Tykistö

PS. Tuntuu määränä pieneltä, että ostettu vain 48 kpl ja ehkä toiset 48 kpl vielä
Eikö tuo määränä ole jo merkittävä kun tuohon päälle vielä noin 72 kpl 122 PSH 74? Yhteensä= 168 kpl

esim. jenkkien armeijan (mukaan lukien kansalliskaarti) 60 BCT käyttää ainoastaan vedettävää tykistöä 43 BCT
eli ainoastaan 17 BCT käyttää panssarihaupitseja.
Tämä tulee tulevaisuudessa muuttumaan heilläkin mutta antaa kuvaa.

Lisäksi Suomen vedettävän tykistön käyttö hajautuksineen yms. eroaa merkittävästi muista, mutta tämä mahdollistaa niiden käytön nykypäivänäkin sotatantereella.
Kiva olisi saada kaikki itse liikkuvalle alustalle, mutta kukkaron nyörit ovat rajalliset.

edit. anteeksi pätemisen yrittämiset. toivottavasti joku tarttuu tähän jos olen jonkun mielestä väärässä tai että 122 H 63 ei ole paikkaa nykypäivänä meillä.
 
Viimeksi muokattu:
Eikö tuo määränä ole jo merkittävä kun tuohon päälle vielä noin 72 kpl 122 PSH 74? Yhteensä= 168 kpl

esim. jenkkien armeijan (mukaan lukien kansalliskaarti) 60 BCT käyttää ainoastaan vedettävää tykistöä 43 BCT
eli ainoastaan 17 BCT käyttää panssarihaupitseja.
Tämä tulee tulevaisuudessa muuttumaan heilläkin mutta antaa kuvaa.

Lisäksi Suomen vedettävän tykistön käyttö hajautuksineen yms. eroaa merkittävästi muista, mutta tämä mahdollistaa niiden käytön nykypäivänäkin sotatantereella.
Kiva olisi saada kaikki itse liikkuvalle alustalle, mutta kukkaron nyörit ovat rajalliset.

edit. anteeksi pätemisen yrittämiset. toivottavasti joku tarttuu tähän jos olen jonkun mielestä väärässä tai että 122 H 63 ei ole paikkaa nykypäivänä meillä.

Edit: edellinen kirjoittamani oli ns roskaa, muistin ihan väärin. Tässä on oikeat.

Armored brigade combat teamissa on 3x6 putkea, joista kaikki paladin.

Stryker brigade combat teamissa on 3x6 155mm M777 helikopterilla siirrettävää.

Infantry brigade combat teamissa on 2x6 105mm m119 ja 1x6 m777.

Vastatykistötutkia on ilmeisesti 6kpl per prikaati.



1649595527958.png
 
Viimeksi muokattu:
Olen myös sitä mieltä, että 122H63 ei missään nimessä kannata vielä romuttaa. Vaikka lyhyt 15 km kantama rajoittaakin tulitoimintaa ja altistaa vastatykistölle, juuri tällaisten nopealiikkeisten maahanlaskujoukkojen tai muun paikallistoiminnan tukemiseen se on yhä oiva. Ja 122H63 ei ole läheskään niin hidas käyttää kuin täällä monella taitaa kuva olla. Ei se tietenkään pysty vastaamaan ajoneuvoalustaisten GPS-paikantimella varustettujen tuliyksiköiden äärimmäiseen nopeuteen, mutta kaikki Rovajärven tykistökilpailussa mukana olleet tietävät, että etukäteen hyvin valmisteltuihin asemiin ajaessa 122H63:lla saadaan uskomattoman nopeasti ilmaan ensimmäiset murkulat. Kevyt tykki on kevyt käsitellä tuliasemassa oikeaan asentoon, kiilat ovat lyhyemmät ja siksi nopeampi juntata jne. Kaikki tapahtuu nopeammin kuin raskailla tykeillä. Viestiyhteydet patteriston komentopaikkaan tai muuhun tulikomentoja välittävään yksikköönhän voidaan hoitaa radiolla - parikaapelin vetäminen patteristoon on täysin 1990-luvun menetelmillä toimittaessa monesti se hitain homma. Ja niitä valmisteltuja ja mitattuja tuliasemiahan voi ja yleensä on useita toiminta-alueella valmiina.
 
