Suomalainen talouspropaganda

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vonka
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Masentavaa seurata tätä pässinpäistä vääntöä talouden ympärillä ja varsinkin vasemmiston umpikyynistä valtapeliä nykyisen hallituksen kaatamiseksi ja mielellään ennenaikaisten eduskuntavaalien - Herra meitä siltä varjelkoon! - saamiseksi. Vai onko vasemmisto oikeasti niin pihalla taloudesta?

Suurimman laskun tästä tappelusta kun maksaa juuri se porukka jota vasemmisto väittää puolustavansa: Pienituloiset, työttömät, työelämästä syrjäytyneet. Vasemmiston ja ay-liikkeen toimin palkkatöistä ja vakituisista työsuhteista tehdään hissukseen harvinaisia poikkeuksia. Vai miksi luulette että henkilöstönvuokrauksesta on muutamassa vuodessa kasvanut suorastaan teollisuudenala suomalaiseen palvelubusinekseen?

Ihmisten palkkaamisesta on tehty Suomessa niin helkkarin pelottavaa ja riskialtista puuhaa että työn ostajat maksavat ilomielin puolitoista-kaksi kertaa ihmisen palkkaamisesta aiheutuvien kustannusten verran siitä että saa ostettua työsuorituksia ilman sitoutumista ihmiseen: On kannattavampaa hoitaa sopimuksia kuin suhteita. Alemman koulutuksen ihmiset ajautuvat henkilöstövuokrausfirmojen välistävetäjien saaliiksi ja korkeammin koulutetut ajautuvat myymään osaamistaan yhden miehen konsulttifirmoissaan.

Juttu nyt on vaan niin että Suomi on stagnaatiossa koska ylenmääräinen oikeudenmukaisuuden ja turvallisuuden tavoittelu on vesittäyt suomalaisten yritteliäisyyden ja vastuuntuntunnon. Luovuus tyrehtyy, hedelmätön nollasummapelaaminen saa ylivallan, ja yhteiskunta vajoaa pysähtyneisyyden tilaan kun halu riskinottoon loppuu. Ja sehän loppuu kun lopputulos on vain äärimmäisen harvoin riskinottajan itsensä kannalta suotuisa: Jos riski toteutuu ja epäonnistut yrittäjänä eli menet konkurssiin, yritystoiminnan jonkinlaisena moraalinäytelmänä näkevä yhteisö pitää epäonnistumistasi lopullisena ja peruuttamattomana todisteena kelvottomuudestasi ihmisenä. Jos taas menestyt, menestyksesi hedelmät viedään suurimmaksi osaksi sinulta ja kaupan päälle saat kuulla loputonta vittuilua hyväosaisten ahneudesta.

Tulevaisuus näyttää erityisen synkältä kun kuuntelee tälläkin palstalla kuultua itkua opiskelijoiden maailmanlaajuisesti käsittämättömän ruhtinaallisiin etuihin kohdistuvista leikkauksista.

Yliopisto-opiskelijat tai muutkaan opiskelijat eivät ole köyhiä tai huono-osaisia. Ei ole köyhyyttä alentaa vapaaehtoisesti ja väliaikaisesti tulotasoaan, jotta saisi tulevaisuudessa enemmän. Aika hyvä vertailukohta opiskelijalle on aloitteleva yrittäjä. Yrittäjä joutuu usein tekemään paljon töitä ilman juurikaan tuloja. Oman yrityksen rakentaminen vie kaiken ajan, eikä yrittäjä siis voi olla palkkatyössä muualla. Investoinnit omaan yritykseen tehdään usein lainarahalla. Kaikki tämä tapahtuu siinä toivossa, että yritys menestyy ja omistaja rikastuu.

Miksiköhän kukaan ei ole sitä mieltä, että yrittäjä on köyhä? Kukaan ei kannata merkittäviä tulonsiirtoja tuleville rikkaille yrittäjille siksi että nämä ovat jotenkin huono-osaisia. Kaikki ymmärtävät, että yrittäjän tulonalennus on väliaikaista ja vapaaehtoista. Kukaan ei vakavissaan sano, että yrittäjien pitäisi saada investointitavarat maksutta. Valtio ei jakele ilmaisia kaivinkoneita, ravintoloita tai kalastusaluksia vain sen vuoksi, että yrittäjillä ei alkuvaiheessa ole varoja.

Ai niin, opiskelu ei takaa automaattisesti hyväpalkkaista duunia? Juu, ei takaakaan eikä ole koskaan taannutkaan. Mikään tässä elämässä ei ole riskitöntä eikä automaattista, elämässä pitää pystyä ottamaan riskiä ja jos perse ei merivettä kestä niin parempi pysyä vaan siellä peräkammarissa äitin elätettävänä. Omaan osaamiseen ja työmarkkina-arvoon satsaamista pieniriskisempää sijoitusta on vaikea kuvitella mutta tämäkin tuntuu olevan kermaperseiselle nuorisolle liikaa.

Suomi pelaa nollasummapeliä koko ajan pienenevän kakun ympärillä ja kovin kummoista impulssia ei tarvita kun mennään miinussummapeliin jossa kakunjakokysymyksiä ryhdytään ratkomaan oman käden oikeudellla. Vaihtoehtohan olisi että muutettaisiin systeemiä inan verran siihen suuntaan että riskin ottamiseen kannustettaisiin ja onnistumisista palkittaisiin. Talous kun on psykologiaa ja pienilläkin insentiiveillä on ihmeitä tekevä vaikutus.

Samalla kun demokraattinen yhteiskuntajärjestys turvaa kansalaisvapaudet ja yhteiskuntarauhan, sen pitää luoda puitteet vapaiden markkinoiden vaurautta tuottavalle plussummapelille. Suomessa vaatimus riskittömään ja joka suhteessa turvalliseen elämään holhousvaltion tiukassa valvonnassa on ajanut markkinat täysin jumiin ja jos "yhteiskuntasopimukseksi jostain käsittämättömästä syystä nimetyn hintakilpailukyvyn säätöyrityksen kohtalosta voi jotain johtopäätöksiä vetää niin eipä hyvältä näytä.

Hyvin puhuttu siellä edessä/takana/välissä. Missä noista, sillä ei oikesti ole isoa merkitystä.
 
Masentavaa seurata tätä pässinpäistä vääntöä talouden ympärillä ja varsinkin vasemmiston umpikyynistä valtapeliä nykyisen hallituksen kaatamiseksi ja mielellään ennenaikaisten eduskuntavaalien - Herra meitä siltä varjelkoon! - saamiseksi. Vai onko vasemmisto oikeasti niin pihalla taloudesta?

