Suomalainen talouspropaganda
- Viestiketjun aloittaja Vonka
- Aloitus PVM
Geronimo
Ylipäällikkö
Kun seuraavan kerran on "Hunting Moon Pow Wows" asia on korjattu eli message has been received and understood.
Geronimo
Ylipäällikkö
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015102120539667_uu.shtml
Näkökulma:
Kolme ässää - talousrikollisten parhaat kaverit
Näkökulma:
Kolme ässää - talousrikollisten parhaat kaverit
Bushmaster
Greatest Leader
Näin rapsutellaan "hyvien veljien selkiä" puolin ja toisin....
Honcho
SMLNKO M/83
En voi käsittää miksi on monella eri rintamalla ja monella eri (helposti vääriksi tai harhaanjohtaviksi osoitettavalla) perustelulla edistettävä vilunkipeliä. Ei harmaan talouden edistäminen ole mitään "bisneksen tukemista" minä jotkut kokoomuspiirit (ja muutkin) sitä ilmeisesti pitävät! Se on OSAOPTIMOINTIA RIKOLLISIA KEINOJA KÄYTTÄVILLE ja pois kaikilta joilla on puhtaat jauhot pussissa.
Bushmaster
Greatest Leader
"Toimittajilla on ollut kova kiire valistaa suomalaisia siirtolaisuuden hyvistä puolista"
http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/haukkala pitempikestoinen-42674
Erikoistutkijan mielestä Suomi käy hybridisotaa itseään vastaan.
Ulkoministeriön erikoistutkija Hiski Haukkala kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä, että Eurooppa ja Suomi sen mukana ovat siirtyneet pitempikestoiseen kriisien aikaan.
– Paavo Haavikkoa mukaillen Venäjän on turha käydä hybridisotaa Suomea vastaan, sillä me teemme sen itse: taloutemme, turvallisuutemme ja informaatioympäristömme on tällä hetkellä ankaran omaehtoisen hyökkäyksen kohteena, Hiski Haukkala katsoo.
Haukkalan mukaan loppukesästä valloilleen ryöpsähtänyt siirtolaiskriisi on kasvattanut Suomessa olevia jakolinjoja.
– Jos tilannetta ei kyetä hoitamaan myös kantaväestön kaikkien osien kannalta kestävällä ja oikeudenmukaisella tavalla, voi tuloksena olla poliittisia siirtymiä, joiden myötä Suomeen voi nousta todella ikäviä voimia, hän kirjoittaa.
– Samalla julkisen keskustelumme kasvava kärjistyminen ja molemminpuolinen syyttely ohjaavat huomiota pois itse asioista: vaikean tilanteen hallitsemisesta ja hillitsemisestä, ja maahan aikanaan jäävien ihmisten ripeästä ja onnistuneesta kotouttamisesta.
Mediailmastoon on hänen mielestään tullut nopeiden klikkausten logiikka, joka on näkynyt taipumuksena pelotella.
– Samalla osalla toimittajista on tuntunut olevan niin kova kiire valistaa suomalaisia siirtolaisuuden hyvistä puolista, että journalismin perustehtävä, totuudenmukainen tiedonvälitys asiasta on välillä unohtunut.
– Sen sijaan meille on tarjottu jopa uutisoinnissa vahvasti näkökulmaistettua tavaraa, jossa hulluimmillaan jopa raiskaustilastot on koetettu selittää parhain päin. Tämä ei liene omiaan lisäämään ihmisten luottamusta demokratiamme kannalta ensiarvoisen tärkeän median toimintaan, Hiski Haukkala toteaa.
http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/haukkala pitempikestoinen-42674
Erikoistutkijan mielestä Suomi käy hybridisotaa itseään vastaan.
Ulkoministeriön erikoistutkija Hiski Haukkala kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä, että Eurooppa ja Suomi sen mukana ovat siirtyneet pitempikestoiseen kriisien aikaan.
– Paavo Haavikkoa mukaillen Venäjän on turha käydä hybridisotaa Suomea vastaan, sillä me teemme sen itse: taloutemme, turvallisuutemme ja informaatioympäristömme on tällä hetkellä ankaran omaehtoisen hyökkäyksen kohteena, Hiski Haukkala katsoo.
Haukkalan mukaan loppukesästä valloilleen ryöpsähtänyt siirtolaiskriisi on kasvattanut Suomessa olevia jakolinjoja.
– Jos tilannetta ei kyetä hoitamaan myös kantaväestön kaikkien osien kannalta kestävällä ja oikeudenmukaisella tavalla, voi tuloksena olla poliittisia siirtymiä, joiden myötä Suomeen voi nousta todella ikäviä voimia, hän kirjoittaa.
– Samalla julkisen keskustelumme kasvava kärjistyminen ja molemminpuolinen syyttely ohjaavat huomiota pois itse asioista: vaikean tilanteen hallitsemisesta ja hillitsemisestä, ja maahan aikanaan jäävien ihmisten ripeästä ja onnistuneesta kotouttamisesta.
Mediailmastoon on hänen mielestään tullut nopeiden klikkausten logiikka, joka on näkynyt taipumuksena pelotella.
– Samalla osalla toimittajista on tuntunut olevan niin kova kiire valistaa suomalaisia siirtolaisuuden hyvistä puolista, että journalismin perustehtävä, totuudenmukainen tiedonvälitys asiasta on välillä unohtunut.
– Sen sijaan meille on tarjottu jopa uutisoinnissa vahvasti näkökulmaistettua tavaraa, jossa hulluimmillaan jopa raiskaustilastot on koetettu selittää parhain päin. Tämä ei liene omiaan lisäämään ihmisten luottamusta demokratiamme kannalta ensiarvoisen tärkeän median toimintaan, Hiski Haukkala toteaa.
yrjö
Ylipäällikkö
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1446437773058.html
"Olen heinäkuusta lähtien maksanut himpun vaille 60 prosenttia veroja. Suomessa verotus on äärimmäisen tiukkaa, jos rupeat tienaamaan, kiinteistönvälittäjä Mira Kasslin sanoi ISTV:n Verostudiossa aamulla.
Kasslinin mukaan 60 prosentin verotus ei ole enää kohtuullista.
– Ei se ole kannustavaa. Sillä ei rakenneta tätä maata."
"Olen heinäkuusta lähtien maksanut himpun vaille 60 prosenttia veroja. Suomessa verotus on äärimmäisen tiukkaa, jos rupeat tienaamaan, kiinteistönvälittäjä Mira Kasslin sanoi ISTV:n Verostudiossa aamulla.
