Suomalainen talouspropaganda

Mustaruuti

Ylipäällikkö
BAN
RÖLLIKKÄ
Jokaisen foorumilaisen kannattaa muistaa, että jos netissä vastaan osuvan artikkelin otsikko nostaa tunteita, niin todennäköisesti otsikko ei pidä paikkaansa, mutta toimittajan laatima ns. "klikki-magneetti" onnistui. Usein tutustumalla lähteisiin saattaa huomata, että koko artikkeli saattaa antaa asiasta väärän kuvan.

Osataanko Suomessa keskustella taloudesta asiallisesti? – Professori: "Lehtien otsikot kieltämättä joskus yllättävät"

https://yle.fi/uutiset/3-9944811
 

Nojatuolistrategi

Ylipäällikkö
Tiivis katsaus korkeakoulutuksen kehitykseen.

https://www.verkkouutiset.fi/koulutustaso-ei-saa-heikentya/

Suomen kasvu perustuu hyvään koulutukseen ja tutkimukseen.

Tämä on vahvasti meidän omakuvassamme tänä päivänä. Nykytilanne ei kuitenkaan syntynyt vahingossa. Sen takana olivat isot päätökset korkeakouluista ja tutkimuksesta runsaat 50 vuotta sitten. Nämä päätökset vaikuttavat vahvasti vielä tänäänkin koulutustasossamme ja korkeakouluverkostossa.

Sotien jälkeisessä Suomessa oli kolme yliopistokaupunkia. Nämä olivat Helsinki, Turku ja opettajien koulutusta tarjoava Jyväskylä. Vain hyvin pieni osa ikäluokasta suoritti korkeakoulututkinnon.

Tämän päivän haasteet ovat toisenlaiset. Dramaattisin muutos on, että keskimääräisen koulutustason nousu on Suomessa pysähtymässä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että 1970-luvulla syntyneistä on tulossa eniten kouluttautunut sukupolvi. Olemme samalla jäämässä muiden maiden vauhdista. Emme ole enää erityisesti laadukkaalla ja laajalla koulutuksella erottuva yhteiskunta, jos mittauskohtana on korkeakoulutus.

Mutta suositukset herättävät kysymyksiä.

Konkreettinen tavoite oli, että korkeakoulutettujen osuus nousisi tuossa nuoressa ikäluokassa eli 25-32 -vuotiaissa 50 prosenttiin.

Jos valmistuneita halutaan aidosti enemmän, Suomessa pitäisi alkaa tauon jälkeen puhua myös sisäänoton kasvattamisesta.

Työelämässä tarvitaan sekä maistereita että mestareita. Laadunvarmistuksessa on hyvä muistaa, että keskimääräistä älykkäämpiä (tai lahjakkaampia) on vain puolet ikäluokasta. Eli kovin paljon yli tuon 50% ei voi mennä, ja sittenkin suuri osa kuuluu ehkä paremmin ammattikorkeakoulun kuin yliopiston puolelle. Tutkijakoulutuksen prosenttiosuutta on vaikea kovin korkeaksi nostaa, jos tutkimuksen tasosta halutaan pitää kiinni.

Jos valmistuneita halutaan aidosti enemmän entistä pienemmistä ikäluokista (50 000), mistä niitä lahjakkuuksia haalitaan yliopistoihin?
 

Nojatuolistrategi

Ylipäällikkö
Tutkintotehtailijat.

Apulaispormestari Pia Pakarisella ja toimitusjohtaja Timo Ritakalliolla on kolme korkeakoulututkintoa, ja molempien mielestä opiskelu on ollut raskasta mutta antoisaa. Asiantuntijat kertovat, mitä he ajattelevat usean tutkinnon tekemisestä työelämän kannalta.

”Jos osaaminen on vanhentunutta, silloin toki kannattaa opiskella lisää. Mutta silloinkin on syytä harkita, tarvitseeko kokonaisen tutkinnon vai kevyempää lisäkoulutusta.”

Jos lisätutkinto on alalta, jolla on hyvät työllisyysnäkymät, sen suorittaminen luultavasti kannattaa.

Jos on päättänyt opintonsa kandivaiheeseen, silloin voi tietysti olla järkevää harkita, pitäisikö jatkaa maisteriksi. Tilastojen valossa korkeamman tutkinnon opiskelu parantaa työllistymismahdollisuuksia.

”Nykyisin yliopisto kannustaa kandeja hakeutumaan työelämään. Haasteena on kuitenkin usein se, että kandidaatin tutkinto.

Edelleen on virkoja, joihin vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto. Ukkosen mielestä tilanne työmarkkinoilla on kuitenkin muuttunut niin, että työnantajat arvostavat usein muodollista pätevyyttä enemmän ”sopivaa tyyppiä”.

”Nykyään koulutusasiaa katsotaan laajemmin. Työnantaja etsii usein ennemminkin ’hyvää tyyppiä’, joka on joustava, sosiaalinen ja valmis muutoksiin – ja ehkä tietääkin jo jotain alasta.”

https://www.hs.fi/ura/art-2000005482880.html
 

Umkhonto

Kenraali

miheikki

Greatest Leader
Suomalaiset voidaan verottaa sukupuuttoon.

13.12.2017 11:41, Päivitetty 13.12.2017 11:45 https://www.helsinginuutiset.fi/art...ten-vaurastuminen-ei-enaa-onnistu-perinteisin

PUHEENAIHE

Pankki havaitsi karun ilmiön: Nuorten vaurastuminen ei enää onnistu perinteisin keinoin

Entistä useampi nuori ei enää vaurastu, vaikka asuntolainojen korot ovat matalat. Kuvituskuva.

Arkisto/Riitta Ketola

POP Pankki on havainnut huolestuttavan ilmiön kotitalouksen velkaantumista koskevassa ennusteessaan.
Entistä useampi nuori ei enää vaurastu, vaikka asuntolainojen korot ovat matalat.
POP Pankin johtaja Timo Hulkko arvioi, että suuntaukseen löytyy useita syitä.