Suurimman laskun tästä tappelusta kun maksaa juuri se porukka jota vasemmisto väittää puolustavansa: Pienituloiset, työttömät, työelämästä syrjäytyneet. Vasemmiston ja ay-liikkeen toimin palkkatöistä ja vakituisista työsuhteista tehdään hissukseen harvinaisia poikkeuksia. Vai miksi luulette että henkilöstönvuokrauksesta on muutamassa vuodessa kasvanut suorastaan teollisuudenala suomalaiseen palvelubusinekseen?

Ihmisten palkkaamisesta on tehty Suomessa niin helkkarin pelottavaa ja riskialtista puuhaa että työn ostajat maksavat ilomielin puolitoista-kaksi kertaa ihmisen palkkaamisesta aiheutuvien kustannusten verran siitä että saa ostettua työsuorituksia ilman sitoutumista ihmiseen: On kannattavampaa hoitaa sopimuksia kuin suhteita. Alemman koulutuksen ihmiset ajautuvat henkilöstövuokrausfirmojen välistävetäjien saaliiksi ja korkeammin koulutetut ajautuvat myymään osaamistaan yhden miehen konsulttifirmoissaan.

Juttu nyt on vaan niin että Suomi on stagnaatiossa koska ylenmääräinen oikeudenmukaisuuden ja turvallisuuden tavoittelu on vesittäyt suomalaisten yritteliäisyyden ja vastuuntuntunnon. Luovuus tyrehtyy, hedelmätön nollasummapelaaminen saa ylivallan, ja yhteiskunta vajoaa pysähtyneisyyden tilaan kun halu riskinottoon loppuu. Ja sehän loppuu kun lopputulos on vain äärimmäisen harvoin riskinottajan itsensä kannalta suotuisa: Jos riski toteutuu ja epäonnistut yrittäjänä eli menet konkurssiin, yritystoiminnan jonkinlaisena moraalinäytelmänä näkevä yhteisö pitää epäonnistumistasi lopullisena ja peruuttamattomana todisteena kelvottomuudestasi ihmisenä. Jos taas menestyt, menestyksesi hedelmät viedään suurimmaksi osaksi sinulta ja kaupan päälle saat kuulla loputonta vittuilua hyväosaisten ahneudesta.

Tulevaisuus näyttää erityisen synkältä kun kuuntelee tälläkin palstalla kuultua itkua opiskelijoiden maailmanlaajuisesti käsittämättömän ruhtinaallisiin etuihin kohdistuvista leikkauksista.

Yliopisto-opiskelijat tai muutkaan opiskelijat eivät ole köyhiä tai huono-osaisia. Ei ole köyhyyttä alentaa vapaaehtoisesti ja väliaikaisesti tulotasoaan, jotta saisi tulevaisuudessa enemmän. Aika hyvä vertailukohta opiskelijalle on aloitteleva yrittäjä. Yrittäjä joutuu usein tekemään paljon töitä ilman juurikaan tuloja. Oman yrityksen rakentaminen vie kaiken ajan, eikä yrittäjä siis voi olla palkkatyössä muualla. Investoinnit omaan yritykseen tehdään usein lainarahalla. Kaikki tämä tapahtuu siinä toivossa, että yritys menestyy ja omistaja rikastuu.

Miksiköhän kukaan ei ole sitä mieltä, että yrittäjä on köyhä? Kukaan ei kannata merkittäviä tulonsiirtoja tuleville rikkaille yrittäjille siksi että nämä ovat jotenkin huono-osaisia. Kaikki ymmärtävät, että yrittäjän tulonalennus on väliaikaista ja vapaaehtoista. Kukaan ei vakavissaan sano, että yrittäjien pitäisi saada investointitavarat maksutta. Valtio ei jakele ilmaisia kaivinkoneita, ravintoloita tai kalastusaluksia vain sen vuoksi, että yrittäjillä ei alkuvaiheessa ole varoja.

Ai niin, opiskelu ei takaa automaattisesti hyväpalkkaista duunia? Juu, ei takaakaan eikä ole koskaan taannutkaan. Mikään tässä elämässä ei ole riskitöntä eikä automaattista, elämässä pitää pystyä ottamaan riskiä ja jos perse ei merivettä kestä niin parempi pysyä vaan siellä peräkammarissa äitin elätettävänä. Omaan osaamiseen ja työmarkkina-arvoon satsaamista pieniriskisempää sijoitusta on vaikea kuvitella mutta tämäkin tuntuu olevan kermaperseiselle nuorisolle liikaa.

Suomi pelaa nollasummapeliä koko ajan pienenevän kakun ympärillä ja kovin kummoista impulssia ei tarvita kun mennään miinussummapeliin jossa kakunjakokysymyksiä ryhdytään ratkomaan oman käden oikeudellla. Vaihtoehtohan olisi että muutettaisiin systeemiä inan verran siihen suuntaan että riskin ottamiseen kannustettaisiin ja onnistumisista palkittaisiin. Talous kun on psykologiaa ja pienilläkin insentiiveillä on ihmeitä tekevä vaikutus.

Samalla kun demokraattinen yhteiskuntajärjestys turvaa kansalaisvapaudet ja yhteiskuntarauhan, sen pitää luoda puitteet vapaiden markkinoiden vaurautta tuottavalle plussummapelille. Suomessa vaatimus riskittömään ja joka suhteessa turvalliseen elämään holhousvaltion tiukassa valvonnassa on ajanut markkinat täysin jumiin ja jos "yhteiskuntasopimukseksi jostain käsittämättömästä syystä nimetyn hintakilpailukyvyn säätöyrityksen kohtalosta voi jotain johtopäätöksiä vetää niin eipä hyvältä näytä.

