Suomen ja Yhdysvaltain välinen puolustusyhteistyösopimus

[Nenialas Idook]

Ei välttämättä. Kirjoitustyyli vastaa tuota sisältöä. Siis hysteeristä vouhotusta, jolla on tarkoitus saada muutkin ihan yhtä hysteeriseen tilaan. Mutta voin toki olla väärässäkin. Mutta väittäisin tuon kirjoittajan kirjoittaneen sen ilman, että luki sitä jälkeenpäin.

Itse asiassa tunnistin tyylin perusteella kirjoittajan heti. Samainen henkilö on kirjoitellut aivan yhtä jäsenneltyjä blogeja Uuden Suomen blogiosastolle.

 

[jak]

Joku akka Lappeenrannasta. Kertoo kaiken jos uskoo homeopatiaan siihen verrattuna on usko Putiniin on pikku juttu.

 

[Ingsoc]

Niin, hieman yllättäen koko sopimuksen taustalla on Yhdysvaltojen geopoliittiset intressit, joista olen tällä foorumilla kirjoittanut satojen viestien verran ja yhä uudestaan itse itseäni toistaen. Myöskin hieman yllättäen painopiste on puhtaasti Yhdysvaltojen etujen hoitamisessa ja Suomi saa pari murua pöydält. Tällä menolla Suomi tulee vedetyksi mukaan suurvaltapoliittiseen kuvioon ja jopa mahdolliseen sotaan, josta se ei itse hyödy yhtään mitään ja lopputuloksena lankeaa lähinnä maksumiehen rooli, kaiken hyödyn kääriytyessä transatlanttisen suurpääoman taskuihin. Siinä tilanteessa myös taisteluita tullaan niin ikään käymään vankasti Suomen omalla maaperällä.

Vaan hukkaan menivät nekin sadat viestit, koska ne olivat kuulemma kremlin propagandaa ja Suomi pitäisi liittää välittömästi Natoon ja Yhdysvaltojen suurvaltapolitiikan etuvartioksi. Merkittävimpänä vastahyödykkeenä saataisiin eräälle eturyhmälle muutama kovapalkkainen esikuntavirka ja velvoitteita puolustusmäärärahojen nostamisesta. Kovana Naton puolesta väuttelijänä täällä olikin joku strategian peruskurssin käynyt oman elämänsä napoleon, joka viestejä en nyt ole onnistunut vielä löytämään.

Jos Venäjä päätyy vielä laittamaan Suomen kuriin ja ojennukseen sekä pakottaa taipumaan poliittisiin sanelusopimuksiin, niin toivottavasti se tekee sen laukaustakaan ampumatta. Se on tavallisen kansan osalta pienempi paha.

Jälleen kerran historiamme aikana me olemme menossa voittajien kelkkaan. Voimasuhteet ovat nyt ihan aikuisen oikeasti kerrankin meidän eduksemme. Itä ei meille pärjää tässä jättikamppailussa. 1941 muutaman everstin muuten sangen hyvä sotasuunnitelma lässähti, kun vihollisen reservien suuruus yllätti, mutta nykyään reservit eivät ratkaise mitään, nehän ovat vanhanaikaista hömpötystä varsinkin silloin kun niitä ei omalla joukkuella ole paskan vertaa. Suomettenut kenraalit ja everstit voivat painua helvettiin, uudet puhtaan aikakauden miehet johtoon. Mitä he strategiasta ymmärtäisivät muutenkaan? Komiasta kuvastosta vain katselee kauniita kuvia ja käppyröitä, mitään strategiaa ei tarvita. Nyt ollaan hyväläisten puolella pahalaista vastaan, älä väitä vastaan vaan kuule vastustamaton kutsu. Puolustusliiton taikakilven taakse poistu.

Liittoutuminen kannattaa aina! Pieni uhraus tiimin vuoksi on vain hyväksi.

 

[Laamanator]

"Jos mieheni alistaa minua, niin se on vain omaa syytäni. Toivottavasti mieheni kuitenkin hakkaa minua niin, etteivät lapset näe. Se on heidän kannaltaan pienempi paha."

