Suomen ja Yhdysvaltain välinen puolustusyhteistyösopimus

[Lepard]

Suomalaisilta unohtuu tässä, että myös Yhdysvallat toimivat vain ja ainoastaan omien intressiensä mukaisesti siinä määrin kuin se heidän itsensä kannalta on tarpeellista. Suomi on siinä kuviossa heille pelkkä uhrattavissa oleva pelinappula.

Entä sitten kun Yhdysvallat toteavat soulongsakers ja siirtävät painopisteensä Tyynellevaltamerelle?

Kerro jotain uutta. Kaikki suurvallat toimivat omien etujensa pohjalta. Kysymys onkin siitä, että kannattaa valita kumppanit joiden edut ovat meidän kanssamme yhteneviä. Kannattaako liittoutua rosvokoplan kanssa joka ryöstää sekä omia kansalaisiaan että naapureita, polkee kansansa demokraattisia oikeuksia, hyökkäilee valloitustarkoituksessa naapurimaihinsa ja pilkkaa kaikkia kansainvälisiä sopimuksia? Taii liittoutua maan kanssa, jolla on tietyistä puutteistaan huolimatta selkeästi arvot, jotka ovat lähempänä omia arvojamme kuin Putinin rosvokoplalla?

Yhdysvaltojen etuihin kuuluu Eurooppa, jota ei hallitse autokraattinen Venäjä. Eiköhän se ole meidänkin etumme. Tämä on selkeästi kirjattu kansalliseen turvallisuusstrategiaan ja sitä toteutetaan aktiivisesti mm käyttämällä ensi vuonna melkein 4 miljardia dollaria joukkojen harjoituksiin Euroopassa sekä materiaalin ennakkovarastointiin Eurooppaan. Jenkit ovat luomassa kykyä saada divisioona taisteluvalmiiksi Euroopassa muutamassa viikossa. Tuskinpa noita peliliikkeitä tehdään ihan huvin vuoksi. Jenkit ovat pelastaneet Euroopan diktatuurilta jo kaksi kertaa, ovat näköjään tekemässä sitä jo kolmannen kerran.

Ja USA:lla on globaalina supervaltana kyky hoitaa intressejä sekä Euroopassa että Tyynellämerellä. Painopisteen muutosta Tyynelle Valtamerelle on tehty jo vuosikymmen, mutta itseasiassa USA:n joukot ovat tänä päivänä keskittyneet enemmän Pohjois-Amerikkaan kuin ehkä koskaan aikaisemmin Toisen Maailmansodan jälkeen. Uutena strategiana on käyttää joukkoja ja suorituskykyjä joustavasti ja nopeasti tarvittavaan suuntaan. Tämä mahdollistaa Euroopan suojaamisen tulevaisuudessakin ilman 300 000 Eurooppaan sijoitettua sotilasta, kuten Kylmän Sodan aikana tehtiin. Eli ei USA Eurooppaa tule jättämään vaikka monii trolli niin toivookin.

Ps. Se sanonta jota yritit menee "So long Suckers".

 

[Bushmaster]

Erinomainen kirjoitus

Yhdysvallat on valmis toimittamaan Suomelle ja Ruotsille myös Patriot-ohjuksia
12.10.2016 22:25 Ari Pesonen

http://aripesonen1.puheenvuoro.uusi...n-suomelle-ja-ruotsille-myos-patriot-ohjuksia


Tämä blogikirjoitus on pitkä ja tarkoitettu vain niille henkilöille, joita puolustus- ja turvallisuuspolitiikka erityisesti kiinnostavat.

Perinteisesti valtioilla on ollut kaksi mahdollista puolustuksellista strategiaa estää ja eliminoida ennalta vihollisen toimintaa omaa maata ja kansakuntaa kohtaan. Nuo puolustusstrategiat ovat englannin kielellä Deterrence by punishment ja Deterrence by denial. Hyviä ytimekkäitä suomennoksia termeille ei ole, mutta Deterrence by punishment -strategian voisi kääntää vaikkapa Sotilaallinen pelote rankaisemalla -termillä ja Deterrence by denial -termin voi kääntää vaikkapa Sotilaallinen pelote torjumalla -termillä.

Deterrence by punishment -strategissa lähtökohta on, että puolustaja pitää yllä vastustajaan nähden niin uskottavaa ja vakuuttavaa sotavoimaa, että hyökkääjä katsoo kustannuksensa sotatoimissa tulevan niin suuriksi, ettei minkäänlaisiin sotatoimiin ole syytä ryhtyä, ja strategialla on näin ennalta ehkäisevä vaikutus. Strategia perustuu pitkälti ennalta ehkäisevään pelotteeseen, jonka puolustajan voimakas ja ylivoimainen asearsenaali saa aikaan.

Deterrence by denial -strategissa lähtökohta puolestaan on, että puolustaja tekee hyökkääjälle vaikeaksi saavuttaa ja toteuttaa hyökkääjän asettamia [osa]päämääriä, ja hyökkääjä katsoo kustannuksensa sotatoimissa tulevan niin suuriksi, ettei sotatoimiin ole syytä ryhtyä. Strategiassa pyritään tekemään hyökkääjän sotilaalliset toimet kannattamattomaksi tekemällä hyökkääjän tavoite - esimerkiksi alueellinen valloitus - mahdollisimman vaikeaksi saavuutta ja/tai ylläpitää. Strategia perustuu jossain määrin ennalta ehkäisevään pelotteeseen, jonka hyökkääjän saama uhka tappioista saa aikaan, muttei vastaavassa määrin kuin Deterrence by punishment -strategissa.

Deterrence by punishment -strategiaa ovat harjoittaneet ja harjoittavat edelleen sellaiset suurvallat, joiden sotilaallinen kyvykkyys on riittävän suuri potentiaaliseen hyökkääjään tai vastustajaan nähden. Deterrence by punishment -strategiassa puolustajan sotilaallinen kyvykkyys ja iskuvoima eivät saa herättää pienintäkään epäilystä hyökkääjässä.

Kylmän sodan aikaan Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton sotilasstrateginen toiminta perustui molempien maiden Deterrence by punishment -strategiaan ja sen luomaan kauhun tasapainoon. Sota maiden välillä olisi merkinnyt molempien valtioiden ja samalla myös koko muun maailman loppua. Tilanne oli status quo, ja kylmän sodan aika etenkin Euroopassa olikin rauhan aikaa itäblogin kahta sisäistä kahinaa lukuun ottamatta. Strategia oli siis sinänsä erittäin hyvin toimiva.