Aika lailla vastaansanomattomia teesejä latelet. Kyllähän se pitkälti näin on, juuri kukaan vaan ei ilkeä ääneen sanoa miten maa makaa. Opiskelijoiden asemaan en ehkä itse osaa suhtautua ihan noin tylysti. On kyllä totta että eihän nuori ja terve opiskelija mikään vähäosainen ole toisin kuin vaikka sairas vanhus joka kituuttaa pienellä eläkkeellä päivästä toiseen. Opiskelija on kykeneväinen hankkimaan opiskelurahojaan myös työnteolla opintojen ohessa. On kuitenkin olemassa sellaista opiskelua joka vaatii aikalailla kaiken liikenevän ajan ja energian. Vaikkapa lääketieteen kuvittelisin olevan tällainen ala. Toki sitten on olemassa varsin löysääkin opiskelua. Omaakin kokemusta yliopisto-opiskelusta löytyy vuosien takaa ja täytyy sanoa ettei se useimmilla aloilla kyllä mitään kauhean vaativaa aina ole. Lukuvuosikin tuppaa olemaan yliopistossa käytännössä aika lyhyt, joten ainakin kesätyöhön pitaisi olla hyvät mahdollisuudet. Näkisin kuitenkin että kun opiskeluaika on yleensä sitä ihmisen parasta aikaa, niin jos vain suinkin mahdollista emme tekisi siitä taloudellisesti ihan ylettömän tiukkaa. Käy jotenkin tulevia sukupolvia sääliksi jos heillä ei ole hauskaa edes nuorena. Opiskelujen jälkeen kun yleensä alkaa se ennalta määrittämättömien kunnian päivien raskas, katkera arki.
 
Kotimaa 15.3.2016 klo 17:15
Työelämätutkijalta kovaa kritiikkiä: Päättäjillä on vanhentunut kuva työelämästä
Päättäjien ratkaisuissa ja puheissa esiintyvä työelämäkuva on vanhentunut ja suppea eikä huomioi sitä, että työelämä on muuttunut ja pirstoutunut. Tätä mieltä on Työterveyslaitoksen tutkija Anu Järvensivu. Yksi esimerkki on hänen mukaansa se, kuinka keskustelu pyörii vain työajan pidentämisen ympärillä.

Työelämätutkijan mukaan työelämä on silppumaisempaa ja monimutkaisempaa kuin päättäjät tuntuvat muistavan.


Mistä on kyse?

  • Työelämätutkija Anu Järvensivun mukaan viimeaikaiset päätökset ja suunnitelmat heijastavat vanhentunutta ja suppeaa työelämäkuvaa
  • Hän ihmettelee muun muassa keskustelun keskittymistä työtuntien ympärille, vaikka nykytyöelämässä tärkeitä ovat innovaatiot eikä työhön käytetty aika
  • Tutkijan mukaan työelämän muutosten vaikutuksia ei pysty laskemaan yhtä tarkasti kuin päättäjät uskovat, sillä asioilla on kerrannaisvaikutuksia, joita ei nyt ole huomioitu

Työterveyslaitoksen tutkija Anu Järvensivu sanoo, että työelämätutkijoilta ei ole juuri kysytty mielipidettä, kun poliitikot ovat tehneet päätöksiä, jotka muuttavat suomalaisten työelämää.

Hän sanoo, että päätöksissä ja suunnitelmissa on heijastunutkin "vanhanaikainen ja suppea työelämäkuva".

– Se on juuri ongelma, että ei tajuta monimutkaisuutta ja koko ajan lisääntyvää kompleksisuutta.

Työelämää tarkastellaan edelleen tehdastyöstä tutun mallin mukaan, tutkija arvelee.

– Yhä harvemmassa paikassa työaika on keskeinen juttu, mutta siitä väännetään koko ajan. Tärkeintä olisi, että ihmiset olisivat hyvässä vireessä ja pystyisivät tuottamaan uusia innovaatioita, eikä se ole aikasidonnaista vaan edellyttää tiettyä mielentilaa ja jaksamista.

Järvensivu ihmettelee esimerkiksi sitä, miksi vuorotteluvapaat on nähty kustannuksena, josta voi leikata, vaikka todellisuudessa ne voivat lisätä työntekijöiden jaksamista ja sitä kautta tuoda säästöjä ja lisätä tuottavuutta.

Kerrannaisvaikutusten huomiointi unohtui
Järvensivu sanoo, että viime aikoina keskustelussa on toistuvasti esitetty tarkkoja laskelmia siitä, millaisia säästöjä mikäkin muutos tuo. Työelämää ei kuitenkaan voi ajatella niin.

– Kuvitellaan, että pystytään ennakoivasti laskemaan vaikutuksia yhteiskunnallisessa murrostilanteessa. Se on huolestuttavaa. Ei tajuta monimutkaisuutta ja koko ajan lisääntyvää kompleksisuutta.

Esimerkiksi opintotuen pienentämisestä tulevia säästöjä on Järvensivun mukaan vaikea laskea. Leikkaukset voivat lisätä opiskelijoiden työntekoa, mikä voi taas pahentaa kaupan alan työttömyyttä, laskea palkkatasoa tai vaikka lisätä osa-aikatyön ongelmia. Tai mitä tahansa muuta – mutta varmaa on vain se, että on vaikea kuvitella, etteikö asioilla olisi mitään kerrannaisvaikutuksia. Näin hänen mukaansa kuitenkin tunnutaan kuvittelevan.

Insinöörin logiikka unohtaa muun kuin perustyön

Järvensivu kertoo ihmetelleensä muun muassa sitä, että työttömyysturvaa määritellessä itsensätyöllistäjät ovat nykyään yrittäjiä. Muutenkaan nykytyöelämään ei sovi malli, jossa vaikka opiskelijat, pätkätyöläiset, työttömät ja yrittäjät erotellaan tiukasti omiksi ryhmikseen, sillä roolit voivat limittyä.

– Perustulokokeilu on hyvä asia, koska alkaa olla aika kummallista erotella tällaisia ryhmiä ja pitää niitä hanskassa.

Yhä harvemmassa paikassa työaika on keskeinen juttu, mutta siitä väännetään koko ajan.

Myös perinteistä vakityötä tekevien työnkuva ja asema on usein monimutkaisempi kuin tilastot näyttävät. Moni tekee esimerkiksi paljon erilaisia sivutöitä.
– Eikä epävarmuuden lisääntyminen tarkoita samaa kuin määräaikaiset työsuhteet tai silpputyö. Se voi olla vaikka sitä, kun olet neljänsissä yt:issä ja kaikki kaverit on jo irtisanottu edellisissä.

Syyksi vääränlaiseen työelämäkuvaan turvautumiseen Järvensivu arvelee kiirettä ja ehkä osin sitä, että yhteiskuntatieteilijöiden käsitys yhteiskunnasta monimutkaisena järjestelmänä ei sovi hallituksen insinööriajatteluun. Järvensivu toivoo, että työelämätutkijat otetaan mukaan viimeistään tulevaisuusselontekoa laadittaessa.