Viimeksi kun katsoin jenkkien tykkejä, oli niitä kolmessa joukkotyypissä:

Joukkotyyppi 1:
1/3 105mm howitzer (m119 8 putkea)
2/3 155mm howitzer (vedettävä m777 16 putkea)

Joukkotyyppi 2:
1/3 155mm howitzer (8 putkea)
2/3 155mm paladin (16 putkea)

Joukkotyyppi 3:
Himars ja MLRS tykistö.

Tämä oli yllättävän vaikea selvitettävä, joten jos jollain 2022 relevantteja lähteitä NATO prikaatien tykistöstä niin voisitteko jakaa?
Lähitulevaisuudessa jenkkien asevoimat organisoi itsensä uudelleen takaisin divisiooniksi, mutta juuri nyt ne menee näin

1. "Raskas/panssaroitu" BCT. 18 putkea 155mm paladin telahaupitsia

2. Styker BCT. 18 putkea vedettävää 155mm M777 haupitsia

3. kevyt jalkaväkiprikaati. 12 kpl vedettävää 105 mm M119 haupitsia ja 6 kpl 155mm M777 haupitsia

Himars ja MLRS on käsittääkseni korkeamman tason halussa ei suoraan prikaatissa.

lähteenä: congressional budget office. The US military's force structure: A primer, 2021 update
 
Eikö tuo määränä ole jo merkittävä kun tuohon päälle vielä noin 72 kpl 122 PSH 74? Yhteensä= 168 kpl

esim. jenkkien armeijan (mukaan lukien kansalliskaarti) 60 BCT käyttää ainoastaan vedettävää tykistöä 43 BCT
eli ainoastaan 17 BCT käyttää panssarihaupitseja.
Tämä tulee tulevaisuudessa muuttumaan heilläkin mutta antaa kuvaa.

Lisäksi Suomen vedettävän tykistön käyttö hajautuksineen yms. eroaa merkittävästi muista, mutta tämä mahdollistaa niiden käytön nykypäivänäkin sotatantereella.
Kiva olisi saada kaikki itse liikkuvalle alustalle, mutta kukkaron nyörit ovat rajalliset.

edit. anteeksi pätemisen yrittämiset. toivottavasti joku tarttuu tähän jos olen jonkun mielestä väärässä tai että 122 H 63 ei ole paikkaa nykypäivänä meillä.
Eikä meidän kannata olla mikään Pohjolan Libya joka laivaa maahan valtavat määrät kalustoa ja siirtää sen varikolle seisomaan kun ei ole käyttäjiä. Näyttää komealle Siprin tilastoissa muttei paljoa lämmitä jos sota tulee. Tykistöä voidaan rakentaa pikku hiljaa sitä myöten kun käyttäjiä saadaan koulittua. Ei tarvita mitään kertarysäystä niin kuin Ilmavoimissa.
 
Tuliputki on tärkein tekijä kun puhutaan tykkien maksimikantamaeroista. Kaikissa K9 versioissa on sama 155mm halkaisijan ja 52-pituuskaliberin putki. Ne ovat myös NATO JBMoU mukaisia. Eli kaikissa on lähtökohtaisesti sama kantama kun ammutaan samaa laukausyhdistelmää. Kantamat ovat siis esim normaalilla perävirtausyksiköllisellä pitkänkantamanammuksella noin 40 km ja edellä mainitulla Excaliburilla noin 50 km. Maksimikantama ei kuitenkaan lähtökohtaisesti ole tärkeimpiä tekijöitä.

K9A1 version erot perus K9 verrattuna löytyy esim valmistajan sivuilta ja monet niistä on todennettavissa jos löytää netistä riittävän uuden ja tarkan kuvan tai jos on päässyt kyseisen laitteen näkemään livenä. Lähtökohtaisesti voi sanoa että suomalainen K9 on ainakin pääosiltaan A1 tasoinen. Suomeen tai "länsimaihin" toimitetuissa on varmaankin samat a-hallinnan tietokoneet sekä kansalliset viestilaitteet.
Hieman ajatuksia tähän K9, K9A1,A2 versiokeskusteluun tekniseltä kannalta.