- Entinen turvakodin leski

Ei, vaan on Suomen ja varsinkin tavallisten kansalaisten kannalta edullista, että Suomen seuraava ottelu Venäjää vastaan tapahtuu sotilaallisen konfliktin sijaan puhtaasti poliittisella tasolla, jolloin sen käytännön vaikutukset tavallisen kansan elämänmenoon jäävät minimaalisiksi. Vaikutuksina olisi ainakin poliittisten suhdanteiden muuttuminen, ehkä tukikohta Ahvenanmaalta ja Natohömpötyksen loppuminen, mitkä ovat tavallisen kansalaisen näkökulmasta aika yhdentekeviä asioita, joilla ei ole suurta merkitystä jos normaali arki muuten säilyy häiriintymättömänä. Varsinkin jos vaihtoehtona on täysimittainen sota kaikkine tuhoineen, hävityksineen ja turhine uhrauksineen, joita kukaan tuskin kaipaa. Bonuksena suomalaiset voivat poliittisten suhdanteiden muuttumisen ansiosta saada aikaiseksi jopa FIXIT:n. Harmaassakin pilvessä on usein kultareunus.

Jälleen kerran historiamme aikana me olemme menossa voittajien kelkkaan. Voimasuhteet ovat nyt ihan aikuisen oikeasti kerrankin meidän eduksemme. Itä ei meille pärjää tässä jättikamppailussa. 1941 muutaman everstin muuten sangen hyvä sotasuunnitelma lässähti, kun vihollisen reservien suuruus yllätti, mutta nykyään reservit eivät ratkaise mitään, nehän ovat vanhanaikaista hömpötystä varsinkin silloin kun niitä ei omalla joukkuella ole paskan vertaa. Suomettenut kenraalit ja everstit voivat painua helvettiin, uudet puhtaan aikakauden miehet johtoon. Mitä he strategiasta ymmärtäisivät muutenkaan? Komiasta kuvastosta vain katselee kauniita kuvia ja käppyröitä, mitään strategiaa ei tarvita. Nyt ollaan hyväläisten puolella pahalaista vastaan, älä väitä vastaan vaan kuule vastustamaton kutsu. Puolustusliiton taikakilven taakse poistu.

Liittoutuminen kannattaa aina! Pieni uhraus tiimin vuoksi on vain hyväksi.

Oletan tämän olevan siteeraus jostain kesällä 1941 esitetystä palopuheesta. Silloin oli sentään kansallisena intressinä ryöstettyjen alueiden takaisinvaltaus korkojen kera ja joissain piireissä myös Suur-Suomen luominen. Nyt käsillä olevassa tilanteessa mitään tällaisia kansallisia tavoitteita tai intressejä ei edes ole, vaan ainoastaan globaalin suurpääoman velkaorjan kahleet, joita täytyy nähtävästi kilistellä kohti sotatantereita velkojien näin vaatiessa.

Suomen ainoa järkevä intressi on pysytellä suurvaltapoliittisen nokittelun ja mahdollisen konfliktin ulkopuolella. Tässä tilanteessa Suomella on voitettavanaan rauha ja hävittävänään kaikki.

 

[Mustaruuti]

Ei, vaan on Suomen ja varsinkin tavallisten kansalaisten kannalta edullista, että Suomen seuraava ottelu Venäjää vastaan tapahtuu sotilaallisen konfliktin sijaan puhtaasti poliittisella tasolla, jolloin sen käytännön vaikutukset tavallisen kansan elämänmenoon jäävät minimaalisiksi. Vaikutuksina olisi ainakin poliittisten suhdanteiden muuttuminen, ehkä tukikohta Ahvenanmaalta ja Natohömpötyksen loppuminen, mitkä ovat tavallisen kansalaisen näkökulmasta aika yhdentekeviä asioita, joilla ei ole suurta merkitystä jos normaali arki muuten säilyy häiriintymättömänä. Varsinkin jos vaihtoehtona on täysimittainen sota kaikkine tuhoineen, hävityksineen ja turhine uhrauksineen, joita kukaan tuskin kaipaa. Bonuksena suomalaiset voivat poliittisten suhdanteiden muuttumisen ansiosta saada aikaiseksi jopa FIXIT:n. Harmaassakin pilvessä on usein kultareunus.

Vuonna 1939 suomalaiset valitsivat toisin.

Sen verran, mitä vähän Suomeen muuttaneita venäläisiä tunnen, niin kaikki eivät niin hirveästi arvosta sitä "normaalia arkea Venäjällä". Se eroaa aika ratkaisevasti siitä "normaalista arjesta Suomessa".

