Suomi ei selviytyisi strategisista iskuista

Tuossapa se ongelma juuri piilee! On selvää, että jos rajoillemme tapahtuu massiivisia joukkojen siirtoja, suoritetaan myös meillä yleinen liikekannallepano, jonka takana luulisi myös kaikkien puolueiden olevan. Tällöin luulisi myös muun Euroopan jo olevan melkoisessa poliittisessa myllerryksessä ja varautuvan sotaan. Toisaalta jos varsinaisia merkkejä suurimittaisesta hyökkäyksestä ei ole näkyvissä ja maahamme kohdistuu lähinnä propagandahyökkäys, jolla syyllistetään päättäjiämme ja maamme harrastamaa politiikkaa, saattaa yllättävä strateginen isku ja sitä seuraavat maahanlaskut toteutua ennenkuin päättäjämme ovat käynnistäneet yleistä liikekannallepanoa. Valmiutta on varmasti kuitenkin nostettu niin paljon kuin mahdollista. Tämäkin skenaario edellyttäisi jotain laajempaa kansainvälistä kriisiä. Ainakaan oma mielikuvitukseni ei riitä keksimään syytä, miksi Venäjä hyökkäisi yllättäen yksinomaan Suomen kimppuun (tai tällä hetkellä kenenkään).

Asevelvollisuuden kannalta ongelman on, että jos Venäjän uhka mitätöidään pois, putoaa myös pohja yleiseltä asevelvollisuudelta niiltä osin kuin se liittyy maamme puolustamiseen. Jos sitä taas pidetään yhtenä vaihtoehtona olisi hyökkäykseen myös kyettävä vastaamaan. Oma väittämäni on jo vuosien ajan ollut, ettemme nykyresursseihin pysty siihen yksin. Puolustusvoimien luottamus puolustuskykyymme perustuu Nato-yhteensopivuuteen ja uskoon, että pahan päivän tullen saisimme ainakin materiaalitukea.

EU:n yhteinen puolustus on kysymysmerkki. Sitä voisi syventää esimerkiksi velvollisuudella antaa materiaalitukea maalle, joka uhkaa joutua hyökkäyksen kohteeksi. Tämä materiaali olisi luonnollisesti sitä ja samaa Nato-materiaalia, jota Nato itse käyttää.

Omat puolustusvoimamme eivät tarvitse suuria määriä vieraita joukkoja tuekseen; tarvitsemme ennenkaikkea ilma- ja tiedustelutukea sekä modernia kalustoa ja muuta materiaalia.

Tuossa yllä toit esille: jos sotamylläkkä on käsillä koskien koko Eurooppaa, niin kysyn: kuka tai mikä valtio kohdistaisi koko armon potentiaalinsa Suomea kohtaan? Aivan, ei mikään. Tässä katsannossa Suomi ei olekaan Euroopan "heikoin lenkki", vaan pehmeämpää taottavaa löytyy muualta, vai mitä? Meidän pitää kyetä osoittamaan, että tuossa tilanteessa tässä lahkeessa on rautaa....etsikää pehmeämpi kohde. Raakaa ja rumaa ajattelua, mutta niin se maailma vaan pelaa.
 
Olen tätä paljon pohtinut ja keskustellut abc:lla Tovereiden kanssa ilman maastopukuja, joten sikäli perspektiivittömiä ovat olleet nämä turpakäräjät.

Olen varma, että jos Suomeen on kohdistunut selvää ja eittämätöntä asevaikutusta, silloin valmiudenkohottaminen näkyvin elein on selviö. Ilman muuta. Edelleen uskon, että löytyy muutama niin luinen ja kipakka eversti, jotka tekevät asian täysin selväksi poliitikoille.

Onko valmiusasioihin sitten jäänyt joitain takaportteja tai tahallisia "valuvikoja", joiden ansiosta sotilaat voivat tiettyyn rajaan saakka koroittaa näkyvääkin valmiutta? En tunne asiaa, mutta oletan näin olevan. Jostain on jäänyt mieleen wanha juttu, jonka mukaan sotilasläänien komentajilla oli valtuudet käskeä kertausharjoituksia nopeaankin tahtiin. Jos tuo muistuma on tosi, niin olisiko edelleen voimassa jollain tasolla ja mitä se sitten todella tarkoittaa to real?

Voidaanko vapaaehtoisuutta käyttää keppihevosena kohotettaessa "näkymättömästi" valmiutta? Esim. tekstari: " tervetuloa ensi lauantaina makkaranpaistoon sinne ja sinne, käytä Eetvartti-optiosi, kokoonnutaan tykkihallin takaiseen puistikkoon, omat sinapit mukaan"....jaa-a, en tiedä mitä siitä olisi hyötyä, kenties olisi tai ei.

En usko erilaisten Li Andersvitsien tai pakmanien saavan kovin paljon palstatilaa tuollaisessa tilanteessa, toiseksi, jos suomalaisia tunnen lainkaan, ei heidän propagandansa tuolloin oikein saisi kuulijoitakaan. Suomalaiset saattaisivat vittuuntua aika yksituumaisiksi, jos maahan kohdistettaisiin selkeä hyökkäystoimi.


Toki oma vastaukseni oli ajalta ennen kuin tutkia ja viestiverkkoja olisi rysäytetty alas.

Noiden toimenpiteiden jälkeen tilanne olisi varmasti aika toinen.

Siinä tilanteessa Sisäministeriö olisi tehostanut rajaturvallisuuden valvontaa Rajavartioston reserviläisillä. Erikoisrajajääkärikomppaniat olisi varmaan jo siinä vaiheessa tietyissä avainkohteissa valmiina vastaamaan harmaan vaiheen uhkaan.

Sotilasläänien komentajilla on minunkin muistin mukaan lupa aloittaa itsenäisesti ylimääräiset harjoitukset ja tilanteen mukaiset valmiustoimet.

Uskoisin että Helsinkiä varten on olemassa suunnitelma jossa Helsingin puolustusta tehostetaan ja aloitetaan valmistelut taistelemaan saarrettuna. Saman aikaisesti varmaan joku valmiusprikaati saa käskyn valmistautua puhkaisemaan tarvittaessa Helsingin saarto.

Strategisen iskun voiman tarve onnistuakseen kasvaa jo aika paljon, jos Helsingin ja PK-seudun alueelle saadaan kasattua edes pari kolme pataljoonaa jotka kykenevät aktiiviseen toimintaan erikoisjoukkaja ja maahanlaskuja vastaan.

Ps. En tiedä nykytilanteesta, mutta ainakin joskus 80-luvulla vielä käytännössä jokaisessa Ylen maakuntatoimipisteessä on ollut mahdollisuus lähettä myös tv-ohjelmia. Eli Pasilan linkkitornin menetys ei pitäisi kaataa tiedonvälitystä siltäosin Suomesta.
 
Viimeksi muokattu:
Toki oma vastaukseni oli ajalta ennen kuin tutkia ja viestiverkkoja olisi rysäytetty alas.

Noiden toimenpiteiden jälkeen tilanne olisi varmasti aika toinen.

Siinä tilanteessa Sisäministeriö olisi tehostanut rajaturvallisuuden valvontaa Rajavartioston reserviläisillä. Erikoisrajajääkärikomppaniat olisi varmaan jo siinä vaiheessa tietyissä avainkohteissa valmiina vastaamaan harmaan vaiheen uhkaan.

Sotilasläänien komentajilla on minunkin muistin mukaan lupa aloittaa itsenäisesti ylimääräiset harjoitukset ja tilanteen mukaiset valmiustoimet.

Uskoisin että Helsinkiä varten on olemassa suunnitelma jossa Helsingin puolustusta tehostetaan ja aloitetaan valmistelut taistelemaan saarrettuna. Saman aikaisesti varmaan joku valmiusprikaati saa käskyn valmistautua puhkaisemaan tarvittaessa Helsingin saarto.

Strategisen iskun voiman tarve onnistuakseen kasvaa jo aika paljon, jos Helsingin ja PK-seudun alueelle saadaan kasattua edes pari kolme pataljoonaa jotka kykenevät aktiiviseen toimintaan erikoisjoukkaja ja maahanlaskuja vastaan.

Ps. En tiedä nykytilanteesta, mutta ainakin joskus 80-luvulla vielä käytännössä jokaisessa Ylen maakuntatoimipisteessä on ollut mahdollisuus lähettä myös tv-ohjelmia. Eli Pasilan linkkitornin menetys ei pitäisi kaataa tiedonvälitystä siltäosin Suomesta.

"Eli Pasilan linkkitornin menetys ei pitäisi kaataa tiedonvälitystä siltäosin Suomesta."

Eipä, mutta tähän väliin tulisi sitte se jo moneen kertaan mainittu isku sähkönjakelujärjestelmäämme vastaan, joka hiljentäisi tehokkaasti kaikki muut paitsi viranomaisten verkot ja nekin suurelta osin. Jos on aikaa, voidaan tähänkin varautua, mutta ei koko väestön osalta. Tässä piilee puolustusministeriön raportin (Pitkä sähkökatko ja ......) meriiti. Vasta sen jälkeen on alettu tosissaan pohtia, mitä asialle voisi tehdä. Mielestäni on ollu aika hupaisa väite kirjoittaa, ettei tämän tyyppiset hyökkäykset istu Venäjän doktriiniin. Eiköhän sekin kaikista puutteistaan huolimatta ole oppiva järjestelmä.

Hyökkääjällä on aina se etu, ettei puolustaja voi ennalta tietää tarkaan iskun kohtaa tai kohtia, etenkään jos hyökkääjällä on ilmaylivoima ja sen helikopterit ja miehistönkuljetuskoneet voivat operoida lähes vapaasti.
 
"Eli Pasilan linkkitornin menetys ei pitäisi kaataa tiedonvälitystä siltäosin Suomesta."

Eipä, mutta tähän väliin tulisi sitte se jo moneen kertaan mainittu isku sähkönjakelujärjestelmäämme vastaan, joka hiljentäisi tehokkaasti kaikki muut paitsi viranomaisten verkot ja nekin suurelta osin. Jos on aikaa, voidaan tähänkin varautua, mutta ei koko väestön osalta. Tässä piilee puolustusministeriön raportin (Pitkä sähkökatko ja ......) meriiti. Vasta sen jälkeen on alettu tosissaan pohtia, mitä asialle voisi tehdä. Mielestäni on ollu aika hupaisa väite kirjoittaa, ettei tämän tyyppiset hyökkäykset istu Venäjän doktriiniin. Eiköhän sekin kaikista puutteistaan huolimatta ole oppiva järjestelmä.

Hyökkääjällä on aina se etu, ettei puolustaja voi ennalta tietää tarkaan iskun kohtaa tai kohtia, etenkään jos hyökkääjällä on ilmaylivoima ja sen helikopterit ja miehistönkuljetuskoneet voivat operoida lähes vapaasti.


Olen ollut aikoinani Ylellä töissä. En tosin toimittajana jne. Siellä on jonkin verran varauduttu poikkeusoloihin.

Mutta sähköstähän tässä ollaan hyvin riippuvaisia kaikki tekijät tässä maassa.
 
Jos niillä kansalaisilla on ne paristoilla toimivat radiot, valtiovallalla on keino tavoittaa kansalaisia. Miksiköhän tuotakin asiaa aina muistetaan kirjata varautumisohjeisiin? FM-lähetteiden väestöpeitto muutamalla varavoimakoneella on aika hyvää luokkaa.
 
Onkohan kännykkäverkkoa mahdollista käyttää? Esimerkiksi tietokoneavusteisesti massapostitetuilla tekstiviesteillä saavuttaisi luultavasti valtaosan kansalaisista, jos infra vähänkään taipuu viestintään ja järjestelmä saadaan joskus valmiiksi. Edellyttäisi luultavasti liikenteen rajaamista, ettei verkko mene syntyvän paniikin takia tukkoon. Oletan, että merkittävä osa väestöstä alkaisi huolestuneena tavoittelemaan perhettään, sukulaisiaan tai tuttaviaan, kun kuulisivat maan olevan hyökkäyksen kohteena.

http://yle.fi/uutiset/hatatiedottaminen_ontuu_yha_-_yritykset_turvautuneet_tekstiviesteihin/6137737
 
Jos niillä kansalaisilla on ne paristoilla toimivat radiot, valtiovallalla on keino tavoittaa kansalaisia. Miksiköhän tuotakin asiaa aina muistetaan kirjata varautumisohjeisiin? FM-lähetteiden väestöpeitto muutamalla varavoimakoneella on aika hyvää luokkaa.

Hyvä pointti, pani oikein miettimään. Itseltäni löytyi yksi vanha matkaradio autotallista, mutta ilman paristoja kun olen ottanut virran seinästä. Miten lienee, onko enää perinteisiä matkaradioita? Nuoriso kuuntelee mp3 soittimia, mobiileja tai netin kautta, ne tarvitsevat verkkovirtaa parin päivän jälkeen - en ole tullut ajatelleksi!
 
Serkkupoika tilasi jostain "afrikka-radioita". Niissä on aurinkokenno ja kampilaturi seinälaturin lisäksi. Ei lopu virta.
 
Nyt kun on enemmän aikaa niin mietitäänpä tuota Balttia kuviota.

Ja unohdetaan mahdolliset poliittiset rajoitukset.

Tilanteen kiristyessä -ja ennen edellä kuvattuja iskuja-

1. Askel

Hornettien hajaryhmitys eri kentille. Palkatun henkilökunnan ja hyvin valittujen reserviläisten hoitaessa vartioinnin ja huollon. Hajauttaminen siten että edes 60 kpl. Iskandereita ei riitä tuhoamaan kerta rykäyksellä kaikkia koneita. Tämän lisäksi tietysti Casat ja muut hajaryhmitykseen.

Merivoimien alukset valmiuteen ja osa merelle.

Pk-Seudulla avankohteiden ja henkilöiden suojausta parannetaan. Tarvittaessa tiettyjä avainhenkilöitä voidaan majoittaa hotelleihin, valtion vierastiloihin, Santahaminaan, muualle maahan.

Utin erikoisjääkäripataljoona asetetaan sodan ajan vahvuuteen.

Rajavartiolaitos tehostaa valvontaansa ja valmiusjoukkueet ovat hälyytysvalmiudessa. Harmi kun niitä ei ole enää kovinkaan montaa

2. Askel

PK-seudulla spol-komppanioita asetetaan sodanajan valmiuteen. 4-6 komppaniaa tehostavat tiettyjen kohteiden vartiointia.

Rajavartiolaitos kutsuu erikoisrajajääkärit reservistä.