Tuliputki on ehkä tykin kallein, mekaaninen (tyhmää rautaa) osa. Sen ympärille suunnitellaan ja rakennetaan muut tarvittavat mekaaniset komponentit, jolloin kokonaisuus on ratkaiseva pelkän putken sijasta. (En ota tässä kohtaa kantaa ns. äly-puolen osiin, kun en niistä mitään ymmärrä). Olisi suotavaa, että tykin muutkin osat kuin vain tuliputki kestäisivät ammuttavien laukauksien aiheuttamat rasitukset vähintään tuliputken eliniän (laukauksina) ajan, mieluummin tuliputken elinäin monikerran eli vaihdetaan varmasti kuluva/väsyvä tuliputki uuteen, mutta muut osat pysyvät entisellään kuten perä- ja sulkukappale (kiila), suuhidastin jne. Joitakin tiivisteosia ja muita pienosia joudutaan tietysti vaihtamaan joko kulumisen tai pienien käyttövirheiden myötä. Jälkimmäinen esim. panospussin irtolanka tai muu roska tiivistepinnalla aiheuttaa vuodon, jonka läpi virtaava ruutikaasu polttaa tiivisteen pilalle. (Rukkanen onkin jo isompi murhe ja tiivistäviä osia menee vaihtoon enemmän, arvelen.)

Aikanaan 152 tykin jossakin mallissa painerajat oli Suomessa rajoitettu peräkappaleen lujuuden vuoksi. Valitettavasti ei ole papereita itsellä, enkä muista enää tykkimerkintää, mitä se koski.
[Lisäys 11.4.2022: Todennäköisesti kyseessä oli Tampellan malli 152 H88-40 tai muu vastaava, sillä tuskin meillä Suomessa on muista aseista (esim. venäläisistä) riittävän tarkkoja rakennetietoja painearvojen lujuuslaskennalliseen määritykseen. Jälkiajattelun tuloksena tämä lisäys. Terv. ERAkko]
[Off-topic huomio: Ei kannata siis ihmetellä, jos ukrainalaiset tykkimiehet juoksevat aseelta pois ennen laukaisua!! Joko kokemus tai tieto siinä voi olla takana ja esim peräkappaleen kestävyys voi olla hyvä syy oman terveyden kannalta. En usko, että juoksevat turhaan pois aseelta.
Meillä on ollut myös pitkän narun laukaisu 155 K ??-kalustolla takavuosina ihan samaan tyyliin eli miehistö juoksi pois aseelta ennen laukaisua.]

Tuliputki ei ole yksinään kriittinen osa ja syy tykkimallien kantamaeroihin vaan kyllä se on se kokonaisuus (ruutikaasun painetta sulkevat osat, rekyylivaimennusmekanismin kyvykkyys suuhidastimen kanssa tai ilman, lavettiratkaisut jne koko paketti) aseen puolelta ja lopulta ampumatarvike ratkaisee kantaman.

Kantamaero syntyy ensisijaisesti ampumatarvikkeen ominaisuuksista ja eroista.
- Sisäballistisessa vaiheessa: Panos ja panoksen hallitun palamisen tuottama painepulssi vs. tuliputken mitoitus (koko aseen lujuustekninen mitoitus, kuluminen, elinikä) ja ammuksen mitoitus (lujuus, toimivuus, yhteensopivuus aseen kanssa)
- Putken suulla ammuksella on jokin suunta, nopeus ja jokin lennon vakautustapa (esim: pyöriminen rotaatiovakavoidulla tai pyrstösiivekkeet pyörimättömillä ammuksilla) sekä massa ja massahitausmomentit.
Tässä kannattaa tehdä koe "pyörimättömillä ammuksilla": Heitä höyhentä, tulitikkua, keppiä, rautanaulaa, tikkaa, rautakankea jne suunnilleen samalla nopeudella ja toteat, että kevyt höyhen, tulitikku ja raskas rautakanki jäänevät lyhyimmäksi tuloksiksi ja muut lentänevät pidemmälle. Ero lienee varsin selkeä tulitikun ja rautanaulan välillä: Raskaampi rautanaula hidastuu hitaammin ja siten se kantaa pidemmälle kuin tulitikku, etenkin vastatuuleen. Rautakanki voi olla heittäjälle liian painava lähtönopeuden saavuttamiseksi (eli ase rajoittaa).

