Noista karkeasti suuntaa antavista laskelmista voi tehdä päätelmiä suuntaan jos toiseen. Mitäänhän ei kuitenkaan hankita, koska Turkin kauppahinnallakin 4 hekon hankinta olisi 150 miljoonaa + euroa pienellä päivityksellä. Rahat menevät ilma/merivoimille 2020-luvulla. Paljon muutakin, olennaisempaa pitää hankkia ja ylläpitää nykyisellä rahoituksella, se on selvä!
Leikin alunperin ajatuksella että jos kuljetuskoptereille olisi saatavissa saattokoptereita (gunship), niin mikä vaihtoehto olisi edullisin. Länsikoneista ei muuta tst-kopteria saa halvemmalla kuin käytetyn whisky Cobran ja senkin kohdalla pitäisi päästä itse valkkaamaan varastoista vähiten käytetyimmät. En tosin edes tiedä onko USMC:la vähän käytettyjä, koska ne ovat viettäneet 1990-2000 luvuilla sodissa paljon aikaa idässä.
Taisteluhelikopteri olisi kyllä paljon muutakin kuin pelkkä saattotuki kuljetushekoille mahdollisissa maahanlaskuissa. Sillä voisi tuhota vihollisen mekanisoituja osastoja laajalla alueella ja tehdä yllättäviä raideja huoltoa vastaan. "Saattokoptereista" puhuttiin 2000-luvun alussa yleisesti kun gunshippeja tutkittiin. Pelkäksi saattokopteriksi riittäisi esim. jo aikaisemmin mainitsemani Sikorskyn S-70 Battlehawk tai muu UH/MH-60 konversio. Se olisi ollut mutkattomampaa jos aikanaan valinta olisi osunut Sikorskyyn.
Jälkiviisaana sanoisin että olisin mielummin nähnyt ne kuuskymppiset tulitukikoneineen lentämässä ja aikoja sitten, kun tuskailla tekniikan viimeisimmän ihmeen kanssa, jonka kustannukset ovat korkeita ja käyttöaste juuri 50%. Kuljetushekot olisi voineet olla vaikka Mi-17 versioita, koska ne ovat varmoja ja niillä olisi saatu porukka siirrettyä paikasta A paikkaan B kuten Mi-8 kanssa. Sitten olisi ollut rahaa taistelukoptereihin. Määräksi olisi riittänyt jäljempänä Jari Rinteen mainitsemat määrät.
Koko hekoprojekti olisi ollut maalissa jo 10 vuotta aikaisemmin, kuten Loviisan ydinvoimalakin. Molemmissa suomalaisia kusetettiin kunnolla.
Tätä paljon parjattua heko-pataljoonaa murjoi kirjassaan ex-hävittäjä- ja hekolentäjä Jari Rinne vuonna 2010:
Lentoupseeri. Kahta machia ja taisteluhelikoptereita.
Kustannus Oy Suomen Mies 2010. 286 s.
Tuleeko Suomen maavoimien uudesta kuljetushelikopterijärjestelmästä ylisuuri ja ilman järkevää käyttöä? Maavoimien kallein järjestelmä siitä ainakin tulee eikä se edes ole asejärjestelmä. Näin ennustaa ex-helikopterilentäjä, majuri evp
Jari Rinne kirjassaan
Lentoupseeri.
Suomi tilasi 20 NH90 -kuljetushelikopteria vuonna 2001. Ensimmäinen piti toimittaa vuonna 2004 ja viimeinen 2008. Ensimmäinen saatiin vasta keväällä 2008. Nyt on luovutettu 10 Suomessa ja yksi Ranskassa koottu kone. Viimeisiä odotellaan vuonna 2014.
Viivästykset johtuvat ylioptimistisesta aikataulusta ja puutteellisesta suunnittelusta. Muitakin syitä lienee, mutta niitä ei ole tarkemmin valaistu.
Laukaalaissyntyinen Rinne lensi ilmavoimissa MiG-21 -hävittäjillä, kunnes koelentokurssin jälkeen vaihtoi helikoptereihin ja oli Utin helikopterilentueen päällikkö 1988-1995 ja sen jälkeen teki uran liikelentäjänä.
Muistelmakirjassaan Rinne arvostelee ankarasti NH90 -hanketta.
Ei asiantuntijoita
Valmistelussa syrjäytettiin ilmasodan asiantuntijat. Maavoimien muun kehittämisen kustannuksella käytetään nyt satoja miljoonia järjestelmään, jonka järkevästä käytöstä ei ole näyttöä, Rinne kirjoittaa.
Kun helikopteritoiminta oli osa ilmavoimia, ei koptereilta odotettukaan osallistumista varsinaiseen taistelutoimintaan.
Tärkein tehtävä oli laskuvarjolla hypänneiden hävittäjälentäjien etsintä ja pelastaminen, mikä pätee vieläkin maailmanlaajuisesti.
