Tarkka-ampujatoiminta sekä TA-parin varusteet

Pari vuotta sitten 3 vrk eräässä nimennokassa viettäneenä,ampumasektorin takalaidan ollessa n. 470m:ssä,voin sanoa,että kertaakaan ei tullut ikävä mitään pitkää asetta.RK Acogilla riitti valkan mainiosti!
 
Kun TRG päivitetään, tulee siihen aika suurella varmuudella taittoperä ja ehkäpä piippuakin pätkäistään vähän paremman käsiteltävyyden ja tasapainon aikaansaamiseksi. Siten se sopii paremmin reppuun jossa kannetaan sitten muitakin rojuja jotka ovat olleet arkipäivää muualla jo 15 vuotta.

Näetkö todennäköisenä tai edes mahdollisena, että tarkka-ampujakäyttöön tulisi juuri aseenkantoa varten dedikoituja reppuja vai onko kansallinen ratkaisu taittoperällä olevan TRG:n tunkeminen M/05 reppuun tai kiinnittäminen nahkaisilla irtohihnoilla taistelijanreppuun?

Minkälaista varustusta tulevaisuudessa voidaan olettaa suomalaisilta tarkka-ampujilta löytyvän?

Kriittisintä materiaalia lienee tähystäjän optiikka ainakin TAK-85 kivääriä käytettäessä, mikäli sen suunniteltu käyttö pidemmällä aikavälillä on muutakin kuin yksinomaan koulutuskäyttö perusteiden opetteluun. Nykyiselläänhän sillä varustettu TA-pari ei oikeastaan pysty optiseen mittaukseen, jota voidaan perustellusti pitää perusosaamiseen kuuluvana ja yleensäkin asiana, johon parilta pitää löytyä välineistö.

Kelpo ratkaisuhan voisi olla esimerkiksi Zeiss Diascope putkien lisähankinta, jolloin ne toimivisivat mainiosti optiseen mittaukseen ja tähystämiseen TAK-85 kiväärien elinkaaren ajan ja olisivat senkin jälkeen käyttökelpoisia vastaavissa tehtävissä, vaikka aseistus kehittyisi tai TRG kivääriä hankittaisiin lisää. Hevosmiesten tietotoimiston mukaanhan noita on noin puolet TRG-42 kiväärien määrästä eli ilmeisesti luokkaa noin 500. Lisähankinta olisi sikälikin perusteltu, että hankinta-ajankohtanahan nähtiin tarkka-ampujaparin molempien olevan aseistettu tarkkuuskiväärillä, mutta käyttöperiaatteiden ja toiminnan kehittyessä tarkkuuskivääreitä onkin vain yksi per pari eli tähystysputkia kaipaavia on melkoisesti lisää.

LEM olisi toki helppo ja kohtuullisen edullinen ratkaisu etäisyydenmittauksessa, vaikka sillä ei voidakaan korvata tähystysoptiikkaa. Mikäli laseretäisyysmittarit tulevat käyttöön, niin esimerkiksi Leica Rangemaster sarjasta löytyy varmaan vertailukelpoista suorituskykyä, joka riittää kaikkiin käytössä oleviin kiväärihin ollen riittävän laadukasta ja kevyttä vrt. Simrad. Hinnat ja tarpeelliset hankintamäärät eivät ole päätähuimaavia, mikäli tähystyskaukoputkia ja laseretäisyysmittareita on kumpaakin yksi per pari.

Kolmen hengen partiokonseptiin en näe siirryttävän kotimaisessa TA-toiminnassa. Pikemminkin neljän hengen puoliryhmä kokonaisuuteen.

Mikäli tulevaisuudessa siirrytään neljän miehen puoliryhmittäin toimimiseen, niin se mahdollistaa tarkka-ampujien käytön entistä itsenäisempiin tehtäviin ja puoliryhmällä on tietysti merkittävästi parempi omasuojakyky, vaikkakin jossain määrin on mahdollista, että miesvahvuuden kasvaessa liike, ääni tai vastaava lisää riskiä joukon havaitsemiseen.