 

[tiedotusosasto]

Ei, vaan on Suomen ja varsinkin tavallisten kansalaisten kannalta edullista, että Suomen seuraava ottelu Venäjää vastaan tapahtuu sotilaallisen konfliktin sijaan puhtaasti poliittisella tasolla, jolloin sen käytännön vaikutukset tavallisen kansan elämänmenoon jäävät minimaalisiksi.

Jos vain eläisimme ideologisessa maailmassa jossa voisimme itse valita rauhan kukka rinnassamme että mitä se naapuri tekee. Nyt viime aikoina tuo ei oikein ole meitä uskonna.

Toisaalta jos viittasit, että pidättäytyisimme hyökkäämästä Venäjälle niin uskon tässä suhteessa itsehillinnän pitävän.

Tässä tilanteessa Suomella on voitettavanaan rauha ja hävittävänään kaikki.

Mutta se rauhan paras vakuus onkin tunnetun viisauden mukaan sotaan varautuminen. Ja sotaan varautumiseen tämän hetken vahvin keino on liittyä puolustusliitto Natoon joka on Suomen ohella samanlaisista länsimaisista yhteiskunnista koostuva sotilasliitto ja jonka voimaa Venäjäkin uskoo.

 

[Laamanator]

Vuonna 1939 suomalaiset valitsivat toisin.

Sen verran, mitä vähän Suomeen muuttaneita venäläisiä tunnen, niin kaikki eivät niin hirveästi arvosta sitä "normaalia arkea Venäjällä". Se eroaa aika ratkaisevasti siitä "normaalista arjesta Suomessa".

Jos vain eläisimme ideologisessa maailmassa jossa voisimme itse valita rauhan kukka rinnassamme että mitä se naapuri tekee. Nyt viime aikoina tuo ei oikein ole meitä uskonna.

Toisaalta jos viittasit, että pidättäytyisimme hyökkäämästä Venäjälle niin uskon tässä suhteessa itsehillinnän pitävän.



Mutta se rauhan paras vakuus onkin tunnetun viisauden mukaan sotaan varautuminen. Ja sotaan varautumiseen tämän hetken vahvin keino on liittyä puolustusliitto Natoon joka on Suomen ohella samanlaisista länsimaisista yhteiskunnista koostuva sotilasliitto ja jonka voimaa Venäjäkin uskoo.

Vuonna 1939 skenaario oli merkittävästi erilainen kuin se olisi nykyään. Silloin Neuvostoliiton toiminta-ajatus oli valtioiden alistaminen laajojen maa-alueiden haltuunottoon tähtäävien sotatoimien avulla, mikä käytännössä tarkoitti valtioiden vastarinnan murtamista sotilaallisella voimankäytöllä ja miehittämistä.

Nykyisessä tilanteessa hybridisotavillitys ja Venäjän käytössä olevien joukkojen määrä ja laatu huomioiden, minun on hyvin vaikea nähdä skenaariota, jossa Venäjän tavoitteena olisi laajojen maa-alueiden haltuunotto Suomesta ja koko maan miehittäminen eli ns. perinteinen "panssarilautta Pälkäneellä" all-in tilanne.

Sen sijaan Suomen painostaminen hybridivaikuttamisen keinoin voi olla hyvinkin realistinen ja jollain intensiteetin tasolla jopa todennäköinen skenaario. Käytännössä Venäjä painostaisi Suomea käyttämällä eri keinoja, joissa painopiste on ei-sotilaallisten vaikutuskeinojen käytössä ja tavoite on Suomen poliittiseen päätöksentekoon vaikuttaminen häiritsemällä sitä sekä erityisesti painostamalla päättäjät tekemään Venäjän intressien mukaisia päätöksiä ja kahdenvälisiä sopimuksia. Venäjä voi epäonnistua, onnistua osittain tai onnistua täydellisesti painostuksessaan.

Jos Venäjä onnistuisi täydellisesti alistamaan Suomen hybridivaikuttamisellaan, tarkoittaisi se todennäköisesti käytännössä YYA-sopimus II:n solmimista ja merkittävää muutosta ulkopoliittiseen linjaan, jolloin Suomi luopuisi nykyisestä sotilaallisesta yhteistyöstä Yhdysvaltojen, Naton ja pohjoismaiden kanssa, minkä lisäksi EU-liittovaltiointegraatio intensiteetin taso ainakin laskisi. Lisäksi ministereissä ja korkeissa virkamiehissä saattaisi tapahtua Kremlin "hienovaraisesta toivomuksesta" jonkin verran henkilövaihdoksia. Venäjän "hienovaraisena toivomuksena" olisi samalla myös Ahvenanmaan tai vastaavan rannikon alueen vuokraaminen tukikohdaksi, koska sen intressinä on vahvistaa asemaansa Itämeren alueella ja varmistaa yhteys Kaliningradiin.

