Sähköverkko voidaan ajatella suureksi vauhtipyöräksi jonka muodostaa sähköverkkoon kytkeytyneiden tahtigeneraattoreiden inertia. Vauhtipyörän koko vaihtelee sen mukaan, miten monta tahtigeneraattoria verkossa kullakin hetkellä on kiinni. Vauhtipyörän nopeus pyritään pitämään vakiona. Jos nopeus laskee, niin verkkoon kytkeytyneet säätöön kykenevät laitokset lisäävät tuotantoa ja päin vastoin.Tuo synkronointikompensaattori Kalajoelle on mielenkiintoinen hanke monestakin syystä. Lieneekö palstalla tietoa aiheesta ja asiasta, kun useampikin kysymys askarruttaa.
Ensiksi tuo kysymys, että kuka maksaa? Tämä ensimmäinen tahtikone ilmeisesti rahoitetaan ainakin suurimmaksi osaksi veronmaksajien pussista: Työ- ja elinkeinoministeriö on myöntänyt kolmelle Fingridin kantaverkkohankkeelle Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelman mukaista RRF-rahoitusta yhteensä noin 25 miljoonaa euroa. Rahoitusta saaneet hankkeet ovat Espoon Hepokorven sähköasemainvestointi yhteensä 13,72 miljoonaa euroa, Kalajoen synkronikompensointihanke yhteensä 8 miljoonaa euroa sekä useisiin eri sijainteihin toteutettava rinnakkaiskompensointihanke yhteensä 3,2 miljoonaa euroa.
https://www.fingrid.fi/ajankohtaist...rkkohankkeille-25-miljoonaa-euroa-rahoitusta/
Mutta kattaako tuo 8milj.€ koko hankkeen? En löytänyt tähän varmuutta.
Toisekseen tahtikoneen ideanahan on, että pyöritetään isoa massaa matkien isojen voimaloiden generaattoreja, mutta kompensaattorissa ei ole sitä voimalaa, vaan massaa pyöritetään verkkovirralla. Kiinnostaisi tietää paljonko sähköä tahtikoneen pyörittämiseen kuluu eli paljonko sen käyttäminen maksaa?
Ja jälleen, että kuka maksaa? Ilmeisesti Fingrid sisällyttää sen perimäänsä kantaverkkomaksuun? Eli silloin kaikki sähkönkäyttäjät (ja tuottajat?) osallistuvat kustannuksiin. En ole toistaiseksi löytänyt viitteitä siitä, että kustannukset maksatettaisiin nimenomaan tuuli- ja aurinkosähkön tuottajilta, joiden vuoksi synkronointikompensaattori rakennetaan. Korjatkaa jos olen väärässä.
Sitten vielä kiinnostaisi kovasti kuinka monta tälläistä tahtikonetta joudutaan rakentamaan? En ole löytänyt arviota. Tietysti mitä enemmän pieniä tasasuuntaajalla verkkoon yhteydessä olevia voimaloita rakennetaan, niin sitä epävakaammaksi verkon stabiilius käy. Ja toisaalta mitä useampia Hanasaaria ym. isoja voimaloita suljetaan, niin sitä vähemmän on verkon vakauttajia. Jossakin ennustelussa oli niinkin, että tulevaisuudessa CHP-tuotanto loppuu kokonaan, joten niitä isoja generaattoreja hiljenee tasaiseen tahtiin tulevaisuudessa. Oma lukunsa lienee suunnitteilla olevat jättimäiset merituulipuistot; eikö niiltä tuleva sähkö tuodakin mantereelle tasavirtana? Eli eikös tämä tuo valtavan haasteen sähköverkon stabiiliuden ylläpidolle?
Vauhtipyörän nopeutta (eli verkon taajuuttaa) pyrkii poikkeuttamaan eli tekee häiriöitä kulutuksen muutokset ja semisatunnainen tuotanto (tuulivoima ja aurinkovoima). Tuuli- ja aurinkovoima kytketään verkkoon vaihtosuuntaajien välityksellä. Vaihtosuuntaajilla ei ole inertiaa (vaikka niihin jotain inertian suuntaista voidaan yrittää ohjelmoida). Tuulituotannon kasvaessa yllättäen ja pyytämättä verkon taajuus pyrkii nousemaan. Tällöin säätöön pystyvää tuotantoa pienennetään. Tuulituotannon lisääntyessä tahtigeneraattoreita kytketään myös kokonaan pois verkosta. Tällöin verkon inertia pienenee ja häiriövoiman koko suhteessa inertiaan kasvaa entisestään. Vauhtipyörän nopeuden säädöstä tulee vikurimpaa ja edellyttää nopeampaa reagointia kuin esim mihin vesivoima pystyy.
Synkronikompensaattori auttaa lisäämään verkon inertiaa. Haittana siinä on melkoinen hinta vaikka se ei tuota mitään vaan oikeastaan kuluttaa hiukan sähköä jatkuvasti.
Fingridin kustannukset vyörytetään kokonaisuudessaan loppukuluttajille. Fingrid lisäsi maksujaan pari kuukautta sitten josta seurasi merkittävä nousu pörssisähkön välityspalkkioihin. Nämä kustannusten nousut ovat mukana myös muissa sähkösopimuksissa vaikka eivät näy suoraan samalla tavalla.
Tuulisähköinnostus lisää myös siirtomaksuja:
Uusi ilmiö voi nostaa sähkön siirtohintoja – Suomea uhkaa tilanne, joka on jo ongelma muualla
Puhtaaseen energiaan siirtyminen vauhdittaa sähköverkkojen investointitarpeita. Jakeluverkkoyhtiö pelkää, että Suomella on käsissään kriisin ainekset. Maailmalla kapasiteettipula aiheuttaa jo isoja ongelmia.
www.kauppalehti.fi
”Carunan jakeluverkon ja asiakastarpeiden investointiarvio 2035 mennessä on kokonaisuudessaan noin 2,5 miljardia euroa”, arvioi jakeluverkkoyhtiön asiakkuusjohtaja Kosti Rautiainen.
Koko Suomen sähköverkon investointitarpeiden Caruna arvioi olevan noin yhteensä noin 14 miljardia euroa, mukaan lukien jakeluverkkojen ja kantaverkkojen investoinnit.
Caruna arvioi, että esimerkiksi Espoon kulutuksen vaatima huipputeho kaksinkertaistuu vuoteen 2030 mennessä.
Fingrid on arvioinut kantaverkon investointitarpeen olevan noin 4 miljardia vuosina 2024–2033. Kantaverkkoyhtiö nosti arviotaan tänä vuonna miljardilla viimevuotisesta.
Kuka sitten maksaa miljardi-investoinnit? Sähköverkon käyttäjä tietenkin. Lehdon mukaan investoinnit aiheuttavat siirtohintoihin nousupaineita.