Kasslinin mukaan 60 prosentin verotus ei ole enää kohtuullista.
– Ei se ole kannustavaa. Sillä ei rakenneta tätä maata."
Minun henk.kohtainen veroprosenttini oli 57%
Ei tunnu kannustavalta. Vaikka tienaankin ulkoa rahan suomeen, niin siltikkään ei tunnu kohtuulliselta eikä kannustavalta. Tuo on vain tuloveroprosentti. Kiinteistöverot, yms verot on vielä tuon päälle.
Eikä kukaan tee mitään valtiohallinnossa, esimerkiksi: suomessa työskentelevä puolalainen sähkömies, 3 lapsen isä, saa kotimaahansa lapsille lapsituen, sekä kodinhoitotuen puolisolleen, joka on kotimaassaan työtön. Mikä kumma tässä maassa on, kun yritetään olla koko maapallon sosiaalikassa???
Ei minun työnantajani, eikä toisen kansalaisuuden myöntänyt valtio maksa meille penniäkään muksuista, eikä mitään muutakaan sostukea... Mutta suomalaiset vaan maksaa kaikkialle muualle, kuin suomen kansalaisille... On tämä tyhmää homma!
https://www.facebook.com/juho.romakkaniemi/posts/10153310581633174
Juho Romakkaniemi
Teen tunnustuksen: olen harjoittanut aggressiivista verosuunnittelua virolaisen firman kautta toteutetun järjestelyn avulla välttääkseni verojen maksamiset Suomeen.
Mukana tätä veroparatiisin kautta rahojen kierrätystä oli myös aktiivisesti toteuttamassa eräs nykyinen kansanedustaja - ihan käytännön tasolla. Myös pari ministeriä nautti kyseisen järjestelyn annista.
Korostan kuitenkin järjestelyn olleen täysin lainmukainen.
Kävin ostamassa häissämme tarjoiltavat juomat bestmanini kanssa Virosta välttääkseni Suomen korkeita veroja.
Tässä ketjussa voivat myös muut EU-alueen veroparatiiseja hyödyntäneet veronvälttelijät tunnustaa tekosensa.
Juho Romakkaniemi
Teen tunnustuksen: olen harjoittanut aggressiivista verosuunnittelua virolaisen firman kautta toteutetun järjestelyn avulla välttääkseni verojen maksamiset Suomeen.
Mukana tätä veroparatiisin kautta rahojen kierrätystä oli myös aktiivisesti toteuttamassa eräs nykyinen kansanedustaja - ihan käytännön tasolla. Myös pari ministeriä nautti kyseisen järjestelyn annista.
Korostan kuitenkin järjestelyn olleen täysin lainmukainen.
Kävin ostamassa häissämme tarjoiltavat juomat bestmanini kanssa Virosta välttääkseni Suomen korkeita veroja.
Tässä ketjussa voivat myös muut EU-alueen veroparatiiseja hyödyntäneet veronvälttelijät tunnustaa tekosensa.
Olisiko yhteiskunnan kannalta haitallista, mikäli kulttuurillisesti hyväksyttäviä tapoja rikastua olisi vain lottoaminen, periminen ja urheileminen?
Postin lakkokeskustelun innoittamana minulle heräsi kysymyksiä siitä, että millaisesta aivovuodosta Suomi kärsii? Millaiset henkilöt lähtee Suomesta ulkomaille mm. leveämmän leivän perässä? Onko kyseessä matalapalkkaiset ja muutenkin sorretut, vai ketkä? Ketkä Suomessa on palkkakuopassa kansainvälisesti verrattuna? Onko aivovuoto ongelma Suomessa?
Postin lakkokeskustelun innoittamana minulle heräsi kysymyksiä siitä, että millaisesta aivovuodosta Suomi kärsii? Millaiset henkilöt lähtee Suomesta ulkomaille mm. leveämmän leivän perässä? Onko kyseessä matalapalkkaiset ja muutenkin sorretut, vai ketkä? Ketkä Suomessa on palkkakuopassa kansainvälisesti verrattuna? Onko aivovuoto ongelma Suomessa?
Viimeksi muokattu:
Fremen
Greatest Leader
Jalleen hyva artikkeli Ambrose Evans-Pritchardilta, joka on yksi johtavista brittilaisista talousjournalisteista (tunnettu euro-skeptikko kyllakin)... tama koskee meita:
Finland's depression is the final indictment of Europe's monetary union
Finland has lost a quarter of its industry since 2008 even though it is the poster-child of EMU competitiveness
President Risto Ryto was Finland's great inter-war economist. He was unfairly sentenced to hard labour as a war criminal even though the Bank of England tried to save him
By Ambrose Evans-Pritchard
9:27PM GMT 18 Nov 2015
45 Comments
Finland is sliding deeper into economic depression, a prime exhibit of currency failure and an even more unsettling saga for theoretical defenders of the euro than the crucifixion of Greece.
A full six-and-a-half years into the current global expansion, Finland's GDP is 6pc below its previous peak. It is suffering a deeper and more protracted slump than the post-Soviet crash of the early 1990s, or the Great Depression of the 1930s.
Nobody can accuse Finland of being spendthrift, or undisciplined, or technologically backward, or corrupt, or captive of an entrenched oligarchy, the sort of accusations levelled against the Greco-Latins.
The country's public debt is 62pc of GDP, lower than in Germany. Finland has long been held up as the EMU poster child of austerity, grit, and super-flexibility, the one member of the periphery that supposedly did its homework before joining monetary union and could therefore roll with the punches.
Finland tops the EU in the World Economic Forum’s index of global competitiveness. It comes 1st in the entire world for primary schools, higher education and training, innovation, property rights, intellectual property protection, its legal framework and reliability, anti-monopoly policies, university R&D links, availability of latest technologies, as well as scientists and engineers.
Its near-perfect profile demolishes the central claim of the German finance ministry - through its mouthpiece in Brussels - that countries get into bad trouble in EMU only if they drag their feet on reform and spend too much.
The country has obviously been hit by a series of asymmetric shocks: the collapse of its hi-tech champion Nokia, the slump in forestry and commodity prices, and the recession in Russia.
The relevant point is that it cannot now defend itself. Finland is trapped by a fixed exchange rate and by the fiscal straightjacket of the Stability Pact, a lawyers' construct that was never intended for such circumstances. The Pact is being enforced anyway because rules are rules and because leaders in the Teutonic bloc have an idee fixee that moral hazard will run rampant if any country in the EMU core sets a bad example.
