Tarkka-ampujatoiminta sekä TA-parin varusteet

En tiedä kerkisitkö lukemaan lisäyksenä tuhon viestiini. Mutta nimenomaan armeijassa ei vain keritä opettamaan kaikkea.

Ei välttämättä keritä eikä ole varaa/resursseja, ainakaan ammuntaa. Mitä omiin korviin on kantautunut niin laukaisumäärät kursseilla saattavat jäädä todella pieniksi.

Laitoin myös omaan viestiin lisäyksen. Sen ajatuksena on se että PV:llä taas on puitteet ja raamit mahdollisuuksineen kouluttaa sellaista mitä siviilissä ei pysty tai se on hankalaa muuten.
 
Ei välttämättä keritä eikä ole varaa/resursseja, ainakaan ammuntaa. Mitä omiin korviin on kantautunut niin laukaisumäärät kursseilla saattavat jäädä todella pieniksi.

Laitoin myös omaan viestiin lisäyksen. Sen ajatuksena on se että PV:llä taas on puitteet ja raamit mahdollisuuksineen kouluttaa sellaista mitä siviilissä ei pysty tai se on hankalaa muuten.
Kyllä ja tähän nimenomaan perustuu kehumiseni mpk:ta ja erästä kapiaista kohtaan joka järjesti koulutuksen, ei se aina ole ollut/ei tule olemaan helppoa.

Ps. Niillä kursseilla ammuttiin hyvin (vähän)
 
Kyllä ja tähän nimenomaan perustuu kehumiseni mpk:ta ja erästä kapiaista kohtaan joka järjesti koulutuksen, ei se aina ole ollut/ei tule olemaan helppoa.

Ps. Niillä kursseilla ammuttiin hyvin (vähän)

Joo en epäile hetkeäkään että etteikö MPK:lla olisi ollut myös hyviä kursseja. Olen myös itse ollut muutamilla sellaisilla. :)
 
Miten määrittelet -hyvän kurssin- ja toisaalta -huonon kurssin-?

Aikautaulutus on yksi tekijä.

Toinen on oikea ja tarkoituksenmukainen koulutuksen sisältö ja oikeisiin asioihin keskittyminen, "less is more" yleensä, ja ennenkaikkea painopiste on perusasioihin perehtymisessä.

Riittävä levon määrä että palautuu mahdollisesta fyysisestä suorituksesta, ja että päivän aikana annettu oppi imeytyy päähän.

Kouluttajien substanssiosaaminen, joka yhdistyy oikealla tavalla pedagogisiin taitoihin eli kouluttaja tietää mitä kouluttaa ja osaa kouluttaa sen sillä tasolla mikä on kohderyhmälle tarkoituksenmukaista.

---

Huonolla kursilla aikataulutus on pielessä.

Koulutuksen sisältö on epätarkoituksenmukainen, yleensä aivan liikaa asioita ja tiedollisesti sellaisia että niiden kouluttaminen maallikoille ei ole tarkoituksenmukaista eli ei keskitytä riittävästi perusasioihin.

Levosta ja huollosta tingitään liikaa.

Kouluttajat luulevat että heillä on jotain osaamista vaikka todellisuudessa ei ole, ja sen lisäksi heillä ei ole edes pedagogisia taitojakaan kouluttamiseen ylipäätänsä.

Lisäksi vielä joskus ilmenee kouluttajan egoa nostattavaa sotalarppausta, jossa keskitytään oman erinomaisuuden ja toisinaan varusteiden esittelyyn ja keekoiluun koulutettavan joukon edessä aivan liikaa.
 
Joo ja tämä ei koske mitenkään MPK:n koulutuksia vaan ihan koulutuksia ylipäätänsä.

Hyvän koulutuksen järjestäminen ja toteuttaminen eivät ole niin simppeli juttu kuin äkkiä luulisi. Yksi -vaikeuttava- seikka on joskus ollut se, että osallistuva porukka ei ole ollut niinkään -samalla taitotasolla- keskenään. Samalla taito- ja motivaatiotasolla jo oleva porukka on lähtökohtaisesti paljon helpompi.