Suomi tekisi Kremlin "toivomusten" mukaisesti ja vaalisi tarkoin "kahdenvälisiä luottamuksellisia suhteita", joita Venäjä mahdollisesti kompensoi lohdutuksena jollain hyödykkeillä, mahdollisesti jopa aseistamalla suomalaisia Natoa vastaan. Suomi tosin varautuisi miehityksen varalta, koska pohjimmiltaan suomalaiset eivät luota Venäjään. Tällaisessa tilanteessa laukaustakaan ei olisi ammuttu, mutta uhka Naton laajenemisesta Suomen alueelle ja pitkälle luoteisrajalle olisi tehokkaasti pysäytetty, minkä lisäksi geopoliittinen asema Itämeren alueella ja yhteys Kaliningradiin vahvistettu. Tässä tilanteessa Venäjä olisi saavuttanut tavoitteensa "puhtaasti" ilman, että se olisi joutunut sitomaan joukkojaan kuluttavaan ja riskialttiiseen sotaan luoteisrajalleen.

Miten tämä näyttäytyisi tavallisen kansalaisen näkökulmasta ja minkälainen vaikutus sillä olisi? Epävarmuus ja Venäjän miehityksen pelko lisääntyisivät, mikä kanavoituisi "oikeaan sotaan" varautumiseen, mutta arkipäivän askareet jatkuisivat olosuhteisiin nähden lähes normaaleina. Hybridikeinoin painostetut ulkopolitiikan sävymuutokset ja Ahvenanmaan vuokraaminen tukikohdaksi eivät vielä riittäisi nostamaan kansan syviä rivejä barrikadeille niin merkittävissä määrin, että innokkaimpia jouduttaisiin sitomaan puihin kiinni. Käytännössä Suomi palaisi takaisin kylmän sodan YYA-aikaan, joskin tällä kertaa ilman äärivasemmistolaista vouhkaavaa paatosta. YYA-ajan elämä on monelle suomalaiselle tuttua.

 

[tiedotusosasto]

Öö - en puhunut -39 tilanteesta mitään. En kyllä ymmärtänyt vastauksesta muutenkaan suhteessa edelliseen kommenttiin. Jos tapahtuisi sitä tai jos tuota.

Minä vastasin, että emme pysty vaikuttamaan naapurimme tekemisiin niin silloin meidän tulee varautua niihin. Ja mainitsin myös miten. Eikä varautumiseen kuulunut mikään hybridipaniikki.

 

[Mustaruuti]

Vuonna 1939 skenaario oli merkittävästi erilainen kuin se olisi nykyään. Silloin Neuvostoliiton toiminta-ajatus oli valtioiden alistaminen laajojen maa-alueiden haltuunottoon tähtäävien sotatoimien avulla, mikä käytännössä tarkoitti valtioiden vastarinnan murtamista sotilaallisella voimankäytöllä ja miehittämistä.

Nykyisessä tilanteessa hybridisotavillitys ja Venäjän käytössä olevien joukkojen määrä ja laatu huomioiden, minun on hyvin vaikea nähdä skenaariota, jossa Venäjän tavoitteena olisi laajojen maa-alueiden haltuunotto Suomesta ja koko maan miehittäminen eli ns. perinteinen "panssarilautta Pälkäneellä" all-in tilanne.

Sen sijaan Suomen painostaminen hybridivaikuttamisen keinoin voi olla hyvinkin realistinen ja jollain intensiteetin tasolla jopa todennäköinen skenaario. Käytännössä Venäjä painostaisi Suomea käyttämällä eri keinoja, joissa painopiste on ei-sotilaallisten vaikutuskeinojen käytössä ja tavoite on Suomen poliittiseen päätöksentekoon vaikuttaminen häiritsemällä sitä sekä erityisesti painostamalla päättäjät tekemään Venäjän intressien mukaisia päätöksiä ja kahdenvälisiä sopimuksia. Venäjä voi epäonnistua, onnistua osittain tai onnistua täydellisesti painostuksessaan.

