Ensimmäisessä kappaleessa Yhdysvaltojen tilalle voisi vaihtaa minkä tahansa valtion. Olet kyllä oikeassa, mutta eikö tuo ole itsestään selvyys?
Toisaalta itse olen sitä mieltä, että varsin suurtakin malttia on noudatettu Suomi-USA yhteistyön osalta. Pelinappulana olemisesta meillä on kokemusta YYA-ajalta.
Toinen kappale taas kaivaa esiin revanssihenkeä, vaikka sitä ei edes ole. Vanha vasemmiston leimakirves. Mitä tulee ulkopoliittisiin suhteisiin, eivätkö ne ole normaalit? Venäjä uhittelee kuten aina, kun sen tahtoon ei taivuta. Vai sekö tässä mättää? "Konfliktien välttäminen keinolla millä tahansa", taas kuulostaa taas perinteiseltä kehoitukselta antautua heti. Ei yllätä tämäkään. Vain kehoitus paeta ulkomaille jäi pois.
Kolmas kappale, USA:lla saattaa hyvinkin olla kuvaamasi laisia intressejä Venäjään. Se onko meillä mitään merkitystä noiden intressien kanssa on toinen juttu. Jos USA haluaa yrittää kaataa Putinin hallinnon, se haluaa sitä Suomesta huolimatta. Esittämäsi skenaario on hyvin tuttu Neuvostoliiton kaatumisen yhteydessä. Mitä sitten? Venäjällä on aina joku kopla joka pitää kansaa otteessaan ja kurissa. Edes Neuvostoliiton romahtaminen ei aiheuttanut tuollaista ryntäystä. Nykyisin Venäjältä pääsee pois lähtemällä.
Neljäs kappale, taas näitä itsestään selvyyksiä. Erona näiden kahden välillä on vain demokratia ja arvot. Ja tietysti se, että toinen on ikiaikainen vihollinen joka on hyökännyt kimppuumme ilman syytä. Toinen ei.
Revanssihengen puuttuminen oli vain toteamus siitä, ettei Suomella ole tällä hetkellä aluevaatimuksia tai tavoitteita Venäjän suunnalla. Ainoa mahdollisesti kysymykseen tuleva tavoite voisi olla Petsamon ja Jäämeren yhteyden palauttaminen Suomelle, koska Petsamossa on vielä luonnonvaroja jäljellä ja Jäämeren yhteys mahdollistaisi Suomelle pääsyn osingoille pohjoisen ulottuvuuden luonnonvaroista.
Suomen kannalta hyödyllinen yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa on täysin eri asia kuin tälläkin foorumilla aivan liian monen suitsuttama erikoinen tahtotila täydellisestä antautumisesta Yhdysvalloille ja tämän roistomaisille intresseille ehdoitta. Edes Suomen pieni koko ja heikkous eivät riitä perustelemaan sitä, että miksi ihmeessä ihmiset ovat vapaaehtoisesti laskemassa housujaan nilkkoihin ja tarjoamassa pyllyään Yhdysvalloille. Jos tämä ei ole totaalisen munatonta antautumismielialaa, niin mikä sitten on?
Oleellista Yhdysvaltojen kanssa tehtävässä yhteistyössä on Suomen oma toimijuus. Suomen on kaikissa olosuhteissa säilytettävä itsenäinen päätöksentekokyky Suomen omista kansallisen itsekkäistä lähtökohdista, jolloin Yhdysvaltojen intressien mukainen, mutta Suomen kansallisten etujen vastainen toiminta on oltava ehdoton showstopper. Tähän lukeutuu myös Yhdysvaltojen joukkojen tunkeutuminen Suomen alueelle millä tahansa verukkeella ilman Suomen esittämää kutsua ja lupaa. Oman toimijuuden menettäminen tarkoittaa Yhdysvaltojen pelinappulaksi alistumista ja toimintaa ainoastaan Yhdysvaltojen omista lähtökohdista ilman suomalaiskansallista hyötymisen mahdollisuutta.
Jos Suomi säilytti oman toimijuutensa ja päätöksentekokykynsä jopa Saksan kanssa 1941-44, vaikka itse Hitler painosti ankarasti, niin sama onnistuu kyllä Yhdysvaltojenkin kanssa, vaikka painostamassa olisi koko globaali rahaeliitti. Jos Yhdysvallat haluavat myydä Suomelle ensilinjan kalustoaan, niin tietysti ne kannattaa ottaa vastaan, koska se on Suomen omien intressien mukaista. Tarvittaessa Suomen kansallisten etujen niin vaatiessa on kuitenkin oltava myös erittäin matalalla kynnyksellä valmiita vaikka ampumaan amerikkalaisia selkään heidän omilla aseillaan tai muuten pettämään heidät katalasti heti tilaisuuden tullen.
