Ei ranskalaisetkaan ole käyttäneet ydinvoimaa säätöön sen takia, että se soveltuu asiaan hyvin vaan siksi, että heillä ei ole ollut vaihtoehtoa ydinvoiman suuren osuuden takia. Teknistaloudellisesti tehon säätäminen on varsin epätoivottavaa. Tehon rajoittamisella kustannus pysyy lähes samana (tai jopa kasvaa laitteiston nopeamman väsymisen takia), mutta myytävää tuotetta tuotetaan vähemmän. Ranskalaiset ovat muistaakseni jo 90-luvulla maksaneet naapurimailleen sähkön ylituotannon vastaanottamisesta, koska säätäminen on ollut kalliimpi vaihtoehto.
EPR -reaktorin tehoa säädetään pienemmäksi lähtötilanteesta säätösauvoilla, jos pitää seurata sähköverkon tilannetta. Tällöin reaktorin tehojakauma ei ole optimaalinen. Paras tilanne on, kun kaikki säätösauvat ovat ulkona ja tehon säätö on pelkästään reaktoriveden booripitoisuuden varassa. Yksi säätötapa on myös turbiinin ohitusventtiili. Tällöin osa reaktorin lämpöteholla tehdystä höyrystä päästetään turbiinin ohi suoraan lauhduttimelle. Säätö perustuu siis laitoksen hyötysuhteen huonontamiseen.
Olkiluoto 3:n säätämiseen päätyminen voi liittyä tähän järjestelmäsuojan ajoittaiseen riittämättömyyteen. Tällöin tehoa on jouduttu säätämään muutenkin alas. Saattaa olla, että taajuuden palautusreservin alassäätöalue on juuri 1300 - 1600 MW eli minimi olisi suurin teho ilman järjestelmäsuojaa.
Kantaverkkoyhtiö Fingridillä ja Pohjolan Voimalla on näkemysero siitä, millaisella teholla Olkiluoto 3:sta pitäisi ajaa.
www.is.fi