Jos Venäjä onnistuisi täydellisesti alistamaan Suomen hybridivaikuttamisellaan, tarkoittaisi se todennäköisesti käytännössä YYA-sopimus II:n solmimista ja merkittävää muutosta ulkopoliittiseen linjaan, jolloin Suomi luopuisi nykyisestä sotilaallisesta yhteistyöstä Yhdysvaltojen, Naton ja pohjoismaiden kanssa, minkä lisäksi EU-liittovaltiointegraatio intensiteetin taso ainakin laskisi. Lisäksi ministereissä ja korkeissa virkamiehissä saattaisi tapahtua Kremlin "hienovaraisesta toivomuksesta" jonkin verran henkilövaihdoksia. Venäjän "hienovaraisena toivomuksena" olisi samalla myös Ahvenanmaan tai vastaavan rannikon alueen vuokraaminen tukikohdaksi, koska sen intressinä on vahvistaa asemaansa Itämeren alueella ja varmistaa yhteys Kaliningradiin.

Suomi tekisi Kremlin "toivomusten" mukaisesti ja vaalisi tarkoin "kahdenvälisiä luottamuksellisia suhteita", joita Venäjä mahdollisesti kompensoi lohdutuksena jollain hyödykkeillä, mahdollisesti jopa aseistamalla suomalaisia Natoa vastaan. Suomi tosin varautuisi miehityksen varalta, koska pohjimmiltaan suomalaiset eivät luota Venäjään. Tällaisessa tilanteessa laukaustakaan ei olisi ammuttu, mutta uhka Naton laajenemisesta Suomen alueelle ja pitkälle luoteisrajalle olisi tehokkaasti pysäytetty, minkä lisäksi geopoliittinen asema Itämeren alueella ja yhteys Kaliningradiin vahvistettu. Tässä tilanteessa Venäjä olisi saavuttanut tavoitteensa "puhtaasti" ilman, että se olisi joutunut sitomaan joukkojaan kuluttavaan ja riskialttiiseen sotaan luoteisrajalleen.

Miten tämä näyttäytyisi tavallisen kansalaisen näkökulmasta ja minkälainen vaikutus sillä olisi? Epävarmuus ja Venäjän miehityksen pelko lisääntyisivät, mikä kanavoituisi "oikeaan sotaan" varautumiseen, mutta arkipäivän askareet jatkuisivat olosuhteisiin nähden lähes normaaleina. Hybridikeinoin painostetut ulkopolitiikan sävymuutokset ja Ahvenanmaan vuokraaminen tukikohdaksi eivät vielä riittäisi nostamaan kansan syviä rivejä barrikadeille niin merkittävissä määrin, että innokkaimpia jouduttaisiin sitomaan puihin kiinni. Käytännössä Suomi palaisi takaisin kylmän sodan YYA-aikaan, joskin tällä kertaa ilman äärivasemmistolaista vouhkaavaa paatosta. YYA-ajan elämä on monelle suomalaiselle tuttua.

Suomi on onneksi paaluttanut itsensä länteen niin tiukasti - mm. tämän Yhdysvaltain kanssa solmitun puolustusyhteistyösopimuksen kautta, että nuo unelmat Suomen siirtymisestä Venäjän vasalliksi säilyvät vain unelmina.

 

[Laamanator]

Suomi on onneksi paaluttanut itsensä länteen niin tiukasti - mm. tämän Yhdysvaltain kanssa solmitun puolustusyhteistyösopimuksen kautta, että nuo unelmat Suomen siirtymisestä Venäjän vasalliksi säilyvät vain unelmina.

Suomalaisilta unohtuu tässä, että myös Yhdysvallat toimivat vain ja ainoastaan omien intressiensä mukaisesti siinä määrin kuin se heidän itsensä kannalta on tarpeellista. Suomi on siinä kuviossa heille pelkkä uhrattavissa oleva pelinappula.

Entä sitten kun Yhdysvallat toteavat soulongsakers ja siirtävät painopisteensä Tyynellevaltamerelle?

 

[Mustaruuti]

Keep on dreaming, I ain't waking you up.

