Taloustieteellinen keskustelu

Asumistukimenot ylittivät maataloustuet. Eikä nousulle ole näkymässä loppua.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/talous/artikkeli-1.278929

Asiat eivät ole aina niin kuin ne uutisoidaan. Tässä esimerkki:

Tällä hetkellä KELA maksaa asumistukea saa jo reilulle 60%:lle vuokra-asunnoissa asuville. Kaiken lisäksi asumistukea saavien määrä lisääntyy koko ajan.
- siis saako vuokralainen asumistukea? Saako vuokralainen ihan oikeasti Kelalta rahaa?

Vastaus: Ei saa.

Asumistuki menee käytännössä kiinteistön omistajalle. Siis KELA maksaa tukea vuokra-asuntojen omistajille.
- ja, keitähän ne Suomen suurimmat vuokra-asuntojen omistajat sitten ovat?
- kuka ja ketkä omistaa mm. muutama viikko sitten pörssiin listautuneen Kojamo Oy:n?

Ikävintä tässä on se että Suomen valtio = veronmaksajat = KELA maksaa kyseistä asumistukea täysin turhaan. Koko tuessa ei ole mitään muuta järkeä kuin se että sen myötä ohjataan tulonsiirtoja veronmaksajilta vuokra-asuntojen rakentajille ja omistajille.

Asumistuki johtaa siihen että
- vuokrataso on ja pysyy keinotekoisen korkealla.
- jos tukea ei olisi niin vuorataso noudattaisi markkinatilannetta/kysyntää ja vuokrat todennäköisesti laskisivat jopa asumistuen verran.
- käytännössä asumistuki ohjaa asuntorakentamista liian kalliisiin kohteisiin jne.

Suurin kysymys on tässä: Ovatko grynderit ja kiinteistöjen omistajat niitä yhteiskunnan osattomia joita täytyy tukea verovaroin?
 
Suurin kysymys on tässä: Ovatko grynderit ja kiinteistöjen omistajat niitä yhteiskunnan osattomia joita täytyy tukea verovaroin?

On se toki noinkin, mutta mikä estää lähtemästä mukaan leikkiin?

Asuntosijoittajaksi lähteminen on ollut taloudellisesti elämäni paras päätös. Vähentää kummasti veroahdistusta kun vuokralaiset lyhentävät sijoituslainojani useammalla tonnilla per kuukausi. Valtaosa siitä on KELAn taikaseinästä tulevaa rahaa.

Jos ei voi muuttaa systeemiä niin kannattaa pitää edes huoli siitä, että on saamapuolella.
 
On se toki noinkin, mutta mikä estää lähtemästä mukaan leikkiin?

Asuntosijoittajaksi lähteminen on ollut taloudellisesti elämäni paras päätös. Vähentää kummasti veroahdistusta kun vuokralaiset lyhentävät sijoituslainojani useammalla tonnilla per kuukausi. Valtaosa siitä on KELAn taikaseinästä tulevaa rahaa.

Jos ei voi muuttaa systeemiä niin kannattaa pitää edes huoli siitä, että on saamapuolella.

En ole halunnut lähteä mukaan varsinaiseen kiinteistösijoittamiseen. Moneen muuhun kylläkin. En viitsi eritellä syitä. Mutta yleisesti ottaen kaikenlainen sijoittaminen ja säästäminen niin kotimaahan kuin ulkomaillekin antaa riippumattomuutta. Sitä kannattaa tavoitella.
 
On se toki noinkin, mutta mikä estää lähtemästä mukaan leikkiin?

Asuntosijoittajaksi lähteminen on ollut taloudellisesti elämäni paras päätös. Vähentää kummasti veroahdistusta kun vuokralaiset lyhentävät sijoituslainojani useammalla tonnilla per kuukausi. Valtaosa siitä on KELAn taikaseinästä tulevaa rahaa.

Jos ei voi muuttaa systeemiä niin kannattaa pitää edes huoli siitä, että on saamapuolella.

Periaatteessa tämä asenne siitä, että kuvittelee olevansa järjestelmän pakollinen paha tahi jopa täysin siitä oleva ulkopuolinen osa on juurikin sitä ihteään: kuvitelmaa. Fakta on että oma toiminta ruokkii tätä järjestelmää mikä juuri pukkaa näitä idän ihmeitä näille lakeuksille. Toisaalta se on ihan jokaisen oma asia tehdä jotain tai olla tekemättä, mutta samalla hengenvedolla on turha alkaa mainostaa ettei tajua miksi yhteiskunta on sellainen kuin se on.

