Suomalainen talouspropaganda

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vonka
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Viitaten siihen @Bushmaster linkittämään kolumniin, asumistuki on kyllä mielestäni aika ongelmallinen.

Olisikohan näillä asioilla jokin yhteys? Suomi on kuitenkin lamassa ja inflaatio muuten negatiivinen.


Vuokrat nousivat 3,2 prosenttia vuodessa
https://www.stat.fi/til/asvu/2015/03/asvu_2015_03_2015-11-06_tie_001_fi.html

asvu_2015_03_2015-11-06_tie_001_fi_001.gif



Melkoista kasvua: Yleisen asumistuen määrä vuodessa +32%
http://www.talouselama.fi/uutiset/melkoista-kasvua-yleisen-asumistuen-maara-vuodessa-32-6308065

Varmasti liittyy toisiinsa kuten myöskin omistusasuntojen rahoituksen kiristys mahdollistaa vuokrienkorotuksen kun vuoralaiset eivät pääse karkuun ostamalla omanasunnon.

Asumistuki ja kaikki muutkin tuet ovat ongelmallisia niillä kun on tapana pääomittua hintoihin, mutta tuollaisen tukihimmelin purkaminen onkin sitten eri juttu lopputulos jos se tehdään väärin voi olla melkoista markkinaturbulenssia.
 
Varmasti liittyy toisiinsa kuten myöskin omistusasuntojen rahoituksen kiristys mahdollistaa vuokrienkorotuksen kun vuoralaiset eivät pääse karkuun ostamalla omanasunnon.

Asumistuki ja kaikki muutkin tuet ovat ongelmallisia niillä kun on tapana pääomittua hintoihin, mutta tuollaisen tukihimmelin purkaminen onkin sitten eri juttu lopputulos jos se tehdään väärin voi olla melkoista markkinaturbulenssia.

Näin on. Asuntolainojen korkotuki (joka siis on ollut de facto pankkituki) on onneksi hiljalleen poistumassa. Näin matalien korkojen aikaan se on voitu tehdä varsin kivuttomasti.
 
Näin on. Asuntolainojen korkotuki (joka siis on ollut de facto pankkituki) on onneksi hiljalleen poistumassa. Näin matalien korkojen aikaan se on voitu tehdä varsin kivuttomasti.

Asuntolainojen korkotuki oli joskus merkittävä kun maaltamuutto täytti kaupungit, mutta se olisi pitänyt poistaa aikoja sitten tai tehdä siitä harkkinnanvarainen jolloin se olisi hyödyttänyt eniten heikommassa asemassa olevia.

Vuokratuki onkin sellainen himmeli jonka purkajaa odottaa kova poliittinen vääntö ja samalla lähes mahdoton tehtävä määritellä kuka sitä oikeastaan tarvitsee ja sama ongelma on kaupunkien omistamien asuntojen saaminen niiden käyttöön jotka niitä ihan oikeasti tarvitsee.

Näissä himmeleissä toistuu sama lainalaisuus kuin autoverossa kun sen poistaminen olisi ollut suhteellisen kivutonta silloin kun Suomi liittyi EU`N jäseneksi kuten Ruotsi teki, niin Suomalaiset ajattelivat lyhyentähtäimen menetyksiä ja hyötyjä.
Silloin oli suurin huoli vanhojen autojen arvonlasku joka tapahtuu vuosienmyötä jokatapauksessa.
 
Hmm, mahtaisiko tuosta kertyä merkittävää säästöä? Ellei opiskelijamääriä leikattaisi, sitoisi opetus kuitenkin lähestulkoon saman määrän väkeä kuin nykyisinkin. Suurten massojen opiskelu / opettaminen joka tapauksessa sitoo lähiopettajia, koska kokonaisvaltainen etäoppiminen / itseopiskelu sopii vain osalle porukkaa.

Mahtaisiko suomalaisten opinahjojen välisen kilpailun poisto parantaa laatua vai johtaa näivettymiseen?

Lisäksi ehdituksesi käytännössä tarkoittaa kansallisen opetusmonopolin luomista "one-size-fits-all"-periaatteella. Kuitenkin eri oppilaitoksilla on omanlaisensa profiili, niin opetuksen kuin oppilasmateriaalin suhteen. Jossain mennään enemmän teoriapainotteisesti, toisessa käytännönläheisemmin, kolmannessa painotetaan erikoistumisalaa X, neljännessä alaa Y, jne.

Kilpailun voi säilyttää tulosmittareilla maisterivaiheessa. Etenkin kandivaiheessa pitäisi pyrkiä mahdollisimman selkeään modulaarisuuteen. Yliopistoissa työskentelee kuitenkin yllättävän paljon hallintoväkeä ja nykyteknologialla eri aineiden perus- ja aineopintojen soveltuvat osat olisi sama luennoida saman henkilön toimesta eri puolille maata. Ei kandivaiheessa vielä tiedettä tehdä ja maisterivaiheessakin sen kanssa on niin ja näin.

Käytännön esimerkkinä otetaan esille vaikkapa kauppatieteiden koulutus mitä on Suomessa tarjolla nykyisin 12 eri paikkakunnalla. Samoja perusjorinaita opetellaan siis joka syksy uusille mursuille niin Mikkelissä kuin Helsingissä. Miksi professori Y ei voisi pitää luentoa vaikkapa Tampereelta käsin kaikille opiskelijoille?

Nuo tosin lienevät jotakuinkin sitä porukkaa, joita aika moni suomalainen pitää nimenomaan tarpeellisimpina julkisen sektorin työntekijöinä. Siten puhuminen "tuhosta" on hieman erikoinen.

Julkisen sektorin työntekijöiden valtaosa on juuri noita kuraportaan arvostettuja työntekijöitä. Lekureita, opettajia, hoitajia, siivoojia jne. Valtion työntekijöitä on ylipäätään nykyään vähän. Paljon puhuttuja byrokraatteja on aika vähän ja ikävä kyllä isot organisaatiot tarvitsevat vaikkapa johtajia ja palkanlaskijoita. Tehostamisen varaa on toki aina ja kunta-alaakin koittaa tuottavuustsunami tehtävien automaisoitumisen myötä lähivuosina.
 
StmSvejk post: 325963 kirjoitti:
Kilpailun voi säilyttää tulosmittareilla maisterivaiheessa. Etenkin kandivaiheessa pitäisi pyrkiä mahdollisimman selkeään modulaarisuuteen. Yliopistoissa työskentelee kuitenkin yllättävän paljon hallintoväkeä ja nykyteknologialla eri aineiden perus- ja aineopintojen soveltuvat osat olisi sama luennoida saman henkilön toimesta eri puolille maata. Ei kandivaiheessa vielä tiedettä tehdä ja maisterivaiheessakin sen kanssa on niin ja näin.

Käytännön esimerkkinä otetaan esille vaikkapa kauppatieteiden koulutus mitä on Suomessa tarjolla nykyisin 12 eri paikkakunnalla. Samoja perusjorinaita opetellaan siis joka syksy uusille mursuille niin Mikkelissä kuin Helsingissä. Miksi professori Y ei voisi pitää luentoa vaikkapa Tampereelta käsin kaikille opiskelijoille?



Julkisen sektorin työntekijöiden valtaosa on juuri noita kuraportaan arvostettuja työntekijöitä. Lekureita, opettajia, hoitajia, siivoojia jne. Valtion työntekijöitä on ylipäätään nykyään vähän. Paljon puhuttuja byrokraatteja on aika vähän ja ikävä kyllä isot organisaatiot tarvitsevat vaikkapa johtajia ja palkanlaskijoita. Tehostamisen varaa on toki aina ja kunta-alaakin koittaa tuottavuustsunami tehtävien automaisoitumisen myötä lähivuosina.
Viedäänpä tätä opiskeluajatusta reilusti päähän asti. Miksi ihmeessä noita asioita ylipäätään tarvitsee luennoida enemmän kuin kerran? Tallennettu verkkoluento jonka jokainen voi opiskella aivan omaa tahtia ja tenttiä kun sopivalle tuntuu (Coursera etc.). Miksi ylipäätään tarvitaan pääsykokeita? Eikö olisi parempi, jos kaikki saisivat tenttiä vapaasti ja kun tentin muoto on oikeanlainen voidaan tarkistustakin yksinkertaistaa melkoisesti. Mikäli joku tentti ei mene riittävillä yrityskerroilla läpi, palautetaan tenttimään vielä sen esitiedot ja sitten uudelleen takaisin. Tässä mallissa suorituskeskeinen ajattelu on hyvinkin syvällä ja se sopii vain pienelle osalle ihmisiä, nykyisissä työyhteisöissä opiskelun ja työn yhteensovittaminen on kuitenkin jossain uran vaiheessa lähes vaatimus. Eri asia onkin sitten se, että tarvitaanko tuhansia saman kurssin suorittanutta, sillä ajankäyttö kansakunnan tasolla samoihin opintopisteisiin on ehkä hieman vääristynyttä. Noh, käytetäänhän johonkin Supercellin ja Rovion peleihin varmaan enemmän aikaa.
 
