Tuliputki on tärkein tekijä kun puhutaan tykkien maksimikantamaeroista. Kaikissa K9 versioissa on sama 155mm halkaisijan ja 52-pituuskaliberin putki. Ne ovat myös NATO JBMoU mukaisia. Eli kaikissa on lähtökohtaisesti sama kantama kun ammutaan samaa laukausyhdistelmää. Kantamat ovat siis esim normaalilla perävirtausyksiköllisellä pitkänkantamanammuksella noin 40 km ja edellä mainitulla Excaliburilla noin 50 km. Maksimikantama ei kuitenkaan lähtökohtaisesti ole tärkeimpiä tekijöitä.
K9A1 version erot perus K9 verrattuna löytyy esim valmistajan sivuilta ja monet niistä on todennettavissa jos löytää netistä riittävän uuden ja tarkan kuvan tai jos on päässyt kyseisen laitteen näkemään livenä. Lähtökohtaisesti voi sanoa että suomalainen K9 on ainakin pääosiltaan A1 tasoinen. Suomeen tai "länsimaihin" toimitetuissa on varmaankin samat a-hallinnan tietokoneet sekä kansalliset viestilaitteet.
Hieman ajatuksia tähän K9, K9A1,A2 versiokeskusteluun tekniseltä kannalta.
Tuliputki on ehkä tykin kallein, mekaaninen (tyhmää rautaa) osa. Sen ympärille suunnitellaan ja rakennetaan muut tarvittavat mekaaniset komponentit, jolloin kokonaisuus on ratkaiseva pelkän putken sijasta. (En ota tässä kohtaa kantaa ns. äly-puolen osiin, kun en niistä mitään ymmärrä). Olisi suotavaa, että tykin muutkin osat kuin vain tuliputki kestäisivät ammuttavien laukauksien aiheuttamat rasitukset vähintään tuliputken eliniän (laukauksina) ajan, mieluummin tuliputken elinäin monikerran eli vaihdetaan varmasti kuluva/väsyvä tuliputki uuteen, mutta muut osat pysyvät entisellään kuten perä- ja sulkukappale (kiila), suuhidastin jne. Joitakin tiivisteosia ja muita pienosia joudutaan tietysti vaihtamaan joko kulumisen tai pienien käyttövirheiden myötä. Jälkimmäinen esim. panospussin irtolanka tai muu roska tiivistepinnalla aiheuttaa vuodon, jonka läpi virtaava ruutikaasu polttaa tiivisteen pilalle. (Rukkanen onkin jo isompi murhe ja tiivistäviä osia menee vaihtoon enemmän, arvelen.)
Aikanaan 152 tykin jossakin mallissa painerajat oli Suomessa rajoitettu peräkappaleen lujuuden vuoksi. Valitettavasti ei ole papereita itsellä, enkä muista enää tykkimerkintää, mitä se koski.
[Lisäys 11.4.2022: Todennäköisesti kyseessä oli Tampellan malli 152 H88-40 tai muu vastaava, sillä tuskin meillä Suomessa on muista aseista (esim. venäläisistä) riittävän tarkkoja rakennetietoja painearvojen lujuuslaskennalliseen määritykseen. Jälkiajattelun tuloksena tämä lisäys. Terv. ERAkko]
[Off-topic huomio: Ei kannata siis ihmetellä, jos ukrainalaiset tykkimiehet juoksevat aseelta pois ennen laukaisua!! Joko kokemus tai tieto siinä voi olla takana ja esim peräkappaleen kestävyys voi olla hyvä syy oman terveyden kannalta. En usko, että juoksevat turhaan pois aseelta.
Meillä on ollut myös pitkän narun laukaisu 155 K ??-kalustolla takavuosina ihan samaan tyyliin eli miehistö juoksi pois aseelta ennen laukaisua.]
Tuliputki ei ole yksinään kriittinen osa ja syy tykkimallien kantamaeroihin vaan kyllä se on se kokonaisuus (ruutikaasun painetta sulkevat osat, rekyylivaimennusmekanismin kyvykkyys suuhidastimen kanssa tai ilman, lavettiratkaisut jne koko paketti) aseen puolelta ja lopulta ampumatarvike ratkaisee kantaman.
Kantamaero syntyy ensisijaisesti ampumatarvikkeen ominaisuuksista ja eroista.
