Suomi käyttäisi vanhentuneita Hawkeja sodassa – "Ei se ole itsemurhatehtävä sinänsä"

Joo ei niitä Hawkeja varmaan yksin käytetä. Eli Hornetit hoitaa oikeat hävittäjät ja sitten Hawkit täydentävät tätä kuviota maaleina SU-25 ja HEKOt. Samalla tavallahan vastapuolen SU-25 toimivat. Taistelunjohtaja johtaa aina toimintaa niinkuin Hornetien kanssakin tehdään. Veikkaisin että koneilla lennetään hyvin matalalla jolloin ne saattavat päästä vähemmällä huomiolla.
 
@Talvela ja @peelo esittivätkin Hawk-toiminnan yleisiä periaatteita. @ajs178 pureutui sitten jo vähän tuohon kyselemääni point defense -konseptiinkin.

Edelleen täytyy silti kysyä, että olenko mielestänne aivan hakoteillä, jos arvelen Hawkien nousevan ilmaan vasta siinä vaiheessa, kun vihollinen on jo Sidewinderin kantamalla lentotukikohdasta? Käsittääkseni tässä point defense -konseptissa ei ole Hornetia (tai muuta kyvykkäämpää konetta) tukemassa Hawkia, joten Hawk on varmasti pahasti alakynnessä edes välttävän BVR-kyvyn omaavaa vihollista vastaan. Tämä vuoksi ajattelen, että vihollista ei varsinaisesti lähdetä kohtaamaan, vaan tullaan esiin vasta siinä vaiheessa, kun vihollinen on oman aseistuksen (Sidewinderin) kantamalla.
 
@Talvela ja @peelo esittivätkin Hawk-toiminnan yleisiä periaatteita. @ajs178 pureutui sitten jo vähän tuohon kyselemääni point defense -konseptiinkin.

Edelleen täytyy silti kysyä, että olenko mielestänne aivan hakoteillä, jos arvelen Hawkien nousevan ilmaan vasta siinä vaiheessa, kun vihollinen on jo Sidewinderin kantamalla lentotukikohdasta? Käsittääkseni tässä point defense -konseptissa ei ole Hornetia (tai muuta kyvykkäämpää konetta) tukemassa Hawkia, joten Hawk on varmasti pahasti alakynnessä edes välttävän BVR-kyvyn omaavaa vihollista vastaan. Tämä vuoksi ajattelen, että vihollista ei varsinaisesti lähdetä kohtaamaan, vaan tullaan esiin vasta siinä vaiheessa, kun vihollinen on oman aseistuksen (Sidewinderin) kantamalla.

Koko juttu tuntuu niin oudolta että onkohan edes totta, ainakaan nykyään? Miksi haaskata niitä missään kamikaze touhussa.
 
@Talvela ja @peelo esittivätkin Hawk-toiminnan yleisiä periaatteita. @ajs178 pureutui sitten jo vähän tuohon kyselemääni point defense -konseptiinkin.

Edelleen täytyy silti kysyä, että olenko mielestänne aivan hakoteillä, jos arvelen Hawkien nousevan ilmaan vasta siinä vaiheessa, kun vihollinen on jo Sidewinderin kantamalla lentotukikohdasta? Käsittääkseni tässä point defense -konseptissa ei ole Hornetia (tai muuta kyvykkäämpää konetta) tukemassa Hawkia, joten Hawk on varmasti pahasti alakynnessä edes välttävän BVR-kyvyn omaavaa vihollista vastaan. Tämä vuoksi ajattelen, että vihollista ei varsinaisesti lähdetä kohtaamaan, vaan tullaan esiin vasta siinä vaiheessa, kun vihollinen on oman aseistuksen (Sidewinderin) kantamalla.

Olet aivan hakoteillä. Hävittäjä ja mikä hyvänsä lentokone on haavoittuvimmillaan nimenomaan nousujen ja laskujen aikana. Silloin kone ei ole suojassa eikä edes piilossa, mutta nopeuskaan ei riitä minkäänlaiseen liikehtimiseen. Samalla jos vihollinen on Hawkin Sidewinderin kantamalla, on Hawk vihollisen IP-ohjuksen kantamalla. Erona on vain se että Hawk ei pysty kääntymään ennen kuin on saanut kerättyä nopeutta ja ehkä vähän korkeuttakin, mutta hyökkäävä vihollinen liikkuu nopeasti ja sillä on siis energiaa käyttää liikehtimiseen. Seurauksena Hawk ei pysty ampumaan vihollista (koska ei pysty kääntämään nokkaa sitä kohti) mutta vihollinen pystyy ampumaan Hawkin (joka ei pysty väistelemään).

Siksi ilmaan täytyy nousta tarpeeksi ajoissa, että Hawk-osasto (johon sisällytän tässä myös taistelunjohtajan johtokeskuksessa) pääsee itse määräämään milloin ja minkälaisesta asemasta taistelukosketus syntyy. Käytännössä pyrittäneen sivulta tapahtuvaan hyökkäykseen, sillä takaa-ajoon ei Hawkin nopeus riitä. Siksi se sopiikin korkeintaan kohdepuolustukseen (point defense) tai kevyeen rynnäköintiin. Kumpaankin ryhtyminen vaatii lentäjältä teräksiset pallit...
 
@rgp83 lähtökohtaisesti ajatus Hornetien suojan puutteesta on väärä. Hawkeja käytetään varmasti yhdessä Hornetien kanssa torjumaan isompia vastapuolen ilmaoperaatioita. Toki konfliktin edetessä tilanne voi muuttua, mutta ei siitä kannata lähteä liikkeelle. Jos Hawkeja käytetään yksin se tapahtuu jossain muualla kuin päätoimintasuunnalla tai päätukikohdissa.
 
