Reserviläisten harjoituksen yhteydessä käyttämä ase oli tarkoituksella ja selkeästi näkyvällä tavalla tehty ampumakelvottomaksi. Käytännössä ei ole mahdollista että tämä ko. tapauksen osalta erityisen keskeinen seikka jäisi kokeneelta ja voimankäytön koulutuksen hallitsevalta poliisimieheltä havaitsematta. Toisaalta poliisin tiedossa on myös 100%:in varmuudella ettei reserviläisillä ole rauhanaikaisten harjoitustehtävien yhteydessä toimintakuntoon saatettuja/ladattuja ampuma-aseita.
Joku PV:n palveluksessa oleva voinee varmemmaksi vakuudeksi kertoa tarkemman esimerkin kuinka avokätisesti kovia patruunoita ja lippaita mahdollisesti jaetaan ressuille, käytettäväksi harjoituksen omaisissa vartiointitehtävissä. Erityisesti tilanteissa joissa varaudutaan kohtaamaan siviilihenkilöstöä jne.
Komisario tiesi ja osasi keinot kuinka rahastetaan varmaa maksajaa. Mutta en oikein usko että tämä olisi voinut tapahtua ilman hyviä ystäväsuhteita niin syyttäjään kuin oikeuden puheenjohtajaan (=tuomari). Fiksusti poliisimies osasi tuoda oikeudessa esille välittömästi tehdyt muistiinpanot (tämä muuten on erittäin keskeinen seikka joka opetetaan poliiseille ja jopa kaikille järjestysmieskortin suorittajille). Ja olihan tuossa päätöskopiossa muutakin jolle tuttu tuomari osaa (omaa selustaansa turvatakseen) antaa suuren merkityksen.
Mutta en usko että tuomio kestää enää hovissa. Kuten jo edellä muutamat totesivat tämä juttu "haiskahtaa" liikaa. Tosin sillä varauksella että erityisesti ylemmät oikeusasteet ovat äärimmäisen "hysteerisiä" ampuma-aseen osuudesta. Sitähän myös käräjäoikeuden tuomari painotti todetessaan jopa pariinkin kertaan aseen ominaisuuksista: "Kyse on erittäin tulivoimaisesta, yksinomaan toisen ihmisen surmaamiseen tarkoitusta sotilasaseesta".
Sillä jo aiemmassa vaiheessa kiistattomaksi todetusta seikasta: "Riitaa ei ole ollut siitä, että lipas on ollut tyhjä ja piipun päähän on ollut kiinnitettynä sysäyksenvahvistin". Tämän viimeksi mainitun osalta myöskään komisario ei kiistänyt sysäyksenvahvistimen olemassa oloa. Ymmärrettävästi, koska ammattimiehenä komissariokin tajusi että näihin seikkoihin olisi tarvittaessa löytynyt vahva kompromentointi todistajien suunnalta.
Myöhemmin komisario toki kielsi edes havainneensa ko. sysäyksenvahvistinta. Mutta tuollaista pientä ristiriitaisuutta ja hienoista epätarkkuutta on pidettävä luonnollisena oikeudenkäynnissä (kun syyllinen tiedetään jo etukäteen ja tuomio pitää saada aikaiseksi).
Eipä siinä jäänyt syyttäjälle eikä oikeuden puheenjohtajalle paljoa tilaa syyttömyysolettamuksille tai pohdinalle siitäkään miksi reserviläinen olisi tarkoituksellisesti uhkaillut ampumakelvottomalla ja lataamattomalla aseella sivullista kulkijaa? Missään tapauksessa aseella ei olisi voinut ampua, mikä (oikeudessakin kiistattomaksi todettu)tosiseikka oli varmasti kaikkien tilanteessa mukana olleiden osapuolten tiedossa..
Joku PV:n palveluksessa oleva voinee varmemmaksi vakuudeksi kertoa tarkemman esimerkin kuinka avokätisesti kovia patruunoita ja lippaita mahdollisesti jaetaan ressuille, käytettäväksi harjoituksen omaisissa vartiointitehtävissä. Erityisesti tilanteissa joissa varaudutaan kohtaamaan siviilihenkilöstöä jne.
Komisario tiesi ja osasi keinot kuinka rahastetaan varmaa maksajaa. Mutta en oikein usko että tämä olisi voinut tapahtua ilman hyviä ystäväsuhteita niin syyttäjään kuin oikeuden puheenjohtajaan (=tuomari). Fiksusti poliisimies osasi tuoda oikeudessa esille välittömästi tehdyt muistiinpanot (tämä muuten on erittäin keskeinen seikka joka opetetaan poliiseille ja jopa kaikille järjestysmieskortin suorittajille). Ja olihan tuossa päätöskopiossa muutakin jolle tuttu tuomari osaa (omaa selustaansa turvatakseen) antaa suuren merkityksen.
Mutta en usko että tuomio kestää enää hovissa. Kuten jo edellä muutamat totesivat tämä juttu "haiskahtaa" liikaa. Tosin sillä varauksella että erityisesti ylemmät oikeusasteet ovat äärimmäisen "hysteerisiä" ampuma-aseen osuudesta. Sitähän myös käräjäoikeuden tuomari painotti todetessaan jopa pariinkin kertaan aseen ominaisuuksista: "Kyse on erittäin tulivoimaisesta, yksinomaan toisen ihmisen surmaamiseen tarkoitusta sotilasaseesta".
Sillä jo aiemmassa vaiheessa kiistattomaksi todetusta seikasta: "Riitaa ei ole ollut siitä, että lipas on ollut tyhjä ja piipun päähän on ollut kiinnitettynä sysäyksenvahvistin". Tämän viimeksi mainitun osalta myöskään komisario ei kiistänyt sysäyksenvahvistimen olemassa oloa. Ymmärrettävästi, koska ammattimiehenä komissariokin tajusi että näihin seikkoihin olisi tarvittaessa löytynyt vahva kompromentointi todistajien suunnalta.
Myöhemmin komisario toki kielsi edes havainneensa ko. sysäyksenvahvistinta. Mutta tuollaista pientä ristiriitaisuutta ja hienoista epätarkkuutta on pidettävä luonnollisena oikeudenkäynnissä (kun syyllinen tiedetään jo etukäteen ja tuomio pitää saada aikaiseksi).
Eipä siinä jäänyt syyttäjälle eikä oikeuden puheenjohtajalle paljoa tilaa syyttömyysolettamuksille tai pohdinalle siitäkään miksi reserviläinen olisi tarkoituksellisesti uhkaillut ampumakelvottomalla ja lataamattomalla aseella sivullista kulkijaa? Missään tapauksessa aseella ei olisi voinut ampua, mikä (oikeudessakin kiistattomaksi todettu)tosiseikka oli varmasti kaikkien tilanteessa mukana olleiden osapuolten tiedossa..
Viimeksi muokattu: