Tuonti ja vienti
Tämä meidän maamme hallintokoneusto on mitoitettu n. 50 miljoonan kansalaisen määrälle... eikö kukaan uskalla leikata ja yksityistää aidosti mitään...Vähän nousevaa käppyrää sekaan.
Kulut pienenee enemmän ja yrittäjyys nopeuttaa kansantaloutta.
Tämä voisi olla maailman paras valtio... rakas Isänmaa Suomi.
Suomi on rikas maa. Onhan meillä varaa.Vähän nousevaa käppyrää sekaan.
http://www.findikaattori.fi/fi/48
Teollisuustuotanto laski helmikuussa 0,1 prosenttia vuodentakaisesta
Koko teollisuuden työpäiväkorjattu tuotanto oli Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2017 helmikuussa 0,1 prosenttia pienempi kuin vuoden 2016 helmikuussa. Tänä vuonna helmikuussa oli yksi työpäivä vähemmän kuin viime vuonna. Alkuperäinen tuotanto laski helmikuussa 0,2 prosenttia vuodentakaisesta.
Kausitasoitettu tuotanto väheni helmikuussa 0,4 prosenttia edellisestä kuukaudesta. Tammikuussa tuotanto pysyi edellisen kuukauden tasolla ja joulukuussa tuotanto väheni 0,7 prosenttia.
Helmikuussa tuotanto kasvoi eniten kemianteollisuudessa 7,0 prosenttia. Kaivostoiminnan tuotanto kasvoi 5,8 prosenttia vuodentakaisesta ja sähkö- ja elektroniikkateollisuuden tuotanto kasvoi prosentin. Metalliteollisuuden tuotanto väheni vuodentakaisesta 0,3 prosenttia ja elintarviketeollisuuden 0,9 prosenttia. Metsäteollisuuden tuotanto väheni 4,3 prosenttia edellisestä vuodesta.
Helmikuussa teollisuuden (C) kapasiteetin käyttöaste oli 82,8 prosenttia, joka oli 0,7 prosenttia suurempi kuin vuotta aiemmin. Metsäteollisuuden kapasiteetista oli helmikuussa käytössä 90,2 prosenttia eli 0,4 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuoden 2016 helmikuussa. Metalliteollisuuden kapasiteetin käyttöaste oli helmikuussa 84,2 prosenttia, joka oli 1,8 prosenttia suurempi kuin vuotta aikaisemmin.
Tilastojulkistus
Lähde:
Tilastokeskus / Teollisuustuotannon volyymi-indeksi
(KUVA: Vesa Moilanen)
Julkaistu: 10.4. 12:20
1970-luvulla Suomessa menetettiin vuosittain yli miljoona työpäivää. 2000-luvulla määrä on pudonnut radikaalisti. Suomessa elää sitkeänä käsitys siitä, että maassamme lakkoillaan paljon ja että lakot vaikuttavat suuresti maan talouteen.
– Käsitys on niin vahva, että sanoo melkein mitä tahansa, vahvistaa sitä, toteaa palkansaajajärjestö SAK:n erikoistutkija Tapio Bergholm Taloussanomille.
Todellisuudessa suomalaiset ovat lakkoherkkyydessään teollistuneiden OECD–maiden keskikastia. Vuosina 2000–2015 työtaisteluita oli keskimäärin 128 vuodessa.
Näihin lasketaan mukaan myös Suomelle tyypilliset niin sanotut surulakot, eli esimerkiksi suurten irtisanomisuutisten jälkeen tehdyt ulosmarssit. Marsseihin osallistuu vain pieni määrä ihmisiä ja ne kestävät vain lyhyen ajan.
Bergholm on kirjoittanut suomalaisten työtaisteluherkkyydestä luvun Työelämän myytit ja todellisuus -kirjaan, jonka on toimittanut Pasi Pyöriä.
Miljoona työpäivää
Bergholmin mukaan työtaisteluiden määrän tuijottamisen sijaan olisikin tärkeämpää seurata menetettyjen työpäivien määrää. Tilastokeskuksen työtaistelutilastojen mukaan 1970-luvulla työtaisteluissa menetettiin vuosittain keskimäärin yli miljoona työpäivää, kun 2000-luvulla menetettyjen työpäivien määrä oli tippunut alle 150 000:een.