Neuvostoliiton hajoaminen ja Venäjän sotilaallisen voiman romahdus veivät pohjan pois monilta osin Venäjän harjoittamalta Deterrence by punishment -strategialta sekä samalla myös kylmän sodan aikaiselta kauhun tasapainolta. Maailmassa oli enää jäljellä yksi sotilaallinen supervalta, ja se oli Yhdysvallat. Venäjä oli toki edelleen ydinasevalta.

Deterrence by denial -strategiaa harjoittavat puolestaan pienemmät valtiot, joiden sotilaallinen voima on vähäisempää. Strategiassa sotavoimia sijoitetaan luomaan hyökkääjälle menetyksiä niin, että valloitusyritykselle tulee riittävästi hintaa. Suomen vallitseva puolustusstrategia (alueellinen puolustus) perustuu Deterrence by denial -strategiaan.

Suomen alueelliseen puolustukseen perustuva nykyinen Deterrence by denial -strategia on jo vanha ja vanhentunut kylmän sodan ajoilta, jolloin ensisijaisena uhkana Suomelle nähtiin muualla Euroopassa olevan konfliktin eskaloituminen Suomen alueelle. Tänä päivänä uhkana on Venäjän hyvin rajoitetut nopeat iskut ottaa hyvin pieniä rajoitettuja alueita haltuunsa ja toimia Suomen alueella sotilaallisesti ohjuksiin ja ilmavoimiin tukeutuen, ei niinkään maavoimiin tukeutuen. Venäjä ei lähde tapattamaan Suomen metsiin tuhansia sotilaitaan. Lisäksi Venäjä tietää Suomen haasteellisen maantieteellisen aseman asehuollon suhteen sekä Suomen pienet asevarannot etenkin ohjuspuolella, mikä saa Venäjän harkitsemaan Suomen eristämistä muista länsimaista sotilaallisesti ja tukahduttamaan Suomen huollon puutteeseen. Suomi kokonaisuudessaan joutuisi siis Venäjän A2/AD-eristystoimien (Anti-Access/Area Denial) kohteeksi.

Deterrence by punishment -strategiassa puolustaja ostaa korkeammilla puolustusmenoilla asevoimien uskottavuuden niin, ettei hyökkäystä puolustajaa vastaan tapahtuisi ollenkaan. Strategian etu on, ettei sotatuhoa ja ihmisuhrien menetyksiä omalla maalla tapahtuisi strategian onnistuessa. Deterrence by denial -strategiassa taas puolustaja on varautunut myös sotatuhoihin omalla maaperällä samoin kuin ihmisuhreihin. Puolustusmenot ovat puolestaan pienemmät kuin Deterrence by punishment -strategiassa, mutta kustannuksia tulee sitten sodan aiheuttamasta tuhosta ja ihmisuhreista.

Yhdysvalloille Deterrence by punishment -strategian harjoittajana Al-Qaidan hyökkäys New Yorkin WTC- tornitaloja ja Pentagonia vastaan 15 vuotta sitten 11.9.2001 oli katastrofi. Yhdysvalloille myös jälkeenpäin järkytys oli suuri, kun maan harjoittamaan Deterrence by punishment -strategiaan oli ilmaantunut terrorismin menevä aukko.

Nato-maiden turvallisuus perustuu edelleen pääosin Deterrence by punishment -strategiaan Yhdysvaltain asevoimien luoman pelotteen kautta mukaan lukien Nato-maiden ydinaseet. Nato-jäsenyys on pienelle maalle erittäin kustannustehokas ja vähäriskinen turvallisuuden suhteen. Strategian onnistumisesta kertoo se, että Nato-maat ovat saaneet olla hyvin rauhassa jo vuodesta 1949 lähtien.

Yhdysvaltain sitoutumista Nato-liittolaisiin ei epäillä, tuo sitoutumisen maine luotiin kylmän sodan aikoina, eikä sitä ole missään vaiheessa horjutettu. Vastaavanlaista sitoumuksellista sopimusta puolustuksen alalla kuin Nato Yhdysvaloilla ei muualle ole ja tuskin myöskään tulee. Yhdysvalloissa on tulossa ja on jo pitkälti tullut Deterrence by punishment -strategian rinnalle osia Deterrence by denial -strategiasta jäljempänä tässä kirjoituksessa esitetysti, ja nämä Yhdysvaltain linjaukset vaikuttavat myös Naton toimintaan.

****

Venäjän Krimin niemimaan valloitus ja sota Itä-Ukrainassa tuli länsimaille ja myös Yhdysvalloille täytenä yllätyksenä vuonna 2014 vastaavasti kuin Al-Qaida-terroristijärjestön hyökkäys suoraan Yhdysvaltoihin vuonna 2001. Venäjä jatkoi yllätyksiään Syyriassa vuonna 2015 aloittamalla sotatoimet presidentti al-Assadin vastustajia vastaan. Kiina on puolestaan ollut aktiivinen sotilaallisissa toimissaan Etelä-Kiinan merellä rakentamalla sinne keinotekoisia sotilassaaria. Ylimääräistä huolta Yhdysvalloille on tuonut myös Pohjois-Korea ohjusohittelullaan sekä terroristijärjestöt, Al-Qaidan jälkeen Isis nyt myöhemmin.

Yhdysvaloissa puhutaan Venäjän ja Kiinan uudesta Limited war -strategiasta, joka haastaa Yhdysvaltain vanhan Deterrence by punishment -strategian. Limited war -strategiaa on pidettävä ensisijaisesti hyökkäysstrategiana. Venäjä ja Kiina ovat valmiita tekemään hyökkäyksellisiä rajoittuja sotatoimia Deterrence by denial -strategian muodossa, ja tämä edellyttää Yhdysvalloilta uudenlaista sotilaallista strategiaa. Krimin niemimaa ja Itä-Ukraina ovat olleet esimerkkejä Venäjän uudesta Limited war -strategiasta, ja Etelä-Kiinan meri puolestaan Kiinan Limited war -strategiasta. Toistaiseksi aktiivisilta sotatoimilta on onneksi Etelä-Kiinan merellä vältytty.

Deterrence by punishment -strategia ei enää toimi kylmän sodan tapaan. Nykyaika ei ole vastaavanlaista kauhun tasapainon muodostamaa rauhan aikaa etenkään Euroopassa kuten kylmän sodan aika oli. Yhdysvallat on noteerannut Venäjän ja Kiinan strategian muutoksen ja ryhtynyt toimiin ennen kaikkea liittolaistensa ja läheisten kumppaneittensa turvallisuuden parantamisesti erityisesti Venäjän Euroopan-puoleisessa etulinjassa (”front line”).