Hulkon mukaan etenkin alle 25-vuotiaiden taloudellinen tilanne on heikentynyt finanssikriisin jälkeen Suomen epävarman taloustilanteen takia.
Työttömyyden takia moni ei ole pystynyt hankkimaan asuntolainaa ja omaa asuntoa.
Omistusasunnon hankinta on ollut keskeinen kanava kotitalouksien vaurastumiselle.

Toisaalta 25–34-vuotiaat eivät enää perusta perheitä yhtä innokkaasti kuin aiemmin. Samalla monet harkitsevat asuntolainan ottoa vasta lähempänä neljääkymmentä ikävuotta.
Monia nuoria aikuisia ei myöskään enää kiinnosta oman asunnon omistaminen entiseen tapaan, vaan yhä useampi haluaa asua vuokralla.
– Tämä on aika huolestuttava piirre. Jos nuoret eivät sitoudu omiin asuntoihin, pitkäjänteinen ja tavoitteellinen perheen ja varallisuuden kartuttaminen jää väliin, Hulkko sanoo.

Pankki tutki juuri julkaistussa kansalaissuhdanne-ennusteessaan kotitalouksien velkaantumista.
Tutkimuksen mukaan kotitalouksien velkaantuminen kasvaa yhä, vaikka nuoret ottavat asuntolainoja aiempaa varovaisemmin. Tämä voi vaikuttaa jatkossa kotitalouksien vaurastumisasteeseen.
Kotitaloudet ovat velkaantuneet lisää koko 1990-luvun laman jälkeisen ajan.
Viime vuosina kotitalouksien lainojen määrä on ollut yli 120 prosenttia suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin, kun se ennen lamaa oli vain vähän yli 60 prosenttia.

Asuntolainan rinnalle ovat tulleet lisäksi kulutusluotot ja muut vakuudettomat lainat, joiden määrä kasvaa.
– Velkaantumiskehitys on selvästi eriytynyt eri ikäluokissa. 35–44-vuotiaat ovat nyt velkaisin ikäluokka, kun aiemmin velkaa oli eniten 25–34-vuotiailla.
Nuorten ikäluokkien velkaantuneisuus on kääntynyt laskuun, koska asuntolainoja ei oteta enää yhtä paljon kuin aiemmin.
Hulkko arvioi, että merkittävä syy velkaantuneisuuden laskuun pääkaupunkiseudulla on myös se, että nuorilla ei ole varaa ostaa asuntoa, koska he kilpailevat samoista pienistä asunnoista asuntosijoittajien kanssa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.
 

ak.tied

Ylipäällikkö
2010-luvulla korkeakoulutettujen reaaliansiot ovat laskeneet, muiden nousseet. Lisätään tähän vielä tulonsiirrot, omistusasumiseen kohdistetut kiristykset ja muut, niin kyllä paremmin ansaitsevaa "keskiluokkaa" on kuivattu huolella porvarihallituksien toimesta.

Vuoden 2008 jälkeen korkeakoulutettujen reaaliset keskiansiot ovat laskeneet ja muiden nousseet, käy ilmi Taloussanomien selvityksestä.

Korkeakoulutettujen suomalaisten reaaliset keskiansiot ovat pudonneet 2010-luvulla, kun taas vähemmän koulutettujen palkat ovat nousseet.

Asia selviää Taloussanomien selvityksestä, jossa vertaillaan Tilastokeskuksen palkkarakennetilastoja vuosilta 2008 ja 2016. Vuoden 2008 luvut on vertailussa ostovoimakorjattu eli muunnettu vastaamaan vuoden 2016 rahaa.

Kaikkien kokoaikaisten palkansaajien mediaani- eli keskimmäinen ansio nousi aikavälillä ostovoimakorjatusti 180 euroa ja oli vuonna 2016 melko tarkalleen 3 000 euroa.

Nousua selittää se, että perusasteen, keskiasteen ja alimman korkea-asteen käyneiden mediaanipalkat kohosivat 100–180 euroa.

Alemman korkeakoulututkinnon, ylemmän korkeakoulututkinnon ja tutkijakoulutusasteen suorittaneiden mediaanipalkat vastaavasti putosivat noin 60–80 euroa.

Nimellisesti palkat ovat nousseet myös korkeasti koulutetuilla, mutta palkkojen ostovoima on laskenut, koska niiden nousu on ollut hintojen kohoamista hitaampaa.

1518607381461.png

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005565500.html
 

Nojatuolistrategi

Ylipäällikkö
Tunnetko tyypin?

Piilaaksossa ramppaa koko ajan bussilasteittain suomalaisia. Kauppalehden Kalifornian-kirjeenvaihtaja Senja Larsen listasi yleisimmät lajityypit.

Sporttityyppi.
Valkoinen t-paita, jossa amerikkalaisittain epäkorrektiksi vääntyvä firmanimi. Trimmattu kroppa, leveä hammashymy. Piilaakso on urheilukisa, jossa voittaa se, jolla on eniten tsemppiä.

Kaikkitietävä virkamies. Promoaa ennen kaikkea itseään. ”Kiinnostavaa. Itsehän sanoin juuri näin jo 20 vuotta sitten. Katsos...” (seuraa pitkä monologi).

Maailmanparantaja. Innostunut impaktiyrityksistä, sillä rahan valta on kohta ohi. Pitäisi vielä keksiä, miten saisi rahoitusta.

Piiloarrogantti. "Oon ton suomalaisen onnettoman hallitusporukan kanssa, joka kulkee ympäri laaksoa pikkubussilla vaihtamassa kuulumisia muiden suomalaisten kanssa ja pitää palavereita keskenään."