Oma mielipiteeni on, että ampumatarvike ja erityisesti ammuksen ulkoballististen ominaisuuksien erot ovat ratkaisevia asejärjestelmän kantamaeroja pohdittaessa. Ja on jokseenkin järjetöntä sanoa jollekkin tykkimallille, että sen kantama on 40 km, jos ei samalla määritellä ampumatarviketta (ammus, sytytin, panos jne.).

JBMoU on neljän tai viiden maan (riippuu miten Ranskassa tuulee ja mihin siellä tuuliviirit kulloinkin osoittavat) sopimus (ei siis NATO-sopimus) 155 mm tykistöjärjestelmien komponenttien (ase vs a-tarvikkeet) yhteensopivuudesta. Sopimusmaat ovat USA, UK+Pohjois-Irlanti, Saksa, Italia ja Ranska tuulesta riippuen. Yleisteksti vanhasta (v. 2009-17) ohessa linkkinä, kova tieto puuttuu ts. tekniset liitteet on salattu.

Sopimuksen tavoitteena on, että kun on tehty sopimuksen mukainen ase tai ampumatarvike, niin niitä voidaan käyttää ristiin kohtuullisin vähäisin ponnisteluin toisten sopimuksen mukaisten järjestelmien kanssa. Se ei tarkoita lähtökohtaisesti, että toisella aseella saataisiin sama kantama, hajonta jne kuin toisella asemallilla samaa a-tarviketta ammuttaessa ts. amputaulukot tai -arvot eivät ole samat eri maiden aseilla vaan taulukot täytyy todentaa aina järjestelmäyhdistelmä kerrallaan. Työmäärää vähentää se, että kaikilla on jokseenkin samat ballistiset ominaisuudet, jolloin taulukkoammunta voi olla rajoitetumpi ja ampuma-arvot saadaan korjattua alkuperäisen tekijän taulukoista vähäisemmällä laukausmäärällä. JBMoU sallii pieniä poikkeamia kunhan järjestelmän osat pysyvät yhteensopivina edelleen tarkasti sopimusta noudattavien osien kanssa. Ero esimerkiksi on se, että toisilla aseilla on rihlan nousu 1 kierros / 20 kal (20*155 mm alkuperäinen JBMoU), mutta nykyisin uusilla aseilla näyttää olevan 1 kierros/ 22...24 kal, etenkin 52+ kal. pituisilla putkilla. Tai rihlojen lkm ja muoto: Alkuperäinen JBMoU ohje on 48 laatikkorihlaharjaa, mutta esim PZH 2000 taitaa olla 64 pyöristettyä rihlaharjaa. Rihlatun osan painepoikkipinta-ala on kuitenkin sama, jotta ammusta työntävän paineen aksiaalivoimanresultantti on sama.
Esimerkkkinä Archer: Panoskammio 25 l ja rihlanousu 1 kierros / 22,5*kal.
"Chamber volume: 25 litre. The choice of chamber volume is a deviation from JBMoU which has a 23-litre chamber volume. The reason for this is to facilitate firing heavier grenades with the highest charge without exceeding the gun barrel’s maximum pressure level. Rifling pitch: 22.5 calibre/rotation"
Linkki: https://tanknutdave.com/the-swedish-archer-artillery-system/

Eli JBMoU takaa asejärjestelmän osien yhteensopivuuden, mutta ei välttämättä samoja saavutettavia ampuma-arvoja (esim. kantamaa), lähelle kuitenkin.

JBMoU varmasti muuttuu, kun putken pituudet kasvavat Extended Range järjestelmille (alunperin 52 kal, uudet 54, 58,..., 60 kal. (jossakin taisi olla jo 64 kal (RWM kokeilu ihan viime vuodelta? Voi olla, että muistan väärin.)) saakka. Vaatimuksena näyttäisi pysyvän se, että vanhaa JBMoU:n mukaista a-tarviketta pitää kyetä ampumaan uusillakin aseilla, joten varikkosäilöttyä tavaraa ei ole pakko POKAta tai viedä Ukrainaan, vaikka uusia 155 mm järjestelmiä tulevaisuudessa käyttöön otetaankin.