– Meillä olisi varmasti paljon annettavaa.

http://yle.fi/uutiset/tyoelamatutki...jilla_on_vanhentunut_kuva_tyoelamasta/8745097


Tämä taas on aivan totta eikä mitään perinteistä kriisitietoisuusitkua. Nykytyöelämään ei sovi malli, jossa vaikka opiskelijat, pätkätyöläiset, työttömät ja yrittäjät erotellaan tiukasti omiksi ryhmikseen, sillä roolit voivat todellakin limittyä.

Insinööriajattelu ei huomaa muutakaan monimuotoisuutta. Työajan tehoja nimittäin voi helposti lisätä enemmänkin kuin kaksi tuntia viikossa luopumalla turhista kokouksista.
 
Kotimaa 21.3.2016 klo 6:15
Sitra: Vain joka neljäs työllistyy hakemalla avointa työpaikkaa
Työpaikan hakeminen on taitolaji. Sitran teettämän työelämätutkimuksen mukaan hakemuksen lähettäminen julkisesti avoimeen työpaikkaan tuottaa harvoin tulosta. Sen sijaan työnhakijan kannattaa olla muilla tavoin suoraan yhteydessä työnantajiin.

Sitran laaja työelämätutkimus Uuden työn valmiudet ja reitit on karua luettavaa julkiselle työnvälitykselle. Alle neljäsosa työtä hakevista on päätynyt nykyiseen työhönsä hakemalla avointa työpaikkaa.

Tutkimuksen mukaan viidesosa on saanut työtä lähestymällä itse aktiivisesti työnantajia. Toinen viidesosa on saanut työtä niin, että työnantaja on sitä heille tarjonnut. Joka kymmenennen ura on puolestaan jatkunut entisen työnantajan uusissa tehtävissä.

Johtava asiantuntija Mikko Hyttinen Sitrasta myöntää, että luvut ovat hätkähdyttäviä, mutta ne kertovat aikojen muuttumisesta.

– Työpaikkoja syntyy monilla eri tavoilla, ja oman aktiivisuuden merkitys on todella keskeinen.


Vain neljännes suomalaisista on saanut työpaikan hakemalla avointa työpaikkaa. Kuva: Yle Uutisgrafiikka
Työnvälityksestä saa tietoa mutta ei työtä
Sitran tutkimuksen mukaan julkisten työnvälityspalveluiden eli käytännössä TE-toimistojen kautta työn on löytänyt vain nelisen prosenttia työssäkäyvistä. Johtava asiantuntija Mikko Hyttinen korostaa, että tutkimuksessa on nimenomaan kysytty työntekijöiden omaa kokemusta.

– Kaikenlaisille toimijoille on varmaan sijaa, mutta kyllä tietyllä tavalla kilpailun lisääminen työn kohtaamisessa olisi tärkeää.

Hyttinen pitää sosiaalista mediaa yhtenä tärkeänä työntekijöiden ja työnantajien kohtaamispaikkana jo pelkästään sen vuoksi, että työpaikkojen vaihdokset yleistyvät. Yhä useammin ihmisillä on useita eri työpaikkoja työelämänsä aikana.

Uudenmaan TE-toimiston johtaja Jarmo Ukkonen hämmästelee julkisen työnvälityksen vähäistä osuutta. Hän viittaa Elinkeinoelämän keskusliiton kyselyyn viime vuodelta. Sen mukaan liiton jäsenyritykset pitävät julkista työnvälitystä yleisimpänä rekrytointikanavana. Kaiken kukkuraksi tulos on reilusti parempi kuin samassa kyselyssä vuonna 2010.

Ukkonen arvelee, että monet käyvät etsimässä työpaikkoja mol.fi -palvelusta eli nykyiseltä TE-palvelut.fi –sivustolta, mutta hakeutuvat työpaikkaan kuitenkin omia reittejään.

– Tammikuussa TE-hallinnon järjestelmissä oli 50 000 avointa työpaikkaa.

Ukkosen mukaan lähes kaikki avoimet työpaikat löytyvät julkisen työnvälityksen sivuilta.

Sama työnantaja, uusi tehtävä
Monilla työnantajilla on omia rekrytointikanavia, jolloin väkeä etsitään ensin talon sisältä ja vasta sitten ulkoa. Lisäksi työpaikan laittaminen julkiseen hakuun tuottaa usein ison pinon hakemuksia, joiden läpikäynti on työlästä.

Espoon Saunalahteen avattiin joulukuussa uusi S-market. Marketpäällikkö Mikael Ernvallin mukaan ketjulla on omat rekrytointivastaavat, jotka etsivät työntekijöitä ensin talon sisältä.

– Jos sisäisessä haussa ei löydy sopivia, niin siinä tapauksessa aloitetaan ulkoinen rekrytointi.

Sisäinen polku johti myös Saunalahden marketissa työskentelevän Sanni Järvenpään viime vuoden lopulla Tampereelta Espooseen.

– Etsin sisäisestä S-kanavasta töitä Espoosta ja tämä osui kohdalle.

Järvenpään työpaikanvaihdos on kuin suoraan Sitran tutkimuksesta. Työpaikka löytyy rakentamalla verkostoja ja osoittautumalla hyväksi työntekijäksi.

– Tulin haastatteluun. Sen jälkeen minuun otettiin yhteyttä ja sitten pääsin tänne.

Sitran työelämätutkimusta varten haastateltiin joulukuussa 5 000 suomalaista, jotka olivat iältään 18–69-vuotiaita. Tutkimukseen osallistui työssäkäyvien lisäksi muun muassa opiskelijoita, työttömiä ja eläkeläisiä.

http://yle.fi/uutiset/sitra_vain_jo...kemalla_avointa_tyopaikkaa/8754751?origin=rss
 
Mitensenyt menikään...?

Suomen poliittinen johto on kovasti mainostanut Suomen "venäjä erikois osaamistaan" jota tarvitaan Eu:n ja venäjän välisessä keskustelussa ja neuvonpidossa ect..... JA nyt tulee tällainen ulostulo...?

http://yle.fi/uutiset/idankaupan_ko...elta_johdolta_puuttuu_venaja-tuntemus/8753476

Idänkaupan konkari Jukka Hienonen: Suomen poliittiselta johdolta puuttuu Venäjä-tuntemus
Finnairin entinen toimitusjohtaja Jukka Hienonen arvostelee suorin sanoin Suomen poliittisia päättäjiä idänkaupan ja Venäjän tuntemuksen puutteesta. Ylen Kova Talous -verkkohaastattelussa Hienonen harmittelee, että poliitikot ja yritysjohtajat ovat suuntautuneet vain länteen.
Jukka%20Hienonen%20Finnair%20entinen%20toimitusjohtaja.jpg

13:02


Jukka Hienosella on idänkaupasta vuosikymmenten kokemus takanaan. Entinen Finnairin ja rakennusyhtiö SRV:n toimitusjohtaja on ollut rakentamassa taloja ja lentoreittejä Venäjälle, sen lisäksi hän on jo 90-luvun puolivälistä lähtien toteuttanut tavarataloyhtiö Stockmannin Venäjän strategiaa ulkomaantoimintojen johtajana ja varatoimitusjohtajana.