Venäjä ja Kiina - molemmat ydinasevaltoja myös - ovat kasvattamassa nopeasti asearsenaaliaan, mutta Yhdysvaltojen tasolla kyseiset maat eivät ole etenkään konventionaalisissa aseissa.

Yhdysvallat näkee erityisenä huolena, että Venäjä ja Kiina ovat kehittäneet taktiikkaa torjua Yhdysvaltain vastapelotetta (”developing tactics for evading retaliatory deterrence”).

Erityinen uhka Yhdysvaltain Euroopan liittoisille ja kumppaneille on Venäjän kehittämät rajoitetun sodan tekniikat (”limited-war techniques”), joita olemme nähneet Venäjän harjoittaneen Ukrainassa ja Syyriassa. Yhdysvallat puhuu Venäjän ”jab and grab” -taktiikasta, toisin sanoen ”tökätä ja siepata” -taktiikasta, jonka olemme nähneet Krimin valtauksena. Tuollaisen sotilaallisen toiminnan estämiseen Deterrence by punishment -strategia yksistään ei ole enää toimiva.

Jatkossa Yhdysvaltain sekä sen liittolaisten ja kumppanien on varauduttava, että on olemassa mahdollisuus joutua Venäjän tai Kiinan kanssa rajoitettuihin sotiin. Sodan mahdollisuutta etenkin itäisessä Euroopassa on pidettävä kohonneena, kuten myös täällä Itämeren ympäristössä.

****

Yhdysvallat on nyt uusimassa strategiaansa etenkin Itä-Euroopan maissa, joita Yhdysvalloissa kutsutaan monessa yhteydessä etulinjan liittolaisiksi (frontline allies), ja näihin maihin kuuluvat myös Ruotsi ja Suomi kumppanimaina. Etulinjan liittolainen ei tarkoita suinkaan sitä, että maat toimisivat puskurina taaempana oleville maille. Tuollaista virhekäsitystä etenkään Suomessa ei saa muodostaa, mihin Suomessa on hanakasti pyritty jopa Suomen terävimmässä ulkopoliittisessa johdossa. Yhdysvaltain pyrkimys on lisätä kyseisten maiden turvallisuutta nostamalla vihollisen hyökkäyskynnystä joutumatta asevarustelukierteeseen. Yhdysvaltain toiminta on hyvin vastuullista, vaikka monet Suomessa näkevät asian ihan päinvastoin.

Euroopassa Natoon kuulumattomat etulinjan valtiot ovat tällä hetkellä erityisiä riskitekijöitä Euroopan turvallisuudelle: Suomi, Ruotsi, Georgia ja Ukraina.

Uutta strategiaa on yksityiskohtaisemmin kuvattu Yhdysvaltain kolmannessa vastavoimastrategiassa (The Third U. S. Offset Strategy), joka julkaistiin marraskuussa 2014. Käsittelin tuota strategiaa tarkempiin kirjoituksessa otsikolla ”Yhdysvaltain puolustuksen uusin Offset strategy luo Venäjälle uusia haasteita”, joka löytyy täältä. Yhdysvaltain puolustusministeriö esitteli tuota strategiaa liittolaisilleen ja kumppaneilleen Washingtonissa 28.1.2015, ja esitys löytyy otsikolla ”The Third U.S. Offset Strategy and its Implications for Partners and Allies” täältä.

Mitä sitten Yhdysvaltain uudet strategiapainotukset tarkoittavat meille etulinjan liittolaisille ja kumppaneille? Yhdysvallat puhuu ”Diversifying Deterrence Options”, suomennettuna ”Ehkäisevien vaihtoehtojen monipuolistaminen”.

Yhdysvaltain ydinaseet toimivat edelleen pohjimmaisena pelotteena niin, että niitä ollaan valmiita myös uskottavasti käyttämään. Deterrence by punishment -strategian voidaan katsoa toimivan hyvin ydinaseiden suhteen, vaikka Venäjä onkin höllentänyt ydinaseiden käytön käsitteitä. Ydinaseiden puolesta suursodan vaaraa on pidettävä vähäisenä, ja ydinaseet luovat edelleen vastaavaa turvaa Yhdysvalloille ja sen Nato-liittolaisille kuin kylmänsodan aikana Venäjän ja etenkin Kiinan suhteen. Ydinasepelote suojaa vain Nato-maita, ei Suomea eikä Ruotsia kumppanimaina.

Jatkossa Yhdysvallat nojautuu myös tiettyihin Deterrence by denial -strategian osiin. Yhdysvallat on jo ottanut ja ottaa lisää edelleen Deterrence by denial -strategiasta tuttuja toimintatapoja, joiden mukaisesti Yhdysvallat on valmis toimimaan liittolaistensa ja kumppaniensa vahvistamiseksi etenkin Itä-Euroopassa. Yhdysvaltain Deterrence by denial -strategian käytöstä on jaoteltavissa kolme perustapaa vahvistaa etulinjan maita Venäjän luomaa uhkaa vastaan. Tavat ovat siis puolustuksellisia (defensiivisiä), eivät hyökkäyksellisiä (offensiivisia).

Ensimmäinen tapa on vaikeuttaa mahdollisen hyökkääjän (siis Venäjän) mahdollisuuksia ottaa Yhdysvaltain liittolais- tai kumppanimaa tai sen osa Venäjän omaan hallintaan (”To make an ally or piece of territory harder to take.”). Tämä toteutetaan esimerkiksi sijoittamalla puolustuksellisia elementtejä sinne, minne hyökkääjä tuntee sen oman hyökkäysstrategian perusteella halukkuutta. Esimerkkinä voisi olla esimerkiksi Ruotsin Gotlanti, jonne voitaisiin sijoittaa puolustuksellisia Patriot-ohjuksia estämään Venäjän Gotlannin haltuunottoa saadakseen Itämeri hallintaansa.

Toinen tapa on pyrkiä tekemään mahdollisimman vaikeaksi mahdolliselle hyökkääjälle (siis Venäjälle) pitää mahdollisesti Yhdysvaltain liittolais- tai kumppanimaalta vallattu alue. Tällaista vaihtoehtoa käytettäisiin tilanteissa, jossa Yhdysvaltain liittolainen tai kumppani on sotilaallisesti heikko suhteessa hyökkääjään, mutta jonka tahdonvoima on suuri vastustaa vihollista. Kyse voisi olla esimerkkisi sissitoiminnasta vihollisen lyömiseksi, ja hyvä esimerkki on Suomen sotilaallinen sissitoiminta maahantunkeutujaa kohtaan.