Vapaaehtoisten kouluttamisessa on tietysti kautta linjan aina se etu ja helpotus, että motivaatio on ns. kohillaan. Olipa kyse mistä tahansa asiasta.
 
No se paljon parjattu mpk ainakin aikoinaan koulutti parempia tarkka-ampujia kuin sotalaitos, ja näillä reissuilla jotka sitoutui asiaan oli myös halu ostaa parempaa varustettua kuin puollustusvoimilla oli tarjota. Tämän hetkistä tilannetta en tarkkaan tiedä mutta veikkaan että edelleen siellä mpk:ssa on osaamista
Niin no, ei se mikään salaisuus ole - tässäkin keskustelussa on asia usein esiin tuotu - että tässä oli aika jolloin PV:ssa TA-koulutus oli olematonta kaikin puolin. Siinä kohtaa, ihan kuka tahansa koulutusta järjestävä, tekee helposti parempaa jälkeä kuin se joka ei käytännössä kouluta lainkaan.
Reservissä on osaavia tarkka-AMPUJIA, vähän vähemmän ehkä niin osaavia sotilastarkka-ampujia operatiiviseen käyttöön. Ammunta on yksi osa kokonaisuutta. Sen osa-alueen kovia osaajia on reserviläisissä, mutta selvästi vähemmän heissä on niitä jotka hallitsevat taistelutekniikan jne ampumisen lisäksi.
Tästäkin osaamisesta pääosa on hankittu itse treenaten ja opetellen, ei MPK:n kouluttamana.
En missään nimessä väheksy MPK:n roolia tässäkään asiassa, mutta ei sitä nyt oikein vou ylikorostaakaan. TA-kilta on muuten tehnyt vähintään saman verran kuin MPK tämän asian kanssa.
Eikä tässä pidä kilpasille muutenkaan lähteä, yhdessä tämä homma on jatkossa tehtävä ja päävastuun tulee olla kyseisen suorituskyvyn käyttäjällä, eli Puolustusvoimilla.
 
Kyllä se juuri näin on.
Jos asia sanotaan niinkuin se on... tarkka-ammunta on ampumaurheilulaji. Käytännössä kaikki tarkka-ammuntaa treenaavat reserviläiset harrastavat sitä ja moni onkin siinä ihan pirun kova tekijä.
Tarkka-ammunta sotilas- ja viranomaistoimintana on kuitenkin eri asia. Tottakai sitä osaamista tukee ja kehittää jos harrastaa ampumaurheilulajia nimeltään tarkka-ammunta - ja omasta puolestani suosittelen sitä harrastusta vahvasti jokaiselle tarkka-ampujalle ja/tai sitä työssään kouluttavalle, mutta samalla on syytä pitää tiukasti mielessä että kyseessä on taitoja kehittävä ampumaurheilulaji, ei varsinaisesti se itse asia.
 
Aikautaulutus on yksi tekijä.

Toinen on oikea ja tarkoituksenmukainen koulutuksen sisältö ja oikeisiin asioihin keskittyminen, "less is more" yleensä, ja ennenkaikkea painopiste on perusasioihin perehtymisessä.

Riittävä levon määrä että palautuu mahdollisesta fyysisestä suorituksesta, ja että päivän aikana annettu oppi imeytyy päähän.

Kouluttajien substanssiosaaminen, joka yhdistyy oikealla tavalla pedagogisiin taitoihin eli kouluttaja tietää mitä kouluttaa ja osaa kouluttaa sen sillä tasolla mikä on kohderyhmälle tarkoituksenmukaista.

---

Huonolla kursilla aikataulutus on pielessä.

Koulutuksen sisältö on epätarkoituksenmukainen, yleensä aivan liikaa asioita ja tiedollisesti sellaisia että niiden kouluttaminen maallikoille ei ole tarkoituksenmukaista eli ei keskitytä riittävästi perusasioihin.

Levosta ja huollosta tingitään liikaa.