Ironista onkin, että Stockmannin hallituksen puheenjohtajaksi viime tiistaina valittu Hienonen pääsee nyt aitiopaikalta seuraamaan, miten tavarataloyhtiö vetäytyy Venäjältä pois.

Hienonen itse ei jälkiviisastelusta piittaa.

– Venäjä on tietysti ollut matkan varrella kovin erinäköinen. Venäjälle meneminen aikoinaan oli ymmärrettävää, ja on yhtä ymmärrettävää nyt, että sieltä tullaan pois.

Hienonen kertaa, miten toimintaympäristö Venäjällä on tällä hetkellä erittäin vaikea niille yrityksille, jotka tuovat maahan ulkomailla valmistettua ja ostovaiheessa valuutalla hinnoiteltua tavaraa.

– Heittelehtivä valuuttakurssi on silloin aivan myrkkyä. Toisaalta niille yhtiöille, jotka valmistavat Venäjällä jotain venäläisellä työpanoksella ja ruplahinnalla, se voi olla varsin kilpailukykyinen vaihtoehto.

"Ei ole paljoa sellaista sakkia, jolla olisi Venäjä-konteksti"
Hienonen suomii selvin sanoin myös Suomen nykyistä poliittista johtoa sekä yritysjohtajia liiasta suuntautumisesta EU:hun ja länteen, mikä on johtanut siihen, ettei idäntuntemusta enää löydykään Suomen johtoportaasta.

– Yritysjohtajien joukossa ei ole paljoa sellaista sakkia, mutta ei sitä ole meidän ministereissä eikä suurlähettiläissä tai kenraaleissakaan, Hienonen lataa.

Hienosen mukaan olisi vain viisasta, että yhteiskunnallisten päättäjien joukossa olisi myös Venäjä-osaamista – "kun ottaa huomioon meidän maantieteellisen asemankin".

– Minusta on harmillista, että Suomelta lähestulkoon puuttuvat sellaiset päättäjät, joilla olisi voimakas Venäjä-konteksti eli jotka ovat siellä tehneet töitä ja tuntevat ympäristön.

"Stockmann nousee tämän vuoden aikana"
Hienonen tunnustaa, että hän joutui pitkään pohtimaan tulemistaan Stockmannin hallituksen johtoon.

– No kyllä minä kaksi vähän huonosti nukuttua yötä sen kanssa vietin. Jouduin sitä miettimään jo vuosi sitten, kun kysyttiin hallitukseen ja nyt myös. Yhtiön tilanne ei ole helppo.

Hienonen uskoo Stockmannin nousevan nykyisestä alhostaan noin vuoden kuluessa.

– En voi sitä luvata, mutta tulosennusteemme on tällä hetkellä sellainen, että meillä on edellytykset tämän vuoden aikana kääntää liiketoiminnan operatiivinen tulos plus-merkkiseksi.

Tuloskäänteestä voi Hienosen mukaan puhua varmemmin vasta vuoden kuluttua. Yhtiön rahoitustilanne on kuitenkin nyt vakautettu, hän korostaa.

– Voi sanoa, että akuutti rahoitustilanteesta johtuva kriisi on pystytty torjumaan. Yleinen kustannusrakenne on ollut liian korkea, ja siihen on pitänyt puuttua.

Stockmann on korjausliikkeensä aikana myynyt pois huomattavan osan entistä ydintään. Yhtiö on luopunut paitsi elektroniikan ja lelujen myynnistä, myös vaateketju Seppälästä ja Akateemisesta kirjakaupasta – sekä suurten odotusten tavarataloista Venäjällä.

Vielä on kuitenkin tehtävää, korostaa hallituksen puheenjohtaja Jukka Hienonen.

– Olemme keskittyneet alueisiin, joissa meillä on hyvä kilpailuasema ja on pistetty pois liiketoimintoja, jotka joku ulkopuolinen osaa paremmin. Jostain se kova pohja vielä löytyy, jonka päälle sitten rakennetaan.

Kova talous on Yle Talouden verkkoon tekemä haastatteluohjelma. Vieraina on ajankohtaisia talouden vaikuttajia.

 
Alemman koulutuksen ihmiset ajautuvat henkilöstövuokrausfirmojen välistävetäjien saaliiksi

Ei se lopputulos aina ole nimenomaan noiden vuokratyöntekijöiden osalta niin ikävä - tiedän joitakin osaavia jotka ovat sitä kautta ensin vuokratyöläisenä saaneet jalan oven väliin. Ne firmatkin ovat yleensä "palvelutaloja" jotka tietokannastaan jakavat tekijöitä sekä vakituisiin hommiin että vuokratöihin, plus kaikenlaiset rekrytointikonsultoinnit ym. Periaatteessa ne ovat välistävetäjiä, mutta on niissä oma järkensäkin.

Mutta sehän ison osan tuon alan kokonaisuudesta silti luo, että Suomessa on käsittämättömän kallista, vaikeaa ja riskialtista irtisanoa esim. vain siitä syystä että joku tekee työnsä huonosti, jos siis ei oikein näyttävästi ole tekemättä vaan edes on tekevinään. Tietysti ns. tuotannolliset ja taloudelliset syyt usein antavat tuolle mahdollisuuden. Mutta kovasti "työväen asemaa" ajavat poliitikot voisivat miettiä, miksi Suomessa aloittelevalle yritykselle kaikkein riskialttein hetki on se, kun yritys palkkaa ensimmäisen työntekijänsä. Näin ei missään nimessä saisi olla, tai sitten on turha myöskään syyllistää yhtäkään yrittäjää tai yritystä haluttomuudesta työllistää nimenomaan Suomessa.