Finland's output shrank a further 0.6pc in the third quarter and the country's three-year long recession is turning into a fourth year. Industrial orders fell 31pc in September. "It's spooky," said Pasi Sorjonen from Nordea.
Sweden was able to navigate similar shocks by letting its currency take the strain at key moments over the last decade. Swedish GDP is now 8pc above its pre-Lehman level.
The divergence between Finland and Sweden is staggering for two Nordic economies with so much in common, and it has rekindled Finland’s dormant anti-euro movement.
The Finnish parliament is to hold ‘Fixit’ hearings next year on exit from monetary union and a return to the Markka, the currency that saved Finland in the early 1990s (once the ill-judged hard-Markka policy and the fixed ECU-peg was abandoned).
Paavo Väyrynen, a Euro-MP and honorary chairman of the ruling Centre party, forced the euro hearings onto the parliamentary agenda after collecting 50,000 signatures. “The eurozone is not an optimal currency area and people are becoming aware of the real reasons for our crisis,” he said.
“We are in a similar situation to Italy and have lost a quarter of our industry. Our labour costs are too high,” he said.
Voters in Sweden and Denmark stopped their governments abolishing their ancient currencies. Finnish voters were never given a referendum. The decision to join the euro was rammed through against widespread opposition, and was camouflaged as a national security issue.
... jatkuu...
Finland's depression is the final indictment of Europe's monetary union
Finland has lost a quarter of its industry since 2008 even though it is the poster-child of EMU competitiveness
President Risto Ryto was Finland's great inter-war economist. He was unfairly sentenced to hard labour as a war criminal even though the Bank of England tried to save him
By Ambrose Evans-Pritchard
9:27PM GMT 18 Nov 2015
Finland is sliding deeper into economic depression, a prime exhibit of currency failure and an even more unsettling saga for theoretical defenders of the euro than the crucifixion of Greece.
A full six-and-a-half years into the current global expansion, Finland's GDP is 6pc below its previous peak. It is suffering a deeper and more protracted slump than the post-Soviet crash of the early 1990s, or the Great Depression of the 1930s.
Nobody can accuse Finland of being spendthrift, or undisciplined, or technologically backward, or corrupt, or captive of an entrenched oligarchy, the sort of accusations levelled against the Greco-Latins.
The country's public debt is 62pc of GDP, lower than in Germany. Finland has long been held up as the EMU poster child of austerity, grit, and super-flexibility, the one member of the periphery that supposedly did its homework before joining monetary union and could therefore roll with the punches.
Finland tops the EU in the World Economic Forum’s index of global competitiveness. It comes 1st in the entire world for primary schools, higher education and training, innovation, property rights, intellectual property protection, its legal framework and reliability, anti-monopoly policies, university R&D links, availability of latest technologies, as well as scientists and engineers.
Its near-perfect profile demolishes the central claim of the German finance ministry - through its mouthpiece in Brussels - that countries get into bad trouble in EMU only if they drag their feet on reform and spend too much.
The country has obviously been hit by a series of asymmetric shocks: the collapse of its hi-tech champion Nokia, the slump in forestry and commodity prices, and the recession in Russia.
The relevant point is that it cannot now defend itself. Finland is trapped by a fixed exchange rate and by the fiscal straightjacket of the Stability Pact, a lawyers' construct that was never intended for such circumstances. The Pact is being enforced anyway because rules are rules and because leaders in the Teutonic bloc have an idee fixee that moral hazard will run rampant if any country in the EMU core sets a bad example.
Finland's output shrank a further 0.6pc in the third quarter and the country's three-year long recession is turning into a fourth year. Industrial orders fell 31pc in September. "It's spooky," said Pasi Sorjonen from Nordea.
Sweden was able to navigate similar shocks by letting its currency take the strain at key moments over the last decade. Swedish GDP is now 8pc above its pre-Lehman level.
The divergence between Finland and Sweden is staggering for two Nordic economies with so much in common, and it has rekindled Finland’s dormant anti-euro movement.
The Finnish parliament is to hold ‘Fixit’ hearings next year on exit from monetary union and a return to the Markka, the currency that saved Finland in the early 1990s (once the ill-judged hard-Markka policy and the fixed ECU-peg was abandoned).
Paavo Väyrynen, a Euro-MP and honorary chairman of the ruling Centre party, forced the euro hearings onto the parliamentary agenda after collecting 50,000 signatures. “The eurozone is not an optimal currency area and people are becoming aware of the real reasons for our crisis,” he said.
“We are in a similar situation to Italy and have lost a quarter of our industry. Our labour costs are too high,” he said.
Voters in Sweden and Denmark stopped their governments abolishing their ancient currencies. Finnish voters were never given a referendum. The decision to join the euro was rammed through against widespread opposition, and was camouflaged as a national security issue.
... jatkuu...
Fremen
Greatest Leader
... tassa
Mr Väyrynen said the pro-euro camp whipped up the Russian threat in the 1990s, claiming that Finland needed to lock itself as deeply as possible into all aspects of the EU system for added security, (though not join Nato, the more relevant body) “They played the foreign policy card. It was a trick,” he said.
It is hard to avoid the conclusion that Finland handled its economic affairs with more skill in the 1920s and 1930s under the guiding hand of Risto Ryti (much praised by the Bank of England’s ex-Governor Lord King), who understood the evils of a misaligned exchange rate, and freed his country early from the ravages of the Gold Standard in 1931. He would never have been seduced by the easy promises of monetary union.
Ryti was an anti-Nazi anglophile. By a tragic sequence of events he found himself forced into alliance with Hitler against Stalin, and ultimately into war with Britain. It is arguably the only time in history that two developed democracies have come to serious blows.
The Bank of England tried to intercede at the end of the Second World War to prevent him being treated as a war criminal (as Stalin demanded), but failed. His sentence was hard labour. But I digress.
Finland's centre-Right coalition is determined to press ahead with an ‘internal devaluation’, the very policy that tipped half Europe into debt-deflation four years ago and caused debt ratios to rise even faster through the denominator effect. This is likely to be self-defeating for Finland as well, even on its own crude terms, given that household debt is over 100pc of GDP.
The government has failed to secure a social contract with the labour unions so it is now trying to circumvent this by chipping away at collective-bargaining powers – the latest example of how the euro system erodes workers’ rights and is fundamentally incompatible with the political values of the Left. The unions launched the biggest strikes for two decades in September.
It remains a mystery to me why the European Left continues to apologise for what can only be described as reactionary policies, but the mood is at last changing. Stefano Fassina, an Italian social-democrat and former deputy-finance minister, is leading a push for an "alliance of national liberation fronts" spanning Left and Right to overturn the EMU order.