Tukiyrittäjä. Tekes-hakemusten ammattilainen. Ydinosaamista on viranomaisjargon, eikä bisneksen kehittäminen. Päivittämässä sanavarastoon uusimpia muotitermejä.

Pikayrittäjä. Hermostunut, vilkuilee kännykkää ja kertoo, että sähköpostissa odottaa 2000 vastaamatonta viestiä. Piilaaksossa viikon ajan. "Voisitteko esitellä sijoittajille?"

Eliittityyppi. Tuntee terminologiat ja on lukenut johtamisoppaat. Takataskussa MBA. Kun vielä maailma toimisi teorian mukaan.

Käärmeöljykauppias. Kapasiteettia riittää, joten olen mukana monessa firmassa operatiivisella tasolla. ”Avainmittarit on valjastettu tukemaan exit-strategiaa.”

Maailmanvalloittaja. "Mä en voi kertoa sulle mitään, jotta kukaan ei varasta ideaa. Sanon vaan, että ruokatoimitusten uuber on tulevaisuutta."

2000-alun nokialainen. "Ollaan laitettu tämä voittajafirma pystyyn entisten kollegoitten kanssa. Sopisiko puhelinkonffa joku päivä? Voisin lähettää sulle meidän riiliissin.”

Slush-perustaja. "Olin mukana Slushissa aivan alusta lähtien, paimentelin niitä pikkulapsia oikeaan suuntaan."

Enkelisijoittaja. "Pari firmaa mennyt nurin, nykyisin neuvon yrityksiä, miten voisivat välttää mun sudenkuopat. Teen pikkusijoituksia, jotta saan diiliflouta aikaiseksi."

Herkkäuskoinen. "Käytiin tuolla hiekkamäentiellä (maailman kovimpien pääomasijoittajien osoite) ja meille tarjottiin A-kierrosta, vaikka ollaan vasta siidivaiheessa (vastaperustettu yritys)."

Kiipijä. Nimidroppauksen mestari. Monen yrityksen ”neuvonantaja”. "Kuka voisi introta Zuckille?"

Aito yrittäjä. Ei ole ulkoisesti tunnistettavissa, mutta on perehtynyt asiaan paremmin kuin pikkutakin valintaan. Kiinnostunut, kuuntelee ja kysyy. Tuntee asiakkaansa. Vau!

Turisti. "Tosi mahtavaa, että sain tilaisuuden tulla tänne oppimaan digitalisaatiota. Kävin katsomassa punapuita, vielä pitäis ehtiä Napaan sekä surffaamaan."

Ne jotka eivät tunnista listalta itseään, kuuluvat viimeiseen eli laajimpaan ja monipuolisimpaan ryhmittymään, turisteihin. Kalifornia on Yhdysvaltojen suosituin matkailukohde. Vierailijoita on vuosittain liki 300 miljoonaa, mikä tuo osavaltiolle 130 miljardin dollarin tulovirran ja miljoona työpaikkaa.

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/piilaakson-suomalaisten-lajityypit-kiipija--tukiyrittaja-ja-kaarmeoljykauppias/bcFt52u5

 

johan6

Majuri
Ammattiliitot tekevät businesta verottomilla jäsenmaksuilla ja valtion (=veronmaksajat) maksamalla asumistuella.
https://yle.fi/uutiset/3-10138676
Kojamo myy vuokra-asuntoja kansainväliselle kiinteistörahastolle – kauppahinta lähes 100 miljoonaa euroa
Lähes 1 600 asunnon vuokraisäntä vaihtuu suuren investointipankin kiinteistörahastoksi.

Näin ihanasti siirtyy asumistuet ulkomaisen yhtiön liikevoitoiksi. Toki tässä kaupassa myös ammattiliitot saavat 97 miljoonan siivun pääomaa..
Veikkaan kuitenkin ettei ns. "Loimaan kassa" ole tässä puhalluksessa mukana..

Kauppa tarkoittaa käytännössä että 1600 asuntoa siirtyy Kojamo Oy:ltä Morgan Stanley'n säätiölle. Kauppahinta keskimäärin on n. 60.000 €/asunto
Diskonttaamalla se 10 vuoden ajalle (120 kk) selviää että vuokralaiset maksaa kaupan pääoman n. 500 €/kk/asunto lyhennyksellä. Hoitovastikkeet voinee arvioida n. 250 €/kk/kiinteistö. Asuntojen kuukausivuokra asettunee keskimäärin n. 800 €/kk josta asumistuella kustannetaan n. 300-400 €/kk.
(keskimääräinen asumistuki=vuokratuki on tällä hetkellä n. 340€/kk)

Veikkaisin että Morgan Stanley diskonttaa investoinnin kokonaisuuden n. 20 vuoden (240 kk:n) kokonaisajalle. Se tarkoittaa että pääomasijoituksen arvo tuplaantuu tuottaen mukavan ja suhteellisen turvallisen 5%:n korkotuoton. Luonnollisesti sen päälle tulee vielä bonuksena se että kaikki 1600:aan kiinteistöön sitoutunut pääoma tulee kokonaan kuoletettua. Näin säätiö pääsee kuittaamaan myös sievoisen myyntivoiton 20 vuoden päästä. Todennäköisesti vähintään saman mitä se on asunnoista maksanutkin. Veikkaisin että tuleva myyntihinta kattaa reilusti mahdollisen inflaation aiheuttaman vaikutuksen.
...............

1.)Jätän jokaisen henkilökohtaiseksi tehtäväksi laskea kuinka paljon suomalaiset veronmaksajat joutuvat maksamaan tästä kokonaisuudesta Morgan Stanleylle tulevien 20 vuoden aikana. (Keskimäärin asuntotukea saa 2/3 kaikista Suomen vuokralaisista).