- Sisäballistisessa vaiheessa: Panos ja panoksen hallitun palamisen tuottama painepulssi vs. tuliputken mitoitus (koko aseen lujuustekninen mitoitus, kuluminen, elinikä) ja ammuksen mitoitus (lujuus, toimivuus, yhteensopivuus aseen kanssa)
- Putken suulla ammuksella on jokin suunta, nopeus ja jokin lennon vakautustapa (esim: pyöriminen rotaatiovakavoidulla tai pyrstösiivekkeet pyörimättömillä ammuksilla) sekä massa ja massahitausmomentit.
Tässä kannattaa tehdä koe "pyörimättömillä ammuksilla": Heitä höyhentä, tulitikkua, keppiä, rautanaulaa, tikkaa, rautakankea jne suunnilleen samalla nopeudella ja toteat, että kevyt höyhen, tulitikku ja raskas rautakanki jäänevät lyhyimmäksi tuloksiksi ja muut lentänevät pidemmälle. Ero lienee varsin selkeä tulitikun ja rautanaulan välillä: Raskaampi rautanaula hidastuu hitaammin ja siten se kantaa pidemmälle kuin tulitikku, etenkin vastatuuleen. Rautakanki voi olla heittäjälle liian painava lähtönopeuden saavuttamiseksi (eli ase rajoittaa).
Oma mielipiteeni on, että ampumatarvike ja erityisesti ammuksen ulkoballististen ominaisuuksien erot ovat ratkaisevia asejärjestelmän kantamaeroja pohdittaessa. Ja on jokseenkin järjetöntä sanoa jollekkin tykkimallille, että sen kantama on 40 km, jos ei samalla määritellä ampumatarviketta (ammus, sytytin, panos jne.).
JBMoU on neljän tai viiden maan (riippuu miten Ranskassa tuulee ja mihin siellä tuuliviirit kulloinkin osoittavat) sopimus (ei siis NATO-sopimus) 155 mm tykistöjärjestelmien komponenttien (ase vs a-tarvikkeet) yhteensopivuudesta. Sopimusmaat ovat USA, UK+Pohjois-Irlanti, Saksa, Italia ja Ranska tuulesta riippuen. Yleisteksti vanhasta (v. 2009-17) ohessa linkkinä, kova tieto puuttuu ts. tekniset liitteet on salattu.
Sopimuksen tavoitteena on, että kun on tehty sopimuksen mukainen ase tai ampumatarvike, niin niitä voidaan käyttää ristiin kohtuullisin vähäisin ponnisteluin toisten sopimuksen mukaisten järjestelmien kanssa. Se ei tarkoita lähtökohtaisesti, että toisella aseella saataisiin sama kantama, hajonta jne kuin toisella asemallilla samaa a-tarviketta ammuttaessa ts. amputaulukot tai -arvot eivät ole samat eri maiden aseilla vaan taulukot täytyy todentaa aina järjestelmäyhdistelmä kerrallaan. Työmäärää vähentää se, että kaikilla on jokseenkin samat ballistiset ominaisuudet, jolloin taulukkoammunta voi olla rajoitetumpi ja ampuma-arvot saadaan korjattua alkuperäisen tekijän taulukoista vähäisemmällä laukausmäärällä. JBMoU sallii pieniä poikkeamia kunhan järjestelmän osat pysyvät yhteensopivina edelleen tarkasti sopimusta noudattavien osien kanssa. Ero esimerkiksi on se, että toisilla aseilla on rihlan nousu 1 kierros / 20 kal (20*155 mm alkuperäinen JBMoU), mutta nykyisin uusilla aseilla näyttää olevan 1 kierros/ 22...24 kal, etenkin 52+ kal. pituisilla putkilla. Tai rihlojen lkm ja muoto: Alkuperäinen JBMoU ohje on 48 laatikkorihlaharjaa, mutta esim PZH 2000 taitaa olla 64 pyöristettyä rihlaharjaa. Rihlatun osan painepoikkipinta-ala on kuitenkin sama, jotta ammusta työntävän paineen aksiaalivoimanresultantti on sama.
Esimerkkkinä Archer: Panoskammio 25 l ja rihlanousu 1 kierros / 22,5*kal.
"Chamber volume: 25 litre. The choice of chamber volume is a deviation from JBMoU which has a 23-litre chamber volume. The reason for this is to facilitate firing heavier grenades with the highest charge without exceeding the gun barrel’s maximum pressure level. Rifling pitch: 22.5 calibre/rotation"
Linkki:
https://tanknutdave.com/the-swedish-archer-artillery-system/
Eli JBMoU takaa asejärjestelmän osien yhteensopivuuden, mutta ei välttämättä samoja saavutettavia ampuma-arvoja (esim. kantamaa), lähelle kuitenkin.