Kouluttajat luulevat että heillä on jotain osaamista vaikka todellisuudessa ei ole, ja sen lisäksi heillä ei ole edes pedagogisia taitojakaan kouluttamiseen ylipäätänsä.

Lisäksi vielä joskus ilmenee kouluttajan egoa nostattavaa sotalarppausta, jossa keskitytään oman erinomaisuuden ja toisinaan varusteiden esittelyyn ja keekoiluun koulutettavan joukon edessä aivan liikaa.

En tiedä tai ymmärrä yhtään mitään juuri tuosta aiheesta ja koulutuksesta, mutta erinomainen näkemys koulutuksista, kouluttamisesta ja kouluttamisen orientaatioista sinänsä.
 
Niin no, ei se mikään salaisuus ole - tässäkin keskustelussa on asia usein esiin tuotu - että tässä oli aika jolloin PV:ssa TA-koulutus oli olematonta kaikin puolin. Siinä kohtaa, ihan kuka tahansa koulutusta järjestävä, tekee helposti parempaa jälkeä kuin se joka ei käytännössä kouluta lainkaan.

"Sokeiden valtakunnassa yksisilmäinen on kuningas"

Jos asia sanotaan niinkuin se on... tarkka-ammunta on ampumaurheilulaji. Käytännössä kaikki tarkka-ammuntaa treenaavat reserviläiset harrastavat sitä ja moni onkin siinä ihan pirun kova tekijä.

Kuten aikaisemminkin olen asian ilmaissut, toisinaan touhu näyttää benchrestin kenttävariaatioksi menevän aina ajoittain... Sotilas ja viranomaistarkka-ammunnasta ei käytännössä näytä enään olevan kysymys vaan jostain ihan muusta. Ainoastaan siitä yhdestä osa-alueesta eli ampumasuoritteesta ja kasakoon minimoimisesta sellaisilla härveleillä ja apuvälineillä joita ei esimerkiksi sotilastehtävillä voisi käytännössä edes käyttää. Mä en usko että luodinnopeusmittareita asennettaisiin lähtönopeuksien tarkkaan laskemiseen seuraavaa laukausta varten tai että käytäisiin kädet taskussa kävellen tiputtamassa tuulimittarit sinne ampumamatkalle aina maalin juurelle saakka.
 
Kuten aikaisemminkin olen asian ilmaissut, toisinaan touhu näyttää benchrestin kenttävariaatioksi menevän aina ajoittain... Sotilas ja viranomaistarkka-ammunnasta ei käytännössä näytä enään olevan kysymys vaan jostain ihan muusta. Ainoastaan siitä yhdestä osa-alueesta eli ampumasuoritteesta ja kasakoon minimoimisesta sellaisilla härveleillä ja apuvälineillä joita ei esimerkiksi sotilastehtävillä voisi käytännössä edes käyttää. Mä en usko että luodinnopeusmittareita asennettaisiin lähtönopeuksien tarkkaan laskemiseen seuraavaa laukausta varten tai että käytäisiin kädet taskussa kävellen tiputtamassa tuulimittarit sinne ampumamatkalle aina maalin juurelle saakka.

Jos on kyse sotilaallisesta tarkka-ammunnasta, niin homman pitäisi mennä niin, että jos ampuja tulee havaituksi jostain sellaisista tähystyspisteistä, joiden sijaintia hän ei tiedä, niin suoritus hylätään.

Olisi ehkä ihan realistista lähtea siitä, että havaittu tarkka-ampuja on kuollut tarkka-ampuja. Kuolleet eivät useimmiten menesty kovin hyvin urheilukilpailuissa.

Tolleen ajateltuna kisa voisi olla vähän semmoinen "se voittaa joka pääsee pisimmälle, loppuun asti päässeistä voittaa se, joka sai eniten pisteitä" -tyyppinen.

Tolleen järkätty kisa olisi tietysti vähän hankalampi tehdä jo turvallisuussyistä. Laserilla tarkka-ampujien kisaurakan päättävien pitäisi tietenkin olla todella reilusti tarkka-ampujien omien ampuma- sun muiden sektoreiden ulkopuolella.