Viedäänpä tätä opiskeluajatusta reilusti päähän asti. Miksi ihmeessä noita asioita ylipäätään tarvitsee luennoida enemmän kuin kerran? Tallennettu verkkoluento jonka jokainen voi opiskella aivan omaa tahtia ja tenttiä kun sopivalle tuntuu (Coursera etc.). Miksi ylipäätään tarvitaan pääsykokeita? Eikö olisi parempi, jos kaikki saisivat tenttiä vapaasti ja kun tentin muoto on oikeanlainen voidaan tarkistustakin yksinkertaistaa melkoisesti. Mikäli joku tentti ei mene riittävillä yrityskerroilla läpi, palautetaan tenttimään vielä sen esitiedot ja sitten uudelleen takaisin. Tässä mallissa suorituskeskeinen ajattelu on hyvinkin syvällä ja se sopii vain pienelle osalle ihmisiä, nykyisissä työyhteisöissä opiskelun ja työn yhteensovittaminen on kuitenkin jossain uran vaiheessa lähes vaatimus. Eri asia onkin sitten se, että tarvitaanko tuhansia saman kurssin suorittanutta, sillä ajankäyttö kansakunnan tasolla samoihin opintopisteisiin on ehkä hieman vääristynyttä. Noh, käytetäänhän johonkin Supercellin ja Rovion peleihin varmaan enemmän aikaa.

Tottahan tuo on, jos korkeakoulujärjestelmä organisoitaisiin tämän päivän parhaan tiedon mukaan tehtäisiin varmaan jotenkin noin. Jos vielä pyrittäisiin ennakoimaan otettaisiin kenties jotain vielä radikaalimpia pelillisyyttä ja tiimityövalmiuksia hyväksi käyttäviä uudistuksia. Korkeakoulutuksessa on radikaalin uudistamisen mahdollisuus mutta se edellyttäisi Suomen korkeakoulutuksen kohtelemista yhtenä instrumenttina pseudoitsenäisten yliopistojen ja amk:n sijaan.
 
Ammnattiliitto pomot puhuvat ahneista yrittäjistä mutta itse rosvoavat kannattajiaan ja Vasemmistoliiton Puheenjohtaja Arhinmäki taitaa Helsingin kaupungin halvassa vuokraasunnossa.

http://www.iltalehti.fi/talous/2016030921240490_ta.shtml
Ammattiliittojen VVO:lta saamat osingot kasvaneet rajusti

Keskiviikko 9.3.2016 klo 09.53


Pääosin ammattiliittojen omistama vuokranantaja VVO on kasvattanut omistajilleen jakamia osinkoja huimasti viime vuosina. Samaan aikaan vuokria on korotettu vuodesta toiseen

Asumisen hinta ja rahavirrat ovat taas päätyneet otsikoihin viime päivinä.

Ilta-Sanomien avoin kirje sunnuntailta taidettiin jo noteerata. Maanantaina Hesari harjoitti tutkivaa journalismia ja paljasti, että VVO on pistänyt maininnan viiden prosentin vuokrantarkistuksista (inflaation yli) vuokrasopimuksen kääntöpuolelle. Tänään kerrottiin, että mahdolliseen epäkohtaan on puututtu ripeästi. Nyt ilmoitus viiden prosentin vuosittaisesta vuokrantarkistuksesta pistetään reteästi heti ykkössivulle. Ilta-Sanomat kirjoitti tänään lisää VVO:n kor...tarkistustahdista. On se ihmeellistä, että muun nollalinjan tai jopa negatiivisen kehityksen keskellä vuokriin löytyy aina vain 3-5 prosenttia lisärahaa joka ainoa vuosi. Mistä se kaikki tulee? Mihin se kaikki menee? Ei kai tässä mitään hätää voi olla, jos näin suuri jatkuva kasvu on mahdollista tällaisissa elämän perusasioissa.

Joskus aiemmin muuten pläräsin Vantaan sosiaali- ja terveyslautakunnan toimeentulotukiohjetta. Siellä kerrotaan kohtuullisten asumismenojen enimmäisrajojen kohdalla "Tätä suositusta ei sovelleta VAV OY:n, HOAS-asuntojen, SATO:n ja VVO:n asuntoihin, mikäli asunto on muutoin asiakkaan kannalta kohtuullisena pidettävä ja asunnot ovat saaneet valtion korkotukea." Aika huikea bisnes. Korkotuen ansiosta vuokraa saa korottaa minkä lystää ja kaupungin suunnasta piikki on auki, toisin kuin esimerkiksi yksityisellä vuokranantajalla, jota koskevat erikseen määritellyt kohtuuden rajat. Yleishyödyllisyys elää aivan omaa elämäänsä.

Hiukan Yleä vielä tältä päivältä: Kiinteistökaupat vähenivät – rahaa meni silti enemmän. "Kiinteistökauppojen lukumäärä väheni viime vuonna 2,5 prosenttia edellisvuodesta ja oli 59 300. Se on selvästi alle pitkän ajan keskiarvon, joka on 65 800 kauppaa vuodessa." Onko Suomen väkiluku kenties vähentynyt vai asuvatko ihmiset niin hyvin oikeilla paikkakunnilla, ettei enää tarvitse muuttaa? Joku segmentti ainakin lisääntyy ja muuttaa: Asuntoja turvapaikansaaneille vapailta markkinoilta. "Ylikerälän mukaan kaupunki voisi kuitenkin tukea tilannetta esimerkiksi välivuokraamisen avulla. Vuokrarahojen saanti on muilta osin vakaata, sillä valtio maksaa vuokrat kolmelta vuodelta positiivisen turvapaikkapäätöksen saaneille."

Koulutuspuolelta taas sattui silmään uutinen, jossa "Sanni Grahn-Laasonen (kok.) tarjoaa mieltään osoittaville opiskelijoille lähinnä empatiaa". Kuulemma "valtion talouden tasapainottaminen on yhteinen asia". Miksi minusta tuntuu joskus, että näissä "yhteisen asian talkoissa" on turhan monta haravaan nojailijaa ja muutama lähinnä makkaransyöntiin osallistuva?
 
Viedäänpä tätä opiskeluajatusta reilusti päähän asti. Miksi ihmeessä noita asioita ylipäätään tarvitsee luennoida enemmän kuin kerran? Tallennettu verkkoluento jonka jokainen voi opiskella aivan omaa tahtia ja tenttiä kun sopivalle tuntuu (Coursera etc.). Miksi ylipäätään tarvitaan pääsykokeita? Eikö olisi parempi, jos kai kki saisivat tenttiä vapaasti ja kun tentin muoto on oikeanlainen voidaan tarkistustakin yksinkertaistaa melkoisesti. Mikäli joku tentti ei mene riittävillä yrityskerroilla läpi, palautetaan tenttimään vielä sen esitiedot ja sitten uudelleen takaisin. Tässä mallissa suorituskeskeinen ajattelu on hyvinkin syvällä ja se sopii vain pienelle osalle ihmisiä, nykyisissä työyhteisöissä opiskelun ja työn yhteensovittaminen on kuitenkin jossain uran vaiheessa lähes vaatimus. Eri asia onkin sitten se, että tarvitaanko tuhansia saman kurssin suorittanutta, sillä ajankäyttö kansakunnan tasolla samoihin opintopisteisiin on ehkä hieman vääristynyttä. Noh, käytetäänhän johonkin Supercellin ja Rovion peleihin varmaan enemmän aikaa.