– Lakkoja voisi olla enemmänkin, eikä maailma kaatuisi, Bergholm sanoo.
Hänen mielestään työnantajapuoli EK on ollut hyvin taitava viestiessään lakkojen lukumääristä. Suomea on verrattu usein Ruotsiin ja Norjaan, jossa vuosina 2000–2015 lakkoja on ollut vuosittain keskimäärin alle kymmenen.
Menetetyissä työpäivissä laskettuna Suomi ja Norja ovat kuitenkin lähes samoissa luvuissa, keskimäärin noin 130 000 päivässä vuodessa.
Toisaalta monissa asioissa työmarkkinoiden mallimaana pidetty Tanska on Bergholmin mukaan usein unohdettu vertailusta, vaikka siellä lakkoja on ollut vuosittain moninkertaisesti Suomeen nähden, peräti keskimäärin 542 kappaletta vuodessa.
Suomi keskikastia
Tuhatta palkansaajaa kohden työtaisteluissa menetetyillä työpäivillä laskettuna Suomi on Institut der Deutschen Wirtschaftin mukaan OECD-maiden keskikastia ja edellä ovat esimerkiksi Tanska, Ranska, Kanada ja Norja.
– Laskelmieni mukaan työtaisteluilla ei ole juuri mitään [taloudellista] merkitystä koko teollistuneessa maailmassa, Bergholm toteaa.
Intohimoja asia kuitenkin aiheuttaa, sillä kun Bergholm kommentoi asiaa esimerkiksi Facebookissa, saa se ihmisiä raivon partaalle. Bergholmin mukaan tämä johtuu ihmisten vahvasta väärästä käsityksestä siitä, että Suomessa lakkoiltaisiin erityisen runsaasti.
– Jos kerran kymmenessä vuodessa ovat satamat lakossa, ei se tarkoita sitä, että satamissa lakkoiltaisiin joka päivä koko ajan, Bergholm kuvailee.
Muita Gaudeamuksen julkaisemassa Työelämän myytit ja todellisuus -kirjassa käsiteltäviä myyttejä ovat esimerkiksi epätyypilliset työsuhteet, työhön sitoutuminen ja sukupuolten tasa-arvo työelämässä.
http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005164809.html
Kommentti: Sukupolvien tuloerot paljastavat myrkyllisen yhtälön – Suomi on matkalla kohti konkurssia
Julkaistu: 10.4. 20:48
Yli nelikymppisten tulot nousevat, alle nelikymppisten laskevat. Jos tätä kehitystä ei nopeasti pysäytetä, siitä kärsivät sekä nuoret että vanhat, kirjoittaa Teemu Muhonen.
– Vaikealta näyttää, totesi Suomen Pankin vanhempi ekonomisti Petri Mäki-Fränti 1980-luvulla syntyneiden suomalaisten tulevaisuudesta viikonloppuna julkaistussa sukupolvivertailussamme.
Nykyisten kaksi- ja kolmikymppisten tulokehitys on tyssännyt, ja historiallista kyllä, 25–34-vuotiaiden tulot ovat jo muutaman vuoden ajan olleet pienemmät kuin 64–75-vuotiaiden eläkeläisten.
Kyseinen eläkeläisikäryhmä koostuu pitkälti sotien jälkeen syntyneistä niin sanotuista suurista ikäluokista, joita sosiologian professori Terhi-Anna Wilska kuvaa ”kultaiseksi sukupolveksi”.
He saivat Wilskan mukaan itselleen katkeamattomat ja nousujohteiset työurat sekä varallisuutta ja turvasivat politiikassa eläkkeensä ja muut etunsa.
Artikkelimme nostatti runsaasti vastaväitteitä: suurilla ikäluokilla ja 1960-luvulla syntyneillä ei ollut nykyisenlaisia opintotukia, ja kaikki tekivät mitä vain töitä – monet nykynuoret taas ovat kuten Ylen haastattelema Juuso (nimi muutettu), 19, joka ei edes halua tehdä muuta kuin hengailla tukien varassa.
