman monikulttuurisuutta saisi syödä kebabbia tai tehtäisi rap-musiikkia, jne.)

Kuitenkin mielestäni on olemassa ainakin yksi sellainen perustavanlaatuinen peruspilari, jonka mielelläni määrittäisin suomalaiseksi kulttuuriksi: keskittyminen oleelliseen. Varsin moni suomalaisen nyky-yhteiskunnan piirre voidaan jäljittää tähän. Muutama esimerkki:
  1. Tasa-arvo. Ihmisiä pitkälti arvotetaan todellisen kompetenssin eikä ulkoisten seikkojen (esim. sukupuoli, vanhempien varallisuus, etnisyys, seksuaalinen suuntautuminen, tms.) perusteella.
  2. "Tieteellinen" ja päämäärätietoinen toimintakulttuuri: tärkeintä on hyvä lopputulos eikä se, kuka kerää kunnian, mitä jokin uskonnollinen oppikirja asiasta sanoo, tai kenen tuttavan veljenpoika saa tehtyä toiminnalla hyvää bisnestä.
  3. Vähäeleinen, "juro" tapakulttuuri: keskustelutapa on rauhallinen ja asiallinen. Tilanteissa, joissa toiminnalle ei ole erityisempää motiivia, ihmisten välisiä kontakteja luodaan suhteellisen vähän. Ihmisten annetaan olla rauhassa, ellei ole erityistä syytä häiritä.
Moni maailmalla matkannut sanoo, että parasta Suomessa on se, kuinka asiat (yleensä) toimivat hyvin ja mutkattomasti. Ja mielestäni taustalla on nimenomaan tällainen "oleelliseen keskittyminen".

Ei tämä tietenkään tyhjentävä määritelmä ole, mutta kattaa leijonanosan siitä, mitä itse arvostan suomalaisuudessa. Kylkeen voisi ehkä vielä liittää omien ja toisten oikeuksien kunnioittamisen: suomalainen ei suostu omien oikeuksiensa polkemiseen, mutta ei myöskään polje muiden oikeuksia. Tätä tasa-arvon piirrettä ei voi suoraan johtaa yllä mainitusta oleelliseen keskittymisestä.

Mielestäni on jokseenkin se ja sama, tuleeko Suomeen maahanmuuttajia ja syödäänkö täällä 100 vuoden kuluttuakin karjalanpiirakoita vai enemmänkin pita-leipää, kunhan oleelliseen keskittyminen ja tasa-arvon vaaliminen säilyy. Nähdäkseni monet suhtautuvat varautuneesti esimerkiksi muslimimaahanmuuttajiin juuri siitä syystä, että he rikkovat kaikkia näitä edellä mainitsemiani piirteitä: ovat epätasa-arvoisia (esimerkiksi niin sukupuolten kuin eri uskontokuntienkin välillä; myös nepotismi jne. on yleistä), heidän toimintaansa ohjaa vahvasti myös uskonnolliset (ei-älylliset) vaikutteet, ja tyypillisesti he ovat kotoisin maista, joiden tapakulttuuri on äänekäs ja suomalaisesta näkökulmasta hieman hyökkääväkin.

Ja lisäyksenä vielä, että toki tiedän, etteivät mainitsemani piirteet tietenkään toteudu Suomessa sataprosenttisesti. Mutta kuitenkin ne ilmenevät sen verran vahvasti, että ne pitkälti määrittävät suomalaista yhteiskuntaa.
 
Tässä on ainakin identiteetti hämärtynyt oikein kunnolla sangen monikulttuuriseen suuntaan. Viikinkijumalten suomalaissotureiden englanninkielinen sitaatti Pulp Fictionista. Lausuja oli Samuel L. Jackson, joten tässä aitoa monikulttuurisuutta nyt on tiiviissä paketissa. Ja Odinit jakoivat tämän tietysti eilen, siis Kalevalan päivänä.

