Suuri maatalouskeskustelu

Hevosvetoinen niittokone mulla on,hain sen eilen juuri pihaan,nostolaitekolmiota pitäis alkaa hitsaamaan siihen,jos sillä sitten,tykkään pelata noiden vanhojen koneiden kanssa,noiden peltosarkojen kanssa puuhastelu tuottaa suunnatonta iloa,vähäsällinä sain sitä muahenkee mummolasta rinkan täyteen,koillis-savossa opin ajamaan traktoria kymmenen ikäisenä,setorilla männä lotkuteltiin:)
 
puimuria ei ole joten katkonta pitäisi vielä miettiä,vanha Esa puimakone nököttää kyllä ladon edessä,toimiikin vielä,mutta katsotaan.
Hanki itsesitoja! Moni ei muista, että niittokoneen ja leikkuupuimurin välissä oli tuo nerokas laite. Sain istua koneen pukilla ja vahtia silmä kovana, että milloin naru muuttuu punaiseksi ja kertoo sen olevan vähissä. Näin jälkikäteen ajatellen, luulen että isä olisi sen traktorin pukiltakin nähnyt yhtä hyvin, mutta varma on aina varmaa :rolleyes:

 
Mulla on ikävästi hommat haitannu palstalla notkumista viimepäivinä, mutta joku samea muistikuva on keskustelusta missä puhuttiin maataloudesta ja kansan ruokkimisesta talvi- ja jatkosodassa. Ne maalaisten ääriään myöten täydet lihatiinut ja potaattikellarit kaivellaan usein esiin kun puhutaan omavaraisuudesta ja kansanruokkimisesta jos uutta häsmäkkää pukkaa.

Tuossa paalia kanniskellessa kun oli joutavaa aikaa miettiä. Onko jollain ihan oikeasti edelleen sellainen kuvitelma että maatalous suomessa on nykyäänkin sellaista kun 30-40 luvuilla. Että on ne lihatiinut, potaatit, hillokellarit, jauhosäkit myllyltä haettuina ja kanaparvi ku pukkaa munaa kloaakit oikosellaan. Niistä sitten emäntä pakkaa kaupunkilaisserkuille nyssäkkään itse kirnuamaa voita, aamulla paistettua leipää, kotijuustoa, marjamehua, siankylkeä, munia ja päälle maitohinkin. Tietysti tää samainen emäntä oli aamusta lypsänyt ne kolme lehmää (joille oli vuoden heinät tehtyinä ladossa mistä ne haettiin sillä ainokaisella hevosella) ja laittanut niistä maidoista osan piimäksi. Osan separoinut ja tehnyt voita (kurrin juottanu porsaille) ja tietysti ne juustot siinä sivussa. Loput laskenu tonkassa kaivoon tai naapurin lehmätön hakenut itselleen omiin tarpeisiinsa. Siitä sitten aittaan lihatiinusta hakemaan pala possua, kallarista pottua ja toisesta tiinusta puolukkasurvosta läskisoossin höysteeksi.

Kyllähän nykyään kaikkea sinänsä tuotetaan. Mutta kun se varsin tehokasta ja erittäin koneistettua. Kuvitelkaas robottinavetta ilman sähköä ja maitoautoa. Saa olla melkoisen riuska emäntä joka aamusta solmii huivin päähän, ottaa kiulun ja lypsyjakkaran ja laulellen lypsää 120 huipputuottoista lehmää ja jalostaa edelleen iloisesti laulellen siinä sivussa kaiken sen maidon kaupunkilaisten syötäväksi.

Tai se verenpaineen marinoima, kypsän keski-iän ylittänyt pikkuisen pullea isäntämies jonka atk-gps-automaatti-ilmastoitu itseohjautuva jääkaapilla varustettu traktori ja puimuri jää polttoaineen puutteessa halliin ja isäntä ottaa sirpin kätöseen, polkasee fillarilla pitäjän halki ja työstää 164ha viljaa kuhilaille. Siitä sitten kamat kantoon ja riihen lämmitykseen. Koska myöskään se atk-ohjattu, öljyä ja sähköätarvitseva 2miljoonaa maksanut kuivuri tönöttää tyhjänpanttina. Äkkiäkös sitä muutaman satatonnia viljaa pui klupuvarstalla myllykuntoon attä naisväki pääsee kakkaranpaistoon.