Lähtökohtaisesti tuo kuulostaa kuitenkin hyvältä, sillä kaksi miestä riittää juuri ampumatoimintaan ja tähystykseen kun taas neljä miestä mahdollistaa oman toiminnan aktiivisen suojaamisen pelkän pavan lisäksi sekä tehtävänaikaisen huoltamisen ja tehtäväkierron.
 
Sinänsä mikään ei estä tehtäväkohtaisen tulitukiosaston perustamista jos vaikka tarvitaan tulta järven yli.
 
Miksi tälläisiä perustyökaluja ei ole sen enempää?
Arvaa kuinka monta kertaa tämä kysymys on kysytty ja monesta suunnasta?
Minun näkemykseni on että koulutushaara on päässyt vuosikymmenten saatossa painumaan sivuraiteelle ja unholaan. Vasta viime vuosina on herätty sen kehittämiseen uudelleen. Siksi kalustossa on ainakin toistaiseksi vielä puutteita/ kalusto ei ole ihan nykyajan vaatimusten tasalla.
Eihän tässä mistään valtavasta rahallisesta panostuksesta ole kysymys. Voi tietysti olla että se juuri on myös ongelma: pienet tarpeet unohtuvat helposti isompien alle.
 
Eihän tässä mistään valtavasta rahallisesta panostuksesta ole kysymys. Voi tietysti olla että se juuri on myös ongelma: pienet tarpeet unohtuvat helposti isompien alle.

Kauanko menee ennenkuin tämä pikkupuute korjataan? Onko tukipusseissa, bipodeissa ja muissa TA perusvarusteissa sama ongelma?
 
Kauanko menee ennenkuin tämä pikkupuute korjataan? Onko tukipusseissa, bipodeissa ja muissa TA perusvarusteissa sama ongelma?
Mahdotonta sanoa kauanko menee että varustetta alkaa löytymään. Voi löytyä nopeastikin, voi olla ettei tule koskaan.
Jos minulta joku kysyy (niinkuin nyt kysyy) niin sanon että kun hankkii itse sen mitä tarvitsee niin sitten se on hankittu. Tietysti yksilötasolla itse hankittuna kustannuserä on monelle melko suuri jos hankintaan menee etäisyysmittaria ja kaukoputkea - mutta sillä ne välineet sitten ainakin saa.
 
Tuosta TKIV2000:n taittoperästä: alunperin sitä ei ollut, koska Sako ei ollut kiinnostunut kehittämään sitä noin pientä tilausta varten.

Nyt kun noita kivääreitä varten on hankittu lämpötähtäimiä, niin kyseisen tähtäimen mukana tulee myös taittoperä.
 
Tuosta TKIV2000:n taittoperästä: alunperin sitä ei ollut, koska Sako ei ollut kiinnostunut kehittämään sitä noin pientä tilausta varten.

Nyt kun noita kivääreitä varten on hankittu lämpötähtäimiä, niin kyseisen tähtäimen mukana tulee myös taittoperä.
Rajavartiolaitoksen käytössä noita lienee ainakin ollut. Tai sellainen muistikuva tähän kuvaan liittyen että jostain RVL:n tilaisuudesta, mutta ei itseni ottama.

TRG_tp_thermal.jpg
 
ihan kysymyksenä että kummanko ottasit ite mielummin komentoosi... tarkka ampujan jolla hiukanhuonompi ase mutta huippu koulutus vai tarkkari jolla huippu ase ja nykyisen mallinen koulutus?

Tuo kysymys on irrelevantti. Ei sillä ole mitään väliä minkä HALUAISI komentoon, millä on väliä on se että mitä on käytettävissä. Ja tässä yhteydessä ehkä se tärkein seikka tuossa "käytettävissä" kohdassa on se, että mitä tai miten saadaan resurssi riittämään koko armeijalle. Ei yksi kootusti toimiva TA-komppania tms. merkitse mitään, vaikka se kykenisikin mylläämään vaikka jopa prikaatin huollon, niitä pitäisi olla enemmän (komppanioita) tai sitten tuo komppania hajoitettaisiin partioihin ja jyvitettäisiin kautta koko armeijan.
 