Tilanne muuttui 1997, kun puolustusvoimien komentaja
Gustav Hägglund ajoi voimakkaasti helikopterijoukkojen kehittämistä muun, kuten taistelupanssarivaunun kustannuksella. Helikopterit siirrettiin maavoimiin ja haluttiin luoda uusi aselaji, ilmamekanisoidut joukot, kuljetus- ja taistelukoptereineen.
Mutta helikopterien käyttö sodassa edellyttää ilmaherruutta, jota Suomen ilmavoimat ei saa kuin korkeintaan ajallisesti ja paikallisesti. Vähälle huomiolle jäi myös helikopterin suuri haavoittuvuus. Mikä tahansa helikopteri voidaan pudottaa yhdellä rynnäkkökiväärin lippaallisella. Helikopteri vaati aina ilmasuojaa.
Rahat pois muusta
Kukaan ei uskaltanut kyseenalaistaa hanketta, vaikka yksikään kenraali ja eversti ei voinut olla ymmärtämättä, että helikoptereihin käytetyt rahat ovat pois maavoimien ydintoiminnoista ja todellisesta kehittämisestä.
- Panssariase muodostaa ainoan vastahyökkäyskykymme eikä siitä ole varaa luopua, Rinne toteaa ja ampuu alas Hägglundin väitteen, jonka mukaan taisteluhelikopteri on kuusi kertaa tehokkaampi kuin panssarivaunu.
Rinteen mukaan panssarivaunun ja helikopterin vertaaminen on järjetöntä. Mutta mikä tahansa kopterijärjestelmä on ainakin kuusi kertaa kalliimpi kuin panssarivaunu.
Eduskunta ei lämmennyt taistelukoptereilla. Se salli vain kuljetuskopterit, jotka voivat toimia myös siviilipelastus- ja viranomaisyhteistyötehtävissä.
- Yhteiskunnan tukemiseen liittyvät tehtävät, joita helikoptereilla on lukuisasti, voidaan hoitaa ilman sotilasorganisaatiota, Rinne huomauttaa.
Mutta kuinka rahat riittävät koptereiden lennättämiseen, Rinne kysyy. Joudutaanko osa panemaan koipussiin vai annetaanko Rajavartiolaitokselle, kun sen keskiraskaat pelastuskopterit on korvattava lähivuosina?
Missä vaihtoehdot
Kuljetuskoptereita tulee nyt riittävästi, mutta syntyy vain kallis kevyiden joukkojen kuljetusjärjestelmä, ei ilmamekanisoitua aselajia. Vain ovikonekivääreillä aseistetuilla koneilla ei mennä vihollisen tulituksen alle.
Rinteen mukaan ilmamekanisoidut joukot olisi kyllä saatu, sekä kuljetus- että taistelukopterit, ilman minkäänlaista lisärahoitusta.
Venäläisillä taisteluhelikoptereilla koelentänyt Rinne esitti jo vuonna 1993, että otetaan 10 Mi-17 kuljetuskopteria ja 10 Mi-24 taistelukopteria vastineeksi Neuvostoliiton veloista. Pääesikunta ei tehnyt edes tarkempaa analyysiä.
Kunnon pyssyt
Rinne muistuttaa että Mi-17 lentää myös Nato-maissa. Taisteluhelikopterin kehitys tosin näyttää pysähtyneen kaikkialla.
NH90 pitäisikin Rinteen mukaan aseistaa tykillä ja ohjuksilla, jotta sitä voitaisiin käyttää vihollisen taistelukoptereita ja panssareita vastaan. Kone on nykyaikainen ja hyvin liikehtimiskykyinen.
Rinne kirjoittaa perusteellisesti helikopteritaktiikasta, onhan hän ollut itse sitä luomassa. Entisenä hävittäjälentäjänä hän tuntee myös ilmapuolustuksen kokonaisuuden. Hän kirjoittaa myös kokemuksistaan lentäjänä ja luonnehtii entisiä esimiehiään.
Rinne harmittelee, että ilmavoimien ex-komentaja, jyväskyläläinen
Rauno Meriö ei ilmeisesti aio kirjoittaa muistelmiaan.
Toivottavasti Jari Rinteen esimerkki rohkaisee ex-sotilaita muistelmien kirjoittamiseen. On tämä sen verran mielenkiintoinen kirja, että soisi myös jonkun virassa olevan upseerin kommentoivan Rinteen käsityksiä.
https://www.ksml.fi/kulttuuri/Jari-...ahta-machia-ja-taisteluhelikoptereita./164734
En jaksa uskoa että poistuisivat vielä muutamaan kymmeneen vuoteen.
Samaan tapaan kuin kun B-2 eläköitymis seremonian yli tulee lentämään B-52 rutiini koulutuslennolla 