Rannikkotykistön ohjusyksiköt laitetaan liikekannalle.

3. Askel

Torjuntapataljoona sijoitetaan Helsinki-Vantaan lentokentälle, toinen Vuosaaren satamaan, kolmas ottaa vastuun tiettyjen ministeriöiden turvallisuudesta.

Rajavartiosto on sodan ajan kokoonpanossaan.

Rannikkojääkäripataljoona kutsutaan reservistä palvelukseen.
 
Mielestäni on ollu aika hupaisa väite kirjoittaa, ettei tämän tyyppiset hyökkäykset istu Venäjän doktriiniin. Eiköhän sekin kaikista puutteistaan huolimatta ole oppiva järjestelmä.

Mielestäni on varsin hupaisaa kirjoittaa, että jokin - ihan mikä tahansa armeija maailmassa - toimisi yhtäkkiä aivan eri tavalla kuin miten se harjoittelee ja vastoin omaa perusajattelutapaansa. Väite on täysin irrallaan todellisuudesta ja sopii fiktiivisiin romaaneihin ja elokuvakäsikirjoituksiin, ei tosielämään.

Se on toki fakta, että Venäjän asevoimatkin on oppiva organisaatio jos mikä, mutta ennenkuin se ottaa opikseen, sen(kin) on lyötävä tavalla tai toisella päätään seinään - ja kun se ei tehoa, niin silloin alkaa oppimistakin tapahtua.
 
Muistaakseni Ilmatorjuntaupseerilehdessä käsittelivät joku vuosi sitten Venäjän ilmakuljetteisten divisioonien kokoonpanoja.

En nyt löydä netistä kyseistä artikkelia.

Minulle jäi kuitenkin kuva siitä että kärkenä tiputettava porukka ei olisi kuitenkaan mikään mahtavan suuri joukko.

Onkohan kellään parempaa muistikuvaa
 
Muistaakseni Ilmatorjuntaupseerilehdessä käsittelivät joku vuosi sitten Venäjän ilmakuljetteisten divisioonien kokoonpanoja.

En nyt löydä netistä kyseistä artikkelia.

Minulle jäi kuitenkin kuva siitä että kärkenä tiputettava porukka ei olisi kuitenkaan mikään mahtavan suuri joukko.

Onkohan kellään parempaa muistikuvaa

Ei ole mitään muistikuvaa Ilmatorjuntaupseerilehdestä koska jalkaväessä ei lueta sellaisia lehtiä.. (illan kevennys.. :D )
Ja asiaan:
Useimmiten se laskuvarjoilla pudotettava "kärki" on joukko, jonka tehtävä on ottaa maahanlaskualue haltuun ja siten mahdollistaa varsinaisen maahanlaskun toteutus valmistelemalla maahanlaskualue ja suojaamalla varsinaisen maahanlaskun toteutus. Se on kuitenkin huomioitava, että on mahdollista pudottaa myös vaikka koko joukko laskuvarjoilla, kalustoa myöten..eli Venäläiset pystyvät tarvittaessa pudottamaan vaikka koko ilmarynnäkködivisioonan kalustoineen, mutta pitäisin sitä äärimmäisen harvinaisena toteutustapana että koko joukko ja kalusto pudotetaan laskuvarjoilla. Laskuvarjopudotus tulee siis kysymykseen joko maahanlaskun valmisteluun ja toteutuksen suojaamiseen liittyen tai sitten laskuvarjoilla voidaan pudottaa suoraan vainkohteeseen joukko, jonka tehtävä sitä edellyttää maahanlaskun toteutuksen kannalta..esim puolustajan reservin sitominen taisteluun ja siten suojata päämaahanlaskun toteutus muualle. Maahanlaskualueen valmisteleva ja suojaava joukko voidaan tuoda alueelle myös helikopterein, eli se ei aina hyppää alueelle.
Koko ilmarynnäkködivisioonan saaminen maahan kestää jokatapauksessa useamman tunnin, eli ihan hetkessä niin iso joukko ei kokonaisuudessaan maassa ole.
 
Ei ole mitään muistikuvaa Ilmatorjuntaupseerilehdestä koska jalkaväessä ei lueta sellaisia lehtiä.. (illan kevennys.. :D )
Ja asiaan:
Useimmiten se laskuvarjoilla pudotettava "kärki" on joukko, jonka tehtävä on ottaa maahanlaskualue haltuun ja siten mahdollistaa varsinaisen maahanlaskun toteutus valmistelemalla maahanlaskualue ja suojaamalla varsinaisen maahanlaskun toteutus. Se on kuitenkin huomioitava, että on mahdollista pudottaa myös vaikka koko joukko laskuvarjoilla, kalustoa myöten..eli Venäläiset pystyvät tarvittaessa pudottamaan vaikka koko ilmarynnäkködivisioonan kalustoineen, mutta pitäisin sitä äärimmäisen harvinaisena toteutustapana että koko joukko ja kalusto pudotetaan laskuvarjoilla. Laskuvarjopudotus tulee siis kysymykseen joko maahanlaskun valmisteluun ja toteutuksen suojaamiseen liittyen tai sitten laskuvarjoilla voidaan pudottaa suoraan vainkohteeseen joukko, jonka tehtävä sitä edellyttää maahanlaskun toteutuksen kannalta..esim puolustajan reservin sitominen taisteluun ja siten suojata päämaahanlaskun toteutus muualle. Maahanlaskualueen valmisteleva ja suojaava joukko voidaan tuoda alueelle myös helikopterein, eli se ei aina hyppää alueelle.
Koko ilmarynnäkködivisioonan saaminen maahan kestää jokatapauksessa useamman tunnin, eli ihan hetkessä niin iso joukko ei kokonaisuudessaan maassa ole.