Kolmas tapa on tehdä kumppanimaasta tai kyseessä olevasta alueesta teollisesti vahvempi kuin vihollinen. Kyse ei ole sotilaallisesta toimesta vaan talouteen ja elinkeinoelämään liittyvästä. Euroopassa Yhdysvallat näkee EU:n tällaisena toimijana, jonka talousintegraatio ja jäsenmaiden keskinäinen riippuvuus taloudessa nostavat vihollisen kynnystä hyökätä. Esimerkkinä voisi olla Ukrainan yhä tiukempi sitominen Euroopan unioniin taloudellisesti, mikä nostaisi Venäjän kynnystä laajentaa interventioita Itä-Ukrainan ulkopuoliseen Ukrainaan.

****

Mitä sitten Yhdysvallat on jo tehnyt ja tulee vielä tekemään Itä-Euroopan turvallisuuden parantamiseksi päivittämiensä strategioiden mukaisesti? Venäjän aloittamien sota-aggressioiden jälkeen vuodesta 2014 Yhdysvaltain toimet ovat olleet mittavia verrattuna eurooppalaisten itsensä tekemiin toimiin eurooppalaisen turvallisuuden parantamiseksi. Euroopan omat toimet oman turvallisuuden parantamiseksi ovat olleet hävettävän vähäisiä. Euroopan puolustus on edelleen kylmän sodan ajan mukaisesti ulkoistettu Yhdysvalloille.

Yhdysvallat ja Nato sijoittavat vuoteen 2017 mennessä neljä pataljoonaa Baltian maihin ja Puolaan. Kolmeen Baltian maahan tulee yksi pataljoona kuhunkin ja neljäs Puolaan. Puolaan sijoitettava pataljoona on täysin yhdysvaltalainen. Pataljoonien vahvuus on 800–1 200 sotilasta, ja Yhdysvallat tulee todennäköisesti sijoittamaan myös Norjaan ehkäpä 300 sotilasta kiertävästi, ja myös noiden sotilaiden voidaan katsoa toimivan tripwire-joukkona (HS 10.10.2016). Aikaisemmin ennen kesän 2016 Varsovan Nato-huippukokouksen päätöstä kussakin Baltian maissa on harjoitellut yksi Yhdysvaltain 150 sotilaan komppania.

Yhdysvallat puhuu noista joukoista ”tripwire toops” -termillä, suomennettuna ”ansalankajoukoista”, joiden pohjimmainen tarkoitus ei suinkaan ole muodostaa pärjäävää vastavoimaa Venäjän mahdolliselle hyökkäykselle, vaan toimia käynnistävänä mekanismina tietyille strategisille toimille, mikäli joukkoja uhattaisiin.

Mikäli nuo vähäiset Nato-joukot ja etenkin yhdysvaltalaisjoukot joutuisivat Venäjän aggression kohteeksi, tarkoittaisi se Venäjän hyökkäystä Yhdysvaltoja vastaan. Yhdysvallat aloittaisi toimet Deterrence by punishment -strategian mukaisesti, ja olisi tarvittaessa valmis vastaamaan Venäjälle myös ydinasein. Tätä ei julkisesti mainita eikä mainosteta, mutta Venäjä tietää tämän logiikan jo kylmän sodan ajoilta. Venäjältä vaatisi todella suurta uskallusta hyökätä Nato-maahan ja etenkin yhdysvaltalaisjoukkoja vastaan. Tripwire -joukot toimivat Deterrence by punishment -strategiassa sotaa ennalta ehkäisevänä toimena.

Yhdysvallat ja Nato ovat lisänneet vuodesta 2014 sotilasharjoituksia itäisessä Euroopassa mukaan lukien Ruotsin ja Suomen alueet. Suomessa tänä vuonna on pidetty jo kolme harjoitusta, joissa Yhdysvallat on ollut mukana (Baltops-harjoitus Hankoniemessä, Arrow 16 -harjoitus Niinisalossa ja Cross Border Training -harjoitustoiminta Rissalassa).

Yhdysvaltain Eurooppa-joukkojen keskeiset sotaharjoitukset Euroopassa löytyvät kirjauksina täältä ja sotilaalliset tapahtumat laajemmin löytyvät kirjauksina täältä. Itä-Euroopan maista Baltian maissa on yhteensä 17 sotilaallista harjoitustapahtumamerkintää, Puolassa 8 sotilaallista tapahtumamerkintää, Ukrainassa 4 sotilaallista tapahtumamerkintää, Romaniassa 2 sotilaallista tapahtumamerkintää ja Bulgariassa 3 sotilaallista tapahtumamerkintää. Lisäksi Itämerellä on yksi merkintä ja Mustallamerellä kaksi merkintää. Harjoitustoiminta on siis hyvin laajaa.

Yhdysvallat on budjetoinut ensi vuodelle lisää varoja Itä-Euroopan puolustamiskyvyn vahvistamiseksi. Yhdysvallat kasvattaa sotilasmenoja Euroopassa yli 3,4 miljardilla dollarilla eli noin 3,1 miljardilla eurolla vuonna 2017, mikä yli nelinkertaistaa vuoden 2016 789 miljoonan dollarin budjetin.

Ukrainan tapahtumien jälkeen Nato päätti 24.6.2015 laajentaa ja muotoilla uudelleen Euroopassa vuonna 2003 perustettuja 13 000 tuhannen sotilaan vahvuisia nopean toiminnan NRF-joukkoja (Nato Response Force). Uusien joukkojen vahvuus tulee olemaan 40 000 sotilasta. NRF-joukkoihin tulee erityistaidolliset keihäänkärkijoukot (spearhead force), Naton nimeämänä Very High Readiness Joint Task Force (VJTF). Määräaika joukkojen saamiseksi kokonaisuudessaan taisteluvalmiuteen on kaksi vuorokautta, ja joukot ovat valmiit ensi vuonna.

Yhdysvalloilla on tällä hetkellä Eurooppaan sijoitettuna 67 000 sotilasta. Niin pitkään kuin Naton VJTF-joukot eivät ole valmiit, vastuu riittävän nopeaan toimintaan Nato-maissa on kunkin Nato-maan omien nopean toiminnan joukkojen lisäksi Yhdysvalloilla.

Yhdysvallat on lisännyt myös asemyyntiä itäiseen Eurooppaan ja mahdollistanut sellaisten asejärjestelmien myyntiä, joita aikaisemmin ei ole pidetty suotavana myydä. Asekaupoista on enemmän kirjauksia kahdessa seuraavassa luvussa.