Ta-hommiin erikseen hankittavien laseretäisyysmittareiden kannattaisi olla katselukiikarin ja laseretäisyysmittarin yhdistelmä painon ja tavaran määrän rajoittamiseksi.
Etäisyyttähän ei oikein Suomen oloissa tarvitse juuri mitata yli 1.5 kilometriin tai jos sää on niin huono ettei henkilö maaliakaan näkisi, päinvastoin kuin jossain tykistössä missä maali voi olla joku kukkula kolmen kilometrin päässä.

Edit: Sinänsä nuo sopisivat myös esimerkiksi sinkopartion johtajalle.
 
Viimeksi muokattu:
K: Miksi kalusto ei ole ajanmukaista?
V: Tarkka-ammunta on ollut unholassa, sillä se on niin pieni, erikoisosaajien ala jonka tarpeellisuutta on vaikea havainnollistaa isojen joukkojen harjoituksissa tai karttaharjoituksissa. Lisäksi sen rahalliset tarpeet ovat sikäli pieniä että ne tavallaan katoavat lattianrakoihin kun puhutaan lentokoneista, laivoista tai edes panssarivaunuista. Alaa ei myöskään ole osattu "markkinoida" jv-miinoihin verrattavana psykologisena aseena.

K: Milloin kalusto päivittyy moderniksi?
V: Ei sormia napsauttamalla, mutta lähitulevaisuudessa.

K: Tuleeko tarkka-ampujalle kiväärireppu?
V: "Reppuluokan kysymys" - mahdollisesti, jos se nähdään tarpeellisemmaksi kuin jokin muu kilke jota saatetaan haluta samassa rahoituskehyksessä.

K: Pitäisikö olla yhdistetty kiikari ja etäisyysmittari?
V: Todennäköisesti
 
Saksa muuttaa 20 vuotta sitten hankkimansa G22- ja G22A1-tarkkuuskiväärit G22A2-maliksi. Uusiksi menee niin ase, kuin varusteet:


Miten me voisimme tehdä?
- TKIV85 -> TKIV85M
- TKIV2000 -> TKIV2000M

Samoin jos googlaatte Saksan uusinta ta-kivääriä, eli G29:iä, niin mukana tulee kaikenlaista varustetta aina lemistä lähtien.
 

Liitteet

  • G22A2-13 (1).jpg
    G22A2-13 (1).jpg
    102.2 KB · Luettu: 23
  • G22A2-11.jpg
    G22A2-11.jpg
    114 KB · Luettu: 23
Miten me voisimme tehdä?
- TKIV85 -> TKIV85M

TKIV85 on Mosin Nagant M91 versioltaan A5 tai A6 joten kyllä se on tiensä päässä.

Mulla ei ainakaan tule kovin kustannustehokkaita ratkaisuja mieleen, jolla TAK-85 kivääriä tekohengitettäisiin vrt. uuden aseen hankinta.

Mikäli kustannustehokkuudesta ei tarvitsisi välitää vaan asetta voisi päivittää kuten omaansa, koska toimivasta ja käyttökelpoisesta kivääristä kansalaisen ei pidä ikinä luopua, niin tilanne olisi toinen.

Piipunsuulle tulisi vaimenninkierre sekä äänenvaimennin. Äänenvaimentimen ja piipun päälle väreilysuoja. Lisäksi tähtäimet uusittaisiin ja UIT kiskon tilalle kiinnitettäisiin picatinnykisko ja bipodi vaihdettaisiin sellaiseen, joita ei tarvitse 10 laukauksen jälleen kiristää. Lisäksi aseet naamiomaalattaisiin.

Ilmaisena varikkotyönä tuo olisi ehkä jopa realistista, mutta Millogin suoritteiden hintaa en halua edes ajatella. Sillä rahalla varmaan saattaisiin ostettua uusi kivääri.
 