Siinä vaiheessa kun tämä järjestelmä luhistuu totaaliseen korruptioon, koska ylhäällä tapahtuva korruptio ennen pitkään valuu kaikkialle alemmille kerroksille ja, täten, järjestelmän kaikki osat ovat ainakin alitajuntaisesti sanoneet itsensä irti tästä toiminnasta. Tämähän tietenkin tulee olemaan aivan tajunnan räjäyttävä kokemus etenkin näille poroporvareille, jotka ovat perustaneet koko elämänsä tämän järjestelmän jatkuvuudelle niin he eivät tule sopeutumaan tähän uuteen realiteettiin vaan yrittävät pakolla pitää kansakunnan alistettuna esim jonkin puolisotilaallisen rikollisjengin avulla. Eli toisinsanoen siinä vaiheessa kun joku taskunauris-monokkeli kombinaation omaava, todnäk suomenruottalainen, yrittää jotain "totelkaa minua kun aiemmin tottelitte niin kiltisti"-liirumloorua jatkaa niin taidan vaan taputella olalle että "tottakai myö totellaan sua". Ja sitten kun poroporvari on sekä fyysisesti ja mentaalisesti seesteisissä tunnelmissa, "huh huh, hyvä että sain pidettyä vallan kahvan itselläni" niin siinä vaiheessa, jos joku ei kerkeä ennen minua, tuikkaan tuolla meikäläisen 25cm:n lapinleulla porvarin munuaisista läpi. Jopa näissä oikeistolaispiireissä kehitellään näitä jatkokuvioita "koti, uskonto, isänmaa" pyhällä kolminaisuudella vaikka siitä loistaa läpi Suomen maan seuraava luku historiassa eli uusfeodalismi. Jotta tulee selkeäksi, että miten tämä jankutus liittyy taloustieteeseen niin tämä on se puuttuva luku lyhykäisyydessään minkä itse olisin halunnut omilla TKK:n kansistunneilla lukea.
 
Viimeksi muokattu:
^ Aika kaukana ollaan siitä, että suomalainen korruptio olisi yhteiskunnan romahduttavalla tasolla.

Juu. Mutta tuo onkin vain sinun näkemys nykyisestä tilanteesta, joka on vain otanta koko yhteiskunnan tilanteesta, joka on minun aavistukseni on kyhätty juuri sinua karjan.. ööh, eikun siis tottelevaisen kansalaisen ominaisuutta varten. Eli esimerkiksi kun nyt Jari Aarnio on otettu kiinni huumediilauksista ja yms huumepoliisipäällikön pestistä niin kansalaisilla on tietenkin ilmaantunut mielikuva, että järjestelmästä poistettu korruptiota ansiokkaasti. Pelkkää harhakuvitelmaa. Kaveri mukamas pystyy operoimaan huumemaailman kanssa ilman kenenkään tietämättä yli 20 vuotta uppoaa ainoastaan hyväuskoisiin ja niihin jotka ovat tavalla tai toisella investoineet itsensä tähän järjestelmään joten riippumatta siitä kuinka läpimädäksi tämä järjestelmä tulee niin tätä ei tulla tunnustamaan tai puhumattakaan siitä että tälle järjestelmälle pitäisi tehdä jotain. Joten tästä päästään nopeasti siihen tilanteeseen, että koska tämän järjestelmän toimivuus riippuu yhteistyöstä ja molemmat osapuolet (ne joilla on ja ne joilla ei ole) eivät pääse kompromissiin järjestelmän purkamisesta hallitusti joten ainoa lopputulos on järjestelmän romahdus. Eli sinun tapauksessa tämä tarkoittaa sitä, että joko tietoisesti tahi epätietoisesti et tule tunnustamaan järjestelmän mätänemistä sellaisella tahdonvoimalla mikä on suoraan riippuvainen sinun henkkoht investoitumista järjestelmään.

Nyt kun näitä järjestelmän tahoja, jotka tietävät järjestelmän luhistumisen ja eivät halua enää tukea tätä proggista niin he ovat sosialisoitu pois eli sossurahalla pistetty neljän seinän sisälle, "pois silmistä, pois mielestä". Tästä periaatteessa alkaa illuusio siitä, että järjestelmä toimii moitteettomasti vaikka jotain skeidaa vähän väliä uutisiin asti päätyy joihin suhtaudutaan olan kohautuksella. Se että Suomessa on about 70t syrjäytynyttä nuorta (varmaan puhutaan 18-35wee haarukasta) tarkoittaa että 17kpl vuosikerran sisältä löytyy puolitoista vuosikertaa henkilöitä, joilla ei ole koulutusta, työpaikkaa ja omaisuutta. Monella on varmaan sellainen asenne, että ei toi ole mitään tai jopa jotkun sanovat että tuo kohtalo kasvattaa luonnetta. OK, sovitaan kahren kesken että tuo kasvattaa luonnetta... mutta se ei tule todellakaan ole sellaista luonnetta mihin itse olet tottunut. Monet kavereita tulee vetämään itsensä narun jatkoksi, koska yhteiskunta puffaa näille sellaista mielikuvaa että jokaisesta tulee jonkin sortin voittaja jos vain pikkaisen yrittää kun taasen realiteetti on kortistoon joutuminen. Mutta sitten nämä jotka ovat päättäneet taistella tästä läpi niin nämä jampat tulevat olemaan melko vaarallisia kavereita. Ja tämä maa on erittäin otollinen kaikenlaiselle rikollisuudelle, koska täällä tykätään elää pumpulissa ja fakta on että jos täällä rikollisuus nousee edes pikkaisen niin poliisilaitos on täysin jumissa nykyisillä määrärahoilla.