Tämä on itsellekkin selvää tällä vähäisellä sotilaskoulutuksella.

Helsingin tapauksessahan tällaisia kriittisiä kohteita olisi esimerkiksi juuri Helsinki-Vantaan kenttä. Osa porukasta alas hyppäämällä jonka jälkeen kuljetuskoneet alkaisivat syöttömään lisää joukkoja.

Jäin vain miettimään / laskeskelemaan että mikä olisi minimi märää suomalaisia reserviläisiä aseissa tuolla seudulla että pudotettava/helikopterein kulkeva porukka joutuisi miettimään voiton mahdollisuuksiaan.
 
Viimeksi muokattu:
Tämä on itsellekkin selvää tällä vähäisellä sotilaskoulutuksella.

Helsingin tapauksessahan tällaisia kriittisiä kohteita olisi esimerkiksi juuri Helsinki-Vantaan kenttä. Osa porukasta alas hyppäämällä jonka jälkeen kuljetuskoneet alkaisivat syöttömään lisää joukkoja.

Jäin vain miettimään / laskeskelemaan että mikä olisi minimi märää suomalaisia reserviläisiä aseissa tuolla seudulla että pudotettava/helikopterein kulkeva porukka joutuisi miettimään voitton mahdollisuuksiaan.

No, jos tarkastellaan Venäläisen ilmarynnäkködivisioonan tehtäviä joita he itse ovat sellaiselle joukolle ajatelleet niin maahanlasku Helsinki-Vantaan kentälle liittyen tuohon meidän ansiokkaasti itse itsellemme rakentamaan uhkakuvaan nimeltään "strateginen isku", niin sen tyyppinen tehtävä ei oikeastaan ole edes löydettävissä kyseisen joukon tehtävistä..mutta jos unohdetaan se ja mietitään miten sellaisen joukon saisi parhaiten torjuttua jos se johonkin olisi tulossa.. Venäläiset laskevat jo lähtökohtaisesti maahanlaskujoukolle länsimaisittain ajatellen hyvin raskaat tappiot "normaaleina tappioina" maahanlaskuoperaatiossa. Se tarkoittaa ainakin sitä, että maahanlaskujoukko on hyvin tappioita sietävä joukko, eli sen saattaminen toimintakyvyttömäksi on puolustajalle normaalia isompi urakka. Venäläiset kokevat maahanlaskuoperaation riskialtteimmaksi kohdaksi sen hetken kun joukkoa ollaan laskemassa maahan..oli se maahanlaskutekniikka mikä tahansa. Eniten he pelkäävät tässä kohtaa maahanlaskujoukkoon kohdistuvaa epäsuoraatulta.
Näkisin, että jo lähtökohtaisesti suuri tappionsietokyky ja maahanlaskun taistelutekniikka/taktiikka aiheuttaa sen, että ilman epäsuoraatulta voi olla hankalaa esimerkiksi ilmarynnäkködivisioonan maahanlaskua saada torjutuksi. Maahanlaskualueita on kuitenkin tällaisessa tilanteessa niin monta, että puolustaja tuskin pystyy kaikkia riittävän vahvoilla joukoilla hallitsemaan - maahanlaskualueen voi maahanlaskettavan joukon johtaja muuttaa ilmassa ollessaan..eli jos tiedustelutieto kertoo suunnitellun maahanlaskualueen olevan vihollisen hallinnassa - tai jostain muusta syystä - voi joukon johtaja valita usemmasta maahanlaskualueesta mielestään sopivimman. Tämä taas vaikeuttaa entisestään puolustajan mahdollisuuksia olla riittävän vahvoilla joukoilla oikeassa paikassa. Esim Pataljoonan suuruiselle maahanlaskulle sopivaa plänttiä on Suomi niin täynnä, ettei kaikkia voi mitenkään miehittää riittävän vahvoilla joukoilla.
Näinollen näkisin asian siten, että mahdollisimman kattava tulenjohtokykyinen tähystys- ja valvontaverkko, jolla on riittävän vahvat epäsuorantulen yksiköt käytettävissään + reservissä keskeisellä paikalla nopean liikkuvuuden omaava, suhteellisen tulivoimainen joukko..MEKTSTOS tai sen osia. Avainasemassa on kuitenkin siis kattava tulenjohtokykyinen valvontaverkko, jolla on käytettävissään riittävän voimakas epäsuoratuli.
 