2.)Lisätehtävänä voi jokainen laskea kuinka paljon ammattiliittojen omistama Kojamo saa veronmaksajilta asumistukirahaa vuodessa?
- sille jää edelleen n. 1 miljardin arvoinen asunto-omaisuus. ( = noin 10x enemmän kuin em. Morgan Stanleyn kauppa)

3.) Kaikkein ahkerimmat voivat selvittää saako AY-liike verottomia jäsenmaksuja:
A) enemmän kuin vuoksa-asuntojen gryndaus?
B) vai antaako gryndaaminen suuremman tuoton kuin AY-jäsenmaksut?
- toki jokainen voi miettiä sitäkin kuuluuko AY-liikkeen olla mukana tällaisessa liiketoiminnassa?
- mitä varten varallisuutta kerätää ja miten ko. liiketoiminnan tuottoja muutenkn käyteään?
- onko tämä liiketoiminta Suomen lainsäätäjän = eduskunnan ja puolueiden erityisessä suojeluksessa?
- miten suomalainen yhteiskunta hyötyy tällaisesta veronmaksajien tuella harjoitetusta liiketoiminnasta?
- vääristääkö tällainen yhteiskunnan suojeluksessa oleva gryndaus/asuntotuet koko asuntorakennustoimialaa?
- pakottaako Euroopan Unioni meitä tällaiseen keinotteluun?

Ja, loppuviimeksi:

Onko tällainen kokonaisuus jo valtion suojeluksessa olevaa rakenteellista korruptiota?
- siinä liikkuu miljardien koko luokkaa olevia rahavirtoja
- kuka ja ketkä todellisuudessa hallinnoi ja hyötyy tästä kokonaisuudesta?
 

Umkhonto

Kenraali
On näitä samoja asioita tullut itsekin joskus funtsittua.

Sairaanhoitaja vuokraloukussa: "Kun kaikki rahat menevät asumiseen, herää kysymys, miksi Helsinkiin kannattaisi edes jäädä" – keskustele asumisen hinnasta
Pääkaupungissa asuvat ovat maailman tyytymättömimpiä asumiskustannuksiinsa. Moni keskituloinenkin muuttuu käytännössä pienituloiseksi vuokran tai asuntolainan lyhennyksen jälkeen.
9.4.2018 klo 06:00päivitetty 9.4.2018 klo 11:38

Sairaanhoitaja Kaisa Leppälä siiovaa ensi töikseen poikien tavaroita ahtaasta eteisestä vuokra-asunnossaan.Jaani Lampinen / Yle

Eteinen on miinoitettu nappiksilla, lenkkareilla, sählymailoilla, takeilla ja repuilla.
Kun sairaanhoitaja Kaisa Leppälä tulee kotiin, heti aluksi on alettava siivoamaan 10-, 13- ja 15-vuotiaiden poikien kamoja eteisestä.
Paitsi että tavaroille on vähän säilytystilaa, tilaa kolmen pojan kanssa elämiseen alkaa olla tässä helsinkiläisessä vuokrakolmiossa muutenkin niukasti. Asunnossa on kaksi pientä makuuhuonetta, avokeittiö ja olohuone, jossa telkkarin ja sohvan lisäksi nurkassa on Kaisan sänky.
– Kaksi nuorinta poikaa jakaa yhteisen huoneen ja he haaveilevat omasta huoneesta, niin kuin minäkin. Asun itse olohuoneen nurkassa ja se on aika raskasta, koska meidän elämänrytmimme alkavat olla erilaisia teini-ikäisten kanssa: kun yöllä kello 12 aletaan paistaa kananmunia ja pekonia, niin onhan se aika raskasta mennä töihin aamulla seitsemäksi, Leppälä sanoo.
Kaisa lämmittää harva se ilta asunnon pikkusaunan saadakseen omaa rauhaa poikajoukolta – tai istuu vaatteet päällä kylmässä saunassa puhumassa omat henkilökohtaiset puhelunsa.
Vaikka kolmen nuoren miehen kanssa asuminen on ahdasta, Kaisa maksaa asumisestaan omien sanojensa mukaan "itsensä kipeäksi". Kun yöllä kello 12 aletaan paistaa kananmunia ja pekonia, niin onhan se aika raskasta mennä töihin aamulla seitsemäksi.

Vuokra on 1 250 euroa, jonka päälle tulevat vedet ja sähköt. Vaikka vuokra on kova, se on Helsingin vuokra-asuntomarkkinoilla ihan normaalia tasoa, ellei jopa kohtuullinen.
Käytännössä Kaisan kaikki rahat menevät asumiseen ja lasten ruokkimiseen.
– Kyllä tässä aika kädestä suuhun mennään. Jos kaikki rahat eivät menisi asumiseen, varmaan matkustelisin tai kävisin vaikka kampaajalla useammin kuin kerran vuodessa.
Kaisa kaipaa siis ihan normaaleita asioita, sitä että rahaa ei tarvitsisi koko ajan ajatella.
– Olisi mukavaa sanoa pojille, kun he pyytävät uusia nappiksia, että ostetaan vaan. Nyt se on sitä, että joutuu aina miettimään, että menisivätkö ne vanhat vielä vähän aikaa ja onnistuisiko nappiksien ostaminen seuraavassa kuussa.

Kallis asuminen lisää pieni- ja keskituloisten eriarvoisuutta
Vaikka Kaisa ei kuulu kaikista kurjimmassa asemassa olevien helsinkiläisten joukkoon, niin Kaisan kaltaisia tavallisia työssäkäyviä helsinkiläisiä, joiden tuloista suuri osa menee asumiskustannuksiin, on paljon: erityisen vaikeassa asemassa ovat pienituloiset, mutta pääkaupunkiseudulla nyt myös moni keskituloinen joutuu maksamaan kohtuuttoman paljon asumisestaan. Toimeentulo vaikeutuu, vaikka palkka olisi periaatteessa kohtuullinen ja keskitasoa.
Eli vaikka keskitulot Helsingissä ovat muuta maata korkeammat,
. Eriarvoisuustutkija Timo Kauppinen Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksesta (THL) toteaakin, että keskituloiset ovat väliinputoajia siinäkin mielessä, että he eivät voi saada asumistukea, vaikka asumiskustannusten jälkeen käteen jäävä raha jäisi yhtä pieneksi kuin pienempää palkkaa saavalla.