Olet aivan hakoteillä. Hävittäjä ja mikä hyvänsä lentokone on haavoittuvimmillaan nimenomaan nousujen ja laskujen aikana. Silloin kone ei ole suojassa eikä edes piilossa, mutta nopeuskaan ei riitä minkäänlaiseen liikehtimiseen. Samalla jos vihollinen on Hawkin Sidewinderin kantamalla, on Hawk vihollisen IP-ohjuksen kantamalla. Erona on vain se että Hawk ei pysty kääntymään ennen kuin on saanut kerättyä nopeutta ja ehkä vähän korkeuttakin, mutta hyökkäävä vihollinen liikkuu nopeasti ja sillä on siis energiaa käyttää liikehtimiseen. Seurauksena Hawk ei pysty ampumaan vihollista (koska ei pysty kääntämään nokkaa sitä kohti) mutta vihollinen pystyy ampumaan Hawkin (joka ei pysty väistelemään).

Siksi ilmaan täytyy nousta tarpeeksi ajoissa, että Hawk-osasto (johon sisällytän tässä myös taistelunjohtajan johtokeskuksessa) pääsee itse määräämään milloin ja minkälaisesta asemasta taistelukosketus syntyy. Käytännössä pyrittäneen sivulta tapahtuvaan hyökkäykseen, sillä takaa-ajoon ei Hawkin nopeus riitä. Siksi se sopiikin korkeintaan kohdepuolustukseen (point defense) tai kevyeen rynnäköintiin. Kumpaankin ryhtyminen vaatii lentäjältä teräksiset pallit...

Mutta SU-25 jahtiin se sopinee?
 
Mutta SU-25 jahtiin se sopinee?

Huippunopeudet ovat käytännössä samat, sikäli kyllä. Huomioidaan että jahdattava olisi pommilastissa ja jahtaajalla vain pari IP-ohjusta. Mutta vaatii myös sen että Frogfootit eksyvät ulos vihollisen taktisen ilmatorjunnan suojaamalta alueelta, tai Hawkiin on ostettu aika messevät omasuojapodit. Sekin on toki hyödyllinen lopputulos jos voidaan estää vihollista suorittamasta vapaata jahtia omassa selustassamme yleisimmällä rynnäkkökoneellaan ilman saattohävittäjiä.
 
Itse olisin Hawkien lisäpäivityksen kannalla jos niitä suunnitellaan käytettäväksi edes jossain määrin tukikohtien puolustukseen tai heko-maalien torjuntaan.
- Tutkavaroitin + soihtu/silppusäiliöt (SAAB BOLLE)
- AIM-9X -päivitys + JHMCS kypärätähtäin
- AIM-9X lisähankinta jotta päästään eroon 30 v. vanhaa tekniikkaa käyttävistä 9-Mikeistä (AIM-9M).

Kypärätähtäin ja uusi IP-ohjus toisivat nykyaikaisen lähitaistelukyvyn Hawkille jota se todella tarvitsee ja lisäisi koneiden+pilottien mahdollisuuksia huomattavasti.
Nuo eivät voi olla liian suuria hankintoja toteuttaa ja asennustyöt voidaan varmasti tehdä Patrialla.
 
Nostan aihetta, kun se nousi esille @Jukkis :n kanssa Hawkista keskustellessani.

Itse olisin Hawkien lisäpäivityksen kannalla jos niitä suunnitellaan käytettäväksi edes jossain määrin tukikohtien puolustukseen tai heko-maalien torjuntaan.
- Tutkavaroitin + soihtu/silppusäiliöt (SAAB BOLLE)
- AIM-9X -päivitys + JHMCS kypärätähtäin
- AIM-9X lisähankinta jotta päästään eroon 30 v. vanhaa tekniikkaa käyttävistä 9-Mikeistä (AIM-9M).

Kypärätähtäin ja uusi IP-ohjus toisivat nykyaikaisen lähitaistelukyvyn Hawkille jota se todella tarvitsee ja lisäisi koneiden+pilottien mahdollisuuksia huomattavasti.
Nuo eivät voi olla liian suuria hankintoja toteuttaa ja asennustyöt voidaan varmasti tehdä Patrialla.

Hawkin päivittämisen kannalta hieman ongelmallista on sen elinkaari (jäljellä n. 15 vuotta). Kannattaako poistuvaan kalustoon panostaa? Päivitysrumbassakin menisi ainakin pari-kolme vuotta, vaikka heti alettaisiin tekemään.

Toisekseen Hawk tulee kaikista päivityksistään olemaan kyvytön BVR-etäisyyksillä, joilla on pakko kyetä operoimaan, jos haluaa kurmoottaa (monitoimi)hävittäjiä. Vihollisen taktinen rynnäköintikalusto (Su-24, Su-25 ym.) taas on poistumassa ja korvautumassa monikäyttöisemmillä konetyypeillä (mm. Su-34), jotka kykenevät taistelemaan näköetäisyyden ulkopuolellakin. Näin ollen Hawkin suorituskyky riittääkin tulevaisuudessa lähinnä helikoptereita sekä kiinteäsiipisistä kuljetus- ja pommikoneita vastaan. Tarvitaanko niiden tuhoamiseen välttämättä kypärätähtäimiä ja moderneja ohjuksia?

Itse päivityksen kannalta Hawkien nykyinen avioniikka tarjonnee siihen hyvät valmiudet, mutta integrointitöitä täytyisi silti tehdä. (Hawkin avioniikasta löytyy kaavio tästä viestistä.) Ehkäpä suurimmaksi haasteksi nousee runko ja siinä oleva tila: mahtuuko kaikki kyytiin vai joudutaanko ripustamaan paljonkin ulkoisiin säiliöihin?