Varmasti olisi tehokasta ja järkevää. Omien kokemusten perusteella kuitenkin pidän aika tärkeänä sitä että opettaja on ihan livenä läsnä siellä luokassa. Silloin syntyy keskustelua joka on monesti oppimisen kannalta olennaisempaa kuin se varsinainen suunnitelmaan merkitty luennon aihe. Toki siis mielellään keskustelu liittyy opetettavaan aiheeseen. Riippuu sitten paljon opettajasta saako hän tämmöistä vuorovaikutusta aikaan. Jotkut ovat siinä loistavia, jotkut surkeita. Myös opiskelijoiden keskusteluhalukkuus vaihtelee. Kuitenkin usein riittää jos ryhmässä on pari aktiivista jotka synnyttävät keskustelua ja pitävät sitä yllä. Ainakin ns. nuorisoasteen koulutuksessa pitäisin tärkeänä että opiskelijat ovat ryhmänä läsnä ja tekevät asioita yhdessä. Opiskelulla on kuitenkin myös sosiaalinen ulottuvuus ja ajatus omassa yksinäisyydessään etäluentoja seurailevista nuorista ihmisistä on vähän surullinen. Työn ohessa suoritettavaan ja muuhun aikuisopiskeluun etähommelit taas sopivat loistavasti eikä tällainen opiskelu yleensä ole muuten edes mahdollista. Ja tottakai nuorempien ihmisten opiskelussa voi käyttää menestyksekkäästi teknologian suomia mahdollisuuksia. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa verkkotentit.
 
Tämä uutinen ei ehkä kauheasti yllättänyt. Muistan aiemminkin mainitun, että 3 kk työttömänä on se raja, jonka jälkeen työllistymisen mahdollisuudet alkavat heikentyä.
Tosin onhan siinä iso ero että onko 4 kk työttömänä ollut nokian inssi vai vuodesta -96 työttömänä ollut metsuri.

Kotimaa 10.3.2016 klo 6:10
Työnantajat eivät halua palkata työttömiä, vaikka olisi töitä
Työmarkkinoilla avoimista työpaikoista kilpailevat muun muassa työpaikkaa vaihtavat nuoret ja työttömät. Työ- ja elinkeinoministeriön selvityksen mukaan noin joka neljäs rekrytoiduista on työtön. Henkilöstöpalveluyrityksiä edustavasta liitosta muistutetaan, että moni työnantaja arvostaa työkokemusta.

Kuva: Yle
Mistä on kyse?
  • Työ-ja elinkeinoministeriön selvityksen mukaan avoimiin työpaikkoihin palkatuista noin joka neljäs on työtön
  • Työttömyyden pitkittyminen laskee työllistymismahdollisuuksia
  • Esimerkiksi Kotkan kaupungin avoimiin työpaikkoihin hakeneista alle puolet on työttömiä työnhakijoita

Työ- ja elinkeinoministeriö selvitytti työvoiman hakua ja työpaikkojen täyttöä vuonna 2014.

Raportin mukaan noin neljäsosa rekrytoiduista oli työttömiä. Eniten eli 43 prosenttia rekrytoiduista tuli toisesta työstä.

– Rakennusalalla palkattiin työttömiä enemmän kuin muilla aloilla keskimäärin, sanoo neuvotteleva virkamies Mika Tuomaala työ- ja elinkeinoministeriöstä.

Tuomaala uskoo, että raportin tulokset pätevät myös nykyisiin työmarkkinoihin.

Henkilöstöpalvelualan ammattilaisen mukaan kuitenkin pitkittyvä työttömyys voi muuttaa työnhaun entistä vaikeammaksi.

Jo kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen mahdollisuus saada työtä laskee aika rajusti.

– Merru Tuliara

– Tilastojen mukaan jo kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen mahdollisuus saada työtä laskee aika rajusti, sanoo Henkilöstöpalveluyritysten Liiton toimitusjohtaja Merru Tuliara.

Liitto edustaa 300 yritystä, jotka vuokraavat henkilöstöä sekä tarjoavat muita henkilöstöpalveluita.

– Meidän alalla työnantajat ehkä palkkaavat keskimääräistä enemmän työttömiäkin. Silti yritämme aina viestittää, että työnantaja arvostaa työkokemusta ja pienikin hetki töissä auttaa eteenpäin.

"Nuoret vaihtavat työpaikkaansa entistä enemmän"
Kotkan kaupungin henkilöstöhallinnon johdossa rekrytointitilannetta luonnehditaan tällä hetkellä työnantajan markkinoiksi.

– Paikkoja on auki nytkin, mutta hakijoita on ollut hyvin. Valinnanvaraa on ollut, sanoo Kotkan henkilöstöjohtaja Minna Uusitalo.

Uusitalo arvioi, että alle puolet avointen työpaikkojen hakijoista on työttömiä työnhakijoita.

– Kesäsijaisuudet, jotka ovat aikuisille tarkoitettuja, menevät yleensä nuorille opiskelijoille, vaikka myös hakijoissa on muun muassa työttömiä.

Kotka on onnistunut houkuttelemaan entistä paremmin muun muassa lähihoitajia, sosiaalityöntekijöitä ja koulupsykologeja.

– Työelämässä on kuitenkin nähtävissä trendi, että nuoret vaihtavat työpaikkoja herkemmin kuin vanhemmat sukupolvet. Meilläkin tulee töihin nuoria vastavalmistuneita, jotka ovat hetken ja siirtyvät muualle, tietää henkilöstöjohtaja Minna Uusitalo.

Määräaikaisuudetkin kiinnostavat
Lasirakennusalan yritys Lumon työllistää runsaat 800 ihmistä. Kouvolassa työpaikkoja on noin 250-300.

– Työpaikkoja on koko ajan auki, vaikka isot kausivaihtelut ovat alalle tyypillistä ja joitain lomautuksiakin on menossa, sanoo konsernin talous- ja henkilöstöjohtaja Riitta Vehmassalmi.

Yhtiön asiantuntijatehtäviin hakevilla on useimmiten työpaikka ja työkokemusta.

Kouvolassa tuotannossa on tarjolla myös määräaikaisia töitä. Rekrytointipäivä on tarkoitus pitää huhtikuussa.

Määräaikaisuuksia hakevat muun muassa työttömät, nuoret opiskelijat tai osa-aikatyötä tekevät.

– Riitta Vehmassalmi

– Tuotannon huippusesonki ajoittuu keväästä syksyyn. Määräaikaisuuksia hakevat muun muassa työttömät, nuoret opiskelijat tai osa-aikatyötä tekevät, sanoo Vehmassalmi.

Vehmassalmen mukaan hakijoita avoimiin paikkoihin on riittänyt.

Kasvukeskuksissa kuten Vantaalla näkyy henkilöstöjohtajan mielestä myös ihmisten entistä herkempi halu vaihtaa työpaikasta toiseen.

http://yle.fi/uutiset/tyonantajat_eivat_halua_palkata_tyottomia_vaikka_olisi_toita/8729986
 
Varmasti olisi tehokasta ja järkevää. Omien kokemusten perusteella kuitenkin pidän aika tärkeänä sitä että opettaja on ihan livenä läsnä siellä luokassa. Silloin syntyy keskustelua joka on monesti oppimisen kannalta olennaisempaa kuin se varsinainen suunnitelmaan merkitty luennon aihe. Toki siis mielellään keskustelu liittyy opetettavaan aiheeseen. Riippuu sitten paljon opettajasta saako hän tämmöistä vuorovaikutusta aikaan. Jotkut ovat siinä loistavia, jotkut surkeita. Myös opiskelijoiden keskusteluhalukkuus vaihtelee. Kuitenkin usein riittää jos ryhmässä on pari aktiivista jotka synnyttävät keskustelua ja pitävät sitä yllä. Ainakin ns. nuorisoasteen koulutuksessa pitäisin tärkeänä että opiskelijat ovat ryhmänä läsnä ja tekevät asioita yhdessä. Opiskelulla on kuitenkin myös sosiaalinen ulottuvuus ja ajatus omassa yksinäisyydessään etäluentoja seurailevista nuorista ihmisistä on vähän surullinen. Työn ohessa suoritettavaan ja muuhun aikuisopiskeluun etähommelit taas sopivat loistavasti eikä tällainen opiskelu yleensä ole muuten edes mahdollista. Ja tottakai nuorempien ihmisten opiskelussa voi käyttää menestyksekkäästi teknologian suomia mahdollisuuksia. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa verkkotentit.