Muniahan saa tietysti kanaloista, niistä missä se onnellinen, luomulattiavapaakotkottaja niitä pukkaa yhen kaksi päivässä, samoin kuin sen 17 000 kaveria sen vieressä. Niitä sitten käsipelillä kerätään, lajitellaan ja pakataan minkä noiden kanojen ruokinnalta keritään. Kanalanomistaja voi vaihtaa niitä sitten kyläläisten kesken vaikka mihin. Paitsi ne kanat taisi sähkönpuutteessa kuolla ammoniakkiin.

Potunviljelijän sopii toivoa pitkää ja kuivaa syksyä jotta kerkiää käsipelillä nostaa 100ha perunaa, samalla kun kaivaa lapiolla laajennusosaa maakellariinsa.

Tässä meidän kylällä ainaki on pelkkää alkutuotantoa ja kyllä ihan ehdottomasti valtaosa elää samoin kuin kaupunkilaiset omakotitaloissaan. Oli se maito tai viljatila, ruoka haetaan kaupasta. Talot lämpiää sähkön tai öljynvarassa. Kaikki liikkuminen on myös täysin riippuvaista polttoaineista, ei kai suomessa mitään amissiyhteisöjä ole missään. Tai mitään 30-luvun maataloutta.

Miten käytännössä homma menee jos tulee hässäkkä?

Todella off-topic, mutta lainattu viesti edustaa mitä suurinta kielellistä lahjakkuutta. Aivan tasoa, jolla ollaan noustu jälkipolvien ihannoimaksi. Olen tavattoman kateellinen kirjoittajalle ja kiitän häntä syvästi.

Kiitos tekstistä. On-topic: olen kanssasi kaikesta samaa mieltä.
 
Hanki itsesitoja! Moni ei muista, että niittokoneen ja leikkuupuimurin välissä oli tuo nerokas laite. Sain istua koneen pukilla ja vahtia silmä kovana, että milloin naru muuttuu punaiseksi ja kertoo sen olevan vähissä. Näin jälkikäteen ajatellen, luulen että isä olisi sen traktorin pukiltakin nähnyt yhtä hyvin, mutta varma on aina varmaa :rolleyes:

Mikä oli noiden lyhteiden jatkokäsittely? Puitiin riihessä?

Onkos riihiryöppä arvoisille maatalous asiantuntijoille tuttu laite? Kammista pyöritettiin, siivikko puhalsi ilmaa ja seulasto puhdisti jyvät. Käsittääkseni juuri riihessä varstalla puidun viljan puhdistukseen.

Puimakone, meillä sanottiin murtaja, oli sitten jo astetta tai pariakin kehittyneempi laite. Puintikela, seulasto, kohlimet ja jyvät säkkiin.

Ensimmäinen kotimainen itsekulkeva leikkuupuimuri oli pyörille nostettu leikkuupöydällä ja moottorilla varustettu murtaja, Teräs-Sampo.

Teijo lienee puimakoneissa ollut tunnetumpi merkki. Hihnoissa käytettiin niiden luistoa vähentämään tervaa.

En tiedä, käytettiinkö tuota ''murtaja'' nimitystä isolla alueella. Ja mistä se nimitys tuli. Arvaan, se oli syöttäjän sormille hupa laite, nimitys saattoi olla peruja tästä. Se mursi sormet (vaikka koko käden) silpuksi, jos syöttäjän käsi meni liian pitkälle puintikelalle asti. Lujaa pyörivä puintikela ei armoa antanut.
 
