Ison-Britannian matalapalkkatöistä kirjaa kirjoittava James Bloodworth
julkaisi äskettäin Organise-alustalla
raportin Amazonin varastotyöntekijöiden työoloista Englannissa. Raportti on huolestuttavaa luettavaa.
Työympäristö on stressaava, vaatimukset työsuoritusten nopeudesta kovenevat koko ajan ja peräti 75 prosenttia yli sadasta vastaajasta kertoo vältelleensä vessassa käymistä työaikana, jottei työtahti hidastuisi.
"Ylimmässä kerroksessa työskentelevien tuli kävellä neljä kerrosta alaspäin päästäkseen lähimpään vessaan. Ajan hukkaamisesta rankaisemisen pelossa he kehittivät 'vessapullo'-järjestelmän", Bloodworth kertoi The Sun-lehdelle.
Uutinen toi mieleen tositapahtumiin perustuvan, 1960-luvulle sijoittuvan
Hidden Figures – varjoon jääneet -elokuvan. Rotuerottelun murtumisaikaan sijoittuva elokuva kertoo kolmen tummaihoisen matemaatikon ja insinöörin urasta Nasan kuunvalloitusprojektissa.
Naisista yksi, oikeassa elämässä nyt 99-vuotias Katherine Johnson, saa elokuvassa esimieheltään moitteita pitämistään liian pitkistä tauoista. Nerokas matemaatikko joutuu aina hädän yllättäessä juoksemaan eri rakennukseen tummaihoisten naisten wc-tiloihin. Kun tämä selviää pomolle, Nasa lopettaa rotuerottelun vessoissa.
Huippukoulutetulla ja haastavaa uraa tehneellä Johnsonilla lienee varsin vähän yhteistä Amazonin varastotyöntekijöiden kanssa. Häntä syrjittiin ihonvärin vuoksi. Nykyajan vähän koulutettujen työläisten "tasa-arvo ja yhdenvertaisuus" on ilmeisesti sitä, että kaikille taataan tasaisen kurjat työolot sukupuolesta ja etnisestä taustasta riippumatta.
Riistolla on toki pitkät perinteet Ison-Britannian työhistoriassa: alkoihan sieltä 200 vuotta sitten myös maailman teollinen vallankumous, jonka aikaiset epäinhimilliset työolot ja järjettömän pitkät työpäivät johtivat työväenliikkeen syntyyn. Viime vuosikymmeninä olemme länsimaissa kuitenkin tottuneet ajatukseen, että riistettävät työläiset ovat siellä jossain Aasiassa, eivät täällä Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa.
Tilanne on muuttumassa. Erityisen heikossa asemassa tosiaan ovat, kuten ennenkin, vähän koulutetut ihmiset, joilla ei ole juurikaan erikoisosaamista.
Taloustieteilijä Branko Milanović kertoo kirjassaan
Tuloerot globalisaation aikakaudella tuloerojen muutoksista eri maiden sisällä ja välillä. Tiivistettynä: 1900-luku oli länsimaissa ja silloisen Neuvostoliiton alueella ainutlaatuisen pitkä tuloerojen pienenemisen aikakausi. Globaalit tuloerot kuitenkin kasvoivat, koska monet maat pysyivät köyhinä. 1900-luvun lopulta lähtien muun muassa Kiinan vaurastuminen on pienentänyt globaaleja tuloeroja.
Miljoonat ihmiset ovat nousseet köyhyydestä samalla, kun maailman rikkain promille on kasvattanut absoluuttista varallisuuttaan selvästi muuta ihmiskuntaa enemmän. Kärsijöitä ovat olleet rikkaiden maiden työläiset ja keskiluokka. Rikkaat rikastuvat, osa köyhistä vaurastuu, keskiluokka köyhtyy.