Olen samaa mieltä läsnäolon merkityksestä. Opintojen organisointi paremmin tukisi tätä. Kandidaatintutkinto alalla kun alalla pitäisi saada koulumaisemmaksi nopean valmistumisen takaamiseksi. Massaluennoiksi riittäisi valtakunnallisessa järjestelmässä juurikin yksi tosi hyvä show jonka voisi katsella omalta päätelaitteelta sopivaan aikaan. Opetushenkilökunnan pitäisi jalkautua erilaisiin seminaareihin, harjoitustöihin jne. joissa syntyisi juurikin tätä sosiaalista vuorovaikutusta ja opiskelijoiden positiivista me- henkeä. Voisi sanoa että tieto verkosta, taito harjoittelemalla käytännön caseilla ryhmissä opettajan tuella.

Mutta karu totuus on se, että kun vaikkapa kasvatustieteiden alalla tarjotaan seitsemän eri yliopiston taholta käytännössä samat perus- ja aineopinnot eikä opetusyhteistyötä järjestetä on aika kumma ettei mahdollisuuksia lisäsäästöihin löydy. Itse kannatan tutkimuksen hyvää rahoitusta alalla kuin alalla - emme voi oikein tietää mistä tulevaisuuden inhimillisesti tai kaupallisesti merkittävä tieto tulee - mutta yliopistojen omat rakenteet ovat melko luutuneita. Ensimmäinen vaihe voisi olla juurikin eri aineiden perus- ja aineopintokonaisuuksien täydellinen yhtenäistäminen ja pakollinen opetusyhteistyö. Syventävissä voisikin jo olla yksikkökohtaista painotusta.
 
Tässä suomalaisessa uutisoinnissa mättää se vertailu 90-luvun lamaan ja kuinka siitä noustiin. Viinanen kertoo, Sailas kertoo, mutta kukaan ei kerro kuinka Markan ecu-kytkentä, eli kiinteä valuuttakurssi purettiin, devalvoittin ja päästettiin kellumaan sen menettäen yli 30% arvosta. Nyt tuo Euro on se 300kg gorilla jota ei saa nähdä tai siitä puhua ellei ota puheeksi kiinteäkurssisen Markan 17%:sta asuntolainakorkoa.

Nyt syyllistetään työttömiä ja matalapalkka-aloja siitä ettei Suomella ole muuta kuin investointituotteita ja bulkkia jotka Kiina tekee halvemmalla.
Niinpä. Lisäksi valtion nopea velkaantuminen kuluu tällä hetkellä asioihin, jotka eivät tuo kasvua. Samalla sitten kauhistellaan vientilukuja (http://www.taloussanomat.fi/kansant...ikuussa-10-kauppatase-miinuksella/20162676/12) joita vertaillaan kaikkien aikojen huippuvuoteen. Hidastuva väestönkasvu (http://esa.un.org/unpd/wpp/Publications/Files/Key_Findings_WPP_2015.pdf) ja varsinkin nyt kiihtyvä ikääntyminen (http://www.un.org/en/development/de...geing/WorldPopulationAgeing2015_InfoChart.pdf) erityisesti korkean tulotason kehittyneissä talouksissa johtaa alenevaan kysyntään jota ei täysin riitä korvaamaan kehittyvien talouksien kasvu. Nostan alle Euroopan väestön välillä 1950-2050 (ennuste).
upload_2016-3-10_9-14-18.webp
http://www.fao.org/docrep/008/ae428e/ae428e03.htm
 
Ohessa EU:n Suomi-rapparista http://ec.europa.eu/europe2020/pdf/csr2016/cr2016_finland_en.pdf talous-kuvaajia. Poimin niistä alle kaksi.

Tarkistapa tästä herkullisimmat käppyrät EU:n uunituoreesta Suomi-raportista
http://www.talouselama.fi/uutiset/t...t-eu-n-uunituoreesta-suomi-raportista-6391758

Ruotsi on saavuttanut Suomen yksikkötyökustannusten trendissä. Saksan kanssa sama tapahtuu ehkä 10v kuluttua, v. 2025 ja muun Euroalueen kanssa 2050. Hidasta on se kilpailukyvyn palautus 2000-luvun tasolle näin kiinteässä valuuttakurssissa...

komm2.png


Suomalaisten kotitalouksien velkaantumisessa on silmiinpistävää asunto-osakeyhtiövelan nopea kasvu (vasen kuva, keltainen väri). Sitä ajavat sekä uudisrakentamisen myynti korkealla yhtiövelkaosuudella (riskitekijä) että juuri nyt tulevat isot peruskorjauskulut vanhempiin kerrostaloihin.

komm5.png
 
Kirjoitus summaa pienyrittäjän tuntoja.

http://www.city.fi/blogit/sori/maassa+maan+tavalla+tai+maasta+pois/131557


"Lupasin viime keväänä kirjottaessani tähän blogiin viimeksi, että lähden pois ja hankin itselleni elämän. Arvelin, että vähittäismyyntitoiminnalleni tulee vastaan tuomiopäivä ja edessä on vaikeuksia. Olin oikeassa, tuli vedettyä oikein kunnon pannut. Nyt seison tukevasti tyhjän päällä ja odotan tilanteen kehittymistä.

Hengissä ollaan vielä, nyt odotellaan vapun tietämillä tuomiopäivää ja viimeistenkin työntekijöiden palkkalistoilta poistumista. Sitten voinkin ottaa retkituolin ja mennä kuuntelemaan vappumarssille ay-liikkeen palopuheita ja onnitella itseäni siitä, että olen vapauttanut 13 ihmistä työn ikeestä.

Koittakaa kestää sarkamiani, ihmisestä tulee tälläinen, kun suurin osa elämästä on yhtä selviämistaistelua.

Tässä yli vuoden kestäneessä syöksykierteen huipentumassa olen ollut kovin vihainen. Vihainen itselleni, työntekijöilleni, ay-liikkeelle ja hallitukselle. Oman osansa on saanut myös naapurin hippi ja koira, näitä tosin epäilen syyttömiksi tilanteeseeni. Ovat saaneet lähinnä olla sijaiskärsijöitä harmistukselleni, kun olen puinut vuoroin mennyttä ja tulevaa.

On tästä pahassa mielessä vellomisesta ollut jotain iloakin, olen onnistunut ehkäisemään monen yrittäjäelämästä unelmoivan nuoren yrittäjäksi ryhtymisen esittelemällä silmäpussejani ja kertomalla omasta olemattomasta yrittäjänvapaudestani. Minusta ansaitsisin tästä jonkinlaisen palkinnon vähintään mielenterveyssäätiöltä hermoromahdusten ja henkilökohtaisten konkurssien estäjänä.

Olen vuodessa matkustanut paljon ja etsinyt ratkaisua tämän hetkisiin ja tuleviin ongelmiin. Ilokseni voin sanoa ne löytäneeni. Samalla olen todennut, että ongelma ei ole minussa vaan se on systeemissä. Suomessa ei yksinkertaisesti kannata olla yrittäjä, ei etenkään työllistävä sellainen. Poikkeuksia toki on, mutta voittaahan lotossakin aina joku! Kannattaako lottoaminen siltikään tulonhankintamenetelmänä? Tuskin.


Ongelma 1: Maailma on muuttunut, ajatusmaailma ei.


Meidän systeemimme on rakennettu suuryritysten ja ay-liikkeen varaan, nyt ensiksi mainitulla ei ole enää osaa eikä arpaa Suomen työllistäjänä ja jälkimmäinen keskittyy keräämään omia osinkojaan työntekijöiden ja valtion kustannuksella.

Suomen Yrittäjien mukaan yrityksistä 98,9 prosenttia on alle 50 hengen yrityksiä ja 2001—2012 yli 250 hengen suuryritykset palkkasivat 7164 henkeä. Pk-yritykset loivat työpaikkoja yli 100 000 hengelle. Pienet yritykset ovat siis huomattavasti suurempi työllistäjä kuin suuryritykset.

Pienet yritykset myöskin nauttivat hyvin vähän yritystukia ja maksavat veronsa Suomeen. Pienyrityksistä tuskin kovinkaan moni edes osaisi hakea tukea toimintaansa. Suuryritykset nostavat suurimmat yritystuet ja samalla kiertävät veronsa taidokkaasti siirtämällä ne veroparatiiseihin. Suomalainen pienyrittäjä sen sijaan maksaa suurenkin yrityksen verot.