Viimeksi muokattu:
Edelleen logistiikkaketjun jalostuksesta kaupoille pitää pysyä pystyssä ja kauppojen varavoiman pitää olla kunnossa. Jos joku yksittäinen asia tuosta ketjusta tökkää, todella nopeasti ollaan tilanteessa, että kaupoissa myydään eioota.
Juuri tätä minä olen miettinyt, samalla tavalla. Jokaisen liikkuvan osan täytyy olla kunnossa. Merkittävyydeltään maanpuolustuksen kannalta samaa luokkaa intin hommien kanssa, mutta kuten Huoltovarmuuskeskuksen toimista voi päätellä, joku ratas ei ehken liiku vielä suunnitelman tasolla kuten pitää.
En kriisinajan suunnitelmaa tarkemmin tunne. Itse tekisin mallikkona asian suunnilleen seuraavasti:
Vap-varatuista nimetään jokaiselle kyläkunnalle ''viljelypäällikkö''. Joka yhteistyössä muiden viljelijöiden (joilla ei sijoitusta) kanssa kohdentaa maatalouden käytettävissä olevan työvoiman sekä tuotantopanokset mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön.
Aika hyvin "maallikko" :) . Juuri noin on suunniteltu tehtävän. Vap-viljelijä on kymppi, juuri se päällikkö, joka organisoi homman tietyllä vastuualueella. Maaseutuasiamiehet noita koulutuksia ovat organisoineet, mutta ei ole pakollista, joten enemmän ollut riippuvainen asiamiehen maanpuolustushengestä eli viitseliäisyydestä.
Eli toisin sanoen, aika paljon tehtäisiin lennossa, kun suunnitelmia ei ole. Mutta esimerkkisi osoittaa, että järkimiehillä homma luistaa (y).
 
Jos asiaan mennään, niin aika vaikeaa olisi viisimiljoonaisen kansan ruokkiminen ilman öljyä, sähköä ja muuta pienempää infraa (varaosat koneisiin yms). Olisihan se aivan vajaamielinen ajatus sekin, ettei asiaan millään tavalla varauduttaisi. Sellainen söpönvihreä kaikesta todellisuudesta irrallaan oleva höperöajatus?

Suomessa asutettiin noin puolisen miljoonaa Karjalan pakolaista viime sotien jälkeen käytännössä raivaamattomalle suolle. Siitä on nyt laskutavasta riippuen aikaa yksi tai kaksi sukupolvea, eli historian näkökulmasta ei mitään. Ne ovat aika hurjia tarinoita ne, joita ovat aikakirjoihin merkinneet muistiin.

Helppo on lohduttoman tampion kännykällä tilattu karvakäsipitsa suussa sössöttää, ettei mitään varautumista tarvita. Ainahan kännyllä saa tilattua uuden pitsan.
 
Todella off-topic, mutta lainattu viesti edustaa mitä suurinta kielellistä lahjakkuutta. Aivan tasoa, jolla ollaan noustu jälkipolvien ihannoimaksi. Olen tavattoman kateellinen kirjoittajalle ja kiitän häntä syvästi.

Kiitos tekstistä. On-topic: olen kanssasi kaikesta samaa mieltä.

Kiitos kauniista sanoista. :):)
 
Olisihan se aivan vajaamielinen ajatus sekin, ettei asiaan millään tavalla varauduttaisi.
Kyllä varauduttu on, maailman mittakaavassa jopa hyvinkin pitkälle.
Mutta väliltä puuttuu ketjusta lenkkejä, ja vanha sanonta toteutuu siinä vaiheessa. Kuten edellisissä viesteissä ilmeni, niin myös ruoan jakelu täytyy miettiä, muuten homma ei toimi. Ja jotain siinä on ollut häikkää käytännön tasolla. Ei riitä, että todetaan paperilla, että päivittäistavarakaupat hoitavat. Se jättää vielä käytännön soveltamiseen valtavan mustan aukon.
Tällä hetkellä huoltoasemia, joiden bensapumput toimivat myös sähkökatkon aikana, taitaa olla muutama, kolme neljä ehkä, jos oikein muistan. Ovat siis varavoimalla, mutta ei taida kapasiteetti ihan riittää. Eli taas yksi ketjun lenkki, jossa pitäisi äkkiä soveltaa jotain kikkakolmosta. Käsipumppu vai aggregaatti jostain kriisivarastosta? Onko varattu ao. laitteita? Kuka asentaa? Milloin? Kuka osaa käyttää? Kuka vastaa käytön koulutuksesta? Näin siis nopeasti ajateltuna muutamia kikkakolmosia, jotka pitää ratkaista. Ja nopeasti, jos halutaan maanlaajuinen polttoaineenjakelu säilyttää asemilta käsin.
Väestönsuojelu ajettiin kustannussyistä alas heti Neuvostoliiton sortumisen jälkeen, Nyt sitä on nostettu ylös parin vuoden ajan, mutta on muuten pitkässä viivassa, vaatii paljon suunnitelmaa ja tupakkaa sisäministerilssä ja aluepelastuslaitoksilta.
Positiivista on toki, että kaikilla rintamilla tietääkseni edetään. Mutta hyviä esimerkkejä siitä, miten vaikeaa on nostaa kerran alas ajettua taas uudelleen ylös. Pätee muuhunkin kuin Ruotsin armeijaan.
 