JBMoU varmasti muuttuu, kun putken pituudet kasvavat Extended Range järjestelmille (alunperin 52 kal, uudet 54, 58,..., 60 kal. (jossakin taisi olla jo 64 kal (RWM kokeilu ihan viime vuodelta? Voi olla, että muistan väärin.)) saakka. Vaatimuksena näyttäisi pysyvän se, että vanhaa JBMoU:n mukaista a-tarviketta pitää kyetä ampumaan uusillakin aseilla, joten varikkosäilöttyä tavaraa ei ole pakko POKAta tai viedä Ukrainaan, vaikka uusia 155 mm järjestelmiä tulevaisuudessa käyttöön otetaankin.
155 K 98
155 K 98 ase on varsin tarkkaan JBMoU:n (1990-luvun sopimus) mukainen ja etenkin tuliputken osalta. Tosin tuliputkeen tehtiin käyttäjän vaatimuksesta jälkeenpäin pieni koneistus, jota ei ole JBMoU:ssa. Muutos oli aika vähäinen, mutta sotki se hieman ballistisia analyysejä. (Ks. s 33).
Samoin kaikki 1970-luvun jälkeen valmistetut tai Suomeen hankitut 155 mm ampumatarvikkeet lienevät JBMoU yhteensopivia.
155 K 83 / K 83 -97
Lyhyt putkisen 39 kal? JBMoU:n vaatimuspiirustuksia en ole nähnyt, joten en osaa arvioida kuinka lähellä 155 K 83 tai K 83 -97 ovat JBMoU:n speksejä. Arvionani kuitenkin esitän, että 39 kal pituisen JBMoU yhteensopivan 155 mm:n tuliputken panoskammion tilavuus on 19 l. Sillä ammutaan vähäisempia lukumääriä osapanoksia kuin Extended Range 52 kal ja 23 l kammioisilla aseilla, koska suurempi ruutimäärä ei ehtisi palaa lyhyemmän putkivaiheen aikana. Siinä mielessä useassa paikassa esitetty panoskammion koneistus 23 l:aan 39 kal tuliputkella tuntuu kummallliselta toimenpiteeltä, jos semmoinen on K 83 -97:aan tehty? Saatan olla väärässä, mutta 23 l:n kammio ja 39 kal putken pituus ei vaikuta fysikaalisesti järkevältä.
Tuota ihmettelin ja huolestutti, kun luki, että K9 nimenomaan tietokone/käyttöjärjestelmä ei tue kuin sitä 40km kantamaa ja sen päivitys tarvittiin jotta koko härveli ymmärtää pidemmän kantaman päälle edes jotain. Luulisi siis, että näissä meille tulleissa tuo on kunnossa.
Mistä se tuliputken suusta tullut rautamurikka tai kädestä irronnut, heitetty tulitikku tietää minkäläinen kompuutteri siellä aseen tornissa tai heittäjän korvien välissä on ja mitä kompuutteri tekee ja mitä rautamurikka tai tulitikku siitä välittäisikään? Mitä sen "härvelin" pitäisi ymmärtää pidemmän kantaman suhteen, paitsi tehdä fysikaalisia laskelmia ennen laukausta? Kun tiedetään ammuksen lähtönopeus v0 ja suunta, sen ballistiset ominaisuudet, paikkatieto ja säätiedot, niin ammunnanhallinnan laskelmien tuottamiseksi /taulukkojen selaamiseksi on aivan sama, onko sen murikan tarkoitus lentää 10 vai 40 km tai enemmän. Tuskin siellä on topparia asetettu 40 km:n antaman kohdalle ja miksi olisi? Ei kannata huolestua tästä asiasta arvelen. Ampumatarvike ja sen ominaisuudet määrittänevät kulloinkin kantaman, kun ammus on saatu putken suusta ulos hallitusti asejärjestelmästä riippumatta.
Lopuksi jo edellä mainittu asia toisin sanoin: Suomi osti käytettyjä K9 järjestelmiä (halvalla), joten eivät ne voi olla uusimpien speksien mukaisia ainakaan Etelä-Korean varikoilta lähtiessä. Norja hankki tehdasuutta ja arvatenkin "kallista" mallia (öljyrahan etuja) kaikin herkuin, ehkä.