Epäilen myös päivityksen kustannusvaikuttavuutta:

-Tutkavaroitin (AN/ALR67) liikkuu yhden-kahden miljoonan euron tietämillä
-Harhamaaliheitinjärjestelmä (BOL) liikkunee jossakin parinsadantuhannen euron tietämillä
-Kypärätähtäin (JHMCS) liikkuu parinsadantuhannen euron tietämillä
-Lyhyen kantaman ohjus (AIM-9X) liikkuu puolen miljoonan euron tietämillä
-Integraatio- ja asennustyöt liikkunee kymmenissä miljoonissa euroissa

Hawkeja on käytössä yhteensä 31 konetta vuodesta 2019 alkaen (8x Mk 51, 7x Mk 51A ja 16 x Mk 66-mallin konetta). Jos nuo päivitetään kokonaisuudessaan ja ostetaan 80 uutta Sidewinderia, niin 100 miljoonaa euroa menee rikki että heilahtaa. Kun Hawk kuitenkin pärjää nykyiselläänkin ajateltavissa olevia maaleja vastaan ihan kohtuullisesti, niin kannattaneeko tuollaista panostusta tehdä? Ainakin minusta päivittämällä saatava hyöty vaikuttaa varsin minimaaliselta. Samalla rahalla voisi varmasti kehittää ilmapuolustusta monella muullakin tavalla, esimerkiksi Stingereitä saisi 100 miljoonalla toisen satsin, jolla parantaisi maahanlaskulle alttiiden alueiden suojaa huomattavasti.
 
Suomessa niin paljon sellaista teknologiaa, jotta Jenkit eivät voisi jäädä sivusta seuraamaan, jos tänne veli venäläinen alkaisi rynnimään. Myös Hawkit olisi täysimääräisesti käytössä. No tämä nyt aika kaukaa haettua, koska Venäjäkin tietää että Yhdysvallat myyneet lähes kovinta mahdollista ohjusteknologiaa meille, eikä tämän haluta päätyvän ns. "vihollisen käsiin".
 
Nostan aihetta, kun se nousi esille @Jukkis :n kanssa Hawkista keskustellessani.



Hawkin päivittämisen kannalta hieman ongelmallista on sen elinkaari (jäljellä n. 15 vuotta). Kannattaako poistuvaan kalustoon panostaa? Päivitysrumbassakin menisi ainakin pari-kolme vuotta, vaikka heti alettaisiin tekemään.

Toisekseen Hawk tulee kaikista päivityksistään olemaan kyvytön BVR-etäisyyksillä, joilla on pakko kyetä operoimaan, jos haluaa kurmoottaa (monitoimi)hävittäjiä. Vihollisen taktinen rynnäköintikalusto (Su-24, Su-25 ym.) taas on poistumassa ja korvautumassa monikäyttöisemmillä konetyypeillä (mm. Su-34), jotka kykenevät taistelemaan näköetäisyyden ulkopuolellakin. Näin ollen Hawkin suorituskyky riittääkin tulevaisuudessa lähinnä helikoptereita sekä kiinteäsiipisistä kuljetus- ja pommikoneita vastaan. Tarvitaanko niiden tuhoamiseen välttämättä kypärätähtäimiä ja moderneja ohjuksia?

Itse päivityksen kannalta Hawkien nykyinen avioniikka tarjonnee siihen hyvät valmiudet, mutta integrointitöitä täytyisi silti tehdä. (Hawkin avioniikasta löytyy kaavio tästä viestistä.) Ehkäpä suurimmaksi haasteksi nousee runko ja siinä oleva tila: mahtuuko kaikki kyytiin vai joudutaanko ripustamaan paljonkin ulkoisiin säiliöihin?

Epäilen myös päivityksen kustannusvaikuttavuutta:

-Tutkavaroitin (AN/ALR67) liikkuu yhden-kahden miljoonan euron tietämillä
-Harhamaaliheitinjärjestelmä (BOL) liikkunee jossakin parinsadantuhannen euron tietämillä
-Kypärätähtäin (JHMCS) liikkuu parinsadantuhannen euron tietämillä
-Lyhyen kantaman ohjus (AIM-9X) liikkuu puolen miljoonan euron tietämillä
-Integraatio- ja asennustyöt liikkunee kymmenissä miljoonissa euroissa

Hawkeja on käytössä yhteensä 31 konetta vuodesta 2019 alkaen (8x Mk 51, 7x Mk 51A ja 16 x Mk 66-mallin konetta). Jos nuo päivitetään kokonaisuudessaan ja ostetaan 80 uutta Sidewinderia, niin 100 miljoonaa euroa menee rikki että heilahtaa. Kun Hawk kuitenkin pärjää nykyiselläänkin ajateltavissa olevia maaleja vastaan ihan kohtuullisesti, niin kannattaneeko tuollaista panostusta tehdä? Ainakin minusta päivittämällä saatava hyöty vaikuttaa varsin minimaaliselta. Samalla rahalla voisi varmasti kehittää ilmapuolustusta monella muullakin tavalla, esimerkiksi Stingereitä saisi 100 miljoonalla toisen satsin, jolla parantaisi maahanlaskulle alttiiden alueiden suojaa huomattavasti.
Hawkin käyttäminen on minusta hyvin, hyvin haastavaa todellisessa ilmasodassa oli sitä päivitetty aseistukseltaan tai ei ja sen olen tehnyt tietääkseni selväksi tässä vanhassa keskustelussakin. Mutta MIKÄLI KONEEN KÄYTTÄMINEN ON VÄLTTÄMÄTÖNTÄ niiden kentillä makuuttamisen sijaan, on kuitenkin koneessa oltava jotain potentiaalia, muutoin sen tehtäväksi jää valemaalina toimiminen Hornettien suojaamiseksi kentillä.