Tästä tietysti päästään siihen syyhyn miksi "työväen puolueet" ja AY-liike (joissa niin paljon kytkyjä että ovatko ne edes todellisuudessa kaksi asiaa vai vain saman kolikon eri puolia?) eivät tämmöisistä juuri välitä. Ne kun edustavat erityisesti ydinkannattajiaan ja -rahoittajiaan, eli "duunarieliittiä" joka haluaa sementoida hyväpalkkaisen jobinsa eläkeikään saakka. Siis nämä jotka esim. vastustavat viimeiseen asti jonkin tehtäväkohtaisen palkkauksen sitomista aitoon osaamistasoon eri hommissa, mutta ikälisät ym ilman muuta tulee olla tapissaan. Ja ahkera nuori uusi työntekijä on kauhistus, uhka joka täytyy pitää hallinnassa vaikkapa ajamalla YT-pöydässä läpi aina "last in, first out" -periaatetta irtisanomisissa mikä on oikeastaan aivan pöyristyttävää nuorempien ihmisoikeuksien polkemista.

Harvoin kannatan mitään Vihreiden ajatuksia mutta taannoinen, jo ilmeisesti unholaan jäänyt ajatus "prekariaatin vallankumouksesta AY-liikkeen sisällä" on erittäin kannatettavaa, kunhan se vaan tehdään oikein eikä vain latomalla työnantajille yhä uusia ja uusia velvoitteita sen sijaan että muutettaisiin AY-liikkeen ajamat asiat siihen suuntaan että ne palvelevat aidosti kaikenlaisia työntekijöitä - tällöin ne voisivat hyvin palvella myös työnantajia, kun kyse on mutuaalisesta suhteesta eikä AY-liikkeen usein esittämällä tavalla nollasummapelistä.
 
Kotimaa 21.3.2016 klo 6:15
Sitra: Vain joka neljäs työllistyy hakemalla avointa työpaikkaa
Työpaikan hakeminen on taitolaji. Sitran teettämän työelämätutkimuksen mukaan hakemuksen lähettäminen julkisesti avoimeen työpaikkaan tuottaa harvoin tulosta. Sen sijaan työnhakijan kannattaa olla muilla tavoin suoraan yhteydessä työnantajiin.

Sitran laaja työelämätutkimus Uuden työn valmiudet ja reitit on karua luettavaa julkiselle työnvälitykselle. Alle neljäsosa työtä hakevista on päätynyt nykyiseen työhönsä hakemalla avointa työpaikkaa.

Tutkimuksen mukaan viidesosa on saanut työtä lähestymällä itse aktiivisesti työnantajia. Toinen viidesosa on saanut työtä niin, että työnantaja on sitä heille tarjonnut. Joka kymmenennen ura on puolestaan jatkunut entisen työnantajan uusissa tehtävissä.

Johtava asiantuntija Mikko Hyttinen Sitrasta myöntää, että luvut ovat hätkähdyttäviä, mutta ne kertovat aikojen muuttumisesta.

– Työpaikkoja syntyy monilla eri tavoilla, ja oman aktiivisuuden merkitys on todella keskeinen.


Vain neljännes suomalaisista on saanut työpaikan hakemalla avointa työpaikkaa. Kuva: Yle Uutisgrafiikka
Työnvälityksestä saa tietoa mutta ei työtä
Sitran tutkimuksen mukaan julkisten työnvälityspalveluiden eli käytännössä TE-toimistojen kautta työn on löytänyt vain nelisen prosenttia työssäkäyvistä. Johtava asiantuntija Mikko Hyttinen korostaa, että tutkimuksessa on nimenomaan kysytty työntekijöiden omaa kokemusta.

– Kaikenlaisille toimijoille on varmaan sijaa, mutta kyllä tietyllä tavalla kilpailun lisääminen työn kohtaamisessa olisi tärkeää.

Hyttinen pitää sosiaalista mediaa yhtenä tärkeänä työntekijöiden ja työnantajien kohtaamispaikkana jo pelkästään sen vuoksi, että työpaikkojen vaihdokset yleistyvät. Yhä useammin ihmisillä on useita eri työpaikkoja työelämänsä aikana.

Uudenmaan TE-toimiston johtaja Jarmo Ukkonen hämmästelee julkisen työnvälityksen vähäistä osuutta. Hän viittaa Elinkeinoelämän keskusliiton kyselyyn viime vuodelta. Sen mukaan liiton jäsenyritykset pitävät julkista työnvälitystä yleisimpänä rekrytointikanavana. Kaiken kukkuraksi tulos on reilusti parempi kuin samassa kyselyssä vuonna 2010.

Ukkonen arvelee, että monet käyvät etsimässä työpaikkoja mol.fi -palvelusta eli nykyiseltä TE-palvelut.fi –sivustolta, mutta hakeutuvat työpaikkaan kuitenkin omia reittejään.

– Tammikuussa TE-hallinnon järjestelmissä oli 50 000 avointa työpaikkaa.

Ukkosen mukaan lähes kaikki avoimet työpaikat löytyvät julkisen työnvälityksen sivuilta.

Sama työnantaja, uusi tehtävä
Monilla työnantajilla on omia rekrytointikanavia, jolloin väkeä etsitään ensin talon sisältä ja vasta sitten ulkoa. Lisäksi työpaikan laittaminen julkiseen hakuun tuottaa usein ison pinon hakemuksia, joiden läpikäynti on työlästä.

Espoon Saunalahteen avattiin joulukuussa uusi S-market. Marketpäällikkö Mikael Ernvallin mukaan ketjulla on omat rekrytointivastaavat, jotka etsivät työntekijöitä ensin talon sisältä.

– Jos sisäisessä haussa ei löydy sopivia, niin siinä tapauksessa aloitetaan ulkoinen rekrytointi.

Sisäinen polku johti myös Saunalahden marketissa työskentelevän Sanni Järvenpään viime vuoden lopulla Tampereelta Espooseen.

– Etsin sisäisestä S-kanavasta töitä Espoosta ja tämä osui kohdalle.

Järvenpään työpaikanvaihdos on kuin suoraan Sitran tutkimuksesta. Työpaikka löytyy rakentamalla verkostoja ja osoittautumalla hyväksi työntekijäksi.

– Tulin haastatteluun. Sen jälkeen minuun otettiin yhteyttä ja sitten pääsin tänne.