Otetaan vaikka tuo Sipoon keikka esimerkiksi vaikka siinä olikin kostoretki kyseessä ja melko helposti tinanapit pääsi jyvälle... tämä Sipoon kaveri laitettiin kylmäksi jonkin sadetakkisankarin toimesta kun siinä olisi voinut yhtä helposti olla jokin pikkurikollinen hakemassa jotain takataskuun menevää helyä ja ei olisi mitenkään jäänyt kiinni koska ainoa tapa millä fysiikan tohtori jäi kiikkiin oli parin vuoden takainen emaili. Toisin sanoen, tää maa on ihan vapaata riistaa. Joku virolainen voisi tulla Tallinkilla Suomeen, ladata hiace valikoiden täyteen uuden karheeta fillaria ja puikkia takaisin Viroon vaikka samana päivänä. Jos keikka meni hyvin niin ainoa vaan että muistaa ottaa uuden hiacen eikä käyttää samaa. Sama pätee myös henkirikoksiin kun ottaa huomioon että ei täällä Suomessa enää pidetä mitään lähiöyhteisöjä yllä vaan kaikki ovat erakoituneet vaikka asuisivatkin lähellä toisiaan. Eli joku voi pistää jonkin talon omistajan kylmäksi ja tehdä ihan rauhassa inventaariota viikonlopun yli eikä kukaan tule häiritsemään. Tämä viimeisin kappale tuntuu varmasti että menee täysin ohi aiheen ja ei ole muutenkaan mahollista Suomessa, mutta historian ja psykologian valossa näin tässä about saattaa tulla käymään, koska mahdollisuus tekee rikoksen. Aarniollakin oli mahdollisuus veljeillä alamaailman kanssa ja loppu on historiaa.
 
Viimeksi muokattu:
Periaatteessa tämä asenne siitä, että kuvittelee olevansa järjestelmän pakollinen paha tahi jopa täysin siitä oleva ulkopuolinen osa on juurikin sitä ihteään: kuvitelmaa. Fakta on että oma toiminta ruokkii tätä järjestelmää mikä juuri pukkaa näitä idän ihmeitä näille lakeuksille. Toisaalta se on ihan jokaisen oma asia tehdä jotain tai olla tekemättä, mutta samalla hengenvedolla on turha alkaa mainostaa ettei tajua miksi yhteiskunta on sellainen kuin se on.

Siinä vaiheessa kun tämä järjestelmä luhistuu totaaliseen korruptioon, koska ylhäällä tapahtuva korruptio ennen pitkään valuu kaikkialle alemmille kerroksille ja, täten, järjestelmän kaikki osat ovat ainakin alitajuntaisesti sanoneet itsensä irti tästä toiminnasta. Tämähän tietenkin tulee olemaan aivan tajunnan räjäyttävä kokemus etenkin näille poroporvareille, jotka ovat perustaneet koko elämänsä tämän järjestelmän jatkuvuudelle niin he eivät tule sopeutumaan tähän uuteen realiteettiin vaan yrittävät pakolla pitää kansakunnan alistettuna esim jonkin puolisotilaallisen rikollisjengin avulla. Eli toisinsanoen siinä vaiheessa kun joku taskunauris-monokkeli kombinaation omaava, todnäk suomenruottalainen, yrittää jotain "totelkaa minua kun aiemmin tottelitte niin kiltisti"-liirumloorua jatkaa niin taidan vaan taputella olalle että "tottakai myö totellaan sua". Ja sitten kun poroporvari on sekä fyysisesti ja mentaalisesti seesteisissä tunnelmissa, "huh huh, hyvä että sain pidettyä vallan kahvan itselläni" niin siinä vaiheessa, jos joku ei kerkeä ennen minua, tuikkaan tuolla meikäläisen 25cm:n lapinleulla porvarin munuaisista läpi. Jopa näissä oikeistolaispiireissä kehitellään näitä jatkokuvioita "koti, uskonto, isänmaa" pyhällä kolminaisuudella vaikka siitä loistaa läpi Suomen maan seuraava luku historiassa eli uusfeodalismi. Jotta tulee selkeäksi, että miten tämä jankutus liittyy taloustieteeseen niin tämä on se puuttuva luku lyhykäisyydessään minkä itse olisin halunnut omilla TKK:n kansistunneilla lukea.
Eipäs fantasioida porvarin tuikkailusta. Etenkään moralla...
 
Asiat eivät ole aina niin kuin ne uutisoidaan. Tässä esimerkki:

Tällä hetkellä KELA maksaa asumistukea saa jo reilulle 60%:lle vuokra-asunnoissa asuville. Kaiken lisäksi asumistukea saavien määrä lisääntyy koko ajan.
- siis saako vuokralainen asumistukea? Saako vuokralainen ihan oikeasti Kelalta rahaa?

Vastaus: Ei saa.

Asumistuki menee käytännössä kiinteistön omistajalle. Siis KELA maksaa tukea vuokra-asuntojen omistajille.
- ja, keitähän ne Suomen suurimmat vuokra-asuntojen omistajat sitten ovat?
- kuka ja ketkä omistaa mm. muutama viikko sitten pörssiin listautuneen Kojamo Oy:n?

Ikävintä tässä on se että Suomen valtio = veronmaksajat = KELA maksaa kyseistä asumistukea täysin turhaan. Koko tuessa ei ole mitään muuta järkeä kuin se että sen myötä ohjataan tulonsiirtoja veronmaksajilta vuokra-asuntojen rakentajille ja omistajille.

Asumistuki johtaa siihen että
- vuokrataso on ja pysyy keinotekoisen korkealla.
- jos tukea ei olisi niin vuorataso noudattaisi markkinatilannetta/kysyntää ja vuokrat todennäköisesti laskisivat jopa asumistuen verran.
- käytännössä asumistuki ohjaa asuntorakentamista liian kalliisiin kohteisiin jne.

Suurin kysymys on tässä: Ovatko grynderit ja kiinteistöjen omistajat niitä yhteiskunnan osattomia joita täytyy tukea verovaroin?