1. Aseet: Aim-9M ohjukset on hankittu 1990-luvun lopulla ja yleensä ohjusten ruuti vanhenee n. 20 vuoden varastoinnin aikana. Ruuti on tietysti vaihdettavissa uuteen mutta ohjusten hakupäiden elektroniikka on herkkää vioille vanhentuessaan. Ilmavoimissa palveleva kaverini sanoi jo 15 vuotta sitten että 9-"Mike" on paska (otettu palveluskäyttöön muistaakseni 1983) ja edustaa tällä hetkellä suunnittelultaan n. 40-vuoden takaista teknologiaa. Hornettien käyttöönoton aikana koneen lähitaisteluohjusten kehnoudesta nousi jopa uutislööppi kun tämä em.tieto tuli lehdistönkin vaajavaiseen tietämykseen. Ilmavoimien pilotin nimettömän haastattelun perusteella, ohjaajien silloinen suosikki oli Python-4, mikä ei herättäne ihmetystä. Aim-9x oli tuolloin vielä kehitteillä joten siitä ei mitään silloin mainittu.

Mikäli 9-M versioon ei ole tehty mitään päivitystä PIP-muodossa kuten Stingeriin, sen elinaika alkaa olla lopussa, ainakin teoriassa 2020-vuonna. Hawkit jatkavat toistaiseksi vielä 10 vuotta siitä eteenpäin joten on sitten valinnan paikka joko hankkia relevanttia aseistusta myös harjoituskoneisiin tai sitten hylätä koko ajatus Hawkien käyttämisestä edes vaatimattomiin ilmamaaleihin koska vuosikymmen on liian pitkä aika olla sotavarauksessa ilman ohjuksia. Hornettien jälkeenkin meidän todennäköinen ilmataisteluohjuksemme hankintamaa on USA ja IP-puikkoja tarvitaan oli kone mikä hyvänsä. Siksi en pidä Aim-9x lisähankintaa haaskauksena enempää kuin Aim-120 C version hankintaakaan.

2. Riippuu Hawkin roolista tietysti mitä maaleja vastaan sen odotetaan toimivan. Jos toimitaan kuten esitit, tarvetta ei ole muun aseituksen hankintaan mutta edellenkin ongelmana on vanhentuva ohjustyyppi. On esitetty myös koneen käyttämistä maatukeen tukilöä ja rakentinheittimillä varustettuna mutta en tiedä rakettien hankinnoista.
Jos roolina on tiedustelu rannikoilla ja matala-aktiivisen uhkan alueella tai pommikoneiden torjumisessa, tarvitaan ilmataisteluohjuksia edes omasuojaksi. SU-34 voi toimia kauempaa kuin vanhat koneet mutta sitä voidaan käyttää myös lähi-ilmatukeen ja SEAD-toimintaan. Edellä mainittu voi tulla kysymykseen jos SU-25/39 versiot todellakin poistuvat käytöstä. Siitä ei liene täyttä varmuutta koska kaluston uushankinnat eivät tule täyttämään utopistisia haaveita Venäjän ilmavoimien tarpeista. Venäjällä ei myöskään ole sellaista modernien Stand-off aseiden kalustomäärää kuin USA:lla joten kovin pitkälle ei päästä konfliktissa. Pommitukset varsinkin liikkuvia kohteita vastaan täytyisi hoitaa lyhyen kantaman pommeilla kuten Syyriassa. Näin rynnäkkökoneet joutuisivat meikäläisen ilmatorjunnan piiriin ja pommilastissa oleva SU-34 olisi myös mahdollinen kohde Hawkeille yhdessä oikeiden taistelukoneiden suojaamana.
 
Hawkin käyttäminen on minusta hyvin, hyvin haastavaa todellisessa ilmasodassa oli sitä päivitetty aseistukseltaan tai ei ja sen olen tehnyt tietääkseni selväksi tässä vanhassa keskustelussakin. Mutta MIKÄLI KONEEN KÄYTTÄMINEN ON VÄLTTÄMÄTÖNTÄ niiden kentillä makuuttamisen sijaan, on kuitenkin koneessa oltava jotain potentiaalia, muutoin sen tehtäväksi jää valemaalina toimiminen Hornettien suojaamiseksi kentillä.

1. Aseet: Aim-9M ohjukset on hankittu 1990-luvun lopulla ja yleensä ohjusten ruuti vanhenee n. 20 vuoden varastoinnin aikana. Ruuti on tietysti vaihdettavissa uuteen mutta ohjusten hakupäiden elektroniikka on herkkää vioille vanhentuessaan. Ilmavoimissa palveleva kaverini sanoi jo 15 vuotta sitten että 9-"Mike" on paska (otettu palveluskäyttöön muistaakseni 1983) ja edustaa tällä hetkellä suunnittelultaan n. 40-vuoden takaista teknologiaa. Hornettien käyttöönoton aikana koneen lähitaisteluohjusten kehnoudesta nousi jopa uutislööppi kun tämä em.tieto tuli lehdistönkin vaajavaiseen tietämykseen. Ilmavoimien pilotin nimettömän haastattelun perusteella, ohjaajien silloinen suosikki oli Python-4, mikä ei herättäne ihmetystä. Aim-9x oli tuolloin vielä kehitteillä joten siitä ei mitään silloin mainittu.

AIM-9M ei tosiaan edusta kehityksen viimeisintä etulinjaa. Se on täysin totta. Kuitenkin se on tehtävässään perushyvä ja kestää vertailun uudempiin lyhyen kantaman ohjuksiin.

Vertaisin ohjusten tilannetta rynnäkkökivääreihin: FN Scar (AIM-9X) uusimmalla optiikalla varustettuna on kehittyneempi kuin RK 62 (AIM-9M) rautatähtäimillä. En kuitenkaan haluaisi olla vastaanottavassa päässä, vaikka ampujalla olisi "vain" RK 62. Sen tappoteho on todistettu viimeksi tänä vuonna Vihdissä.