Mr Fassina, Germany's Oskar Lafontaine, France's Jean-Luc Melenchon, and Greece's Yanis Varoufakis, launched a branch of this front in Paris over the weekend, proposing a 'Plan B' of parallel currencies and ultimately exit from the euro if EMU continues to enforce contractionary policies and operate outside democratic control - as they put it.
Finland is digging itself into an ever deeper hole. The International Monetary Fund warned this week against austerity overkill and “pro-cyclical” cuts before the economy is strong enough to take it.
The IMF spoke softly but the message was clear. Finland should not even be thinking of a “front-loaded” fiscal contraction or slashing investment at a time when its output gap is 3.2pc of GDP.
The Finnish authorities admitted in their reply to the IMF's Article IV report that they had no choice because they had to comply with the Stability Pact. This is what European policy-making has come to.
Some in Finland were quick to throw stones at Greece during the debt crisis, seemingly unaware at the time that they too lived in a glass house. Their own story is not really that different from the EMU disasters that unfolded in the South.
Interest rates were too low for Finland’s needs during the commodity boom, causing the economy to overheat. Unit labour costs spiralled up 20pc from 2006 onwards, leaving the country high and dry when the music stopped. Public debt was low but private debt was high (somewhat like Spain and Ireland). The crisis hit later merely because the commodity bubble did not burst until 2012.
The 'Fixit' movement is a warning shot, as is the election of a triple-Left majority in Portugal vowing to tear up the austerity script - and still blocked from taking power on a constitutional pretext almost six weeks after the vote.
The eurozone may be enjoying a tentative recovery for now, thanks to the stimulus of a cheap euro, cheap oil, and quantitative easing, but it has wasted a full global economic cycle and is running out of time to restore its defences before the next global storm hits.
When the storm does hit, total public and private debt will be 270pc of GDP, 36 percentage points higher than it was just before the Lehman crisis in 2008. Society will already have suffered almost a decade of mass unemployment, and the poltical capital of the EMU elites will be almost exhausted.
The question has to be asked in any case: if the euro cannot be made to work for what is supposed to be the most competitive country in the EU, who can it work for?
Mr Väyrynen said the pro-euro camp whipped up the Russian threat in the 1990s, claiming that Finland needed to lock itself as deeply as possible into all aspects of the EU system for added security, (though not join Nato, the more relevant body) “They played the foreign policy card. It was a trick,” he said.
It is hard to avoid the conclusion that Finland handled its economic affairs with more skill in the 1920s and 1930s under the guiding hand of Risto Ryti (much praised by the Bank of England’s ex-Governor Lord King), who understood the evils of a misaligned exchange rate, and freed his country early from the ravages of the Gold Standard in 1931. He would never have been seduced by the easy promises of monetary union.
Ryti was an anti-Nazi anglophile. By a tragic sequence of events he found himself forced into alliance with Hitler against Stalin, and ultimately into war with Britain. It is arguably the only time in history that two developed democracies have come to serious blows.
The Bank of England tried to intercede at the end of the Second World War to prevent him being treated as a war criminal (as Stalin demanded), but failed. His sentence was hard labour. But I digress.
Finland's centre-Right coalition is determined to press ahead with an ‘internal devaluation’, the very policy that tipped half Europe into debt-deflation four years ago and caused debt ratios to rise even faster through the denominator effect. This is likely to be self-defeating for Finland as well, even on its own crude terms, given that household debt is over 100pc of GDP.
The government has failed to secure a social contract with the labour unions so it is now trying to circumvent this by chipping away at collective-bargaining powers – the latest example of how the euro system erodes workers’ rights and is fundamentally incompatible with the political values of the Left. The unions launched the biggest strikes for two decades in September.
It remains a mystery to me why the European Left continues to apologise for what can only be described as reactionary policies, but the mood is at last changing. Stefano Fassina, an Italian social-democrat and former deputy-finance minister, is leading a push for an "alliance of national liberation fronts" spanning Left and Right to overturn the EMU order.
Mr Fassina, Germany's Oskar Lafontaine, France's Jean-Luc Melenchon, and Greece's Yanis Varoufakis, launched a branch of this front in Paris over the weekend, proposing a 'Plan B' of parallel currencies and ultimately exit from the euro if EMU continues to enforce contractionary policies and operate outside democratic control - as they put it.
Finland is digging itself into an ever deeper hole. The International Monetary Fund warned this week against austerity overkill and “pro-cyclical” cuts before the economy is strong enough to take it.
The IMF spoke softly but the message was clear. Finland should not even be thinking of a “front-loaded” fiscal contraction or slashing investment at a time when its output gap is 3.2pc of GDP.
The Finnish authorities admitted in their reply to the IMF's Article IV report that they had no choice because they had to comply with the Stability Pact. This is what European policy-making has come to.
Some in Finland were quick to throw stones at Greece during the debt crisis, seemingly unaware at the time that they too lived in a glass house. Their own story is not really that different from the EMU disasters that unfolded in the South.
Interest rates were too low for Finland’s needs during the commodity boom, causing the economy to overheat. Unit labour costs spiralled up 20pc from 2006 onwards, leaving the country high and dry when the music stopped. Public debt was low but private debt was high (somewhat like Spain and Ireland). The crisis hit later merely because the commodity bubble did not burst until 2012.
The 'Fixit' movement is a warning shot, as is the election of a triple-Left majority in Portugal vowing to tear up the austerity script - and still blocked from taking power on a constitutional pretext almost six weeks after the vote.
The eurozone may be enjoying a tentative recovery for now, thanks to the stimulus of a cheap euro, cheap oil, and quantitative easing, but it has wasted a full global economic cycle and is running out of time to restore its defences before the next global storm hits.
When the storm does hit, total public and private debt will be 270pc of GDP, 36 percentage points higher than it was just before the Lehman crisis in 2008. Society will already have suffered almost a decade of mass unemployment, and the poltical capital of the EMU elites will be almost exhausted.
The question has to be asked in any case: if the euro cannot be made to work for what is supposed to be the most competitive country in the EU, who can it work for?
Bushmaster
Greatest Leader
http://www.verkkouutiset.fi/politiikka/hjallis_ay_asunnot-43477
"Ay-johtajia hävettää niin paljon, että he eivät kehtaa edes vastata puheluihin"
Kansanedustajan mukaan ammattiyhdistysliikkeen sanat ja teot ovat VVO:n vuokrien ja verottomien osinkojen osalta pahasti ristiriidassa.
