Sopeutuskaava
koponen kirjoitti:
Reserviläiskeskusteluun. Mitä pitäisi tehdä (siis yhteiskunnan toimenpitein) niille toimintakykyisille, halukkaille ja kehittyvillekin reserviläisille, joille ei ole sodan ajan tehtävää osoitettuna?
Valtiovarainministeriön kannalta kannattaa tehdä ammattiarmeijaan siirtymiseksi ja rahantuhlaamisen lopettamiseksi taloudellisesti merkityksettömien maakuntien osalta juuri niin kuin Pohjois-Karjalassa.
Pitää osoittaa ihmisille selvästi, että heitä ei enää tarvita ja että heillä on aivan liian vähän kansanedustajia itsepuolustautumiseen ajan hengeltä.
Parhaimmassa tapauksessa merkittäviä osia kirjautuu suosiosta, jopa sodan ajan sijoitetuista täydennyspalvelukseen. http://akl-web.fi/reservi
Asevelvollisuudesta pitäisi tulla maakunnallinen niin kuin Ahvenanmaalla. Jos manner-Suomessa ei ole sisäisesti uskottavaa maanpuolustusta, joukkotyyppejä tms., on tietenkin asevelvollisuus kyseisessä maakunnassa lakkautettava, koska maakunta puolustetaan YK:n 51. artiklalla tai Lissabonin sopimuksella.
Pohjois-Karjala on yksi Suomen tyhjennettävistä maakunnista 400 000 ihmisen muuttoliikkeell. joten vetäytyminen sieltä Pohjois-Savoon Pielisen itäpuolelle on perusteltu.
koponen kirjoitti:
Omasta mielestäni on suhteellisen nopeasti epäterveeseen tilanteeseen johtavaa, jos tämän henkilöryhmän osuus kasvaa, ja kunkin henkilökohtainen todennäköisyys päätyä tähän asetelmaan kasvaa.
Jo nyt ei ajatella henkilökohtaista ylenemistä jääkäristä alikersantiksi, alikersantista vääpeliksi tai vänrikistä kapteeniksi kertausharjoitusten kautta, vaan sitä, että jos on olemassa sodanajan sijoitus kertausharjoittamattomana niin ongelmaksi tulee se, että maan kannalta on ongelma se, että ei ole sitä määrää harjoitusta, että voisi ajatella, että itsellä ja alaisilla, saati esimiehellä olisi asiasta riittävä kokemus.
Nuo mielestään riittävän sotilasarvon jo hankkinneet, joilla on sijoitus supistuksista huolimatta ja jotka tuntevat jostain nurkasta sodanajan joukkonsa, on seuraava huolenaihe siitä, onko joukko riittävän kertausharjoitettu.
Jos nyt ajatellaan vaikka jotain sodanajan joukkoa, johon uudistukset ovat tuoneet väkeä kahdensadan tienoille, jossa on kaikenlaisia erikoiskoulutettuja, verkostojohtamista, NATO:n kaksivaiheinen komentomalli VoIP-viestintä jne. jne. niin voiko joku sanoa, että jollain kahden tai neljän viikon kertausharjoituksella voisi uskoa olevansa aivan oikea sodanajan päällikkö, jonka pitäisi johtaa pikkuveljen tai esimerkiksi pojan tai tyttären ikäistä joukkoa, kun ammattisotilaat ovat vuosien aikana saaneet paperilla, jos jonkinlaista organisaatiouudistusta ja toimintatapaa mappeihin haudattavaksi?
Reserviarmeijan heikkous ei ole pelkästään sijoittamattomassa ja sijoitetussa, mutta kertausharjoittamattomassa yleisreservissä, vaan se on myös tuossa päällikön ja aselajikomentajan välissä. Lisäksi heikkous voi muodostua myös komentajien keskelle, koska yhdellä on rauhan aikana ollut edes yksi komentajakokemus rauhanajan järjestelyistä ja toisella ei ole ollut. Se, että yksiköistä tehdään suuria, ilmeisesti turmelee myös ammattisotilaita, joilla ei ole välttämättä edes oikein kunnon sodanajan tehtävää yksikköjen tultua supistetuiksi. Toisin sanoen viranhaltijalla ei ole omaa virtuaaliyksikkööä, jonka sodankäyntiä suunnitella maatossa, vaan ainoa tapa osoittaa pätevyytensä on yleinen sotatieteiliy omalla erikoisalueellaan.