Mikäli 9-M versioon ei ole tehty mitään päivitystä PIP-muodossa kuten Stingeriin, sen elinaika alkaa olla lopussa, ainakin teoriassa 2020-vuonna. Hawkit jatkavat toistaiseksi vielä 10 vuotta siitä eteenpäin joten on sitten valinnan paikka joko hankkia relevanttia aseistusta myös harjoituskoneisiin tai sitten hylätä koko ajatus Hawkien käyttämisestä edes vaatimattomiin ilmamaaleihin koska vuosikymmen on liian pitkä aika olla sotavarauksessa ilman ohjuksia. Hornettien jälkeenkin meidän todennäköinen ilmataisteluohjuksemme hankintamaa on USA ja IP-puikkoja tarvitaan oli kone mikä hyvänsä. Siksi en pidä Aim-9x lisähankintaa haaskauksena enempää kuin Aim-120 C version hankintaakaan.

Ohjusten kunnossapidon kannalta ikä pitää tietysti huomioida. Olen kuitenkin melko varma, että nykyisten ohjusten eliniän pidentäminen juurikin ajoaineen ja mahdollisesti muiden vanhentuvien komponenttien osalta on huomattavasti edullisempaa kuin uusien ohjusten hankinta. Esimerkkiä voi hakea Stingerin päivitysohjelmasta: jenkit päivittävät varastoissa olevia ohjuksia ja meikäläisetkin ostavat niitä, kumpiakaan ei kiinnosta uusien ohjusten hankinta.

2. Riippuu Hawkin roolista tietysti mitä maaleja vastaan sen odotetaan toimivan. Jos toimitaan kuten esitit, tarvetta ei ole muun aseituksen hankintaan mutta edellenkin ongelmana on vanhentuva ohjustyyppi. On esitetty myös koneen käyttämistä maatukeen tukilöä ja rakentinheittimillä varustettuna mutta en tiedä rakettien hankinnoista.

Idea rynnäköinnistä Hawkilla on ilmeisesti peräisin tältä foorumilta. Ilmavoimissa se lienee hylätty jo viime vuosituhannella ainakin pilottien henkilökohtaisissa näkemyksissä, todennäköisesti myös organisaation osalta.

Hawkin selviytymiskyvyn saaminen rynnäköinnin kannalta siedettävälle tasolle olisi päivityksilläkin vaativaa (mm. häirintälähettimen asentaminen vaatinee erillisen säiliön, tuskin mahtuu rungon sisälle). Ennen kaikkea Hawkista puuttuu tehokkaat sensorit, esimerkiksi tutkaa ei ole, ja maalinosoitussäiliökin söisi ison aukon asekuormaan ja lisäisi jälleen päivityksen hintaa. Sitä paitsi Hawk on harjoitushävittäjänä kyvytön kantamaan merkittävää asekuormaa. Rautaa tulee tonttiin varsin vähän verrattuna tykistöön tai edes Hornetiin.

Hawkien käyttö rynnäköintiin sitoisi myös Horneteja saattotehtäviin. Oikea monitoimihävittäjä, kuten Hornet, pystyy saattamaan itse itsensä myös ilmasta-maahan tehtävällä.

Jos roolina on tiedustelu rannikoilla ja matala-aktiivisen uhkan alueella tai pommikoneiden torjumisessa, tarvitaan ilmataisteluohjuksia edes omasuojaksi. SU-34 voi toimia kauempaa kuin vanhat koneet mutta sitä voidaan käyttää myös lähi-ilmatukeen ja SEAD-toimintaan. Edellä mainittu voi tulla kysymykseen jos SU-25/39 versiot todellakin poistuvat käytöstä. Siitä ei liene täyttä varmuutta koska kaluston uushankinnat eivät tule täyttämään utopistisia haaveita Venäjän ilmavoimien tarpeista. Venäjällä ei myöskään ole sellaista modernien Stand-off aseiden kalustomäärää kuin USA:lla joten kovin pitkälle ei päästä konfliktissa. Pommitukset varsinkin liikkuvia kohteita vastaan täytyisi hoitaa lyhyen kantaman pommeilla kuten Syyriassa. Näin rynnäkkökoneet joutuisivat meikäläisen ilmatorjunnan piiriin ja pommilastissa oleva SU-34 olisi myös mahdollinen kohde Hawkeille yhdessä oikeiden taistelukoneiden suojaamana.

Hawkin tiedustelukäytöstä on luovuttu jo vuosia sitten. Roolia siinä mielessä ei siis ole.

Su-34 ei ole realistinen maali Hawkille. Hawkin olisi liki mahdotonta päästä yllätykseen, koska Su-34:ssä on kaksi tutkaa: yksi perinteinen keulassa sekä lisäksi toinen, heikkotehoisempi koneen takaosassa moottorien välissä. Taakse suunnatun tutkan tarkoituksena on estää yllätys takasektorista, mihin Hawk luultavasti pyrkisi. Tiettävästi tutkaa voidaan myös käyttää ohjuksen ampumiseen takaa lähestyvää vihollista vastaan. Lisäksi Su-34 sisältänee datalinkin, jonka avulla se voisi helposti saada Hawkista tiedon myös muilta alustoilta (Mainstay, Su-35 tms.).

Ilman yllätystä Su-34 teurastaa Hawkin joka kerta. R-77 tarjoaa Su-34:lle mahdollisuudet ampua kauan ennen kuin Hawk pääsee Sidewinderin kantamalle.