Jotta suuri yleisö ei ymmärtäisi suuryrityksen ja pienyrittäjän välistä eroa media kirjoittaa osingoista, huippupalkoista ja sotkien ammattijohtajan ja yrittäjän toisiinsa siten, että termit menevät varmasti sekaisin kaikilta. Koko sakki merkataan riistäjiksi ja pohatoiksi vaikka toinen maksaa ensin itselleen (sekä myös kavereilleen) ja vasta sitten muille. Pienyrittäjä puolestaan maksaa ensin muille ja sitten vasta itselleen, jos jotain jäi.

Ay-liikkeen rahanhankintamenetelmät ja valtion siivellä elely ei myöskään miellytä minua. Hyvällä asiallahan ne joskus olivat, nyt aika on mennyt niistäkin jo ohi. Tarvittaisiin moderniin yhteiskuntaan sopiva edunvalvontajärjestö, joka häiriköinnin sijasta rakentaisi rauhaa ja työpaikkoja. Jättäisi sen omaan pussiin pelaamisen pois kokonaan ja toimisi esimerkkinä muillekin.


Ongelma 2: Hallitus yrittää ajaa maan tietentahtoen kurjuuteen


Suuryritysten kilpailukykyä parantaakseen hallitus on nyt lanseerannut työajanlisäyksen ja muutaman muunkin loistavan idean. Lisääkin näitä ajatuksen kukkasia on varmasti luvassa. Kenen etuja tässä nyt on tarkoitus parantaa? En ymmärrä. En usko, että kenenkään tuottavuus tai työmotivaatio kasvaa siitä, että työpaikalla vietetään enemmän aikaa. Päinvastoin leikkaisin kaikilta työtunteja, haluaisin saman työn tehdyksi lyhyemmässä ajassa. Se olisi oikeaa tehokkuutta. Sellaista, mistä kaikille tulisi vielä hyvä mielikin. Sama palkka, lisää tulosta ja enemmän vapaa-aikaa.

Sitä paitsi todellinen ongelma taitaa olla se, että työvoimaa tarvitaan yrityksissä vain vähän tai vaihtelevasti. Tarvittaisiin joustavampia työntekijöitä, jotka voisivat tulla töihin silloin kuin tarvitaan menettämättä kuitenkaan toimeentulonsa edellytyksiä. Monella alalla tarvittaisiin sellaisia asiantuntijoita ja osa-aikahessuja, joita voisi kutsua palvelukseen silloin kuin työtä on. Jotain meni kuitenkin pahasti pieleen, kun hallitus puuttui tekemällä freelancereiden elämästä hankalampaa ja turvattomampaa. Sinne meni samaan viemäriin lapsi ja pesuvesi. Jos Suomi tarvitsisi oikeasti yrittäjiä, niin eikös sitten olisi viisasta helpottaa yrittäjyyttä sen vaikeuttamisen sijasta? Pelko on huono porkkana.

Koska maamme johtajisto ei usko omiin päätöksiinsä on se asettanut itsensä tavallisen kansan yläpuolelle ja palkkojen leikkaamisen sijasta antanut palkankorotuksia ansaitusti (vrt pääministerin erityisavustaja) ja myöntänyt itselleen palkallisen ensimmäisen sairaspäivän. Jätän nyt nostamatta esiin sopeutumiseläkkeen ja pitkät lomat, etten polta tätä kirjoittaessani käämejäni.

Ongelma 3: Liian kallis hyvinvointivaltio

Tiedätkö, mitä työntekijäni saa käteen kuussa? Alle 2000€. Tiedätkö, paljonko maksan hänestä? Yli 4400€ (sisältäen myös lomarahat). Tästä loput valuvat valtiolle verotuloina ja eläkevakuutusyhtiöhin. Työntekijä ei mielestään saa tarpeeksi liksaa (olen samaa mieltä) ja työnantajan mielestä työllistäminen on liian kallista (niinikään samaa mieltä).

Työntekijä on yrityksen kallein investointi. Työntekijä ei tuosta omasta kustanteestaan näe kuin sen oman osansa, paitsi jos on niin viitseliäs, että lukee palkkakuittinsa pirullisen tarkkaan ja suorittaa ynnälaskuja ajan kanssa.

Laskelmastani jätin pois vakuutusmaksujen nousun, työterveyden kulut ja kaiken muun sivurimpsun. Ymmärtänette pointtini jo näin yksinkertaisesta laskelmasta. Jotta yksi työntekijä saisi kaksi tuhatta euroa tassuun kuussa, pitää yritykseen tulla yli 50 000€ verotonta katetta vuodessa (ei myyntiä, eikä liikevaihtoa vaan katetta). Suosittelen leikkimään laskimella ja tekemään erilaisia speksejä siitä, uskaltaisitko itse palkata jonkun. Etenkin, kun irtisanomisesta seuraisi karenssi, etkä saisi palkata tilalle uutta työntekijää.

Jos innostut tekemään itse tutkimusta asiasta niin lisäksi voit arvata vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Tiedätkö mitä maksan, jos työntekijäni tulee raskaaksi? Tiedätkö mitä maksan, jos hän tulee sairaaksi? Tiedätkö mitä maksan, jos hänen lapsensa sairastuu?

Sen lisäksi, että valtio saa työntekijöideni työpanoksesta verotuloja maksan myös muita veroja. Ehdoton suosikkini on ALV, jonka tulouttamien kuukausittain aiheuttaa minussa inhonväristyksiä. Lisäksi se aiheuttaa minussa kiukunvärityksiä, kun joku kehua retostelee ostaneensa Jenkeistä merkkituotteita halvemmalla tai tilanneensa Kiinasta halvalla. On helppo myydä halvalla, kun ei tarvitse ottaa huomioon 24% arvonlisäveroa.

Vaikka veron maksaa oppikirjojen mukaan asiakas ja se lasketaan oikean hinnan päälle, niin totuus on se, että se vääristää hintoja. Kuluttaja vertaa hintoja itse saamaansa hyötyyn eikä valtion saamaan hyötyyn. Jos tuotteen saa Kiinasta eurolla ja Suomesta verojen jälkeen kympillä, niin kuka haluaa maksaa yhdeksän euroa lisää vaan siksi, että saadaan kaikki verot ja tullit yhteiseen pottiin. Moista altruistista rahankäyttöä en ole kenenkään nähnyt tekevän ja siksi en myöskään siihen usko.

Jos jonkun ihmeen kautta pienyritys pystyisi hinnoittelemaan itsensä kannattavasti niin, että pystyisi tekemään yli 60 000€ voittoa (arvonlisäverot sitten vielä päälle!) ja sillä palkkaamaan tuon 2000€ kuussa tienaavan työntekijän ja vielä tekemään voittoa niin yritys pääsee vielä maksamaan 24% yhteisöveron. On siis helppo sulattaa monen sadan tuhannen liikevaihtokin veroihin ja palkkoihin niin, että liiketoiminnasta saa kannattamatonta. Uskomatonta, mutta totta.

En kuitenkaan jaksa uskoa, että meno Suomessa muuttuisi. Joudun siis muuttamaan ajatusmaailmaani siten, että en enää keskity ongelmiin vaan keskityn ratkaisuun. Sen sanominen kevyesti ja ohimennen on helppoa, mutta toteuttaminen onkin sitten haastavampaa, koska se vaatii kanttia. Astumista mukavuusalueen ulkopuolelle. Lähden pois.

Lähden pois ja aloitan uudestaan. Etsin maan tai maita, jossa vastuusta ja oma-aloitteisuudesta palkitaan. Olen tuottanut Suomelle plussaa verotuloina muutaman miljoonan. On aivan uskomatonta, että ainoa maallinen omaisuuteni on sellaista, jonka olen saanut lahjana tai perinyt. Mitään omalla työllä hankittua ei yli kymmenestä työvuodesta jää käteen. Siitä on pitänyt huolta Suomen kestämätön verotus.

Onneksi on vaihtoehtoja, tämän linkin esimerkissä käsitellään Viron verotusta. Kuriositeettina kerrottakoon, että Viro on yksi Euroopan tehoikkaimpia veronkerääjiä. Ei huono, nämä kaverit ovat miettineet tarkkaan miten valtio voittaa eniten.