****
loput linkistä...

 

[tiedotusosasto]

Erinomainen

No olipas nautittavaa ja tunteista vapaata luettavaa aiheesta josta tälläistä ei juurikaan ole tarjolla. Toivottavasti teksti löytää päättävien poliitikkojenkin pöydälle.

Ilman Nato-jäsenyyttäkin tänne voisi ottaa siis enemmän yhteisiä harjoituksia ja vaikka vuokralle ja ylipäätään maaperällemme tätä kovinta ja terävintä aseteknoligiaa. Toisaalta järjetöntä olla hakeutumatta Natoon.

Mielestäni yhdysvaltojen ohjuslaiva patriot-kalustoineen voisi harjoitella jossakin esim Porin satamassa tai Haminassa ympärivuotisena.

Pesosen nykyistä toimea en penkonut mutta oli missä vain niin ainakin Vanhasen voisi saman tien korvata ja konsultoida samalla Niinistöjä.

 

[JR49]

Erinomainen kirjoitus

 

[Laamanator]

Kerro jotain uutta. Kaikki suurvallat toimivat omien etujensa pohjalta. Kysymys onkin siitä, että kannattaa valita kumppanit joiden edut ovat meidän kanssamme yhteneviä. Kannattaako liittoutua rosvokoplan kanssa joka ryöstää sekä omia kansalaisiaan että naapureita, polkee kansansa demokraattisia oikeuksia, hyökkäilee valloitustarkoituksessa naapurimaihinsa ja pilkkaa kaikkia kansainvälisiä sopimuksia? Taii liittoutua maan kanssa, jolla on tietyistä puutteistaan huolimatta selkeästi arvot, jotka ovat lähempänä omia arvojamme kuin Putinin rosvokoplalla?

Yhdysvaltojen etuihin kuuluu Eurooppa, jota ei hallitse autokraattinen Venäjä. Eiköhän se ole meidänkin etumme. Tämä on selkeästi kirjattu kansalliseen turvallisuusstrategiaan ja sitä toteutetaan aktiivisesti mm käyttämällä ensi vuonna melkein 4 miljardia dollaria joukkojen harjoituksiin Euroopassa sekä materiaalin ennakkovarastointiin Eurooppaan. Jenkit ovat luomassa kykyä saada divisioona taisteluvalmiiksi Euroopassa muutamassa viikossa. Tuskinpa noita peliliikkeitä tehdään ihan huvin vuoksi. Jenkit ovat pelastaneet Euroopan diktatuurilta jo kaksi kertaa, ovat näköjään tekemässä sitä jo kolmannen kerran.

Ja USA:lla on globaalina supervaltana kyky hoitaa intressejä sekä Euroopassa että Tyynellämerellä. Painopisteen muutosta Tyynelle Valtamerelle on tehty jo vuosikymmen, mutta itseasiassa USA:n joukot ovat tänä päivänä keskittyneet enemmän Pohjois-Amerikkaan kuin ehkä koskaan aikaisemmin Toisen Maailmansodan jälkeen. Uutena strategiana on käyttää joukkoja ja suorituskykyjä joustavasti ja nopeasti tarvittavaan suuntaan. Tämä mahdollistaa Euroopan suojaamisen tulevaisuudessakin ilman 300 000 Eurooppaan sijoitettua sotilasta, kuten Kylmän Sodan aikana tehtiin. Eli ei USA Eurooppaa tule jättämään vaikka monii trolli niin toivookin.

Ps. Se sanonta jota yritit menee "So long Suckers".

Kaivetaanpa kristallipallo esille.

Sitten Trumpista tulikin Yhdysvaltojen seuraava presidentti, joka ryhtyi liennyttämään vastakkainasettelua Venäjän kanssa ja samalla Suomessakin joidenkin piirien Nato-haaveet solahtivat pöntöstä alas. Suurella innolla odotettua oikeaa sotaa ei koskaan tullutkaan...

Oikeasti on hyvä asia, että Suomi saa tukea Yhdysvalloilta ja Natolta, mutta kaiken on tapahduttava Suomen kansallisten intressien lähtökohdista.

 

[kimmo.j]

Kaivetaanpa kristallipallo esille.

Sitten Trumpista tulikin Yhdysvaltojen seuraava presidentti, joka ryhtyi liennyttämään vastakkainasettelua Venäjän kanssa ja samalla Suomessakin joidenkin piirien Nato-haaveet solahtivat pöntöstä alas. Suurella innolla odotettua oikeaa sotaa ei koskaan tullutkaan...

Oikeasti on hyvä asia, että Suomi saa tukea Yhdysvalloilta ja Natolta, mutta kaiken on tapahduttava Suomen kansallisten intressien lähtökohdista.

Minusta tuntuu, että sinä sekoitat intressit. Tuki Natolta ja USA:lta on Suomen intresseissä, koska tuo tuki vahvistaa meitä ja heikentää Venäjän vaikutusmahdollisuuksia Suomessa. Siksi ne ovat vastoin Venäjän intressejä, sehän tässä tässä tuntuu olevan harmituksen aihe.

 

[Soldierblue]

Tuntuu vähän tämä yhteistyö että Suomi pitää (pitäisi) ostaa amerikkalaista konetta.....SuperHornet tai F-35...

 

[jurppi]

Tuntuu vähän tämä yhteistyö että Suomi pitää (pitäisi) ostaa amerikkalaista konetta.....SuperHornet tai F-35...

Suomi on joka tapauksessa hankkimassa uusia koneita muutaman vuoden päästä. Tämä kauppa kiinnostaa kaikkia mahdollisia toimittajia.. Myös ruotsalaiset ovat kärkkymässä mahdollista tilausta..ranskalaiset myös, mutta heitä rasittaa aikaisempien hankintojen toimitusten viivästyminen ja liiat lupaukset. Tuskinpa he ovat siinä suhteessa miksikään muuttuneet.

Jenkeillä on omat etunsa niin aseiden, toimitusten ja kaikenlaiten muiden tukipalveluiden suhteen..varsinkin kun tarvitaan ylimääräisiä optioita mahdollisen kriisin (=Venäjän painostus/hyökkäys) yhteydessä. Jenkit lienee ainoa joka oikeasti kykenee tarjoamaan uskottavalla tavalla palveluita tällaisessa tilanteessa. Satelliittitietoa, avackseja ym., sopivaa ohjuskalustoa jne. Nykyaikaisessa ilma-aseessa kun tarvitaan monenlaista muutakin kuin pelkkää lentävää rautaa.