Verkkokauppa Amazonin perustaja Jeff Bezos on nyt maailman rikkain ihminen noin 100 miljardin dollarin omaisuudellaan. Innovatiivinen yrittäjä on mahdollistanut nopeat ja edulliset tavarantoimitukset tavallisille ihmisille – myös niille, joita Amazon ja muut vastaavat yritykset työnantajan ominaisuudessa samanaikaisesti riistävät.
Ostamalla työnantajayhtiönsä osakkeita (pörssiyhtiössä työskentelevä) työläinen voi myös periaatteessa ryhtyä oman itsensä osa-aikaiseksi "orjapiiskuriksi", olla samaan aikaan ahdistettu duunari ja kapitalistisika. Pienipalkkaisista toki vain harvoilla jää säästöön rahaa tätä varten, eivätkä yksittäiset osakkeet vielä tuota kummoista osinkovirtaa. Mutta noin periaatteessa – vastakkainasettelun aika on ohi, tervetuloa sekavuuden aikakausi?
Tyypillisenä suomalaisen keskiluokan edustajana en tunne kovin paljon pelkän peruskoulun käyneitä työläisiä. Korkeakoulutettujenkin maailmassa tarina on kuitenkin tuttu: tuttavat valittavat kiirettä töissä ja yhä hullummiksi muuttuvia vaatimuksia. On uniongelmia, ahdistusta, alanvaihtosuunnitelmia. Jos jossain muualla olisi helpompaa?
Samaan aikaan voimme kuitenkin syödä ravintolassa mitä ihmeellisimpiä herkkuja, supermarkettienkin hyllyt notkuvat ja sieltä Amazonistakin voi tilata vaikka mitä jännää. "Ihan tavallisilla" ihmisillä on mahdollisuus matkustaa lomalle toiselle puolelle maapalloa. Kun elintaso on korkea, elämänlaatu voi silti olla huono.
On työelämä. Töissä saakin olla kurjaa, koska maksetaanhan työskentelystä sentään palkkaa. Ja työttömillä nyt saakin olla kurjaa, koska he elävät muiden työpanoksella. On muu elämä, jossa olemme asiakkaita, kansalaisia ja intohimoisia harrastajia. Siinä elämässä kaiken pitää olla niin hauskaa ja helppoa kuin mahdollista.
Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on juuri julkaissut
Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018-2037 -
raportin. Tekniikan kehityksen mahdollistamat näkymät ovat huikeita, mutta miten kuljetuskopterit, neuroverkot ja lisätty todellisuus parantavat hyvinvointiamme niin kauan kuin suhtaudumme elämään kaksijakoisesti? Miksi evolutiivisesti vain ajoittaiseen stressiin sopeutunut ihminen pakotetaan kokemaan jatkuvaa stressiä ja tekniikan kehityksen annetaan lähinnä kiihdyttää kiirettä?
Branko Milanović painottaa tasa-arvoisten koulutusmahdollisuuksien merkitystä tuloerojen kasvun torjumisessa. Myös se "oman itsensä orjapiiskurointi", osakkeiden pienomistus, on hänen mukaansa kannatettavaa ja pienten pääomatulojen verotus voisi esimerkiksi olla isoja kevyempää, aivan kuten ansiotuloverotuskin on progressiivista.
Koska heikoimmalla (ei vain palkkauksen, vaan ihan niiden vessataukojenkin osalta) ovat kouluttamattomat, Suomessa vireillä ollut ajatus oppivelvollisuuden pidentämisestä on myös varteenotettava vaihtoehto.
Muuten edessä voi olla henkinen paluu 1800-luvulle: työläisten raataessa raskaissa ja tylsissä tehtävissä tiede ja tekniikka toki edistyivät, mutta niihin pääsivät antamaan oman panoksensa vain promillejengiläiset, nuo rikkaisiin sukuihin syntyneet Darwinit ja Lovelacet.
Katherine Johnsonin esivanhemmat rapakon takana taisivat raataa jossain puuvillapellolla.
https://www.tekniikkatalous.fi/puhe...upaus-tasaisesta-kurjuudesta-kaikille-6720934