Lähitaisteluun joutuessaankin Su-34 on perinteisempiä rynnäkkökoneita huomattavasti liikehtimiskykyisempi ja tehokkaampi, onhan se suunniteltu Su-27:n pohjalta ja mm. jälkipoltin kuuluu ominaisuuksiin. Edes pommilasti ei heikennä Su-34:n liikehtimiskykyä, koska se voidaan tarvittaessa pudottaa napin painalluksella.


Hawkin realistisimmat tehtävät löytyy helppojen ilmamaalien torjunnasta: helikoptereista sekä kuljetus- ja pommikoneista. Toki Hawk pystyy torjumaan myös vanhempia rynnäkkökoneita, mutta ne ovat auttamatta poistuvaa kalustoa. Vaikka Venäjällä kuinka olisi pula rahasta, niin vanhemmilla konetyypeillä ei voi lentää loputtomiin. Lentotunnit ja ajan hammas tulee yksinkertaisesti vastaan.
 
Tuossa muutaman vuoden takaisessa ammattisotilaan blogissa oli Hawkista seuraava maininta:

RAF:n käytössä Hawkin rooli oli tarvittaessa toimia lentotukikohdan suojaamistehtävässä. Koneissa ei ole tutkaa, aseistuksena tykki ja 2 infrapunaohjusta. Olettakaamme, että Sveitsistä käytettynä hankitut ja myöhemmin modernisoidut 16 kpl Hawk Mk.66 – konetta toimivat tässä tehtävässä.

Mielenkiintoinen juttu muutenkin:

https://ammattisotilas.wordpress.com/2012/08/22/ilmasodan-lyhyt-oppimaara/
 
Siksi ilmaan täytyy nousta tarpeeksi ajoissa, että Hawk-osasto (johon sisällytän tässä myös taistelunjohtajan johtokeskuksessa) pääsee itse määräämään milloin ja minkälaisesta asemasta taistelukosketus syntyy. Käytännössä pyrittäneen sivulta tapahtuvaan hyökkäykseen, sillä takaa-ajoon ei Hawkin nopeus riitä. Siksi se sopiikin korkeintaan kohdepuolustukseen (point defense) tai kevyeen rynnäköintiin. Kumpaankin ryhtyminen vaatii lentäjältä teräksiset pallit...

Tuttavani palveli taistelunjohtohommissa 80-90 -luvuilla Lapissa. Kertoi että juuri treenasivat tuota lentotukikohtien lähipuolustusta. Taktiikkana oli taistelunjohdon tarkasti ohjaamina iskeä rynnäkkökoneisiin sivuilta ip-ohjuksilla. Maalikoneina käytettiin Drakeneita.
 
Tuttavani palveli taistelunjohtohommissa 80-90 -luvuilla Lapissa. Kertoi että juuri treenasivat tuota lentotukikohtien lähipuolustusta. Taktiikkana oli taistelunjohdon tarkasti ohjaamina iskeä rynnäkkökoneisiin sivuilta ip-ohjuksilla. Maalikoneina käytettiin Drakeneita.

Kohta sohvailmailevat nörtit ajavat meidät propellimiehet ulos täältä viisastelemasta. :D
 
Kuitenkin se on tehtävässään perushyvä ja kestää vertailun uudempiin lyhyen kantaman ohjuksiin.
Ei kestä.
Vertaisin ohjusten tilannetta rynnäkkökivääreihin: FN Scar (AIM-9X) uusimmalla optiikalla varustettuna on kehittyneempi kuin RK 62 (AIM-9M) rautatähtäimillä. En kuitenkaan haluaisi olla vastaanottavassa päässä, vaikka ampujalla olisi "vain" RK 62. Sen tappoteho on todistettu viimeksi tänä vuonna Vihdissä.
Rynkky on rynkky ja ohjus on ohjus, ei populisoida asiaa liikaa. Tämä ei ole Soinin "Ploki".

Ohjusten kunnossapidon kannalta ikä pitää tietysti huomioida. Olen kuitenkin melko varma, että nykyisten ohjusten eliniän pidentäminen juurikin ajoaineen ja mahdollisesti muiden vanhentuvien komponenttien osalta on huomattavasti edullisempaa kuin uusien ohjusten hankinta. Esimerkkiä voi hakea Stingerin päivitysohjelmasta: jenkit päivittävät varastoissa olevia ohjuksia ja meikäläisetkin ostavat niitä, kumpiakaan ei kiinnosta uusien ohjusten hankinta.
Sidewinderin uusin päivitys on AIM-9X (uusin Block II). Onko sinulla esittää että jossain päin USA:aa olisi paikka johon vanhat Miket voi rahdata päivittymään tai lafka jossa niihin tehdään uus-tuotanto osia? Mielenkiinnolla odotan vastausta. Paljonko tuo sitten maksaisi koska vanhaa Sidewinderia ei tehdä enää ja X-versiossa ei ole muuta samaa kuin tst-lataus ja keskirunko.
Kumpihan olisi halvempaa ja järkevämpää, uusien ohjusten ostaminen vai teoriassa vanhojen päivittäminen?

Stingeriä ei voi verrata Sidewinderiin koska toista valmistetaan edelleen ja toista ei. Stingerin taru ei kuitenkaan ole välttämättä loppu koska USA:n lähi-it nojaa siihen ja myös Saksan osaltaan eikä mitään konkreettista korvaajaa ole pystytty luomaan. En usko että suomikaan on niin tyhmä että hankkisi kymmenillä miljoonilla ohjusta jonka tuki loppuu pian ja jota ei saa mistään täydennykseen/jatkohankintaan. Kyllä asiaa on selvitetty.
Idea rynnäköinnistä Hawkilla on ilmeisesti peräisin tältä foorumilta. Ilmavoimissa se lienee hylätty jo viime vuosituhannella ainakin pilottien henkilökohtaisissa näkemyksissä, todennäköisesti myös organisaation osalta.