Tätäkin asiaa voi katsoa monesta kulmasta.
Olen ihmetellyt miksi kaupungin vuokra-asuntoihin (kerrostalo asuntoja) rakennetaan huoneistokohtaisia saunoja.
Minulle on vastattu, että köyhillekkin kuuluu oma sauna ja ettei vuokrataloista ole tarkoitus tehdä mitään slummia.

Ei minulla ole mitään saunoja vastaan, mutta jos tarkoitus on tehdä edullisia asuntoja niille, joilla ei ole varaa asua kalliisti, eikö olisi järkevää pitää kustannukset mahdollisimman pieninä, ilman, että asunnoista tehdään huonoja. Olisi, mutta kun on keksitty maksuautomaatti, niin miksi välittää.

Keitä sitten ovat suurimmat grynderit?
1. Helsingin kaupunki
2. Kojamo (Eläkevakuutusyhtiöt, ammattiyhdistykset, kaupungit, yms. )
3. Sato (Fastighets AB Balderille, sekä vakuutus ja eläkevakuutusyhtiöt)
4. Y-Säätiö (?)
Eli rahan siirtelyä taskusta toiseen.
 
Periaatteessa tämä asenne siitä, että kuvittelee olevansa järjestelmän pakollinen paha tahi jopa täysin siitä oleva ulkopuolinen osa on juurikin sitä ihteään: kuvitelmaa. Fakta on että oma toiminta ruokkii tätä järjestelmää mikä juuri pukkaa näitä idän ihmeitä näille lakeuksille. Toisaalta se on ihan jokaisen oma asia tehdä jotain tai olla tekemättä, mutta samalla hengenvedolla on turha alkaa mainostaa ettei tajua miksi yhteiskunta on sellainen kuin se on.

Siinä vaiheessa kun tämä järjestelmä luhistuu totaaliseen korruptioon, koska ylhäällä tapahtuva korruptio ennen pitkään valuu kaikkialle alemmille kerroksille ja, täten, järjestelmän kaikki osat ovat ainakin alitajuntaisesti sanoneet itsensä irti tästä toiminnasta. Tämähän tietenkin tulee olemaan aivan tajunnan räjäyttävä kokemus etenkin näille poroporvareille, jotka ovat perustaneet koko elämänsä tämän järjestelmän jatkuvuudelle niin he eivät tule sopeutumaan tähän uuteen realiteettiin vaan yrittävät pakolla pitää kansakunnan alistettuna esim jonkin avulla. Eli toisinsanoen siinä vaiheessa kun joku taskunauris-monokkeli kombinaation omaava, todnäk suomenruottalainen, yrittää jotain "totelkaa minua kun aiemmin tottelitte niin kiltisti"-liirumloorua jatkaa niin taidan vaan taputella olalle että "tottakai myö totellaan sua". Ja sitten kun poroporvari on sekä fyysisesti ja mentaalisesti seesteisissä tunnelmissa, "huh huh, hyvä että sain pidettyä vallan kahvan itselläni" niin siinä vaiheessa, jos joku ei kerkeä ennen minua, tuikkaan tuolla meikäläisen 25cm:n lapinleulla porvarin munuaisista läpi. Jopa näissä oikeistolaispiireissä kehitellään näitä jatkokuvioita "koti, uskonto, isänmaa" pyhällä kolminaisuudella vaikka siitä loistaa läpi Suomen maan seuraava luku historiassa eli uusfeodalismi. Jotta tulee selkeäksi, että miten tämä jankutus liittyy taloustieteeseen niin tämä on se puuttuva luku lyhykäisyydessään minkä itse olisin halunnut omilla TKK:n kansistunneilla lukea.


Punakapina mallia 2020?
Sisällissota fantasia, jossa halutaan puukottaa porvaria, jeah. Kuullostaa todelliselta maanpuolustukselta:facepalm:
Sillä se yhteiskunta paranee ja onni saadaan.
 
Talsassa juttua valtiontaloudesta

Kommentti: 5 sinnikästä myyttiä valtiontaloudesta
e472bafcd9e34dba8330632a30ebfb84.jpg


Jos velkarahoitus ja alijäämäiset budjetit varmistavat yhteiskunnan palveluiden ja perusrakenteiden säilyttämistä hyvässä kunnossa, voi niistä aikanaan olla tuleville polville enemmän iloa kuin näiden samojen palveluiden ja rakenteiden heikentämisestä budjettitasapainoilun takia.

Julkaistu: 8.8. 7:41

Valtion budjettijumppa toistaa vuodesta toiseen samoja talouspolitiikan myyttejä. Ne ovat sitkeässä mutta silti myyttejä, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

Valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok) on onnistunut vakiinnuttamaan budjettikeskustelujen sanastoon termin ”jakovaara”. Ja onhan se nokkela vastapaino ministerin vieroksumalle ”jakovaralle”.

Se ei ole silti Orpon keksintöä vaan useiden hallituskausien mittainen tapa, että varsinkin budjettineuvottelujen aikaan valtiovarainministerin tehtäviin kuuluu vaatia vastuullisuutta valtion taloudenpitoon.

Pohjimmiltaan valtiontalouden vastuullisuuden vaatimukset tukeutuvat kuitenkin joukkoon yllättävän yleisiä ja sitäkin sitkeämpiä myyttejä.

Valtion jokavuotinen seuraavan vuoden tulo- ja menoarviota valmisteleva budjettijumppa toistaa vuodesta toiseen samoja talouspolitiikan myyttejä, ehkä välillä hieman muotoiluja ja iskusanoja vaihdellen.