155 K 98
155 K 98 ase on varsin tarkkaan JBMoU:n (1990-luvun sopimus) mukainen ja etenkin tuliputken osalta. Tosin tuliputkeen tehtiin käyttäjän vaatimuksesta jälkeenpäin pieni koneistus, jota ei ole JBMoU:ssa. Muutos oli aika vähäinen, mutta sotki se hieman ballistisia analyysejä. (Ks. s 33).

Samoin kaikki 1970-luvun jälkeen valmistetut tai Suomeen hankitut 155 mm ampumatarvikkeet lienevät JBMoU yhteensopivia.

155 K 83 / K 83 -97
Lyhyt putkisen 39 kal? JBMoU:n vaatimuspiirustuksia en ole nähnyt, joten en osaa arvioida kuinka lähellä 155 K 83 tai K 83 -97 ovat JBMoU:n speksejä. Arvionani kuitenkin esitän, että 39 kal pituisen JBMoU yhteensopivan 155 mm:n tuliputken panoskammion tilavuus on 19 l. Sillä ammutaan vähäisempia lukumääriä osapanoksia kuin Extended Range 52 kal ja 23 l kammioisilla aseilla, koska suurempi ruutimäärä ei ehtisi palaa lyhyemmän putkivaiheen aikana. Siinä mielessä useassa paikassa esitetty panoskammion koneistus 23 l:aan 39 kal tuliputkella tuntuu kummallliselta toimenpiteeltä, jos semmoinen on K 83 -97:aan tehty? Saatan olla väärässä, mutta 23 l:n kammio ja 39 kal putken pituus ei vaikuta fysikaalisesti järkevältä.

Tuota ihmettelin ja huolestutti, kun luki, että K9 nimenomaan tietokone/käyttöjärjestelmä ei tue kuin sitä 40km kantamaa ja sen päivitys tarvittiin jotta koko härveli ymmärtää pidemmän kantaman päälle edes jotain. Luulisi siis, että näissä meille tulleissa tuo on kunnossa.
Mistä se tuliputken suusta tullut rautamurikka tai kädestä irronnut, heitetty tulitikku tietää minkäläinen kompuutteri siellä aseen tornissa tai heittäjän korvien välissä on ja mitä kompuutteri tekee ja mitä rautamurikka tai tulitikku siitä välittäisikään? Mitä sen "härvelin" pitäisi ymmärtää pidemmän kantaman suhteen, paitsi tehdä fysikaalisia laskelmia ennen laukausta? Kun tiedetään ammuksen lähtönopeus v0 ja suunta, sen ballistiset ominaisuudet, paikkatieto ja säätiedot, niin ammunnanhallinnan laskelmien tuottamiseksi /taulukkojen selaamiseksi on aivan sama, onko sen murikan tarkoitus lentää 10 vai 40 km tai enemmän. Tuskin siellä on topparia asetettu 40 km:n antaman kohdalle ja miksi olisi? Ei kannata huolestua tästä asiasta arvelen. Ampumatarvike ja sen ominaisuudet määrittänevät kulloinkin kantaman, kun ammus on saatu putken suusta ulos hallitusti asejärjestelmästä riippumatta.

Lopuksi jo edellä mainittu asia toisin sanoin: Suomi osti käytettyjä K9 järjestelmiä (halvalla), joten eivät ne voi olla uusimpien speksien mukaisia ainakaan Etelä-Korean varikoilta lähtiessä. Norja hankki tehdasuutta ja arvatenkin "kallista" mallia (öljyrahan etuja) kaikin herkuin, ehkä.
 