Suomella on asiat sikäli hyvin että meillä on vain ja ainoastaan yksi mahdollinen vihollinen/miehittäjä..Ei tarvitse erityisemmin varautua puolustautumaan mihinkään muuhun suuntaan. Siitäkin huolimatta että Putinin trollit koettavat muuta väittää.

 

[Myrskyhiiri]

Kaivetaanpa kristallipallo esille.

Sitten Trumpista tulikin Yhdysvaltojen seuraava presidentti, joka ryhtyi liennyttämään vastakkainasettelua Venäjän kanssa ja samalla Suomessakin joidenkin piirien Nato-haaveet solahtivat pöntöstä alas. Suurella innolla odotettua oikeaa sotaa ei koskaan tullutkaan...

Oikeasti on hyvä asia, että Suomi saa tukea Yhdysvalloilta ja Natolta, mutta kaiken on tapahduttava Suomen kansallisten intressien lähtökohdista.

Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

 

[Laamanator]

Minusta tuntuu, että sinä sekoitat intressit. Tuki Natolta ja USA:lta on Suomen intresseissä, koska tuo tuki vahvistaa meitä ja heikentää Venäjän vaikutusmahdollisuuksia Suomessa. Siksi ne ovat vastoin Venäjän intressejä, sehän tässä tässä tuntuu olevan harmituksen aihe.

Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Unohdin lisätä kirjoitukseeni, että yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa on oikeasti oltava hereillä ja siihen on suostuttava vain niiltä osin, kuin se on Suomen omien kansallisten etujen kannalta ehdottoman välttämätöntä. Tämän tavoite on huolehtia Suomen kansallisten etujen turvaamisesta ja turvallisuustarpeen täyttymisestä ilman hallinnan luovuttamista ulkopuoliselle eli Suomen ajautumista suurvaltapoliittiseen shakkipeliin pelkän uhrattavissa olevan sotamiespelinappulan rooliin. Siten harkittu ja hallittu yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa on ehdottomasti GO, mutta ryntääminen suin päin sen hanslankariksi ennalta tuntemattomiin hankkeisiin on oltava ehdottomasti NO-GO. Suomen on kaikissa olosuhteissa säilytettävä oma toimijuutensa, koska muuten ajautuu vain pelkäksi pelinappulaksi ja maksumieheksi muiden peleihin.

Suomen kansallisten etujen valvonnasta ja niiden täyttämisestä täysimääräisesti vastaavat myös tasavallan presidentti ja hallitus, eivätkä he saa missään olosuhteissa tässä tehtävässään epäonnistua. Koska tällä hetkellä Suomen intresseissä ei ole edes minkään Suur-Suomen rajojen ja Äänislinnan palauttaminen kiinteäksi osaksi Suomen tasavallan valtioruumista, ei tässä tilanteessa ole muuta tavoitetta kuin turvallisuustarpeen täyttäminen, konfliktin välttäminen keinolla millä hyvänsä ja ulkopoliittisten suhteiden mahdollisimman pikainen normalisoituminen.

Yhdysvalloilla voi olla myös muita intressejä Venäjän suhteen, kuten esimerkiksi Putinin hallinnon syrjäyttäminen hybridivaikuttamisen keinoin. Kuulostaa tosi populistisen kivalta kun tuhma Putin putoaisi vallasta, mutta voi käytännössä johtaa Suomen kannalta oikeasti vakavaan tilanteeseen. Jos Putinin hallinto kaatuisi, voisi se korvautua nopeasti paljon pahemmalla ja aggressiivisemmalla koplalla, jonka valtapyrkimykset Putinin kopla on nyt pitänyt vielä kurissa. Toisena vaihtoehtona koko maa voi ajautua täydelliseen kaaokseen, jolloin palataan takaisin 90-luvun alun Neuvostoliiton hajoamisen aikaisiin kauhuskenaarioihin, jossa Suomen rajan yli alkaa tunkemaan miljoonittain länteen pyrkiviä pakolaisia. Tähän verrattuna muutama kymmenentuhatta "yksin tullutta" iphone-lapsipakolaisia on vielä lastenleikkiä eikä sitäkään kyetty hanskaamaan. Potentiaalisia tulijoita Venäjän puolelta kyllä riittää, joten sen suunnan kehitysapu kannattaisi ehkä mielummin investoida korkean aidan rakentamiseen. Vaikka vain varmuuden vuoksi ja vielä hyvän sään aikana.

Yhdysvallat ja Venäjä ovat molemmat täysin häikäilemättömiä roistovaltioita, joiden imelien valheiden ei kannata antaa sokaista itseään, vaan näiden tarkoitusperiin on suhtauduttava mitä suuremmalla epäilyksellä. Suomen oman toimijuuden eli kansallisten tavoitteiden ja itsenäisen päätöksenteon säilyttäminen kaikissa olosuhteissa on avainasemassa.

 

[Sardaukar]

Aika rankkaa verrata USA:ta (joka nyt sentään on demokraattinen valtio omista omituisuuksistaan huolimatta) Venäjään (joka on täysi rosvovaltio nykyisin). Ihanko tosissaan?

Mutta Laamanattorin tarkoitusperät ovat aina oleet selkeät. USA mainittu = Laamanator paikalla. On kuin Erkki Tuomiojaa ja Paavo Väyrystä kuuntelisi samassa nimimerkissä.

 

[kimmo.j]

Unohdin lisätä kirjoitukseeni, että yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa on oikeasti oltava hereillä ja siihen on suostuttava vain niiltä osin, kuin se on Suomen omien kansallisten etujen kannalta ehdottoman välttämätöntä. Tämän tavoite on huolehtia Suomen kansallisten etujen turvaamisesta ja turvallisuustarpeen täyttymisestä ilman hallinnan luovuttamista ulkopuoliselle eli Suomen ajautumista suurvaltapoliittiseen shakkipeliin pelkän uhrattavissa olevan sotamiespelinappulan rooliin. Siten harkittu ja hallittu yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa on ehdottomasti GO, mutta ryntääminen suin päin sen hanslankariksi ennalta tuntemattomiin hankkeisiin on oltava ehdottomasti NO-GO. Suomen on kaikissa olosuhteissa säilytettävä oma toimijuutensa, koska muuten ajautuu vain pelkäksi pelinappulaksi ja maksumieheksi muiden peleihin.