Suomalaisen ei tarvitse tuntea Yhdysvaltoja tai amerikkalaisia kohtaan minkäänlaista myötätuntoa, sillä amerikkalaiset eivät ole Suomen ystäviä tai ns. "samiksia". Amerikkalaiselle propagandalle ominaisen lässytyksen "vapaudesta ja demokratiasta" tai "yhteisistä arvoista" voi noteerata omaan alhaiseen arvoonsa. Tosiasiassa siinäkin maassa kaikki oikeasti tärkeät päätökset tehdään aivan muista kuin kansanvallan tai demokratian lähtökohdista, joihin ei tavallinen averagejoe voi edes äänestämällä vaikuttaa. Vaikka muodollinen asiaan kuuluva "vapauden ja demokratian" teatteri "amerikkalaisine unelmineen" pyöriikin framilla.
Trumpin valinta on tällä hetkellä aika epätodennäköistä. Ja vaikka hänet valittaisiinkin, kannattaa muistaa että Yhdysvaltojen perustuslakiin on varsin huolella kirjattu "checks and balances" -periaate. Kongressi voi merkittävästi rajoittaa presidentin valtaa jos yhteistoiminta ei pelaa. Trump kuvittelee voivansa päättää asioita, mutta reaalimaailma on ihan toista. Esimerkiksi kun Trump uhosi erottavansa kaikki nykyiset kenraalit ja amiraalit ja korvaavansa heidät eläkkeeltä otettavilla kenraaleilla, jotka ovat hänen tukijoitaan. Yhdysvalloissa presidentillä on vain esittelyvalta korkeimmissa virkanimityksissä, kongressi päättää nimityksistä. Eli välttämättä yksikään hänen esityksistään ei menisi läpi. Sama pätee moniin ulkopoliittisiin asioihin ja sopimuksiin. Meikäläisen arvio on, että jos Trump valitaan, Yhdysvaltojen jo nyt huonosti toimiva hallinto lamautuu noin vuodeksi kun mikään virkanimitys tai lakiesitys ei mene eteenpäin. Mikä luo tietenkin otollisen tilanteen Putinille toimia.
Toivottavasti kuitenkin Clinton valitaan, vaikka melkoinen konna hänkin on. On kuitenkin ulkopoliittisesti paremmin ennustettavissa oleva ja hänellä on paremmat mahdollisuudet neuvotella venäläisten kanssa. Venäläisten kanssa kun ei tehdä kumppanuuksia, puukottavat aina selkään, vaan neuvotellaan vahvoista neuvotteluasetelmista, missä voidaan osoittaa, että jos sopimusta ei saada aikaiseksi tai se ei pidä, vaihtoehdot käyvät Venäjälle hyvin kalliiksi. Syyrian "aselepo" on hyvä esimerkki sopimuksesta, josta kaikki asiantuntijat sanoivat, että Venäjä ei sitä tule noudattamaan. Kerry ei osannut tehdä Putinille selväksi, mitkä ovat vastatoimet jos sopimuksesta ei pidetä kiinni.
Tuota "sotahurmetta" en kyllä tunnista kovinkaan monen NATO-kannattajan taholta. Ei tässä kukaan sotaa halua, mutta ainoa keino selvitä Venäjän kanssa on osoittaa voimaa.
Ja kyllä, yksikään suurvalta ei toimi ilman omien intressiensä turvaamista tai vahvistamista. Siksi pitääkin tehdä kumppanuuksia suurvaltojen kanssa joiden intressit ovat yhteneväisiä omiemme kanssa, ja molempia hyödyntäviä.
Ei kannata vielä tässä vaiheessa tehdä liian nopeita päätelmiä Trumpin valinnan todennäköisyydestä, vaikka länsimainen valtamedia onkin valjastanut koko informaatiovaikuttamisen potentiaalinsa Clintonin tukemiseen ja Trumpin mustamaalaamiseen. Molemmat ovat erittäin huonoja vaihtoehtoja, mutta Clinton on hallitsevan ja samalla myös länsimaisen valtamedian omistavan eliitin ehdokas, mikä ei ole jäänyt epäselväksi. Trumpin suosio näyttää olevan ensisijaisesti amerikkalaisten protesti vallitsevaa järjestelmää vastaan ja Clintonin tappio tarkoittaisi sitä, että röyhkeä eliitti saisi kerrankin sormilleen. Jo pelkästään tämä mainion option mahdollisuus riittää tekemään Trumpista vähemmän huonon vaihtoehdon.
Suomessakin vaaleja propagoidaan sellaisella intensiteetillä ja tavalla, että voisi luulla suomalaisten olevan valitsemassa Yhdysvaltojen seuraavaa presidenttiä. Aika hassua.