Tarkka-ammuntakisa joka opettaa että havaituksi tuleminen ei vaikuta lopputulokseen on enemmän haitaksi kuin hyödyksi.
 
Jos on kyse sotilaallisesta tarkka-ammunnasta, niin homman pitäisi mennä niin, että jos ampuja tulee havaituksi jostain sellaisista tähystyspisteistä, joiden sijaintia hän ei tiedä, niin suoritus hylätään.

Olisi ehkä ihan realistista lähtea siitä, että havaittu tarkka-ampuja on kuollut tarkka-ampuja. Kuolleet eivät useimmiten menesty kovin hyvin urheilukilpailuissa.

Tolleen ajateltuna kisa voisi olla vähän semmoinen "se voittaa joka pääsee pisimmälle, loppuun asti päässeistä voittaa se, joka sai eniten pisteitä" -tyyppinen.

Tolleen järkätty kisa olisi tietysti vähän hankalampi tehdä jo turvallisuussyistä. Laserilla tarkka-ampujien kisaurakan päättävien pitäisi tietenkin olla todella reilusti tarkka-ampujien omien ampuma- sun muiden sektoreiden ulkopuolella.

Tarkka-ammuntakisa joka opettaa että havaituksi tuleminen ei vaikuta lopputulokseen on enemmän haitaksi kuin hyödyksi.

Realistiset ja tarkoituksenmukaiset tavoitteet. Mä suosittaisin keskittymään reservin ta-harrastuksessa verraten yksinkertaisten tehtävien ja suppeiden kokonaissuoritusten harjoittelemiseen ja niissä harjaantumiseen. Eli käytännössä tulituki-ta:n tehtäviin alueellisissa- ja paikallisjoukkojen viitekehyksessä. Kolmekymppisestä kaverista ei välttämättä ole enään realistista leipoa marine-recon-elite sniperia, mutta tulitukiampujan hommat voivat vielä olla mahdollisuuksien maailmassa jos ampumataitoa ja kokemusta on pohjalla ja fyysinen kondis on riittävä.

Annetaan vaan PV:n hoitaa nuorista ja virkasuhteessa olevista, kuperkeikkoja tekevistä erikoislapsista ne varsinaiset elite-commando recon sniperit. PV:llä on siihen parhaimmat mahdollisuudet.
 
Korostin ja korostan uudelleen, että tarkka-ammunta urheilulajina on todella arvokasta ja tarkka-ampujalle hyvin tärkeätä, osin jopa korvaamatonta harjaantumista. Sitä ei pidä missään nimessä väheksyä.
Kisatoiminnassa on usein käytännössä mahdotonta, ihan käytännön syistä, mitata kovin perusteellisesti taistelutekniikkaa ja sen osa-alueita. Parempi niin että 30 paria/ partiota saa kilpailla 3 päivän kisan hyvillä ampumatehtävillä kuin että 3 paria kilpailee kisassa jossa mitataan perusteellisesti myös taistelutekniikkaa.
Nykymuotoiset kisat ovat hyviä tapahtumia, kunhan sitten vain muistetaan harjoitella myös niitä muita taitoja. Eikä niitä sinänsä tarvitse edes muiden harjoitella kuin niiden jotka niitä taitoja tarvitsevat. Ne ketkä treenaavat kisoihin, tottakai treenaavat niitä asioita joita kisoissa mitataan - ja näin sen pitää ollakin.
 
Nykymuotoiset kisat ovat maailmankin mittakaavalla hiton hyvin järkättyjä kokonaisuuksia käytettävissä oleva aika ja resurssit huomioiden.
Lajina tarkka-ammunta on vähän samanlainen kuin kamppailulajit: saavuttaaksesi suurmestaritason on treenattava niin pitkään että ikä rupeaa karttumaan ja fysiikka rupeaa rajoittamaan toisessa päässä.
 
Back
Top