Kyllä varauduttu on, maailman mittakaavassa jopa hyvinkin pitkälle.
Mutta väliltä puuttuu ketjusta lenkkejä, ja vanha sanonta toteutuu siinä vaiheessa. Kuten edellisissä viesteissä ilmeni, niin myös ruoan jakelu täytyy miettiä, muuten homma ei toimi. Ja jotain siinä on ollut häikkää käytännön tasolla. Ei riitä, että todetaan paperilla, että päivittäistavarakaupat hoitavat. Se jättää vielä käytännön soveltamiseen valtavan mustan aukon.
Tällä hetkellä huoltoasemia, joiden bensapumput toimivat myös sähkökatkon aikana, taitaa olla muutama, kolme neljä ehkä, jos oikein muistan. Ovat siis varavoimalla, mutta ei taida kapasiteetti ihan riittää. Eli taas yksi ketjun lenkki, jossa pitäisi äkkiä soveltaa jotain kikkakolmosta. Käsipumppu vai aggregaatti jostain kriisivarastosta? Onko varattu ao. laitteita? Kuka asentaa? Milloin? Kuka osaa käyttää? Kuka vastaa käytön koulutuksesta? Näin siis nopeasti ajateltuna muutamia kikkakolmosia, jotka pitää ratkaista. Ja nopeasti, jos halutaan maanlaajuinen polttoaineenjakelu säilyttää asemilta käsin.
Väestönsuojelu ajettiin kustannussyistä alas heti Neuvostoliiton sortumisen jälkeen, Nyt sitä on nostettu ylös parin vuoden ajan, mutta on muuten pitkässä viivassa, vaatii paljon suunnitelmaa ja tupakkaa sisäministerilssä ja aluepelastuslaitoksilta.
Positiivista on toki, että kaikilla rintamilla tietääkseni edetään. Mutta hyviä esimerkkejä siitä, miten vaikeaa on nostaa kerran alas ajettua taas uudelleen ylös. Pätee muuhunkin kuin Ruotsin armeijaan.
Itse kun en asioista mitään eksaktia tiedä, niin sellainen käsitys on muodostunut että niitä vap-viljelijöitä on jonkunlainenkin joukkio olemassa ja työvoimaksi kaikenlaisiin kriittisiin ja tärkeisiin tehtäviin (sekä alkutuotannossa, teollisuudessa että missä vain) voidaan määrätä kuka vain sopivan ikäinen ja sopiva kansalainen. Energiaa (ja muutakin ) tullaan tietysti säännöstelemään niin että sitä riittäisi kriittisiin toimintoihin, miettikää mitä ne ovat silloin.. Mutta ongelmia olisi varmasti luvassa jos tällaiseen koskaan jouduttaisiin, kaikenlaista kitkaa olisi varmasti paljon. Ehkä suomalaiset silti jotenkin sellaisestakin selviäisivät, vaikka vain sen vittumaisuutensa ansiosta? Ja bonuksena ehkä veneenkeikuttajat olisivat turvasäilössä ja muilla ei olisi aikaa miettiä joutavia.. Mutta on tässä MONTA hyvin mielenkiintoista kysymystä mietittäväksi.
 
Tässä meidän kylällä ainaki on pelkkää alkutuotantoa ja kyllä ihan ehdottomasti valtaosa elää samoin kuin kaupunkilaiset omakotitaloissaan. Oli se maito tai viljatila, ruoka haetaan kaupasta. Talot lämpiää sähkön tai öljynvarassa. Kaikki liikkuminen on myös täysin riippuvaista polttoaineista, ei kai suomessa mitään amissiyhteisöjä ole missään. Tai mitään 30-luvun maataloutta.

Miten käytännössä homma menee jos tulee hässäkkä?

Jos laajentaa katsantoaan mihin tahansa kohtaa yhteiskuntaa ja elämää ylipäätään, niin hoksaa jotain perin kiusallista. Puhua ja suunnitella voidaan etukynteen mitä tahansa. Nykymallin yhteiskunta on hyvin luja tiettyyn rajaan asti, lujempi kuin ennen, mutta sitten kun tuo kriittinen raja saavutetaan tai ylitetään, niin alkaa melkoinen totuttelu.
 