10334418_1563648583926880_9186126075086015627_n.jpg
 
Tässä on ainakin identiteetti hämärtynyt oikein kunnolla sangen monikulttuuriseen suuntaan. Viikinkijumalten suomalaissotureiden englanninkielinen sitaatti Pulp Fictionista. Lausuja oli Samuel L. Jackson, joten tässä aitoa monikulttuurisuutta nyt on tiiviissä paketissa. Ja Odinit jakoivat tämän tietysti eilen, siis Kalevalan päivänä.

10334418_1563648583926880_9186126075086015627_n.jpg

No jos on lusikalla annettu, niin ei voi kauhalla olettaa saavansa... :rolleyes: Hauskaahan tuossa on se, ettei tuo Pulp Fictionin "raamattusitaatti" edes ole Raamatusta, ellen nyt ihan väärin muista.

Siltikin, olen jo aiemmin päättänyt että annan näille herroille mahdollisuuden (vaikka tuskin minä voisinkaan perustuslain kokoontumisvapautta rajoittaa...), koska mitään rikoksia ei ymmärtääkseni edelleenkään ole tapahtunut. Tosin...ilmeisesti ei näitä legendaarisia katupartioita, jotka veivät kovin monta tuntia huippupalkkaisten poliitikkojen, päätoimittajien ja sankaritoimittajien aikaa paheksuntaan ja tuomitsemiseen, ole vissiin paljoa näkynyt katukuvassa useimmissa paikoissa joihin näitä on "perustettu".
 
Viimeksi muokattu:
http://yle.fi/uutiset/tom_of_finland_-musikaali_turun_kaupunginteatteriin/8707188

TomofFinland taisi olla aikanaan melkoinen sensaatio? :)

Minusta 'sateenkaarisuomea' parhaimmillaan.

Vaikka minua on aina syvästi tylsistyttänyt kaikenlaiset "homot stailaa sitä ja tätä" -ohjelmat ja Pride-kulkueetkin tuntuvat pohjoismaissa hieman hassuilta ja jopa turhilta (elleivät jälleen tule tarpeellisiksi tulevaisuudessa, kun maahan lappaa hyvinkin militanttia, homo-vihamielistä väkeä?), niin auttamattoman umpiheteronakin Tom of Finlandista jostain syystä nousee hymy huulille. Ne kuvat on piirrelty sopivasti kieli poskessa, varmaan siihen suuntaan taipuvaisille ovat hyvinkin kuumia mutta minusta ne ovat myös muille aika hauskoja. Tolkuttoman lihaksikkaista Tom of Finland -homoäijistä tulee mieleen se heitto, että kun tosimiehet nai, niin naisetkin ovat vain tiellä. Joku joskus filosofoikin, että eri tyylilajeista porno ja komiikka ovat aika lähellä toisiaan, ne kun ovat ainoat tyylit jotka aiheuttavat erilaisia spontaaneja, fyysisiä reaktioita.

En tiedä onko se hyvä vai huono asia kenenkin mielestä, mutta taitaa "Tomppa" olla maailmalla tunnetuin osa suomalaista populäärikulttuuria. Ei näitä siis ainakaan piiloon pitäisi laittaa, jos tulijoille pitää esittää suomalaista kulttuuria... :rolleyes:

Sitä paitsi ihan kiinnostava hahmo foorumin aihepiiriin liittyen, palkittu sotasankari ilmatorjunnan saralta mutta myös ihan mies miestä vastaan -tilanteista (ilman mitään huumoria).
 
Tahan suomalaisuus-aiheeseen liittyen on mainittava etta Lontoossa tyoskennellessani entinen pomo kummeksui suomalaisuutta seuraavasti:

- I have to say, whether it is Formula 1, ski jumping, rally driving, ice hockey, or war... everything involving a helmet, you guys seem to be excellent at it!

Eli potta paahan ja menoksi, maineemme on kiirinyt jo rajojemme ylitse ;).
 
En nyt oikein osaa olla huolissani suomalaisesta kulttuurista sen enempää, kuin että uskon että sellainen luottamuksen/rehellisyyden kulttuuri vähenee tietyn poliittisen kehityksen myötä. Mutta noin muuten aika sama minulle.
 