Näitä sitkeitä myyttejä on karkeasti erotellen ainakin viittä eri sorttia. Mikään niistä ei muutu todeksi, vaikka niitä kuka ja kuinka ahkerasti toistaisi. Ne ovat sitkeässä mutta silti vain myyttejä.

1. Kotitalousmyytti
Ensimmäisen myytin voi kiteyttää harhakuvaan, että ”valtiontalous toimii kuten kotitalous”. Tästä seuraa yhtä harhainen johtopäätös, jonka mukaan valtion vastuullinen taloudenpito tulee perustaa samoille periaatteille kuin vastuullinen kotitalouden pito.

Tästä myytistä kumpuavat esimerkiksi sellaiset vakioväittämät kuin ”ei voi vuodesta toiseen kuluttaa enemmän kuin tienaa” ja ”suu on pantava säkkiä myöten”.

Jokainen omien tulojensa ja menojensa välillä tasapainoileva aikuinen voi toki samaistua noihin vastuullisen taloudenpidon perustotuuksiin. Mutta silti on outo väärinkäsitys soveltaa samoja periaatteita valtiontalouteen.

Valtio ei ole kuin kotitalous eikä valtiontalous toimi miltään osin samojen lainalaisuuksien ja periaatteiden mukaan kuin yhden kansalaisen tai perheen kotitalous.

Sen sijaan valtio on koko kansantalouden kokonaisuudessa aivan oma olentonsa, jolla on aivan keskeisen tärkeä muuta kansantaloutta täydentävä roolinsa.

Kotitalouden on pakko puntaroida omien kulutus- ja hankintapäätösten suoria vaikutuksia oman talouden tasapainoon eikä niiden vaikutusta kansantalouden kokonaisuuteen.


Valtion ei ole milloinkaan pakko eikä yleensä tarkoituksenmukaistakaan maksaa velkojaan pois.​
Jokaisen yksittäisen kotitalouden on ajan oloon pakko pitää tulonsa ja menonsa tasapainossa. Samoin kotitalouden on ennen pitkää pakko maksaa velkansa pois. Siinä ohessa moni haluaa vielä kerryttää ylijäämiä pahan päivän varaksi.

Valtiolla ei ole pakottavia eikä ehkä järkeviäkään perusteita toimia tässä kotitalouden tapaan. Sen sijaan valtion taloudenpidossa vastuullisuus tarkoittaa jopa tasan päinvastaisia toimia kuin kotitaloudessa.

Ainakin niin sanotun keynesiläisen talousajattelun mukaan valtion tuloja ja menoja pitäisi säätää sen mukaan, miten tulo- ja menopäätökset vaikuttavat kansantalouden kokonaisuuteen eikä valtion oman talouden tasapainoon.

Valtion ei ole milloinkaan pakko eikä yleensä tarkoituksenmukaistakaan maksaa velkojaan pois. Toki valtiokin maksaa yksittäisiä velkakirjojaan velkojille, kun niiden eräpäivä koittaa. Mutta yleensä valtio maksaa vanhoja velkojaan pois ottamalla uutta tilalle.

Yhdessä kaikilla kotitalouksilla ja muulla yksityisellä taloudella on yleensä runsaammin varoja kuin velkoja, joten yksityinen talous on yleensä kokonaisuutena ylijäämäinen. Ja usein tuon yksityisen ylijäämän yksi luonteva pysäköintipaikka on juuri julkinen alijäämä.

Niinpä valtionkin velkavastuut ovat suurelta osin yksityisten velkojien saatavia eli varoja. Valtion velkojen kokonaan pois maksaminen tarkoittaisi, että yksityisiltä säästöiltä katoaisi yksi keskeinen sijoituskohde.

2. Kestämättömyysmyytti
Toisen myytin mukaan valtiontalouden alituiset budjettialijäämät ja valtion velkaantuminen ovat ”kestämätöntä” taloudenpitoa, joka johtaa ”Kreikan tielle” ja suistaa lopulta valtion velkasyöveriin.

Tämän myytin vastapainoksi tarjotaan usein ”vastuullista” vastalääkettä, joka edellyttää ainakin pyrkimistä valtiontalouden tasapainoon ja mieluiten ylijäämään.

Kestämättömyyden tulkinnat perustuvat usein oletukseen, että valtio jatkaa velkaantumistaan entiseen tahtiin, korot ennen pitkää kohoavat ja talouskin jatkaa korkeintaan entisenlaista kasvutahtiaan. Ja siihen vielä väestön ikääntymisestä koituvat talousvaikeudet päälle.


Valtion budjettialijäämien ”kestävyys” tai ”kestämättömyys” perustuu (raha)poliittisiin päätöksiin eikä talouden luonnonlakeihin.​
Euroopan unionin EU:n talouspoliittiset sopimukset hakevat julkisen talouden kestävyyden ja kestämättömyyden välistä eroa velkaisuuden suhdeluvuista, mutta oikeasti eron määrittelee korkotason ja talouden kasvuvauhdin välinen ero.

Niin kauan kuin velkojen reaalikorko on matalampi kuin talouden kasvuprosentti, voi valtio hoitaa minkä tahansa alijäämän ja velkamäärän korkokustannukset. Vastaavasti mikä tahansa velkamäärä muuttuu ajan oloon kestämättömäksi, jos reaalikorko on pitkän aikaa talouden kasvuvauhtia korkeampi.