Hawkin selviytymiskyvyn saaminen rynnäköinnin kannalta siedettävälle tasolle olisi päivityksilläkin vaativaa (mm. häirintälähettimen asentaminen vaatinee erillisen säiliön, tuskin mahtuu rungon sisälle). Ennen kaikkea Hawkista puuttuu tehokkaat sensorit, esimerkiksi tutkaa ei ole, ja maalinosoitussäiliökin söisi ison aukon asekuormaan ja lisäisi jälleen päivityksen hintaa. Sitä paitsi Hawk on harjoitushävittäjänä kyvytön kantamaan merkittävää asekuormaa. Rautaa tulee tonttiin varsin vähän verrattuna tykistöön tai edes Hornetiin.

Hawkien käyttö rynnäköintiin sitoisi myös Horneteja saattotehtäviin. Oikea monitoimihävittäjä, kuten Hornet, pystyy saattamaan itse itsensä myös ilmasta-maahan tehtävällä.
Samaa mieltä tästä.

Hawkin olisi liki mahdotonta päästä yllätykseen, koska Su-34:ssä on kaksi tutkaa: yksi perinteinen keulassa sekä lisäksi toinen, heikkotehoisempi koneen takaosassa moottorien välissä. Taakse suunnatun tutkan tarkoituksena on estää yllätys takasektorista, mihin Hawk luultavasti pyrkisi. Tiettävästi tutkaa voidaan myös käyttää ohjuksen ampumiseen takaa lähestyvää vihollista vastaan. Lisäksi Su-34 sisältänee datalinkin, jonka avulla se voisi helposti saada Hawkista tiedon myös muilta alustoilta (Mainstay, Su-35 tms.).
Hävittäjän/pommittajan voi yllättää oikealla taktiikalla ilmassa muualtakin kuin edestä tai takaa. Pommilastissa ei SU-34 kovin paljon kiertele ja kaartele. Se tuskin myöskään kantaa muuta aseistusta pommitustehtävässä kuin R-73 itsepuolustukseen koska sillä on suojakoneita. Olisi hulluutta kuvitella että SU-34:n voi lähettää toimintakykyisen ilmapuolustuksen alueelle taistelemaan tiensä kohteelle ja samalla suojaten itseään meidän Horneteilta.
Ilman yllätystä Su-34 teurastaa Hawkin joka kerta. R-77 tarjoaa Su-34:lle mahdollisuudet ampua kauan ennen kuin Hawk pääsee Sidewinderin kantamalle.
Kyllä BVR-tilanteessa jossa maaleja ei tarvitse tunnistaa mutta dynaamisessa ilmasodassa pitää olla varma ettei ammuta omia kun koneita on ilmassa monessa suunnassa ja korkeuksilla. Persianlahdella USAF:N F-15C koneet eivät voineet ampua ohjuksiaan kaukaa vaikka AWACS osoitti viholliskoneet niille. Ilmassa oli yksinkertaisesti liikaa omia.

Lähitaisteluun joutuessaankin Su-34 on perinteisempiä rynnäkkökoneita huomattavasti liikehtimiskykyisempi ja tehokkaampi, onhan se suunniteltu Su-27:n pohjalta ja mm. jälkipoltin kuuluu ominaisuuksiin. Edes pommilasti ei heikennä Su-34:n liikehtimiskykyä, koska se voidaan tarvittaessa pudottaa napin painalluksella.
Jos pelkkä häirintä riittäisi siihen että vihollinen pudottaa pomminsa ennen kohdetta=epäonnistuu tehtävässään niin se olisi helppo homma puolustajalle. Tuskin nyt näin ihan heti tehtäisiin sillä SU-34 ja SU-24M3 koneita suojattaisiin tehtävässä. Eri asia on jos saattokoneet haastetaan kehittyneemmällä kalustolla (HN) niin enpä sanoisi ettei Hawkilla olisi oikealla taktiikalla mahdollisuuksia päästä iholle.
 
Kohta sohvailmailevat nörtit ajavat meidät propellimiehet ulos täältä viisastelemasta. :D
Ei tietenkään.
Mutta et voi kiistää ettenkö näyttäisi hieman hölmöltä jos merisota -ketjussa kertoisin olevani niitä harvoja jotka on ajaneet paljon busterilla. :)
 
Ei tietenkään.
Mutta et voi kiistää ettenkö näyttäisi hieman hölmöltä jos merisota -ketjussa kertoisin olevani niitä harvoja jotka on ajaneet paljon busterilla. :)

Sekin on enemmän kuin ei mitään. Olen itse ajatellut, että kyllä laivahousuja varmasti hiukan naurattaa, kun panssarimies tekee suorituskykyarviota lähteenään Internet, mutta ei se keskustelua tietenkään estä.
 
Sidewinderin uusin päivitys on AIM-9X (uusin Block II). Onko sinulla esittää että jossain päin USA:aa olisi paikka johon vanhat Miket voi rahdata päivittymään tai lafka jossa niihin tehdään uus-tuotanto osia? Mielenkiinnolla odotan vastausta. Paljonko tuo sitten maksaisi koska vanhaa Sidewinderia ei tehdä enää ja X-versiossa ei ole muuta samaa kuin tst-lataus ja keskirunko.
Kumpihan olisi halvempaa ja järkevämpää, uusien ohjusten ostaminen vai teoriassa vanhojen päivittäminen?

Vanhojen päivittäminen, ihan käytännössä. Maksaa murto-osan uusista ohjuksista. Sitä tehdään koko ajan, kaikkialla. Ohjus on huomattavasti yksinkertaisempi laite verrattuna esimerkiksi kokonaiseen hävittäjään, eikä ohjuksen tuotantolinjan (osittainen) uudelleenkäynnistäminen ole vastaavan mittaluokan prosessi.