En tiedä, onko tämä amerikkalaisesta kulttuurista vai alun perin Euroopasta, mutta tässä terveiseni amerikkalaiselle roskaviihteelle:

ass.gif

Roska on joka maassa roska, itse en katso sitä mitä tuntuu roskan roskalta. Viihde on usein ajan tappamista, osastoa leipä ja sirkuskuvit, koko viihteseen ihan kun liittyy: "istukaa ja me viihdytämme teitä", viihdettä usein käsitellään että pitää nauraa, siksi en pidä koko sanasta "viihde". Ihminen voi mainiosti viihdyttää myös itse itseään ;)

Minua nauratti Pulmuset, enkä häpeä sitä.
Mutta Kummelit on kirkkain suomalainen huumori sketsisarja :D Ja Monty Phyton! On niitä muitakin.

Ja niin..venäläistä viihdettä en katselisi edes rahasta. Niin tylsämielinen että yök. Heidän estrada tähdet, kremlin lellikit, puistattavat minua. Jos jotain mautonta maailmassa löytyy - niin se löytyy sieltä.
 
Onko suomen kieli turha kieli? Globaalissa mittakaavassa se kyllä vaikuttaa siltä. Suhtaudun ilolla siihen että kielemme ottaa vaikutteita englannista yhä enenemissä määrin.
 
Onko suomen kieli turha kieli? Globaalissa mittakaavassa se kyllä vaikuttaa siltä. Suhtaudun ilolla siihen että kielemme ottaa vaikutteita englannista yhä enenemissä määrin.

Globalisaatiossa suomen kieli katoaa väistämättömästi, kuten katoaa kaikki nykyiset kansakunnatkin, se on kuulemma rikkautta.
 
Globalisaatiossa suomen kieli katoaa väistämättömästi, kuten katoaa kaikki nykyiset kansakunnatkin, se on kuulemma rikkautta.

Höpsistä, kielten katoamisesta ei ole mitään merkkejä. Hyvin pienet, toisen kielen piirissä elävät kielet kyllä katoavat, mutta isommat kielet hallitsevat selvästi omaa alueettaan eikä ole siis mitään mikä olisi niitä syrjäyttämässä. Myöskään kansakuntien katoamisesta ei ole mitään merkkejä.
 
Olen muinoin asunut amerikassa, ja pidin sikäläistä täysin tuntemattomienkin ihmisten moikkaamista varsin ärsyttävänä.

Kyllä minä ainakin arvostan, jos minun kulttuurini huomioidaan omassa maassa, jotta oloni on mukavampi. Kotimaassaan kun sentään yleensä joutuu (tai saa) viettää selvästi suurimman osan elämästään, ja olisi kivaa jos olot olisivat mahdollisimman paljon omiin mieltymyksiin sopivat. Vierailla mailla matkatessa toki voi olla mukavaa, jos joku huomioi minun kulttuuritaustani, mutta en minä sitä millään muotoa odota. Jos vieraan kulttuurin tavat alkavat ahdistaa, voi aina palata takaisin kotimaahan tai hakeutua johonkin kolmanteen maahan, josko siellä olisi mukavampaa.
Minulla kävi hyvä tuuri kun itse vierailin jaksoja amerikassa - ihmiset, jonka olin enimmäkseen tekemisissä olivat ammattikseen tekemisissa muotoilun ym taiteen kanssa, ja suomalaiset muotoilijat olivat hyvin tiedossa ja korkeassa arvossa, heille se oli scandinavian design. Minä edustin heille sitä euroopalaisuutta josta ne tykkäsi itse. Minä taas tykkäsin kaikesta mitä oli heillä, ja meillä oli tosi hyvä olla toistemme kanssa. Minua ei häirinnyt heidän moikkaminenkaan, se oli korkeintain huvittava. En vaatinut mitään, eikä minulta vaatinut kukaan mitään, eikä minun syntyperällänikään ollut mitään merkitystä heille, olin skandinaaviasta ja se oli siinä, politiikka sivutettiin vain kerran ja se loppui "terrible russia" toteuttamiseen. Se edusti heille kuitenkin jotain kiinan ja p-korean osastoa. Vaikka sitä on jo aikakin..