Viimeksi muokattu:
Tuo latasimen käytön ongelma johti mm. pariin kranaatin luhistumiseen ja putkiräjähdykseen eli ei ihan perusteeton ongelma, joka tosin osaltaan johtui myös uuden kranaatin käyttöönotosta. 155K83 käytettiin kunnostettua sodan aikaista kranaattia ja K98 tullessa palvelukseen hankittiin uusi kranaatti. Tämä oli muodoltansa virtaviivisempi ja varustettu ohjausnastoilla ja ei käyttäytynyt samalla tavalla, kuin vanha kranaatti ylimenokartiossa vaan saattoi valahtaa panoksen päälle.
Niin kaukainen asia, että voisi tarkemminkin käsitellä! Tampella kehitti 155 K83-tykin valmiiksi omin kranaatein ja ruudein. Selvää kuitenkin oli että jos kaupat syntyy niin Puolustusvoimat kehittää/hankkii atarvikkeen tai käytännössä useampiakin. Haluttiin kaiketi nähdä, millainen lopputulos syntyy tällä kertaa. Panoskärjestelmän kehittäminen vasta valmiiseen tykkiin ei ole mikään optimaalinen tapa. Edellinen yritys, eli Tampellan 122 K60 ei ollut niin onnistunut kun tehtaan historian kirjoittaja on täällä kuvannut. Mutta on olikeassa siinä, että myös PV:n hankintaan kuuluneessa kranaatissa oli vikaa. Ei meillä ollut silloin vielä riittävää osaamista tykkien ostamisessa eikä kranaattien valmistuksessa, vaikka sodan aikana kuulia tehtiin kymmenin tuhansin. Myös muita syitä kotimaisen työn syrjäyttämiseen oli; ehkä joku joskus ne vielä selvittää.

Ensimmäiset PV:n kokeilut tehtiin 155 H17 sodanaikaisilla kranaateilla mutta Tampellan ruudilla. Seurasi odottamaton episodi: Aluksi meni hyvin mutta sitten johtorenkaat suli! Kranaatin kapea johtorengas oli tarkoitettu paljon pienemmille lähtönopeuksille eikä ruudin lämpöarvokaan ollut kohdallaan. Tykkiä kokeiltiin myöhemmin kaikissa isommissa joukko-osastoissa ja vähäisten parannusten jälkeen kaupat syntyi. Aluksi oli panosjärjestelmä ainoastaan pienemmille kantamille ja koulutuskäytössä samoista edellä jo mainituista sodanaikaisista kranaateista kunnostettuja ns. koulutusa-tarvikkeita.

Nämä kotimaiset ainoastaan rauhan ajan käyttöön tarkoitetut lyhytkantamaiset ja heikkotehoiset kuulat sotketaan täällä aina taisteluampuma-tarvikkeisiin tyyliin: "Kyllä kotimaassa on tehny niitä ja näitä atarvikkeita".
 
Viimeksi muokattu:
Edellinen yritys, eli Tampellan 122 K60 ei ollut niin onnistunut kun tehtaan historian kirjoittaja on täällä kuvannut. Mutta on olikeassa siinä, että myös PV:n hankintaan kuuluneessa kranaatissa oli vikaa. Ei meillä ollut silloin vielä riittävää osaamista tykkien ostamisessa eikä kranaattien valmistuksessa, vaikka sodan aikana kuulia tehtiin kymmenin tuhansin. Myös muita syitä kotimaisen työn syrjäyttämiseen oli; ehkä joku joskus ne vielä selvittää.
Tästähän mainitsemasi ex-foorumijäsen kirjoitti aika selkeästi. Kranaatti ei ollut ongelma, vaan kartussi ja nimenomaan siis hylsyn muoto, joka aiheutti jumeja; toisekseen tykin uudelleenspeksauksen uudelleenmuotoillulle hylsylle tai ylipäätään lisähankinnat estivät Neuvostoliiton yllättäen meille bilateraalikaupassa polkuhintaan tarjoamat 122 H 63:t, joiden myötä silloiset tykkitarpeet saatiin täytettyä halvalla.

Tampellahan kehitti siitä omilla rahoillaan 155KAN68:n, joka meni mm. Israeliin ja Singaporeen kaupaksi Soltamin kautta M-68:na, ja Soltamin kanssa sitten kehittivät myös L/39-mallin 155 K 74/Soltam M-71. 155 K 83 oli siitä PV:lle kehitetty versio.