Lammas ja kulinaria. Kalevalassa on aikanaan syöty paljon lammasta palvattuna ja veikkaan, että se on se muoto, jolla lammas pitää valmistella syöntikuntoon. Siihen saadaan sivallus savunmakua, tummaa pintaa, mureutta ja rasva ei pala valmistusprosessissa. Luulen, että lampaanrasva ei saisi lämmetä juurikaan yli 75 asteen, jotta siihen ei tule sitä syvää rasvan suutuntumaa. Oletan, että palvattuna, sinapilla ryyditettynä, suolakurkkua jne. ohessa on varsin oivallista ruokaa.

Liharotuiset tuottavat erilaista lihaa vs. villasukuiset. Ruho isompi ja lihakkaampi, lihan kokoomus toisenlainen.

Mutta mitäpä arvailemaan, kun saitilla vaikuttaa jäsen @EK joka kirjoitusten mukaan tietää aiheesta tarpeeksi. :)
Me syödään vanhojakin lampaita kuten myös pässejä. Villasukan makua tai sitkeyttä niihin ei olla vielä saatu aikaiseksi. Tietenkin se maistuu erilaiselta verrattuna nautaan, mutta niihän maistuu sika, kana tai kengurukin.

Me on mietitty, että se lampaan heikko maine voi tulla teurastuksen aikana tulleesta stressistä tai pitkästä pakastamisesta. Se lampaanrasva nimittäin omaa ihan oman maun voin kuvitella, että pitkän pakastuksen aikana härskiytyy kuten kaikki rasvat.

Hyviä lammasruokia on esim. file, jonka voi paistaa pannulla kokonaisena. Sisältä medium. Suolaa ja pippuria pintaan. Haudutettuna menee mikä osa tahansa. Me ei käytetä hirveästi mausteita, mutta valkosipuli, sipuli ja eri yrtit toimivat todella hyvin.

Jos jaksaa palvata, on lammas siihen tarkoitukseen yksi parhaista elukoista.
 
Onkos riihiryöppä arvoisille maatalous asiantuntijoille tuttu laite? Kammista pyöritettiin, siivikko puhalsi ilmaa ja seulasto puhdisti jyvät. Käsittääkseni juuri riihessä varstalla puidun viljan puhdistukseen.
Tuolla se riihessä seisoo edelleen. Meillä tuo laite tunnetaan nimellä viskoin, ja olen sitä joskus lapsena pyörittänyt, kun puhdistettiin jotain pientä viljaerää, saattoi olla omaan käyttöön tuleva leipäruis kyseessä.
Puimakone, meillä sanottiin murtaja, oli sitten jo astetta tai pariakin kehittyneempi laite. Puintikela, seulasto, kohlimet ja jyvät säkkiin.
Hyvinkin tuttu laite, monet kerrat olen nuorena ollut auttelemassa puintihommissa. Wanhempina aikoina sitä pyöritettiin hehkukuulamoottorilla, legendaarisella "porilaisella", mutta minun aikanani oli käytössä jo sähkömoottori. Sota-aikana oli puinnin kanssakin hankalaa, kun porilaiseen oli vaikea saada polttoöljyä. Silloin oli onnekas, jos omisti puuta polttavan höyrykäyttöisen paikallismoottorin, jota pula-aika ei haitannut. Näitä vanhoja höyrykoneita oli sotaa edeltävinä aikoina korvattu polttomoottoreilla, mitä varmasti moni sitten katui.
 
En kriisinajan suunnitelmaa tarkemmin tunne. Itse tekisin mallikkona asian suunnilleen seuraavasti:

Vap-varatuista nimetään jokaiselle kyläkunnalle ''viljelypäällikkö''. Joka yhteistyössä muiden viljelijöiden (joilla ei sijoitusta) kanssa kohdentaa maatalouden käytettävissä olevan työvoiman sekä tuotantopanokset mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön.

Tyylin Arska sun pellot sopii parhaiten kauralle, pistetään ne sille. Muun ajan käyt työvuorolistan mukaisesti tuuraamassa naapurin robottinavetassa isänmaan palvelukseen joutunutta isäntää.