Myös ihmisten kanssa, jotka eivät tunteneetkaan pohjoismaiden kultturia, Suomea, ei ollut mitään ongelmia. Hyvin monelle Suomi on Eurooppa ja piste ja silloin se oli arvossa. Siksi minusta tuntui aina pahalta kun Suomessa levitettiin amerikanvastaista propagandaa, ja itse en ole kuullut pahaa sanakaan Suomesta ihmisiltä! Juuri Suomen punasulkuisuuteen menevillä ilmeet oli " hyihyi" pelkkä "ameriikka" sanasta.

Enkä voi painajaisunessakaan kuvitella suomalaisten tai ruotsalaisten tai ukrainalaisten järjestämässä siellä jotain vihaisia marsseja "kunnioittakaa meitä ja kulttuurimme tai..". Uskon, että toisten vieraan kultturin arvostetaan huutamattakin, jos se on kultturia, eikä uskonnollista kiihkoilua. Hyvät asiat näkyvät ja sopivat kaikille ja niitä arvostetaan tyrkyttämättäkin.
 
Viimeksi muokattu:
Luonnonvalintaa. Tässä onkin oikein mallioppilas sinulle. Tyttö oppi täydellisen finglishin oltuaan Amerikassa kolme viikkoa.

http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-2000001131079.html
En tiedä mitä hän siellä oppinut eikä sen täydellisyydestä, itse en ollut täydellinen kummassakaan, ka hyvin kaukana sitä edelleen, mutta yksi asia on täysin totta: amerikan englanti on kyllä sellainen kieli, joka hiukan vaikuttaa ainakin toiseen aikuisena opitun kieleen, joka ei ole äidinkieli. Suomen kieli muuttui juuri amerikan englannin meneväksi, vaikka kuin yrittin puhua oikein, kieli vai meni tälläiseksi - ihan häiriysevyyden asti, mutta sitä kesti minulla noin 4 viikkoa, sitten "ameriikka" hävisi itsestään ja puhuin taas normaalisti suomea, kuten ennen.

Jossain luin jopa pätevän selityksen tälle ilmiölle.
 
Jos minä asuisin USA;ssa niin missään nimessä en edes yrittäisi ämörikkaa puhua. Satsaisin enemmän lausumiseen brittiläisittäin koska minusta kuulostaa tooooosi juntilta kun suomalainen yrittää puhuä leveää jenkki-englantia, brittiläinen lausunta on helpompaa.
 
Jos minä asuisin USA;ssa niin missään nimessä en edes yrittäisi ämörikkaa puhua. Satsaisin enemmän lausumiseen brittiläisittäin koska minusta kuulostaa tooooosi juntilta kun suomalainen yrittää puhuä leveää jenkki-englantia, brittiläinen lausunta on helpompaa.

Kaikki on suhteellista. Vaikka omasta mielestäsi puhuisit kuinka etevää loordienklantia tahansa, kuulostaa se vastaanottavassa päässä tankerolta rallienklannilta. Se on sitä mallia Mika hakine ja Kimi raikone.

Kolmas vaihtoehto on puhua lontoota ja muutakin enklantia korostetun suomalaisella aksentilla, kansallista kulttuuria kunnioittaen. Suomen kieli on kuitenkin lontoon kaksihaaraista kieltä huomattavasti vanhempi ja ennen kaikkea verbaalisilta ilmauksiltaan rikkaampi.

Neljäs vaihtoehto on lontoonkielen riistolla ja väärydellä hankitun globaalin valta-aseman murtaminen. Ajan myötä sen voi korvata vaikka saksalla, kiinalla tai kamalalla venäjällä.
 
Back
Top