Myös asuntopormestari Anni Sinnemäki (vihr.) tietää, että hänen johtamassaan kaupungissa Kaisa Leppälän kaltaisia on paljon.

– Nimenomaan on niin, että Helsingissä asuvan keskituloisen käteenjäävä tulo on selvästi hyvin niukka, varsinkin jos hänellä on useita lapsia, hän sanoo.

Yleensä kohtuullisina asumiskustannuksina on pidetty sitä, että tuloista asumiseen menisi korkeintaan 30 prosenttia.

Tutkimuspäällikkö Timo Kauppinen pitää pääkaupunkiseudun kallista asumista uhkana jo tasa-arvolle ja on sitä mieltä, että pääkaupunkiseudun suuret asumiskustannukset voivat johtaa paitsi pienituloisten, myös keskituloisten eriarvoistumiseen verrattuna muualla maassa asuviin.

– Kysymys tasa-arvosta ja eriarvoistumisesta koskee erityisesti niitä, joille maksetaan samaa palkkaa Helsingissä kuin muualla, niin asumisen jälkeen käteen jää vähemmän rahaa, hän sanoo.

Kallis asuminen aiheuttaa ihmisille taloudellista stressiä ja ahdinkoa. Jos asuu vuokralla, oman asunnon säästämiseen ei jää rahaa ja jos asuu omistusasunnossa ja talous on jo tiukilla, niin korkojen nousu saattaisi olla taloudelle tuhoisaa.

Helsingissä vuokra-asuminen on jo yleisempää kuin omistusasuminen ja Kauppisen mukaan keskituloiset ostavat entistä vähemmän omistusasuntoja.


Kaisa Leppälä pohtii usein, että vuokran maksaminen toisen omaisuuden kartuttamiseksi on typerää, mutta tällä hetkellä muutakaan mahdollisuutta ei ole.Jaani Lampinen / Yle

Helsinkiläiset maailman tyytymättömimpiä asumiskustannuksiinsa
Täytyykö helsinkiläisten sitten vain tyytyä siihen, että asuminen nyt vain sattuu olemaan kalliimpaa maan pääkaupungissa? Kaikissa maailman pääkaupungeissa ei olla yhtä tyytymättömiä asumisen kustannuksiin kuin Helsingissä.

Eurostatin tutkimuksen mukaan helsinkiläiset pitävät kohtuuhintaisen asunnon löytymistä vaikeampana kuin monen muun eurooppalaisen pääkaupungin asukas.

– Eurooppalaisessa kaupunkivertailussa helsinkiläisistä hyvin harva katsoo olevan helppoa löytää asuntoa kaupungistaan kohtuulliseen hintaan. Ero muuhun maahan verrattuna on myös suuri, sanoo tutkimuspäällikkö Timo Kauppinen THL:stä.

Kauppinen kertoo myös OECD:n raportista, jonka mukaan helsinkiläiset ovat maailman suurkaupunkien asukkaiden välisessä vertailussa tyytymättömämpiä asumiskustannuksiin verrattuna muualla maassa asuviin. OECD-maista ainoastaan newyorkilaiset ovat yhtä tyytymättömiä suurkaupungin asumisen kalleuteen.

Syynä asuntopulaan ja sitä kautta asumisen kalleuteen Kauppinen toteaa olevan sen, että Suomessa kaupungistuminen on alkanut myöhään. Niin kauan kuin maaltamuutto jatkuu, eikä asuntotuotanto pysy perässä, ongelmaan ei Kauppisen mukaan ole nopeaa ratkaisua.

– Siihen ei tietenkään tarvitse alistua, että asuminen on huomattavasti kalliimpaa kuin muualla maassa, hän kuitenkin sanoo.

Tutkija Timo Kauppinen muistuttaa, että on tietysti ihmisiä, jotka arvostavat pääkaupungin palveluita, kuten kulttuuripalveluita ja ovat valmiita sen takia maksamaan asumisestaan enemmän.

Mutta säilyykö Helsingin vetovoimaisuus, jos asumiskustannusten jälkeen ei enää jää rahaa mihinkään, vaikkapa niistä kulttuuripalveluista nauttimiseen? Kaisa on pohtinut viime vuodet asiaa paljon.

– Olen käynyt paljon ystäväni luona Turussa ja kyllä minä katson siellä sekä omistus- että vuokra-asuntoja, Kaisa toteaa.

– Herää kysymys, että mitä täällä Helsingissä on sellaista, minkä takia täällä pitäisi olla. Mutta sitten minä aina palaan siihen, että lasten isä, koulut ja elämä on täällä. En minä voi heitä pois täältä viedä.

Tuleeko Helsingistä lapsettomien keikkatyöläisten kaupunki?
Jos Kaisan kaltaiset perheelliset työntekijät lähtevät pääkaupunkiseudulta väsyttyään kalliiseen asumiseen, niin kuka jää pyyhkimään lasten pyllyt, vaihtamaan vanhusten vaipat – tai varhaiskasvattamaan esikoululaiset?

PAM teki hiljattain vertailun, jonka mukaan esimerkiksi siivoojien palkasta jo lähes puolet menee pääkaupunkiseudulla asumiseen, kun koko maan keskiarvo on reilut 30 prosenttia. Esimerkiksi Satakunnassa vain reilut 20 prosenttia palkasta menee asumiseen.

Tavallisen sairaanhoitajan, toimistotyöntekijän tai lastentarhanopettajan palkat eivät ole niin paljon korkeammat Helsingissä kuin muualla maassa, että se riittäisi kompensoimaan huomattavasti kalliimman asumisen aiheuttamia menoja.