 

[aj77]

Niin, hieman yllättäen koko sopimuksen taustalla on Yhdysvaltojen geopoliittiset intressit, joista olen tällä foorumilla kirjoittanut satojen viestien verran ja yhä uudestaan itse itseäni toistaen. Myöskin hieman yllättäen painopiste on puhtaasti Yhdysvaltojen etujen hoitamisessa ja Suomi saa pari murua pöydält. Tällä menolla Suomi tulee vedetyksi mukaan suurvaltapoliittiseen kuvioon ja jopa mahdolliseen sotaan, josta se ei itse hyödy yhtään mitään ja lopputuloksena lankeaa lähinnä maksumiehen rooli, kaiken hyödyn kääriytyessä transatlanttisen suurpääoman taskuihin. Siinä tilanteessa myös taisteluita tullaan niin ikään käymään vankasti Suomen omalla maaperällä.

Vaan hukkaan menivät nekin sadat viestit, koska ne olivat kuulemma kremlin propagandaa ja Suomi pitäisi liittää välittömästi Natoon ja Yhdysvaltojen suurvaltapolitiikan etuvartioksi. Merkittävimpänä vastahyödykkeenä saataisiin eräälle eturyhmälle muutama kovapalkkainen esikuntavirka ja velvoitteita puolustusmäärärahojen nostamisesta. Kovana Naton puolesta väuttelijänä täällä olikin joku strategian peruskurssin käynyt oman elämänsä napoleon, joka viestejä en nyt ole onnistunut vielä löytämään.

Jos Venäjä päätyy vielä laittamaan Suomen kuriin ja ojennukseen sekä pakottaa taipumaan poliittisiin sanelusopimuksiin, niin toivottavasti se tekee sen laukaustakaan ampumatta. Se on tavallisen kansan osalta pienempi paha.

Kyllä jos jotenkin olisi nähtävissä,että Suomi saisi kriisin puhjetessa täällä olla rauhasa.Paistaa makkaraa. Todennäköisesti suomen maaperällä taistellaan joka tapauksessa. Ennemmin kunnolla aseistettuna.
Vai meinaatko että pitäisi pysyä "puolueettoman" Se julistushan meni viimeksikin niin hyvin,että menettiin pari prossaa koko väestöstä.

Suomi olisi oiva paikka sitoa vihollisen joukot. Toki me menttäisimme infran ja maan sellaisena kuin tunnemme,mutta ainakin olisi toivoa.

Toinen vaihtoehto on vain nostaa kädet ylös ja aloittaa liennytys Venäjälle. Trollilta tuli jo selvä ilmoitus suoraan Pietarin tehtaalta.

https://twitter.com/x/status/783202140424642560

 

[juuja]

Minkähän takia tuo katkoviiva koukkaa tuolta naapurin puolelta?

 

[Rauhantekijä]

Minkähän takia tuo katkoviiva koukkaa tuolta naapurin puolelta?

Näyttää taiteilijan vapaudelta ja välttää sotkemasta Suomen lippua kun kiertää. Selvä homma.

 

[juuja]

Näyttää taiteilijan vapaudelta ja välttää sotkemasta Suomen lippua kun kiertää. Selvä homma.

Huumoria yritti olla ei niin vakava kysymys

 

[Sardaukar]

Vaikka kyse ei olekaan Suomen ja USA:n yhteistyöstä tässä tapauksessa, niin NATO-maan kanssa kuitenkin. Aika selkeästi asiasta kerrotaan:

http://yle.fi/uutiset/3-9224849

Norjalaisen asiantuntijan mukaan myös Suomi ja muut Pohjoismaat hyötyvät nykyään Norjan hankkimasta tiedustelutiedosta.

– Pohjoismaiden yhteinen etu on saada mahdollisimman hyvä tilannekuva Barentsin alueesta. Tähän kuuluu tiedustelutiedon vaihto rajojen yli. Suomi hyötyy ehdottomasti Norjan tuottamasta tilannekuvasta ja myös Norja voi saada tiedustelutietoa Suomelta, sanoo everstiluutnantti Tormod Heier Norjan maanpuolustuskorkeakoulusta.

Eli jos jollekin on jäänyt vielä Ahtisaarenkin lasunnon jälkeen jokin ajatus siitä, että ollaan puolueettomia....ei olla.