Kokoomuksen kansanedustaja Harry "Hjallis" Harkimo pitää ongelmallisena sitä, että ammattiyhdistysliike on käyttänyt vuokra-asuntoyhtiö VVO Oyj:ta pumpatakseen itselleen verottomia osinkoja.
– Hyvä tietysti, että joku yritys menestyy. Ongelmallisempaa on se, että näistä osingoista ei makseta sentin senttiä veroja, koska ammattiyhdistysliikkeen ei ”yleishyödyllisenä” yhdistyksenä tarvitse veroja maksaa, Harkimo kirjoittaablogissaan.
Ongelmallista hänen mukaansa on myös se, että osinkovarat ovat kertyneet huimilla vuokrankorotuksilla, vaikka sekä lainakorot että kustannusnousu ovat alhaisella tasolla.
– Moni VVO:n asukas on asumistuen saaja. Kun vuokrat nousevat, kohoavat myös asumistuet sekä mahdollisesti muutkin tuet, joilla huolehditaan, että asumismenojen jälkeen käteen jää säällinen perustulo. Eli välillisesti ay-liike käyttää yhtiötään pumpatakseen valtiolta itselleen voittoja. Joista se ei siis maksa veroja.
Harkimon mukaan yksikään vuokra-asuntoyhtiö VVO:n hallituksessa istuva ammattiyhdistysjohtaja ei suostunut kommentoimaan Yleisradiolle uutista, jossa kerrottiin, kuinka VVO on maksanut ay-liikkeelle viiden vuoden aikana lähes 50 miljoonaa euroa osinkoja.
– Ay-johtajia ilmeisesti hävettää niin paljon sanojensa ja tekojensa ristiriita, että he eivät kehtaa edes vastata toimittajien puheluihin. Nyt ei puhuta siitä, että pienituloisten asemaa ei saa kurjistaa eikä liian korkeiden voittoprosenttien kohtuuttomuudesta.
"Ay-johtajia hävettää niin paljon, että he eivät kehtaa edes vastata puheluihin"
Kansanedustajan mukaan ammattiyhdistysliikkeen sanat ja teot ovat VVO:n vuokrien ja verottomien osinkojen osalta pahasti ristiriidassa.
Kokoomuksen kansanedustaja Harry "Hjallis" Harkimo pitää ongelmallisena sitä, että ammattiyhdistysliike on käyttänyt vuokra-asuntoyhtiö VVO Oyj:ta pumpatakseen itselleen verottomia osinkoja.
– Hyvä tietysti, että joku yritys menestyy. Ongelmallisempaa on se, että näistä osingoista ei makseta sentin senttiä veroja, koska ammattiyhdistysliikkeen ei ”yleishyödyllisenä” yhdistyksenä tarvitse veroja maksaa, Harkimo kirjoittaablogissaan.
Ongelmallista hänen mukaansa on myös se, että osinkovarat ovat kertyneet huimilla vuokrankorotuksilla, vaikka sekä lainakorot että kustannusnousu ovat alhaisella tasolla.
– Moni VVO:n asukas on asumistuen saaja. Kun vuokrat nousevat, kohoavat myös asumistuet sekä mahdollisesti muutkin tuet, joilla huolehditaan, että asumismenojen jälkeen käteen jää säällinen perustulo. Eli välillisesti ay-liike käyttää yhtiötään pumpatakseen valtiolta itselleen voittoja. Joista se ei siis maksa veroja.
Harkimon mukaan yksikään vuokra-asuntoyhtiö VVO:n hallituksessa istuva ammattiyhdistysjohtaja ei suostunut kommentoimaan Yleisradiolle uutista, jossa kerrottiin, kuinka VVO on maksanut ay-liikkeelle viiden vuoden aikana lähes 50 miljoonaa euroa osinkoja.
– Ay-johtajia ilmeisesti hävettää niin paljon sanojensa ja tekojensa ristiriita, että he eivät kehtaa edes vastata toimittajien puheluihin. Nyt ei puhuta siitä, että pienituloisten asemaa ei saa kurjistaa eikä liian korkeiden voittoprosenttien kohtuuttomuudesta.
Vonka
Supreme Leader
Nyt en enää ihmettele, mitä Nordean pääekonomisti Kangasharju (jota media siteeraa kuin Moosesta) tarkoittaa, kun sanoo että eihän meidän pidä palkkoja Ruotsiin ja Saksaan verrata vaan kilpailukyky pitää hakea globaalimmassa mittarissa...
http://yle.fi/uutiset/euro_paivassa_riittaa_mainiosti__12-vuotiaat_toissa_lansi-afrikassa/8478812
http://yle.fi/uutiset/euro_paivassa_riittaa_mainiosti__12-vuotiaat_toissa_lansi-afrikassa/8478812
krd
Ylipäällikkö
Juhlan paikka:
"Suomen valtion velka ylittää torstaina iltapäivällä 100 miljardin euron rajan, kertovat kauppakamarit. Ne "juhlistavat" asiaa torstaina iltapäivällä pidettävässä rytminmuutostilaisuudessa Helsingin Finlandia-talolla.
Helmikuussa käynnistynyt WTC-talon velkakello lakkasi tikittämästä Helsingin Aleksilla remontin takia. Kauppakamarit tuovat Finlandia-taloon velkakellon, josta haamurajan ylitystä seuraavat muun muassa finanssimies Björn Wahlroos, Esko Aho ja Uberin Euroopan-johtajiin kuuluva Mark MacGann. Myös puheita pidetään."
http://www.ess.fi/uutiset/talous/20...rdin-rajan---juhlatilaisuus-finlandia-talolla
"Suomen valtion velka ylittää torstaina iltapäivällä 100 miljardin euron rajan, kertovat kauppakamarit. Ne "juhlistavat" asiaa torstaina iltapäivällä pidettävässä rytminmuutostilaisuudessa Helsingin Finlandia-talolla.
Helmikuussa käynnistynyt WTC-talon velkakello lakkasi tikittämästä Helsingin Aleksilla remontin takia. Kauppakamarit tuovat Finlandia-taloon velkakellon, josta haamurajan ylitystä seuraavat muun muassa finanssimies Björn Wahlroos, Esko Aho ja Uberin Euroopan-johtajiin kuuluva Mark MacGann. Myös puheita pidetään."
http://www.ess.fi/uutiset/talous/20...rdin-rajan---juhlatilaisuus-finlandia-talolla
http://yle.fi/uutiset/valtiokonttor...ja_sitten_nyt_ollaan_taas_alapuolella/8482691
pompitaan kahta laitaa velan kanssa...
pompitaan kahta laitaa velan kanssa...