Tuleeko Helsingistä keikkatyöläisten kaupunki, jossa nuoret vastavalmistuneet käyvät aloittamassa uransa ja lähtevät takaisin kotiseuduilleen tai muuttavat maalle tai pikkukaupunkiin perustamaan perhettä? Tiettävästi yksi syy Helsingin lastentarhanopettajapulaan on juuri pieni palkka, mutta myös liian kallis asuminen ja

Kaisa Leppälä kertoo, että hänen moni sairaanhoitajakaverinsa asuu työsuhdeasunnossa, mutta siinä vaiheessa, kun sieltä täytyy määräajan jälkeen muuttaa pois, työntekijällä ei ole varaa jäädä Helsinkiin, vaan hän muuttaa pois kokonaan. Monet tekevät hoitoalalla myös montaa työtä tullakseen paremmin toimeen.

Kaisa ei pysty tekemään enempää töitä, eikä lisäämään yö- ja viikonloppupäivystyksiä, koska omat lapsetkin on hoidettava.

Vuokralaiset ry:n toiminnanjohtaja Anne Viita sanoo suoraan, että vaarana on, että kallis ja ahdas asuminen voi johtaa paitsi työvoimapulaan, niin myös syntyvyyden laskuun entisestään.

– Kun asutaan ahtaasti, niin samalla perheen perustamista siirretään. Tämän seurauksena meistä tulee askel askeleelta asuntopolitiikan tukemana lapsivastainen yhteiskunta. Eihän kukaan halua asua ahtaasti ja maksaa siitä liian kalliisti, Viita sanoo.


Helsingin Jätkäsaareen nousee hurjaa vauhtia uusia asuntoja, myös kaupungin vuokra-asuntoja.Jaani Lampinen / Yle

Rahat menevät jatkossakin asumiseen – nopeaa ratkaisua ei ole
Mikä sitten Kaisan kaltaisille tavallisille työntekijöille voisi tuoda helpotusta asumiseen? Vai täytyykö keskiluokkaisten työssäkäyvien ihmisten vain kärvistellä ja odottaa, että asuntomarkkinat kehittyvät ja vuokrat ja asuntojen hinnat alkavat laskea jossain vaiheessa, kun asuntoja rakennetaan lisää?

Asuntopormestari Anni Sinnemäellä ei ole mitään muita ratkaisuja, kuin juuri uusien asuntojen rakentaminen. Hänen puheessaan toistuu jatkuvasti "uusien asuntojen rakentaminen Helsinkiin muuttaville". Hänen mielestään ei edes ole pelkoa siitä, että Helsingin vetovoimaisuus olisi vaarassa asumiskustannusten takia, vaan päin vastoin: tulijoita riittää.

Markkinahintaisia vuokra-asuntoja edullisempia kaupungin vuokra-asuntoja rakennetaan lisää, mutta niitä riittää vain murto-osalle tarvitsijoista. Viime vuonna valmistui 1100 uutta kaupungin vuokra-asuntoa. Kaupungin asuntoja hakevat jatkuvasti kymmenet tuhannet ihmiset, ja

Sinnemäen mukaan jatkossakaan kaupungin vuokra-asunnon saaminen ei tule helpottumaan. Sinnemäki on paitsi kaupunkiympäristön toimialajohtaja, myös Helsingin kaupungin asunnot Oy:n, Hekan, hallituksen puheenjohtaja.

– Asuntoja valmistuu selvästi enemmän kuin aikaisemmin, mutta ei se sitä tule muuttamaan, että hakijoita on enemmän kuin niitä valmistuu tai vapautuu.

Vuokrien sääntelykään ei Sinnemäen mielestä ole ratkaisu: esimerkiksi Tukholmassa on syntynyt pimeät vuokramarkkinat sääntelyn myötä. Sinnemäen mukaan sääntely ei tuo helpotusta uusien tulokkaiden asunnontarpeeseen.

Tutkimuspäällikkö Timo Kauppinen toteaa, että onkin aina valintakysymys, kenen toimeentuloa ja asumista helpotetaan.

– On puhuttu siitäkin, että jos kaupunki alkaisi rakentaa pelkkiä markkinahintaisia vuokra-asuntoja, se voisi auttaa akuutisti keskituloisia, mutta kaikista heikoimmassa asemassa olevien asemaa se taas ei parantaisi.

– Pienituloiset on tietysti se väestönosa, joka ainakin tarvitsee tukea asumiseen. Markkinat kun eivät pysty ratkaisemaan pienituloisten asumista tyydyttävästi. Sitten se, miten pystyttäisiin tukemaan keskituloisten asumista, on vähän toinen kysymys.


Kaisa Leppälä paistelee kananmunia vuokra-asuntonsa avokeittiössä ja haaveilee isommasta asunnosta ja siitä, että rahaa jäisi muuhunkin kuin asumiseen.Jaani Lampinen / YLE

Sairaanhoitaja: Nyt minä vain odotan, että lapset kasvavat isoiksi
Sairaanhoitaja Kaisa Leppälä pitää vuokran maksamista jonkun muun omaisuuden kartuttamiseksi typeränä, mutta tällä hetkellä hän ei voi oikein tehdä muutakaan. Hän sanoo alistuneensa kalliiseen ja ahtaaseen asumiseen, koska "muita vaihtoehtoja ei ole".

Hänellä on toki pieni pesämuna omaa asuntoa varten, mutta se ei riitä kodin ostamiseen pääkaupunkiseudulta. Säästöön ei vuokran ja elämisen jälkeen jää rahaa. Kaupungin vuokra-asuntoakin hän on jossain vaiheessa hakenut – tuloksetta.

Nykyisessä asunnossa Kaisa uskoo saavansa sentään asua: Kaisa on muuttanut kimpsuineen, kampsuineen ja poikineen jo kolme kertaa viiden vuoden sisällä.