Saksa muuttaa 20 vuotta sitten hankkimansa G22- ja G22A1-tarkkuuskiväärit G22A2-maliksi. Uusiksi menee niin ase, kuin varusteet:


Miten me voisimme tehdä?
- TKIV85 -> TKIV85M
- TKIV2000 -> TKIV2000M

Samoin jos googlaatte Saksan uusinta ta-kivääriä, eli G29:iä, niin mukana tulee kaikenlaista varustetta aina lemistä lähtien.
TKIV 85M:stä pohdin seuraavaa (tosin ei liene enää rahallisesti järkevää, Millogin tekemänä ei varmasti, todennäköisesti ei edes varikkotyönä kuten @pstsika ehdottaa - eli tämä on siis se lista, jos raha ei ole ongelma):
- uusi alumiinirankainen polymeeritukki (kiinnittyy samalla tavalla ensisijaisesti petausholkkiin, voi kiinnittyä kevyesti myös lukonkehykseen, sen kelluttamisella ei ole niin väliä, kunhan ensisijainen kiinnitys on petausholkkiin), tukissa mahdollisuus etukiskon kiinnittämiseen infrapunatähtäimelle tai valonvahvistimelle TRG:n tapaan, TRG-tyyppinen etujalkojen kiinnike, MLOK-paikat sivuilla
- tukkiin sopivat irtolippaat makasiinikotelon sijaan
- uudet etujalat, mallia siihen TRG:n etujaloista
- uusi piippu pesitettynä .308:lle ja sulkukappale vaihtoon (kun makasiinikotelosta luovutaan, on kaliiperin vaihdos helpompi; .308:lle on helpompi tehdä lipaskin); uskalias päätös olisi vaihtaa 6,5 Creedmooriin; jos näitä ei haluta tehdä, niin piipun vaihto 7,83 mm isokaliiperiseen 53R tiukalla ylimenokartiolla pesitettyyn piippuun
- kierteytetty piipunsuu, yksikammioinen suujarru (lyö paineita paljon vähemmän sivuille kuin kaksi- tai kolmikammioinen, ja heikkotehoisemmalla patruunalla ei tarvita niin isoa rekyylin vähennystä kuin raskaammissa kaliipereissa), jossa mahdollisuus Ase Utran BoreLock -kiinnityksellä kiinnitettävälle vaimentimelle, lisäksi kiinnitysmahdollisuus väreilysuojalle
- uusi tarkkuuspatruuna piippu- ja kaliiperiratkaisun mukaan
- uusi tähtäinkaukoputki (tai vaikkapa TKIV 2000:lle kuuluvat Zeissin 3-12x56 korotorni vaihdettuna TKIV 85M:lle käyttöön; TKIV 2000:lle sitten uudet)

Budjettivaihtoehtona, jossa ei kajota tukkiin, makasiinikoteloon eikä piippua vaihdeta (nuo kolme muutosta ovat mielestäni järkevät vain yhdessä):
- kierteytys piipunsuuhun, yksikammioinen suujarru, jossa mahdollisuus Ase Utran BoreLock -kiinnityksellä kiinnitettävälle vaimentimelle, lisäksi kiinnitysmahdollisuus väreilysuojalle
- uusi tarkkuuspatruuna, jossa pyrittäisiin laakeampaan lentorataan; D-pesitetylle piipulle tosin hieman vaikeaa, pitäisi tehdä uusi luoti
- uusi tähtäinkaukoputki (TKIV 2000:lle kuuluvat Zeissin 3-12x56 korotorni vaihdettuna TKIV 85M:lle käyttöön; TKIV 2000:lle sitten uudet)
- uudet etujalat (mahdollisesti)

Todennäköisesti kuitenkin uuden aseen hankkiminen tulisi halvemmaksi, esim. Tikkojen hankkiminen 6,5 Creedmoorissa, jos budjettilinjalla mennään. Kustannustehokkuutta voisi verrata vaikkapa juuri Tikkaan.
 
Viimeksi muokattu:
Onnistunut munatesti pitkältä matkalta. En uskonut että on olemassa kalibeeria, joka pystyy tuohon.

 
Back
Top