Näin pitkän pätkän kirjoitettuani haluan toivottaa Suomen Hallitukselle HV:t eli tietystikin hyvät vaput! Tulee nyt vähän etukäteen, mutta niinhän tulevat myös ennakkoverotkin…

Tämän pitkän yksinpuhelun kirjoitti Kauppias Koskinen istuessaan Viru-keskuksen kahvilassa, ihastellessaan suomalaisten ostointoa paikallisessa ostoskeskuksessa. Tarttis vissiin ostaa se retkituoli vapuksi...

Kirjoitettaessa soi Final Countdown"
 
http://www.arvopaperi.fi/uutiset/seppo-saario-suomi-koyhtymassa-pelattya-nopeammin-6300412
Seppo Saario: "Suomi köyhtymässä pelättyä nopeammin"

Muutosvauhti maailmassa on nopeutunut. Selviytyminen vaatii joustavuutta ja kykyä sopeutua. Menestyvässä yhteiskunnassa ihmiset, tavarat, tieto ja pääomat liikkuvat vähin äänin ja liukkaasti. Sopeutumiskykyisessä yhteiskunnassa ihmisten sosiaalinen liikkuvuus on helppoa. Suomessa ihmisten, tavaroiden ja pääomien liikkuvuus on jäänyt jälkeen Euroopan kehityksestä.

Investointikohteena Suomi ei houkuttele. Kun ihmisten ja tavaroiden tärkeimmät kuljetusväylät ovat maanteitä, olemme jääneet niiden rakentamisessa jälkeen pinta-alaltaan suunnilleen saman kokoisista Euroopan maista. Valtaosa ihmis- ja tavaravirroista kulkee Suomessa maanteitse ovelta ovelle.


Aikaisemmin Suomesta katsoen köyhissä maissa, kuten Espanjassa, Puolassa ja Turkissa, moottoriteitä pitkin pääsevät ihmiset ja tavarat nykyään liikkumaan nopeasti ristiin rastiin. Me emme ole saaneet aikaan moottoritietä edes Helsingistä Vaasaan, Kuopioon tai Ouluun. Ainoa käynnissä oleva hanke on Hamina–Vaalimaa-moottoritien rakentaminen, joka näyttää juuri nyt heikkotuottoiselta investoinnilta.

Suomen rautatieinvestoinneissa sitoutuneen pääoman tuotto jää alhaiseksi. Etäisyydet ovat pitkiä ja kuljetettavat ihmismäärät pieniä. Vertailun vuoksi: Tukholman ja Göteborgin 430 km:n välillä kilpailee kaksi rautatieyhtiötä, SJ ja hongkongilainen MTR Express, jotka kuljettavat päivittäin molempiin suuntiin 5 000 pelkästään ensimmäisen luokan matkustajaa (Affärsvärlden 9.12.2015). Suomesta ei löydy kahden suuren kaupungin välisiä tiheästi liikennöityä väliä, joissa rautateillä olisi suhteellinen kilpailukyky korkeimmillaan (200-600 km).

Kaikki maat ovat veroparatiiseja, kun Suomesta muuttaa ulkomaille

Eurostatin tilaston mukaan Suomen julkiset menot suhteutettuna kansantuotteeseen olivat Euroopan unionin korkeimmat 58,7 % vuonna 2014. Eurostatin mukaan myös eläminen on meillä Euroopan kalleinta. Suomen kotitalouksien hintatasoindeksi oli maanosan korkein vuonna 2014.

Veronmaksajain Keskusliiton tuoreessa palkkaverovertailussa selvitettiin työn verotusta 18 OECD-maassa. Kävi ilmi, että pienten palkkojen verotus on Suomessa keskitasoa, keskipalkkaa (41 800 euroa vuodessa) ansaitsevia verotetaan 2,7 %-yksikköä kireämmin kuin Euroopan vertailumaissa keskimäärin, mutta suurituloisia (135 800 euroa vuodessa) peräti 7,3 %-yksikköä ankarammin kuin Euroopan vertailumaissa keskimäärin. Korkeat verot ja hinnat ovat halvaannuttaneet Suomen.

Hyvätuloiset eivät nouse barrikadeille. He vähentävät työntekoa, eivät tee riskipitoisia investointipäätöksiä tai muuttavat ulkomaille. Vuonna 2014 Suomesta muutti ulkomaille 15 500 henkilöä (Tilastokeskus). Se on suurin luku sitten 1970-luvun. Poislähtevien mukana Suomi menettää verotuloja ja tilalle tulevat pakolaiset elävät vuosikausia valtion taloudellisen tuen varassa. Suomeen saapui yli 32 000 pakolaista vuonna 2015.

Muuttoliikkeen kehityssuunta on valtiontalouden kannalta äärimmäisen huono vaihtokauppa.

Veronkorotukset eivät enää kasvata valtion tuloja

Suomen valtion tulo- ja menoarviossa vuodeksi 2016 tulot on arvioitu 49,1 miljardiksi ja menot 54,1 miljardiksi euroksi. Menot ylittävät tulot 5 000 miljoonalla eurolla! Valtion menoista 73 % liittyy sosiaali- ja terveydenhoidon sekä opetus- ja kulttuuritoimen hallinnonalaan.

Vuonna 2008 valtion tulot olivat 44,3 miljardia ja menot 43,5 miljardia euroa. Kahdeksassa vuodessa menot ovat kasvaneet lähes 11 miljardia ja tulot vain 5 miljardia euroa, vaikka veroja on korotettu reippaasti. Näyttää siltä, että veronkorotukset eivät tuo lisää rahaa valtion kassaan, vaan Suomi on ajautunut ns. Lafferin käyrällä alueelle, jossa uudet veronkorotukset johtavat veroina kerättävän kokonaisrahamäärän supistumiseen. Ihmiset yksinkertaisesti lakkaavat tekemästä työtä ja kuluttamasta tai muuttavat ulkomaille.

Suomen valtion velka oli 54 miljardia euroa (28 % BKT:sta) vuonna 2008. Velka on kasvanut niin, että se oli 100 miljardia euroa (60 % BKT:sta) vuoden 2015 lopulla. Valtion velka on siten paisunut vuoden 2008 jälkeen 46 miljardilla eurolla! Valitettavasti rahoista vain pieni osa on käytetty tuottaviin investointeihin. Pääosa on mennyt suoraan kulutukseen.

Vuosina 2005–2014 Suomen BKT supistui 5 %, kun se samaan aikaan kasvoi Ruotsissa 10 %, Saksassa 7 % ja koko euroalueella 3 %. Elintasomme meihin verrattaviin maihin on alentunut nopeasti. Nykyisellä menolla tulevaisuus Suomessa on karmea.

Poikkeuksellisen matalat korot ovat antaneet Suomen poliittisille päättäjille mandollisuuden jatkaa turmiollista kehitystä. Tällä hetkellä valtion 10 vuoden lainan korko on 0,8 %. Jos korkokanta vastoin odotuksia kohoaa 4–5 prosentin vaiheille, joka on pitkän aikavälin keskiarvotasoa, kasvavat korkomenot kestämättömälle tasolle.

Heikko riski/tuotto-suhde lannistaa yrittäjiä

Suomalaisten kykyä ja intoa tehdä riskisijoituksia omaan yritykseen tai osakkaana toisen yritykseen vähentävät korkeat omistamiseen ja sen mahdolliseen tuottoon liittyvät verot. 1990-luvun lamasta selviämistä vauhditettiin siirtymällä pääomatuloissa yksinkertaiseen verotukseen. Ulkomaisia sijoittajia autettiin keventämällä Suomesta saaduista osingoista maksettavaa lähdeveroa. Siinä Suomi luopui helpolla hyvästä tulolähteestä.

Nykyään samaa pääomatuloa verotetaan Suomessa kahdesti. Ensin osakeyhtiö maksaa veroa voitostaan 20 % ja sen jälkeen yhtiön osakkeenomistaja maksaa saamastaan tulosta toisen kerran veroa 28,9 % (pörssiyhtiöiden osingoista 34 %, kun verosta 15% on verovapaata ja 85 % veronalaista). Veroa yhteensä 43,1 % eli puheet ”kevyesti verotetuista pääomatuloista” ovat silkkaa valhetta.