– Vuokra-asuminen on aika villiä. Eron jälkeen saimme poikien kanssa kivan asunnon, mutta siinä nousi vuokra 500 eurolla 15 kuukauden sisällä, joten siitä tuli lähtö. Seuraavassa asunnossa ehdimme asua muutaman viikon, kun kotiin tuli kirje, jossa kerrottiin, että taloon tulee putkiremontti ja että kaikki asukkaat irtisanotaan.

Nykyisessä asunnossa he ovat asuneet pari vuotta.

– Nyt minä vain odotan sitä, kun pojat kasvavat isoiksi. Luulen, että vasta silloin asumiskustannukset vasta pienenevät, hän sanoo ja rikkoo pannulle uuden kananmunan.

https://yle.fi/uutiset/3-10145837
 

JR49

Respected Leader
On näitä samoja asioita tullut itsekin joskus funtsittua.

Sairaanhoitaja vuokraloukussa: "Kun kaikki rahat menevät asumiseen, herää kysymys, miksi Helsinkiin kannattaisi edes jäädä" – keskustele asumisen hinnasta
Pääkaupungissa asuvat ovat maailman tyytymättömimpiä asumiskustannuksiinsa. Moni keskituloinenkin muuttuu käytännössä pienituloiseksi vuokran tai asuntolainan lyhennyksen jälkeen.
Onko nämä jutussa esitetyt summat todellakin totta? :eek:
Nimimerkillä vähän halvemmalla asuva
 

Ingsoc

Ylipäällikkö
Kiva kolmio Helsingissä 1250 euroa = edullista asumista mistä ei syytä isommin valittaa. Kämppä on hyväkuntoinen, vaatteet eteisessä muodinmukaisia, ehjiä ja siistejä. Kotiakin on voitu sisustaa.

Sairaanhoitajan palkasta jää kuitenkin reilu 2000+ käteen + lapsilisät + ruokot + mahdollinen asumistuki. Lähes kolmen tonnin netto tulot.

Sen kun muuttaa johonkin syrjemmälle jos pitää asumista liian kalliina. Tulee huomaamaan aika nopeasti, että luotettava auto ja pari mopoa vie myös aika paljon rahaa.

Kyllähän se on huutava vääryys, ettei tilaa ole runsaasti ja rahat kuluu elämiseen. Toisaalta puolet ihmisistä ei jätä perintöä käytännössä ollenkaan, joten epäilen, että aika moni muukin ihminen joutuu tyytymään tässä yhteiskunnassa siihen, että tulee vain toimeen. Tietenkin jos vertaa itseään siihen osaston kokoomuskoppeloon joka on naimisissa kirurgin kanssa ja joka ravaa oopperassa, malediiveilla ja muissa parempien ihmisten riennoissa, niin saattaa tulla olo, että menee huonosti.

Hesarin universumissahan tälläiset alempaa keskiluokkaa edustavat sairaanhoitaja naiset ja poliisi miehet edustavat sitä alempaa keskiluokkaa jonka ongelmiin voi juuri ja juuri samaistua.
 
Viimeksi muokattu:

Mortti

Kenraali
On näitä samoja asioita tullut itsekin joskus funtsittua.

Sairaanhoitaja vuokraloukussa: "Kun kaikki rahat menevät asumiseen, herää kysymys, miksi Helsinkiin kannattaisi edes jäädä" – keskustele asumisen hinnasta
Niinhän sitä sanotaan, että ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa. Se on jokaisen oma valinta pitääkö Helsingissä asumista niin hienona, että on valmis maksamaan siitä etuoikeudesta "luksuslisää" vuokran hinnassa. Markkinatalouden perusperiaatteisiin kuuluu, että hintataso nousee, ellei kuluttaja ole valmis äänestämään jaloillaan/lompakollaan.
 

Raveni

Respected Leader
On näitä samoja asioita tullut itsekin joskus funtsittua.

Sairaanhoitaja vuokraloukussa: "Kun kaikki rahat menevät asumiseen, herää kysymys, miksi Helsinkiin kannattaisi edes jäädä" – keskustele asumisen hinnasta
Pääkaupungissa asuvat ovat maailman tyytymättömimpiä asumiskustannuksiinsa. Moni keskituloinenkin muuttuu käytännössä pienituloiseksi vuokran tai asuntolainan lyhennyksen jälkeen.
Mikä ihme sinne helsinkiin on pakko mennä? Jos useammat äänestäisivät jaloillaan ja muuttaisivat muualle niin vuokrat laskisivat ja palvelut siirtyisivät pikkuhiljaa tuolta sinne muualle.
 

Umkhonto

Kenraali
Mikä ihme sinne helsinkiin on pakko mennä? Jos useammat äänestäisivät jaloillaan ja muuttaisivat muualle niin vuokrat laskisivat ja palvelut siirtyisivät pikkuhiljaa tuolta sinne muualle.

Äidin isoisä ajoi taksia Stadissa jo 1910-luvulla ja isän vanhemmatkin muuttivat rintamamiestontille Helsinkiin sotien jälkeen. Joten en kuulu "junantuomiin", enkä ole tullut tänne opiskelemaan ja jäänyt niille teilleni. Ei se asuminen muuallakaan (Suomessa) ole niin halpaa, että viitsisi ihan vaan sen vuoksi muuttaa jonnekin "Pyhäjoelle".
 

Umkhonto

Kenraali

Raveni

Respected Leader
Soininvaara kirjoitteli asiasta tuossa jokin aika sitten järkeviä. Ongelmia tulisi aluksi. Ihmisillä olisi vaihtoehtona muuttaa Helsingistä sivummalle ja toisaalta jos sinne halutaan työvoimaa niin siitä täytyy olla valmiita maksamaan yli tasopalkkojen. Eli palkkaa jolla elää.
 