Normaaleissa länsimaissa maan oma keskuspankki voi milloin tahansa määritellä ja säätää korot juuri niin korkeiksi tai mataliksi kuin on tarpeen, joten valtionkin budjettialijäämien ”kestävyys” tai ”kestämättömyys” perustuu (raha)poliittisiin päätöksiin eikä talouden luonnonlakeihin.




Valtion jokavuotinen seuraavan vuoden tulo- ja menoarviota valmisteleva budjettijumppa toistaa vuodesta toiseen samoja talouspolitiikan myyttejä, ehkä välillä hieman muotoiluja ja iskusanoja vaihdellen. (KUVA: Heini Hämäläinen)

3. Korkomyytti
Kolmannen perusmyytin mukaan budjettien alituinen alijäämäisyys ja valtion velkaantuminen johtavat vääjäämättä korkojen kohoamiseen. Näin jo itsessään kestämättömäksi uskottu velkaantuminen todella muuttuisi kaksin verroin kestämättömäksi.

Tämän väärinkäsityksen mukaan velkaantuva valtio kilpailee rahoitusmarkkinoilla samoista ennestään kokoon kertyneistä säästöistä kuin velkarahoitusta kaipaavat kotitaloudet ja yritykset.

Tämän sinnikkään mutta perin juurin väärän harhan mukaan ensin tarvitaan joidenkin ylijäämätoimijoiden säästöjä ennen kuin yksikään alijäämäinen talouden toimija voi saada velkarahoitusta omiin tarpeisiinsa.

Todellisuus on tässäkin tyystin toisenlainen. Pankit luovat uutta rahaa, kun ne myöntävät asiakkailleen luottoja. Omalla tavallaan valtiotkin luovat talouteen uutta rahaa ja kasvattavat kokonaiskysyntää, kun ne käyttävät alijäämiensä verran runsaammin rahaa kuin kokoavat veroina ja muina tuloina pois liikkeestä.


Euro on tiukan paikan tullen velkaantuvalle euromaalle ennemmin vieras kuin oma valuutta.​
Korkomyytin uskottavuutta heikentää lisäksi havainto, että valtiot ovat kautta läntisen maailman velkaantuneet pian neljän vuosikymmenen ajan pääosin laskevien korkojen oloissa. Velkaa on jo voinut kertyä paikoin turhankin runsaasti, mutta ei sitä voi vakavasti vastustaa korkojen nousun pelolla.

Toki vieraissa valuutoissa velkaantuvat valtiot voivat herkemmin joutua tukalaan velkaloukkuun kuin oman kansallisen valuutan valtiot. Kreikan kohtalo on yksi varoitusmerkki, jonka mukaan euro on tiukan paikan tullen velkaantuvalle euromaalle ennemmin vieras kuin oma valuutta.

4. Inflaatiomyytti
Neljännen sinnikkään myytin mukaan valtion budjettialijäämien kattaminen keskuspankin rahoituksella ei käy, koska se olisi omiaan kiihdyttämään inflaatiota.

Tähän vääjäämättömän inflaation pelkoon perustunee pohjimmiltaan myös EU:n keskuspankkirahoituksen kielto. Toki keskuspankit ovat kautta EU:n Suomea myöten kiertäneet tätä kieltoa historiallisen ronskein raharuiskuin jo vuosien ajan ostamalla valtioiden velkakirjoja yli tuplaten uusien budjettialijäämien veroisilla summilla.

Kiellettyä tai ei, tämäkin myytti on vain myytti eikä talouden luonnonlaki.

Euroalueen keskuspankki EKP on yhdessä euromaiden kansallisten keskuspankkien kanssa muutamassa vuodessa syöttänyt valtioiden alijäämien rahoitukseen yhteensä yli 2 000 miljardia euroa.

Korot ovat silti laskeneet jopa nollaa prosenttia matalammiksi tai ainakin pysytelleet historiallisen matalina. Ja inflaatio on silti hidastunut tai ainakin pysynyt niin hitaana, että varta vasten inflaatiota parhaansa mukaan kiihdyttävät keskuspankkiirit ovat joutuneet jo kiusalliseen valoon.


Inflaatio ei synny erityisesti valtion edustamasta kysynnästä, olivatpa valtion liikkeeseen sysäämät rahat peräisin mistä tahansa.​
Tämä myytti ei kestä päivänvaloa siksi, että inflaatio ei synny erityisesti valtion edustamasta kysynnästä, olivatpa valtion liikkeeseen sysäämät rahat peräisin mistä tahansa. Aivan yhtä hyvin inflaatio voi saada alkunsa yksityisestä kysynnästä, jos kysyntä kasvaa suuremmaksi kuin taloudella on rahkeita vastata yhtä suurella tarjonnalla.

Siksi esimerkiksi Yhdysvaltain julkisen talouden kasvattaminen pitkän kasvusuhdanteen ja liki täystyöllisyyden oloissa voi hyvinkin sysätä maan inflaatioon vauhtia. Ei siksi, että liittovaltion menojen kasvattaminen tietää myös lisävelkaantumista, vaan siksi, että talouden kokonaiskysyntä uhkaa kasvaa suuremmaksi kuin tarjonnalla on rahkeita vastata siihen.

Kun kysynnän kasvu karkaa ylikysynnäksi, pyrkivät hinnat kohoamaan nopeammin kuin tuotanto ehtii kasvaa. Näin käy ylikysyntätilanteessa siitä riippumatta, kasvattaako kysyntää yksityinen vai julkinen talous ja kasvaako se velaksi vai ei.