Minuteman
Eversti
Insinöörit eivät voi olla ekonomisteja, koska osaavat laskea. Insinöörit eivät myöskään voi olla poliitikkoja, koska ajattelevat loogisesti. Insinööreille ei siis jää muuta virkaa kuin pitää kansalaisten elintasoa yllä ekonomistien ja poliitikkojen vastustelusta välittämättä.
Insinööri tietää, että jos vanha ei mene kaupaksi, pitää keksiä uutta. Poliitikko tietää, että ääniä saa parhaiten karsimalla rahaa uuden synnyttämisestä ja syytämällä sitä vanhan ylläpitämiseen. Ekonomisti ei ymmärrä uudesta eikä vanhasta, joten hän tekee lineaarisen ennusteen, ikään kuin kaikki jatkuisi entisellään.
Kerrotaan asia satuna, jospa joku poliitikko ymmärtäisi. Ekonomistit tuskin sittenkään.
Olipa kerran maa, jossa tuhat yritystä valmisti saunankiuluja. Niitä yritykset myivät sadalla eurolla siinä maassa asuvalle miljoonalle saunojalle.
Sitten maailma muuttui ja kiinalaiset saivat päähänsä ryhtyä kiulubisnekseen. Kun siellä kiuluja tehtiin ahkerammin ja pienemmillä palkoilla, kiinalaiset kiulut maksoivat viisikymmentä euroa.
Kiulunvalmistajien yhdistys päästi kamalan porun ja maan poliitikot päättivät tukea kotimaisia kiulunvalmistajia, jotta kotimaiset työpaikat säilyisivät.
Insinöörit näkivät asian toisin. Jos miljoona saunojaa saa kiulunsa viisikymmentä euroa halvemmalla, kiulukaupan asiakkaille jää säästöön viisikymmentä miljoonaa euroa, jolla he voivat ostaa muita kotimaisia tuotteita.
Insinöörit yrittivät selittää poliitikoille, että jos miljoona kansalaista saa kiulun halvemmalla, niin ei kannata tukea verovaroin tuhatta kiulunvalmistajaa. Mutta turhaahan se oli, maassa ryhdyttiin tukemaan kiulunvalmistajia verovaroin.
Niinpä kiulut maksoivat kuluttajille kaupassa viisikymmentä euroa, koska verovaroista maksettiin kiulunvalmistajille viisikymmentä euroa jokaisesta valmistuneesta kiulusta.
Ekonomistit olivat tyytyväisiä, ongelmaa ei enää ollut, kiulut maksoivat viisikymmentä euroa. Kiuluteollisuuden kansainvälinen kilpailukyky oli palautettu ja kansalaisten ostovoimaa oli kasvatettu.
Insinöörien mielestä kansalaisten ostovoima ei parantunut. Tosin kiulut maksoivat viisikymmentä euroa, mutta verotusta jouduttiin kiristämään, koska kiulunvalmistajille piti kerätä rahaa.
Ekonomistien mielestä kiulunostajien ostovoima oli keskimäärin kasvanut, koska maassa oli viisi miljoonaa asukasta ja vain miljoona kiulunostajaa.
Poliitikkojen mielestä asia oli vieläkin paremmin, sillä he määräsivät saunojille kiuluveron, jolla kiulunvalmistajille maksettu tuki katettiin.
Kun insinöörit totesivat, ettei tuulimyllyjä vastaan kannata taistella, he lähtivät pois kiuluja valmistavista yrityksistä, ja perustivat kännyköitä valmistavan yrityksen.
Kovalla työllä ja uhrauksilla he kehittivät kännykän, joka meni kaupaksi ensin kotimaassa ja myöhemmin ulkomaillekin.
Poliitikot tilasivat ekonomisteilta laskelman, joka todisti että uusi teollisuus vaaransi olemassa olevan kiuluteollisuuden työpaikat, tarjoamalla parempia palkkoja. Siksi uusille yrityksille määrättiin perustamisvero, jotta sellaisten syntymistä voitiin hidastaa.
Sen pituinen se.
Insinööri tietää, että jos vanha ei mene kaupaksi, pitää keksiä uutta. Poliitikko tietää, että ääniä saa parhaiten karsimalla rahaa uuden synnyttämisestä ja syytämällä sitä vanhan ylläpitämiseen. Ekonomisti ei ymmärrä uudesta eikä vanhasta, joten hän tekee lineaarisen ennusteen, ikään kuin kaikki jatkuisi entisellään.
Kerrotaan asia satuna, jospa joku poliitikko ymmärtäisi. Ekonomistit tuskin sittenkään.
Olipa kerran maa, jossa tuhat yritystä valmisti saunankiuluja. Niitä yritykset myivät sadalla eurolla siinä maassa asuvalle miljoonalle saunojalle.
Sitten maailma muuttui ja kiinalaiset saivat päähänsä ryhtyä kiulubisnekseen. Kun siellä kiuluja tehtiin ahkerammin ja pienemmillä palkoilla, kiinalaiset kiulut maksoivat viisikymmentä euroa.
Kiulunvalmistajien yhdistys päästi kamalan porun ja maan poliitikot päättivät tukea kotimaisia kiulunvalmistajia, jotta kotimaiset työpaikat säilyisivät.
Insinöörit näkivät asian toisin. Jos miljoona saunojaa saa kiulunsa viisikymmentä euroa halvemmalla, kiulukaupan asiakkaille jää säästöön viisikymmentä miljoonaa euroa, jolla he voivat ostaa muita kotimaisia tuotteita.
Insinöörit yrittivät selittää poliitikoille, että jos miljoona kansalaista saa kiulun halvemmalla, niin ei kannata tukea verovaroin tuhatta kiulunvalmistajaa. Mutta turhaahan se oli, maassa ryhdyttiin tukemaan kiulunvalmistajia verovaroin.
Niinpä kiulut maksoivat kuluttajille kaupassa viisikymmentä euroa, koska verovaroista maksettiin kiulunvalmistajille viisikymmentä euroa jokaisesta valmistuneesta kiulusta.
Ekonomistit olivat tyytyväisiä, ongelmaa ei enää ollut, kiulut maksoivat viisikymmentä euroa. Kiuluteollisuuden kansainvälinen kilpailukyky oli palautettu ja kansalaisten ostovoimaa oli kasvatettu.
Insinöörien mielestä kansalaisten ostovoima ei parantunut. Tosin kiulut maksoivat viisikymmentä euroa, mutta verotusta jouduttiin kiristämään, koska kiulunvalmistajille piti kerätä rahaa.