Osinkoveroprosenttia on viime aikoina korotettu lähes vuosittain. Suomalaiset maksavat pääomatulosta enemmän veroa kuin ulkomaalaiset maksavat veroa samasta tulosta Suomesta. Suomi on myös pääomatuloissa himoverottaja päästen Ruotsin osakesäästäjien järjestön (Aktiespararna) vuosittaisessa OECD-maitten vertailussa kolmen kärkeen ja vuonna 2016 mahdolliselle ykkössijalle koventuvan osinkoverotuksen avittamana.

Monet suomalaiset ovat sitä mieltä, että riskipitoisiin hankkeisiin, kuten oman yrityksen perustamiseen ja ulkopuolisen työvoiman palkkaamiseen, ei kannata ryhtyä, koska otettavan riskin ja mahdollisen tuoton suhde on huono. On vaivatonta hakea taloudellista tukea sosiaaliturvasta ja elää niukemmin varoin. Suomeen ei synny uusia työnantajia.

Suomalaiset osakesäästäjät ovat hajauttaneet sijoituksiaan ulkomaille parempien tuottojen perässä. Rahastoraportin mukaan pelkästään marraskuussa Suomesta Eurooppaan sijoittavat osakerahastot keräsivät uutta pääomaa 136 miljoonaa euroa. Ihmiset äänestävät lompakollaan vähin äänin sijoittamalla varojaan ulkomaille. Kukapa viitsisi sijoittaa Suomeen, kun perusedellytykset ovat muuhun maailmaan verrattuna retuperällä?

Sanotaan, että pörssi-indeksi on paras kansakunnan tulevaisuuden odotuksista kertova yksittäinen mittari. Vuoden 2015 aikana Yhdysvaltojen, Englannin, Ranskan, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja monen muun maan pörssi-indeksit ovat tehneet kaikkien aikojen ennätyksiä. Entä meillä? Kaikki pörssin päälistan yhtiöt käsittävän OMX Helsinki -indeksin huippu 18 331 pistettä noteerattiin toukokuussa 2000. Lukema nyt 16 vuotta myöhemmin on ainoastaan 7 900 pistettä. Olemme pudonneet rupusakkiin Islannin, Kreikan ja Venäjän joukkoon. Myös näissä maissa vaaditaan pörssikurssien yli kaksinkertaistumista ennätystason saavuttamiseksi.

Suomalainen työ on globalisaation suuri häviäjä

Nykyinen ja kaksi edellistä hallitusta ovat toistuvasti tehneet päätöksiä, joilla heikennetään Suomessa tuotantoa harjoittavan teollisuuden kilpailukykyä. Ammattiyhdistysten joustamattomuus on vaikeuttanut sopeutumista muutoksiin. Yritysten kilpailukykyä on murennettu pala palalta samaan aikaan kun tietotekniikan vallankumouksen vauhdittama globalisaatio edellyttää liikeyrityksiltä kykyä mukautua nopeasti eteneviin uusiin haasteisiin. Irtisanomisuutisia tulee meillä päivittäin. Ilman sopeutumista ja uusien taitojen hankkimista lukuisat suomalaiset yritykset tavalla tai toisella lakkaavat olemasta.

Suomen tavaroiden vienti oli 66 miljardia ja tuonti 62 miljardia euroa vuonna 2008. Luvut vuodelta 2014 kertovat viennin supistuneen 56 miljardiin ja tuonnin 58 miljardiin euroon. Kun maailmankauppa kasvaa noin kolme prosenttia vuodessa, on vienti meillä supistunut kuuden vuoden aikana 10 miljardia euroa. Siinä on suomalainen työ kärsinyt valtavan tappion. Rahaa on jäänyt tulematta suomalaiseen yhteiskuntaan miljardimäärin vuosittain.

Monet suomalaiset pörssiyritykset ovat sopeutuneet. Ne kasvavat ulkomailla. Suurimpien pörssiyhtiöiden OMXH25 -indeksiin kuuluvista yhtiöistä 16 kerää liikevaihdostaan yli 90 % ulkomailta. Ainoastaan kolmen yhtiön (Elisa, Kesko ja YIT) liikevaihdosta yli puolet syntyy kotimaassa. Suurimpien teollisuusyritystemme tuotannosta tapahtuu pääosa myös ulkomailla, joten näiden yhtiöiden toimintaedellytyksiä Suomen yhteiskunnan huono hoito kaventaa vain rajallisesti.

Joitakin vuosia sitten Suomessa naurettiin Kreikan käsittämättömän huonolle taloudenpidolle. Nyt olemme ajautumassa samaan tilanteeseen. Suomessa lähivuodet tulevat olemaan vaikeita. Ilman valtion taloudenpidon ja kilpailukykymme tervehdyttämistä Suomi köyhtyy nopeammin kuin kukaan voi aavistaa. Velkaantumisen kohoaminen merkitsee, että jossain vaiheessa velkojat alkavat määrätä asioistamme.

Seppo Saario

Kirjoittaja on ammattisijoittaja. Hänen teoksestaan Miten sijoitan pörssiosakkeisiin ilmestyy uudistettu 12. painos tammikuun lopussa.
 
Ei tietenkään koske...vain typerä kuvittelee että "parempien ihmisten selkään" koskee rahvaalle annettu raippa...:confused:

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/178...uusi-6-paivan-saanto-ei-koske-kansanedustajia

Lomalla sairaana: Uusi 6 päivän sääntö ei koske kansanedustajia
Jaa artikkeli:


bp8h1098_0.png

Teppo Ovaskainen
Luotu:
10.3.2016 12:26
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    bp8h0670.jpg

    Kansanedustajat eivät ole työsuhteessa vaan luottamustehtävässä, joten työlainsäädäntö ei yleensä kosketa heitä.

KOTIMAA
Työntekijän kuuden päivän ”omavastuu” lomalla sairastumisesta palaa vuosilomalakiin eduskunnan keskiviikkoisella päätöksellä. Kansanedustajia itseään tämä muutos ei kosketa tehtävän poikkeavan luonteen vuoksi.

Kysymys kansanedustajista nousi esiin lukijakommenteissa, kun Uusi Suomi uutisoivuosilomalain muutoksesta keskiviikkona. Koskeeko vuosilomalaki ja kyseinen muutos kansanedustajia vai ei, eduskunnan hallintojohtaja Pertti Rauhio?

– Vuosilomalakihan ei koske kansanedustajia, Rauhio sanoo.


Tämä johtuu siitä, että kansanedustajat toimivat luottamustehtävässä, eivät työsuhteessa.

– Näin on. Vuosilomalaki ei miltään osin sivua kansanedustajan tehtävää, koska se on tehty niin erilaiseksi luottamustehtävää ajatellen. Kuka on esimerkiksi kansanedustajan työnantaja? Kuka myöntää lomat? Rauhio toteaa.

– Ei sitä voi mitenkään soveltaa kansanedustajan tehtäviin.

Kuuden päivän karenssi tarkoittaa sitä, että kun työntekijä sairastuu vuosilomallaan, hänellä on kuuden päivän omavastuu ja vasta tämän ylittävät lomalle sattuvat sairauspäivät voi pyytää siirrettäviksi.

Rauhion mukaan kansanedustajat eivät varsinaisesti edes ole sairauslomalla eivätkä pyydä työnantajalta vapautusta työstä. Esimieshierarkia, jossa tällainen valvonta tapahtuisi, puuttuu kansanedustajan tehtävästä.

– Se on kansa kun valvoo, Rauhio sanoo vaaleihin viitaten.

– Mutta kutakuinkin säännöllisesti, jos kansanedustaja sairastuu, hän hakee lyhyenkin sairastumisen vuoksi lääkärintodistuksen. Sitä käytetään siihen, että jos kansanedustaja on pois valiokunnasta tai täysistunnosta, niin virkamiehet tietävät, että poissaololle on syy. Se on käytäntö, johon ei laki määrää eikä pakota.

Kansanedustajat eivät itse asiassa vietä vuosilomaakaan, vaan kyse on istuntotauoista.

Rauhion mukaan kansanedustajat ovat selvästi harvemmin poissa työtehtävistään sairastumisen vuoksi kuin esimerkiksi virkamiehet keskimäärin. Hän muistuttaa kuitenkin, että ammatti- ja työntekijäryhmien välinen vertailu on vaikeaa.