5. Sukupolvimyytti
Viides myytti paheksuu valtion velkaantumista sillä harhalla, että valtion velka rasittaa tulevia sukupolvia ja on siksi raukkamainen perintö jätettäväksi ”yhä syntymättömille lastenlapsillemme”.

Tämä myytti on tunteisiin vetoava muunnelma kotitalousmyytistä.

Valtio ei ole velkaa ”lapsillemme” eikä ”yhä syntymättömille lapsenlapsillemme”. Se on velkaa esimerkiksi paraikaa elossa oleville säästäjille ja näitä edustaville eläkelaitosten kaltaisille sijoittajille.

Niinpä myös valtion velkakirjat ovat nyt elossa olevien eivätkä joidenkin yhä syntymättömien sukupolvien varallisuutta.


Yhteiskunnan palveluiden ja perusrakenteiden säilyttämisestä hyvässä kunnossa voi aikanaan olla tuleville polville enemmän iloa kuin niiden heikentämisestä budjettitasapainoilun takia.​
Jos välttämättä haluaa valtiontalouden tasapainoa tulevien polvien puolesta, on syytä ajatella velkojen rinnalla näiden samojen velkojen muodostamia saatavia eli valtion velkojien varoja – nekin periytyvät aikanaan jälkipolvien saataviksi.

Näin erityyppiset nyt olemassa olevat velkavastuut ja niitä vastaavat saatavat edustavat ennemmin nyt elossa olevan kansan keskinäistä varojen ja velkojen jakoa kuin sukupolvien välisiä saatava- ja velkasuhteita.

Tuleville polville luulisi olevan paljon tärkeämpää, missä kunnossa he vuorostaan saavat maan ja kansantalouden kokonaisuuden hoitoonsa kuin se, onko valtion talous tällä välin tasapainossa vai himpun alijäämäinen.

Jos velkarahoitus ja alijäämäiset budjetit varmistavat yhteiskunnan palveluiden ja perusrakenteiden säilyttämistä hyvässä kunnossa, voi niistä aikanaan olla tuleville polville enemmän iloa kuin näiden samojen palveluiden ja rakenteiden heikentämisestä budjettitasapainoilun takia.

https://www.is.fi/taloussanomat/porssiuutiset/art-2000005782983.html
 
Asumistuki johtaa siihen että
- vuokrataso on ja pysyy keinotekoisen korkealla.
- jos tukea ei olisi niin vuorataso noudattaisi markkinatilannetta/kysyntää ja vuokrat todennäköisesti laskisivat jopa asumistuen verran.
- käytännössä asumistuki ohjaa asuntorakentamista liian kalliisiin kohteisiin jne.

Ei kannata yleistää. Ylläoleva voi olla tilanne pääkaupunkiseudulla, mutta ei kyllä muualla Suomessa.
 
Miikkalla oli kyllä sinällään ihan hyvä pointti, että nykysysteemi luo paljon syrjäytyneitä, mikä on huono homma. Ei ne jannut välitä mistään. Kamasta kyllä, mutta se mikä on osunu omaan silmäön on agressiivisuus ja suoranainen inho yhteiskuntaa vastaan. Narkkarei vaan, sano, mutta kun aseita on ihan helvetisti näillä. Jokatoisella pyssy taskussa ja teräaseet täysin luonnollisesti aina mukana. Ei välttämättä vallankumous, mutta mielestäni iso riskitekijä. Niin turvallisuuden kuin taloudenkin takia. Ei ne mitään töitä tee, kaikki on pimeää hommaa ja vaihdannaistaloutta.
 
Ei se ole tyhmä joka valtiota lypsää, vaan valtio joka lypsää... Hetkinen, keneltäs ne lypsetyt rahat tulivatkaan, ja keneltä ovat pois? Kuulostaa todella isänmaalliselta ottaa tyhmien rahat pois kiertämästä, cosi fan tutte!

Mulla olis piensijoittajaseminaarin dressmannmiehille rautainen idea. Suomalaiset ovat pee aa, mutta maahanmuutto takaa jatkuvan kasvun. Eikös alakin maahanmuutto kuulostaa suorastaan kannatettavalta asialta?! Ja miksi näperrellä sijoitusyksiöiden kanssa, laittakaa vastaanottokeskus ja kotoutuspalvelufirmat tulille!

Ja sellainen vinkki vielä että kun tapaat kadulla sekavan vanhuksen, tajuttoman tai muuten avuttoman, muista putsata taskut ja häipyä paikalta ennen kuin joku avulias hölmö ilmestyy auttamaan. Oma pinkka ensin kuntoon!

Maanpuolustushenkistä touhua, sano. Kokoomus kiittää.
 
Ei se ole tyhmä joka valtiota lypsää, vaan valtio joka lypsää... Hetkinen, keneltäs ne lypsetyt rahat tulivatkaan, ja keneltä ovat pois? Kuulostaa todella isänmaalliselta ottaa tyhmien rahat pois kiertämästä, cosi fan tutte!

Mulla olis piensijoittajaseminaarin dressmannmiehille rautainen idea. Suomalaiset ovat pee aa, mutta maahanmuutto takaa jatkuvan kasvun. Eikös alakin maahanmuutto kuulostaa suorastaan kannatettavalta asialta?! Ja miksi näperrellä sijoitusyksiöiden kanssa, laittakaa vastaanottokeskus ja kotoutuspalvelufirmat tulille!