Vanhoihinkin Sidewindereihin saa yhä edelleen komponenetteja, AIM-9M käyttää Mk36-rakettimoottoria:

Orbital ATK's McGregor, Texas, facility was chosen as the second-source contractor for the Mk 36 propulsion system in 1981. Orbital ATK was subsequently awarded a production contract in 1982 and is the sole source supplier of the Mk 36 rocket motor. Orbital ATK currently manufactures the Mk36 rocket motor at Rocket Center, WV and has delivered more than 13,000 reduced-smoke propulsion units to the U.S. Navy.

AIM-9M (Mk 36) Sidewinder Propulsion System Fact Sheet

Jopa AIM-9P on saanut tukea ihan viime vuosina

Orbital ATK received a contract to restart production of the SR116-HP-1 rocket motor in 2012 to extend the useful life of the AIM-9P missile for FMS users. Orbital ATK and RUAG are teamed to provide full-service and upgrade support of the AIM-9P-3/4/5 Sidewinder family of infrared air- to-air missiles.

AIM-9P (SR116-HP-1) Sidewinder Propulsion System Fact Sheet

https://www.orbitalatk.com/defense-systems/missile-products/sidewinder/

Hävittäjän/pommittajan voi yllättää oikealla taktiikalla ilmassa muualtakin kuin edestä tai takaa. Pommilastissa ei SU-34 kovin paljon kiertele ja kaartele. Se tuskin myöskään kantaa muuta aseistusta pommitustehtävässä kuin R-73 itsepuolustukseen koska sillä on suojakoneita. Olisi hulluutta kuvitella että SU-34:n voi lähettää toimintakykyisen ilmapuolustuksen alueelle taistelemaan tiensä kohteelle ja samalla suojaten itseään meidän Horneteilta.

Voi yllättää, teoriassa. Käytännössä sadasta taistelusta ehkä yksi päättyy Hawkin hyväksi. Ei järkevää puuhaa...

Tilanteessa, jossa voidaan kohdata vihollisen hävittäjiä, myös rynnäköintitehtävällä olevat koneet kantavat usein (keski)pitkän kantaman ohjuksia. Ihan sama, vaikka tehtävällä olisi mukana hävittäjiäkin. Se on normaalia itsesuojeluvaistoa. Veikkaan, että korkea-arvoinen upseeristokin kantaisi sotatilassa asetta, vaikka ympärillä olisikin suojausryhmä rynnäkkökivääreineen.

Esimerkki Hornetista Irakista, mukana oli Sparrow, tänä päivänä olisi Amraam:

Wikipedia kirjoitti:
During the Gulf War of 1991, the Navy deployed 106 F/A-18A/C Hornets and Marine Corps deployed 84 F/A-18A/C/D Hornets.[29] F/A-18 pilots were credited with two kills during the Gulf War, both MiG-21s.[30] On 17 January, the first day of the war, U.S. Navy pilots Lieutenant Commander Mark I. Fox and his wingman, Lieutenant Nick Mongilio were sent from USS Saratoga in the Red Sea to bomb an airfield in southwestern Iraq. While en route, they were warned by an E-2C of approaching MiG-21 aircraft. The Hornets shot down the two MiGs with AIM-7 and AIM-9 missiles in a brief dogfight. The F/A-18s, each carrying four 2,000 lb (910 kg) bombs, then resumed their bombing run before returning to Saratoga.[12][31]

Esimerkki Su-34:stä Syyriassa:

ox1ulaxpx93xwzkwu1gr.jpg


Kyllä BVR-tilanteessa jossa maaleja ei tarvitse tunnistaa mutta dynaamisessa ilmasodassa pitää olla varma ettei ammuta omia kun koneita on ilmassa monessa suunnassa ja korkeuksilla. Persianlahdella USAF:N F-15C koneet eivät voineet ampua ohjuksiaan kaukaa vaikka AWACS osoitti viholliskoneet niille. Ilmassa oli yksinkertaisesti liikaa omia.

Tilanteita on erilaisia. En kuitenkaan usko, että venäläiset yrittäisivät ajaa tarkoituksella koneensa sellaiseen sumppuun, etteivät ne pysty käyttämään aseitaan kunnolla. Totta kai he voivat siihen joutua, mutta en laskisi onnekkaiden sattumien varaan.

On hauskaa, että otit Persianlahden esille. On totta, että ampumaetäisyydet eivät olleet luokkaa 100 kilometriä. Kuitenkin nimenomaan suurin osa koalition tekemistä pudotuksista tehtiin BVR-ohjuksilla (AIM-7) ja vain harvaan taisteluun kuului merkittävää liikehtimistä. Jos Su-34 laukaisee R-77:n 10 kilometrin päästä ja kääntyy heti laukaisun jälkeen pakoon, niin kyllä se on hyvin ongelmallinen tilanne Hawkille, jonka Sidewinder ei välttämättä ole saanut vielä edes lukitusta.

Hawkin käyttö nojaa nimenomaan yllätykseen, siihen että Hawk pääsee hiipimään ihan vastustajan iholle. Irakilaiset eivät onnistuneet yllättämään liittoumaa järin usein Persianlahdella, ja siitä on nyt jo 25 vuotta. Vielä Persianlahdella tilannekuva oli dramaattisesti heikompi, datalinkkejä löytyi vain harvoista koneista ja yleensä oltiin oman tutkan näytön ja puheradiolla saatujen tietojen varassa. Nykyään datalinkki löytyy melkein kaikista uusista konetyypeistä ja tietoja esitetään ohjaajalle usealta monitoiminäytöltä. Totuus on, että tilannetietoisuus on kasvanut hurjasti noista ajoista.
 
Back
Top