Kirjoitat sinällään kyllä asiaa. Perintöverotuksessa on kuitenkin joitakin ongelmia, joista suurimpana näen verosuunnittelun, johon voi yhdistyä myös rikollisia elementtejä. Mitä ankarampi perintöverotus, sitä suurempi insentiivi sen kiertämiseen.
Tietysti kaikkeen verotukseen liittyy verosuunnittelua, jopa veropetoksia. Perintö on silti tässä suhteessa mielestäni erilainen verrattuna esimerkiksi palkkatuloihin ja kaupankäyntiin. Yrityksen kirjanpidon peukaloiminen on merkittävä riski yritykselle, ja pimeä työsuhde on riski työntekijälle myös oman oikeusturvan kannalta.
Otetaan esimerkkitapaukseksi eläköitynyt Pena Pankinjohtaja. Asuntonsa Pankinjohtaja omistaa, mutta muuta omaisuutta ei ole, koska osakesäästöt menivät erossa vaimolle. Päivittäisenä tulonlähteenä hänellä on suurehko eläke. Pankinjohtajalla on yksi aikuinen lapsi, juristi-tytär, joka on hänelle tärkeintä maailmassa. Pankinjohtaja on fiksuna talousmiehenä ja kokoomuksen jäsenenä tietoinen veroasioista. Jos Pankinjohtaja kuolisi ja tytär perisi asunnon, verottaisi valtio tyttäreltä 75 prosenttia perinnön arvosta, kiitos vasemmistohallituksen.
Mitä Pankinjohtaja tekee? Pitääkö hän omaisuutensa itsellään loppuun asti vai alkaako hän suunnitella verottajan välttelyä?
Esitän kolme mahdollista vaihtoehtoa:
1) Pankinjohtaja realisoi asuntonsa joko myymällä asunnon tai ottamalla käänteisen asuntolainan. Hän kävelee pankkiin mustat aurinkolasit päässä tekemään Viimeisen Noston. Rahat lastataan elokuvatyyliin mustaan attaseasalkkuun. Pankinjohtaja antaa salkun tyttärelleen ja kehottaa käyttämään säästeliäästi vuosien mittaan.
2) Pankinjohtaja realisoi asuntonsa joko myymällä asunnon tai ottamalla käänteisen asuntolainan. Hän matkustaa tyttärensä kanssa Singaporeen, jossa molemmat avaavat tilit asiakkaidensa yksityisyyttä arvostavan pankin kanssa. Pankinjohtaja soittaa pari puhelua, ja hetken päästä asunnosta saadut rahat ovat siirtyneet hänen suomalaiselta pankkitililtään Singaporeen. Siellä rahat siirtyvät edelleen Pankinjohtajan tililtä hänen tyttärensä tilille, jossa ne alkavat kasvaa korkoa. Pankki luovuttaa tyttärelle verkkopankkitunnukset ja pankkikortin, joilla hän voi hallita omaisuuttaan Suomesta käsin. Molemmat matkustavat takaisin Suomeen.
3) Pankinjohtaja toteaa, että kun tuo tytär on niin lainkuuliainen, niin toimitaan sitten oikein. Pankinjohtaja myy asuntonsa ja muuttaa tyttärensä kanssa alhaisen perintöverotuksen maahan. He elävät siellä onnellisina Pankinjohtajan elämän loppuun saakka. Tytär joko välttyy perintöveron maksamiselta tai maksaa sitä minimaalisesti suhteessa suomalaiseen perintöveroon.
Vaihtoehdoille 1 ja 2 on yhteistä se, että verottaja ei asiaan puutu, kunhan tytär ei osta rahoilla kalliita autoja tai asuntoja. Tytär käyttää rahat matkusteluun, taksilla ajamiseen, kalliisiin vaatteisiin ja gigoloissa käymiseen. Samalla tytär käyttää palkkansa enimmäkseen oman asuntolainan lyhentämiseen, toki varovaisuutta noudattaen, jotta näkyvä kulutus suhteessa palkkatuloihin ei nouse liian suureksi. Kuolinvuoteella Pankinjohtajan viimeinen tunne on huvittuneisuus siitä, että ahneet kommarit joutuvat tyytymään siihen muutamaan sataseen, joka hänellä on kuollessaan tilillä.
Vaihtoehto 3 taas on ongelmallisempi tavalliselle suomalaiselle, koska pikkurahojen takia ei mokomaan kannata lähteä. Sekin on kuitenkin mahdollista, ja
ennakkotapaus on olemassa.
Nuorena idealistina ajattelin itsekin aiemmin noin.