No, jos tarkastellaan Venäläisen ilmarynnäkködivisioonan tehtäviä joita he itse ovat sellaiselle joukolle ajatelleet niin maahanlasku Helsinki-Vantaan kentälle liittyen tuohon meidän ansiokkaasti itse itsellemme rakentamaan uhkakuvaan nimeltään "strateginen isku", niin sen tyyppinen tehtävä ei oikeastaan ole edes löydettävissä kyseisen joukon tehtävistä..mutta jos unohdetaan se ja mietitään miten sellaisen joukon saisi parhaiten torjuttua jos se johonkin olisi tulossa.. Venäläiset laskevat jo lähtökohtaisesti maahanlaskujoukolle länsimaisittain ajatellen hyvin raskaat tappiot "normaaleina tappioina" maahanlaskuoperaatiossa. Se tarkoittaa ainakin sitä, että maahanlaskujoukko on hyvin tappioita sietävä joukko, eli sen saattaminen toimintakyvyttömäksi on puolustajalle normaalia isompi urakka. Venäläiset kokevat maahanlaskuoperaation riskialtteimmaksi kohdaksi sen hetken kun joukkoa ollaan laskemassa maahan..oli se maahanlaskutekniikka mikä tahansa. Eniten he pelkäävät tässä kohtaa maahanlaskujoukkoon kohdistuvaa epäsuoraatulta.
Näkisin, että jo lähtökohtaisesti suuri tappionsietokyky ja maahanlaskun taistelutekniikka/taktiikka aiheuttaa sen, että ilman epäsuoraatulta voi olla hankalaa esimerkiksi ilmarynnäkködivisioonan maahanlaskua saada torjutuksi. Maahanlaskualueita on kuitenkin tällaisessa tilanteessa niin monta, että puolustaja tuskin pystyy kaikkia riittävän vahvoilla joukoilla hallitsemaan - maahanlaskualueen voi maahanlaskettavan joukon johtaja muuttaa ilmassa ollessaan..eli jos tiedustelutieto kertoo suunnitellun maahanlaskualueen olevan vihollisen hallinnassa - tai jostain muusta syystä - voi joukon johtaja valita usemmasta maahanlaskualueesta mielestään sopivimman. Tämä taas vaikeuttaa entisestään puolustajan mahdollisuuksia olla riittävän vahvoilla joukoilla oikeassa paikassa. Esim Pataljoonan suuruiselle maahanlaskulle sopivaa plänttiä on Suomi niin täynnä, ettei kaikkia voi mitenkään miehittää riittävän vahvoilla joukoilla.
Näinollen näkisin asian siten, että mahdollisimman kattava tulenjohtokykyinen tähystys- ja valvontaverkko, jolla on riittävän vahvat epäsuorantulen yksiköt käytettävissään + reservissä keskeisellä paikalla nopean liikkuvuuden omaava, suhteellisen tulivoimainen joukko..MEKTSTOS tai sen osia. Avainasemassa on kuitenkin siis kattava tulenjohtokykyinen valvontaverkko, jolla on käytettävissään riittävän voimakas epäsuoratuli.


Kiitos vastauksesta.

Jos mietitään taas tuota Balttia tapausta jota aikaisemmin esitettiin. Niin mekanisoitujen- ja moottoroitujentaisteluosastojen sekä Karjalan Prikaatin liikekannallapaneminen muutamaksi kuukaudeksikaan ei tuhoaisi kansantaloutta.
 