Ja sellainen vinkki vielä että kun tapaat kadulla sekavan vanhuksen, tajuttoman tai muuten avuttoman, muista putsata taskut ja häipyä paikalta ennen kuin joku avulias hölmö ilmestyy auttamaan. Oma pinkka ensin kuntoon!

Maanpuolustushenkistä touhua, sano. Kokoomus kiittää.

Olet hieman myöhässä tuolla idealla :D

"Liikemiehet" ovat jo ottaneet asian haltuun.
 
Valtio velkaantuminen varmaan jatkuu, jos HX- ja Laivue 2020 -hankkeet rahoitetaan kokonaisuudessaan. Epäyhtälö on vaikea: VV / BKT < 0.60. Jos valtion velka (VV) kasvaa 12 miljardia noiden hankkeiden vuoksi (esim. 10 vuoden kuluttua), miten paljon bruttokansantuotteen (BKT) pitäisi kasvaa, ettei 60% velkakriteeri ylity?

Jos oikein laskin, kymmen vuoden kuluttua BKT:n pitäisi olla (1 + 12/VV)-kertainen nykyiseen verrattuna, jotta 12 mrd:n lisäys valtion velkaan ei nostaisi velkasuhdetta yli 60% kriteerin – olettaen että budjetit pysyvät tasapainossa eikä muuta velkaa enää oteta.

Jos valtion velka on nyt noin EUR 105 mrd, BKT:n pitäisi kasvaa runsaat 11% kymmenessä vuodessa.
 
Sinäänsä ihan hyvää muistutusta Talsan artikkelissa siitä, että kotitalous ja valtiontalous on eri asia.
Mitäänhän minä en kansantaloustieteestä - tai taloudesta yleensäkään - ymmärrä, mutta seuraavassa kohtaa kyllä oiottiin hiukan turhaan:

"Niin kauan kuin velkojen reaalikorko on matalampi kuin talouden kasvuprosentti, voi valtio hoitaa minkä tahansa alijäämän ja velkamäärän korkokustannukset. Vastaavasti mikä tahansa velkamäärä muuttuu ajan oloon kestämättömäksi, jos reaalikorko on pitkän aikaa talouden kasvuvauhtia korkeampi. "

Tämän logiikan mukaan: jos valtion on velkaa yhden euron, se ei pysty sitä ikinä maksamaan takaisin jos reaalikorko on talouden kasvuvauhtia korkeampi. Luulisimpa että tämä pätee vaan tilanteeseen jossa valtiolla on perkeleesti velkaa.
Tosin aiemmin artikkelissa annettiin ymmärtää että valtiolla kuuluukin olla perkeleesti velkaa ja jos ei ole, niin on järkevää taloudenpitoa pikimmiten hankkia perkeleesti velkaa. Perusteluita tähän varmaan löytyy, mutta minä en niitä tekstistä löytänyt.
 
Sinäänsä ihan hyvää muistutusta Talsan artikkelissa siitä, että kotitalous ja valtiontalous on eri asia.
Mitäänhän minä en kansantaloustieteestä - tai taloudesta yleensäkään - ymmärrä, mutta seuraavassa kohtaa kyllä oiottiin hiukan turhaan:

"Niin kauan kuin velkojen reaalikorko on matalampi kuin talouden kasvuprosentti, voi valtio hoitaa minkä tahansa alijäämän ja velkamäärän korkokustannukset. Vastaavasti mikä tahansa velkamäärä muuttuu ajan oloon kestämättömäksi, jos reaalikorko on pitkän aikaa talouden kasvuvauhtia korkeampi. "

Tämän logiikan mukaan: jos valtion on velkaa yhden euron, se ei pysty sitä ikinä maksamaan takaisin jos reaalikorko on talouden kasvuvauhtia korkeampi. Luulisimpa että tämä pätee vaan tilanteeseen jossa valtiolla on perkeleesti velkaa.
Tosin aiemmin artikkelissa annettiin ymmärtää että valtiolla kuuluukin olla perkeleesti velkaa ja jos ei ole, niin on järkevää taloudenpitoa pikimmiten hankkia perkeleesti velkaa. Perusteluita tähän varmaan löytyy, mutta minä en niitä tekstistä löytänyt.

Minusta artikkelissa yksinkertaistettiin. Suomen velkataso/bkt on toki matala, mutta kannattaa muistaa, että matala velkataso antaa pelivaraa yllättävissä tilanteissa, ts. lisää toimintavapautta. Suomi ei ole "too big to fail", toisin kuin vaikkapa USA...

Nähdäkseni Suomen suurin ongelma ei ole velkataso tai verotus vaan visioiden puute. Pienenä maana valtio voi ja sen pitää toimia strategisen ketterästi halutessaan, kuten esimerkiksi Singapore tai Etelä-Korea, ilman että juuttuisi sosialismin tai kapitalismin ideologioihin jotka on rakennettu suurten valtioiden mallien mukaisesti. Ongelma juontuu isojen puolueiden visioiden puutteesta: Kokoomuksen ainoa päämäärä on verotuksen leikkaaminen, SDP:llä tukien nosto, Kepulla yritystuet... Pienemmillä puolueillakaan ei oikein strategisia visioita löydy. Vasemmistoliitto ja Persut profiloituvat lähinnä ei-puolueina, Vihreät yhdistelmänä yritystukia ja sosiaalitukia.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top