Tuota ihmettelin ja huolestutti, kun luki, että K9 nimenomaan tietokone/käyttöjärjestelmä ei tue kuin sitä 40km kantamaa ja sen päivitys tarvittiin jotta koko härveli ymmärtää pidemmän kantaman päälle edes jotain. Luulisi siis, että näissä meille tulleissa tuo on kunnossa.
Eli "First K9A1 rolled out and is in service of the Republic of Korea Army since 2018" ja Suomi alkoi saada omiaan 2018. Se, että K9A1 alettiin ottamaan käyttöön Etelä-Koreassa 2018 ei tarkoita, että 2018 kaikki siellä olleet K9 olisivat päivitetty heti K9A1 malliin, joita Suomi sitten osti. Suomi saattoi aivan yhtä hyvin ostaa K9 joita ei ollut päivitetty K9A1 tasolle (ja luultavasti juuri näin ajallisesti tarkasteltuna kävinkin). Eli tämä tieto ei oikeastaan vastaan mihinkään mitään. "Refurbished with upgrades" ei kerro sekään mitään, kun ei selitetä, mitä päivityksiä ja perusparannuksia oli tehty. Voi olla, että juurikin K9A1 taso tai sitten jotain muuta (esim. suomalaista).
PV:n K9FIN:ssä on oma johtamis- ja ammunnanhallintajärjestelmä (ilmeisesti perustuu tuohon Kongsbergin ICS:ään, tai siis on sen päälle rakennettu), korealaistahan ei voisi edes käyttää meidän erilaisen piirujaotuksemme takia. "Suomettamispaketissa" on myös mm. APU ja vaunun vaakatasossa olevien tasojen karhennusmaalaus sekä ITKK 96:n kehälavetti.
Tästä Tulikomentoja 4/2018 sivulla 25:
 
Viimeksi muokattu:
FQBB_O9WYAYwzzh

2S1 mutta tämä
FQBCAsbXsAYgDkM


FQBCB01WQAEoKNb
UA Weapons Tracker. Mikä järki tuossa on? Murkulat pitkin mantuna, sytyttimet kiinni.
 

1,7 miljardia euroa sadasta panssarihaupitsista.

Kun taas meillä K9 (jos koko optio käytetään) maksoi tyyliin 96 panssarihaupitsista 290 miljoonaa euroa.

K9 saatiin kyllä tosi edulliseen hintaan.
 

1,7 miljardia euroa sadasta panssarihaupitsista.

Kun taas meillä K9 (jos koko optio käytetään) maksoi tyyliin 96 panssarihaupitsista 290 miljoonaa euroa.

K9 saatiin kyllä tosi edulliseen hintaan.
Nuo ovat uusia, Suomi osti käytettyjä ja siinä on iso ero. Lisäksi tuossa tulee mukana varaosat sekä koulutuslaitteet mitkä K9 kaupasta jäi puuttumaan lähes kokonaan.
 
"Nyt, kun on tuota rahaa, niin" olisiko tarvetta hankkia tykeille paikannuslaitteita / ammuntatietokoneita (mitä ne nyt oikeilta nimiltään ovat)?
Oliko niin, että ne 122 telahaupitsit eivät ole vielä saaneet noita?
 
"Nyt, kun on tuota rahaa, niin" olisiko tarvetta hankkia tykeille paikannuslaitteita / ammuntatietokoneita (mitä ne nyt oikeilta nimiltään ovat)?
Oliko niin, että ne 122 telahaupitsit eivät ole vielä saaneet noita?
Ei ole 122Psh74 paikantamislaitteita, taitaa mennä taa siihen Lada vertaukseen..
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
2S1 mutta tämä
FQBCAsbXsAYgDkM


FQBCB01WQAEoKNb
UA Weapons Tracker. Mikä järki tuossa on? Murkulat pitkin mantuna, sytyttimet kiinni.

Lienee sitä venäläistä a-tarviketta, jossa on kiinteästi tehtaalla asennettu sytytin. Tämmöistä a-tarviketta on ollut Suomessakin, "Kenttä- ja keskiötykistön ampumatarvikkeet" -kansion mukaan käyttö oli ymmärrettävästi rauhanaikana kielletty. Selailin tuota kansiota joskus RUK:ssa ja siinä oli kyllä vaikka ja mitä erikoista tavaraa.
 