Ekonomistien mielestä kiulunostajien ostovoima oli keskimäärin kasvanut, koska maassa oli viisi miljoonaa asukasta ja vain miljoona kiulunostajaa.
Poliitikkojen mielestä asia oli vieläkin paremmin, sillä he määräsivät saunojille kiuluveron, jolla kiulunvalmistajille maksettu tuki katettiin.
Kun insinöörit totesivat, ettei tuulimyllyjä vastaan kannata taistella, he lähtivät pois kiuluja valmistavista yrityksistä, ja perustivat kännyköitä valmistavan yrityksen.
Kovalla työllä ja uhrauksilla he kehittivät kännykän, joka meni kaupaksi ensin kotimaassa ja myöhemmin ulkomaillekin.
Poliitikot tilasivat ekonomisteilta laskelman, joka todisti että uusi teollisuus vaaransi olemassa olevan kiuluteollisuuden työpaikat, tarjoamalla parempia palkkoja. Siksi uusille yrityksille määrättiin perustamisvero, jotta sellaisten syntymistä voitiin hidastaa.
Sen pituinen se.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1448676195806.html
Stubb on taas päästänyt sammakon pomppimaan pöydälle...
"Virhe oli minun, sori siitä"
On vaan veikeää, kun luvut pyörähtää väärinpäin ja naama peruslukemilla sitten esitellään kansalle niitä... Mittasuhteiden ymmärtäminen on vaikeaa, mutta näinkin suurissa kokoluokissa, ammatti ihmiseltä, niin ei hyväksyttävää!
Stubb on taas päästänyt sammakon pomppimaan pöydälle...
"Virhe oli minun, sori siitä"
On vaan veikeää, kun luvut pyörähtää väärinpäin ja naama peruslukemilla sitten esitellään kansalle niitä... Mittasuhteiden ymmärtäminen on vaikeaa, mutta näinkin suurissa kokoluokissa, ammatti ihmiseltä, niin ei hyväksyttävää!
http://www.pollitasta.fi/2015/11/emme-ole-mitaan-ahneita-sijoittajia/
Emme ole mitään ahneita sijoittajia
28.11.2015 Jari Parantainen 8 kommenttia
Suomalaisia ketuttaa. Yritysten osingot valuvat ulkomaille. Siellä ahneet sijoittajat jo lipovat huulirasvojaan.
Sitä ei juuri kukaan tunnu pohtivan, miten nuo roistot ylipäätään pääsevät luikertelemaan maahamme. Eikö se pitäisi jotenkin kieltää, etteivät ne perkeleet pääse kuppaamaan roposiamme?
Katastrofi saa alkunsa niin, että satunnainen suomalainen urpo luulee liikoja itsestään. Hän perustaa firman.
Epähuomiossa hän onnistuu tuottamaan jotain hyödyllistä. Vastineeksi ostajat tyrkyttävät yrittäjälle rahojaan. Pahuuden siemen alkaa itää.
Todella ongelmalliseksi tilanne äityy siinä vaiheessa, kun firman kassaan kertyy enemmän pätäkkää kuin sitä kuluu vuokriin, palkkoihin ja veroihin. Se on huono homma, sillä nyt alkaa syntyä voittoa. Sitä moni suomalainen vihaa, eikä suotta.
Toisaalta miljoonat suomalaiset lottoavat säännöllisesti, jotta he saisivat järkyttävän paljon rahaa. Mutta emmehän me silti ole mitään ahneita sijoittajia.
Erityisen törkeää on se, ettei työntekijöille makseta parempia palkkoja. Sen sijaan yrityksen epäpätevä johto alkaa repiä duunareiden selkänahoista joitain epäreiluja ylijäämiä.
Toki sadattuhannet suomalaiset itse maksavat palveluista niin vähän kuin mahdollista. Usein jopa pimeästi. Mutta emmehän me silti ole mitään ahneita sijoittajia.
Turha on selvää asiaa kuitenkaan kiertää: voitto on vääryys.
Tietenkin me kaikki haluamme myydä vaikkapa asuntomme niin, että siitä kertyy mahdollisimman paljon myyntivoittoa. Mutta emmehän me silti ole mitään ahneita sijoittajia.
Kun yritys tekee voittoa, kohta se ryökäle alkaa maksaa osinkoja. Se on erityisen harmillista, sillä nyt yrittäjät tai muut sijoittajat alkavat saada sijoituksilleen korkoa. Ja korkohan on tunnetusti vain kieroilun kiertoilmaisu.
Me kaikki haluaisimme saada korkoa pankkiin tallettamistamme säästöistä. Mutta emmehän me silti ole mitään ahneita sijoittajia.
No nyt kuitenkin käy niin, että kohta on ilkeä ulkomainen psykopaattisijoittaja saa vihiä tuottoisasta yrityksestä. Pian hän hiipii koputtelemaan sinivalkoisen menestyjän takaovea.
Nilkki haluaisi kaikessa hiljaisuudessa ostaa firman osakkeita rahoillaan, jotka hän on hankkinut ties millä rötöksillä.
Me kaikki maksamme palkoistamme eläkemaksuja, joilla eläkevakuutusyhtiöt ostavat ulkomaisia osakkeita, jotta saisimme aikanaan mahdollisimman isoja eläkkeitä. Mutta emmehän me silti ole mitään ahneita sijoittajia.
Laiskuudestaan ja ahneudestaan tunnettu suomalainen yrittäjä sortuu maanpetokseen. Hän menee myymään putiikkinsa ulkomaille. Yhteiskuntaamme nakertava syöpä alkaa levitä.
Harva meistä myisi autonsa ostajalle, joka tarjoaa vain toiseksi parasta hintaa. Anteliain ehdokas saa pirssin, vaikka hän puhuisi venäjää. Mutta emmehän me silti ole mitään ahneita sijoittajia.
Joka tapauksessa tilanne kiristyy entisestään. Sivistymättömät moukat (asiakkaat) pitävät yrityksen tuotteita tai palveluja edelleen mainioina, vaikka putka on nyt ulkomaisessa omistuksessa. Onneksi edes tiedostava älymystön edustaja ymmärtää, että nyt olisi vähintään boikotin paikka.
Kuitenkin demari ostaa K-kaupasta muhkeita ranskalaisia omenoita mieluummin kuin madonsyömiä suomalaisia pökäleitä. Mutta emmehän me silti ole mitään ahneita sijoittajia.
Nyt yhteiskuntamme ykkösongelma huipentuu. Ulkomaalaisten kaappaama yritys tekee valitettavasti vieläkin voittoa. Se lähettää siivun siitä jopa osinkona omistajilleen. Rahat valuvat maastamme jonnekin ilman, että niistä maksetaan edes veroja.