Henkilökohtaisten sankaritekojen ja yksittäisten tarinoiden varaan perustuva kinastelu eri sukupolvien ansioista peittää helposti alleen sen, mistä eri ikäpolvien tulokehitys todella kertoo.
Suomen kansantalous on matkalla kohti vääjäämätöntä katastrofia.
Saamapuolelle siirtyvien saatavat kasvavat, rahoittajien nappulat hupenevat
Ovat ennen 1970-lukua syntyneet suomalaiset olleet elämässään kuinka ahkeria ja kykeneviä tahansa, he joutuvat luottamaan siihen, että suurimman osan heidän eläkkeistään ja hoivastaan maksavat seuraavat sukupolvet.
Viimeisten kymmenen vuoden ajan kestänyt niin sanottu pitkittynyt taantuma on kurittanut ennen kaikkea nuoria.
Artikkelin loppuun koostamastamme kuvasta näkyy, että kaikkien alle 40-vuotiaiden ikäryhmien palkka- ja yrittäjätulot ovat laskeneet, kun taas kaikkien yli 40-vuotiaiden ikäryhmien tulot ovat taantumasta huolimatta jatkaneet nousuaan.
Suomen Pankin Mäki-Fräntin mukaan näyttää todennäköiseltä, että nykyisten kolmikymppisten tulokehitys jää vastaisuudessakin edeltävistä sukupolvista.
Yhtälön myrkyllisyyttä ei voi liiaksi korostaa.
Koska eläkettä kertyy palkan mukaan, etenkin viidenkympin ylittäneet kerryttävät itselleen nousevien tulojensa ansiosta parempia eläkkeitä, mikä on sinällään hyvä asia.
Samaan aikaan kuitenkin eläkkeiden rahoittajien eli nykynuorten tulot laskevat, joten kasvavat eläkkeet ja lisäksi kaikki muut palvelut pitää kustantaa yhä pienemmistä palkoista.
Totuus ”työllisyyskäänteestä”: lähinnä osa-aikatöitä
Juha Sipilän (kesk) hallitus on toki korostetun huolissaan velkaantuvan Suomen tulevaisuudesta. Se on nimennyt tärkeimmäksi tavoitteekseen ”hyvinvointivaltion pelastamisen” työllisyysastetta nostamalla.
Hallitus ei silti tunnu täysin ymmärtävän sukupolvien välisen kuilun merkitystä, sillä kuntavaalien alla etenkin Sipilä hehkutti toistuvasti iloista työllisyyskäännettä.
Työikäisten 20–64-vuotiaiden suomalaisten työllisyysaste todella kohosi viime vuonna hieman edellisvuodesta, mutta tarkempi katsaus lukuihin osoittaa tutun kahtiajaon: nousua tapahtui etenkin ikäryhmässä 60–64, mutta 20–35-vuotiaiden työllisyysaste jatkoi laskuaan.
Vieläkin huolestuttavampaa on se, että osa-aikatöiden osuus kaikista työpaikoista kasvoi etenkin 25–44-vuotiailla. Kuten Aktian pääekonomisti Heidi Schauman huomauttaa blogissaan, työllisyyskäänne selittyy nimenomaan osa-aikaisten työpaikkojen synnyllä.
Työllisyysasteen tuijottamisen sijaan hallituksen pitäisikin keskittyä ennen kaikkea siihen, miten alle nelikymppisten suomalaisten tulot saataisiin nousu-uralle. Ilman nopeaa käännettä julkisen talouden tilanne muuttuu erittäin vaikeasta toivottomaksi.
Jos kurssia ei onnistuta kääntämään, kiistely eri sukupolvien ansioista on yhdentekevää. Lähestyvää jäävuorta katselevat saman laivan kannella sekä Juuso, 19, että suuret ikäluokat, 62–72.
http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005165696.html
Tervettä menoa härmässä. Kannustaa ja motivoi nuoria työntekoon.
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/...teen-bkt-nousi-0-2-prosenttiyksikköä-1.185857
Näin. BKT kasvaa myös jos sataa lunta.