  • Tykkää
Reactions: ctg
Tästähän mainitsemasi ex-foorumijäsen kirjoitti aika selkeästi. Kranaatti ei ollut ongelma, vaan kartussi ja nimenomaan siis hylsyn muoto, joka aiheutti jumeja; toisekseen tykin uudelleenspeksauksen uudelleenmuotoillulle hylsylle tai ylipäätään lisähankinnat estivät Neuvostoliiton yllättäen meille bilateraalikaupassa polkuhintaan tarjoamat 122 H 63:t, joiden myötä silloiset tykkitarpeet saatiin täytettyä halvalla.
Tämä entinen forumin jäsen oli siis Vesa Toivonen, joka vuosituhannen vaihteessa laati Tampellan asetuotannon historian. Teos on ansiokas kunnianosoitus menneiden koneinsinöörien ja metallimiesten pioneerityölle. Tällä oli mittaamattoman arvokas osuus sotaponnisteluista ja myöhemmin noustiin Nokian tapaiseksi teknoilogiajohtajaksi maailmanmarkkinoilla. Mutta kirja on myös vain historiikki siinä mielessä, että se perustuu ainoastaan teollisuudesta kerättyyn lähdeaineistoon. PV:n näkökulma puuttuu kokonaan; ehkä arkistotkaan ei ollu silloin käytettävissä ja ainakin niiden käyttö oli/on osin edelleen hankalaa ja aikaavievää.

Kun katsotaan muita lähteitä, niin Jyri Paulaharju kirjoitti v. 1991 ilmestyneessä Kt:n historian osassa 3 vastaansanomattoman selkeästi: "122 K60 osoittautui pettymykseksi." Silloinen ballistiikkaguru maisteri Aaro Laakso taas totesi ekan tykin vastaanottamista seuraavana vuonna lukuisten koeammuntojen osoittaneen käytetyt ammukset epäonnistuneiksi. Ote hänen lausunnostaan löytyy alta. 122 K60:lle järjestettiin ainoastaan veto- ja ajokokeet Lapissa; muita kokeiluja ei suoritettu. Oliko asia tykkimiehille jo selvä, eli todettiin ainoastaan: Tämä kotimainen ve oli tässä? Vai oliko kunnollisen atarvikkeen suunnittelu liian iso urakka silloisille voimavaroillemme?

Entinen forumilainen "kirjoitti (mahdollisesti) selkeästi" mutta sanoma oli ainakin osin virheellinen. Kartussin muodosta johtuva kiinnijuuttuminen sekä hylsyn huono ulosheitto olivat pienempiä vikoja, joiden syyt olis löytynyt koekäytön yhteydessä. Kuten tapahtui, kun aseet muunnettiin rt:n käyttöön. Tykkiasiaan liittyi poliittisia kiemuroitakin, joihin Paulaharju viittaa em. Kt:n historiassa. Ensimmäisen kotimaassa suunnitellun kenttätykin tarina ansaitsisi kunnon historian. Paulaharju ei ehkä kaikkia syitä tohtinut silloin kertoa, kun samaan aikaan tarvittiin valtiovallan myötämielisyyttä Tykistömuseon siirtoon Niinisalosta Hämeenlinnaan. Aiheesta kiinnostuneet voisi lukea vaikka komentaja Sakari Simeliuksen muistelmat. Nekin julkaistiin vasta 1983, kun Kekkonen oli jo pois pelistä.

Vielä voisi mainita, ettei 122 H63 tietenkään ollut mikään "kaukotykki 122 K60:n" vaihtoehto. Silloin 1960 tavaranvaihtoptk:lla hankittiin ensimmäiset 130 K54:t. Uusia tykkikaupopoja neukkujen kanssa tehtiin vasta 1965. Edullisia ne kylläkin olivat, etenkin kun ottaa huomioon valmiit hyvin säilyvät ruudit sekä halvat kranaatit.

Tilanne 2_1961 – kopio.PNG
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top