Tietenkin me kaikki itse käytämme kaikki mahdolliset verovähennykset hyväksemme. Lisäksi käymme ostamassa viinat Virosta ja bensat Venäjältä. Mutta emmehän me silti ole mitään ahneita sijoittajia.
Eikö yhteiskunta voisi rakentaa esimerkiksi sairaalat sen sijaan, että ketkut yrittäjät hoitavat asian ulkomaisten sijoittajien rahoilla?
Totta kai voisi, sehän on oiva ajatus!
Mikään ei ole poliitikolle mieluisampaa kuin maksattaa raksahenkilöiden liksat valtion tai kunnan budjetista. Niin hän varmistaa menestyksensä taas seuraavissa vaaleissa.
Jokainen meistä haluaa maksaa enemmän veroja. Jää sitten vähemmän tuhlattavaa lasten joululahjoihin. Sillä emmehän me ole mitään ahneita sijoittajia.
Emme ole mitään ahneita sijoittajia
28.11.2015 Jari Parantainen 8 kommenttia
Suomalaisia ketuttaa. Yritysten osingot valuvat ulkomaille. Siellä ahneet sijoittajat jo lipovat huulirasvojaan.
Sitä ei juuri kukaan tunnu pohtivan, miten nuo roistot ylipäätään pääsevät luikertelemaan maahamme. Eikö se pitäisi jotenkin kieltää, etteivät ne perkeleet pääse kuppaamaan roposiamme?
Katastrofi saa alkunsa niin, että satunnainen suomalainen urpo luulee liikoja itsestään. Hän perustaa firman.
Epähuomiossa hän onnistuu tuottamaan jotain hyödyllistä. Vastineeksi ostajat tyrkyttävät yrittäjälle rahojaan. Pahuuden siemen alkaa itää.
Todella ongelmalliseksi tilanne äityy siinä vaiheessa, kun firman kassaan kertyy enemmän pätäkkää kuin sitä kuluu vuokriin, palkkoihin ja veroihin. Se on huono homma, sillä nyt alkaa syntyä voittoa. Sitä moni suomalainen vihaa, eikä suotta.
Toisaalta miljoonat suomalaiset lottoavat säännöllisesti, jotta he saisivat järkyttävän paljon rahaa. Mutta emmehän me silti ole mitään ahneita sijoittajia.
Erityisen törkeää on se, ettei työntekijöille makseta parempia palkkoja. Sen sijaan yrityksen epäpätevä johto alkaa repiä duunareiden selkänahoista joitain epäreiluja ylijäämiä.
Toki sadattuhannet suomalaiset itse maksavat palveluista niin vähän kuin mahdollista. Usein jopa pimeästi. Mutta emmehän me silti ole mitään ahneita sijoittajia.
Turha on selvää asiaa kuitenkaan kiertää: voitto on vääryys.
Tietenkin me kaikki haluamme myydä vaikkapa asuntomme niin, että siitä kertyy mahdollisimman paljon myyntivoittoa. Mutta emmehän me silti ole mitään ahneita sijoittajia.
Kun yritys tekee voittoa, kohta se ryökäle alkaa maksaa osinkoja. Se on erityisen harmillista, sillä nyt yrittäjät tai muut sijoittajat alkavat saada sijoituksilleen korkoa. Ja korkohan on tunnetusti vain kieroilun kiertoilmaisu.
Me kaikki haluaisimme saada korkoa pankkiin tallettamistamme säästöistä. Mutta emmehän me silti ole mitään ahneita sijoittajia.
No nyt kuitenkin käy niin, että kohta on ilkeä ulkomainen psykopaattisijoittaja saa vihiä tuottoisasta yrityksestä. Pian hän hiipii koputtelemaan sinivalkoisen menestyjän takaovea.
Nilkki haluaisi kaikessa hiljaisuudessa ostaa firman osakkeita rahoillaan, jotka hän on hankkinut ties millä rötöksillä.
Me kaikki maksamme palkoistamme eläkemaksuja, joilla eläkevakuutusyhtiöt ostavat ulkomaisia osakkeita, jotta saisimme aikanaan mahdollisimman isoja eläkkeitä. Mutta emmehän me silti ole mitään ahneita sijoittajia.
Laiskuudestaan ja ahneudestaan tunnettu suomalainen yrittäjä sortuu maanpetokseen. Hän menee myymään putiikkinsa ulkomaille. Yhteiskuntaamme nakertava syöpä alkaa levitä.
Harva meistä myisi autonsa ostajalle, joka tarjoaa vain toiseksi parasta hintaa. Anteliain ehdokas saa pirssin, vaikka hän puhuisi venäjää. Mutta emmehän me silti ole mitään ahneita sijoittajia.
Joka tapauksessa tilanne kiristyy entisestään. Sivistymättömät moukat (asiakkaat) pitävät yrityksen tuotteita tai palveluja edelleen mainioina, vaikka putka on nyt ulkomaisessa omistuksessa. Onneksi edes tiedostava älymystön edustaja ymmärtää, että nyt olisi vähintään boikotin paikka.
Kuitenkin demari ostaa K-kaupasta muhkeita ranskalaisia omenoita mieluummin kuin madonsyömiä suomalaisia pökäleitä. Mutta emmehän me silti ole mitään ahneita sijoittajia.
Nyt yhteiskuntamme ykkösongelma huipentuu. Ulkomaalaisten kaappaama yritys tekee valitettavasti vieläkin voittoa. Se lähettää siivun siitä jopa osinkona omistajilleen. Rahat valuvat maastamme jonnekin ilman, että niistä maksetaan edes veroja.
Tietenkin me kaikki itse käytämme kaikki mahdolliset verovähennykset hyväksemme. Lisäksi käymme ostamassa viinat Virosta ja bensat Venäjältä. Mutta emmehän me silti ole mitään ahneita sijoittajia.
Eikö yhteiskunta voisi rakentaa esimerkiksi sairaalat sen sijaan, että ketkut yrittäjät hoitavat asian ulkomaisten sijoittajien rahoilla?
Totta kai voisi, sehän on oiva ajatus!
Mikään ei ole poliitikolle mieluisampaa kuin maksattaa raksahenkilöiden liksat valtion tai kunnan budjetista. Niin hän varmistaa menestyksensä taas seuraavissa vaaleissa.
Jokainen meistä haluaa maksaa enemmän veroja. Jää sitten vähemmän tuhlattavaa lasten joululahjoihin. Sillä emmehän me ole mitään ahneita sijoittajia.