Sitran työelämätutkimusta varten haastateltiin joulukuussa 5 000 suomalaista, jotka olivat iältään 18–69-vuotiaita. Tutkimukseen osallistui työssäkäyvien lisäksi muun muassa opiskelijoita, työttömiä ja eläkeläisiä.

http://yle.fi/uutiset/sitra_vain_jo...kemalla_avointa_tyopaikkaa/8754751?origin=rss

Kas kas. Kuulun näemmä 23% vähemmistöön. Varokaapa siis syrjimästä minua tai vedän pakan rasismikortteja :D
 
Aika lailla vastaansanomattomia teesejä latelet. Kyllähän se pitkälti näin on, juuri kukaan vaan ei ilkeä ääneen sanoa miten maa makaa. Opiskelijoiden asemaan en ehkä itse osaa suhtautua ihan noin tylysti. On kyllä totta että eihän nuori ja terve opiskelija mikään vähäosainen ole toisin kuin vaikka sairas vanhus joka kituuttaa pienellä eläkkeellä päivästä toiseen. Opiskelija on kykeneväinen hankkimaan opiskelurahojaan myös työnteolla opintojen ohessa. On kuitenkin olemassa sellaista opiskelua joka vaatii aikalailla kaiken liikenevän ajan ja energian. Vaikkapa lääketieteen kuvittelisin olevan tällainen ala. Toki sitten on olemassa varsin löysääkin opiskelua. Omaakin kokemusta yliopisto-opiskelusta löytyy vuosien takaa ja täytyy sanoa ettei se useimmilla aloilla kyllä mitään kauhean vaativaa aina ole. Lukuvuosikin tuppaa olemaan yliopistossa käytännössä aika lyhyt, joten ainakin kesätyöhön pitaisi olla hyvät mahdollisuudet. Näkisin kuitenkin että kun opiskeluaika on yleensä sitä ihmisen parasta aikaa, niin jos vain suinkin mahdollista emme tekisi siitä taloudellisesti ihan ylettömän tiukkaa. Käy jotenkin tulevia sukupolvia sääliksi jos heillä ei ole hauskaa edes nuorena. Opiskelujen jälkeen kun yleensä alkaa se ennalta määrittämättömien kunnian päivien raskas, katkera arki.

Itse epäilen olevani talousajattelultani vasemmistolainen, mutta kyllä nähdäkseni opiskelijoiden valitus tukien pienuudesta menee osin väärään osoitteeseen. Opiskelu on suurelta osin periytyvää, korkeakoulutettujen ja hyvätuloisten lapsista tulee suuremmalla todennäköisyydellä opiskelijoita ja nimenomaisesti vieläpä hyvätuloisille aloille. Opintotuki on tulonsiirtoa tulevaisuuden rikkaille. Opintolainapainotteisuuden ongelma on se, että sen myötä esimerkiksi opiskelu vaikkapa lastentarhanopettajaksi muuttuisi kannattamattomaksi. Tähänkin on ratkaisu, eli Iso-Britannian malli jossa velkaa lyhennetään vasta tulojen ylitettyä tietyn tason. Suomessa mallia ei oteta esille koska vasemmistolle lainapainotteisuus on mörkö, oikeiston mielestä taas haiskahtaa progressiiviselle verotukselle eli on mörkö. Lopputuloksena meillä on erityisolosuhteisiin luotu suomalainen malli joka on erityisen huono kannustavuudeltaan ja reiluudeltaan.
 
Viimeksi muokattu:
Opintolainapainotteisuuden ongelma on se, että sen myötä esimerkiksi opiskelu vaikkapa lastentarhanopettajaksi muuttuisi kannattamattomaksi. Tähänkin on ratkaisu, eli Iso-Britannian malli jossa velkaa lyhennetään vasta tulojen ylitettyä tietyn tason.

Kuulostaa varsin hyvältä vaihtoehdolta. Aina ihmetyttää, miksi Suomessa ei oikeasti katsota mitä muualla on kokeiltu ja mitä kokemuksia siitä on. Aina pitää tehdä samat virheet n. 10 vuotta myöhemmin mistä olisi saanut faktatietoa vaikkapa niin läheltä kuin Ruotsista.
 
Kuulostaa varsin hyvältä vaihtoehdolta. Aina ihmetyttää, miksi Suomessa ei oikeasti katsota mitä muualla on kokeiltu ja mitä kokemuksia siitä on. Aina pitää tehdä samat virheet n. 10 vuotta myöhemmin mistä olisi saanut faktatietoa vaikkapa niin läheltä kuin Ruotsista.

Sanopa muuta! Esimerkiksi opintorahauudistuksen selvitystyön teki taloustieteen professori Roope Uusitalo. Professori ei hakenut edes opintorahoituksen malleja muualta kuin pohjoismaista. Mikähän lienee oli selvityksen hinta? Monet suomalaisen yhteiskunnan ongelmat, kuten vaikkapa SOTE-rahoitus tai opintojen tukeminen ovat kaikkien kehittyneiden maiden ongelmia. Samojen ongelmien parissa painitaan niin vaikkapa Japanissa, Uudessa-Seelannissa kuin Ruotsissa. Miksi uudistuksissa ei oteta selvää mitä muualla tehdään? Huonoja ja hyviä puolia? Mutta tämähän on utopiaa kun kyse on vallasta, rahasta ja reviireistä.
 
Mutta tämähän on utopiaa kun kyse on vallasta, rahasta ja reviireistä.

Tämän tyyliset ilmaisut valitettavasti vievät pohjaa muuten hyvältä pohdiskelulta. Vaikka kuinka ajattelisi vasemmistolaisesti, niin ilman perusteita näitä ei ehkä kannata viljellä.

Rakentavin terveisin,

- Seriffi Mustaruuti :cool:
 
Tämän tyyliset ilmaisut valitettavasti vievät pohjaa muuten hyvältä pohdiskelulta. Vaikka kuinka ajattelisi vasemmistolaisesti, niin ilman perusteita näitä ei ehkä kannata viljellä.

Rakentavin terveisin,
:cool:
- Seriffi Mustaruuti

Meinaat etteivät vasemmistolaiset talouspoliitikot kykenisi ajattelemaan ensisijaisesti valtaa, rahaa ja reviirejä? Kyllä minun nähdäkseni tähän pystyvät poliitikot niin oikealla, vasemmalla kuin keskellä. Vasemmistolaisilla ovat omat ay-ympyränsä ja duunarieliitin etujen puolustaminen, keskustalla kuntavallan puolustaminen ja oikeisto pyrkii ohjaamaan rahat verotuksen ulkopuolelle, näin tiivistettynä.

Näköalattomuus ja kansainvälisen vertailun puute ovat kaikkien suomalaisten puolueiden ongelma vaikka EU:ssa ollaan, meillä on maailmanluokan yliopistolaitos tietoa tuottamassa ja diplomaattiset suhteet lähes kaikkiin valtiontapaisiin.
 