Suomen kansallisten etujen valvonnasta ja niiden täyttämisestä täysimääräisesti vastaavat myös tasavallan presidentti ja hallitus, eivätkä he saa missään olosuhteissa tässä tehtävässään epäonnistua. Koska tällä hetkellä Suomen intresseissä ei ole edes minkään Suur-Suomen rajojen ja Äänislinnan palauttaminen kiinteäksi osaksi Suomen tasavallan valtioruumista, ei tässä tilanteessa ole muuta tavoitetta kuin turvallisuustarpeen täyttäminen, konfliktin välttäminen keinolla millä hyvänsä ja ulkopoliittisten suhteiden mahdollisimman pikainen normalisoituminen.

Yhdysvalloilla voi olla myös muita intressejä Venäjän suhteen, kuten esimerkiksi Putinin hallinnon syrjäyttäminen hybridivaikuttamisen keinoin. Kuulostaa tosi populistisen kivalta kun tuhma Putin putoaisi vallasta, mutta voi käytännössä johtaa Suomen kannalta oikeasti vakavaan tilanteeseen. Jos Putinin hallinto kaatuisi, voisi se korvautua nopeasti paljon pahemmalla ja aggressiivisemmalla koplalla, jonka valtapyrkimykset Putinin kopla on nyt pitänyt vielä kurissa. Toisena vaihtoehtona koko maa voi ajautua täydelliseen kaaokseen, jolloin palataan takaisin 90-luvun alun Neuvostoliiton hajoamisen aikaisiin kauhuskenaarioihin, jossa Suomen rajan yli alkaa tunkemaan miljoonittain länteen pyrkiviä pakolaisia. Tähän verrattuna muutama kymmenentuhatta "yksin tullutta" iphone-lapsipakolaisia on vielä lastenleikkiä eikä sitäkään kyetty hanskaamaan. Potentiaalisia tulijoita Venäjän puolelta kyllä riittää, joten sen suunnan kehitysapu kannattaisi ehkä mielummin investoida korkean aidan rakentamiseen. Vaikka vain varmuuden vuoksi ja vielä hyvän sään aikana.

Yhdysvallat ja Venäjä ovat molemmat täysin häikäilemättömiä roistovaltioita, joiden imelien valheiden ei kannata antaa sokaista itseään, vaan näiden tarkoitusperiin on suhtauduttava mitä suuremmalla epäilyksellä. Suomen oman toimijuuden eli kansallisten tavoitteiden ja itsenäisen päätöksenteon säilyttäminen kaikissa olosuhteissa on avainasemassa.

Ensimmäisessä kappaleessa Yhdysvaltojen tilalle voisi vaihtaa minkä tahansa valtion. Olet kyllä oikeassa, mutta eikö tuo ole itsestään selvyys?
Toisaalta itse olen sitä mieltä, että varsin suurtakin malttia on noudatettu Suomi-USA yhteistyön osalta. Pelinappulana olemisesta meillä on kokemusta YYA-ajalta.

Toinen kappale taas kaivaa esiin revanssihenkeä, vaikka sitä ei edes ole. Vanha vasemmiston leimakirves. Mitä tulee ulkopoliittisiin suhteisiin, eivätkö ne ole normaalit? Venäjä uhittelee kuten aina, kun sen tahtoon ei taivuta. Vai sekö tässä mättää? "Konfliktien välttäminen keinolla millä tahansa", taas kuulostaa taas perinteiseltä kehoitukselta antautua heti. Ei yllätä tämäkään. Vain kehoitus paeta ulkomaille jäi pois.

Kolmas kappale, USA:lla saattaa hyvinkin olla kuvaamasi laisia intressejä Venäjään. Se onko meillä mitään merkitystä noiden intressien kanssa on toinen juttu. Jos USA haluaa yrittää kaataa Putinin hallinnon, se haluaa sitä Suomesta huolimatta. Esittämäsi skenaario on hyvin tuttu Neuvostoliiton kaatumisen yhteydessä. Mitä sitten? Venäjällä on aina joku kopla joka pitää kansaa otteessaan ja kurissa. Edes Neuvostoliiton romahtaminen ei aiheuttanut tuollaista ryntäystä. Nykyisin Venäjältä pääsee pois lähtemällä.

Neljäs kappale, taas näitä itsestään selvyyksiä. Erona näiden kahden välillä on vain demokratia ja arvot. Ja tietysti se, että toinen on ikiaikainen vihollinen joka on hyökännyt kimppuumme ilman syytä. Toinen ei.

 

[Laamanator]

Aika rankkaa verrata USA:ta (joka nyt sentään on demokraattinen valtio omista omituisuuksistaan huolimatta) Venäjään (joka on täysi rosvovaltio nykyisin). Ihanko tosissaan?

Mutta Laamanattorin tarkoitusperät ovat aina oleet selkeät. USA mainittu = Laamanator paikalla. On kuin Erkki Tuomiojaa ja Paavo Väyrystä kuuntelisi samassa nimimerkissä.

Samalla tavalla nimimerkki @Sardaukar on heti välittömästi paikalla, kun joku rohkenee mainita yhdenkin kriittisen sanan Yhdysvalloista tai varsinkin Israelista. Mahdollisia tarkoitusperiä en lähde edes arvailemaan.

 

[baikal]

Toisaalta itse olen sitä mieltä, että varsin suurtakin malttia on noudatettu Suomi-USA yhteistyön osalta. Pelinappulana olemisesta meillä on kokemusta YYA-ajalta

Minustakin on toimittu oikein. Silti ulkopolitiikan vastuulliset vetäjät joutuvat kantamaan vastuun siitä, ettei Suomen käy kuten Ukrainan, joka menetti käytännössä -omat pelimahdollisuutensa- ja niimpä sitä on nyt hoonattu huolella joka suunnasta ja sen yli neuvotellaan tavastakaa.

Eli on pidettävä kiinni tarkoin ja kovalla kädellä ITSENÄISESTÄ päätöksenteosta ja valmiudesta ja pystyvyydestä omista lähtökohdista ponnistavaan päätöksentekoon.

Foorumin kuohupurkki pöhisee ja paukkuu, aiejulistuksille koroitetaan arvoja, joita sillä tuskin on. Ei kannata unohtaa esim. sitä, että Suomi on tulossa "suurhankintojen" kauteen. On monen toimijan intressissä pitää Suomea ja erityisesti sen puolustushallintoa luupin alla, eikä tiettyä markkinointiakaan kannata aliarvioida. Tämä mielenkiinnon kohteena oleminen on varmasti imartelevaa, eikä se lopu hankintoihin....kasvava päivitysteollisuus pitää huolen siitä, että mielenkiintoa piisaa, kunhan vaan on hilloa, mitä pörskyttää maailmalle.