No, jos tarkastellaan Venäläisen ilmarynnäkködivisioonan tehtäviä joita he itse ovat sellaiselle joukolle ajatelleet niin maahanlasku Helsinki-Vantaan kentälle liittyen tuohon meidän ansiokkaasti itse itsellemme rakentamaan uhkakuvaan nimeltään "strateginen isku", niin sen tyyppinen tehtävä ei oikeastaan ole edes löydettävissä kyseisen joukon tehtävistä..mutta jos unohdetaan se ja mietitään miten sellaisen joukon saisi parhaiten torjuttua jos se johonkin olisi tulossa.. Venäläiset laskevat jo lähtökohtaisesti maahanlaskujoukolle länsimaisittain ajatellen hyvin raskaat tappiot "normaaleina tappioina" maahanlaskuoperaatiossa. Se tarkoittaa ainakin sitä, että maahanlaskujoukko on hyvin tappioita sietävä joukko, eli sen saattaminen toimintakyvyttömäksi on puolustajalle normaalia isompi urakka. Venäläiset kokevat maahanlaskuoperaation riskialtteimmaksi kohdaksi sen hetken kun joukkoa ollaan laskemassa maahan..oli se maahanlaskutekniikka mikä tahansa. Eniten he pelkäävät tässä kohtaa maahanlaskujoukkoon kohdistuvaa epäsuoraatulta.
Näkisin, että jo lähtökohtaisesti suuri tappionsietokyky ja maahanlaskun taistelutekniikka/taktiikka aiheuttaa sen, että ilman epäsuoraatulta voi olla hankalaa esimerkiksi ilmarynnäkködivisioonan maahanlaskua saada torjutuksi. Maahanlaskualueita on kuitenkin tällaisessa tilanteessa niin monta, että puolustaja tuskin pystyy kaikkia riittävän vahvoilla joukoilla hallitsemaan - maahanlaskualueen voi maahanlaskettavan joukon johtaja muuttaa ilmassa ollessaan..eli jos tiedustelutieto kertoo suunnitellun maahanlaskualueen olevan vihollisen hallinnassa - tai jostain muusta syystä - voi joukon johtaja valita usemmasta maahanlaskualueesta mielestään sopivimman. Tämä taas vaikeuttaa entisestään puolustajan mahdollisuuksia olla riittävän vahvoilla joukoilla oikeassa paikassa. Esim Pataljoonan suuruiselle maahanlaskulle sopivaa plänttiä on Suomi niin täynnä, ettei kaikkia voi mitenkään miehittää riittävän vahvoilla joukoilla.
Näinollen näkisin asian siten, että mahdollisimman kattava tulenjohtokykyinen tähystys- ja valvontaverkko, jolla on riittävän vahvat epäsuorantulen yksiköt käytettävissään + reservissä keskeisellä paikalla nopean liikkuvuuden omaava, suhteellisen tulivoimainen joukko..MEKTSTOS tai sen osia. Avainasemassa on kuitenkin siis kattava tulenjohtokykyinen valvontaverkko, jolla on käytettävissään riittävän voimakas epäsuoratuli.

"Avainasemassa on kuitenkin siis kattava tulenjohtokykyinen valvontaverkko, jolla on käytettävissään riittävän voimakas epäsuoratuli."

Näin juuri, mutta mistä se epäsuota tuli saadaan? Kuten aeimmin kirjoitin, olen itse tähystänyt ilmasta raskaan tykistömme maastoutettuja tuliasemia. Ne näkyvät kilometrien päähän, eikä niitä voi kunnolla kätkeä. Jokainen suurempi maahanlasku valmitellaan ilmaiskuin, jotka varmasti silloin kohdistuvat myös tykistöön. Tulenjohtajien asemat on mahdollista kätkeä, mutta heidän on silloin oltava oikeissa paikoissa. Suurin ongelmamme on, että ilmatilamme olisi lähes kokonaan hyökkääjän hallussa. Suomi, jopa Etelä-Suomi, on suuri maa. Olisi melkoinen tehtävä ilmavoimillemme valvoa, paitsi ilmatilaa, myös estää joukkoihimme kohdistuvat ilmaiskut. It-tykistön voimme tässä yhteydessä lähes unohtaa, ilmatorjuntaohjuksista on luonnollisesti apua.

Se, mitä venäläiset ohjesäännöt sanovat armeijakunnan, prikaatin tai pataljoonan hyökkäyksestä ei ole oleellista, oleellista on, että strategiset iskut ovat omien asiantuntijoidemme mukaan tehokkain tapa aiheuttaa meille välitöntä haittaa. Venäisiin pätee vanha totuus; pumaska pumska, á praktika praktika.
 
Maahanlaskut, maihinnousut, sabotaasit, ilmaiskut, maahyökkäys, hyökkäys merenkulkua vastaan, riemullinen kv-propaganda, iskut tietoverkkoihin ja sähkönjakeluun jne. jos tuo paketti saadaan menemään sujuvasti ja aikatauluun käyvästi, se luo varsin haasteellisen moniongelmaisen tilanteen puolustajalle. Ja silloin on varmasti se kuuluisa tilannekuva arvossa arvaamattomassa. Reservien käyttö oletettavasti siten, että kaikkein uhkaavin paketin osa eliminoidaan ensin jne.

Kapiaisen kommentoinnin jyväset alan ymmärtää, nimenomaan liittyen tuohon venäläiseen ajatteluun ja sen eroihin vert. Länsi. Samoin kannattaa kunkin miettiä sitä, että mikä on SE tilanne, jossa Suomeen kohdistetaan asevoimaa? Ei se taida olla suinkaan esim. se, että Heidi H. on kovasuinen entinen taistolaistyttö tai Niinistö ei tykkää kaviaarista. Syyt olisivat senlaatuisia, että kuhina Itämeren alueella olisi aikamoinen ja tuolloin venäläisajattelu lähtee siitä, että kunkin vastustajan asevoimaa vikuutetaan ja vallataan fyysisiä alueita. Rauta pannaan hinkkaamaan ja tykit humpsahtelemaan.
 
Kuten aeimmin kirjoitin, olen itse tähystänyt ilmasta raskaan tykistömme maastoutettuja tuliasemia. Ne näkyvät kilometrien päähän, eikä niitä voi kunnolla kätkeä.