Meinaat etteivät vasemmistolaiset talouspoliitikot kykenisi ajattelemaan ensisijaisesti valtaa, rahaa ja reviirejä? Kyllä minun nähdäkseni tähän pystyvät poliitikot niin oikealla, vasemmalla kuin keskellä. Vasemmistolaisilla ovat omat ay-ympyränsä ja duunarieliitin etujen puolustaminen, keskustalla kuntavallan puolustaminen ja oikeisto pyrkii ohjaamaan rahat verotuksen ulkopuolelle, näin tiivistettynä.

Näköalattomuus ja kansainvälisen vertailun puute ovat kaikkien suomalaisten puolueiden ongelma vaikka EU:ssa ollaan, meillä on maailmanluokan yliopistolaitos tietoa tuottamassa ja diplomaattiset suhteet lähes kaikkiin valtiontapaisiin.

Meinaan sitä, että kaikkea toimintaa ohjaa vain eliitin pyrkimykset jakaa valtaa, rahaa ja reviirejä. Se ei ole kovin hedelmällistä viljellä sitä, ilman perusteluja.
 
Meinaan sitä, että kaikkea toimintaa ohjaa vain eliitin pyrkimykset jakaa valtaa, rahaa ja reviirejä. Se ei ole kovin hedelmällistä viljellä sitä, ilman perusteluja.

Eihän toki kaikessa ole kyse siitä, ellei mennä reptiliaaneihin. Mutta väittäisin, että ihan yleisen elämänkokemuksen perusteella voidaan todeta että ihmisen pyrkimyksiä ohjaavat myös muut seikat kuin pyrkimykset yhteiseen hyvään (sosialistinen utopia) tai taloudellisesti optimaaliseen toimintaan (oikeistolainen utopia). Valtapelit ovat arkea kaikilla ihmisen toiminnan tasoilla, olipa kyse perheistä, yrityksistä tai politiikasta. Hoitamalla tarkan valvonnan ja estämällä yhtä totuutta muuttumasta vallitsevaksi pystytään välttämään haittoja.
 
Meinaan sitä, että kaikkea toimintaa ohjaa vain eliitin pyrkimykset jakaa valtaa, rahaa ja reviirejä. Se ei ole kovin hedelmällistä viljellä sitä, ilman perusteluja.

Eiköhän kaikissa puolueissa ja etujärjestöissä ole selkeästi nähtävissä, että enemmän tai vähemmän ollaan etenkin tietyissä asioissa taipuvaisia osaoptimointiin oman kannattaja- ja rahoittajakunnan edestä. Koskee koko poliittista kenttää. "Eliitistä" puhuminen saattaa olla hieman harhaanjohtavaa, kyseessä on aika laaja joukko. Ehkäpä voisin hyväksyä pitkin hampain ilmaisun "ELIITTIEN pyrkimykset jakaa valtaa, rahaa ja reviirejä".

Edit: Asialla voi siis olla aiemmin mainitsemani "eliittiduunarit", kova palkka ikä- ja palvelusvuosilisillä, arvostettu asema firman ja alan AY-kuvioissa jonka turvin ollaan de factona lähes irtisanomissuojan alaisena.
 
Eihän toki kaikessa ole kyse siitä, ellei mennä reptiliaaneihin. Mutta väittäisin, että ihan yleisen elämänkokemuksen perusteella voidaan todeta että ihmisen pyrkimyksiä ohjaavat myös muut seikat kuin pyrkimykset yhteiseen hyvään (sosialistinen utopia) tai taloudellisesti optimaaliseen toimintaan (oikeistolainen utopia). Valtapelit ovat arkea kaikilla ihmisen toiminnan tasoilla, olipa kyse perheistä, yrityksistä tai politiikasta. Hoitamalla tarkan valvonnan ja estämällä yhtä totuutta muuttumasta vallitsevaksi pystytään välttämään haittoja.

Miten hyvä käsitys sinulla on asioista?

Miten esim. Uusitalon tutkimusotanta perustui valtaan, rahaan ja reviireihin?

Olen ollut mukana parissa selvityksessä.

Toisessa analysoitiin kaikki OECD-maat ja todettiin, että kaikki ovat eri tavoin liikkuneet suuntaan X, joten Suomenkin kannattaisi liikkua sinne.
Toisessa tehtiin vastaava analyysi, ja todettiin, että asiat on ratkaistu eri maissa varsin eri tavoin. Silloin tehtiin syvällisemmät analyysit kolmesta eri maasta, jotka edustivat eri tapoja ja esiteltiin näiden hyvät ja huonot puolet. Selkeästi parasta mallia ei ollut, joten suositus jätettiin auki.

Kummassakaan ei ollut mitään liityntää valtaan, rahaan tai reviireihin. Vaan Suomen etua siinä haettiin.
 
Eiköhän kaikissa puolueissa ja etujärjestöissä ole selkeästi nähtävissä, että enemmän tai vähemmän ollaan etenkin tietyissä asioissa taipuvaisia osaoptimointiin oman kannattaja- ja rahoittajakunnan edestä. Koskee koko poliittista kenttää. "Eliitistä" puhuminen saattaa olla hieman harhaanjohtavaa, kyseessä on aika laaja joukko. Ehkäpä voisin hyväksyä pitkin hampain ilmaisun "ELIITTIEN pyrkimykset jakaa valtaa, rahaa ja reviirejä".

Edit: Asialla voi siis olla aiemmin mainitsemani "eliittiduunarit", kova palkka ikä- ja palvelusvuosilisillä, arvostettu asema firman ja alan AY-kuvioissa jonka turvin ollaan de factona lähes irtisanomissuojan alaisena.

Totta kai puolueet ja etujärjestöt ajavat tiettyjä tavoitteita. Täysin avoimesti. Sitä vartenhan ne ovat.

Tämä on kuitenkin täysin eri asia kuin mihin Svejk viittasi. Että professori tekee selvityksen opintotuesta ja taustalla ovat motiiveina valta, raha ja reviirit.
 
Kummassakaan ei ollut mitään liityntää valtaan, rahaan tai reviireihin. Vaan Suomen etua siinä haettiin.

Erittäin hyvä, jos näin on. Kokemus vain osoittaa ettei aina ole näin. Olen kuullut jopa suoraan erilaisten "kehityshankkeiden" (tässä tapauksessa EU-rahoituksella) parissa työskentelevän suusta sellaista settiä, että meinasin oksentaa. Ainakin itsellä lähtee helposti sellainen "jotain vikaa ellei toisin todisteta" -asenne päälle. Ehkä liikaakin, mutta on sitä sentään rikkaa muillakin silmässä tässä asiassa.
 
Back
Top