 

[baikal]

Onko Teidän aivan pakko mennä henkilöihin kiinni, kun käsitykset ja arviot poikkeavat toisistaan? Teettekö vittu samalla tavoin siviilissäkin ja selvin päin?

 

[JR49]

Onko Teidän aivan pakko mennä henkilöihin kiinni, kun käsitykset ja arviot poikkeavat toisistaan? Teettekö vittu samalla tavoin siviilissäkin ja selvin päin?

Hyvä kysymys. Jos tarkoitat yleisellä tasolla, niin en mene henkilöihin siviilissä, jos arvot poikkevat toisistaan. Jos taas tarkoitat jäsen Laamanatorin heittämää "ei kannata puolustautua, muuttakaa ulkomaille" -huttua, niin väittely olisi välittömästi pedattu valmiiksi. Siviilissä. Ja selvin päin.
Tuollaista tekstiä en onneksi kuitenkaan ole koskaan kuullut mistään livenä. Pahin tapaus on ollut kaveri, joka epäilee USA:n sekaantuneen Maidanin aukioon, mutta edes hänkään ei kiiistä Venäjän hybridisodankäyntiä. Vannoutuneet sivaritkin (esim. kämppikseni menneisyydestä) oli valmis heti lääkintätehtäviin, jos pilliin vihelletään. Yhden syyrialaisen olen tavannut, jonka mielestä vain USA pommittaa Syyriassa, ja hänen kanssaakyllä äänenpaino nousi tappiinsa.
Ja veikkaanpa, ettei L. uskalla heittää tällaista uistinta veteen monessakaan paikkaa siviilissä. Ja kun porukka olisi kännissä, lopputulosta olisi erityisen mielenkiintoista seurata.
Asuinkunnassani ollaan perinteisellä tavalla maanpuolustushenkisiä ja suhtaudutaan muutenkin asioihin tavalla, että punavihervasemmisto ei tuntisi oloaan kotoisaksi. Sanotaan nyt vaikka niin, että sellainen 50-vee kaveri, joka nuoruudessaan kasvatti pitkän tukan täällä, niin oli kyllä rohkea kaveri . Ei toki enää.

 

[Beerfect]

....

 

[Umkhonto]

Suomi on joka tapauksessa hankkimassa uusia koneita muutaman vuoden päästä. Tämä kauppa kiinnostaa kaikkia mahdollisia toimittajia.. Myös ruotsalaiset ovat kärkkymässä mahdollista tilausta..ranskalaiset myös, mutta heitä rasittaa aikaisempien hankintojen toimitusten viivästyminen ja liiat lupaukset.

Totta veessä kiinnostaa. 10 miljardia on iso raha ja sen eteen kannattaa nähdä vähän vaivaa ja luvata vaikka koneiden lisäksi vähän kuita ja kiertotähtiä kaupan päälle.

 

[jak]

Totta veessä kiinnostaa. 10 miljardia on iso raha ja sen eteen kannattaa nähdä vähän vaivaa ja luvata vaikka koneiden lisäksi vähän kuita ja kiertotähtiä kaupan päälle.

Onhan se iso raha, mutta onko se U.S.A: n mittakaavassa niin iso että yksin sen takia kannattaa sotkeutua jonkun takahikiän sotiin. Jos ne taas haluavat meistä puskuria idän laumoja vastaan niin saisivat myydä tuntuvalla alennuksella.

 

[Lepard]

Kaivetaanpa kristallipallo esille.

Sitten Trumpista tulikin Yhdysvaltojen seuraava presidentti, joka ryhtyi liennyttämään vastakkainasettelua Venäjän kanssa ja samalla Suomessakin joidenkin piirien Nato-haaveet solahtivat pöntöstä alas. Suurella innolla odotettua oikeaa sotaa ei koskaan tullutkaan...

Oikeasti on hyvä asia, että Suomi saa tukea Yhdysvalloilta ja Natolta, mutta kaiken on tapahduttava Suomen kansallisten intressien lähtökohdista.

Trumpin valinta on tällä hetkellä aika epätodennäköistä. Ja vaikka hänet valittaisiinkin, kannattaa muistaa että Yhdysvaltojen perustuslakiin on varsin huolella kirjattu "checks and balances" -periaate. Kongressi voi merkittävästi rajoittaa presidentin valtaa jos yhteistoiminta ei pelaa. Trump kuvittelee voivansa päättää asioita, mutta reaalimaailma on ihan toista. Esimerkiksi kun Trump uhosi erottavansa kaikki nykyiset kenraalit ja amiraalit ja korvaavansa heidät eläkkeeltä otettavilla kenraaleilla, jotka ovat hänen tukijoitaan. Yhdysvalloissa presidentillä on vain esittelyvalta korkeimmissa virkanimityksissä, kongressi päättää nimityksistä. Eli välttämättä yksikään hänen esityksistään ei menisi läpi. Sama pätee moniin ulkopoliittisiin asioihin ja sopimuksiin. Meikäläisen arvio on, että jos Trump valitaan, Yhdysvaltojen jo nyt huonosti toimiva hallinto lamautuu noin vuodeksi kun mikään virkanimitys tai lakiesitys ei mene eteenpäin. Mikä luo tietenkin otollisen tilanteen Putinille toimia.

Toivottavasti kuitenkin Clinton valitaan, vaikka melkoinen konna hänkin on. On kuitenkin ulkopoliittisesti paremmin ennustettavissa oleva ja hänellä on paremmat mahdollisuudet neuvotella venäläisten kanssa. Venäläisten kanssa kun ei tehdä kumppanuuksia, puukottavat aina selkään, vaan neuvotellaan vahvoista neuvotteluasetelmista, missä voidaan osoittaa, että jos sopimusta ei saada aikaiseksi tai se ei pidä, vaihtoehdot käyvät Venäjälle hyvin kalliiksi. Syyrian "aselepo" on hyvä esimerkki sopimuksesta, josta kaikki asiantuntijat sanoivat, että Venäjä ei sitä tule noudattamaan. Kerry ei osannut tehdä Putinille selväksi, mitkä ovat vastatoimet jos sopimuksesta ei pidetä kiinni.

Tuota "sotahurmetta" en kyllä tunnista kovinkaan monen NATO-kannattajan taholta. Ei tässä kukaan sotaa halua, mutta ainoa keino selvitä Venäjän kanssa on osoittaa voimaa.

Ja kyllä, yksikään suurvalta ei toimi ilman omien intressiensä turvaamista tai vahvistamista. Siksi pitääkin tehdä kumppanuuksia suurvaltojen kanssa joiden intressit ovat yhteneväisiä omiemme kanssa, ja molempia hyödyntäviä.