TBman

Respected Leader
Äidin isoisä ajoi taksia Stadissa jo 1910-luvulla ja isän vanhemmatkin muuttivat rintamamiestontille Helsinkiin sotien jälkeen. Joten en kuulu "junantuomiin", enkä ole tullut tänne opiskelemaan ja jäänyt niille teilleni. Ei se asuminen muuallakaan (Suomessa) ole niin halpaa, että viitsisi ihan vaan sen vuoksi muuttaa jonnekin "Pyhäjoelle".
muuta ulkomaille, jos ei raha riita asumaan suomessa??? Kelan jarjestelyt pitaa purkaa, koska nahtya on kuinka tuet vaaristaa kaiken.
 
Sen kun muuttaa johonkin syrjemmälle jos pitää asumista liian kalliina.

No, kyllähän tämän artikkelin henkilö asiaa vähän avasi:
Olen käynyt paljon ystäväni luona Turussa ja kyllä minä katson siellä sekä omistus- että vuokra-asuntoja, Kaisa toteaa.

Herää kysymys, että mitä täällä Helsingissä on sellaista, minkä takia täällä pitäisi olla. Mutta sitten minä aina palaan siihen, että lasten isä, koulut ja elämä on täällä. En minä voi heitä pois täältä viedä.

On ainakin pohdittu. Jotain totuuden tynkää on seassa, sillä kokonaiskuviossa voi olla mukana muitakin ihmisiä.

Minulle on silti jäänyt elävästi mieleen erään etäisesti vastaavan artikkelin kommenteissa täräytetty "kun olen Stadissa kasvanut niin pitää minulla olla myös oikeus pysyä täällä" (ikuisesti, tuloista riippumatta). Onkin, suorastaan perustuslain takaama, ja niin on myös jokaisella junantuomalla, koska Suomessa "on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa". Melkoinen törmäyskurssi alkaa tosin olla käsillä, kun tämän oikeuden kääntöpuolena on väistämättä jonkun muun velvollisuus maksaa samainen asuminen, jos henkilö ei siihen itse pysty. Olen tainnut kirjoittaa tilannepäivityksiä asumis- ja toimeentulotukien kulmakertoimista ihan tarpeeksi monta kertaa.

Oikeuden ovat sisäistäneet kiitettävästi myös kaukaisemmat vieraat.
Helsingin kaupungin maahanmuutto- ja työllisyysasioiden päällikkö Ilkka Haahtela muistuttaa, että muualle Suomeen sijoittuneet maahanmuuttajat muuttavat hyvin yleisesti pääkaupunkiseudulle.

– He muuttavat tänne muutaman vuoden viiveellä, koska heillä on täällä omat verkostonsa, sanoo Haahtela.
Muuttavat. Ihan noin vain ja ilmoitusasiana. Miksipä ei, koska edellä siteeratun perustuslain pykälän alku kuuluu "Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella". Joidenkin mielestä ei tarvitse edes oleskella laillisesti. Rahaa ei tarvita. Sitä saa Kelasta. Eikä mitään "luksuslisää" tarvitse maksaa, jos asuminen lopulta korvataan ihan yhtä lailla Helsingissä kuin Kuhmossa. Missä se markkinatalous silloin on? Sama loppuhinta, kivemmat verkostot.

Yle suhteutti
Kymmenen viime vuoden aikana Helsingin väkiluku on siis kasvanut lähes Joensuun kaupungin asukasmäärän verran.
--
Myös Espoo kasvoi viime vuonna 4 461 hengellä, Vantaa 3 686 hengellä ja Kauniainen 227 hengellä.

Kysyntä ylittää kroonisesti tarjonnan. Tilanne saattaa ehkä joskus oieta rakentamisen myötä - tai sitten ei. En itse viitsi sanoa "muuttakaa Amerikkaan niin kuin isovaari aikoinaan tai Volvon tehtaille Ruotsiin", mutta toisinaan käy mielessä, että eikö vaikka Kerava riittäisi. En edes kuvittele, että tällaista päästäisiin todella määräämään, koska perustuslain muuttaminen on nykyisellä päätöksentekotahdilla arviolta 50 vuoden show ja sitä ennen käytännön mahdollisuudet edetä mihinkään ovat nolla. Jotain on silti maassa pahemman kerran pielessä, jos tunku on edelleen ensisijaisesti alueelle, joka on tuplasti seuraavaa keskittymää ja neljä kertaa pikkukaupunkia kalliimpi, eikä loppua näy.

Pitääkö sitten yh-sairaanhoitajat "heittää hankeen" tai kyydittää maaseudun rajalle? Soininvaara esitti pohtimisen arvoisen kommentin "Jos asumistuki poistettaisiin, he eivät tulisi palkallaan toimeen. Mutta ei se tarkoittaisi, että Helsingissä ei olisi kaupoissa myyjiä eikä perushoitajia sairaaloissa. Se tarkoittaisi, että heille pitäisi maksaa enemmän palkkaa." Yllättävästä suunnasta löytyy tukea markkinataloudelle. Toistaiseksi on saatu aikaan lähinnä järjestelmiä, joissa tavoite on kaunis, mutta todellisuus karua markkinahäiriköintiä ja seuraukset rumia.

Harmillista, että Suomen kokoiseen maahan tuntuu mahtuvan monia melko tavallisiakin palveluita tasan yksi kappale ja se on Helsingissä. Sen myötä vertailu mihin tahansa muuhun asuinpaikkaan menee sata-nolla, eikä kaupunkien välinen kilpailu toimi. Onnittelut heille, jotka osaavat oikeasti arvostaa maaseudun rauhaa, saavat leipänsä jostain, eivätkä liiemmälti kaipaa näitä suurkaupungin uniikkeja palveluita.

Nyt ei irronnut mitään kovin koherenttia pointtia. Sori siitä.
 
Top