Armeija nimittäin on aivan oikeasti jatkuvasti sotivia suurvaltoja lukuunottamatta ja Israelia lukuunottamatta laitos, jota varvitaan kerran kolmessa tai viidessä sukupolvessa ja kaiken muun ajan se elää ikään kuin optiona turnajaisista - sotaharjoituksista.
Jos joku palolaitos ei sammuttaisi 50 vuoteen, 150 vuoteen tai 200 vuoteen ainuttakaan tulipaloa, vaikka pitäisi paloharjoituksia ja perustaisi yliopiston palotieteiden harjoittamiseen niin sen kehitys voi mennä byrokratiasta johtuen aivan mihin suuntaan tahansa, ellei seurata lehtiä ja seurustella niiden kanssa, joilla on oikeita tulipaloja, ei pelkästään harjoituksia.
koponen kirjoitti:
Avoimuus asiassa ja asevelvollisuuden väistelyn lisääntymisen hyväksyminen?
Käsittääkseni jossain valtiovarainministeriössä ja ay-liikkeessä, ehkä Suomen pankissa tai ETLA:ssa ilmeisesti on jo päätetty lakkauttaa nykymuotoinen asevelvollisuus Ruotsin mallin mukaan.
Tuo Pohjois-Karjalan lakkauttaminen monella tavalla, muullakin tavalla kuin Pohjois-Karjalan Prikaatin osalta, tarkoittaa sitä, ettei maatalouden tapaan jakseta käydä 20 vuoden vieraannuttamiskuuria, vaan lakkautetaan suoraan säästöpäätöksenä.
Minusta olisi Suomelle paljon helpompaa vapauttaa ahvenanmaalaisten jatkoksi vihdoin myös muut ruotsinkieliset asevelvollisuudesta ja siirtää Dragsvikin vesiosaaminen Pieliselle kuin jatkaa tätä demoralisoivaa ja kansankunnan kahtia jakavaa politiikkaa.
Korvaavaksi palvelukseksi ehdotan ruotsinkielisille metsänraivausoppia jollain metsäopistolla valinnan mukaan. Ehkä Keuruulle voisi perustaa Evon metsäopiston sivupisteen niin kielikylpykin olisi suoritettu. Ei ketään germaania voi velvoittaa juuttumaan jonkin urgilaisvaltion kohtaloihin henkilökohtaisesti kovin ankarasti.
koponen kirjoitti:
Kohdentaminen muihin kuin sotilaallisiin poikkeusolojen tehtäviin?
Ehdotan, että kaikki kohdennetaan metsänraivaukseen. Korvaavan palveluksen henkilöt metsäopistolle ja ne, joilla on sotilarvoja pioneerijoukkoihin, joihin voisi perustaa raivausprikaatin. Henkilökohtaisena työvälineenä metsurin varusteet, mm. moottorisaha. Lisäksi tietenkin viestikoulutusta, kenttäsähköverkon perustaminen ja muonitus. sekä asennustarvikehuolto ammattisähköasentajille. Voittoisa puolustusssota nimittäin näillä hangilla tyssää jo heti aluksi kelvottomaan sähköhuoltoon, joka on vallalla kaikissa kehittyneissä yhteiskunnissa.
koponen kirjoitti:
Kilpailuhengen luominen ja johtajavalintojen jälkeiset keskeytysryppäät? Mitä kummaa?
Ulkopoliittisesti lopettaisin tuon puolustusvoiman käytön Tasavallan presidentin eläkeläistyöpaikan hakemiseen. Jonkin verran YK-hommia.
Rauhankumppanuussopimus Kyproksen ja Kreikan kanssa Lissabonin sopimuksen perusteella ja uivalla maavoimien kalustolla maihinnousuharjoituksia Kyprokselle, joka on pohjoisosastaan NATO:n miehittämä.