 

[kimmo.j]

Taas on Laamanatorilla kiire todistella, että Neuvos..., ei kun Venäjän kyljessä on kivaa ja pahan ameriikan kanssa ei pidä kaveerata.
Nyt hän on jo antamassa tukikohtaa Ahvenanmaalta (pikku juttu jolla ei vaikutusta) ja julistanut uhraukset isänmaan puolustamiseksi turhiksi. Panee ihmettelemään miksi tällainen ihminen kirjoittaa maanpuolustusaiheiselle sivustolle.

 

[Gyllis1]

Taas on Laamanatorilla kiire todistella, että Neuvos..., ei kun Venäjän kyljessä on kivaa ja pahan ameriikan kanssa ei pidä kaveerata.
Nyt hän on jo antamassa tukikohtaa Ahvenanmaalta (pikku juttu jolla ei vaikutusta) ja julistanut uhraukset isänmaan puolustamiseksi turhiksi. Panee ihmettelemään miksi tällainen ihminen kirjoittaa maanpuolustusaiheiselle sivustolle.

Joillekin se maanpuolustus voi omassa ajatusmaailmassa tarkoittaa urhean puna-armeijan rinnalla taistelua suurta saatanaa ja suurpääomaa vastaan.

 

[Sardaukar]

Taas on Laamanatorilla kiire todistella, että Neuvos..., ei kun Venäjän kyljessä on kivaa ja pahan ameriikan kanssa ei pidä kaveerata.
Nyt hän on jo antamassa tukikohtaa Ahvenanmaalta (pikku juttu jolla ei vaikutusta) ja julistanut uhraukset isänmaan puolustamiseksi turhiksi. Panee ihmettelemään miksi tällainen ihminen kirjoittaa maanpuolustusaiheiselle sivustolle.

On siinä varmasti tiettyä masokismia takana. Vähän samaa kuin minä menisin kirjoittamaan Rasmuksen sivuille siitä, mitä mieltä olen monista asioista. Aivan samalla tavalla tulisi tod.näk. jyrätyksi.

 

[Myrskyhiiri]

Vaan mitäpä lottoatte, että mitkä mahtavat olla Yhdysvaltojen tarkoitusperät ja intressit tämän sopimuksen osapuoleksi ryhtymiselle? Yhdysvallat tuskin on kiinnostuneita kaukaisesta Suomesta, koska siellä oli Nokia, suomalaiset ovat hyviksiä, muutenkin tosi kivoja tyyppejä ja lisäksi vannoutuneita bläkmetal-örinämusiikin ystäviä.

Ettei nyt vaan hölmölän sinisilmiä vedettäisi jälleen höblästä ja sitten kölin alta... Joku muu korjaa hyödyn käärien sen tarkoin omiin taskuihinsa. Saatanan tunarit saattaisi eräskin jo edesmennyt valtiomies itsekseen päivitellä.

Minusta tämä liittoutuminen ("im Bunde") on samalla tavalla välttämätön paha kuin Saksan kanssa kihloihin meno välirauhan aikaan. Pitäisi vain muistaa pitää oma nokkansa puhtaana liittolaisen sotarikoksista tiettyä hajurakoa pitämällä ja suhde Venäjään tiukankin paikan tullen keskustelevana. Ihan niinkuin jatkosodankin aikana, paitsi että tällä kerralla voidaan olettaa, ettei mitään täysimittaista sotaa tule koska ydinaseet. 1940-luvulla meidät pelasti (talvisodan jälkeen) Neuvostoliiton miehitykseltä Saksa ja oma taitava + sisukas toiminta. Nyt kun Saksa on vielä ww2:n voittaneen läntisen suurpääoman ikeessä ja saa säännöllisesti keppiä isännältään jos ei meinaa totella (siirtolaiskysymys vs. Volkswagen-skandaali / Deutsche Bankin ylisuuret sakot, molemmat Yhdysvalloista peräisin), on uusi isäntä meille luonnollinen sopimuskumppani. Mutta samoin kuin ei jatkosodassakaan lähdetty katkaisemaan Muurmannin rataa tai menty tykittämään Leningradia, pitää nytkin pitää itsekäs tolkku tämän ihanan liittolaisen suhteen. Ennen kuin Venäjä saadaan globalisaatioruotuun takaisin, voi mennä pitkä aika koska silovikki tietää miten tätä peliä pelataan. Missään tapauksessa meidän ei pidä erehtyä Luottamaan mihinkään muuhun kuin Eloveena-kaurapuuroon ja Sibeliukseen.