Vuosilomalain muutos on lomakarenssin osalta paluuta vanhaan, sillä työntekijän oikeutta siirtää vuosilomansa työkyvyttömyyden vuoksi myöhemmin pidettäväksi laajennettiin vuonna 2013. Aikaisemmin vasta seitsemän päivää ylittävät lomapäivät saattoi siirtää myöhemmin pidettäviksi.

 
Evan arvokysely: Itsekäs ay-liike, ahneet omistajat ja huonot johtajat
Mirva Heiskanen 10.3. 08:30päivitetty 10.3. 10:40
Hallitus.jpg

Jaa artikkeli
arvo- ja asennetutkimus ei yllätä. Hallituksen ja työmarkkinoiden sähellys yhteiskuntasopimuksen synnyttämiseksi näkyy tuloksissa.

Peräti 78 prosenttia Evan kyselyyn vastanneista 2 040 suomalaisesta on sitä mieltä , että työehdoista neuvotteleminen on niin riitaisaa, että se haittaa talouden kohentumista. (Prosenttiluvut jutussa on saatu laskemalla yhteen ne, jotka ovat erittäin paljon tai melko paljon samaa mieltä esitetyn väitteen kanssa.)

Samaan aikaan suuri osa vastaajista, 78 prosenttia, on sitä mieltä, että puolueet ovat ajautuneet yhä kauemmas tavallisen ihmisen ongelmista. Yhtä suuri joukko on sitä mieltä, että politiikkojen ja kansan välillä on syvä ristiriita. Vain reilu neljännes vastaajista on sitä mieltä, että ”demokratia toimii Suomessa niin hyvin, että puheet kansalaisten huonoista vaikutusmahdollisuuksista ovat vailla pohjaa.”

Vastaajilta ropisee kritiikkiä ropisee niin työantajille kuin työntekijöitä edustaville järjestöillekin.

Peräti 65 prosenttia on sitä mieltä, että työnantajat haluavat leikata työvoimakustannuksia vain saadakseen itselleen enemmän. Lähes yhtä suuri joukko eli 60 prosenttia vastanneista tuumaa, että talouden paranemista estää se, että ay-liike ei kykene luopumaan mistään sovituista eduista.

Vastaajat epäilevät myös suomalaisten johtajien kyvykkyyttä: 56 prosenttia on sitä mieltä, että suomalaisen johtamisen heikko laatu estää taloustilanteen kohenemisen. Näin ajattelevat myös pomot itse: johtavassa asemassa olevista vastaajista 55 prosenttia pitää suomalaista johtamista heikkolaatuisena. Ero on suuri kun tuloksia verrataan kymmenen vuoden takaisiin: vuonna 2005 peräti 73 prosenttia vastaavaan kyselyyn vastanneista piti suomalaisten pomojen osaamista vahvuutena.

Vitsaa saavat myös sosiaalietuuksien aiheuttamat tuloloukut. 62 prosenttia vastaajista allekirjoittaa väitteen, että erilaiset sosiaaliedut ovat niin hyviä, että työnteko ei aina kannata.

Hallitus ja työnantajat saavat Evan kyselystä taustatukea tavoitteelle lisätä paikallista sopimista.

Kyselyn mukaan yli puolet eli 53 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että liian monet asiat työmarkkinoilla keskitetysti eikä paikalliselle sopimiselle jää tilaa. Tupoa pitää liian kankeana nykymaailmaan noin 45 prosenttia vastaajista.

Yllättävää on, että johtavassa asemassa olevista iso osa torjuu väitteen tupon jäykkyydestä: peräti 46 prosenttia johtavassa asemassa työskentelevistä. Toisaalta 61 prosenttia johtajista on paikallisen sopimisen roolin kasvattamisen kannalla. Evan johtajan Matti Apusen tulkinta asiasta on, että johtavissa asemissa olevat arvostavat tupo-ratkaisujen tuomaa vakautta mutta kaipaavat joustojen mahdollisuutta yksittäisissä asioissa.

Mistä sitten pitäisi sopia paikallisesti työpaikoilla? Ainakin kannustin palkkioista (78 %), työaikajärjestelyistä (69 %) ja palkan alentamisesta poikkeustilanteessa (52 %).

Sovintoa hakemassa
Evan selvityksen nimi on ”Sovinnon eväät”, mutta se kertoo myös vastakkainasettelun kasvamisesta.

Vastaajilta on kysytty arviota yhteiskunnallisten ristiriitojen ja vastakohtaisuuksien voimakkuudesta. Erityisen suuria ristiriitoja vastaajat näkevät syntyperäisten suomalaisten ja maahanmuuttajien välillä. Lähes yhtä voimakkaita ristiriitoja nähdään rikkaiden ja köyhien sekä poliitikkojen ja kansan välillä.

Kun tuloksia vertaa vuoden 2000 tuloksiin, vastaajien kokema vastakkainasettelu on kasvanut eniten vasemmiston ja oikeiston välillä, työnantajien ja työntekijöiden välillä sekä rikkaiden ja köyhien välillä.

Evan tutkimus perustuu 2 040 suomalaisen antamiin vastauksiin, tiedot on kerätty 8.-19.1.2016. Vastaajat edustavat 18–70-vuotiasta väestöä. Virhemarginaali on 2–3 prosentti yksikkö kumpaankin suuntaan kun kyse on koko aineistosta. Virhemarginaali kasvaa kun kyse on osaryhmien tuloksista.

Korjaus 10.3. klo 10:35: Matti Apunen on Evan johtaja, ei toimitusjohtaja. Korjattu tutkimusraporttiin vievä linkki.

http://www.talouselama.fi/uutiset/e...e-ahneet-omistajat-ja-huonot-johtajat-6406118
 
Vertaapa opettajan ja hoitajan palkkaa vuositasolla per työtunti. Opettaja tekee töitä vain 75% vuodesta.

On varmaan opettajia ja on opettajia, mutta tiedän aineenopettajia (esim. monet äidinkielen lehtorit), jotka tekevät joka jessuksen ilta töitä puolilleöille ja viikonloput päälle, siis normikouluvuoden aikana.
 
Missä vaiheessa veroparatiisiyrityksistä tuli aatelisiin verrattava etuoikeutettu luokka?


Tekes jakaa miljoonatukia veroparatiisiyhtiöille

Kehittämiskeskus Tekes sekä alueelliset työ- ja elinkeinokeskukset ovat jakaneet viime vuosina miljoonia euroja tukia yrityksille, joita johdetaan veroparatiiseista tai jotka ohjaavat voittojaan kevyen verotuksen maihin.

Toiminta on vähentänyt myös yritysten Suomeen maksamia veroja.

Tuotekehitykseen ja tutkimukseen sekä työllistämiseen liittyvät yritystuet maksetaan verovaroista.

Suuri sosiaali- ja terveysalan yritys Attendo MedOne on saanut yritystukia viime vuosina noin yli 1,4 miljoonaa euroa. Attendon suurin omistaja on IK Investment Partners, jonka hallussa on myös luxemburgilaisyhtiö Vistra.

Vistra muun muassa auttaa yrityksiä perustamaan veroparatiisiyhtiöitä.

Attendon tytäryhtiö Terveyden Tuottajat myös houkuttelee lääkäreitä palvelukseensa tarjoamalla neuvoja verotuksen minimointiin (HS 9.10.2012). Attendo on saanut viime vuosina kymmeniä tuhansia euroja tukea TE-keskuksilta palkkatukea sekä Tekesiltä useita tukia, kuten vuonna 2010 yli 700 000 euroa rahoitusta.

http://www.hs.fi/talous/a1362731638801?jako=0f8860d69c0889ea45d2781ea35f2186&ref=fb-share
 
On varmaan opettajia ja on opettajia, mutta tiedän aineenopettajia (esim. monet äidinkielen lehtorit), jotka tekevät joka jessuksen ilta töitä puolilleöille ja viikonloput päälle, siis normikouluvuoden aikana.

Itse tiedän opettajia lähipiiristä jotka EIVÄT tee töitä ajallisesti ihan sikana, mutta kun ajattelee työn kokonaiskuvaa (Ylä-Asteen pahimmassa murrosiässä olevia häiriköitä Kymenlaaksossa) niin erittäin mielelläni heille suon sen 3kk kesäloman. Ihmettelen miten kenenkään pää kestää edes sen kanssa - saas nähdä miten mr. Honcho flippaa kun mulla on 4-5 ihmistä murrosiässä ihan omassa kodissa ;)
 
Back
Top