Mukaan lukien sen, että jos Arska saa ostaa 1000 l löpöä viljelyyn, Arska löpön siihen myös käyttää, ei lämmitä sillä taloa. (Kun en millään jaksanut tehä polttopuita.)

No helpolla ja kepeillä töillä päässyt Arska protestoi, mutta kriisin aikana kaikkien on tehtävä uhrauksia:)
Ja kyläkuntahan tarkoittaa nykyään maanviljelyksen kannalta yhtä isoa tilaa, joka on vuokrannut viljelykseen kaikkien muiden pellot. Tai jopa kahta tai kolmea kyläkuntaa, sen verran harvaksi on tilaverkko mennyt.
Paikallinen MTK-yhdistys lienee paras ”esikunta” ja foorumi käytännön toimien sopimiseksi. Melkein kaikki siinä kuitenkin mukana ovat ja tuntemusta kunkin kyvyistä ja luonteenlaadusta on jo ennestään. Toivottavasti aurojen LKP ei osu pahimpaan kylvösesonkiin, sillä VAP-viljelijä sitoutuu omien hommiensa lisäksi melkoiseen organisointi- ja suunnittelutyöhön. Ensiksi varmaan kannattaa tasata se tuurauskykyinen porukka vanhoista isännistä, vaimoista, Baltribereista, rengeistä, kummeista ja kaimoista.
Kuitenkin joku avainhenkilö on välistä poissa taistelujoukoissa, se on varma, eikä edes välttämättä olisi halukas sijoituksen purkamiseen. Joten lisäväkeä siis tarvitaan ja koulutus on järjestettävä.

Jossain vaiheessa minäkin olen käytettävissä vaikka peltohommiin, mutta en ilman perehdyttämistä. Pidän itseäni maalaispoikana, ja vaikka työhalut ovat tallessa, niin ei auta vaikka kuinka olis wannabee-maanviljelijä, koska modernein ajamani traktori on vuodelta 1974 ja monimutkaisin perässä ollut laite kaksisiipiaura 60-luvulta tai sitten Jousa-vinssi tukinjaossa. :). Että vois siinä sinunkin lennonopettajanrauhallisuutesi tulla tarpeeseen :D
Luuletko muuten, että joitain lajikkeita jätettäisiin vähemmälle, mikäli maatalous pitäisi ajaa kriisiajan tasolle? Tuskin kuminaa viljeltäisiin. Jäisikö joku viljalaji pois kokonaan, entä kasvaisiko esim. perunan osuus? Entä eläinpuoli tässä suhteessa?
 
Nytpä olen vähän hämmästynyt. Interweppin ihmeellisestä maailmasta löytyi tällainen opus. Työtehoseura laatinut viime vuonna.
Aika hienoa, että näitä on pohdittu jo tällä tarkkuudella. Peräänkuuluttamani "ketjun jokainen lenkki kuntoon" näyttää olevan kovaa vauhtia menossa eteenpäin.
Kannattaa lukea lopun suositukset, joista nostan tämän esille:
Mitoituksen on oltava riittävä, jotta tarvittaessa kyetään huolehtimaan aktiivituotantoon otettavista viljelykelpoisimmista kesantopelloista ja osalla kotieläintiloja mahdollisesti kasvavasta eläinmäärästä. Lisäksi työvoiman on riitettävä erityisesti talvikaudella todennäköisesti lisääntyville tieverkon kunnossapitotöille sekä energiapuun teko-, kuljetus- ja varastointitöille. Myös metsästystä, kalastusta ja marjastusta voidaan joutua ohjatusti lisäämään poikkeusoloissa.
Kuntakohtaisia varahenkilöitä tarvitaan
kaikissa tuotantosuunnissa erityisesti sairastumisten ja tapaturmien varalta sekä katkaisemaan yhtenäisiksi mitoitettuja työjaksoja varsinkin poikkeusolojen pitkittyessä. Tässä hankkeessa ei tarkasteltu lomitus- ja sijaisapujärjestelmän asemaa poikkeusoloissa. Asevelvollisille lomittajille hankittavia henkilövarauksia (VAP-varaus) voidaan kuitenkin pitää tarpeellisina.
Kuntakohtaisia varatraktoreita tarvitaan vakavien konerikkojen varalta. Poikkeusolojen maataloustuotantoon varattavien traktoreiden on oltava hyvin huollettuja, tehokkaita, nelivetoisia ja etukuormaimella varustettuja. Kutakin traktoria kohti on syytä varata teliakselinen ja korokelaitainen yleisperävaunu tuotantopanosten ja sadon sujuvia siirtoja varten. Muiden työkoneiden tarvetta ei arvioitu tässä hankkeessa.