Tuosta naamioinnista pitää kysyä, että mikä homman pilaa? Olitko tähystämässä ammunnan jälkeen, jolloin putket tietenkin ovat kuumat, vai oliko tykit laitettu pellolle tai muulle aukiolle riviin, jolloin mikä tahansa ympäristöä korkeampi juttu näkyy kauas. Etenkin jos nave sattuu olemaan väärän värinen ( http://aaa62.kuvat.fi/kuvat/Tykistö/tykistökilta+11.07+003.jpg ) ympäristöön nähden. Liikennöinnin jäljet eivät sinällään ole ongelma, kuten ei ukkojen liikkeetkään, koska tarvittaessa ne saadaan järjestettyä valemaaleillekin. Luonnollisestikaan jos taistelu on käynnissä, ja tykistö ampuu jatkuvasti, niin silloin ei ole toivoakaan pitää tykkejä piilossa, mutta oletan nyt olevan puhe jostakin patterista, joka on takana reservissä juurikin tätä tilaisuutta varten.

Ilmankos kevyille raketinheittimille mainitaan maaliksi juurikin nuo maahanlaskualueet. Paljon tulivoimaa ja liikkuva alusta, jopa hieman 122H:ta parempi kantama. Kantama muutenkin olisi hyvä tässä asiassa, jos siis vihollinen meinaa hiljentää tykistöä ilmavoimilla.
 
"Avainasemassa on kuitenkin siis kattava tulenjohtokykyinen valvontaverkko, jolla on käytettävissään riittävän voimakas epäsuoratuli."

Näin juuri, mutta mistä se epäsuota tuli saadaan? Kuten aeimmin kirjoitin, olen itse tähystänyt ilmasta raskaan tykistömme maastoutettuja tuliasemia. Ne näkyvät kilometrien päähän, eikä niitä voi kunnolla kätkeä. Jokainen suurempi maahanlasku valmitellaan ilmaiskuin, jotka varmasti silloin kohdistuvat myös tykistöön. Tulenjohtajien asemat on mahdollista kätkeä, mutta heidän on silloin oltava oikeissa paikoissa. Suurin ongelmamme on, että ilmatilamme olisi lähes kokonaan hyökkääjän hallussa. Suomi, jopa Etelä-Suomi, on suuri maa. Olisi melkoinen tehtävä ilmavoimillemme valvoa, paitsi ilmatilaa, myös estää joukkoihimme kohdistuvat ilmaiskut. It-tykistön voimme tässä yhteydessä lähes unohtaa, ilmatorjuntaohjuksista on luonnollisesti apua.

Se, mitä venäläiset ohjesäännöt sanovat armeijakunnan, prikaatin tai pataljoonan hyökkäyksestä ei ole oleellista, oleellista on, että strategiset iskut ovat omien asiantuntijoidemme mukaan tehokkain tapa aiheuttaa meille välitöntä haittaa. Venäisiin pätee vanha totuus; pumaska pumska, á praktika praktika.

Unohdat tässä nyt erään asian.

Jos halutaan tehdä mahdollisimman pienillä joukoilla yllätysisku, ei aleta viikkojen mittaiseen yksittäisten tykkien metsästykseen.

Silloin ollaan jo tilanteessa että molemmat osapuolet on valmistautuneet kunnon rähinään.
 
Maahanlaskut, maihinnousut, sabotaasit, ilmaiskut, maahyökkäys, hyökkäys merenkulkua vastaan, riemullinen kv-propaganda, iskut tietoverkkoihin ja sähkönjakeluun jne. jos tuo paketti saadaan menemään sujuvasti ja aikatauluun käyvästi, se luo varsin haasteellisen moniongelmaisen tilanteen puolustajalle. Ja silloin on varmasti se kuuluisa tilannekuva arvossa arvaamattomassa. Reservien käyttö oletettavasti siten, että kaikkein uhkaavin paketin osa eliminoidaan ensin jne.

Kapiaisen kommentoinnin jyväset alan ymmärtää, nimenomaan liittyen tuohon venäläiseen ajatteluun ja sen eroihin vert. Länsi. Samoin kannattaa kunkin miettiä sitä, että mikä on SE tilanne, jossa Suomeen kohdistetaan asevoimaa? Ei se taida olla suinkaan esim. se, että Heidi H. on kovasuinen entinen taistolaistyttö tai Niinistö ei tykkää kaviaarista. Syyt olisivat senlaatuisia, että kuhina Itämeren alueella olisi aikamoinen ja tuolloin venäläisajattelu lähtee siitä, että kunkin vastustajan asevoimaa vikuutetaan ja vallataan fyysisiä alueita. Rauta pannaan hinkkaamaan ja tykit humpsahtelemaan.

Näinhän se homma tulisi olemaan.

Ei varmasti Venäjää tuossa tilanteessa haittaisi jos sen erikoisjoukkoja jäisi kiinni sabotoidessaan Helsingin vedenjakelua. KV-propaganda osaisi kyllä selittää sen valkofasistien sodan lietsonnaksi.
 
Back
Top