Eli metsissä päivystäisivät vaaralliset Hirviprikaatit lihaa hankkimassa, ja nämä tarkkuusampujat muodostaisivat vaarallisen esteen kaikille metsässä liikkujille. Niin desanteille kuin omillekin :). Tuossapa mielenkiintoinen homma rhy:lle.
Helsingin vihreät, sivarit ja irakilaiset olisivat hyödyksi marjanpoiminnassa jne.

TYÖVOIMAN JA TRAKTOREIDEN TARVE POIKKEUSOLOJEN MAATALOUSTUOTANNOSSA
https://www.tts.fi/files/999/Tyovoima_ja_traktoreiden_tarve_poikkeusolojen_maataloustuotannossa.pdf



Taulukko 3. Työvoiman ja traktoreiden vähimmäistarve nykyisessä maataloustuotannossa vuoden eri ajanjaksoina kussakin ELY-keskuksessa ja Ahvenanmaalla.* ELY-keskusTalvikausiKesäkausiSesonkiTraktorit,
ja Ahvenanmaahenkilöäkpl
Etelä-Pohjanmaa2 5342 7724 0504 050
Etelä-Savo1 0831 1171 5161 516
Häme1 3181 5222 3632 363
Kaakkois-Suomi1 1071 2561 9111 911
Kainuu494493638638
Keski-Suomi1 1721 2261 6961 696
Lappi716712918918
Pirkanmaa1 5121 6792 4972 497
Pohjanmaa2 2012 3853 4453 445
Pohjois-Karjala1 1221 1441 5301 530
Pohjois-Pohjanmaa2 5112 6233 6213 621
Pohjois-Savo2 2302 2562 9842 984
Satakunta1 0241 1981 8831 883
Uusimaa9351 1511 9011 901
Varsinais-Suomi1 7402 0873 3613 361
Ahvenanmaa169181258258
Yhteensä21 86723 80134 57034 570
* Ei sisällä avomaa- ja kasvihuonetuotantoa eikä varatyövoimaa ja -traktoreita.
 
Tepastelin tonttia ympäri ja keräilin tarpeet päiväruokaa varten. Ei tää touhu kyllä kovin kaukana ole siitä 30-40-luvun puuhastelusta. Oikeestaan ihan hyvä niin.

Osuin samalla pellavamaalle. Kokeilu vaikuttaa varsin lupaavalta mutta pakko tunnustaa että oon melko tyytyväinen etten tullu hankkineeksi kuitupellavaa.

Pakko tunnustaa sekin että mulla ei varsinaisesti ole kovin vahva luottamus kotikuntani kykyyn organisoida yhtään mitään. Hommat toimii kovin takkuisesti näin rauhan aikanakin niin voin vaan kuvitella että miten menis poikkeusoloissa. Tämäkin kun enimmäkseen syrjäkyliä toisensa perään ja palvelut ajettu alas.

Kunta-yhtymä teki vuosi tai pari sitten kartoitusta eläimistä. Halusivat tietää mitä ruoan tuotantoon sopivia eläimiä meillä on. Tykkäsin vähän kyttyrää kun laput tuli laatikkoon. Mun tilatunnus mut väärä nimi, perässä uhkailulitania, jos et palauta lappuja täytettynä, tulevat väkisin tarkastamaan.

Soitin sille viskaalille kysyäkseni jotta mitähän vittua tää nyt oli. Eläimet kun on ilmoitettuna eviralle että kysyy sieltä vaan. Sain vastaukseksi jotain epämääräistä mutinaa että tekevät selvitystä kunnan kapasiteetista ruokkia asukkaita jos jotain sattuu.. ei osannut sanoa et miks eivät saaneet tietoja eviralta. Sitten se alkoi taas kyselemään että mitä kaikkea nää eläimet oikeen tuottaa, vastasin että enimmäkseen paskaa ja tää vastaus oli sille ihan riittävä. Että jos tällä pohjalla hahmotellaan poikkeusolojen ruokahuoltoa niin nälkä tulee monille kuntalaisille. Sikäli mikäli elintarvikejakelu jää kauppojen vastuulle, on äkkiä rollaattorimummotkin hoidettu pois päiviltä. 20kilsaa kauppaan on vittumainen matka vähänkään liikuntarajoitteiselle, saati jos tarjolla on lisäksi umpihanki ja pakkanen.

8F81B0CD-E029-4D9A-A0F5-1F668E24CAA7.jpeg
 
Pakko tunnustaa sekin että mulla ei varsinaisesti ole kovin vahva luottamus kotikuntani kykyyn organisoida yhtään mitään. Hommat toimii kovin takkuisesti näin rauhan aikanakin niin voin vaan kuvitella että miten menis poikkeusoloissa. Tämäkin kun enimmäkseen syrjäkyliä toisensa perään ja palvelut ajettu alas.
Kunta-yhtymä teki vuosi tai pari sitten kartoitusta eläimistä. Halusivat tietää mitä ruoan tuotantoon sopivia eläimiä meillä on. Tykkäsin vähän kyttyrää kun laput tuli laatikkoon. Mun tilatunnus mut väärä nimi, perässä uhkailulitania, jos et palauta lappuja täytettynä, tulevat väkisin tarkastamaan.
Soitin sille viskaalille kysyäkseni jotta mitähän vittua tää nyt oli. Eläimet kun on ilmoitettuna eviralle että kysyy sieltä vaan. Sain vastaukseksi jotain epämääräistä mutinaa että tekevät selvitystä kunnan kapasiteetista ruokkia asukkaita jos jotain sattuu.. ei osannut sanoa et miks eivät saaneet tietoja eviralta. Sitten se alkoi taas kyselemään että mitä kaikkea nää eläimet oikeen tuottaa.
Sikäli mikäli elintarvikejakelu jää kauppojen vastuulle, on äkkiä rollaattorimummotkin hoidettu pois päiviltä. 20kilsaa kauppaan on vittumainen matka vähänkään liikuntarajoitteiselle, saati jos tarjolla on lisäksi umpihanki ja pakkanen.
Näyttää siltä, että kun sinulla on asennetta, niin voisit hakeutua VAP-ruoskaksi kriisiaikojen maatalousorganisaatioon :).

Jos asian haluaa kääntää positiiviseksi, niin nyt on virkaihminen ja kuntaorganisaatio pakotettu tekemään jotain oikeasti. Tuo oli sitä hienon valmiussuunnitelman viemistä käytännön tasolle, mitä kautta sitten oikeasti tulee sitä kokemusperäistä tietoa kuinka kannattaa toimia. Ja tässä tapauksessa epäilemättä vedettiin ruksi yli kriisiajan ruoantuotannosta teidän tilan osalta, mikä on hyvä tieto, sillä nyt sille varmaankin etsitään korvaaja rauhan aikana, eikä vasta kriisin aikana.
Ja jos joku miettii elintarvikejakelua, nii samalla se joutuu miettimään jakelun ulottamista kaikkien saataville. Siinä nousevat pinnalle pakosti sitten nekin, jotka eivät maalikylillä asu. Jälleen tätä etukäteen miettimistä.
Oikein hyvä.
 
Tämä nyt ei liity mitenkään mihinkään, vaan lähinnä uteliaisuuttani kyselen. Mikä mahtaa tämä apulaite olla nimeltään kauhan ja rototiltin välissä (nopealla googlella ei tullut vastaan, mutta en tosin juuri käyttänyt energiaa etsimiseen), ja onko se näppäräkin jossain tietyssä hommassa vai onko kauha kovin tiellä jos sillä jotain aikoo?
Monelle varmasti tuttu laite, mutta näin amatöörinä kiinnitin vasta ekan kerran huomiota moiseen pihtiin. Kone seisoi parkkipaikalla, jotenkäyttötarkoituksesta oli hankala tehdä mitään johtopäätöksiä.
Täällä ei sentään olla lähdetty siihen kauhan "peukalo" villitykseen joka jenkkiläisille kaivureille näyttäisi(telkkarissa näkyy olevan joka koneessa) olevan miltei elinehto.
20190801_155549.jpg
 
Back
Top